Syyrian konflikti

Mitä ihmeen "maanpuolustustus"-keskustelijoita te olette jos ryssät rykäsee pari WW2 -aikaista paukkua jossain pohjois-Irakissa niin on heti lahje täytetty kakkapilarilla
 
Uutislinkkejä:
 
Juuri näin minäkin asian hahmotan. Jokainen voi miettiä, mitä tapahtuu, jos Usa syystä tai toisesta tippuisi maailmannäyttämöltä pois....ei edes pois, vaan pienempään rooliin. Ei se mitään fantastista näkymää kyllä luo eteen.

Eihä Yhdysvallatkaan täydellinen valtio - eikä sen myötä täydellinen maailmanpoliisi, mutta jos vaihtoehtoina on Venäjä tai Kiina niin eipä minun länsimaisena demokraattista ja länsimaista oikeusvaltiota kannattavana (ja NATO-myönteisenä) tarvitse montaa kertaa miettiä, minkä valtion toivon toimivan tänä maailmanpoliisina tai olevan johtavassa roolissa tällä pallolla. Parannettavaa on mutta kuten todettua, vaihtoehdot ovat melkoisesti surkeampia.

vlad.
 
Se ettei "maltillisen opposition" edustajien pariin uskalla mennä yksikään läntinen toimittaja kertonee jo jotakin. Ei ole myöskään näkynyt human interest juttuja opposition valtaamilta tai hallitsemilta alueilta.

Kyllähän siellä maltillisen opposition hallitsemilla alueilla on kuitenkin ollut vapaaehtoistyöntekijöitä avustamassa kriisin hoidossa, ongelma vaan on sitten se, että näiltäkin näennäisen turvallisilta alueilta on ihmisiä kaapattu islamistien toimesta - etenkin ISIS:n toimesta jo reilun vuoden ajan, mikä aivan varmasti vähentää halukkuutta lähteä töihin alueelle. Jos alueet olisivat merkittävällä tapaa turvallisempia ts. fundamentalistiryhmien ei olisi mahdollista operoida niillä, en epäile hetkeäkään etteikö länsimaisia toimittajia menisi alueelle esim. Turkin kautta. Ongelma tietty on se, että opposition skaala on laaja, maltillisista (jotka eivät ole kaulan katkojia) niihin kaulankatkojiin, mikä sitten lisää merkittävällä tapaa ulkomaisten työntekijöiden turvallisuusriskiä.

vlad.
 
Mitä ihmeen "maanpuolustustus"-keskustelijoita te olette jos ryssät rykäsee pari WW2 -aikaista paukkua jossain pohjois-Irakissa niin on heti lahje täytetty kakkapilarilla
Aika hyvin heitetty kovien jätkien palstalle. Eipä paljoa vastaanväittämistä :)
 
Joko Orwellin maailmankuva hahmottuu? Jos Eurooppa ja Japani kuuluisivat Oseaniaan, alkaisi kuvio olla kohdallaan.

Isoveli valvoo prolea jo kiitettävästi.
 
Yksinapainen maailma, USA:n hegemonia ja muut maalailut ovat pelkkää tarkoitushakuista poliittista bullshittiä jota suoltavat erinäiset tahot muokatakseen mielipiteitä omia agendojaan edistäviksi mutta joiden älyttämyyden pitäisi olla itsestään selviä jokaiselle jonka älykkyysosamäärä on ruumiinlämpöä korkeampi eikä ole ideologisen paatoksen sokaisema. USA on voimavaroiltaan vahvin suurvalta maailmassa, joidenkin mielestä ainoa suurvalta, mutta ei se sentään mikään kaikkivaltias ole.

Venäläisen propakandan yksi keskeinen ja toistuva väite jota syötetäään lukemattomin variaatioin kaikkien informaatiokanavien kautta on että EU, länsimaat, Suomi ect. toimivat USA:n käskyjen mukaan. Ja aika moni on hirveän halukas uskomaan näitä väitteitä jossain muodossa koska vaihtoehtoiset selitykset asioiden taustoista ovat itselle epämiellyttäviä tai eivät tue sen ryhmän agendaa johon tuntee kuuluvansa.

