Taisteluensiapu

[kimmo.j]

Hypotermia ei tapa itsessään niin monia esimerkiksi kuoliaaksipaleltumisen kautta, mutta se on keskeinen osa ns "kuoleman kolmiota" eli trauma triad of death:ia jossa on kolme pääkomponenttia. Hypotermia, massiivivuoto ja kehon happamoituminen.

Hypotermia lisää veren hyytymishäiriöitä sekä lisää kehon hapentarvetta.

Massiivivuoto aiheuttaa hypotermiaa ja lisää itsessään hyytymishäiriöitä lisäten vuotoa. Myös happea kuljettavan veren määrä vähenee ja rytmihäiriöalttius lisääntyy vuodon myötä.

Happamoituminen aiheutuu kudosten hapentarjonnan ja kysynnän epäsuhdasta ja se aiheuttaa hyytymishäiriöitä sekä altistaa rytmihäiriöille.

Kaikki nämä vaikuttavat toisiinsa pahentavasti ja heikentävät ennustetta. Yhden näistä katkaiseminen tai ehkäiseminen vastaavasti vaikuttaa kahteen muuhun, jos ei parantavasti niin ehkäisevästi. Kahteen näistä voidaan tietyissä tilanteissa yrittää tehokkaasti vaikuttaa ihan taistelijatasolla, eli raajan massiivivuodon tyrehdytys TQ:lla ja lämmönhukan estoon pelastuslakanalla.



Ei pillereitä tajuttomalle eikä iv-hömpötyksiä komppaniatasalla ellei aivan välttämätön tarve. Itse suosisin mielummin lihaksen sisäistä annostelua laajakirjoisella ab:lla jos valmiste on sopiva. Huomattavasti helpompi annostelu ilman nesteensiirtoletkujen ja kanyylien kanssa pulaamista.

En ole ihan kärryllä mitä komppaniatasolla tehdään, mutta eikö sielä pitänyt olla ihan tohtori paikalla?
Jos komppania tasolla ei iv./io. yhteyttä saada/laiteta vakavasti haavoittuneelle, tuskin niillä sitten on sitä antibiottikaan. Ei sillä, ettei lihakseen annettu AB:kin voisi olla vaihtoehto.
Pointtini on, että antibiotin voisi hyvin aloittaa hyvissä ajoin, jolloin haavoittunut ehkä toipuisi hiukan nopeammin ja komplikaatioita tulisi vähemmän.

 

[JR49]

Lääkäristä komppaniatasalla tuli tämä mieleen, ehkä täällä jo ollutkin.

”Jos saimme vatsaan haavoittuneen kahden-kolmen tunnin kuluttua leikkaukseen, suurin osa selvisi. Silloin päätin, että jos joskus joudun samaan tilanteeseen, vien kenttäsairaalan niin eteen kuin suinkin”, Sotamaa muisteli Rukajärven suunnan historiatoimikunnan haastattelussa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005052522.html

 

[Deleted member 1262]

Lääkäri komppaniatasalla tuli tämä mieleen, ehkä täällä jo ollutkin.

”Jos saimme vatsaan haavoittuneen kahden-kolmen tunnin kuluttua leikkaukseen, suurin osa selvisi. Silloin päätin, että jos joskus joudun samaan tilanteeseen, vien kenttäsairaalan niin eteen kuin suinkin”, Sotamaa muisteli Rukajärven suunnan historiatoimikunnan haastattelussa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005052522.html

"Söin noin 100 pervitiinitablettia pysyäkseni hereillä, ja hoitaja sytytti aina uuden savukkeen, kun edellinen sammui." Huhhuh, oli siinä raju jätkä .

 

[vastarannankiiski]

En ole ihan kärryllä mitä komppaniatasolla tehdään, mutta eikö sielä pitänyt olla ihan tohtori paikalla?
Jos komppania tasolla ei iv./io. yhteyttä saada/laiteta vakavasti haavoittuneelle, tuskin niillä sitten on sitä antibiottikaan. Ei sillä, ettei lihakseen annettu AB:kin voisi olla vaihtoehto.
Pointtini on, että antibiotin voisi hyvin aloittaa hyvissä ajoin, jolloin haavoittunut ehkä toipuisi hiukan nopeammin ja komplikaatioita tulisi vähemmän.

Ihan oikeassa olet ja IV/IO mahdollisuus on jo Komppaniatasalla viimeistään.

