Taisteluensiapu

Taistelu on toki ykkösprioriteetti, jos viholliseen lyömisen sijaan keskitytään ainoastaan rääkyviin haavoittuneisiin ei lopulta tule kuin enemmän ruumiita. Jokainen tilanne tosin on erilainen ja haavoittuneiden kohdalla on useimmin aikapaine mukana, eli jos henkeä pelastava EA ei tule kehiin, vuotaa kaveri kuiviin tms. Joissakin tilanteissa on myös mahdollista, että etenemällä saavutetaan muutenkin itselle otollisemmat asemat. CLS-mies toki jatkaa taistelua osana ryhmää, kunnes tilanne antaa myöden puuttua haavoittuneisiin, enhän minä muuta väittänytkään. Johtajan on osattava lukea tilanne mahdollisimman oikein ja toimenpiteet sen mukaan, kuten kaikessa muussakin toiminnassa loppupeleissä...
 
Usein haavoittunut pystyy varmaan itsekin laittamaan kiristyssiteen, jolla antaa itsellensä enemmän aikaa ja muulle ryhmälle aikaa tehdä peliliikkeitä.
 
Joo meille ainakin opetettiin että taistelia pitää oman aseensa jos sen käyttämiseen kykenee ja hänen on sitä käytettävä. Myös oma ensiapu on hoidettava alkuun itse jos on kykenevä siihen. Ase otetaan pois silloin jos henkilö on menettänyt tajunnan, koska kauheessa adreladiini, shokki piikissä kun se tulee tajuihin ja tajuaa että joku kopeloi sitä voi se tehdä epätoivoisena mitä vain jos luuleekin viholliseksi. Lippaat myös otetaan pois jos henkilö kaatuu tai evakoidaan esim tajuttomana turvaan. Sitten Battle rescue jakaa ne niille kellä on lopussa. Taistelua ei pysähdy siihen haavoittuneeseen vaan yritetään tehdä tilaa siihen
 
Joo meille ainakin opetettiin että taistelia pitää oman aseensa jos sen käyttämiseen kykenee ja hänen on sitä käytettävä. Myös oma ensiapu on hoidettava alkuun itse jos on kykenevä siihen. Ase otetaan pois silloin jos henkilö on menettänyt tajunnan, koska kauheessa adreladiini, shokki piikissä kun se tulee tajuihin ja tajuaa että joku kopeloi sitä voi se tehdä epätoivoisena mitä vain jos luuleekin viholliseksi. Lippaat myös otetaan pois jos henkilö kaatuu tai evakoidaan esim tajuttomana turvaan. Sitten Battle rescue jakaa ne niille kellä on lopussa. Taistelua ei pysähdy siihen haavoittuneeseen vaan yritetään tehdä tilaa siihen

Pieni huomio: Kun haavoittuneelle aletaan antaa hoitoa, niin silloin häneltä otetaan ase pois, koska haavoittunut voisi olla vaaraksi apua antavalle henkilölle. Kun potilas evakuoidaan, niin sitten miehen ase menee mukana, ellei sitä nimenomaan tarvita omassa porukassa. Samalla menee taistelijan kaikki varusteet ja etenkin henk. koht. omaisuus. Ryhmä/joukkue varustus mitä kyseisellä taistelijalla saattaa olla hallussa jää toki omaan porukkaan.
 
Pieni huomio: Kun haavoittuneelle aletaan antaa hoitoa, niin silloin häneltä otetaan ase pois, koska haavoittunut voisi olla vaaraksi apua antavalle henkilölle. Kun potilas evakuoidaan, niin sitten miehen ase menee mukana, ellei sitä nimenomaan tarvita omassa porukassa. Samalla menee taistelijan kaikki varusteet ja etenkin henk. koht. omaisuus. Ryhmä/joukkue varustus mitä kyseisellä taistelijalla saattaa olla hallussa jää toki omaan porukkaan.

No mitä tuolla poisottamisella nyt sitten halutaan tarkoittaa? Ase siirretyään toki sivuun ja otetaan hihna pois niskan takaa hoitotoimenpiteiden ajaksi, mutta ne haavoittuneet, joiden tajunnantaso ei ole laskenut pitävät aseensa ja siihen ampumatarvikkeita, jotta voivat puolustaa itseään. Ase ja varusteet kulkevat evakuointiketjussa mukana poislukien ryhmäaseet, kuten vaikka konekiväärit ja kranaattipistoolit.
 
