Taloustieteellinen keskustelu

Samat lait koskevat ulkomailta palkattua tekijää. Saman palkan sille joutuu maksamaan kuin suomalaiselle. Ellei sitten palkkaa välitys firman kautta tai omalla firmalla työskentelevää.

En sinänsä ymmärtänyt ongelmaasi että miten irtisanomisen helpottaminen helpottaisi tilannettasi. Avaa sitä vähän.
Huomaan että et tainnut päästä jyvälle.

Kysymykseni oli siis : "mitä te tekisitte jotta työllistyminen ja työpaikkojen sekä työvoiman kohtaaminen menisi paremmin ? "

Tämä siis liittyy kysymystäni edellä käytyyn keskusteluun, koskien pienten yritysten irtisanomisvelvotteiden tarkentamista.
Hallituksen tarkoitushan on saada enemmän väkeä työllistymään, ja kritiikki kohdistuu siihen että menetelmä on mahdollisesti väärä. Eli; mitä siis pitäisi mieluummin tehdä? En mitenkään puolusta hallituksen valitsemaa menetelmää, varmasti on pienissä yrityksissä omat haasteensa, samoin kuin suuremmissa omansa.

Mutta, jos ei itse aio olla yrittäjä, niin silloin joutuu menemään toiselle töihin. Joten sen toisen on kyettävä ottamaan kyseinen henkilö töihin ja maksamaan palkkaa. Koska työn tarjoaminen ja rekrytointi on erityisesti pienelle yritykselle merkittävä riskitilanne, sen suhteelliset kustannukset ovat huomattavasti isoa yritystä suuremmat ja mahdollinen virherekrytointi voi olla jopa fataali --- olisi siis hyvä, että johonkin saataisiin joustoa. Kun työhön ottamisen riskit ovat pienemmät, myös rekrytointi on helpompi ja nopeampi sekä halvempi prosessi. Lisäksi jos virherekrytointi on helposti korjattavissa, tämä helpottaa kiertoa työnhausta työntekijäksi. Eikä "potkut" saanut ole varustettu stigmalla samalla tavalla kuin nykyisin; jos saat henkilökohtaisista syistä työsuhteesi päättymään, joutuu seuraava työnantaja miettimään huomattavan tarkkaan töiden tarjoamista. Näin ei tarvitse olla.

Se esimerkkini omista haasteistamme ei tietenkään liity irtisanomisiin, vaan kysymyksessä esittämääni kohtaamisongelmaan. Joka on aika ikävä juttu. Töitä olisi mutta osaavia suomalaisia ei löydy. Tässä tapauksessa otettiin riski ja palkattiin, kyllä koulutettu (AMK), mutta vielä ammattitaidoton(tai heikolla taidolla varustettu) suomalainen, jonka nuorena ja kehittymiskelpoisena arvellaan mahdollisesti olevan kasvatettavissa ammattimieheksi. Aika näyttää. Riskin hallintaan liittyy tietenkin se, että palkkaus on TES :in alapäästä, niinkuin on tehtävätasokin. Mutta jos homma menee hyvin, palkka nousee ajan kanssa .. ja ihan vitusti.
Toinen kaveri on sitten oikea ammattimies, jolta odotetaan täysin erilaista suorituskykyä. Mutta suomalaista siihen ei löytynyt, Turkista löytyi. Ja mitä tulee palkkaan.. hehheh - TES:in taulukot loppuu reippaasti kesken, saisikin osaajia niillä TESsin hinnoilla. Nyt meillä juristi paiskoo materiaalia Migriin ja haetaan jannulle asuntoa pk-seudulta, lapsille koulua ja hoitopaikkaa. (Meillä on tällä hetkellä jokainen suorassa työsuhteessa, vakinainen, ja salaussitoumuksin ja taustatutkimuksin varmistettu. Ulkoistamista on tutkittu, mutta ala on sellainen että se on poikkeuksellisen hankalaa.).

Siis -- jos on olemassa jokin tapa, jolla saadaan suomalaiset työpaikat ja työntekijät kohtaamaan ... niin olisi tosi hienoa. Yksi tapa on lisätä joustoa työelämän säännöissä. Vaikka sitten helpottamalla irtisanomista, tai vaikka jollain muulla tavalla.

Että... ???
 
Viimeksi muokattu:
Se esimerkkini omista haasteistamme ei tietenkään liity irtisanomisiin, vaan kysymyksessä esittämääni kohtaamisongelmaan. Joka on aika ikävä juttu. Töitä olisi mutta osaavia suomalaisia ei löydy. Tässä tapauksessa otettiin riski ja palkattiin, kyllä koulutettu (AMK), mutta vielä ammattitaidoton(tai heikolla taidolla varustettu) suomalainen, jonka nuorena ja kehittymiskelpoisena arvellaan mahdollisesti olevan kasvatettavissa ammattimieheksi. Aika näyttää. Riskin hallintaan liittyy tietenkin se, että palkkaus on TES :in alapäästä, niinkuin on tehtävätasokin. Mutta jos homma menee hyvin, palkka nousee ajan kanssa .. ja ihan vitusti.

Homman nimi koulutuksen kanssa on että ammattiopistot yliopistoihin saakka ovat epäonnistuneet vapaakauppasoppareiden ansiosta ja ylipäätään kapitalismin eli keskittämisen ansiosta. Jos nykyään vaikkapa haluaa kouluttautua elektroniikka-asentajaksi niin sitä valmistuu suoraan kortistoon, koska aikaisemmin telkkarit ja yms elektroniikkaa käytiin fiksaamassa kuntoon elektroniikkakorjaamoissa, joita oli kylän tahi kaupungin koosta riippuen ainakin riittävästi jotta paikallisella ammattikoulun koulutusputkella pystytään täyttämään työntekijöiden tarvetta. Nykyään elektroniikka on niin halpaa ja niin vaikeaa korjata että on vain yksinkertaisesti helpompi ostaa uutta tilalle (puhumattakaan siitä että elektroniikkaa valmistetaan kulutusta varten eli tavara hajoaa käsiin viimeistään viiden vuoden päästä). Itse olen käynyt sekä ammattikoulun sekä TKK:ta niin molemmista rööreistä on kokemusta ja molemmissa kerrotaan joko suoraan tahi epäsuoraan että lafkat ovat epäonnistuneet: ammattikoulussa heti ensimmäisenä päivänä eräs lehtori tutustutti lafkaan ja mainitsee vallitsevasta työtilanteesta että ei tällä koulutuksella työllisty vaan meidän, oppilaiden on vaan parempi jatkaa ylemmälle asteelle; ja TKK:lla opetetaan ihan hyödyllisiä asioita, mutta niillä ei duunia irtoa vaan koko ajan pitää olla opettelemassa uusimpaa teknologiaa mikä yleensä (aina) ei ole kovinkaan uutta vaan vanhan asian uudelleen käyttämistä jossakin toisessa kontekstissa ja, täten, yliopistot muistuttavat enemmänkin viisivuotista mensan testiä vasemmistolaisella vivahteella.