Pointtini vaan on se, että nesteet ja etenkin verikomponentit ovat kokonaisuutena hivenen hankalia kenttäolosuhteissa, tokihan niitä käytetään jos on tarvis. Hyötykään niistä ei välttämättä ole niin suuri kun usein luullaan. Siviiliensihoidossakin vuotavan monivammapotilaan tärkein hoidossa käytettävä neste on diesel tai kerosiini, koska jos vuodot eivät ole hallinnassa niin korvaustuotteet vuotavat suonista ulos siinä missä haavoittuneen oma verikin eikä tässä suhteessa sotatila ole mikään poikkeus. Haavoittunut pitää saada mahdollisimman nopeasti kirurgin veitsen alle korjaaviin toimenpiteisiin. Siksi evakuointiketjuun panostaminen että haavoittunut saadaan mahdollisimman nopeasti taaksepäin ja takalinjojen flow-raten parantaminen olisi keskeisempää, kun hillota kipeitä potilaita pidempään lähellä etulinjaa siellä hoitaen, tätä ei pitäisi tehdä ellei ole aivan pakko. Nopea hoitoonsaaminen on ollut Korean sodasta lähtien yksi keskeisimpiä elementtejä siinä, miksi Jenkeillä selviämisprosentit ovat niin hyviä. Jo vietnamissakin saatiin haavoittuneet parhaimmillaan 15-20 minuutin kopterilennolla isoon kenttäsairaalaan operoitavaksi. Mutta tämä on todella vaikea kokonaisuus meille toteutettavaksi.

 

[kimmo.j]

Ihan oikeassa olet ja IV/IO mahdollisuus on jo Komppaniatasalla viimeistään.

Pointtini vaan on se, että nesteet ja etenkin verikomponentit ovat kokonaisuutena hivenen hankalia kenttäolosuhteissa, tokihan niitä käytetään jos on tarvis. Hyötykään niistä ei välttämättä ole niin suuri kun usein luullaan. Siviiliensihoidossakin vuotavan monivammapotilaan tärkein hoidossa käytettävä neste on diesel tai kerosiini, koska jos vuodot eivät ole hallinnassa niin korvaustuotteet vuotavat suonista ulos siinä missä haavoittuneen oma verikin eikä tässä suhteessa sotatila ole mikään poikkeus. Haavoittunut pitää saada mahdollisimman nopeasti kirurgin veitsen alle korjaaviin toimenpiteisiin. Siksi evakuointiketjuun panostaminen että haavoittunut saadaan mahdollisimman nopeasti taaksepäin ja takalinjojen flow-raten parantaminen olisi keskeisempää, kun hillota kipeitä potilaita pidempään lähellä etulinjaa siellä hoitaen, tätä ei pitäisi tehdä ellei ole aivan pakko. Nopea hoitoonsaaminen on ollut Korean sodasta lähtien yksi keskeisimpiä elementtejä siinä, miksi Jenkeillä selviämisprosentit ovat niin hyviä. Jo vietnamissakin saatiin haavoittuneet parhaimmillaan 15-20 minuutin kopterilennolla isoon kenttäsairaalaan operoitavaksi. Mutta tämä on todella vaikea kokonaisuus meille toteutettavaksi.

PV:n kenttälääkintä on mulle hiukan epäselvää nyky muodossaan, mutta muistelen Systolesta lukeneeni, että PV on viemässä veret kentälle, FinnHems:sin esimerkkiä seuraten. Miten lienee toimii, jää nähtäväksi.
Ihan samoilla linjoilla olen kanssasi. Iv-yhteyden avaaminen ei ole mikään amerikan temppu, joten sen luulisi avattavan ennen kuljetusta. Kuljetus eteenpäin ei kuitenkaan onnistu "load ang go"-tyylisesti suoraan korjaavaan hoitoon. Olenkin epäillyt ettei Golden hour tule toteutumaan. Itse asiassa tuo kuljetuskalusto ja potilaslogistiikan organisointi saattaa olla isokin pullonkaula koko hoitoketjussa. Panssaroituja evakointiajoneuvoja on vähän ja joukkueiden ajoneuvot menevät eteenpän, kun haavoittuneiden pitäisi kulkea taaksepäin.

 

[JR49]

"Söin noin 100 pervitiinitablettia pysyäkseni hereillä, ja hoitaja sytytti aina uuden savukkeen, kun edellinen sammui." Huhhuh, oli siinä raju jätkä .

mitäköhän ainetta on mahtanut Urkki saada? Sattumoisin sama lääkäri.
Sotamaa eli muuten 90-vuotiaaksi. Että jos pääsi irti koukusta, jos sellaista oli.

