Oma mielipide on, että yrittäjyyttä voitaisiin edistää tässä maassa siten, että otettaisiin vain todelliset tulot huomioon YEL:n suhteen.
Nykyään YEL-vakuutusmaksu menee siten, että YEL maksun suuruus riippuu työn
arvosta, ei tuloista.
Eli ratakiskosta vääntäen:
Joku tekee myy itsetekemiään rukkasia netissä. Verottaja katsoo, että työnarvo, eli mitä joutuisi siitä
samasta työstä maksamaan palkkaa jollekin ulkopuoliselle, on esim 30000euroa vuodessa. Jos tällä rukkasyrittäjällä ei kuitenkaan jää viivan alle lähellekään sitä, tai pahimmillaan menee miinukselle, niin se ei auta - YEL maksun suuruudeksi määrätään jokin summa tuon 30000euron perusteella.
Tällä on myös muita seurauksia. KELA ja työkkäri katsovat tuota YEL:n työnarvoa, kun punnitsevat että pitääkö tuet katkaista. KELA tai työkkäri kysyy verottajalta, ja verottaja ilmoittaa tuon 30000euroa. Hupskeikkaa, ja sitten taas maristaan mediassa kuinka mummolta vietiin eläke.
EDIT: Tässä on
pumpuliin kiedottu kertomus työnarvosta.
http://elomedia.elo.fi/artikkelit/mika-ihmeen-tyotulo
"Yrittäjän tapauksessa kuitenkin työeläkevakuutettavat ansiot perustuvat yrittäjän omaan näkemykseen hänen työnsä arvosta. Se on tilanne, joka kannattaa hyödyntää oikein."
Mutta ei kuitenkaan voi ihan mitä tahansa näkymyksiä työnarvosta syöttää; siinä viimeistään verottaja älähtää. Rukkasmummo voi tietenkin arpoa, että määritelläänkö YEL maksut ompelijan (20000e) vai vähittäismyynnin (25000) työnarvon mukaan, mutta mummon eläkkeeseen sillä ei ole *askankaan merkitystä - se lakkautetaan. Juuri sen takia, että pieninkin "työnarvo" on yleensä huomattavasti suurempi kuin mikä riittää mummon eläkkeen lakkauttamiseen.
Tässä vielä hauska kohta ylläolevasta linkistä:
"Aloittelevan yrittäjän tilanne on usein lähempänä taloudellista ahdinkoa kuin lottovoittoa."
Joo-o. Kylmästi veikkaan, että YEL:n irrallaan todellisuudesta oleva maksujärjestelmä on suurin este tai hidaste pienyrittämiselle.