Siihen, että suomalaiset eivät meinaa irrota kodeistaan työpaikoille, ei löydy yksilötasolla yhtä ainoaa syytä vaan niitä on monia. Kuitenkin jos on pakko puristaa jokin yhteen niputtava, korkeamman tason syy niin se on että yksinkertaisesti duunin tekeminen tässä ympäristössä ei kannata. Pipilä ja kumpp. voivat väkertää kaikenlaisia vapaakauppasoppareita koska siinä liikutellaan ainoastaan pelinappuloita uuteen järjestykseen ja ihmisiä ei edelleenkään kiinnosta duunin tekeminen. Nämä kaikki aktiivimallit ja mitä seuraavaksi keksivätkään johtavat ainoastaan gulagmaisiin työympäristöihin, koska siinä pakotetaan ihmiset ympäristöön missä he eivät halua olla.

Riippumatta siitä, että millä puolella tässä kuviossa ollaan (työnantaja, työntekijä, julkinen/yksityinen sektori, jne) niin jokaiselle on tulossa katsoa itseään peilistä ja kysyä että mitä itse aikoo tehdä asialle. Valtio ei tule auttamaan asiassa, koska valtio on itse luonut tämän operointimallin. Jopa firmojen omat HR-osastot ovat melko samankaltaisia itseään paisuttavia organisaatioita kuin valtiokin, koska he markkinoivat kaikenlaisista riskeistä joita varten HR-osastoon pitää panostaa kaikenlaisien työnhakijoiden testauksien toteuttamiseksi. Jos nämä kaikki panostukset laitetaan oikeasti työntekijöiden hyödyksi niin firmoissa laitettaisiin mestari-kisälli operointimallit käyttöön. Jos työntekijä nostaa kytkintä niin se on vain reaktio kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi eli joko parempi firma ja/tai parempaa palkkaa löytyi muualta tai nykyisellä palkalla ei pärjää tai firman operointi ei vain muuten miellytä eli esim kusipäistä esimiestä löytyy taustalta.

Ihmiset ovat loppuen lopuksi hyvin ennustettavia eläimiä, koska niiden käyttäytyminen perustuu ympäristöönsä. Ei ihminen vaihda työpaikkaa tahi tee muutakaan päätöstä ellei ympäristö anna sille syytä. Firmoissa koetaan palkkaukset riskaabeleinä, koska joko tiedostaen tai tiedostamatta heidän työehdot ja työympäristö ovat niin kehnot että heti kun löytyy saumaa vaihtaa työpaikkaa niin näin myös tulee käymään. Molemmat osapuolet yrittävät maksimoida oman hyötynsä tässä globalismin (kapitalismin) kehdossa, jossa tuottomarginaalit supistuvat päivä päivältä.
 
Homman nimi koulutuksen kanssa on että ammattiopistot yliopistoihin saakka ovat epäonnistuneet vapaakauppasoppareiden ansiosta ja ylipäätään kapitalismin eli keskittämisen ansiosta. Jos nykyään vaikkapa haluaa kouluttautua elektroniikka-asentajaksi niin sitä valmistuu suoraan kortistoon, koska aikaisemmin telkkarit ja yms elektroniikkaa käytiin fiksaamassa kuntoon elektroniikkakorjaamoissa, joita oli kylän tahi kaupungin koosta riippuen ainakin riittävästi jotta paikallisella ammattikoulun koulutusputkella pystytään täyttämään työntekijöiden tarvetta. Nykyään elektroniikka on niin halpaa ja niin vaikeaa korjata että on vain yksinkertaisesti helpompi ostaa uutta tilalle (puhumattakaan siitä että elektroniikkaa valmistetaan kulutusta varten eli tavara hajoaa käsiin viimeistään viiden vuoden päästä). Itse olen käynyt sekä ammattikoulun sekä TKK:ta niin molemmista rööreistä on kokemusta ja molemmissa kerrotaan joko suoraan tahi epäsuoraan että lafkat ovat epäonnistuneet: ammattikoulussa heti ensimmäisenä päivänä eräs lehtori tutustutti lafkaan ja mainitsee vallitsevasta työtilanteesta että ei tällä koulutuksella työllisty vaan meidän, oppilaiden on vaan parempi jatkaa ylemmälle asteelle; ja TKK:lla opetetaan ihan hyödyllisiä asioita, mutta niillä ei duunia irtoa vaan koko ajan pitää olla opettelemassa uusimpaa teknologiaa mikä yleensä (aina) ei ole kovinkaan uutta vaan vanhan asian uudelleen käyttämistä jossakin toisessa kontekstissa ja, täten, yliopistot muistuttavat enemmänkin viisivuotista mensan testiä vasemmistolaisella vivahteella.

Siihen, että suomalaiset eivät meinaa irrota kodeistaan työpaikoille, ei löydy yksilötasolla yhtä ainoaa syytä vaan niitä on monia. Kuitenkin jos on pakko puristaa jokin yhteen niputtava, korkeamman tason syy niin se on että yksinkertaisesti duunin tekeminen tässä ympäristössä ei kannata. Pipilä ja kumpp. voivat väkertää kaikenlaisia vapaakauppasoppareita koska siinä liikutellaan ainoastaan pelinappuloita uuteen järjestykseen ja ihmisiä ei edelleenkään kiinnosta duunin tekeminen. Nämä kaikki aktiivimallit ja mitä seuraavaksi keksivätkään johtavat ainoastaan gulagmaisiin työympäristöihin, koska siinä pakotetaan ihmiset ympäristöön missä he eivät halua olla.

Riippumatta siitä, että millä puolella tässä kuviossa ollaan (työnantaja, työntekijä, julkinen/yksityinen sektori, jne) niin jokaiselle on tulossa katsoa itseään peilistä ja kysyä että mitä itse aikoo tehdä asialle. Valtio ei tule auttamaan asiassa, koska valtio on itse luonut tämän operointimallin. Jopa firmojen omat HR-osastot ovat melko samankaltaisia itseään paisuttavia organisaatioita kuin valtiokin, koska he markkinoivat kaikenlaisista riskeistä joita varten HR-osastoon pitää panostaa kaikenlaisien työnhakijoiden testauksien toteuttamiseksi. Jos nämä kaikki panostukset laitetaan oikeasti työntekijöiden hyödyksi niin firmoissa laitettaisiin mestari-kisälli operointimallit käyttöön. Jos työntekijä nostaa kytkintä niin se on vain reaktio kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi eli joko parempi firma ja/tai parempaa palkkaa löytyi muualta tai nykyisellä palkalla ei pärjää tai firman operointi ei vain muuten miellytä eli esim kusipäistä esimiestä löytyy taustalta.