Kekkonen pysyi pystyssä piristyspillereiden voimalla

Urho-dokumentista käy ilmi, että Urho Kekkosen jaksaminen oli koetuksella jo 1970-luvun puolivälissä.
Kekkosen henkilääkäri ja ystävä Rikhard Sotamaa kertoo Maarit Tyrkön haastattelunauhalla piristystabletista, joka pelasti Kekkosen illan Jugoslaviassa.
- Iltajuhlan alkaessa presidentti tunsi itsensä väsyneeksi ja halusi välttämättä piristyä. Hän sai piristystabletin, joka silminnähtävästi auttoi ja antoi vauhtia ja lentoa illan kululle, Sotamaa kuvailee.
- Lennokkuutta olisi jatkunut ties kuinka myöhään hyvänsä, ellei sitä olisi yhteisvoimin keskeytetty, Sotamaa muotoilee.
Tyrkkö ei osaa sanoa, mitä ainetta piristystabletit sisälsivät. Tyrkön mukaan presidentin väsymys johtui osaltaan edellisestä illasta, jonka Kekkonen oli viettänyt presidentti Titon metsästysmajalla.
Urho-dokumentissa kerrotaan, että Kekkosen adjutantti sai Sotamaalta vuonna 1975 pidetyn Etyk-kokouksen yhteydessä ohjeen, jonka mukaan "piristyspillereitä ei saa käyttää kello 15 jälkeen".
Dokumentissa mainitaan myös, että Kekkonen oli kuolla otettuaan vahingossa kymmenkertaisen annoksen unilääkettä Brasiliassa 1976.
- Aamulla kun piti lähteä, niin presidentti oli toisissa maailmoissa, jolloin Rikke Sotamaa joutui antamaan jonkun piristyspistoksen, ja näin saatiin tasavallan presidentti henkiin, Tyrkkö kertoo dokumentissa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101122447900_uu.shtml

 

[vastarannankiiski]

PV:n kenttälääkintä on mulle hiukan epäselvää nyky muodossaan, mutta muistelen Systolesta lukeneeni, että PV on viemässä veret kentälle, FinnHems:sin esimerkkiä seuraten. Miten lienee toimii, jää nähtäväksi.
Ihan samoilla linjoilla olen kanssasi. Iv-yhteyden avaaminen ei ole mikään amerikan temppu, joten sen luulisi avattavan ennen kuljetusta. Kuljetus eteenpäin ei kuitenkaan onnistu "load ang go"-tyylisesti suoraan korjaavaan hoitoon. Olenkin epäillyt ettei Golden hour tule toteutumaan. Itse asiassa tuo kuljetuskalusto ja potilaslogistiikan organisointi saattaa olla isokin pullonkaula koko hoitoketjussa. Panssaroituja evakointiajoneuvoja on vähän ja joukkueiden ajoneuvot menevät eteenpän, kun haavoittuneiden pitäisi kulkea taaksepäin.

Kimmo.J puhuu asiaa, mitäpä siitä muuta sanomaan. Uskon että olemme kollegoita siviilissä ja varmaankin SA tehtävissäkin. En usko että verien vieminen kentälle tulee toteutumaan kun ehkä pienessä mittakaavassa ja rajatuissa tehtävissä ja ympäristöissä. Ehkä kuperkeikkamiehille harmaan vaiheen aikana, ja hyvähän se on jos erikoismiesten selviämistä ja työturvallisuutta saadaan parannettua.

Kun se verien saaminen kentälle edellyttää jo nyt melko mittavaa organisaatiota aina SPR:n verikeskuksesta lähtien niin en oikein näe sitä suuressa mittakaavassa mahdolliseksi aina ja kaikkialla sodan ajan joukoissa. Hyvä jos (veri)komponentteja on aina saatavilla tarvittaessa isommissa kenttäsairaaloissakaan koska kulutus tulee olemaan melkoista. Eioota tullaan varmaankin tarjoamaan etenkin harvinaisten ryhmien ja veriryhmä vasta-aineiden kohdalla.

Kimmo.J on varmasti kanssani samaa mieltä, että tehokkaaseen maakuljetuksiin evakuoinnissa panostamalla ja tehokkailla verenhukan estolla ensiaputoimenpiteiden kannalta päästään meidän kannalta parempaan lopputulokseen. Mutta kuten sanoit, evakuoinnit ovat se suurin pullonkaula. Ovat aina olleet meille ja tulevat varmasti myös olemaan jatkossakin. Etenkin jos joudutaan operoimaan puutteellisen ilmasuojan alla, joka aina lisää ajoneuvotappioiden määrää.

