Sijoitettavaa koskevien tietojen hyödyntämistä koskeva keskustelu hakee näköjään kolmea suuntaa:
1. Kateuslähtöinen "ei erikoisosaaminen saa tuoda erikoisasemaa".
2. Kokonaiskuvasta yksittäisiin tapauksiin ja yksityiskohtiin menevä.
3. Takaisin kokonaiskuvaan palauttava.
Osallistun kolmoseen, mutta astun vielä askelen pidemmälle kokonaiskuvan suuntaan.
Oikeastaanhan tässä on kyse henkilötietologistiikasta, sen pullonkaulojen sotilaallisesta merlityksestä ja myös siitä, miten vastapuoli voi niitä hyödyntää. (Väärä mies väärässä paikassa väärään aikaan voi olla oma tai vihollinen vaikka olisikin suomalaisessa asepuvussa.)
Sodassa tarvitaan erityistä osaamista tai kyvykkyyttä aina silloin tällöin niin, että asialla on iso merkitys ja sitä ei voida ennakoida.
Jos taidot, kyvyt, osaamiset ja kokemukset on kirjattu lähinnä sijoituksen muodossa, niin mistä ja miten se oikea henkilö haetaan silloin kun yllättävä tarve tulee? Ja kuinka paljon hakeminen nielee sellaisia resursseja, joita tarvittaisiin muuallakin?
Ja entäs tappioihin varautumisen tarve? Kun se erikoisosaajien potero saa osuman ja pitäisi korvata 12 harvinaista taitajaa hetkessä? Osaajia olisi, mutta kun mihinkään ei ole kirjattu että keillä, niin kuinka heidät haetaan?
Tai vastapuoli laajentaa vaikkapa tiettyä elso-toimintaansa ja pitää saada triplattua jokin henkilökunta etteivät yksiköt pyyhkiydy kartalta sijaintien paljastumisen takia?
Tai tilanne kuumenee syyskesästä kun maassa on 12 000 marjanpoimijaa ja maatalouden sesonkityöläistä itä-Euroopasta ja pitäisi äkkiä kesken evakuoimisen kyetä poimimaan epäilyttävät tapaukset liikkeessä olevasta ihmismassasta?
Tai Venäjältä työnnetään tänne 42 000 paperitonta tiesketä ja jokainen huutaa rajakopilla asilyymiä?
Sekä rauhan, harmaan vaiheen että sodan aikana henkilötietologistiikan puutteet ja epäonnistumiset ovat yhtä katastrofaalisia kuin taistelutoimissa materiaali- ja ruokahuollon logistiikan epäonnistumiset. Syntyy aukkoja ja heikkoja kohtia, joita vastapuoli voi hyödyntää.
Erona on se, että henkiltietologistiikan aukot voivat olla vastapuolen tiedossa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Niiden hyödyntämistä ehditään suunnitella ja valmistella todella isolla kädellä.
Kyse on isosta asiasta joka hoitamattomana tai huonosti hoidettuna jättää selustan auki! Sitäkö me kaipaamme? Ja siksikö, ettei kateellisilla olisi mahdollisuutta kadehtia?
Ja tätä asiaa muualla olevaan työttömyyskeskusteluun linkaten:
Kyseessä on toimintaa, josta ison osan voisivat hoitaa älykkäämmän pään pitkäaikaistyöttömät työllistämistöinä ilman että työllistäminen tai työvoimapoliittiset toimet tuottaisivat minkäänlaista työmarkkinahäiriötä.
Osuvaksi editoituna, värejä ja korostusta soveltaen 
