Moro kaikille.
Piti rekisteröityä kun löytyi tällainen aihe...
Paljon on vuosien saatossa puhuttu. Eipä paljoa lisättävää. Mutta kuunnelkaa ja lukekaa ajatuksella AJJV:tä. Se on ammattimies ja ajanut ihan "oikeaa keikkaa" pohjoisen pitkissä kuljetusolosuhteissa huonojen potilaiden kanssa, eikä pelkästään käynyt kursseilla tai harjoitellut simuissa.
Muutama oma ajatus lisättäväksi TCCC/TSTEA:sta ja taistelupelastajan sekä ryhmänjohtajan toiminnasta tappiotilanteissa.
- Ensin taistellaan ja lyödään vihollinen, sitten pelastellaan kun se on riittävän turvallista turvallista ja/tai järkevää.
- Kun hoidetaan, mietitään tarkkaan mitä tehdään suhteutettuna vihollistilanteeseen ja vihollisen tulenkäyttöön. Ollaanko tulen alla vai tulelta suojassa? Kuinka suojassa? Tarvitaanko auttajaa enemmän taistelijaksi vai auttajaksi ja kuinka nopeasti, paljonko on aikaa? Tiukassa paikassa pelkkä kiristysside ja kylkiasento, kun parempi aika ja suoja niin sitten taputellaan koko ukko läpi ajatuksella ja peitellään pakettiin. Tehdään se mitä osataan ja ehditään.
- KISS, tehdään vain vaikuttavia temppuja ja niistäkin ylimääräisiä karsitaan taistelutilanne huomioiden.
- Tositilanteessa kaikkea materiaalia on liian vähän. "Amerikanihmeet" loppuvat ensimmäisenä. Pitää osata improvisoida ja porrastaa huoltoa
- Muistakaa, että myös ensisiteen harsoilla ja siteillä voi tamponoida haavoja ja muistaa pakata tiheään, jos (=kun) Celoxia tms ei ole käytössä. Jotensakin on myös päässyt pesiytymään sellainen ajatus että paineside on täysin tehoton. Ei ole, jos se tehdään harkiten, taiten ja oikeanlaiseen haavaan. Mielummin oikein ja kunnolla tehty paineside kun huonosti asetettu kiristysside.
- Kylkiasentoa ei kannata vähätellä tai unohtaa ilmatien varmistamiskeinona
- IV yhteyden avaaminen ja suonensisäinen nesteytys taistelukentällä aiheuttaa allekirjoittaneessa huutonaurua. Samoin suhtaudun hyvin kriittisesti IO eli luuydinyhteyden avaamisen mielekkyyteen. TCCC:ssä on keskeistä vuotojen tyrehdyttäminen ja verenhukan esto. Nesteytyksellä ei ole mitään tekemistä TCCC:n kanssa. Käytännössä siitä ja sen välineistöstä huolehtiminen on todella haastavaa ryhmä- ja joukkuetasolla.
- Unohtakaa syketaajuuden tarkka laskeminen. Rannesykkeen tuntuminen on olennaisempaa verenkierron tilan arvioinnin kannalta kun syketaajuus. Jos syketaajuutta haluaa arvioida niin arvioi sitten mielummin sanallisesti nopeutta.
- Unohtakaa GCS, käyttäkää AVPU:ta. Paljon yksinkertaisempi kaikille ja informatiivinen tapa ilmoittaa tai mitata tajunnan taso
- Hypotermian ehkäisyn huomioiminen täysin aliarvostettua toimijoiden parissa. Ehkä siksi koska siihen ei liity tacticoolia massiivista verensyöksyä ja sen tyrehdyttämistä CAT:illa tai muilla amerikan ihmevälineillä (jotka kyllä ovat asiallisia ja hyviä). Nyrkisääntönä kaikki vakavasti haavoittuneet menevät hypotermisiksi suomen olosuhteissa kaikkina vuodenaikoina. Käyttäkää kaikkea mahdollista haavoittuneen materiaalia hypotermian ehkäisyyn heti kun tilanne sen sallii. Makuupussi ja wanhanajan sadevitta ovat erinomaisia välineitä tähän käyttöön. Hypotermian vaikutusta vammapotilaan ennusteeseen ja sen aiheuttamista fysiologisista ongelmista voi vilkaista tästä artikkelista
https://en.wikipedia.org/wiki/Trauma_triad_of_death
- Kaikki vähänkin käyttökelpoinen valtion sotaromu jätetään haavoittuneelta oman ryhmän tai joukkueen välittömään käyttöön. Piste, tästä ei mitään muuta. Kumpi sitä rompetta enemmän tarvitsee, esimerkiksi murtokohdassa taistelevat omat miehet vai takalinjojen huoltomiehen varastokirjanpito? Näidenkin vaihtoehtojen pohtiminen aiheuttaa allekirjoittaneessa huutonaurua.
- Kaatuneilta/kuolleilta, ottakaa pois ja kierrättäkää välittömästi omaan käyttöön monikäyttöinen lääkintämateriaali kuten käytetyt/potilaassa kiinniolevat kiristyssiteet ja ilmatien varmistusvälineet. Kuolleet ei niitä enään tarvitse, vielä elävät ehkä kylläkin tulevaisuudessa.
- Ryhmänjohtajat, keskustelkaa oman ryhmän kanssa siitä että kaikki varmasti ymmärtävät että kaikkia ei voida eikä pystytä pelastamaan ja haavoittuneita ei välttämättä pystytä pelastamaan tai evakuoimaan vaan omia haavoittuneita miehiä joudutaan jättämään taakse ja vihollisen käsiin. Näin on aina käynyt läpi aikojen kaikissa konflikteissa ja niin tulee käymään myös tulevaisuudessakin. Suomi ei ole mikään poikkeus tästä.
- Ryhmänjohtajat, keskustelkaa asiasta alaisten kanssa, mitä henkilökohtaista yksityisomaisuutta kukin antaa ottaa käyttöön vaikeasti haavoittuessaan tai kaatuessaan? OK, vihkisormuksille ei välttämättä ole ryhmällä muuta käyttöä kun mustanpörssin kauppa paikallisten tai oman huoltoportaan kanssa, mutta esimerkiksi toimivalle rannekellolle saattaa olla käyttöä omassa ryhmässä jos joltain on päässyt hajoamaan taistojen melskeissä.
Näin hoitotasolla työskentelevän eh amk:n, "lisensoidun" TCCC-kouluttajan ja komppaniatason lääkintähuoltoon SA sijoitetun näkökulmasta.
