Sosiologiaa Yhdysvalloista
Kapiainen kirjoitti:
Yksi asia minkä ymmärsin oli se, että kyseenalaistit sen etteikö järjestelmä voisi erehtyä koko henkilöstönsä osalta.
Järjestelmän täytyy olla melko totalitaristinen, jotta se kykenisi kitkemään sattumat merkittävässä määrin ja tasalaatuistamaan porukan valinnalla tai äärimmäisellä kurilla.
Muistaakseni kirjailija Sampo Ahto on pohtinut tuota ajattelun osuutta hieman samaan tapaan kuin oikeuslaitoksen puolella Jukka Kemppinen. Tätä viisaustieteilyä kutsutaan tieteeellisesti filosofoinniksi ja varmaan suurimmat oivallukset saa vaikka joka toinen vuosi sotatieteiden päivillä Santahaminassa.
Siviilipuolella johtamiseen haetaan syvyyttä esimies-alais -keskustelulla, jotka ovat joidenkin henkilöstöhallintojen pakkopulla vastentahtoisille.
Käytännössä nykyään ei johdeta, vaan hallinnoidaan budjeteilla ja sähköpostiviesteillä. Normaalissa kotimarkkinakartelliyrityksessä ei ole niin kiihkeää toimintaa, että tavallaan tuo hallinnoiminen purkautuisi henkilökohtaiseksi johtamiseksi. Johtamista joutuu tekemään yleensä siirtymätalouksissa, joissa johtaminen ei ole vuosisuunnittelua, vaan johtamista aamusta iltaan ja maanantaista perjantaihin. Siksi nykyaikaine johtaja ei oikeataan sovi useinkaan asiantuntijana ja sivistyneenä ihmisenä primitiivisempiin oloihin, jossa alaiset aivan oikeasti odottasvat päälliköltä tilanteen hallintaa ja rajuja toimia myös työyhteisön hyväksi.
Syväjohtamista estää organisaatioiden pysymättömyys. Jos harhautuu uskomaan yhteisöllisyyteen, voi saada arpajaisissa yt:ä. Tällä tavalla siviilissä hallinnoimisen etiikka ei toteutu johtamisena, koska tavoitteena ei ole yhteisöllisyys, vaan kaverin ulkoistaminen. Uskon, että julkeinta, mitä siviilipuolella voisi vaatia johtamiskoulutusohjelmassa olisi huutaa talvisotaäänellä, että "Kaveria ei ulkoisteta!". No kavereita ei jätetä, mutta tovereista ei niin väliksi.
Kapiainen kirjoitti:
Varmasti voi - mutta tässä tapauksessa niin ei ole käynyt, koska asiasta on erilaisia näkemyksiä järjestelmän sisällä. Toisaalta tulee myös mieleen että esität vaihtoehdon, jossa KOKO PV:n henkilöstö olisi ymmärtänyt syväjohtamisen väärin - ja ilmeisesti sinä puolestasi ymmärrät sen paremmin..vai?!
En ole sanonut, että ymmärrän syväjohtamista, vaan olen ilmoittanut, että siitä ei ole itselläni empiiriaa eli kokemusta. Teoriatasolla ajattelen, että se on henkisesti raastava palautejärjestelmä niin kuin laatujärjestelmät yleensä ja tavallaan asettaa hierarkiassa esimiehen jotenkin alastomaksi ja suojattomaksi, jolloin sen luonnollisia kannattajia organisaatiossa voi olla vain erittäin vähän.
Siksi en edes oikeastaan odotakaan syväjohtamista, vaan odotan sitä, että tiedetään edes asiatasolla, miten organisaation pitäisi toimia varusteineen ja että nuo organisaatiot edes välttävästi vastaavat nykymaailmaan kansallisissa maastoissa.
Kapiainen kirjoitti:
Mainitsit Nissisen ja kumppanit. Kuten yleisesti tiedossa on, nykyinen johtamismalli on alunperin hänen Puolustusvoimiin tuoma..se kuitenkin tuppaa unohtumaan jatkuvasti, että hänen näkemyksensä/ tulkintansa aiheesta eivät koskaan saaneet varauksetonta tukea.