Totta kai USA edistää omia intressejään ja omia arvojaan sopimiksi katsomillaan keinoilla mutta jos vaikkapa Suomen johto on jostain asiasta samaa mieltä valkoisen talon kanssa niin aika pipipää täytyy olla jos kuvittelee oikeasti tämän olevan seurausta Washingtonin sanelusta. USA:lla ja länsimailla nyt vaan on hyvin pitkälle samat intressit, arvomaailma, kulttuuri ja käsitys oikeasta ja väärästä.

USA on vahva ja dynaaminen valtio, se on koko ajan kehittyvä ja itseään uusiva ja uudistava prosessi, projekti joka säännöllisesti keksii pragmaattisesti itsensä uudelleen eikä tule koskaan valmiiksi. Tämän vuoksi USA:n loppua on turha lähteä ennustamaan. Imperiumit sortuvat kun ne ovat lakanneet uudistumasta eikä USA:lle löydy varteenotettavaa haastajaa ennen kuin jokin riittävän vahva toimija saa viritettyä itsensä samaan dynaamiseen moodiin. Tätä ei ole näköpiirissä, muualla maailmassa rakastetaan liikaa Status Quota ja ponnistelut keskitetään olemassaolievan betonointiin.

USA on vahva mutta ei sillä mitään maailmanherruutta ole, eikä takuulla haluakaan maailmanherruuteen. Maailmanpoliisinkin roolin viehätys tuntuu haihtuneen. Joten kaikkeen tämmöiseen viittaavaan puheeseen voi suhtautua bullshittinä.
 
Kartta Venäjän suorittamista ilmaiskuista Syyriassa 30. syyskuuta ja 1. lokakuuta:


ISIS on myös ollut joidenkin iskujen kohteena, Raqqahin alueen lisäksi Venäjän ilmavoimat on suorittanut Su-34 taktisillapommikoneilla ainakin yhden iskun Palmyran alueella sijaitsevaa ISIS:n HQ:ta vastaan.

vlad.
 
Venäläiset ja syyrialaiset: ennen ystäviä, nyt veljiä.

iz5N4k9.jpg
 
Tuo usein esitetty väite USA:n "näennäisdemokratiasta" olisi mielestäni perustelujen arvoinen, eli kertokaapas nyt pikku talttahampaat sedälle miksi USA on mielestänne "näennäisdemokratia"? Siksikö että se kiiluvasilmäinen nutturapää siellä peruskoulussa niin opetti?

Menee nyt aikalailla aiheesta sivuun, mutta tässä olisi ote BBC:n stoorista viime vuodelta: Study: US is an oligarchy, not a democracy. Itse alkuperäinen tutkimusartikkeli löytyy Cambridge University Pressin sivuilta (ei tosin taida olla saatavilla ilmaiseksi).

The US is dominated by a rich and powerful elite.

So concludes a recent study by Princeton University Prof Martin Gilens and Northwestern University Prof Benjamin I Page.
This is not news, you say.

Perhaps, but the two professors have conducted exhaustive research to try to present data-driven support for this conclusion. Here's how they explain it:

Multivariate analysis indicates that economic elites and organised groups representing business interests have substantial independent impacts on US government policy, while average citizens and mass-based interest groups have little or no independent influence.

In English: the wealthy few move policy, while the average American has little power.

The two professors came to this conclusion after reviewing answers to 1,779 survey questions asked between 1981 and 2002 on public policy issues. They broke the responses down by income level, and then determined how often certain income levels and organised interest groups saw their policy preferences enacted.

"A proposed policy change with low support among economically elite Americans (one-out-of-five in favour) is adopted only about 18% of the time," they write, "while a proposed change with high support (four-out-of-five in favour) is adopted about 45% of the time."

On the other hand:
When a majority of citizens disagrees with economic elites and/or with organised interests, they generally lose. Moreover, because of the strong status quo bias built into the US political system, even when fairly large majorities of Americans favour policy change, they generally do not get it.

They conclude:
Americans do enjoy many features central to democratic governance, such as regular elections, freedom of speech and association and a widespread (if still contested) franchise. But we believe that if policymaking is dominated by powerful business organisations and a small number of affluent Americans, then America's claims to being a democratic society are seriously threatened.
 
Back
Top