Keskustelua seuratessani olen hyvin monessa asiassa
@Lone Soldier :in kannalla (välttämättä kaikkea en sellaisenaan allekirjoita, mutta hyvin teräviä näkökohtia hänellä on ja ne epäilemättä ovat paikalliskokemuksen synnyttämiä).
Jos pilkotaan Lähi-idän aluetta osiin niin Syyriassa näen asetelman sellaisena, että halutessaan Venäjä voi oman koalitionsa avulla vaikeuttaa merkittävällä tavalla läntisen koalition toimintaa. Esim. maasodan onnistumisen myötä asetelma voi muuttua sellaiseksi, että al-Assadin hallintoa vastustavien joukkojen alueen pirstaloituvat, mikä merkittävällä tapaa vaikeuttaisi niiden toimintaa ja sen myötä niiden huoltoa. Mutta jos Syyrian asevoimat Venäjän sekä Iranin tuella saa rajaseutua hallintaansa merkittäviä matkoja (muodostuu yhtenäinen hallinnassa oleva maakäytävä alueelle) tämä vaikeuttanee omalta osaltaan läntisen koalition toimia ja pommituslentoja ISIS:iä vastaan luode-pohjois-suunnalta eli käytännössä Turkista. Se ei välttämättä lopeta niitä täysin mutta merkittävä riskitekijä astuu kuvioon mukaan jos Syyria liittolaistensa tuella päättää sulkea alueen ilmatilan muiden kuin sen ja liittolaistensa toiminnalta - tai edes yrittää tätä.
Jos he päätyvät tällaiseen toimintaan, en ole läheskään varma siitä, että Yhdysvallat ryhtyy Obaman kaudella nokittamaan vastaan ja jotenkin minusta tuntuu siltä, että Putin laskee hyvinkin paljon sen varaan, että Obama ei kenties ryhdy kautensa viimeisen vuoden aikana mihinkään merkittäviin turvallisuutta vaarantaviin operaatioihin - hän ei halua jättää jälkeensä katastrofia, jonka olettaen Clinton joutuisi siivoamaan. En ole ainoa, joka on todennut, että Putinilla on etsikkoaikansa lännen nöyryyttämiselle tammikuuhun 2017 saakka. Edessä voi siis olla äärimmäisen mielenkiintoinen vuosi ja muutama kuukausi Putinin pelatessa "upporikasta ja rutiköyhää".
Obama on tehnyt merkittäviä virheitä presidenttikausillaan ja kenties eräs merkittävimmistä on ollut hiukan liian löperö suhtautuminen Ukrainan tapahtumiin. Yhdysvallat ja NATO on ollut näennäisen voimakas, niiden todelliseen haastamiseen Venäjä ei ole ryhtynyt. Mutta muuten Yhdysvallat ei ole asettanut riittävän tiukkoja rajoja ja on antanut Venäjälle mahdollisuuden rajojen venyttämiseen ja jopa niiden yli kävelemiseen - useampaankin otteeseen. Anna pirulle pikkusormi, se vie koko käden!
Syyria on kenties lopulta sivuroolissa alueellisessa pelissä. Mielenkiintoisempaa on seurata sitä kuinka Venäjä ja Iran pyrkivät sekoittamaan pakkaa ja mitä käy Irakille Syyrian ja Iranin välissä. Ja Iranillekin korkeampi öljyn hinta on varmasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin kovin alhaalla laahaava hinta, joten senkin intresseissä voi olla se, että Saudit joutuvat asemaan jossa heillä ei ole enää varaa ryhtyä polkemaan hintoja (paine toiseen suuntaan voi kasvaa liian suureksi). Pahimmassa tapauksessa Saudien asema onkin lopulta se, että juuri se on kahden tulen välissä - etelässä Jemen, jossa houthi-kapinalliset taistelevat edelleen vastaan Iranin tuella ja pohjoisessa sitten painetta luo Iran että Venäjä Syyrian ja mahdollisesti tulevaisuudessa Irakin kautta.
Venäjällä kenties ymmärretään ne realiteetit, että talous ei kestä pitkiä aikoja mutta että öljyn hinnan voimakas kohoaminen voi keikauttaa asetelman valtaapitävien kannalta toiseen suuntaan ja kun tähän yhdistetään Obaman selkeä varovaisuus ja mahdollinen ennakointi siitä, että Washington ei lähde aggressiiviseen nokitteluun Syyriassa Obaman viimeisimmän vuoden aikana, Putinin hallinto päättää yrittää tätä kautta vaikuttaa öljynhintaan ja sen kautta omaan talouteensa, kuin myös vahvistaa asemaansa alueella jatko huomioiden. Ja Saudeissa asetelma on suurella todennäköisyydellä myös se ettei maa kestä toista polkumyyntiä, loputtomiin öljyn hintaa ei voida pitää alhaalla. Ei etenkään kun Saudien oma talous ei ole sen monipuolisempi mitä Venäjän (vieläkin yksipuolisempi) eikä maassa ole suuren suuria konkreettisia tekoja tehty talouden kohentamiseksi ja monipuolistamiseksi. Ja tässä tilanteessa Saudit näyttävät vielä itse juuttuneen sotaan Jemenissä ja sodankäynnin tuottaneen yllättäviäkin vaikeuksia heille, josta seuraa se, että useammallakin taholla mietitään jo sitä, että kuinka tehokas Saudi-Arabian asevoimat on vai onko todellisuus se, että pientä ydintä lukuunottamatta kyseessä on heikosti johdettu, kehnohkosti koulutettu tyypillinen arabimaailman armeija, joka juuri ja juuri kykenee turvaamaan rajat ja varmistamaan sisäisen turvallisuuden mutta jonka kyky laajoihin monimutkaisiin operaatioin usean aselajin välillä on hyvinkin puutteellinen.
Moni varmasti kiroaa tällä hetkellä Obaman heikon ja päättämättömän politiikan, politiikan, jossa tarkoituksellisesti pyrittiin vähentämään Yhdysvaltojen roolia ulkomailla. Osaltaan se on mahdollistanut nykyisen tilanteen muodostumisen, mutta yhtälailla voidaan syyttää kaukonäköisyyden puutteesta suurta joukkoa päättäjiä Euroopassa. Naiivisti eläteltiin mielikuvia demokratisoituvasta Venäjästä vaikka viimeistään Georgian sodan jälkeen silmien olisi pitänyt avautua. Putinista on sanottu:
Hän on pieni, kostonhimoinen mies.
Vaikka Venäjän asema on tietyssä mielessä tällä hetkellä turvatumpi mitä vuosi sitten, en kuitenkaan osaa kovinkaan pitkää tulevaisuutta Putinin diktatooriselle hallinnolle ennustaa - vuosia mahdollisesti, mutta paljon riippuu Washingtonin seuraavasta isännästä/emännästä ja siitä kuinka hän Venäjään suhtautuu. Taloudellisesti länsi on niin paljon voimakkaampi, ettei Venäjällä ole resursseja pitkäaikaiseen nokitteluun - siinä köy lopulta samalla tavalla mitä Neuvostoliitolle kävi. Mutta saamaton ja tässä tapauksessa poliittisesti heikko ja päätöksenteossa hidas länsi helpottaa merkittävällä tapaa Putinin toimia.
vlad.