Minusta idealistinen Nissinen on päässyt yllättävän pitkälle teoriallaan.
Kapiainen kirjoitti:
Kuten myös lienee tunnettua, kyseinen kaveri ja moni muu siinä ohessa, on nyttemmin kaikonnut muihin hommiin..eikä hänen/heidän tulkintansa asiasta ollenkaan välttämättä ole se, mitä opetetaan.
En usko, että luovien taitelijoiden maisemanvaihto on aina tappioksi luovuudelle itselleen, joka saattaa kukoistaa kokonaan uudessa ympäristössä ihmiskunnan hyväksi.
Minusta häirikkökapteenit ja nuorina väsyneet majurit voivat olla maansuola.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Basil_Liddell_Hart
Heitä siteerataan vuosikymmenienkin kuluttua. Ei välttämättä siksi, että olisivat teorianmuodostukseltaan yhtään siviilejä parempia, vaan siksi, että heillä on ollut otsaa sanoa jotain.
Kapiainen kirjoitti:
Muutoksia on asian osalta tullut ruohonjuuritasolle asti.
Se lienee niinikään yleisesti tiedossa, että kyseinen johtamismalli ei ole mikään "Nissisen malli" vaan viime kädessä hänen tulkintansa aiheesta. Samasta aiheesta, samasta tutkimus- ja muusta käytettävissä olevasta aineistosta + kokemuksista voidaan tehdä myös muunlaisia tulkintoja. Ne eivät ole sen oikeampia tai väärempiä..ne ovat erilaisia..ja niitä on myös tehty. Tietysti sitä voi kutsua myös kehitykseksi..
Sosiologia ei ole luonnontiedettä, vaan se kehittyy orgnaanisesti organisaatiossa.
Kapiainen kirjoitti:
Niin..ja se piti vielä sanoa, että kovalla äänellä ja sotilasjohtamiselle ei tietääkseni koskaan ole ollut mitään erityistä yhteyttä johtajakoulutusvalinnoissa tai missään muussakaan sotilasjohtamiseen liittyvässä. Ainoa asia missä sille on löydettävissä jonkinlainen yhteys sotilasjohtamiseen on alokkaiden arvioissa ryhmänjohtajista..mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei heillä ole vielä siinä vaiheessa tietoa, saati näkemystä sotilasjohtamisesta..ja sekin vähä mikä on, tulee pääosin Hollywoodin tuotteista.
Minusta nuorimman ikäryhmän tai alokkaiden palautetta ei pitäisi väheksyä. 13 vuotta ennen syväjohtamista yhdessä maavoimien yksikössä, jossa päällikkö pidätti kovaa sisäkuria yllä, kotiutuvat alikersantit, kersantit ja upseerikokelaat tilasivat nimetöntä palautetta nuorimmalta ikäryhmältä (III saapumiserää samanaikaisesti paikalla).
Itse sain kahdenlaista palautetta.
Ilmeisesti niiden piiristä, joiden etuoikeudet olin lakkauttanut tuli tällainen:
******! (Lempinimi, jonka olivat kuulleet vanhimmalta saapumiserältä) Mies kuin huoltokomppanian majuri. Hirtä ittes! => Tätä arvokasta neuvoa en ole vielä toimeenpannut, mutta tarvittaessa olen selkeyttänyt ja kiteyttänyt sanomaani.
Ne, joille olin voimaansaattanut tasa-arvon joidenkin alikersanttien luomasta epätasa-arvon tilasta.
Kiitos *****! (Lempinimi, jonka olivat kuulleet vanhimmalta saapumiserältä) Olit reilu, kun puolustit meitä!
Palaute meni kohdalleen, koska ymmärsin saaneeni palautetta samasta syystä. Epäselkeydestä toista porukkaa kohtaan, jonka etuoikeusjärjestelmään puutuin kahden viikon aikana, kun joukkueet olivat käskynalaisena ja samalla kiitosta niiltä, joille olin palauttanut samanarvoisten tasa-arvon.
