Syyrian kaasuisku ja Britannian myrkytystapaus ovat nostaneet kemialliset aseet jälleen puheenaiheeksi. Kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n entinen asetarkastaja Asko Aalto kertoo, millaista on työskennellä paljon pelättyjen aseiden parissa.
Vielä parikymmentä vuotta sitten Asko Aalto pukeutui säännöllisesti siniseen erikoissuojapukuun. Se oli välttämätöntä, kun tutkittiin erittäin vaarallisia aineita. Kengänkärjissään hänellä oli tarralaput, jotka paljastavat valoon reagoivat myrkyt.
–Jotkut aineet sai tarkastuksen jälkeen poistettua vesihuuhtelulla tai saippualla, mutta osa hermokaasuista oli esimerkiksi sellaisia, että suojapuku päällä piti käydä lipeää sisältävässä suihkussa, Aalto kertoo.
Nyt jo eläkkeellä oleva Aalto on entinen ministeriön viranhaltija, työterveyslääkäri ja kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n asetarkastaja.
Aalto ajautui kemiallisten aseiden pariin sattuman kautta. Hän oli sosiaali- ja terveysministeriössä viranhaltijana, kun hänen yksikössään valmisteltiin ministeriön kannanottoa kansainväliseen kemiallisten aseiden kieltosopimukseen 1990-luvun alussa.
Samoihin aikoihin Aalto näki rekrytointi-ilmoituksen, jossa OPCW etsi asiantuntijoita tarkastustehtäviin eri puolille maailmaa.
Toksikologiaan erikoistunut ja aiemmin työterveyslääkärinä toiminut Aalto kiinnostui mahdollisuudesta.
–Haagissa oli haastatteluraati, joka tiedusteli yhtä ja toista ennen palkkaamista. Muun muassa sitä, kuinka lääkärinä suhtaudun islamilaisten naisten hoitoon. Tällaisilla kysymyksillä varmistettiin, että työtehtävät eivät aiheuttaneet ristiriitoja tarkastajille.
Haastattelujen jälkeen tehtävään valituille asiantuntijoille järjestettiin neljän kuukauden perusteellinen koulutus.
–Opettelimme esimerkiksi kemiaan, aseiden hävitykseen ja työhygieniaan liittyviä asioita. Meille opetettiin myös keskeisten kemiallisten aseiden valmistusprosessit. Se oli välttämätöntä tietoa tarkastuskäyntien kannalta.
Uskottavuuden ja puolueettomuuden kannalta tärkeää oli myös se, että organisaatioon valittiin työntekijöitä tasapuolisesti eri jäsenmaista. Aallon aikana asiantuntijoita oli ainakin 60 eri maasta. Heihin kuului muun muassa kemistejä, analyyttisia kemistejä, lääkäreitä, ensihoitajia ja sotilasasiantuntijoita.
YK:n alainen kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW perustettiin tasan 21 vuotta sitten, kun kansainvälinen kemiallisten aseiden kieltosopimus astui voimaan huhtikuussa 1997. Tavoitteena oli tyhjentää maailma kemiallisista aseista kymmenessä vuodessa.
Työ on yhä kesken.
Useista valtioista ja niiden asiantuntijoista koostuva organisaatio valvoo kemiallisten aseiden kieltosopimuksen noudattamista ja todentaa kemiallisten aseiden käytön, mikäli sellaisesta on epäilyjä. Syyllisten löytäminen ei kuulu järjestön työhön.
–Minun aikanani se oli sellaista inventaariota. Laskettiin aseita, säiliöitä ja tankkeja. Sitten tarkastettiin, vastasiko määrä meille annettua ilmoitusta. Seuraavilla tarkastuskerroilla katsottiin, vähenivätkö aseet sovitun mukaisesti.
Myös tuotantolaitoksia ja hävityslaitoksia valvottiin. Aallon mukaan piti varmistaa esimerkiksi se, että hävityslaitoksiin tuoduista raketeista tyhjennetään nesteet, jotka tuhotaan lopuksi polttouunissa.
Parin vuoden työskentelyaikanaan Aalto teki tarkastuksia useaan otteeseen Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Kävi hän myös Kiinassa ja Japanissa.
Nykyään asetarkastajan työ on aiempaa monimutkaisempaa.
Kiellosta huolimatta kemiallisia aseita käytetään ja varastoidaan edelleen. Niitä saatetaan myös valmistaa kemianteollisuudessa, jota on aseteollisuutta vaikeampaa valvoa.
Toissa viikolla Syyriassa tapahtunut kaasuisku on yksi osoitus tilanteen hankaluudesta.
Siinä missä Yhdysvallat ja EU ovat varmoja, että Syyrian hallinto teki tuhoisan iskun Douman kaupunkiin puolitoista viikkoa sitten, Venäjä ja Syyria pitävät iskua lavastuksena.
Puolueettomia todisteita tapahtumista ei ole vielä saatu, koska Yhdysvallat liittolaisineen tekivät Syyriaan iskun ennen kuin OPCW:n tarkastajat pääsivät paikalle. Nyt osa todisteista on saattanut jo tuhoutua.
–Mitä pidempään kestää, että tutkinta voidaan aloittaa, sen hankalammaksi todistusaineiden kerääminen käy. Jotkut aineet esimerkiksi haihtuvat nopeammin ympäristöstä kuin toiset.
Aaltoa ihmetyttää myös länsivaltojen iskun perusteena käytetyt todisteet, joihin kuuluvat muun muassa aseista jääneet hylsyt ja uhrien saamista oireista kuvatut videot.
–Iskun yhteydessä on puhuttu hermokaasusta. Se kuitenkin askarruttaa, että miten tv-kuvissa näkyvät auttajat ovat pystyneet tekemään auttamistyötä ilman minkäänlaisia suojaimia. Meille kun korostettiin koulutuksen aikana aina sitä, että hermokaasujen kanssa on oltava tavattoman varovainen, koska pienikin annos voi aiheuttaa merkittävää haittaa.
Pelkkien oirekuvausten perusteella on Aallon mukaan mahdotonta tehdä varmoja päätelmiä. Tarvitaan useita puolueettomien tutkijoiden keräämiä havaintoja ja näytteitä, ennen kuin voidaan varmistua siitä, mitä aineita on käytetty ja missä.