 

[kimmo.j]

Kimmo.J puhuu asiaa, mitäpä siitä muuta sanomaan. Uskon että olemme kollegoita siviilissä ja varmaankin SA tehtävissäkin. En usko että verien vieminen kentälle tulee toteutumaan kun ehkä pienessä mittakaavassa ja rajatuissa tehtävissä ja ympäristöissä. Ehkä kuperkeikkamiehille harmaan vaiheen aikana, ja hyvähän se on jos erikoismiesten selviämistä ja työturvallisuutta saadaan parannettua.

Kun se verien saaminen kentälle edellyttää jo nyt melko mittavaa organisaatiota aina SPR:n verikeskuksesta lähtien niin en oikein näe sitä suuressa mittakaavassa mahdolliseksi aina ja kaikkialla sodan ajan joukoissa. Hyvä jos (veri)komponentteja on aina saatavilla tarvittaessa isommissa kenttäsairaaloissakaan koska kulutus tulee olemaan melkoista. Eioota tullaan varmaankin tarjoamaan etenkin harvinaisten ryhmien ja veriryhmä vasta-aineiden kohdalla.

Kimmo.J on varmasti kanssani samaa mieltä, että tehokkaaseen maakuljetuksiin evakuoinnissa panostamalla ja tehokkailla verenhukan estolla ensiaputoimenpiteiden kannalta päästään meidän kannalta parempaan lopputulokseen. Mutta kuten sanoit, evakuoinnit ovat se suurin pullonkaula. Ovat aina olleet meille ja tulevat varmasti myös olemaan jatkossakin. Etenkin jos joudutaan operoimaan puutteellisen ilmasuojan alla, joka aina lisää ajoneuvotappioiden määrää.

Kyytihommista elanto lähtee, siinä olet oikeassa. Mulle keskustelu PV:n kenttälääkinnästä on akateemista, sijoitusta sodanajanjoukkoon ei ole. Jään pitämään huolta vaimoista ja tyttöystävistä.
Olen saa mieltä tuosta verestä, kimurantti homma jos meinataan isossa mittakaavassa pitää kentällä, mutta sellaisia ilmeisesti suunnittelevat.

Vamma potilaista olemme yksimielisiä, KISS:n sääntö antaa onnistumisen mahdollisuuksia.

 

[Herman30]

Kun luin tuon jutun Sotamaasta niin vähän ihmettelin sitä että sen yhden miehen selviytyminnen (jolla suolet roikkuivat ulkona) oli siitä kiinni kenen sotilaslääkärin leikattaksi pääsi, siinä kun muut lääkärit olivat sitä mieltä että turha leikata sitä miestä koska on käytännössä kuollut.
Mutta noin yleisesti niin kyllähän he sankarillista työtä tekivät epäinhimillisin ponnistuksin kun joutuivat päiväkausia leikkaamaan vuorokauden ympäri.

PS. Telkkarista tuli viime vuoden puolella ohjelma kunnanlääkäreistä Suomessa, muistelisin että siinä esiintyi myös Rikhard Sotamaa.

http://areena.yle.fi/1-2597705 (ei enää katsottavissa)

 

[AJJV]

PV:n kenttälääkintä on mulle hiukan epäselvää nyky muodossaan, mutta muistelen Systolesta lukeneeni, että PV on viemässä veret kentälle, FinnHems:sin esimerkkiä seuraten. Miten lienee toimii, jää nähtäväksi.
Ihan samoilla linjoilla olen kanssasi. Iv-yhteyden avaaminen ei ole mikään amerikan temppu, joten sen luulisi avattavan ennen kuljetusta. Kuljetus eteenpäin ei kuitenkaan onnistu "load ang go"-tyylisesti suoraan korjaavaan hoitoon. Olenkin epäillyt ettei Golden hour tule toteutumaan. Itse asiassa tuo kuljetuskalusto ja potilaslogistiikan organisointi saattaa olla isokin pullonkaula koko hoitoketjussa. Panssaroituja evakointiajoneuvoja on vähän ja joukkueiden ajoneuvot menevät eteenpän, kun haavoittuneiden pitäisi kulkea taaksepäin.

Satavarmasti ei toteudu golden hour kriisitilanteessa. Miettikääpä arvon kollegat miten pienillä maantieteellisillä alueilla tuohon päästään edes rauhanaikana. Tähän kun lisätään sodan kitka niin heikoilla ollaan. Väittäisin että jos kolmessa tunnissa haavoittunut on leikkuupöydällä sa-tilanteessa niin hoitoketju on onnistunut hyvin.

