Keski-Suomessa MPK on jo muutaman vuoden ajan järjestänyt kerran keväässä TCCC-kurssin, joka on ilmeisesti ollut todella suosittu. Kehujakin on kuulunut, ilmeisesti toimintaa on harjoiteltu myös monipuolisesti soveltavissa tilanteissa savuheitteiden, paukkupatruunoiden/airsoft-aseiden kanssa. Muillakin kursseilla TCCC:tä opetetaan, mutta tietenkin aikaa siihen on varattu vähemmän verrattuna koko viikonlopun vain TCCC:hen keskittyvään kurssiin.
Kiristyssiteestä: mielestäni sen riskeillä pelotellaan liikaa. Melko lyhyelläkin koulutuksella saadaan normaaliälyllä varustettu ihminen oppimaan miten ja millaisissa tilanteissa kiristyssidettä tulisi käyttää. Vaatihan se tietysti toistoja ja oikeanlaista harjoittelua, jotta homma toimisi myös tositilanteissa, mutta perusajatukseltaan ja -mekaniikaltaan kiristysside on melko yksinkertainen laitos ja sillä voidaan pelastaa ja on pelastettu ihan älyttömästi ihmishenkiä, erityisesti sotatoimialueilla.
Joo, ei sitä kannata vetää kaulan ympäri tai jos ruveta kiristelemään joka kerta kun tulee haava sormeen, tämä lienee kaikille selvää. Kuitenkin tilanteessa, jossa taisteluensiapua annetaan, tärkeintä on saada se mahdollisesti nopeastikin tappava verenvuoto tukittua, sen jälkeen voidaan miettiä, että tuleeko raajaan kuolio kahdessa tunnissa vai ei. Sama homma jonkun Celoxin kanssa: jos tilanne yhtään näyttää siltä (taas kerran se tilanteiden tunnistaminen), että Celoxia tarvitaan, niin parempi käyttää se "turhaan" kuin ruveta miettimään, että voi, harmittaakohan nyt kirurgia kaapia tätä pois tästä haavasta myöhemmin.
Mitään maagisia kaikkien tilanteiden ja paikkojen ihmevälineitä kiristyssiteet ja hemostaatit eivät tietenkään ole, mutta nimenomaan taistelukentällä ne ovat todistetusti erittäin hyvin toimivia. TCCC:n yleistymisen myötä varmaan kotimaassakin päästään toisen puolen mielettömästä innostumisesta ja toisen puolen turhankin ankarasta varoitteluista sinne neutraaliin tilanteeseen, jossa niille yksinkertaisesti myönnetään asema EA-välineinä muiden joukossa. Välineet eivät pelasta, vaan niiden käyttäjät, eli tietysti on tärkeää, että niin näiden, kuin muidenkin välineiden käyttöä koulutetaan ja harjoitellaan mahdollisimman paljon.
Tässä case-esimerkki Afganistanista, jossa kiristysside oli raajassa 16 tuntia ja raaja saatiin silti pelastettua. Kannattaa lukea tuo PDF muutenkin, siinä on paljon hyvää asiaa kiristyssiteistä.
Perustaistelijalle on mielestäni tärkeää saada opetettua yksinkertainen perustoimintamalli, jota toistetaan ja harjoitellaan mahdollisimman paljon, jotta se sujuisi lähes automaationa stressitilanteissa. Perustaistelijan pitää osata ja harjoitella niin montaa muutakin asiaa, että turha tehdä asioista liian monimutkaisia - myöhemmin ketjussa olevat lääkinnän erikoishenkilöt hoitavat sitten loput.
Kiristyssiteestä: mielestäni sen riskeillä pelotellaan liikaa. Melko lyhyelläkin koulutuksella saadaan normaaliälyllä varustettu ihminen oppimaan miten ja millaisissa tilanteissa kiristyssidettä tulisi käyttää. Vaatihan se tietysti toistoja ja oikeanlaista harjoittelua, jotta homma toimisi myös tositilanteissa, mutta perusajatukseltaan ja -mekaniikaltaan kiristysside on melko yksinkertainen laitos ja sillä voidaan pelastaa ja on pelastettu ihan älyttömästi ihmishenkiä, erityisesti sotatoimialueilla.
Joo, ei sitä kannata vetää kaulan ympäri tai jos ruveta kiristelemään joka kerta kun tulee haava sormeen, tämä lienee kaikille selvää. Kuitenkin tilanteessa, jossa taisteluensiapua annetaan, tärkeintä on saada se mahdollisesti nopeastikin tappava verenvuoto tukittua, sen jälkeen voidaan miettiä, että tuleeko raajaan kuolio kahdessa tunnissa vai ei. Sama homma jonkun Celoxin kanssa: jos tilanne yhtään näyttää siltä (taas kerran se tilanteiden tunnistaminen), että Celoxia tarvitaan, niin parempi käyttää se "turhaan" kuin ruveta miettimään, että voi, harmittaakohan nyt kirurgia kaapia tätä pois tästä haavasta myöhemmin.
Mitään maagisia kaikkien tilanteiden ja paikkojen ihmevälineitä kiristyssiteet ja hemostaatit eivät tietenkään ole, mutta nimenomaan taistelukentällä ne ovat todistetusti erittäin hyvin toimivia. TCCC:n yleistymisen myötä varmaan kotimaassakin päästään toisen puolen mielettömästä innostumisesta ja toisen puolen turhankin ankarasta varoitteluista sinne neutraaliin tilanteeseen, jossa niille yksinkertaisesti myönnetään asema EA-välineinä muiden joukossa. Välineet eivät pelasta, vaan niiden käyttäjät, eli tietysti on tärkeää, että niin näiden, kuin muidenkin välineiden käyttöä koulutetaan ja harjoitellaan mahdollisimman paljon.
Tässä case-esimerkki Afganistanista, jossa kiristysside oli raajassa 16 tuntia ja raaja saatiin silti pelastettua. Kannattaa lukea tuo PDF muutenkin, siinä on paljon hyvää asiaa kiristyssiteistä.
Perustaistelijalle on mielestäni tärkeää saada opetettua yksinkertainen perustoimintamalli, jota toistetaan ja harjoitellaan mahdollisimman paljon, jotta se sujuisi lähes automaationa stressitilanteissa. Perustaistelijan pitää osata ja harjoitella niin montaa muutakin asiaa, että turha tehdä asioista liian monimutkaisia - myöhemmin ketjussa olevat lääkinnän erikoishenkilöt hoitavat sitten loput.
