10.4.2018 22:58
Petri Saarela
USA ja Venäjä, mutta myös Turkki ja Israel käyvät kilpajuoksua itäisen Välimeren hallinnasta. Syyrian konflikti on osa tätä kilpajuoksua.
Itäisen Välimeren geopoliittiselle merkitykselle on ollut pitkään leimallista eräs tekijä – se sijaitsee kolmen mantereen risteyskohdassa: Eurooppa, Aasia ja Afrikka. Nykyiset alueelliset voimasuhteet heijastavat edelleen tätä vuosisatoja vanhaa asemaa. Kreikan, Turkin, Israelin ja Egyptin kaltaisilla mailla on tärkeä rooli alueella. Kuitenkin myös Iranilla ja EU:lla (Kreikan ja Kyproksen kautta) sekä Italialla ja Ranskalla, joiden energiakonsernit ovat alueella, on myös merkittäviä intressejä. Lisäksi USA:n, Venäjän ja Kiinan kaltaiset maat ovat osallisina. Asiasta kertoo kertoo
Deutsche Wirtschafts Nachrichten.
Tämä erilaisten intressien verkosto ja vastakohtaiset identiteetit yhdistettynä alueen geopoliittiseen merkitykseen selittää, miksi niin monet konfliktit ja alueelliset konfliktit ovat leimallisia itäisen Välimeren alueelle. Tässä yhteydessä tilannetta voivat kiristää vielä viimeisimmät öljy- ja kaasulöydöt. Poraustoimet ovat lisääntyneet viime vuosien aikana ja on löydetty joukko lupaavia offshore-kaasukenttiä. Nämä vetävät suurten energiayritysten kuten Exxonin, Mobilin, Totalin ja ENI:n huomion puoleensa. United States Geological Surveyn (USGS) vuoden 2010 tutkimuksen mukaan itäisellä Välimerellä on 122 miljardia kuutiojalkaa maakaasua ja 1,7 miljardia barrelia öljyvaroja. Näin resurssirikkaalla alueella saattaa kuitenkin olla vaikeaa päättää siitä, kenellä on oikeus näihin resursseihin ja niiden hyödyntämiseen, sillä se vaatii yksinomaisista talousvyöhykkeistä (Exclusive economic zone, EEZ) sopimista.
Esimerkiksi Israel ja Kypros, ja Egypti ja Kypros voisivat sopia tällaisista alueista, mutta muissa tapauksissa on jo paljon vaikeampaa saavuttaa ratkaisu.
Ei yksimielisyyttä, kenelle resurssit kuuluvat
Jotkut suuret varannot sijaitsevat kaukana Israelin ja Libanonin rannikolta (kuten Tamar-ja Leviathan-kentät). Eräät sijaitsevat Egyptin lähistöllä (erityisesti Zohr-kenttä) ja toiset Kyproksen talousalueella, kuten Aphrodite- ja Calypso-kentät, kun Kypros ja Turkki samaan aikaan kiistelevät vielä niiden hyödyntämisoikeuksista. Alueelle ominaisista konflikteista kolmella on huomattavaa merkitystä: Israelin ja Libanonin välinen rajakiista, Syyrian sota ja Kyproksen kysymys. Nämä ovat itäisen Välimeren kolme konfliktialuetta.
Israelilla ja Libanonilla ei ole sopimusta taloudellisten alueidensa rajoista, ja koska osa kaasuvarannoista sijaitsee kummankin maan rannikon läheisyydessä, niin ei ole olemassa yksimielisyyttä siitä, kenelle resurssit kuuluvat. Israelilla on tässä kiistassa selkeä yliote. Maa on ottanut tiukan linjan ajaaksensa läpi oikeutensa käyttää alueen hiilivetyvarantoja. Tilanne on kuitenkin monimutkainen, sillä Beirut protestoi Teheranin tukemana Israelin aikeita. Ennen kaikkea Iranin tukema voimakas shiiamiliisi, Libanonin hizbollah, uhkaa hyökätä israelilaisiin laivoihin ja laitoksiin, jotka osallistuvat hiilivetyvarantojen hyödyntämiseen, jos Israel sekaantuu Beirutin kaasukehitysprojekteihin. Huomioiden kaikki muut jännitteet tilanne saattaa eskaloitua hyvin nopeasti. Israel erityisesti voisi päättää aloittaa uuden offensiivin Etelä-Libanonissa.
Iran ei tue Libanonia pelkästään epäitsekkäistä syistä. Teheranilla on konkreettisia suunnitelmia Levantin ja itäisen Välimeren suhteen, joka selittää sen asennetta Syyriassa, joka on joutunut vuodesta 2011 lähtien tuhoisan sijaissodan (proxy-sota) kohteeksi. Vaikka aiemmin ei tunnettu vielä merkittäviä hiilivetyvarantoja, niin Syyrialla oli itäisen Välimeren energiapolitiikassa huomattava merkitys öljyputkien risteyspaikkana. Syyrian konfliktin ja Lännen asettamien sanktioiden vuoksi Syyria ei kykene enää viemään Eurooppaan öljy- ja kaasutuotteitaan kuten aiemmin.
Syyrian konfliktissa kyse myös pääsystä Välimerelle
Eräs ratkaisu voisi olla se, että Syyria hajauttaisi vientiään Iranin ja Venäjän kanssa. Iran suunnittelee öljyputken rakentamista Välimerelle ja Eurooppaan Pohjois-Irakin ja Syyrian kautta, joka selittää Teheranin läsnäolon näissä kummassakin maassa ja sen Syyrialle antaman tuen. Venäjä näkee Syyrian olevan tärkeä väylä Välimerelle, myös energiasektoria koskien. On viitattu siihen, että Venäjä sai viime vuoden tammikuussa yksinomaisen oikeuden tuottaa Syyriassa öljyä ja kaasua. Venäjä ei pelkästään vahvista asemaansa Lähi-Idässä, vaan sille koituvat myös Syyrian jälleenrakentamiseen liittyvät valtavat kulut, joiden arvioidaan olevan 35-40 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Venäjä haluaisi tätä kautta saada myös väylän itäisen Välimeren fossiilisten polttoainevarantojen luo.
Kiertämällä Turkin alueen venäläis-iranilaiset instanssit vähentäisivät poliittisia vipuvoimia, joita tärkeä idän ja lännen välinen öljyputkien risteyspaikka aiheuttaa. Tätä taustaa vasten Turkin interventio Syyriassa ei ole pelkästään yritys estää kurdivaltion syntymistä, vaan myös toimenpide, jonka pyrkimyksenä on välttää tällaisen öljyputki-projektin toteutuminen, joka vähentäisi Turkin geoekonomista merkitystä.
Syyrian konfliktissa on kyse myös pääsystä Välimerelle ja sen polttoainevarantoihin ja tämä johtaa viimeiselle konfliktialueelle – Kyprokselle. Saari on tiukasti sidoksissa edellä kuvattuihin konfliktialueisiin ja on spekuloitu, että Syyrian konflikti voisi levitä Kyprokselle. Aphrodite- ja Calypso-kenttien löytäminen on nostanut esiin toiveen, että saaresta voitaisiin tehdä itäisen Välimeren energiatuottajien keskus ja samalla voitaisiin ratkaista saaren kreikkalaisen etelän ja turkkilaisen pohjoisen välinen kiista. Kaasulöydökset ovat kuitenkin vain johtaneet uuteen jännityksen kiristymiseen Kyproksen ja Turkin välillä.
