SUURI RESERVILÄISKESKUSTELU

jokiranta

Alokas
BAN
Kurssivääpeli

Jarppi kirjoitti:
Oli kuulemma ollut viime viikonloppuna kohteensuojauskurssilla Hämeenlinnassa, jossa kurssin vääpelinä oli toiminut joku naispuoleinen henkilö ja joka oli kuulemma simputtanut ilmeisen raskaasti ja muutenkin käyttäytynyt törkeästi. Soittaja kertoi ottaneensa yhteyttä Kanta-Hämeen piiritoimistolle, mutta ilmeisesti mitään ei ole asian eteenpäin viemiseksi tehty.
Onko kurssivääpeli niin suuri uhkatekijä kuin kurssinjohtaja tai rastinvalvoja? Eikös naisjohtajuuskin ole Suomessa jokin laatutekijä ja joskushan ne santsarinkokemuksetkin on hankittava? :)
 

jokiranta

Alokas
BAN
Lammio vs siviilipalvelushenkilö

KorpiSISSI kirjoitti:
Kyse ei ollut pv:n tilaamasta koulutuksesta ja kyseinen naispuolinen reservinupseeri oli koulutettavana ja toimi asianmukaisesti. Tosin tilanteiden noopeatempoisuus kiristi johtajan pinnaa ja hän käskytti stressautuneena ehkä tiukemmin, kuin norm. pienemmän ressin alaisena (nimim.sivusta seuranneena). Käskytyksen kohteeksi joutunut, suurikokoinen n.40v "herrasmies" ei ole armeijaa käynyt ja ehkä hieman sovinistisesti suuntautunut, koki väärytenä sen että "pikkutytöt hyppi nenille"...asia lienee rauhottumaan päin..
No jotenkin ihmettelen, miten kyseessä olisi voinut olla puolustusvoimien tilaama koulutus tai VEH. VEH:iinhän eivät ilmeisesti vapautetut, siviilipalvelushenkilöt tai korvaavan palvelun henkilöt oikein voi tullakaan.
 

jokiranta

Alokas
BAN
Päälliköt ja sotatieteiden kandidaatit

koponen kirjoitti:
Johtamisen harjaannuttamista ja haasteiden kohtaamista ei voi olla koskaan liikaa. Ainakin minun kohtaamani reservin johtamistehtävät ovat niin vaativia, että ilman vapaaehtoista harjoittelua niistä selviää enintään tyydyttävästi. Vaatii todella isoa omakohtaista panostusta ja 'ruodusta poikkeamista' saada tehtävä hanskaan tasolla jolla jokainen siviilitöitä tekevä tehtävänsä itsestäänselvästi hallitsee.
Tuosta olen samaa mieltä. Kun tekniikka kehittyy ja kun organisaatiotkin muuttuvat tekniikan kehityksen myötä, välillä herää epäilys, osaisiko homman vielä sodan paineessakin eli kykeneekö suunnittelemaan toiminnan niin oikein, että sen johtaminen on mahdollista.

Nykyaikaisessa liikkeenjohdossa erotetaan suunnittelu toiminnasta korostamalla johtamisen henkisiä ominaisuuksia, jolla ikään kuin imarrellaan johtajakoulutukseen osallistuvia osoittamalla heidän olevan hermeettisesti suljettu ylempi luokka.

Jotenkin epäilen, että ilman riittävää perhetymistä, lukemista ja suunnittelua, ei monenkaan asejärjestelmän johtamisesta selviä, koska ikään kuin ei hallitse sitä tekniikan ja ihmisten kokonaisuutta yllättävissä tilanteissa.

Epäilen hieman, että miltei kertausharjoittamattomien varapäälliköiden ja päällijöiden, yksikköupseerien ja avainryhmien johtajien sekä erikoiskoulutettujen lisäksi tämä piirre saattaa koskea myös akateemisia sotatieteiden kandidaatteja, joiden ei välttämättä olisi helppoa ottaa perusyksikköä hanskaansa kriisitilanteessa.

Suuri osa reserviläiskeskustelusta koskee sijoittamatonta reserviä, miten voisi siitä huolimatta olla avuksi ja saada sijoituksen takaisin.

Se toinen asia on se, mitä kuuluu näille sodanajan sijoituksen saaneille tai kertausharjoitusputkeen joutuneille, joilla kuitenkin olisi melkein ajanmukainen tai sitä vain hieman vanhempi kalusto ja melkoinen huoli siitä, miten itse ja alaiset osaisivat hommansa.

Nykyäänhän kertausharjoittaminen menee anonyymisti tilaaja-tuottaja -menetelmällä, vaikka jokaisella sodanajan joukkoyksilöllä on olemassa oikeakin työnantaja, se komentaja, joka saa suunnitella yksiköllään sotaa oman toimen ohessa 2-3 vuotta tai parhaimmillaan viisi vuotta ennen seuraavaan mielenkiintoiseen tehtävään siirtymistään karriäärissä.

Se, että ei ole oikein työnantajaa, estää tavallaan komentajan ja päällikön väliset keskustelut siitä, millainen yksikön pitäisi olla ja mitä sen taistelikykyiseksi saattaminen ilman kertausharjoitusrahaa ja koulutussuunnitelmaa vaatii.

Uskon, että tämä asia valkenee melko monelle, jotka ovat ensimmäiset reserviupseeriylennyksensä saaneet ja huomanneet olevansa vastuussa melko suurista kokonaisuuksista.

Tämä asia voi olla melko kriittinen reserviupseeriperustaiselle johtamiselle, mutta sitä ei ole kehdattu julkisuudessa käsitellä.

Toinen asia on sitten se, että aina ei voi olla varma henkilökunnankaan kompetenssista ja osaamisesta komentajina sotatilanteessa.

Jotkut ovat sekä mukavuudenahaluisia että keskinkertaisia. Jotkut eivät ole pelkästään länsimaisiksi koulutettuja sivistyneitä, vaan aivan aidosti liian pehmeitä.

Ne kaikkein yksinkertaisimmat ja kovaotsaisimmat on siivottu sivummalle syväjohtamisella ja muin paljatusmenetelmien ilmeisesti jo ennakkoon perinteiden ja suuren järjestelmän käytännöin.

Tilanne ei ole huono, mutta en missään tapauksessa menisi väittämään, että se olisi hyvä tai sotavalmis.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
RE: Päälliköt ja sotatieteiden kandidaatit

jokiranta kirjoitti:
Ne kaikkein yksinkertaisimmat ja kovaotsaisimmat on siivottu sivummalle syväjohtamisella ja muin paljatusmenetelmien ilmeisesti jo ennakkoon perinteiden ja suuren järjestelmän käytännöin.
Olet niin useassa yhteydessä lyhyen ajan sisällä osoittanut kommenteillasi, että sinulta on mennyt Puolustusvoimien johtajakoulutus jokseenkin ohi/ olet ymmärtänyt sen täysin väärin.
Tosin et ole lainkaan ainoa, jolle niin on käynyt..mistä tietenkin vastuu kuuluu Puolustusvoimille, koska emme ole kyenneet opettamaan asiaa siten että se olisi ymmärretty oikein.