Ihmiset ovat loppuen lopuksi hyvin ennustettavia eläimiä, koska niiden käyttäytyminen perustuu ympäristöönsä. Ei ihminen vaihda työpaikkaa tahi tee muutakaan päätöstä ellei ympäristö anna sille syytä. Firmoissa koetaan palkkaukset riskaabeleinä, koska joko tiedostaen tai tiedostamatta heidän työehdot ja työympäristö ovat niin kehnot että heti kun löytyy saumaa vaihtaa työpaikkaa niin näin myös tulee käymään. Molemmat osapuolet yrittävät maksimoida oman hyötynsä tässä globalismin (kapitalismin) kehdossa, jossa tuottomarginaalit supistuvat päivä päivältä.

Ihmisten kulutustottumukset eivät ole suoranaisesti hallituksen vika. Ihmiset haluavat halvalla kulutuselektroniikkaa ja ostavat sitä sieltä mistä halvimmalla saavat. JA sitä ei sitten kannata korjata. Joten kenen vika tämä sitten on?
Ilman vapaakauppasopimuksia, meidän vientituotteemme kärsisivät tulleista, joita kilpailijalla ei olisi, joten vietiteollisuudella olisi vieläkin vaikeampaa. Kenen vika se on?

Olen samaa mieltäkanssasi, että ihmisten jääminen kotiin johtuu monista syistä ja samoin siitä, että koulut eivät kuuntele rriittävän hyvin niitä jotka palkaavat valmistuneet oppilaat.
Mennyt on mennyttä ja Suomalaisen yhteiskunnan tulee sopeutua siihen.
 
Ihmisten kulutustottumukset eivät ole suoranaisesti hallituksen vika. Ihmiset haluavat halvalla kulutuselektroniikkaa ja ostavat sitä sieltä mistä halvimmalla saavat. JA sitä ei sitten kannata korjata. Joten kenen vika tämä sitten on?
Ilman vapaakauppasopimuksia, meidän vientituotteemme kärsisivät tulleista, joita kilpailijalla ei olisi, joten vietiteollisuudella olisi vieläkin vaikeampaa. Kenen vika se on?

Olen samaa mieltäkanssasi, että ihmisten jääminen kotiin johtuu monista syistä ja samoin siitä, että koulut eivät kuuntele rriittävän hyvin niitä jotka palkaavat valmistuneet oppilaat.
Mennyt on mennyttä ja Suomalaisen yhteiskunnan tulee sopeutua siihen.

Kyllä se itse asiassa on sillä valtio itse määrittää talouspolitiikan, jonka avulla kansalaiset operoivat. Milton Friedmanni ja hänen seuraajansa vannovat kapitalismin nimeen, vaikka tämä talousmalli juurikin johtaa väistämättä tilanteeseen jossa tuotteet ja palvelut suunnitellaan kulumista varten eikä mahdollisimman pitkäkestoiseksi. Elektroniikkaa ja yms yritetään koko ajan suunnitella sellaiseksi että voidaan perustella laajamittaisten tehtaiden olemassaolo eli voluumit pitää saada pidettyä korkealla vaikka mitään varsinaista pragmaattista syytä ostaa jatkuvasti uudempaa elektroniikkaa ei ole. Esim internettiä ja televisio-ohjelmien lähettämistä varten tehdään aina vain uusia korkeammalla taajuudella toimivia protokollia, mutta käyttäjän näkökulmasta tämä alkaa olla lähellä "ihan sama"-pistettä ellei jo olla siellä.

Itse olen pragmaatikko ja suoraan sanoen, jopa kansantaloustieteen kursseja käyneenä, en ymmärrä viennistä ja tuonnista kiihkoilun päälle varsinkaan silloin kun niitä perustellaan pelkästään numeroiden valossa. Eli "pitää olla vientiä enemmän kuin tuontia" yms vaikka näillä ei ole mitään tekemistä työpaikkojen kanssa, koska työpaikat ovat lähes irrallinen asia yritysten liikevaihdosta. Työpaikkoja voidaan vähentää riippumatta siitä, että meneekö yrityksillä taloudellisesti hyvin tai huonosti niin firmat ovat ainoastaan velvollisia osakkeen omistajien etujen valvomiseen. Täten, koko homman juoni on tuottejen kerryttäminen hinnalla millä hyvänsä. Jos laitetaan luontoa paskaksi oikein urakalla á la Talvivaara niin ihan sama: veronmaksaja kuittaa laskut koska Suomen talous makaa pisneksen ehdoilla. Jos laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle tuhansissa määrin niin ihan sama: koska vahvat selviää ja heikot kuolee/koska kapitalismi/koska synergiaedut/koska ihan sama. Tämä on loppuen lopuksi helppo yhteenlaskutoimitus, kun miettii vähän nenää pidemmällä asiaa: kun kapitalismin turvin laukkaava opportunistinen pisneksen pyöritys, etenkin keskittämisen voimin jatkuu tarpeeksi pitkään niin hommahan muistuttaa kommunistista taloutta eli yksi tahi kourallinen entiteettejä hallitsee ihmisten elämää (suunnittelutalous vs. voluumietujen isot tehtaat). Emme ole vielä suunnittelutaloudessa, mutta melko lähellä sitä, koska kun katsoo jonkin sektorin firmoja niin voidaan hiukan miettiä, että kuinka paljon rehellistä kilpailua on olemassa. On olemassa erilaisia brändejä eri tuotteille ja palveluille, mutta kaikki operoivat about samalla tavalla, koska kaiken takana on yksi ja sama holding yhtiö, joka ylläpitää omaa brändi-inventaariota myyden kuluttajalle ajatusta siitä, että on paljon valintoja vaikka todellisuudessa näin ei ole.
 
Huomaan että et tainnut päästä jyvälle.

Kysymykseni oli siis : "mitä te tekisitte jotta työllistyminen ja työpaikkojen sekä työvoiman kohtaaminen menisi paremmin ? "

Tämä siis liittyy kysymystäni edellä käytyyn keskusteluun, koskien pienten yritysten irtisanomisvelvotteiden tarkentamista.
Hallituksen tarkoitushan on saada enemmän väkeä työllistymään, ja kritiikki kohdistuu siihen että menetelmä on mahdollisesti väärä. Eli; mitä siis pitäisi mieluummin tehdä? En mitenkään puolusta hallituksen valitsemaa menetelmää, varmasti on pienissä yrityksissä omat haasteensa, samoin kuin suuremmissa omansa.

