Taisteluensiapu

Tässä tuntuu olevan kulttuurieroja. Jenkit käsittääkseni pitävät kiristyssidettä ensisijaisena keinona raajan verenvuodon tyrehdyttämiseen.
Kunnollinen paineside on itse asiassa tutkimusten mukaan paljon vaativampi tehdä.
Toisaalta lukiessa Roger Miken linkaamia artikkeleita, näyttää tuo usko kiristyssiteen hyvyyteen elää myös PV:n lääkinnässä. Hyvä niin.
 
Loysin asiaa hieman selvittavan artikkelin.

Noi pojat menevat aina aarimmaisyyksista aarimmaisyyksiin ja sitten asia todistetaan tutkimuksilla. Mita milta olette tuosta tekstin loppuosan ilmauksesta "80% siviili trauma uhreista kuolee verenhukkaan".

Alleviivaukset ja paksunnus omia.

Tourniquet:
After World War II, the US military reduced use of the technique because the time between application and reaching medical attention was so long that the damage from stopped circulation was worse than that from blood loss. Since the beginning of the 21st century, US authorities have resuscitated its use in both military and non-military situations because treatment delays have been dramatically reduced. The Virginia State Police and police departments in Dallas, Philadelphia and other major cities provide tourniquets and other advanced bandages. In Afghanistan and Iraq. only 2 percent of soldiers with severe bleeding died compared with 7 percent in the Vietnam War, in part because of the combination of tourniquets and rapid access to doctors. In civilian use, emerging practices include transporting tourniquetted patients even before emergency responders arrive and including tourniquets with defribillators for emergency use.

...

Emergency tourniquets are used in emergency bleeding control to prevent severe blood loss from limb trauma. Traditionally, emergency tourniquets were generally used as a last resort, especially in civilian applications, due to the understanding that if all blood flow below the application of an emergency tourniquet is stopped, it would subsequently kill the tissue, leading to eventual loss of the limb below application. More recently, due to experience in treatment of patients in civilian attacks such as the Boston bombing, and combat in Iraq and Afghanistan has changed the view of some within the emergency medicine field.
Uncontrolled hemorrhage is the most preventable cause of deaths on both the battlefield and the streets of the United States. Studies show up to 50% of combat fatalities and 80% of civilian trauma fatalities are due to uncontrolled hemorrhage from an extremity. It is possible to die of exsanguination from femoral arterial bleeding in as little as three minutes. Use of tourniquets is widespread in military applications, as they have the potential to save lives during major limb trauma. Analysis has shown that in cases of major limb trauma, there is no apparent link between tourniquet application and morbidity of the limb.
 
Maallikkona en ymmärrä, miksi taistelukentän raajaverenvuodoissa ei lähtökohtaisesti voisi käyttää kiristyssidettä heti. Oletan, että haavaan on helpompi tehdä paineside, kun se ei vuoda. Kun paineside on kunnossa, voisi kiristyssidettä löysäämällä testata, estääkö paineside verenvuodon. Onko kyse kunnolla kiristetyyn siteen aiheuttamista lihas- tai hermovaurioista ja niiden pitämisestä suurempana pahana?

Ei tuo ole mikaan maallikon kysymys vaan hyva kysymys ja varmasti toimiva menetelma jonka voi helposti opettaa ja on helppo oppia. Henkilokohtaisesti en nae tuossa mitaa virheellista ja mikali kaikesta huolimatta et saanut vuotoa tyrehtymaan ainakin yritit ja teit sen minka osasit.
 
Taistelukentällä mun mielestä, kuten erään kollegan joka kouluttanut ja toiminut kentällä Afgoissa on, että ITSELLE ENSIMMÄINEN SIDOS ON KIRISTYSSIDOS. alaraajoihin sidos tulisi saada ensim,mäisen 45 sekunnin aikana, koska jos aikaa kuluu yli minuutti, voi verenhukka olla jo niin suurta ettei sitä enään itselle pysty laittamaan.

Sidettä ei löysäillä kun se kerran on paikoilleen laitettu. Tuo kahden tunnin jälkeinen löysääminen mitä pohdin tulee kysymykseen oikeasti vasta sitten jos hommat kusee eikä evakointia näy, tuolloin miettisin myös montaa muutakin toimenpidettä mm, valtomin reparointia esille ja sitominen.. Mutta nämä ei todellakaan ole taisteluensiauttajan hommia, vaan koulutetun henkilöstön OMALLA RISKILLÄ JA HARKINNALLA tehtäviä asioita.

Niin ja oman vaatimattoman kokemuksen mukaan laadukas paineside on todella haastava tehdä kentällä. Kaikkiha n aina onnistuu harjoitus salissa, mutta todellisuudessa tulee aina kitkaa niin paljon ettei mikään ole yksikertaista...
 
Noniin, Tetralta ketjun hyödyllisin postaus suhteessa kiristyssiteisiin. Lukekaa ja omaksukaa. ASAP.
 