Toki en ole ihan perillä sa-hoitoketjusta. Mää jätän hoitohommat muille sa-tilanteessa ja teen sitä missä oikeasti oon hyvä kompoanua tasan jutut on jotakuinkin hanskassa kuitenkin.


Veristä uskon että kriisin aikana nähtäisiin koko-veren siirtoja aika paljon...

 

[vastarannankiiski]

Satavarmasti ei toteudu golden hour kriisitilanteessa. Miettikääpä arvon kollegat miten pienillä maantieteellisillä alueilla tuohon päästään edes rauhanaikana. Tähän kun lisätään sodan kitka niin heikoilla ollaan. Väittäisin että jos kolmessa tunnissa haavoittunut on leikkuupöydällä sa-tilanteessa niin hoitoketju on onnistunut hyvin.

"10-1-2" periaate taisi olla uudessa taistelutavassa tavoitteena. Eli 10 minuutissa ensiapu, 1h tunnissa lääkärin pakeille (komppanian ehp vähintään) ja 2h kirurgin hoitoon eli siis leikkauspöydällekkö? Tosin näitäkin käsitteitä voidaan venyttää ja vanuttaa käytännössä rajattomasti. Eli lasketaanko "kirurgin antamaksi hoidoksi" se että kirurgi antaa hoito-ohjeen "ei ehdi kahteen päivään, anna morhviinia ja vie kuusen alle odottamaan muiden kanssa".

En myöskään itse usko tämän toteutumiseen täysin. Ensimmäinen saadaan parhaiten toteutumaan. Toinen EHKÄ. Kolmas, tuskin. Evakuointiketjun toimivuus ratkaisee paljon, käytännössä kaiken, ja itsehän en antaisi lähtökohtaisesti evakuoida yhtään miestä kesken taistelun koska kaikki kykenevät miehet ja kiväärinpiiput tarvitaan vihollista lyömään.

Itänaapurilla Tsetseniassa homma toteutui käytännössä siten tuon 10-1-2 säännön kannalta että ensiapu annettiin 10h sisällä, 1 päivän kuluessa pääsi lääkärin pakeille, 2 päivässä sairaalaan operoitavaksi.

 

[Aarne1]

"10-1-2" periaate taisi olla uudessa taistelutavassa tavoitteena. Eli 10 minuutissa ensiapu, 1h tunnissa lääkärin pakeille (komppanian ehp vähintään) ja 2h kirurgin hoitoon eli siis leikkauspöydällekkö?

2h kirurgille joka löytyy pataljoonasta. Itse uskon että kohtuu hyvin onnistuu kultainen tunti. Lopullinen hoito sitten taaempana.

 

[vastarannankiiski]

2h kirurgille joka löytyy pataljoonasta. Itse uskon että kohtuu hyvin onnistuu kultainen tunti. Lopullinen hoito sitten taaempana.

Kyllä ja tämä on varmasti mahdollista, mutta ei varmaa. Kellohan lähtee tikittämään haavoittumishetkestä.

Se mille tasolle organisaatiossa kirurgi sijoitetaan, ei varsinaisesti ole merkityskellistä. Etäisyydet ja siitä johtuen evakuointikapasiteetti ajoneuvojen muodossa on määräävin. Kyllä sitä optimiolosuhteissa haavoittunut liikkuu 300-400km kahdessa tunnissa, jos kopterilla mennään. Epäoptimaalisissa olosuhteissa 1,5-2km jos lihasvoimin pitää raahata huonossa maastossa.

Muutenkin tuo lihasvoimalla siirtäminen ei ole käytännöllisesti mahdollisuuksien maailmassa omasta mielestäni. Jotta siinä olisi mitään järkeä, se tarvitsee viitisen ukkoa kantamaan. Yksi per paarin aisa ja yksi huili- ja suojausvuoroon. Tämä taas syö aivan liikaa miesvoimaa, vaikka se tehtäisiin taisteluiden tauottua.

Kaikki on kiinni moottoriajoneuvoista, niiden määrästä, saatavuudesta, ajoneuvotappioista, liikkumismahdollisuuksista ja vihollisen kyvystä riistää ja kiistää niitä meiltä.

Ainoa lihasvoimin siirtämisen muoto jonka voisi erityisen poikkeuksellisissa tapauksessa hyväksyä, olisi eläinperäinen lihasvoima.

 

[JR49]

Itänaapurilla Tsetseniassa homma toteutui käytännössä siten tuon 10-1-2 säännön kannalta että ensiapu annettiin 10h sisällä, 1 päivän kuluessa pääsi lääkärin pakeille, 2 päivässä sairaalaan operoitavaksi.