Varsinkin nykyisen johtamismallin alkuaikoina opetuksessa oli jokin epäselvyys, koska ilmeisen monelle on jäänyt se käsitys että Puolustusvoimat olisi johtamiskoulutuksessaan suosinut "pehmeitä" johtajia tai että ns. syväjohtaminen olisi jonkinlainen "pehmeä" johtamismalli.
Se ei missään tapauksessa ole mikään "pehmeä" johtamismalli - päinvastoin se on tietyiltä osiltaan äärimmäisen kova, jopa häikäilemätön johtamismalli.

On valitettavaa, jos olet ymmärtänyt saamasi opetuksen väärin. Siitä vastuu kuuluu heille ketkä ovat kyseisen opetuksen sinulle antaneet - mutta sen vuoksi sinun kannattaisi ehkä väärinymmärtämäsi johtamistavan sijaan osoittaa kritiikkisi heille, jotka ovat sen mallin sinulle väärin opettaneet..eikä tietysti tekisi pahaa tutustua ko. malliin uudelleen ja arvioida mitä se oikeastaan pitääkään sisällään.
Se ei ole missään tapauksessa "pehmeä" johtamismalli, vaan hyvinkin kova..jopa häikäilemätön.
 

KorpiSISSI

Kenraali
RE: Lammio vs siviilipalvelushenkilö

jokiranta kirjoitti:
..
No jotenkin ihmettelen, miten kyseessä olisi voinut olla puolustusvoimien tilaama koulutus tai VEH. VEH:iinhän eivät ilmeisesti vapautetut, siviilipalvelushenkilöt tai korvaavan palvelun henkilöt oikein voi tullakaan.
..
Joskus VEH-kutsu lähtee jopa sivarille (jos on ilmoittanut halukkuutensa vapaaehtoiseen harjoitukseen), jos asia nähdään tarpeelliseksi.. usein ei.
Olen nähnyt tilanteen, jossa armeijaa käymätön naispuolinen siviiliammattilainen on käsketty KH:een usemman viikon ajaksi (1980-luvulla).
 

KorpiSISSI

Kenraali
RE: Päälliköt ja sotatieteiden kandidaatit

Kapiainen kirjoitti:
jokiranta kirjoitti:
Ne kaikkein yksinkertaisimmat ja kovaotsaisimmat on siivottu sivummalle syväjohtamisella ja muin paljatusmenetelmien ilmeisesti jo ennakkoon perinteiden ja suuren järjestelmän käytännöin.
Olet niin useassa yhteydessä lyhyen ajan sisällä osoittanut kommenteillasi, että sinulta on mennyt Puolustusvoimien johtajakoulutus jokseenkin ohi/ olet ymmärtänyt sen täysin väärin.
Tosin et ole lainkaan ainoa, jolle niin on käynyt..mistä tietenkin vastuu kuuluu Puolustusvoimille, koska emme ole kyenneet opettamaan asiaa siten että se olisi ymmärretty oikein.

Varsinkin nykyisen johtamismallin alkuaikoina opetuksessa oli jokin epäselvyys, koska ilmeisen monelle on jäänyt se käsitys että Puolustusvoimat olisi johtamiskoulutuksessaan suosinut "pehmeitä" johtajia tai että ns. syväjohtaminen olisi jonkinlainen "pehmeä" johtamismalli.
Se ei missään tapauksessa ole mikään "pehmeä" johtamismalli - päinvastoin se on tietyiltä osiltaan äärimmäisen kova, jopa häikäilemätön johtamismalli.

On valitettavaa, jos olet ymmärtänyt saamasi opetuksen väärin. Siitä vastuu kuuluu heille ketkä ovat kyseisen opetuksen sinulle antaneet - mutta sen vuoksi sinun kannattaisi ehkä väärinymmärtämäsi johtamistavan sijaan osoittaa kritiikkisi heille, jotka ovat sen mallin sinulle väärin opettaneet..eikä tietysti tekisi pahaa tutustua ko. malliin uudelleen ja arvioida mitä se oikeastaan pitääkään sisällään.
Se ei ole missään tapauksessa "pehmeä" johtamismalli, vaan hyvinkin kova..jopa häikäilemätön.
Näinpä. Limbisestä järjestelmästä johtaminen on hyvikin "syvältä" (niskan takaa ja korvien välistä, tunnekeskuksen kautta) johtamista.
Limbinen järjestelmähän on selkäytimen jatkeena :a-grin:
Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Limbinen_j%C3%A4rjestelm%C3%A4
Olenko ymmärtänyt ytimen?
 

Jarppi

Kersantti
RE: Kurssivääpeli

jokiranta kirjoitti:
Onko kurssivääpeli niin suuri uhkatekijä kuin kurssinjohtaja tai rastinvalvoja? Eikös naisjohtajuuskin ole Suomessa jokin laatutekijä ja joskushan ne santsarinkokemuksetkin on hankittava? :)
Näemmä tuohon kyseleemäni asiaan oli jo tuolloin tullut selvyyttä.

Aloin miettimään mainitsemaani tapausta jälkeenpäin ja jostain syystä muistinkin tavanneeni kyseisen "Sven Tuuvan" keväällä 2010 Santahaminassa.
 

KorpiSISSI

Kenraali
RE: Kurssivääpeli

Jarppi kirjoitti:
jokiranta kirjoitti:
Onko kurssivääpeli niin suuri uhkatekijä kuin kurssinjohtaja tai rastinvalvoja? Eikös naisjohtajuuskin ole Suomessa jokin laatutekijä ja joskushan ne santsarinkokemuksetkin on hankittava? :)
Näemmä tuohon kyseleemäni asiaan oli jo tuolloin tullut selvyyttä.

Aloin miettimään mainitsemaani tapausta jälkeenpäin ja jostain syystä muistinkin tavanneeni kyseisen "Sven Tuuvan" keväällä 2010 Santahaminassa.
Sven on ihan hyvä tyyppi. Siltavartiomiehenä ylivertainen, mutta johtajalle "haasteellinen". Esikuvansa on osuva :camo:
Rauhanaikana ei parane käskeä vanginsieppaukseen, kun voi tulla sanottavaa (vangin osalta) ..ja ehkä lieviä vammoja jos siepattava (tai kaksi) panee vastaan.
Noh.. Tämä tästä.

:a-smiley: http://pihlajavesi.keuruu.fi/kuvagalleriat/tapahtumat-ja-teemapaivat/325-sven-tuuva-runo-vaenrikki-stoolin-tarinat

Ja Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Dufva

"Niin uupumaton oli hän kuin tuskin yksikään,
hän maata polki tömisti ja astui hiessään;
mut käännöstä kun käskettiin, he pettyi ainiaan,
tek' "oikeaan" ja "vasempaan", päinvastoin aina vaan.

"Jalalle pyssy" oppi hän ja "pyssy olkahan",
tanahan laski painetin ja teki kunnian;
vaan "kunniaa" kun huudettiin, hän laski painetin,
kun pyssyn piti jalalle, se olkaan lensikin.

Näin tuli Dufva kuuluksi äkseerauksestaan,
ja kaikki, miehet, päälliköt, ne häntä nauramaan.
Mut vakaana hän astui vain ja tyytyi kaikkihin
ja toivoi aikaa parempaa, - niin sota syttyikin.

Kun joukon tuli lähteä, niin miehet miettimään,
kyllinkö viisas Dufva lie sotahan lähtemään.
Hän antoi heidän hölpöttää ja tyynnä tuumi vaan:
"Jos muiden kanss' en mennä saa, tok' yksin mennä saan."