Mutta, jos ei itse aio olla yrittäjä, niin silloin joutuu menemään toiselle töihin. Joten sen toisen on kyettävä ottamaan kyseinen henkilö töihin ja maksamaan palkkaa. Koska työn tarjoaminen ja rekrytointi on erityisesti pienelle yritykselle merkittävä riskitilanne, sen suhteelliset kustannukset ovat huomattavasti isoa yritystä suuremmat ja mahdollinen virherekrytointi voi olla jopa fataali --- olisi siis hyvä, että johonkin saataisiin joustoa. Kun työhön ottamisen riskit ovat pienemmät, myös rekrytointi on helpompi ja nopeampi sekä halvempi prosessi. Lisäksi jos virherekrytointi on helposti korjattavissa, tämä helpottaa kiertoa työnhausta työntekijäksi. Eikä "potkut" saanut ole varustettu stigmalla samalla tavalla kuin nykyisin; jos saat henkilökohtaisista syistä työsuhteesi päättymään, joutuu seuraava työnantaja miettimään huomattavan tarkkaan töiden tarjoamista. Näin ei tarvitse olla.

Se esimerkkini omista haasteistamme ei tietenkään liity irtisanomisiin, vaan kysymyksessä esittämääni kohtaamisongelmaan. Joka on aika ikävä juttu. Töitä olisi mutta osaavia suomalaisia ei löydy. Tässä tapauksessa otettiin riski ja palkattiin, kyllä koulutettu (AMK), mutta vielä ammattitaidoton(tai heikolla taidolla varustettu) suomalainen, jonka nuorena ja kehittymiskelpoisena arvellaan mahdollisesti olevan kasvatettavissa ammattimieheksi. Aika näyttää. Riskin hallintaan liittyy tietenkin se, että palkkaus on TES :in alapäästä, niinkuin on tehtävätasokin. Mutta jos homma menee hyvin, palkka nousee ajan kanssa .. ja ihan vitusti.
Toinen kaveri on sitten oikea ammattimies, jolta odotetaan täysin erilaista suorituskykyä. Mutta suomalaista siihen ei löytynyt, Turkista löytyi. Ja mitä tulee palkkaan.. hehheh - TES:in taulukot loppuu reippaasti kesken, saisikin osaajia niillä TESsin hinnoilla. Nyt meillä juristi paiskoo materiaalia Migriin ja haetaan jannulle asuntoa pk-seudulta, lapsille koulua ja hoitopaikkaa. (Meillä on tällä hetkellä jokainen suorassa työsuhteessa, vakinainen, ja salaussitoumuksin ja taustatutkimuksin varmistettu. Ulkoistamista on tutkittu, mutta ala on sellainen että se on poikkeuksellisen hankalaa.).

Siis -- jos on olemassa jokin tapa, jolla saadaan suomalaiset työpaikat ja työntekijät kohtaamaan ... niin olisi tosi hienoa. Yksi tapa on lisätä joustoa työelämän säännöissä. Vaikka sitten helpottamalla irtisanomista, tai vaikka jollain muulla tavalla.

Että... ???
Hallitus on itsekkin sitä mieltä, että irtisanomisenhelpottamisen työllisyysvaikutust on plus miinus nolla. Tuo on myöskin se seikka joka on peruslainkanssa jollain muotoa törmäyskurssilla.

Hallitus voisi pienentää työntekijästä koituvia kuluja? Toisaalta vähentyvät tulot tulisi kattaa sitten jostain muualta koska tässä ei ole vuosikymmeneen tehty ylijäämää. Työntekijän palkasta tai kulujen siirtämisestä työntekijälle en näe koituvan mitään hyvää. Suomessa on nyt jo nettopalkka ja varsinkin ostovoima suurimmalla osalla ihmisistä todella heikko.

Kyllä se potkujen leima edelleen siihen otsaan tulee ja voi hyvinkin estää työllistymisen tulevaisuudessa. Jos syy on siis henkilökohtainen eikä yrityksen taloudellinen. Tämän lisäksi se potkun saanut saa sen 90 päivän karenssin joka voi pyöräyttää monen talouden tilaan josta se ei kovin helposti nouse. Nyt on ollut mediassa juttua, että entistä useammat työnantajat tarkistavat työntekijän luottotiedot tai hakijan ja tämä voi estää työllistymisen. Siinä on tällaisessa velkapainoitteisessa yhteiskunnassa jollainen Suomikin on todella ikävässä välikädessä moni ihminen. Karenssin seurauksena saatu luottohäiriömerkintä voi estää työllistymisen sen potku "merkinnän" lisäksi. En tiedä millaista työelämää ollaan Suomeen luomassa mutta ei hyvältä näytä ihan tavan tallaajien kannalta. Luottohäiriömerkintä tai ne potkut eivät todennäköisesti haittaa edelleenkään sitä ilmaisten töiden tekemistä jota taidetaan sano kuntouttavaksityötoiminnaksi tai työkokeiluksi.

Koulutus on suuri ongelma Suomen talouden ja työllisyyden kannalta. Kouluttautuminen ammattiin vie liian kauan. Koska se kestää kauan niin monella aikuisella ei ole yksinkertaisesti varaa lähteä istumaan koulunpenkille jos on elämää ja lainoja alla. Tuo kohtaamisongelma ei siis helpotu. Lisäksi koulutuspaikkoja on liian vähän. Työkkäri tai oikeammin valtio ei halua lisätä tuettuja koulutuspaikkoja ja toisaalta kolmen vuoden koulutuksesta taitaa se 1,5 vuotta olla tuettua jos hyvin käy.

Suomessa täytyisi koko koulutushimmeli sorvata uuteen uskoon ja täytyisi olla sellainen pikakaista uuteen ammattiin. Ei mitään järkeä, että nuori tai vanha viettää 3-5 vuotta koulunpenkillä opiskellen ammattia. Kyllä sieltä pitäisi jonkinlainen ihminen saada ulos 1-2 vuodessa on kyse sitten lähihoitajasta, sairaanhoitajasta tai vaikka metallimiehestä, rakennusmieheen.

Eli lähtisin siitä, että koulutuspuoli pitäisi saada ihan uuteen uskoon ja lopettaa sellainen paskanjauminen niissä kouluissa. Siellä vedetään jollekin aikuiselle lähihoito opiskelijallekin liikunta tunteja yms. Muuta kuin puolesta vuodesta vuoteen tiukkaa asiaa niin kyllä meiltä putken toisesta päästä alkaa tekijää tulemaan. Sähköpuolelle sama homma ja metalli. Sorvaamaan ja laskutikku käteen. Turha siellä luokassa on turhaa aikaa kuluttaa tai jossain höpöhöpö tunnilla. Jos ei meillä koulutus puolta saada kuntoon ja ammatin vaihtoa varsinkin helpommaksi ja joustavammaksi niin tässä tulee vielä tiukat paikat. Toinen on sitten tuo, että työnantaja joutuu maksamaan ihan vitusti siitä työntekijästä ja kun katsoo mitä tekijälle jää käteen puhutaan hiluista.
 