Aha. Tähän mieluusti näkisi jotain lähdettä, muuten jää henkilökohtaisen mielipiteen asteelle. Väität siis tosiaan, että taistelukentällä haavoittuneelle annettiin ensiapu 10 tunnin sisällä? Ymmärrät varmasti itsekin, että tuo kohta kaipaa ihan hiton paljon tarkentamista.

 

[kimmo.j]

Kyllä ja tämä on varmasti mahdollista, mutta ei varmaa. Kellohan lähtee tikittämään haavoittumishetkestä.

Se mille tasolle organisaatiossa kirurgi sijoitetaan, ei varsinaisesti ole merkityskellistä. Etäisyydet ja siitä johtuen evakuointikapasiteetti ajoneuvojen muodossa on määräävin. Kyllä sitä optimiolosuhteissa haavoittunut liikkuu 300-400km kahdessa tunnissa, jos kopterilla mennään. Epäoptimaalisissa olosuhteissa 1,5-2km jos lihasvoimin pitää raahata huonossa maastossa.

Muutenkin tuo lihasvoimalla siirtäminen ei ole käytännöllisesti mahdollisuuksien maailmassa omasta mielestäni. Jotta siinä olisi mitään järkeä, se tarvitsee viitisen ukkoa kantamaan. Yksi per paarin aisa ja yksi huili- ja suojausvuoroon. Tämä taas syö aivan liikaa miesvoimaa, vaikka se tehtäisiin taisteluiden tauottua.

Kaikki on kiinni moottoriajoneuvoista, niiden määrästä, saatavuudesta, ajoneuvotappioista, liikkumismahdollisuuksista ja vihollisen kyvystä riistää ja kiistää niitä meiltä.

Ainoa lihasvoimin siirtämisen muoto jonka voisi erityisen poikkeuksellisissa tapauksessa hyväksyä, olisi eläinperäinen lihasvoima.

Saakeli, kuin omista ajatuksista.
Se joka on paarinkatoa kokeillut, tietää että se on hidasta ja kovaa hommaa. Kantamalla haavoittuneiden siirtäminen ei yleisesti ottaen ole realistista kuin lyhyillä etäisyyksillä(satoja metrejä).
Se millaisilla ajoneuvoilla sitten saadaan ne haavoittuneet komppaniatasalta pataljoonnan tasalle ja millä sieltä eteenpän on tuhannen taalan kysymys. Olen hiukan skeptinen siitä miten(pitkään) ne oto-autot liikkuvat vihollisen epäsuoran ja ilmauhkan alla.

Lisäksi oleellista on sen pataljoonan kirurgin henkilökunta(hoitajat) ja varusteet. Ei sielä JSP teltassa mitään taikoja tehdä ilman oikeita ihmisiä ja välineitä. Ei se pelkkä puukkomaakari kesää tee. Tiimissä pitäisi olla vähintään yksi leikkaussalikokemuksella varustettu Sh plus ryhmän verran muuta väkeä, joista ainakin parin pitäisi olla akuutti/ensihoito kokemuksella varustettua väkeä. Jonkun pitäisi vielä ymmärtää anestesiasta jotain.
Toivottavasti näin on.

 

[Aarne1]

Evakuointiketju http://maanpuolustus.net/threads/ha...-hoitoon-keskustelua-evakuointiketjusta.2941/

Ehkä TstEA kannattaa rajata lämäriin asti, korkeintaan komppanian EHP:lle asti.

 

[Fremen]

Saakeli, kuin omista ajatuksista.
Se joka on paarinkatoa kokeillut, tietää että se on hidasta ja kovaa hommaa. Kantamalla haavoittuneiden siirtäminen ei yleisesti ottaen ole realistista kuin lyhyillä etäisyyksillä(satoja metrejä).
Se millaisilla ajoneuvoilla sitten saadaan ne haavoittuneet komppaniatasalta pataljoonnan tasalle ja millä sieltä eteenpän on tuhannen taalan kysymys. Olen hiukan skeptinen siitä miten(pitkään) ne oto-autot liikkuvat vihollisen epäsuoran ja ilmauhkan alla.

Lisäksi oleellista on sen pataljoonan kirurgin henkilökunta(hoitajat) ja varusteet. Ei sielä JSP teltassa mitään taikoja tehdä ilman oikeita ihmisiä ja välineitä. Ei se pelkkä puukkomaakari kesää tee. Tiimissä pitäisi olla vähintään yksi leikkaussalikokemuksella varustettu Sh plus ryhmän verran muuta väkeä, joista ainakin parin pitäisi olla akuutti/ensihoito kokemuksella varustettua väkeä. Jonkun pitäisi vielä ymmärtää anestesiasta jotain.
Toivottavasti näin on.