Omasta kohden kuitenkin sai pyssyn, rensselin,
leirissä teki rengin työt, sodassa soturin;
mut passaukset, tappelut käv' yhtä juoheaan,
eik' araks häntä mainittu, vaan hupsuks toisinaan.

Paluuta tehtiin, ryssä tuo hätyytti ahdistain,
ja jokivartta Sandels nyt peräytyi verkkaan vain.
Vähäisen matkan päässä siit' on porraskäytävä,
ja siinä seisoi miestä vain noin parikymmentä.

Tien korjuu heillä toimena, ja, työnsä tehtyään,
etäällä sodan melskeestä pitivät lystiään
ja lähitalost' ottivat, mit' irti saivat vaan;
Sven Dufva myötä oli myös, hän pantiin passaamaan.

Mut toista tuli, törmältä kun täyttä vauhtia
riens' adjutantti Sandelsin, hevonen vaahdossa:
"Jumalan tähden, portaallen, aseihin", huusi hän,
"vihollisjoukon tiedetään täst' yli pyrkivän."

Päämiehelle hän lisäsi: "Te silta purkakaa,
jos voitte, muuten viimeiseen verehen taistelkaa!
Hukassa kaikk' on, taaksemme jo ryssät ennättää;
apua saatte, kenraali jo tulla lennättää."

Hän kiiti pois. Mut ehdittiin töin tuskin sillallen,
kun ryssäparvi täyttävi jo rannan vastaisen.
Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee;
jo suomalaista kahdeksan ens paukaus pyyhkäisee.

Ei hyvä enää viipyä, jokainen häikähtää.
Taas paukaus, ja jäljelle vain viisi miestä jää.
"Kivääri sojoon, taaksepäin!" nyt komennettihin.
Sven Dufva yksin hairahtui ja laski painetin.

Käännöskin Dufvan taaksepäin ol' eriskummainen:
peräytymään kun käskettiin, hän hyökkäs sillallen
ja seisoi siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan,
kaikille valmis neuvomaan paraita temppujaan.

Ei aikaakaan, niin saakin hän jo niitä osoittaa,
kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa.
Yks toisen perään rynnähtää, mut heistä joka mies sai
oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties.

Käsinpä tät karhua ei voitu kukistaa,
ja lähin mies se luodilta hänt' aina varjoaa;
mut ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee;
nyt Sandels saapuu, huomaapi, kuin Dufva ottelee.

"Hyv' on", hän huutaa, "niin, kas niin, sa poika urhoinen,
äl' yli päästä perhanaa, niin, vielä hetkinen!
Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi.
Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti."

Ja ryssä huomas rynnäkön nyt tyhjään käynehen,
vihollisjoukko kääntyi pois, hitaasti kulkien.
Kun tyynt' on kaikki, ratsultaan käy Sandels rantahan
ja kysyy miestä, sillalla min näki sotivan.

Sven Dufvaa näytetään. Hän on jo loppuun taistellut
ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut;
hän näyttää siihen nukkuneen lepäämään leikistään.
Vakaampi ei, mut kalvaampi on paljon entistään.

Ja Sandels silloin kumartuu kuollutta katsomaan,
ei tuntematon ole tuo, vaan tuttu vanhastaan;
mut alla hänen rintansa punoittaa nurmi nyt,
on luoti käynyt sydämeen, on veri ehtynyt.

"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi,
enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi,
"ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan,
parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan."

Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen,
ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen:
"Älyä kyll' ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan,
pää huono oli", arveltiin, "mut sydän paikallaan."
"
 

jokiranta

Alokas
BAN
1960-luku

Kapiainen kirjoitti:
Olet niin useassa yhteydessä lyhyen ajan sisällä osoittanut kommenteillasi, että sinulta on mennyt Puolustusvoimien johtajakoulutus jokseenkin ohi/ olet ymmärtänyt sen täysin väärin.
Tosin et ole lainkaan ainoa, jolle niin on käynyt..mistä tietenkin vastuu kuuluu Puolustusvoimille, koska emme ole kyenneet opettamaan asiaa siten että se olisi ymmärretty oikein.
Voiko järjestelmä erehtyä? Voisiko se erehtyä myös koko henkilökuntansa laajuudelta?

Kapiainen kirjoitti:
Varsinkin nykyisen johtamismallin alkuaikoina opetuksessa oli jokin epäselvyys, koska ilmeisen monelle on jäänyt se käsitys että Puolustusvoimat olisi johtamiskoulutuksessaan suosinut "pehmeitä" johtajia tai että ns. syväjohtaminen olisi jonkinlainen "pehmeä" johtamismalli.
En kannata koviksia, vaan taitavia. Taitavia on pehmeissä usein enemmän kuin kovissa, mutta hauraissa. Optimi on kimmoisa.

Kapiainen kirjoitti:
Se ei missään tapauksessa ole mikään "pehmeä" johtamismalli - päinvastoin se on tietyiltä osiltaan äärimmäisen kova, jopa häikäilemätön johtamismalli.
Kyllä uskon, että taitavakin voi olla sopiva ja pätevä sekä erittäin käyttökelpoinen, ei pelkästään se, jolla kovin ääni ja joka sen vuoksi lähetettiin RauK:hon.

Kapiainen kirjoitti:
On valitettavaa, jos olet ymmärtänyt saamasi opetuksen väärin. Siitä vastuu kuuluu heille ketkä ovat kyseisen opetuksen sinulle antaneet - mutta sen vuoksi sinun kannattaisi ehkä väärinymmärtämäsi johtamistavan sijaan osoittaa kritiikkisi heille, jotka ovat sen mallin sinulle väärin opettaneet..eikä tietysti tekisi pahaa tutustua ko. malliin uudelleen ja arvioida mitä se oikeastaan pitääkään sisällään.
En ole koskaan käyttänyt syväjohtamista missään, vaan kuunnellut neljän tunnin luennon aiheesta henkilöltä, joka kuului Nissisen kaadereihin ja oli vapauttanut itsensä puolustusvoimien vakinaisesta palveluksesta. Siksi minulla ei ole muuta empiriaa aiheesta kuin syväjohtamisen tulokset, jotka tarkkailevat toimintaansa omahuomiointinakin ilmeisesti palautteen kasvattamina kuin aikaisemmat sukupolvet.

Kapiainen kirjoitti:
Se ei ole missään tapauksessa "pehmeä" johtamismalli, vaan hyvinkin kova..jopa häikäilemätön.
Kun metallialan ammttikoulunopettaja Leonid Brežnevistä tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri, hän huomasi 1960-luvun lopulla Neuvostoliiton maaimanmitassa mahtavan talouskasvunopeuden hidastumisen.

Pedagogina ja entisenä poliittisena upseerina hän huomasi, että ongelma on koulutuksessa, johon pitäisi saada laatua. Hän loi laajan palautejärjestelmän, jossa opettajat istuivat iltaisin VESO-päiviä pedagogiikkaa kehittäen ja jossa lopulta todettiin, että koulujen kasvastustyö epäonnistuu siksi, että vanhemmat ovat kelvottomia. Tämä johti pakollisiin vanhempainiltoihin, joissa vanhemmat haukuttiin avoimesti ja rehellisesti lastensan tekemättömyyksistä ja tekemisistä.