Hienosäätöleka.

”Älä ainakaan palkkaa ketään.” Tämän ohjeen moni vanhempi yrittäjä antoi Valtteri Lindholmille, kun tämä aloitteli Varusteleka-kauppansa pyörittämistä.

Lindholmin perustama Varusteleka työllistää nykyisin reilut 60 ihmistä. Matkan varrella on tehty myös epäonnistuneita rekrytointeja, Lindholm kertoo, ja jouduttu irtisanomaan ihmisiä henkilöperusteisesti.

”On ollut tilanteita, että firma haluaa jostain ihmisestä eroon.”

Useimmissa tilanteissa on Lindholmin mukaan ollut kyse selvistä virheistä työtehtävissä, ja tällöin irtisanominen on onnistunut tavanomaisella varoitusmenettelyllä, ”moraalisesti ja laillisesti hyvin perustein”. Yksittäisissä tapauksissa työntekijä on Lindholmin mukaan suoraan ilmoittanut, ettei pidä työnantajastaan ja aiheuttaa sille haittaa tahallisesti.

”Niistä tilanteista on selvitty rahalla. Että mitä jos annettaisiin sulle kahden kuukauden palkka ja lähtisit menemään, etsisit työpaikan, jossa viihdyt. Se on toiminut. Tällä hetkellä ei ole sellaisia ihmisiä, joista haluaisimme eroon.”

Lindholm huomauttaa, että työntekijän ”ostaminen” rahalla ulos sopimuksestaan vaatii isomman yrityksen taloudellista puskuria, eikä onnistu helposti miniyritykseltä. Yksi ratkaisu on työllistää aluksi vuokratyöfirman kautta ja palkata omia työntekijöitä sitten, kun puskuria hieman kertyy, Lindholm sanoo. Hallituksen kohutussa lakihankkeessa irtisanomista helpotettaisiin alle 20 työntekijän yrityksissä. Esillä on ollut myös rajan laskeminen kymmeneen työntekijään. Lindholm pitää molempia esitettyjä rajoja suurina.

”Kriittinen raja on noin 3–4 työntekijää: siinä vaiheessa huono rekrytointi todella haittaa toimintaa”, hän sanoo.

”Siinä vaiheessa kun sulla on 10 työntekijää, ja yksi heittäytyy hankalaksi, niin yrittäjä mukaan laskettuna alle kymmenen prosenttia työvoimasta on ongelmallista. Siinä vaiheessa pitäisi olla selviytymiskykyä.”

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/259182-varustelekan-perustaja-valtteri-lindholm-turha-riita-irtisanomislaista-yrittajilla
 
Kapitalismin perusluonteeseen kuuluu että osa syntyneistä voitoista pitää investoida tuotantoon, jotta kilpailukyky säilyy ja henkilöstö on tuotannon tekijä siinä missä sorvitkin. Varusteleka, Kone, Ponsse ja Lillbacka ovat esimerkkejä yrityksistä jotka tekevöt investointeja ja takovat tulosta, siksi ihmiset haluavat sinne töihin ja duunareiksi on vara valita parhaat päältä.

Jos liikeidea perustuu siihen että nyhverö myy vielä pahempien nyhveröiden työtä ja repii provikat päältä, niin työntekjöiksi valikoituu juurikin ne "valioyksilöt", sitten voi parillisilla viikoilla nillittää siitä kuinka vaikeaa on löytää työntekijöitä, parittomilla viikoilla siitä, kuinka vaikeaa niistä on päästä eroon ja juhlapyhinä siitä, kun niille pitää perkele vielä maksaakin.
 
Suoraan sanottuna minua ei juurikaan huoleta se että irtisanominen helpottuisi..miksi siitä pitäisi olla huolissaan kun nykyisellä systeemillä työntekijöiden palkkaamiselle on järjettömän suuri kynnys. Käytännössä niitä mahd. irtisanottavia ei juurikaan pääse edes tulemaan.

Jonkin verran yrittäjiä tuntevana tiedän että osaavia ja työnsä suhteen motivoituneita tekijöitä ei kovinkaan helposti irtisanota. Kunnollisista työntekijöistä on suorastaan pulaa. Laiskurit ja epäluotettavat pinnarit pistetään toki pihalle niin nopeasti kuin mahdollista. Ikävä kyllä tällaisiakin löytyy.
Työnantaja tarjoaa mielellään nuorille mahdollisuuden näyttää osaamistaan. Mutta kukaan ei halua tulla huijatuksi. Siitähän tässä on kysymys.

Irtisanomisen helpottamisen riskinä näkisin mahdollisuuden työntekijöiden ryöstöviljelyyn matalan tuottavuuden aloilla. Jotkut siivous- ja hoitofirmat tekevät tätä jo nyt: työntekijälle laitetaan järjettömät normit joita tämä yrittää täyttää pelkällä sisulla, jossain vaiheessa jatkamisen raja tulee vastaan jolloin työntekijä saa fudut (usein ottaa loparit itse), nou hätä, palkataan uusi. Näiden firmojen tarjoama työ ei yleensä vaadi pitkällistä perehdytystä niin homma toimii - heidän kannaltaan. Esimerkiksi eräs siivousfirmassa ollut tuttavani poltti itsensä loppuun yrittäessään täyttää mahdotonta aikatauluaan tunnollisesti ja otti kaikki ylityöt ja matkat 'omaan piikkiinsä'. Firma ei muutenkaan ylitöistä maksanut. Varmaan saivat siihen uuden jannun tilalle....
 
Suomessa täytyisi koko koulutushimmeli sorvata uuteen uskoon ja täytyisi olla sellainen pikakaista uuteen ammattiin. Ei mitään järkeä, että nuori tai vanha viettää 3-5 vuotta koulunpenkillä opiskellen ammattia. Kyllä sieltä pitäisi jonkinlainen ihminen saada ulos 1-2 vuodessa on kyse sitten lähihoitajasta, sairaanhoitajasta tai vaikka metallimiehestä, rakennusmieheen.