Purilaat sentään osaamme vielä väsätä... haavoittuneen kannnalta ikävä vaihtoehto varsinkin Kaakkois-Suomen kivikkoisessa kusimaastossa, mutta jos lunta ei ole niin säästää vähän hikeä. Jos on lunta niin siteillä suksiin kiinni jos ei ole ahkiota ja ei kuin vetämään! Kamoon, kyllähän tota on harjoiteltu.
Ketään ei elävänä jätetä ryssille. Piste.

 

[vastarannankiiski]

Aha. Tähän mieluusti näkisi jotain lähdettä, muuten jää henkilökohtaisen mielipiteen asteelle. Väität siis tosiaan, että taistelukentällä haavoittuneelle annettiin ensiapu 10 tunnin sisällä? Ymmärrät varmasti itsekin, että tuo kohta kaipaa ihan hiton paljon tarkentamista.

Hyvä että esitit jatkokysymyksen JR49. Olisin aluperin voinut olla tarkempi.

Tokaisulle minulla ei ole valitettavasti sen analyyttisempää pohjaa tai dataa. Sitä käytettiin esimerkkinä kuvaamaan kenttälääkintäketjun epäonnistumista haavoittuneiden sotilaiden hoidossa, jota ilmeni ilmeisesti usein ensimmäisessä Tsetsenian sodassa.

Osallistuin vuoden 2014 tai 15 lopulla Riihimäellä sotilaslääketieteen keskuksessa järjestettyyn avoimeen seminaariin koskien tulevaisuuden tuulia kenttälääkinnässä, jossa kyseistä lohkaisua käytti esimerkkinä epäonnistumisesta luennoitsijana toiminut PV:n lääkäri, joka käytti muistaakseni titteliä ensihoitolääkäri. Nimeä en valitettavasti enään muista, mutta kasvot muistan. 40-50 -vuotias, kalju, 175-180cm, kovin aktiivinen kaveri joka on ollut puuhamiehenä etenkin ulkomaanoperaatioiden ja suomessa toimivien erikoismiesten lääkintätoiminnan sekä varustuksen kehittämisessä. En valitettavasti muista tai tiedä oliko kyseessä siviili- vai sotilasvirassa palveleva mies.

EDIT: Juha Kuosmanen oli mies

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/07/armeijan-supernuket-apuna-ensihoidossa

 

[vastarannankiiski]

Purilaat sentään osaamme vielä väsätä... haavoittuneen kannnalta ikävä vaihtoehto varsinkin Kaakkois-Suomen kivikkoisessa kusimaastossa, mutta jos lunta ei ole niin säästää vähän hikeä. Jos on lunta niin siteillä suksiin kiinni jos ei ole ahkiota ja ei kuin vetämään! Kamoon, kyllähän tota on harjoiteltu.
Ketään ei elävänä jätetä ryssille. Piste.

Purilaat, miten nämä sopisivat mönkkärin perään, osaatteko kokeneemmat kertoa?

Mitä haavoittuneen jättämiseen tulee niin tämä on todella kipeä ja vaikea aihe. 80-100kg toimintakyvyttömän haavoittuneen evakuointi on todella raskasta ja hidasta hommaa lihasvoimin. Saattaa olla välttämätön pakko muun joukon pelastamiseksi pienryhmätoiminnassa. Vaikea ja vihomiimeinen päätöshän tämä on sekä traaginen ennenkaikkea, mutta asiaahan on käsittääkseni käsitelty aikasemmin esimerkiksi sissilääkinnän aihepiirissä haavoittuneen kätkemisen ja mahdollisen myöhemmän noudon tiimoilta. Ehkä meidän jokaisen kannattaisi asiaa miettiä siten, että kaverit jeesaavat viimeiseen asti mutta huonossa paikassa saatan minä olla se, jonka on pakko jäädä haavoittuneena jälkeen että muut saadaan pelastettua, eikä siinä ole kyse pelkuruudesta tai hylkäämisestä vaan suuremmasta hyvästä ja hyödystä. Johtajien kannattaisi myös tästä puhua viimeistään SA-tilanteessa alaisilleen.

Saakeli, kuin omista ajatuksista.
Se joka on paarinkatoa kokeillut, tietää että se on hidasta ja kovaa hommaa. Kantamalla haavoittuneiden siirtäminen ei yleisesti ottaen ole realistista kuin lyhyillä etäisyyksillä(satoja metrejä).
Se millaisilla ajoneuvoilla sitten saadaan ne haavoittuneet komppaniatasalta pataljoonnan tasalle ja millä sieltä eteenpän on tuhannen taalan kysymys. Olen hiukan skeptinen siitä miten(pitkään) ne oto-autot liikkuvat vihollisen epäsuoran ja ilmauhkan alla.