No mitä tuolla poisottamisella nyt sitten halutaan tarkoittaa? Ase siirretyään toki sivuun ja otetaan hihna pois niskan takaa hoitotoimenpiteiden ajaksi, mutta ne haavoittuneet, joiden tajunnantaso ei ole laskenut pitävät aseensa ja siihen ampumatarvikkeita, jotta voivat puolustaa itseään. Ase ja varusteet kulkevat evakuointiketjussa mukana poislukien ryhmäaseet, kuten vaikka konekiväärit ja kranaattipistoolit.

Mielestäni kuvasin aika tarkkaan sen mitä tarkoitan.
 
Ase otetaan pois vain jos tajunnantaso laskee - ei mitenkään rutiinijuttuna.

Meille taas koulutettiin, että aina. Siis ihan aina. Ja sama koulutettiin kaikille varusmiehille EA-koulutuksessa. Toisaalta, jos potilas on siinä kunnossa, että koettaa itse aloittaa ensiavun, niin silloin varmaan voi tehdä poikkeuksen.
 
Meille taas koulutettiin, että aina. Siis ihan aina. Ja sama koulutettiin kaikille varusmiehille EA-koulutuksessa. Toisaalta, jos potilas on siinä kunnossa, että koettaa itse aloittaa ensiavun, niin silloin varmaan voi tehdä poikkeuksen.

Milloin? Nyt jokatapauksessa opetetaan siten, että niiltä haavoittuneilta, joilla tajunnantaso laskee otetaan ase pois ja muille se jää.

Tajunnantason arvioinnissa voi käyttää johtoajatuksena esimerkiksi alla olevaa, mutta maallikolle nuo ovat aina enemmän tai vähemmän subjektiivisia asioita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Glasgow’n_kooma-asteikko
 
Milloin? Nyt jokatapauksessa opetetaan siten, että niiltä haavoittuneilta, joilla tajunnantaso laskee otetaan ase pois ja muille se jää.

Tajunnantason arvioinnissa voi käyttää johtoajatuksena esimerkiksi alla olevaa, mutta maallikolle nuo ovat aina enemmän tai vähemmän subjektiivisia asioita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Glasgow’n_kooma-asteikko

-98. Tuosta subjektiivisuudesta puheenollen uskoisin tuon meidän saaman koulutuksen olevan juurikin sitä, että joukossa ei juuri ollut niitä, joilla olisi pätevyyttä tajunnan tason määrittämiseen. Ja jos haavoittunut on paniikissa, niin en ole varma osaako tuo asteikko määrittää sen alentuneeksi tajunnan tasoksi, kuten pitäisi!
 
@SJ Väännän ihan rautalankamallit.

Case 1.
Taistelija on saanut kiväärinluodin reitensä läpi. Jalassa on kiristysside, haavoittunut on rauhallinen vaikkakin sadattelee ja polttaa tupakkia. Asetta ei oteta pois.

Case 2.
Taistelija on saanut kevyen heittimen kranaatinsirpaleita kasvoihin, kaulaan ja ylävartaloon. Silmät on jouduttu peittämään niiden ilmeisen vahingoittumisen takia, haavoittunut on tajuissaan, mutta paniikissa. Ase otetaan pois.

Case 3.
Taistelija on saanut konekiväärisarjan vatsaansa, hänet on sidottu ja välillä hän on tajuissaan ja seuraa katseellaan ympäristöä hiljaisesti, mutta välillä käy hetkellisesti tajuttomana. Ase otetaan pois.

Avasiko tuo yhtään?
 
@SJ Väännän ihan rautalankamallit.

Case 1.
Taistelija on saanut kiväärinluodin reitensä läpi. Jalassa on kiristysside, haavoittunut on rauhallinen vaikkakin sadattelee ja polttaa tupakkia. Asetta ei oteta pois.

Case 2.
Taistelija on saanut kevyen heittimen kranaatinsirpaleita kasvoihin, kaulaan ja ylävartaloon. Silmät on jouduttu peittämään niiden ilmeisen vahingoittumisen takia, haavoittunut on tajuissaan, mutta paniikissa. Ase otetaan pois.

Case 3.
Taistelija on saanut konekiväärisarjan vatsaansa, hänet on sidottu ja välillä hän on tajuissaan ja seuraa katseellaan ympäristöä hiljaisesti, mutta välillä käy hetkellisesti tajuttomana. Ase otetaan pois.

Avasiko tuo yhtään?

Nyt puhutaan kahdesta eri asiasta.

Meidän koulutuksen mukaan nuo menee seuraavasti:

Case 1. Tulet paikalle. OTA ASE POIS! Tutki potilas jne.
Case 2. Tulet paikalle. OTA ASE POIS! Tutki potilas jne.
Case 3. Tulet paikalle. OTA ASE POIS! Tutki potilas jne.
 