Kahden viikon mopokuljettajana olon jälkeen koin jotenkin saaneen elämänkokemusta, jota ei olisi muuten saanut. Tämä siksi, ettei talossa ollut kuin yksi ammattisotilas kahden viikon aikana, kun kaikki muut olivat paitsi viisi alikersanttia, joista yksi oli sairaana, toinen oli lomalla, kolmas päivystäjänä ja kaksi muuta enemmän tai vähemmän käytettävissä.
Tuona aikana, kun joutui sekä suunnittelemaan kuin joku opetusupseeri, että toteuttamaan kuin alikersantti, alkoi ajatella, miten paljon armeijassa on kiinni ryhmänjohtajasta ja hänen osaamisestaan sekä jaksamisestaan.
Hiemankin teknisemmässä hommassa olisi hyvä, jos ryhmänjohtaja sekä osaisi asiat että saisi jotenkin koheesiota aikaan ryhmässä. Tämä teknisyys ja henkisyys ei aina maksimoidu samassa yksilössä.
Teknisissä tehtävissä ei oikeasaan joukkueenjohtajalta vaadita henkisesti niin paljoa kuin jalkaväessä. Teknisessä hommassa sen sijaan päällikön pitäisi hallita melko hyvin substansseja, vaikka olisi vähemmän urhea henkilökohtaisesti.
Aselajit poikkeavat toisistaan niin paljon, että jotain yleisjohtamisen mallia on varmaan melko vaikea laatia. Ehkä sopivampia henkilöitä tulisi porukkaan siten, että kerrottaisiin mahdollisimman paljon aselajeista, jotta oikeanluonteiset hakeutuisivat tietyntyyppisiin tehtäviin.
Olen huomannut, että on todella työstään kiinnostuneita toimiupseereja, jotka yliluutnantin - kapteenin arvolla oikeastaan hallitsevat tiettyjä kokonaisuuksia niin hyvin rutiinilla ja sydämellä, että kirjoittelevat jopa oppaita yhdessä jonkun toisen kanssa, jotka sitten annetaan aselajitarkastajan nimissä kirjapainoon.
Nämä henkilöt eivät tule televisioon haastatelluiksi eikä heiltä kärtetä lausuntoja, vaikka melko paljon aselajin koulutuksestakin liittyy heihin jopa ehkä kahdellakin tasolla.
Mitä taas tulee Hollywoodiin niin Yhdysvallat yleensä on melko kiitollinen sosiologian lähde, koska se on englanninkielinen, avoin yhteiskunta, jossa asiat selvitetään suurella julkisuudella ja avoimin konfliktein. Jonkin todellisen johtamisopin esiin kaivaminen Iranista, talibaneilta tai Japanista on paljon vaikeampaa.
Sotilassosiologiassa on käytetty paljon esimerkiksi Tuusulassa Full Metal Jacketia ja joitain jaksoa Save Private Ryanista.
Myös Internet metkitsee paljon ja varuskuntien Internetittäminen on oikein. Valistuneessa varuskunnassa esimerkiksi tiedustelutehtäviin erikoistuneet aliupseerioppilaat olivat printanneet tupakansioonsa, kun Internetiä ei ollut vielä olemassa yhdysvaltalatsten paksun kenttälääkintäoppaan, jollaista ei ollut saatavissa siinä laajuudessa mistään suomen kielellä. Oikeastaan hämmästyin tätä omatoimisuutta.
Loppujen lopuksi ajattelin, että omaehtoinenkin oppiminen on mahdollista, kunhan vain vähennetään TTL IV:a ja pannaan tieto jakoon kaikille vaikka verkossa.
Näin ollen tavallaan johtoajatukseksi jää innostuksen ylläpitäminen, mikä on oikeastaan ehkä kaikkein vaikein johtamisen laji.
Jotain ahaa-elämyksiä palautteesta ja oppimisesta voisi lukea esimerkiksi Laura Kaalikosken lopputyöstä, jossa on pitkä ja muodollisesti pätevä johdanto ja viitekehys sekä jonkin verran herkullisia kommentteja lopussa.
https://www.doria.fi/browse?value=Kaalikoski%2C+Laura&type=author