Lisäksi oleellista on sen pataljoonan kirurgin henkilökunta(hoitajat) ja varusteet. Ei sielä JSP teltassa mitään taikoja tehdä ilman oikeita ihmisiä ja välineitä. Ei se pelkkä puukkomaakari kesää tee. Tiimissä pitäisi olla vähintään yksi leikkaussalikokemuksella varustettu Sh plus ryhmän verran muuta väkeä, joista ainakin parin pitäisi olla akuutti/ensihoito kokemuksella varustettua väkeä. Jonkun pitäisi vielä ymmärtää anestesiasta jotain.
Toivottavasti näin on.

Täyttä asiaa kimmo.j, nyt sinä olet vuoroin vieraissa.

Epäilen että käytännössä tulee vaatimaan vähän v1tunmoista improvisointia. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä ja sinä varmasti kanssani siitä että millä tahansa kulkupelillä siirto nopeasti taaksepäin on haavoittuneelle parempi kun odottelu taistelutantereella esimeriksi taivasalla tuulen ja tuiverruksen armoilla. Vertauksena siivlipuolen SURO (suuronnettomuustilanteet) ja niiden logistiikkajärjestelyt. Myös jokainen tehty potilassiirto tai evakuointi taaksepäin vapauttaa hoitoresurssia hoitopaikalle jääville ja tuleville haavoittuneille.

Evakuointiketju http://maanpuolustus.net/threads/ha...-hoitoon-keskustelua-evakuointiketjusta.2941/

Ehkä TstEA kannattaa rajata lämäriin asti, korkeintaan komppanian EHP:lle asti.

Olen samaa mieltä EHP:sta tässä kontektissa. Mutta evakuointiketjua ei oikein voi irroittaa tstea:sta. Ne nivoutuvat niin olelliisesti toisiinsa. Esimerkiksi hoito epäonnistuu ja tehdyt toimenpiteet valuvat hukkaan jos evakuointi ei onnistu. Vastaavasti vakavasti haavoittuneen saamatta jääneestä hoidosta huolimatta lopputulos saattaa olla hyvä jos evakuointi on mennyt nopeasti ja nappiin ja potilas päätynyt nopeasti oikeaan hoitopaikkaan. Paras lopputulos löytyy molempien oikeasta tasapainottamisesta, mutta mitä kipeämpi potilas sitä tärkeämmäksi osa-alueeksi kuljetus/evakuointi yleensä muodostuu.

Jos itselläni olisi kaikki voima ja valta asiassa, panostaisin määrällisesti ketterään ja nopeaan evakuointikapasiteettiin kun raskaampiin ja hidasliikkeisiin hoitoyksiköihin, jotka kyllä toisaalta parantavat yksikön omaa orgaanista hoitokapasiteettia. Mutta jälleen kerran, kyse on molempien toimintojen tasapainottamisesta. Tämä logistaakkaan panostaminen myös palvelee aina taisteluvälinehuoltoa koska paluukuljetuksilla luikertelee muuta materiaalia aina lähemmäksi taistelevia joukkoja.

 

[kimmo.j]

Purilaat sentään osaamme vielä väsätä... haavoittuneen kannnalta ikävä vaihtoehto varsinkin Kaakkois-Suomen kivikkoisessa kusimaastossa, mutta jos lunta ei ole niin säästää vähän hikeä. Jos on lunta niin siteillä suksiin kiinni jos ei ole ahkiota ja ei kuin vetämään! Kamoon, kyllähän tota on harjoiteltu.
Ketään ei elävänä jätetä ryssille. Piste.

Kyllähän mies kantamalla siirtyy kun on tarpeeksi kantajia.
Jos joukkueella on kaksi kannettavaa haavoittunutta, se menettää hetkellisesti kahden sijasta 12 miestä kun heitä aletaan evakoimaan.
Kykeneekö joukkuen jatkamaan tehtäväänsä? Sama ongelma on joukkueen ajoneuvoja, jos yksi ajoneuvo lähetetään viemään haavoittuineita, muu joukkuen jää paikalleen. Tämä matka komppanian tasalle on todennäköisesti lyhyt ajanjakso, mutta jokaisella joukkueella ei ole ajoneuvoja. Komppaniasta voitaisiin pyytää evakointia, mutta onko sielä tarjota sitä?