Lopulta järjestelmästä tuli kaikille raskas ja se rapautui Brežnevin tullessa vanhemmaksi ja väsyneemmäksi.

Toisin sanoen kyllä se varsinainen palautejärjestelmä on jo aidon tuottavuuden ja hyvinvoinnin nimissä jo kerran toteutettu Neuvostoliitossakin 1960-luvun puolivälistä alkaen koskien kaikkia eikä vain asevelvollisia.

Palautejärjestelmästä tuli osin hirviö, koska se tarjosi hyvän mahdollisuuden toisten maineen pilaamiseen osin aiheettakin.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
RE: 1960-luku

jokiranta kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Olet niin useassa yhteydessä lyhyen ajan sisällä osoittanut kommenteillasi, että sinulta on mennyt Puolustusvoimien johtajakoulutus jokseenkin ohi/ olet ymmärtänyt sen täysin väärin.
Tosin et ole lainkaan ainoa, jolle niin on käynyt..mistä tietenkin vastuu kuuluu Puolustusvoimille, koska emme ole kyenneet opettamaan asiaa siten että se olisi ymmärretty oikein.
Voiko järjestelmä erehtyä? Voisiko se erehtyä myös koko henkilökuntansa laajuudelta?

Kapiainen kirjoitti:
Varsinkin nykyisen johtamismallin alkuaikoina opetuksessa oli jokin epäselvyys, koska ilmeisen monelle on jäänyt se käsitys että Puolustusvoimat olisi johtamiskoulutuksessaan suosinut "pehmeitä" johtajia tai että ns. syväjohtaminen olisi jonkinlainen "pehmeä" johtamismalli.
En kannata koviksia, vaan taitavia. Taitavia on pehmeissä usein enemmän kuin kovissa, mutta hauraissa. Optimi on kimmoisa.

Kapiainen kirjoitti:
Se ei missään tapauksessa ole mikään "pehmeä" johtamismalli - päinvastoin se on tietyiltä osiltaan äärimmäisen kova, jopa häikäilemätön johtamismalli.
Kyllä uskon, että taitavakin voi olla sopiva ja pätevä sekä erittäin käyttökelpoinen, ei pelkästään se, jolla kovin ääni ja joka sen vuoksi lähetettiin RauK:hon.

Kapiainen kirjoitti:
On valitettavaa, jos olet ymmärtänyt saamasi opetuksen väärin. Siitä vastuu kuuluu heille ketkä ovat kyseisen opetuksen sinulle antaneet - mutta sen vuoksi sinun kannattaisi ehkä väärinymmärtämäsi johtamistavan sijaan osoittaa kritiikkisi heille, jotka ovat sen mallin sinulle väärin opettaneet..eikä tietysti tekisi pahaa tutustua ko. malliin uudelleen ja arvioida mitä se oikeastaan pitääkään sisällään.
En ole koskaan käyttänyt syväjohtamista missään, vaan kuunnellut neljän tunnin luennon aiheesta henkilöltä, joka kuului Nissisen kaadereihin ja oli vapauttanut itsensä puolustusvoimien vakinaisesta palveluksesta. Siksi minulla ei ole muuta empiriaa aiheesta kuin syväjohtamisen tulokset, jotka tarkkailevat toimintaansa omahuomiointinakin ilmeisesti palautteen kasvattamina kuin aikaisemmat sukupolvet.

Kapiainen kirjoitti:
Se ei ole missään tapauksessa "pehmeä" johtamismalli, vaan hyvinkin kova..jopa häikäilemätön.
Kun metallialan ammttikoulunopettaja Leonid Brežnevistä tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri, hän huomasi 1960-luvun lopulla Neuvostoliiton maaimanmitassa mahtavan talouskasvunopeuden hidastumisen.

Pedagogina ja entisenä poliittisena upseerina hän huomasi, että ongelma on koulutuksessa, johon pitäisi saada laatua. Hän loi laajan palautejärjestelmän, jossa opettajat istuivat iltaisin VESO-päiviä pedagogiikkaa kehittäen ja jossa lopulta todettiin, että koulujen kasvastustyö epäonnistuu siksi, että vanhemmat ovat kelvottomia. Tämä johti pakollisiin vanhempainiltoihin, joissa vanhemmat haukuttiin avoimesti ja rehellisesti lastensan tekemättömyyksistä ja tekemisistä.

Lopulta järjestelmästä tuli kaikille raskas ja se rapautui Brežnevin tullessa vanhemmaksi ja väsyneemmäksi.

Toisin sanoen kyllä se varsinainen palautejärjestelmä on jo aidon tuottavuuden ja hyvinvoinnin nimissä jo kerran toteutettu Neuvostoliitossakin 1960-luvun puolivälistä alkaen koskien kaikkia eikä vain asevelvollisia.

Palautejärjestelmästä tuli osin hirviö, koska se tarjosi hyvän mahdollisuuden toisten maineen pilaamiseen osin aiheettakin.
Tunnustan hölmöyteni tässä kohtaa ja totean, etten ymmärtänyt tekstisi asiayhteyttä keskustelunaiheeseen kuin korkeintaan 1/5 osalta siitä tekstistä mitä tuotit tuohon!

Yksi asia minkä ymmärsin oli se, että kyseenalaistit sen etteikö järjestelmä voisi erehtyä koko henkilöstönsä osalta. Varmasti voi - mutta tässä tapauksessa niin ei ole käynyt, koska asiasta on erilaisia näkemyksiä järjestelmän sisällä. Toisaalta tulee myös mieleen että esität vaihtoehdon, jossa KOKO PV:n henkilöstö olisi ymmärtänyt syväjohtamisen väärin - ja ilmeisesti sinä puolestasi ymmärrät sen paremmin..vai?!

Mainitsit Nissisen ja kumppanit. Kuten yleisesti tiedossa on, nykyinen johtamismalli on alunperin hänen Puolustusvoimiin tuoma..se kuitenkin tuppaa unohtumaan jatkuvasti, että hänen näkemyksensä/ tulkintansa aiheesta eivät koskaan saaneet varauksetonta tukea. Kuten myös lienee tunnettua, kyseinen kaveri ja moni muu siinä ohessa, on nyttemmin kaikonnut muihin hommiin..eikä hänen/heidän tulkintansa asiasta ollenkaan välttämättä ole se, mitä opetetaan. Muutoksia on asian osalta tullut ruohonjuuritasolle asti.
Se lienee niinikään yleisesti tiedossa, että kyseinen johtamismalli ei ole mikään "Nissisen malli" vaan viime kädessä hänen tulkintansa aiheesta. Samasta aiheesta, samasta tutkimus- ja muusta käytettävissä olevasta aineistosta + kokemuksista voidaan tehdä myös muunlaisia tulkintoja. Ne eivät ole sen oikeampia tai väärempiä..ne ovat erilaisia..ja niitä on myös tehty. Tietysti sitä voi kutsua myös kehitykseksi..

