Tässä muutama kuukausi sitten HILMAssa (
www.hankintailmoitukset.fi) oli ilmoitus taistelijan ensiapuinsertin ja kiristyssidetaskun tarjouskilpailusta. Optioineen noita taisi olla tilauksessa yhteensä 120 000 kpl per nimike. Käsittääkseni ensiapuinsertti on suunniteltu jonkun olemassa olevan taskun (lipastasku tai yleistasku pieni?) sisällä kannettavaksi, auki levitettäväksi taistelijan TSTEA-tarvikelajitelman sisältäväksi kangaspussukaksi. Kiristyssidetasku taisi olla avointa mallia, periaatteessa siis mollepohjainen pidike, jolla tuo kiristysside saadaan kulkemaan taisteluliivissä. Uskoisin, että tämä on yksi esimerkki niistä asioista, joihin esim. Afghanistanin operaatioon osallistuminen on vaikuttanut positiivisella tavalla.
Käsittääkseni nykyisen kotimaisen doktriinin mukaan ketään ei lähdetä hoitamaan tulen alla (esim: kaveri kaatuu aukealle ja joku säntää sinne lyijyn sekaan kiristelemään ja sitomaan), vaan tappioita ottaessa PTM on ottaa tilanne haltuun tulenkäytöllä ja tarvittaessa etenemällä sen verran, että haavoittuneiden ja vihollisen väliin saadaan omia taistelijoita jotka jatkavat aloitteellista tulitaistelua. Näin toimittaessa luodaan olosuhteet tehdä ensihoitotoimenpiteet mahdollisimman pienin lisätappioin. Tehtävän jatkaminen on prioriteetti yksi, koska toiminnan lakkaaminen haavoittumisiin halvaannuttaa koko joukon ja altistaa sen suurille lisätappioille vihollisen ottaessa aloitteen.
TCCC:n (Tactical Combat Casualty Care = taisteluensiapu) tukipilarit: ensiarvio, tajunnan tila, massiivisen verenvuodon tyrehdyttäminen, ilmarinta ja hengityksen turvaaminen.
Mitä tulee EA-tarvikkeiden käyttöön, on olemassa yksi ja ainoa oikea toimintatapa. ENSIN KÄYTETÄÄN HAAVOITTUNEEN OMAT,
VAKIOIDUT EA-TARPEET, jonka jälkeen TOTTAKAI siirrytään omiin/joukkokohtaisiin jos tarvetta on! Jotenkin keskustelijat tulkitsevat ehkä tahallaan, ehkä vahingossa liian sanatarkasti toistensa kirjoituksia, kun pitäisi ymmärtää se idea toimintatavan takana.
Juuri tämän toimintatavan takia kiristysside/siteet on kannettava NÄKYVÄLLÄ, HELPOSTI KÄYTETTÄVÄLLÄ PAIKALLA VARUSTEISSA. EA-kitti oltava selkeästi merkitty ja esim. painesiteen paikka on oltava vakioitu vähintään joukkuetasolla! Koko juttu nojaa nimenomaan näiden vakioitujen asioiden pohjalle. TSTEA:sta puhuttaessa, varsinkin reserviläisarmeijan ollessa kyseessä on vakioidut toimenpiteet suunniteltava mahdollisimman yksinkertaisiksi ja selkeiksi, juurikin muiden keskustelijoiden jo mainitsemien stressi- yms. tekijöiden takia. Taistelijatasolla homma toimii tosi levein marginaalein, mm. sen takia, ettei tilanteen ollessa päällä, kevyesti tai lähes olemattomasti EA-koulutetulla kaverilla ei vaan yksinkertaisesti ole kykyä monimutkaiseen diagnosointiin.
TCCC:n (Tactical Combat Casualty Care eli taisteluensiavyn) tukipilarit: ensiarvio, tajunnan tila, massiivisen verenvuodon tyrehdyttäminen, ilmarinta ja hengityksen turvaaminen
Tätä aihetta, niinkuin kaikkia muitakin tetsauskeskusteluja leimaavat umpeenkasvaneessa lätäkössä lillukanvarsien joukkotuhoa toteuttavat, jotka asiassa konsensuksen ja toimivan metodin löytämisen sijaan keskittyvät esittelemään omaa tietotaitoaan ja menevät ihottumaksi asti yksityiskohtiin, kun "Keep It Simple, Stupid" ei selkeästi kuulu maailmankatsomukseen. Tämä ei ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, vaan on lähinnä puolihumoristinen letkautus
Taistelijoille asiat tulisi kouluttaa jotenkuten tämänsuuntaisesti:
-massiivisesti vertavuotava haava raajassa, tai kokonaan poikennut---> REVI HIHA/LAHJE AUKI jos nopeasti mahdollista, KIRISTYSSIDE RAAJAAN
HAAVAN YLÄPUOLELLE, seuraavan nivelen yläpuolelle JOS MADOLLISTA. (Tämän jälkeen lyhyt perustelu miksi näin, esim: vaatteet riisutaan koska tarkistetaan muiden haavojen varalta, seuraavan nivelen yläpuolelle jotta pysyy paikallaan jne.)
Ryhmän taistelupelastaja on taistelijaa hieman paremmin perillä näistä asioista, muttei ole vielä huolto-organisaation lääkintähenkilökuntaa, vaan vastaa ryhmän henkeäpelastavasta taisteluensiavusta, kantaen hieman laajempaa tarvikevalikoimaa ja tietotaitoa mukanaan. Ensisijaisesti TSTEA-miehen tehtävä on toteuttaa haavoittuneiden taisteluensiapu, muita ryhmän jäseniä apunaan käyttäen ja ohjaten. Taisteluensiavun on tarkoitus stabiloida potilas niin hyvin, että hän selviää korkeatasoisempaan hoitoon asti, tavoitteena hengen pelastaminen. Taistelupelastajan osaamistaso riippuu myös paljon siitä, mihin organisaation hän kuuluu: normaalin jalkaväen ja erikoisjoukkojen taistelupelastajat ovat eritasoisia saatavilla olevan materiaalin, koulutuksen ja harjoittelun määrän osalta.
(edit: hiottu sanamuotoja hieman)