Tällä hetkellä kaikki ovat about samaa mieltä joko tietoisesti tahi alitajuntaisesti, että koulutusjärjestelmä on pepullaan, mutta kukaan ei toisaalta tiedä mitä pitää tehdä. Taino ainakin leikata pitää, se on ihan sanomattakin selvää. :) Periaatteessa nämä Pipilän vapaakauppasopparit pakottavat koulutusjärjestelmän niin sanotusti operoimaan ylimmillä tasoilla eli koulutusta pitää muokata siten että suurimmasta osasta tulisi tekniikan tohtoreita, koska kilpailemme kiinalaisten ja intialaisten kanssa korkean osaamisen luokassa, ja duunariosastolla voidaan vetää EU näihin kuvioihin, koska korkean osaamisen duunien osalta ei Suomeen tule töihin kovin moni muualta euroopasta paskan palkan, paskan verotuksen ja paskan sään takia.

Kun se on ihan fakta ettei tohtoreita ala ilmestymään vaikka koulutustarjonta siihen tähtäisi niin ainoa tapa kilpailla muiden maiden kanssa on lähteä halpatuotantoon mukaan, tosin ensin hiukan spesialisoituneiden tuotteiden ja palveluiden osalta (esim. Kone) ja tämän jälkeen laajentaen inventaariota jollakin tavalla (esim. Kone korjaa muiden valmistajien hissejä) ja sitten laajentaen pisnestä yritysostoilla (esim. Koneen mahdolliset ostoaikeet ThyssenGroupista), päätyen lopulta kilpailemaan marginaaleista (ja tämä saattaa olla enemmänkin kartellia).

Haalariosastoa ei voi kouluttaa esim. rakennustutkinnoilla koska pääkaupunkiseudun ja muiden asutuskeskuksien kasvu loppuu ennenpitkään jos maaseudut tyhjenevät lopullisesti ja matuvyöry lakkaa. Se on totta että suurin osa koulutuksista voidaan supistaa murto-osaan nykyisestä, mutta se jippo tässä on että kouluilla ei ole mitään rahkeita supistaa tätä toimintaa, koska eivät nuo koulujen lehtorit ala sykkimään vielä kovempaa mitä heiltä nykyään vaaditaan eikä heidän kapeaan leipään ole tulossa enää pituutta eikä leveyttä missään muotoa. Tällöin ainoa vaihtoehto on että yritykset tulevat vastaan tässä asiassa, mutta heillä ei ole taasen mitään intressiä tähän koska he kokevat kouluttamattomat ihmiset riskeinä ja tuottomarginaaleja alentavina uponneina kustannuksina. Tällöin yrityksien omistajien ainoa vaihtoehto on käydä ruinaamassa uuttaa vapaakauppasoppari jonkin savimajamaan kanssa siinä toivossa että viidakon syövereistä löytyisi heille pari tekniikan tohtoria ja koodaria.
 
Periaatteessa tämä idea pienten yritysten irtisanomisen helpottamisesta on mielestäni hyvä. Olen itse ollut sekä pienissä että suurissa yrityksissä ja onhan se selvä että palkkauksen riski on muutaman hengen yritykselle aivan eri luokkaa kuin suuryritykselle. Ja kun se rekrytointi vain on vaikeaa. Ei sitä kaverista näe kovinkaan helposti sopiiko hommaan tai muuhun porukkaan välttämättä edes koeajan puitteissa. Toisaalta ymmärrän kyllä senkin näkökannan ettei työnantajalle voi antaa aivan täydellistä mielivaltaa näissä asioissa.

Isompi ongelma on kuitenkin mielestäni se, että irtisanominen suurissa yrityksissä on aivan liian halpaa ja helppoa Suomessa. Kun 90-luvulla siirryttiin tytäryhtiötalouteen olisi liittojen pitänyt olla silloin hereillä ja sen sijaan että uikuttivat jostain 0,5% palkankorotuksista vaatia keskieurooppalaisia irtisanomisehtoja. Suomessa on menetetty aivan julmasti työpaikkoja tuosta syystä kun isot firmat yhdistävät tuotantojaan niin suomi on aina menettäjänä vaikka toiminta olisi kuinka tehokasta koska monissa maissa joutuu maksamaan moninkertaisesti irtisanomisista ja prosessi voi kestää vuosia.

Noin yleensäkin pitäisi pikku hiljaa valtiovallan alkaa ymmärtämään ettei monikansallisia suuryrityksiä kannata / voi kohdella samoilla perusteilla kuin jotain 1-5 hengen paikallista pikkuyritystä. Mutta tosiasia on että nämä ainaiset puheet pk-sektorin "tukemisesta ja huomioimisesta" ovat pelkkiä juhlapuheita. Niin Suomessa kuin EU-tasollakin. Valitettavasti.
 
https://www.iltalehti.fi/politiikka/645477a8-4ef0-4bbe-b2d3-f98172c1ba4e_pi.shtml

Sipilän hallitus pahasti tavoitteestaan jäljessä - kestävyysvaje ei tahdo kutistua

Valtiovarainministeriö: Yli 10 miljardin euron tavoitteesta kasassa vasta 3 miljardia.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on pahasti jäljessä tavoitteessaan taltuttaa talouden kestävyysvaje. Valtiovarainministeriön (VM) määritelmän mukaan kestävyysvaje syntyy, kun julkisten menojen arvioidaan pitkällä aikavälillä ylittävän julkiset tulot. Kestävyysvaje kertoo, kuinka paljon julkista taloutta tulisi sopeuttaa, jotta julkinen talous olisi pitkän aikavälin tasapainossa ilman, että tulevaisuudessa veroastetta nostetaan, palveluita heikennetään tai velkaantumista kasvatetaan.

Vaalikauden alkaessa keväällä 2015 valtiovarainministeriö arvioi kestävyysvajeen suuruudeksi noin 10 miljardia euroa. Tarkalleen arvio oli 10,7 miljardia, kun luvun laskennassa käytetään tuolloista ennustetta vuoden 2019 BKT:n arvosta.

Sipilän hallitus sitoutui 2015 tavoitteekseen kuroa umpeen 10 miljardin euron vaje hallituskauden (2015-2019) aikana. Keinoina olivat pysyvät säästöt (4 miljardia euroja), rakenteelliset, uudistukset,kuten sote-uudistus (3 miljardia euroa), eläkeuudistus ja kuntien kustannusten karsiminen (1 miljardi euroa) sekä erilaiset kunta- ja valtionhallinnon uudistukset

Hallituksen tavoite on vielä kaukana. VM arvioi nyt, että urakasta on kasassa vasta 3 miljardia euroa. VM: mukaan kestävyysvajearviota ovat supistaneet hallitusohjelmassa päätetyt ja vaalikauden aikana toteutetut noin 4 miljardin euron säästöt.

Samaan aikaan kestävyysvajearvio on kasvanut noin noin miljardi euroa, koska keväällä 2018 otettiin käyttöön EU:n ikääntymistyöryhmän marraskuussa 2017 julkaisemat uudet, aiempaa hieman varovaisemmat oletukset pitkän aikavälin talouskehityksestä.