Niin..ja se piti vielä sanoa, että kovalla äänellä ja sotilasjohtamiselle ei tietääkseni koskaan ole ollut mitään erityistä yhteyttä johtajakoulutusvalinnoissa tai missään muussakaan sotilasjohtamiseen liittyvässä. Ainoa asia missä sille on löydettävissä jonkinlainen yhteys sotilasjohtamiseen on alokkaiden arvioissa ryhmänjohtajista..mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei heillä ole vielä siinä vaiheessa tietoa, saati näkemystä sotilasjohtamisesta..ja sekin vähä mikä on, tulee pääosin Hollywoodin tuotteista..
 

jokiranta

Alokas
BAN
Sosiologiaa Yhdysvalloista

Kapiainen kirjoitti:
Yksi asia minkä ymmärsin oli se, että kyseenalaistit sen etteikö järjestelmä voisi erehtyä koko henkilöstönsä osalta.
Järjestelmän täytyy olla melko totalitaristinen, jotta se kykenisi kitkemään sattumat merkittävässä määrin ja tasalaatuistamaan porukan valinnalla tai äärimmäisellä kurilla.

Muistaakseni kirjailija Sampo Ahto on pohtinut tuota ajattelun osuutta hieman samaan tapaan kuin oikeuslaitoksen puolella Jukka Kemppinen. Tätä viisaustieteilyä kutsutaan tieteeellisesti filosofoinniksi ja varmaan suurimmat oivallukset saa vaikka joka toinen vuosi sotatieteiden päivillä Santahaminassa.

Siviilipuolella johtamiseen haetaan syvyyttä esimies-alais -keskustelulla, jotka ovat joidenkin henkilöstöhallintojen pakkopulla vastentahtoisille.

Käytännössä nykyään ei johdeta, vaan hallinnoidaan budjeteilla ja sähköpostiviesteillä. Normaalissa kotimarkkinakartelliyrityksessä ei ole niin kiihkeää toimintaa, että tavallaan tuo hallinnoiminen purkautuisi henkilökohtaiseksi johtamiseksi. Johtamista joutuu tekemään yleensä siirtymätalouksissa, joissa johtaminen ei ole vuosisuunnittelua, vaan johtamista aamusta iltaan ja maanantaista perjantaihin. Siksi nykyaikaine johtaja ei oikeataan sovi useinkaan asiantuntijana ja sivistyneenä ihmisenä primitiivisempiin oloihin, jossa alaiset aivan oikeasti odottasvat päälliköltä tilanteen hallintaa ja rajuja toimia myös työyhteisön hyväksi.

Syväjohtamista estää organisaatioiden pysymättömyys. Jos harhautuu uskomaan yhteisöllisyyteen, voi saada arpajaisissa yt:ä. Tällä tavalla siviilissä hallinnoimisen etiikka ei toteutu johtamisena, koska tavoitteena ei ole yhteisöllisyys, vaan kaverin ulkoistaminen. Uskon, että julkeinta, mitä siviilipuolella voisi vaatia johtamiskoulutusohjelmassa olisi huutaa talvisotaäänellä, että "Kaveria ei ulkoisteta!". No kavereita ei jätetä, mutta tovereista ei niin väliksi.

Kapiainen kirjoitti:
Varmasti voi - mutta tässä tapauksessa niin ei ole käynyt, koska asiasta on erilaisia näkemyksiä järjestelmän sisällä. Toisaalta tulee myös mieleen että esität vaihtoehdon, jossa KOKO PV:n henkilöstö olisi ymmärtänyt syväjohtamisen väärin - ja ilmeisesti sinä puolestasi ymmärrät sen paremmin..vai?!
En ole sanonut, että ymmärrän syväjohtamista, vaan olen ilmoittanut, että siitä ei ole itselläni empiiriaa eli kokemusta. Teoriatasolla ajattelen, että se on henkisesti raastava palautejärjestelmä niin kuin laatujärjestelmät yleensä ja tavallaan asettaa hierarkiassa esimiehen jotenkin alastomaksi ja suojattomaksi, jolloin sen luonnollisia kannattajia organisaatiossa voi olla vain erittäin vähän.

Siksi en edes oikeastaan odotakaan syväjohtamista, vaan odotan sitä, että tiedetään edes asiatasolla, miten organisaation pitäisi toimia varusteineen ja että nuo organisaatiot edes välttävästi vastaavat nykymaailmaan kansallisissa maastoissa.

Kapiainen kirjoitti:
Mainitsit Nissisen ja kumppanit. Kuten yleisesti tiedossa on, nykyinen johtamismalli on alunperin hänen Puolustusvoimiin tuoma..se kuitenkin tuppaa unohtumaan jatkuvasti, että hänen näkemyksensä/ tulkintansa aiheesta eivät koskaan saaneet varauksetonta tukea.
Minusta idealistinen Nissinen on päässyt yllättävän pitkälle teoriallaan.

Kapiainen kirjoitti:
Kuten myös lienee tunnettua, kyseinen kaveri ja moni muu siinä ohessa, on nyttemmin kaikonnut muihin hommiin..eikä hänen/heidän tulkintansa asiasta ollenkaan välttämättä ole se, mitä opetetaan.
En usko, että luovien taitelijoiden maisemanvaihto on aina tappioksi luovuudelle itselleen, joka saattaa kukoistaa kokonaan uudessa ympäristössä ihmiskunnan hyväksi.

Minusta häirikkökapteenit ja nuorina väsyneet majurit voivat olla maansuola.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Basil_Liddell_Hart

Heitä siteerataan vuosikymmenienkin kuluttua. Ei välttämättä siksi, että olisivat teorianmuodostukseltaan yhtään siviilejä parempia, vaan siksi, että heillä on ollut otsaa sanoa jotain.

Kapiainen kirjoitti:
Muutoksia on asian osalta tullut ruohonjuuritasolle asti.
Se lienee niinikään yleisesti tiedossa, että kyseinen johtamismalli ei ole mikään "Nissisen malli" vaan viime kädessä hänen tulkintansa aiheesta. Samasta aiheesta, samasta tutkimus- ja muusta käytettävissä olevasta aineistosta + kokemuksista voidaan tehdä myös muunlaisia tulkintoja. Ne eivät ole sen oikeampia tai väärempiä..ne ovat erilaisia..ja niitä on myös tehty. Tietysti sitä voi kutsua myös kehitykseksi..
Sosiologia ei ole luonnontiedettä, vaan se kehittyy orgnaanisesti organisaatiossa.

Kapiainen kirjoitti:
Niin..ja se piti vielä sanoa, että kovalla äänellä ja sotilasjohtamiselle ei tietääkseni koskaan ole ollut mitään erityistä yhteyttä johtajakoulutusvalinnoissa tai missään muussakaan sotilasjohtamiseen liittyvässä. Ainoa asia missä sille on löydettävissä jonkinlainen yhteys sotilasjohtamiseen on alokkaiden arvioissa ryhmänjohtajista..mutta se johtuu lähinnä siitä, ettei heillä ole vielä siinä vaiheessa tietoa, saati näkemystä sotilasjohtamisesta..ja sekin vähä mikä on, tulee pääosin Hollywoodin tuotteista.
Minusta nuorimman ikäryhmän tai alokkaiden palautetta ei pitäisi väheksyä. 13 vuotta ennen syväjohtamista yhdessä maavoimien yksikössä, jossa päällikkö pidätti kovaa sisäkuria yllä, kotiutuvat alikersantit, kersantit ja upseerikokelaat tilasivat nimetöntä palautetta nuorimmalta ikäryhmältä (III saapumiserää samanaikaisesti paikalla).