Palaa itse aiheeseen eli TCCC formaattiin, alussa mainittiinkin, että Kaartinjääkärirykmentti kouluttaa aihetta, mutta miten muualla valtakunnassa. Onko aihe vielä pienen joukon erikoisuus, vai koko valtakunna tapa toimia?
 
Kiristysside lamauttaa verenkierron raajassa ja johtaa solun ulkoisen ja sisaisen nesteen kaliumin epatasapainon. Tuo arvo alkaa olla jo 20 minuutin kuluessa niin korkea etta se on vaarallista sydammen toiminnalle ja voi johtaa sydammen pysahdykseen joka on korjaamaton.

Kun ketju toimii. Mies on tunnissa laakarin ja kahdessa tunnissa kirurkin hoidossa jotka tietavat kuinka toimia. Ottaen huomioon tuleva mahdollinen vihollinen joka ei ole kaksi talibaania ja tienvarsi pommi, eika puoliksi tuhottu irakilaisarmeija vaan brutaali sotakoneisto, tuon ensiapu ketjun toimivuudesta tulee erittain haastava tavoite. Kuinka toimia silloin kun tiedamme ettei haavoittunutta saada evakuoitua tunteihin?


Lainaus Kaliumista:
Lähes kaikki eliöt tarvitsevat kaliumia. Ihmisessä sitä on yli sata grammaa. Veren kohonnutta kaliumin määrää kutsutaan hyperkalemiaksi ja veren alhaista kaliumpitoisuutta hypokalemiaksi. Kalium on suurina määrinä myrkyllistä, esimerkiksi kaliumkloridi on suunnilleen yhtä myrkyllistä kuin natriumkloridi eli pöytäsuola. Sen sijaan suoraan suoneen injektoituna kaliumsuolat aiheuttavat sydänlihaksen pysähtymisen (kloridin LD50 on 100 mg/kg) (ks. Myrkkyruiske).
Myrkkyruiske
Tiopentaali Ensin teloitettavaan ruiskutetaan 2-5 grammaabarbituraattiunilääkettä, tiopentaalin keittosuolaliuosta (Pohjoismaissa kauppanimellä Penthotal-Natrium). Tiopentaalin letaali- eli kuolettava annos on 2-5 grammaa, ja tyypillinen annostus lääkinnällisessä käytössä on 3-5 milligrammaa painokiloa kohti. Tiopentaalia käytetään esim. anestesialääkkeenä ja sen tarkoitus myrkkyruiskeessa on saattaa teloitettava tajuttomaksi ennen hengitystä ja sydäntä lamaavien myrkkyjen antamista. Tiopentaali annetaan laskimoon, jolloin se kulkee verenkierrossa nopeasti aivoihin ja aiheuttaa näin tajuttomuuden 30-45 sekunnin kuluessa.
 
Kyllä mää ainakin luotan iippojen ja jenkkien tutkimuksiin että raaja selviää ilman happea yli 2h. Nuo lääkkeeetkin on lekurin taskussa jos sielläkään...

Eikö jo lopeteta tuolla spekulointi ja paltaan aiheeseen. Sori OT.
 
Anteeksi vaan, ei minulla kylla ollut tarkoitus mihinkaan spekulointiin. Kimmo.J itse kysyi mista mainitsemani "myrkky" juttu on peraisin. Meni aikaa ennen kuin kun loysin vastaavan suomenkielisen selvityksen asiasta eika tuokaan ihan paikallaan ole...

Tuossa tutkimuksessa on kylla yksi seikka mita ei ihan rehellisesti olla esitetty. Nimittain Vietnamissa, toisen mailmansodan aikaisilla painesiteilla huonosti tyrehdetyt haavat vuosivat entistakin enemman koska yleinen tyyli oli laittaa mies tiputukseen ja tiedammehan mita laimeampi neste on sita pienemmasta reiasta se valuu. Toiseksi, mita enemman verta laimennetaan sita enemman sen pitaa kiertaa jotta tarkeat sisaelimet saisivat tarvitsemansa maaran happea. Tuolloin aivot antavat sydammelle "kaskyn" pumpata lisaa verta kiertoon ja se alkaa olla ensi askel shokkiin. Ilman tippoja ja nykyisilla painesiteilla oltaisiin myos voitu pelastaa nuo 5% jonka lisaksi evakuointiin kaytetty aika Vietnamissa oli varmasti pitempi kun Irakissa jossa happiterapia oli tarjolla hyvin nopeasti.
Jenkeilla on kylla niin paljon kokemusta asiasta ja sellainen huoltokoneisto etta oksat pois. Keskiaikaisesti haavoittunut oli 78 minuutissa taydellisessa huollossa ja tuossa se syy miksi tuo homma toimii ja tuon homman on toimittava vaikka sitten pitaisi pikkuisen valehdella koska kotimaassa opposition paine kaatuneiden johdosta on kova.