Suurin ongelma on sote-uudistus.

– Tuoreinta kestävyysvajearviota tarkasteltaessa pitää myös muistaa, että se ei sisällä maakunta- ja sote-uudistuksella sekä muulla julkisen talouden toiminnan tehostamisella (ns. julkisen talouden miljardi) tavoiteltua kustannusten kasvun hillintää, koska näiden toimien toimeenpanoon liittyy merkittävää epävarmuutta.

Tilapäinen työllisyyden kasvu ei näy kestävyysvajearviossa
VM:n mukaan nykyinen suhdannetilanteen koheneminen ei juuri paranna kestävyysvajearviota, koska arviossa nykyisen työllisyyden kohenemisen katsotaan olevan ennemmin suhdanneluontoista kuin pysyvää tai rakenteellista.

– Mikäli työllisyyden koheneminen kuitenkin osoittautuu pysyväksi, alkaa se näkyä kestävyysvajearviossa viiveellä, kun kestävyysvajelaskelmissa käytettäviä pitkän aikavälin oletuksia päivitetään EU:n ikääntymistyöryhmässä, VM:n tiedotteessa todetaan.

– Mikäli muun muassa maakunta- ja sote-uudistukselle asetettu kustannusten kasvun hillintätavoite saavutetaan, ja nykyinen työllisyyden kasvu osoittautuu pysyvämmäksi eikä ainoastaan suhdanneluontoiseksi, voidaan julkisen talouden todeta vahvistuneen vielä nyt arvioitua enemmän.

VM:n erityisasiantuntija Ilari Ahola sanoo tiedotteessa, että eämä myönteinen näkymä ei kuitenkaan toteudu itsestään.

– Lisäksi erityisesti työllisyyden kohentamiseen tähtäävien toimien kautta olisi järkevää pyrkiä kohentamaan myös julkisen talouden näkymiä pitkällä aikavälillä, Ahola sanoo.

Hahah. On kyllä hauskaa seurata tätä räpiköintiä. Todnäk Pipilän täytyy ryhtyä fiilaamaan tilastoja kuntoon ennen vaaleja ja sitten vaalien jälkeen käydään jälkipyykkiä "virheellisen" raportoinnin takia.
 
Koulutus on suuri ongelma Suomen talouden ja työllisyyden kannalta. Kouluttautuminen ammattiin vie liian kauan. Koska se kestää kauan niin monella aikuisella ei ole yksinkertaisesti varaa lähteä istumaan koulunpenkille jos on elämää ja lainoja alla. Tuo kohtaamisongelma ei siis helpotu. Lisäksi koulutuspaikkoja on liian vähän. Työkkäri tai oikeammin valtio ei halua lisätä tuettuja koulutuspaikkoja ja toisaalta kolmen vuoden koulutuksesta taitaa se 1,5 vuotta olla tuettua jos hyvin käy.

Suomessa täytyisi koko koulutushimmeli sorvata uuteen uskoon ja täytyisi olla sellainen pikakaista uuteen ammattiin. Ei mitään järkeä, että nuori tai vanha viettää 3-5 vuotta koulunpenkillä opiskellen ammattia. Kyllä sieltä pitäisi jonkinlainen ihminen saada ulos 1-2 vuodessa on kyse sitten lähihoitajasta, sairaanhoitajasta tai vaikka metallimiehestä, rakennusmieheen.

Eli lähtisin siitä, että koulutuspuoli pitäisi saada ihan uuteen uskoon ja lopettaa sellainen paskanjauminen niissä kouluissa
Tästä ollaan kyllä aivan samaa mieltä.
 
Irtisanominen sujui sutjakkaasti.

Kuopiolainen ravintola irtisanoi työntekijänsä, joka työnantajan mukaan oli juonut ilmaiseksi virvoitusjuomia työpaikalla, kertoo Iltalehti.

Irtisanotuksi joutunut nainen kertoi joutuneensa työnantajan silmätikuksi ja saaneensa kolme perusteetonta varoitusta.

Nainen ilmoitti vielä sairauslomalla ollessaan tekstiviestillä työnantajalle olevansa raskaana. Työnantaja irtisanoi naisen samana päivänä. Syyksi ravintolan omistaja ilmoitti sen, että nainen oli ilman lupaa juonut ravintolassa ilmaiseksi virvoitusjuomia.

https://www.verkkouutiset.fi/il-raskaana-ollut-tyontekija-irtisanottiin-syyksi-kerrottiin-yhtion-limsojen-juonti/

Ei makiaa mahan täydeltä – eikä liikaa limpparia, ettei tule raskaaksi ja potkuja.
 
Olikos tämä jo täällä?

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/25...olm-turha-riita-irtisanomislaista-yrittajilla

Varustelekan omistaja puhuu asiaa.

Lindholm toi sosiaalisen median kirjoituksessaan esiin, että pienimmät yritykset ovat usein hyvin huonoja, epämääräisiä työympäristöjä. Työllistäminen on vaikeaa, kun kaikki on yrittäjän päässä eikä muidenkin käytettävissä olevissa tietojärjestelmissä.

Lindholmin mukaan olennainen keino alentaa työllistämisen kynnystä onkin hoitaa työympäristö sellaiseen kuntoon, että työntekijän on helppo tulla töihin, vaikka hän ei olisi huipputekijä.

”Ratkaisu ei ole se, että syytetään työntekijää. Työntekijä ei oikeastaan koskaan ole se, joka voi vaikuttaa isoon lopputulokseen, vaan se on yritys.”


Omasta ex-yrityksestä voin sanoa aivan samoja asioita kuin "lekan" omistaja. Tosin oma on myyty, kun piti tehdä valinta lisälaajenemisen tai ison kilpailijan tarjouksen välillä. Mutta kaikki olivat tyytyväisiä, kun palkkaus oli kunnossa, samoin työympäristö.
 
Noin yleensäkin pitäisi pikku hiljaa valtiovallan alkaa ymmärtämään ettei monikansallisia suuryrityksiä kannata / voi kohdella samoilla perusteilla kuin jotain 1-5 hengen paikallista pikkuyritystä. Mutta tosiasia on että nämä ainaiset puheet pk-sektorin "tukemisesta ja huomioimisesta" ovat pelkkiä juhlapuheita. Niin Suomessa kuin EU-tasollakin. Valitettavasti

Jep. Ja kun Suomessa on tällä hetkellä muutamilla aloilla työntekijöistä vähän kapelo, niin arvatkaas kolme kertaa kasvaako suurten yritysten imu, kun tehdään tällaisia päätöksiä? Ei tarvi maksaa edes parempaa liksaa, kun luodaan vaihtoehto, joka ei ole niin houkutteleva. Sattumaa....tuskin.