Itse sain kahdenlaista palautetta.

Ilmeisesti niiden piiristä, joiden etuoikeudet olin lakkauttanut tuli tällainen:

******! (Lempinimi, jonka olivat kuulleet vanhimmalta saapumiserältä) Mies kuin huoltokomppanian majuri. Hirtä ittes! => Tätä arvokasta neuvoa en ole vielä toimeenpannut, mutta tarvittaessa olen selkeyttänyt ja kiteyttänyt sanomaani.

Ne, joille olin voimaansaattanut tasa-arvon joidenkin alikersanttien luomasta epätasa-arvon tilasta.

Kiitos *****! (Lempinimi, jonka olivat kuulleet vanhimmalta saapumiserältä) Olit reilu, kun puolustit meitä!

Palaute meni kohdalleen, koska ymmärsin saaneeni palautetta samasta syystä. Epäselkeydestä toista porukkaa kohtaan, jonka etuoikeusjärjestelmään puutuin kahden viikon aikana, kun joukkueet olivat käskynalaisena ja samalla kiitosta niiltä, joille olin palauttanut samanarvoisten tasa-arvon.

Kahden viikon mopokuljettajana olon jälkeen koin jotenkin saaneen elämänkokemusta, jota ei olisi muuten saanut. Tämä siksi, ettei talossa ollut kuin yksi ammattisotilas kahden viikon aikana, kun kaikki muut olivat paitsi viisi alikersanttia, joista yksi oli sairaana, toinen oli lomalla, kolmas päivystäjänä ja kaksi muuta enemmän tai vähemmän käytettävissä.

Tuona aikana, kun joutui sekä suunnittelemaan kuin joku opetusupseeri, että toteuttamaan kuin alikersantti, alkoi ajatella, miten paljon armeijassa on kiinni ryhmänjohtajasta ja hänen osaamisestaan sekä jaksamisestaan.

Hiemankin teknisemmässä hommassa olisi hyvä, jos ryhmänjohtaja sekä osaisi asiat että saisi jotenkin koheesiota aikaan ryhmässä. Tämä teknisyys ja henkisyys ei aina maksimoidu samassa yksilössä.

Teknisissä tehtävissä ei oikeasaan joukkueenjohtajalta vaadita henkisesti niin paljoa kuin jalkaväessä. Teknisessä hommassa sen sijaan päällikön pitäisi hallita melko hyvin substansseja, vaikka olisi vähemmän urhea henkilökohtaisesti.

Aselajit poikkeavat toisistaan niin paljon, että jotain yleisjohtamisen mallia on varmaan melko vaikea laatia. Ehkä sopivampia henkilöitä tulisi porukkaan siten, että kerrottaisiin mahdollisimman paljon aselajeista, jotta oikeanluonteiset hakeutuisivat tietyntyyppisiin tehtäviin.

Olen huomannut, että on todella työstään kiinnostuneita toimiupseereja, jotka yliluutnantin - kapteenin arvolla oikeastaan hallitsevat tiettyjä kokonaisuuksia niin hyvin rutiinilla ja sydämellä, että kirjoittelevat jopa oppaita yhdessä jonkun toisen kanssa, jotka sitten annetaan aselajitarkastajan nimissä kirjapainoon.

Nämä henkilöt eivät tule televisioon haastatelluiksi eikä heiltä kärtetä lausuntoja, vaikka melko paljon aselajin koulutuksestakin liittyy heihin jopa ehkä kahdellakin tasolla.

Mitä taas tulee Hollywoodiin niin Yhdysvallat yleensä on melko kiitollinen sosiologian lähde, koska se on englanninkielinen, avoin yhteiskunta, jossa asiat selvitetään suurella julkisuudella ja avoimin konfliktein. Jonkin todellisen johtamisopin esiin kaivaminen Iranista, talibaneilta tai Japanista on paljon vaikeampaa.

Sotilassosiologiassa on käytetty paljon esimerkiksi Tuusulassa Full Metal Jacketia ja joitain jaksoa Save Private Ryanista.

Myös Internet metkitsee paljon ja varuskuntien Internetittäminen on oikein. Valistuneessa varuskunnassa esimerkiksi tiedustelutehtäviin erikoistuneet aliupseerioppilaat olivat printanneet tupakansioonsa, kun Internetiä ei ollut vielä olemassa yhdysvaltalatsten paksun kenttälääkintäoppaan, jollaista ei ollut saatavissa siinä laajuudessa mistään suomen kielellä. Oikeastaan hämmästyin tätä omatoimisuutta.

Loppujen lopuksi ajattelin, että omaehtoinenkin oppiminen on mahdollista, kunhan vain vähennetään TTL IV:a ja pannaan tieto jakoon kaikille vaikka verkossa.

Näin ollen tavallaan johtoajatukseksi jää innostuksen ylläpitäminen, mikä on oikeastaan ehkä kaikkein vaikein johtamisen laji.

Jotain ahaa-elämyksiä palautteesta ja oppimisesta voisi lukea esimerkiksi Laura Kaalikosken lopputyöstä, jossa on pitkä ja muodollisesti pätevä johdanto ja viitekehys sekä jonkin verran herkullisia kommentteja lopussa.
https://www.doria.fi/browse?value=Kaalikoski%2C+Laura&type=author
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
RE: Sosiologiaa Yhdysvalloista

jokiranta kirjoitti:
Siviilipuolella johtamiseen haetaan syvyyttä esimies-alais -keskustelulla, jotka ovat joidenkin henkilöstöhallintojen pakkopulla vastentahtoisille.
Jos viittaat tuolla siihen, ettei armeijaorganisaatiossa hyödynnettäisi esimies-alaiskeskustelua, niin olet raakasti (jälleen) ilmeisesti jostakin ammennettujen ennakkoluulojen uhri vailla minkäänlaista tietoa siitä mikä on totuus.
Esimiehen ja alaisen välinen, aktiivinen ja molempiin suuntiin toimiva kommunikointi on ollut arkipäivää sotilasjohtamisessa niin kauan kuin minä muistan...ja se tuskin alkoi sinä vuonna kun minä olen aloittanut aktiivipalvelukseni.

Eräs vinkki muuten tähän kohtaan.. nettifoorumikeskustelu ei oikein toimi, jos puheenvuorot ovat kerrallaan "tuhannen sanan" mittaisia..
 

jokiranta

Alokas
BAN
RE: Sosiologiaa Yhdysvalloista

Kapiainen kirjoitti:
jokiranta kirjoitti:
Siviilipuolella johtamiseen haetaan syvyyttä esimies-alais -keskustelulla, jotka ovat joidenkin henkilöstöhallintojen pakkopulla vastentahtoisille.
Jos viittaat tuolla siihen, ettei armeijaorganisaatiossa hyödynnettäisi esimies-alaiskeskustelua, niin olet raakasti (jälleen) ilmeisesti jostakin ammennettujen ennakkoluulojen uhri vailla minkäänlaista tietoa siitä mikä on totuus.
En ole sanonut, etteikö voitaisi käyttää. Siksi en ole maininnut sanaakaan siitä, käytetäänkö hallinnoissa, mm. puolustusvoimissa esimies-alais-keskustelua.
 