@SJ Tottakai se ase otetaan pois tieltä hoitotoimenpiteiden ajaksi, mutta ei se ole sama kuin hoitosuosituksen ”riisu aseista haavoittuneet, joiden tajunnantaso on laskenut”! Laitetaanhan se omakin rynkky pois käsiltä, jotta saadaan sidottua, mutta siinä käden ulottuvilla sekin on.

Kun haava/t on sidottu ja miehen kunnosta on tehty jonkinlainen diagnoosi ja triageluokitus, niin sekavilta/uneliailta/paniikissa olevilta/tajuttomilta aseet otetaan kokonaan pois käden ulottuvilta, mutta tajuissaan oleville, ympäristöstään tietoisille ja skarppeina oleville se ritsa annetaan takaisin käteen siinä kohtaa, kun haavat on sidottu ja ase ei olisi enää ensiavun antamisen tiellä. Sitten jos tajunta alkaa laskea, niin otetaan pois.

Miksi joltain lievästi haavoittuneelta kävelykykyiseltä "vihreältä" pitäisi ottaa ase pois poikkeusetta, jos pää toimii normaalisti?
 
@SJ Tottakai se ase otetaan pois tieltä hoitotoimenpiteiden ajaksi, mutta ei se ole sama kuin hoitosuosituksen ”riisu aseista haavoittuneet, joiden tajunnantaso on laskenut”! Laitetaanhan se omakin rynkky pois käsiltä, jotta saadaan sidottua, mutta siinä käden ulottuvilla sekin on.

Kun haava/t on sidottu ja miehen kunnosta on tehty jonkinlainen diagnoosi ja triageluokitus, niin sekavilta/uneliailta/paniikissa olevilta/tajuttomilta aseet otetaan kokonaan pois käden ulottuvilta, mutta tajuissaan oleville, ympäristöstään tietoisille ja skarppeina oleville se ritsa annetaan takaisin käteen siinä kohtaa, kun haavat on sidottu ja ase ei olisi enää ensiavun antamisen tiellä. Sitten jos tajunta alkaa laskea, niin otetaan pois.

Miksi joltain lievästi haavoittuneelta kävelykykyiseltä "vihreältä" pitäisi ottaa ase pois poikkeusetta, jos pää toimii normaalisti?

Kyseessä ei ollut se, että ase otetaan pois tieltä, vaan aseesta koulutettiin ottamaan lipas pois ja tarkistamaan, että siellä ei ole patruuna pesässä ja sitten varmistamaan ase. Luultavasti tämä oli ihan koulutuksellinen juttu, mutta toisaalta kuka oikeasti kykenee sanomaan toimiiko pää normaalisti, tai on edes itse siinä henkisessä kunnossa, että pystyisi asian toteamaan? Mutta joo, hoidon jälkeen ase annetaan takaisin. Itseasiassa meillä tajutonkin saattoi "saada" aseen takaisin. Se vain oli sullottuna paarien "turvavöiden" ja sadeviitan väliin. Eli jos potilas haluaisi sen haltuunsa, niin sen pitäisi päästä vilttien ja sen sadeviitan läpi.
 
Sekavat potilaat ja tajuttomat ovat selvää kauraa, mutta halusiko SJ tarkoittaa jotan muuta?
Tietysti se rynkky on tielle kun toimenpiteitä tehdään, mutta usein on muukin varustus.
Milloin? Nyt jokatapauksessa opetetaan siten, että niiltä haavoittuneilta, joilla tajunnantaso laskee otetaan ase pois ja muille se jää.

Tajunnantason arvioinnissa voi käyttää johtoajatuksena esimerkiksi alla olevaa, mutta maallikolle nuo ovat aina enemmän tai vähemmän subjektiivisia asioita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Glasgow’n_kooma-asteikko

GCS on varsin näppärä työkalu tajunnan arviointiin, mutta ei kovin täydellinen.
Se on kehitetty nimenomaan vammapotilaalle ja toimii huonosti sisätautisilla potilailla.

Lisäksi juuri tällä viikolla aihetta opiskelijalle opettaneena, voin sanoa ettei sen käyttö ole ihan helppoa kokemattomalle.
Tavalliselle ihmiselle ei taas löydy helposti sopivaa harjoitusvastustajaa. Juopot eivät nimittäin ole parhaita tässä tapauksessa.
 