Se vaan on tosiasia, että pienyritykset pyörivät yleensä sillä, että omistaja kautta omistajaperhe on niskavilloineen päivineen kiinni hommassa pyhät arjet joulut pääsiäiset yöt ja päivät.

Jos halutaan alentaa työllistämisen kynnystä valtakunnallisesti, niin miksei sitten hommaa panna koskemaan myös suuria yrityksiä.....häh. Miksi -halutaan niin kovasti- "suosia" juuri tässä kohtaa pk-sektoria.....

Sanokaa wanhan sanoneen. Tässä luodaan tilanne, jossa palkkaväki palkkautuu paljon mieluummin ison palvelukseen. Kuten on oikeasti tarkoituskin, siis oikeasti. Puheet ovat puheita, de factot de factoja.

Lupaan syödä pyhästi sanani, jos toisin käy.
 
Isompi ongelma on kuitenkin mielestäni se, että irtisanominen suurissa yrityksissä on aivan liian halpaa ja helppoa Suomessa.
.. ja tästä myös samaa mieltä, näin on !

Toisaalta, kaksi-/kolmekymppisten lasten isänä olen välillä joutunut kyllä ihmettelemään myös työnantajien toimintaa, ja ymmärrän sekä tiedän että siellä on paljon melkoista kuraa. Osa pikkuyrittäjistä yksinkertaisesti tomppeleita joilla ihan omat kuvitelmat työsuhteesta. Ja, erityisesti yliopistoympäristöön liittyvissä työpaikoissa tuntuu olevan kohtalaisen heikolla tasolla ylipäänsä työelämän sääntöjen tunteminen. Joka on asia, johon itsekin olen tutustunut omana aikanani TKK:lla, erityisesti tutkimusryhmissä työskennellessä. Osassa (erityisesti jälkimmäisistä) ollaan jo ihan rikosnimikkeiden äärellä.

Työpaikkojen ja työn luonne tulee muuttumaan vääjämättä. Skitsoileminen kapiltalismisalaliittojen kanssa on täysin hyödytöntä puuhailua, mutta jos ahdistaa nykyinen maailman meno niin siitä vaan kalastajaksi jonnekin Linkolan naapurustoon.

Me pystytään pitämään Suomi vauhdissa ja takaamaan itsellemme hyvinvointi, mutta se edellyttää järkevää realistista keskustelua, muiden huomioon ottamista ja laajaa näkemyksellistä perspektiiviä. Ei töitä tarvitse tehdä sillä lailla, mitä niitä on tehty viimeiset sata vuotta, eikä varsinkaan samoja hyödykkeitä. Eikä myöskään sen mistä maksetaan palkkaa, ei tarvitse olla sama asia mitä se on tänään. Edellytämme jatkuvasti kovempaa laatua palveluissa, jota ei voida juurikaan mitata bruttokansantuotteella. Kyseinen mittari on luotu 30-luvulla toisenlaiseen maailmaan ja mittaamaan pääosin maatalous- ja teollisuustuotantoa. Automaatiolla tullaan korvaamaan monta nykyistä työtehtävää, eikä ne suinkaan ole ainoastaan tehtaan lattialla tai sinikaulushommissa. On paljon korkealle arvostettuja akateemisia asiantuntijatehtäviä, jotka voitaisiin jo nyt tehokkaasti automatisoida, ja palvelun laatu ainoastaan parantuisi.

Mutta ei ihiminen itsestään hyödytöntä tee. Tulemme myös edellyttämään parempaa laatua ja palvelua, tiedonsiirtonopeuksia, kapasiteettia ja välitöntä vastetta.
 
Me pystytään pitämään Suomi vauhdissa ja takaamaan itsellemme hyvinvointi, mutta se edellyttää järkevää realistista keskustelua, muiden huomioon ottamista ja laajaa näkemyksellistä perspektiiviä. Ei töitä tarvitse tehdä sillä lailla, mitä niitä on tehty viimeiset sata vuotta, eikä varsinkaan samoja hyödykkeitä. Eikä myöskään sen mistä maksetaan palkkaa, ei tarvitse olla sama asia mitä se on tänään. Edellytämme jatkuvasti kovempaa laatua palveluissa, jota ei voida juurikaan mitata bruttokansantuotteella. Kyseinen mittari on luotu 30-luvulla toisenlaiseen maailmaan ja mittaamaan pääosin maatalous- ja teollisuustuotantoa. Automaatiolla tullaan korvaamaan monta nykyistä työtehtävää, eikä ne suinkaan ole ainoastaan tehtaan lattialla tai sinikaulushommissa. On paljon korkealle arvostettuja akateemisia asiantuntijatehtäviä, jotka voitaisiin jo nyt tehokkaasti automatisoida, ja palvelun laatu ainoastaan parantuisi.

Tämä teknokraattinen näkökulma eli uudemmalla teknologialla korjataan kaikki ongelmat, vaikka uusin teknologia on aina nollasummapeli eikä se edusta absoluuttista paremmuutta vanhempaan tekkiin nähden. Täten, otetaan käsittelyyn vaikkapa tuo automaatio ja yms tekoälypöhinä kansantalouden näkökulmasta... kun tarpeeksi laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle tuotannon tehostamisen nimissä (huom. automaatiota) niin verovarat vähenevät luonnollisesti tämän kehityksen edetessä. Tämän takia hallituksen edustajat ovat vähentäneet jonkin verran automaatiopöhinän määrää poliittisessa keskustelussa, mutta tätä ei voi suoraan sanoa ääneen, koska tämä vie juuri TKK:n kaltaisilta opinahjoilta maton jalkojen alta. Tämän automaation seurauksena ihmisten tulot vähenevät jolloin tuotteiden ja palveluiden kulutus vähenee, ja tuotteiden ja palveluiden hinta on se mikä ratkaisee eikä laatu varsinaisesti. Tämä on se kapitalismin mahdollistama syöksykierre, koska kapitalismin määritelmässä ei mainita mitään rajoja liiketoiminnan tehostamiselle vaan tehostaminen/kilpailu tekee kaikesta parempaa, etenkin jos kova Milton Friedman fani. Yleensä tälle aspektille ei ole mitään vastinetta yrityksien johtajille vaan cé lá vie ja yms "kapitalistisalaliittoskitsoitua" on ainoastaan tarjota. Tämä on erittäin helppoa aritmetiikkaa, mutta uskon että suurin osa tästä on selitettävissä sillä, että kapitalismista on tullut uskonto, ja ekonomit ja muut kauppatieteilijät eivät voi sanoa ääneen sitä, että tämä formaatti tulee tappamaan kansoja, koska heidän oma työpaikkansa lähtee menemään jos kapitalismin ongelmista saadaan konsensus aikaan.
 
Back
Top