Vaikka talous on vetänyt paremmin, keskusteluissa pörssiyhtiöissä olevien kavereiden (nyt puhun tehdastyöstä) kanssa on ilmennyt seuraavaa. Johtaminen on edelleen tempoilevaa ja pelokasta. Jos tulostavoitteeksi laitetaan vaikka XXX miljoonaa, siitä pidetään kiinni keinotekoisin ja korville lyövin toimin eli XXX miinus mikään ei enää käy vaikka se olisi nousua. Se ei riitä. TJ saattaa käskeä ajamaan varastot alas ja saneeraamaan jostain ja kun myyjät saavat ison tilauksen vaikka Kiinasta, ei ole tavaraa eikä raaka-aineita eikä tarpeeksi työntekijöitä ja juttu menee ohi.
Monet ovat ihan hirveässä noidankehässä ja pitkäkestoisessa kierteessä vaikka kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Rauhallinen vakaa kasvu ei ole mitään ja siten ollaan kuin harakka tervatulla katolla.
Millä tuohon saisi muutosta?
(Tähän vielä lisäisin, että eräässäkin paikassa Teollisuusliiton lakko osuu pahasti, kuten osuivat ylityökiellotkin, kun olisi pitänyt painaa kolminkertaisesti em. syistä)
Miten tuohon saisi muutosta? Helppoa. Odottaa että firma on sen verran huonossa kunnossa että kaiken maailman (eritoten ulkomaiset) pääomasijoittajat ja rahastot eivät enää näe siinä kuppausmahdollisuutta vaan myyvät jämät jollekin henkilöomistajalle/toimivalle johdolle/henkilökunnalle. Näiden tahojen kun ei ole jatkuvasti tarvetta maksimoida sitä viimeistäkin voittoprosentin kymmenystä. Ja huonoina vuosina saattaa kauhistus, kauhistus, riittää jopa nollatulos. Kun taas nämä kaikkien ihailemat pääomasijoittajat joiden omistukset on vivutettu ulkopuolisella pääomalla OPO:n maksimoimiseksi tarvitsevat koron lisäksi maksimituoton joka vuosi.