En lukenu kaikkia viestejä. mutta miksi taistelijalta otetaan aseet yms tväl materiaali pois.
Ettei taistelija itse tee mitään, hyvin epätodennäköistä.
Ettei evac-porukka kohella mitään, jonkin verran toden näköistä.
Ettei lääkintähenkilöstö kohella mitään, erittäin toden näköistä.
Aina on riski kun käsitellään kaveria, että jokin osuu vahingossa johonkin, esim nykäset sokan pois kässäristä... no ei paha jos tapahtuu etulinjassa, hieman paska homma jos tapahtuun evac vaununsisällä tai hekossa.. aika paska homma jos operoiva lääkäri yms tekee sen.
Siksi aina tarkistetaan ra ja sa aika kaveri joka lähtee eteenpäin, onko sillä aseita, räjähteitä näkyvillä tai piilotettuna. Koska muut ei välttämättä osaa käsitellä niitä.
 
Minkälaista materiaalia teillä on henk.koht lääkintätaskussa? Tälläisen kokoaminen aktiiviselle reserviläisellekään ei ole haitaksi, nimittäin näitä ei varmastikkaan pystytä monellekaan jakamaan pahassa paikkaa. Muulloin menee hyvin vaikka mökin ensiapulaukkuna.;) Tietysti käyttö kannattaa välillä treenailla
 
No en minäkään halua naisia omaan porukkaani, mutta isoin syy on se, että naisilla ei pääsääntöisesti riitä fysiikka ja olisivat samalla tapaa riippakivia ja hidasteita kuin pienikokoinen tai huonokuntoinen mies. Kyse on aika pitkälti ihan voiman puutteesta vrt. miehet, vaikka nainen muuten olisikin hyväkuntoinen.

Toinen syy on se, että en halua oman joukkueeni tai komppaniani muistuttavan mitään kenttäbordellia. Pillujutut erikseen ja sotiminen erikseen. Ja kenenkään on turha sanoa, etteikö se menisi tuohon. Näkeehän sen suuresta osasta vapaaehtoisessa asepalveluksessa olevia naisiakin, että jalkoja ei osata pitää ristissä ja palvelustovereihin muodostetaan ei-kovin-tyypillisiä-palvelustoverisuhteita ja tuo ei missään määrin ole hyvä juttu, vaikka seksi onkin kivaa.

Luettelemasi perustelut 1-3 ovat huonoja perusteluja näiltä mainitsemiltasi kapiaisilta.

Kohta 1 toki pitää paikkaansa jossain määrin, mutta ei keskikokoinen mies (80 kg) taisteluvarusteissaan (30 kg) ihan tosta noin heilauta toista samankokoista taisteluvarustukseen puettua miestä makuuasennosta olkapäälle ja kontaa 50 metriä käyttäen samalla suojaa... Kyllä se hätäsiirto monessa tapauksessa jouduttaan tekemään raahaamalla ja/tai parityönä ja matkakin on tuolloin vain lähimpään suojaan. Toki raahaamisenkin soisi olevan sellaista, että kun kerran tarttuu kiinni, niin kaveri tulee kyllä perässä eikä mene sellaiseksi nitkuttamiseksi ja tuossa kieltämättä naisten vähäisempi voima on heikkous. Mutta ei sitä voimaa ole kyllä kaikissa miehissäkään!

Kohta 2 on ihan hugaa. Onhan naisia lääkäreinä, kätilöinä yms. ja hyvin he pärjäävät veren ja kuoleman kanssa. Uskoisin jopa, että auttavana osapuolena nainen on jossain määrin parempi, koska naisen kosketus on aiemman sotakokemuksen perusteella ollut rauhoittava. En kuitenkaan haluaisi sinne ensimmäiseen lenkkiin (TCCC) naista, mutta jo EHP tai viimeistään EHAS tasalle kylläkin.

Kohta 3 pitää varmaan eniten paikkaansa ja en oikein usko, että nainen ikinä on miesporukassa täysin vertainen, vaikka olisikin jossain määrin "yksi jätkistä". Ei se vaan mene sillai niin kauan kuin miehillä on kivekset.


Otin @pstsika tuosta postauksestasi kuvan pois. Turhaan pilaat hyviä(kin) pointteja sisältävän tekstin epäasiallisella kuvalla.
 
Siinä vaiheessa kun haavoittunut evakuoidaan komppanian vastuualueelta, otetaan häneltä pois komppanian kirjanpidossa oleva tst-materiaali.
Tähän on turha kommentoida mitään, sen pohjalta mitä on jossain MakkaranPaistoKerhon kahden päivän tst-pelastajakurssilla kerrottu.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top