Luin tuon uuden taistelijan oppaan ja hataensiavun perusteet. Erinomainen teos ja mielihyvakseni huomasin etta koulutusta on tarkoitus antaa erittain laajasti. Hyva etta noin tarkea asia otetaan noin vakavasti.
 
Celox:sta harjoituksissa ollut lääkäri sanoi että jos hoito on saatavissa tunninkin päästä ei ruveta mikään töhniä kaatelemaan haavaan, vaan hoidetaan painesiteellä. On kuulemma äärimmäisen v...maista ruveta puhdistamaan ko. ainetta ennen hoidon aloittamista. Pienet haavat taas eivät sitä vaadi.

Toinen asia on jos ollaan jumalan selän takana ja silpaistaan esim kirveellä jalkaan ja hoitoon pääsyyn saattaa mennä useampi tunti.
 
Tässä tuntuu olevan ns. kulttuurieroja.
Jenkit suosivat, meillä taas käytetään vähemmän.
 
Celox:sta harjoituksissa ollut lääkäri sanoi että jos hoito on saatavissa tunninkin päästä ei ruveta mikään töhniä kaatelemaan haavaan, vaan hoidetaan painesiteellä. On kuulemma äärimmäisen v...maista ruveta puhdistamaan ko. ainetta ennen hoidon aloittamista. Pienet haavat taas eivät sitä vaadi.
Toinen asia on jos ollaan jumalan selän takana ja silpaistaan esim kirveellä jalkaan ja hoitoon pääsyyn saattaa mennä useampi tunti.
Korostin olennaista. Jos hoito tapahtuu tulen alla ja evakuointikaan ei ole 100% varma, niin minä haluan, että omien haavojeni kanssa pelataan varman päälle ja ne tyrehdytetään keinolla millä hyvänsä, vaikka lääkäri joutuisikin kaapimaan vähän mömmöjä pois leikkurissa.

Tässä tuntuu olevan ns. kulttuurieroja.
Jenkit suosivat, meillä taas käytetään vähemmän.

Yhdysvaltalaisilla on ainakin enemmän kokemusta sirpale- ja ampumavammojen hoidosta, joten luotan enemmän heidän kokemukseensa kuin satunnaisen suomalaislääkärin, joka voi toki olla hyvässä tapauksessa taistelukentän vammoihin perehtynyt sotilaslääkäri tai Töölön kirurgi, mutta huonoimmassa tapauksessa kenties ensimmäistä vuotta TK:ssa oleva LL.
 
Korostin olennaista. Jos hoito tapahtuu tulen alla ja evakuointikaan ei ole 100% varma, niin minä haluan, että omien haavojeni kanssa pelataan varman päälle ja ne tyrehdytetään keinolla millä hyvänsä, vaikka lääkäri joutuisikin kaapimaan vähän mömmöjä pois leikkurissa.



Yhdysvaltalaisilla on ainakin enemmän kokemusta sirpale- ja ampumavammojen hoidosta, joten luotan enemmän heidän kokemukseensa kuin satunnaisen suomalaislääkärin, joka voi toki olla hyvässä tapauksessa taistelukentän vammoihin perehtynyt sotilaslääkäri tai Töölön kirurgi, mutta huonoimmassa tapauksessa kenties ensimmäistä vuotta TK:ssa oleva LL.

Olen samaa mieltä, kaikella kunnioituksella lääkärikuntaamme kohtaan.
 
Palaa itse aiheeseen eli TCCC formaattiin, alussa mainittiinkin, että Kaartinjääkärirykmentti kouluttaa aihetta, mutta miten muualla valtakunnassa. Onko aihe vielä pienen joukon erikoisuus, vai koko valtakunna tapa toimia?

KAARTJR ja lääkintäkoulu Lahdessa kouluttavat henkilökuntaa, jotka sitten jalkauttavat kenttäsairaanhoitajien/vast. kanssa oppeja eteenpäin vaihtelevalla menestyksellä.
 
Tulevalle kantahenkilökunnalle annetaan yhteensä noin parin päivän mittainen pläjäys aiheesta perus hätäensiavun lisäksi. Tstea alkanee jalkautumaan parin vuoden sisällä kaikkien aselajien koulutuksen jahka myös kalustoa alkaa olla joukoilla käytössä.

Celoxista sen verran että jauhepussit alkavat olla juurikin sotkuisuutensa takia so last season ja korvautuneet maailmalla hemostaattisidoksilla ja tampooneilla. Köyhän miehen versiona Tampax tai Vuokkonen on tosimiehen varuste ensiapulaukussa
 
Kaarti on tänä vuonna kouluttanut kaikkiin maanpuolustuspiireihin Taistelupelastajakouluttajat. Heidän tehtävänä on jakaa tietoa eteenpäin.
Käytännössä he pitävät ensivuonna MPK:n viikonloppukursseina taistelupelastajakursseja ja osallistuvat paikallisten MAAK:ien taistelupelastajajien kouttamiseen.
Eli kyllä se tieto leviää eteenpäin.
 
Back
Top