jokiranta

Alokas
BAN
Värssyn mitta

Kapiainen kirjoitti:
Eräs vinkki muuten tähän kohtaan.. nettifoorumikeskustelu ei oikein toimi, jos puheenvuorot ovat kerrallaan "tuhannen sanan" mittaisia..
Eivät toimi. Kuitenkin lienee niin, että jos kirjoittaa implisiittisesti ja iskevästi, pitää tuottaa yhden puheenvuoron sijasta 10-15 lyhyttä puheenvuoroa, koska premissit jäävät implisiittisiksi, jolloin koko ketjun viestimäärä lisääntyy moninkertaiseksi, jolloin sen lukeminen tulee erittäin työlääksi scrollaamiseksi.
 

skärdis

Ylipäällikkö
RE: Värssyn mitta

jokiranta kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Eräs vinkki muuten tähän kohtaan.. nettifoorumikeskustelu ei oikein toimi, jos puheenvuorot ovat kerrallaan "tuhannen sanan" mittaisia..
Eivät toimi. Kuitenkin lienee niin, että jos kirjoittaa implisiittisesti ja iskevästi, pitää tuottaa yhden puheenvuoron sijasta 10-15 lyhyttä puheenvuoroa, koska premissit jäävät implisiittisiksi, jolloin koko ketjun viestimäärä lisääntyy moninkertaiseksi, jolloin sen lukeminen tulee erittäin työlääksi scrollaamiseksi.
Päivystävä dosentti on nyt vaan hyvä ja opettelee kirjoittamaan lyhyesti mutta iskevästi.
 

jokiranta

Alokas
BAN
Lyhyestä virsi kaunis

skärdis kirjoitti:
Päivystävä dosentti on nyt vaan hyvä ja opettelee kirjoittamaan lyhyesti mutta iskevästi.
Jolloin tuloksena on keskustelupalstoille tyypillistä liekitystä ja primitiivireaktiota, joita kukaan järkevä ihminen ei esittäisi joukon edessä.

Yleensä ne, jotka vaativat lyhyttä ja iskevää kirjoittamista Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Seitsemän päivää -lehden tai tekstitelevision tapaan, ovat jollain tavalla lyhytjännitteisiä tai heidän on vaikea lukea asiatyylisiä kirjoituksia.

Itse asiassa pidän jonkinlaisena hätähuutona sitä, että pitäisi jättää perustelut ja viitteet kirjoittamatta ja alistua yleiselle leimakirveilytasolle.

Ymmärrän kyllä, että sotatiede ytimekkäimillään on esitetty Korkeajännitys-albumeissa, jossa asiat ovat vielä helpommin omaksuttavissa kuin esimerkiksi Valituista Paloista.

Jotenkin suhtaudun optimistisesti kirjoittamiseen. Sen tarkoituksena on sivistää kaikkia eikä tyhmistää huutelun tasolle.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
RE: Värssyn mitta

jokiranta kirjoitti:
Eivät toimi. Kuitenkin lienee niin, että jos kirjoittaa implisiittisesti ja iskevästi, pitää tuottaa yhden puheenvuoron sijasta 10-15 lyhyttä puheenvuoroa, koska premissit jäävät implisiittisiksi, jolloin koko ketjun viestimäärä lisääntyy moninkertaiseksi, jolloin sen lukeminen tulee erittäin työlääksi scrollaamiseksi.
Kyllä muuten toimii!

Nämä keskustelut tulee mielestäni käydä ikäänkuin reaaliaikaisena keskusteluna - eikä kukaan kasvotusten keskustellessakaan puhu minuuttikaupalla kerrallaan..

Tietysti voi olla niinkin, että melko moni meistä tämän foorumin keskustelijoista on minun laillani vain niin yksinkertainen jannu, ettei kunnolla jaksa/pysty seuraamaan "tuhannen sanan" puheenvuoroja etsien niistä sitä olennaista.
Sekin kannattaa ottaa huomioon kenen kanssa puhuu - ehkä ne "tuhannen sanan" puheenvuorot perusteluineen sopii jonnekin "dosenttifoorumille", mutta täällä vaivasi mennee isolta osin hukkaan jos et pysty tiivistämään sanomaasi tehokkaammin.
Toki voit kirjoittaa edelleen pitkän kaavan mukaan - mutta en minä niitä ainakaan jaksa lukea ajatuksella alusta loppuun..lukaisen nopeasti läpi, yritän etsiä olennaisimman..mutta voi olla, että monesti jää jotakin huomaamattakin.
Tosin sen perusteella mitä olen kanssasi keskustellut, niin sinulta tuntuu melko usein menevän lyhyistäkin kommenteista olennaisimmat asiat täysin ohi - siinä mielessä siis tasapeli..
 

koponen

Kenraali
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Kirjoituksen muodon lisäksi sisällölläkin on oma vaikutuksensa.

Jos muotopuhtaasti laadittu essee on hyötykuormaltaan väsynyttä jankkaamista jo tyhjentynein argumentein, ei lopputulema ole sen kauniimpi kuin tiiviisti iskien samoin sävelin.

Reserviläisasiasta: Minusta on vaara menettää valtava yhteiskunnallinen hyöty, joka tulee siitä että pääosat miesikäluokasta on koulutettu johdettuun ja tavoitteelliseen toimintaan. Joko koululaitosta on asiassa muovattava yksilökeskeisestä lähestymisestä yhteisölliseen lähestymiseen (joka kilpailuyhteiskunnan oloissa on kovin vaikeaa), tai varusmiespalveluksesta ja muusta asevelvollisuusajan panoksesta tulee ohjata vapautuvaa kapasiteettia yhteiskuntapalvelukseen tavalla tai toisella.

Olen itse suhteellisen suuren asevelvollisuusarmeijan kannalla, sillä en usko vain rautaa tottelevien johtajien hävinneen maailmasta mihinkään. Järjestelyihin olisi syytä tehdä muutoksia, jotta asevelvollisuuden kokonaisuus olisi paremmin suorituskykyä tuottava. Nyt lähinnä alkupää toimii hyvin, mutta iso osa potentiaalista hukataan jo ensimmäisten vuosien aikana. Lisäksi asevelvollisuuteen liitettyjen muiden tavoitteiden (kansanterveys, rauhan ajan laaja viryt-valmius) toteuttaminen kohdentuu aivan väärään kohtaan varusmiesten kautta.

Yli suoranaisten ei-sotilaallisten suorituskykyjen pidän itse suurimpana menetysuhan alla olevana yhteisöllisen työskentelyn pakollista jaksoa elämässä.
 

jokiranta

Alokas
BAN
Taso lukijan mukaan

Kapiainen kirjoitti:
Kyllä muuten toimii!
Niin keskustelu toimii, mutta ei kirjoittaminen. Jospa keskustelupalsta jaettaisiin keskusteluksi, sellaiseksi, mitä teinit harjoittavat Internet Relay Chatina tai mitä sähkösanomakieltä harjoitetaan mm. http://www.suomi24.fi :ssä, ellei tule jotain teknisempää ja laajempaa keskustelua ja kirjoituksiksi, jossa lyhin mitta on päivälehden keskipitkä tai pitkä mielipidekirjoitus, johon vielä voi liittää lähdeviitteet sille harvalle lukijalle, joka on aiheesta kiinnostunut muutoinkin kuin kanavana esittää uneducated guess tai "kansalaismielipide demokratiasssa", jota kaikki muut anonyymit ammattilaiset voivat ylenkatsoa.

Kapiainen kirjoitti:
Nämä keskustelut tulee mielestäni käydä ikäänkuin reaaliaikaisena keskusteluna - eikä kukaan kasvotusten keskustellessakaan puhu minuuttikaupalla kerrallaan.
Periaatteellisista kysymyksistä keskustellaan vaikka tuntikaupalla saunailloissa, ainakin ennen keskusteltiin. Se, onko keskutelu tyyliä "hyvää päivää, onpa kaunis ilma, mihin kerrokseen hissin painan" vai joku illan kestävä pidempi keskustelu, jossa on jonkinlaista etiikkaa, päämääriä tai tiedonhalua, on valitnakysymys.

Itse en pyri keskustelemiseen, vaan kirjoittamiseen. Ymmärrän kyllä, että vähemmän viitseliäät eivät ole kiinnostuneet kirjoittamisesta, vaan haluvat typistää keskustelunkin nautinnolliseksi jutusteluksi.

Jos kirjoitukset eivät kiinnosta, ne voi toki jättää lukematta ja käyttää senkin ajan vaikka Salattujen elämien katsomiseen. Ei kaiken esityksen tarvitse olla helppoa kuin sarjakuva tai yhtä nopesti ja vaivattomasti ymmärrettävää kuin The Reader's Digest.

Kapiainen kirjoitti:
Tietysti voi olla niinkin, että melko moni meistä tämän foorumin keskustelijoista on minun laillani vain niin yksinkertainen jannu, ettei kunnolla jaksa/pysty seuraamaan "tuhannen sanan" puheenvuoroja etsien niistä sitä olennaista.
Kun kyseessä ei ole oppitunti ja harjoitus eikä mikään muukaan muovikuoreen tai suoleen pakattu vakioesitys, jolla on jo valmiiksi oma pedagogiikka ja didaktiikka eikä valmiille pohjalle tehty Power Point-esitys, on tietenkin lukeminen, jos sellaiseen ryhtyy, vaivalloisempaa, syvälukemistaitoa, edellyttävää toimintaa.

Lukeakaan ei voi kovin helposti, kun ei tiedä lähtöolettamuksia. Lukemisen, myös syvälukemisen, oppii lukemalla.

Kapiainen kirjoitti:
Sekin kannattaa ottaa huomioon kenen kanssa puhuu - ehkä ne "tuhannen sanan" puheenvuorot perusteluineen sopii jonnekin "dosenttifoorumille", mutta täällä vaivasi mennee isolta osin hukkaan jos et pysty tiivistämään sanomaasi tehokkaammin.
Ei ole mitenkään mahdollista anonyymillä palstalla tietää, kenelle kirjoittaa. Jos joku kirjoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomiin, hän ei voi tietää, ketkä kaikki juuri sinä aamuna ymmärtävät, jos viitsivät tai ehtivät lukea.

Kapiainen kirjoitti:
Toki voit kirjoittaa edelleen pitkän kaavan mukaan - mutta en minä niitä ainakaan jaksa lukea ajatuksella alusta loppuun..lukaisen nopeasti läpi, yritän etsiä olennaisimman..mutta voi olla, että monesti jää jotakin huomaamattakin.
Tuon lukemisen helpottaminen yritysmaailmassa toteutetaan executive briefinä, (johtaja)yhteenvetona. Sen tekeminen keskustelupalstalle kyllä lisäisi kirjoittamisen vaatimuksia entisestään.

Jos nyt ajatellaan, millainen kirjoituksen pitäisi olla niin siinä pitäisi olla:

1 yhteenveto ja johtopäätökset

2 itse asia, josta asiasta todella kiinnostuneet voisivat saada selvän, mistä on kysymys

3 lähdeviitteet, joista asiasta kiinnostunut voisi tarkistaa asian ja tuoda jotain omaa keskusteluun lisäksi

Tässä kohtaa oltaisiiin jo melko kaukana nautinnollisesta jutustelusta, joksi keskustelu usein pelkistyy lyhyesti kirjoittaen.

Se ei välttämättä ruoki eikä ravitse eikä tue mielipiteen muodostuksessa.

Kapiainen kirjoitti:
Tosin sen perusteella mitä olen kanssasi keskustellut, niin sinulta tuntuu melko usein menevän lyhyistäkin kommenteista olennaisimmat asiat täysin ohi - siinä mielessä siis tasapeli..
Puuttuisikohan meiltä yhteinen konteksti? En ole nimittäin kasarmissa enkä teologisessa tiedekunnassa kasvanut eikä minulla ole vuosien munkkikoulutusta, jotta ymmärtäisin sähkösanomakielen oikein.

Päättelen tätä siitä, että sinulla tuntuu olevan melko vahvasti rakennettu defenssi palkkasotureita kohtaan etkä ole koskaan ilmeisesti kysynyt itseltäsi, mitkä muu kuin sotiminen voisi olla ammattisotilaan ammatti.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
koponen kirjoitti:
Olen itse suhteellisen suuren asevelvollisuusarmeijan kannalla, sillä en usko vain rautaa tottelevien johtajien hävinneen maailmasta mihinkään.
Samaa mieltä!
Ehdottomasti kannattaa kouluttaa ikäluokasta mahdollisimman suuri osa varusmiespalveluksen kautta. Se on sitten toinen kysymys, kuinka suurella prosentilla koulutetuista sijoitetaan kenttäarmeijaan ja kuinka iso osa jätetään sijoittamattomaan reserviin. Ei ole lainkaan haitaksi, jos sotaa käyvällä armeijalla on olemassa sijoittamaton miesreservi..

Toinen, ei lainkaan merkityksetön asian, on varusmiespalveluksen positiiviset vaikutukset nuorten miesten kehitykseen. Koponen jo niitä toi tuossa esille..ja pidän faktana sitä, että moni nuorukainen saa paljon sellaista oppia ja kokee sellaista kasvamista varusmiespalveluksen aikana, joka helpottaa hänen selviämistään yhteiskunnassa myöhemmin.
Sen näkee monen nuorukaisen kohdalla hyvin konkreettisesti omin silmin kun katsoo millainen "äidin pikku reppana" alokkaaksi tulee - ja 6-9kk:n päästä kasarmilta kävelee ulos kokonaan toinen ihminen. Vaikea tietysti arvioida miten ja missä vaiheessa kyseinen "reppana" olisi kasvamisensa kokenut..mutta sen näkee kyllä selkeästi, miten he varusmiespalveluksessa kasvavat valmiimmiksi selviytymään yhteiskunnassa myöhemmin.

No, eihän armeija tietysti ihmeitä tässä asiassa pysty tekemään - ja onhan niitä laskelmia tehty siitäkin kuinka paljon kansantaloudellista haittaa koituu siitä, että nuoret miehet ovat asepalveluksessa työelämän sijaan..mutta kaikkia kärpäsiä harvoin saadaan kuitenkaan..

Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että asevelvollisuusarmeija tuottaa todella kustannustehokkaasti melkoisen tehokkaan armeijan. Se ei ole ongelma, etteikö koulutuksen puolesta tällä järjestelmällä kyettäisi tuottamaan erittäin tehokas armeija..henkilöstön osalta..Ongelma on se, että sille henkilöstölle pystytään hankkimaan riittävän hyvä kalusto.
 
Top