Lapset kävelevät kotiin tultuaan suoraan hellan eteen. “Mitä ruokaa on?” pojat kysyvät kuin yhdestä suusta.
Laura, 39, tietää, että molemmat ovat nälkäisiä koulupäivän jälkeen. Silti hän joutuu taas kerran sanomaan, että tänään syödään puuroa. Kaurapuuroa tai riisipuuroa. Jälkimmäiseen eivät lapset ole vielä kyllästyneet.
Äiti on painottanut lapsille, että koulussa ja päiväkodissa täytyy syödä vatsat täyteen. Ja jos on hedelmiä, niitä pitää ottaa aina. Nuorempi pojista on tuonut mandariineja salaa kotiinkin. Kerran pojan housuntaskusta löytyi voideltu näkkileipä.
– Tammikuu on meillä erityisen tiukka. Lapset olivat pitkällä joululomalla, joten ruokaan meni viime kuussa tavallista enemmän rahaa. Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa.
Mari Kahila / Yle
Itäsuomalainen lapsiperhe ei ole ainoa, joka kipuilee juuri nyt ruuan puutteessa. Monessa perheessä eletään vuoden tiukinta aikaa. Vapaaehtoisvoimin toimivan avustusjärjestö Hopen aktiivit ovat kuulleet samaa tarinaa ympäri Suomen.
Pojat ovat kasvavassa iässä ja tarvitsevat paljon ruokaa.
"Maarit"
Turun
Hope (siirryt toiseen palveluun) tiiminvetäjä
Arja Heinosen mukaan monelle köyhälle perheelle vuodenvaihde on äärimmäisen vaikeaa aikaa. Tammikuussa uusia avunpyyntöjä on kirjattu jo yli 40, kun tavallisesti Turun seudulla autettavia tulee viidentoista perheen kuukausitahtiin.
– Syitä ahdinkoon on monia. Kelan tuet voivat olla myöhässä, lääkkeiden vuosiomavastuut nollaantuvat vuoden vaihtuessa, ruokaan on mennyt joululomalla tavallista enemmän rahaa. Moni on myös surkutellut tammikuulle kasaantuvaa laskupinoa.
Jääkaapissa vain valo
Kolmen lapsen äiti
Maarit, 47, on kuolemansairas. Perinnöllinen sidekudossairaus EDS ja CRPS-kipuoireyhtymä ovat vieneet eloisan naisen oman sänkynsä vangiksi. Sairauksista väsähtänyttä sydäntä painaa myös huoli perheen toimeentulosta.
Maaritin kipuja taltutetaan kokeellisilla lääkkeillä, joihin ei saa korvausta Kelalta. Pukuhuoneen katto vuotaa, eikä taloon tule juomakelpoista vettä. Runkoverkkoon liittyminen maksaisi 30 000 euroa. Mies käy töissä, mutta kaikki rahat menevät päivittäiseen elämiseen. Eivätkä aina riitäkään. Välillä on punnittava, ostetaanko uusi lääke vai ruokaa.
– Jääkaapissa ei parhaillaankaan ole paljon muuta kuin valo. Pojat ovat kasvavassa iässä ja tarvitsevat paljon ruokaa. Onneksi saadaan välillä apua tuntemattomilta lahjoittajilta.
Satakuntalaisen Maaritin perhe on saanut apua
Autetaan kun voidaan (siirryt toiseen palveluun) -avustusryhmän kautta. Tuntemattomat ovat ottaneet perheen siipiensä suojaan ja lähettäneet silloin tällöin ruokalahjakortteja ja elintarvikkeita suoraan kotiin.
Lapset saavat kuulla koulussa joka päivä ilkeilyä meidän köyhyydestä.
"Laura"
Itäsuomalaisen perheen alamäki alkoi, kun Laura oli viimeisillään raskaana. Perhe muutti etelästä itään ja Laura irtisanoi työnsä pääkaupunkiseudulta. Muutto ei riittänyt irtisanomisen perusteeksi, ja hän sai puolen vuoden karenssin. Samaan aikaan aviomies lomautettiin.
Vuoden sisällä Lauran ystävä, mummo ja isä kuolivat ja Laura itse sairastui masennukseen. Talous oli kuralla.
– Kun kodistamme vielä löydettiin hometta, murruin täysin. Olen henkisesti niin loppu, etten meinaa millään jaksaa tapella siitä, kenen maksettavaksi homeremontti lopulta päätyy.
Mari Kahila / Yle
Lapsia haukutaan köyhiksi
Tunnistavatko tutut? Se pelko jyskytti Lauran takaraivossa, kun perheestä tehtiin ensimmäinen anonyymi avunpyyntö Facebookissa toimivan Autetaan kun voidaan -ryhmän sivuille. Aviomies etenkin vierasti avun pyytämistä tuntemattomilta. Laura halusi kuitenkin uskaltaa, muuten ei selvittäisi.
– Köyhyys hävettää aina, toteaa sairaseläkkeellä oleva Laura.
Lapsiaan Laura haluaa suojella. Itse hän on jo häpeänsä kanssa sujut, eikä välitä muiden mietteistä. Mutta lapset eivät ansaitsisi yhtään enempää kärsimystä perheen talousvaikeuksien vuoksi.
Itäsuomalainen perheenäiti kertoo, että "tyttö oli pyörtyä onnesta, kun joulupaketista löytyivät nämä lahjoitetuksena saadut nuket".Mari Kahila / Yle
– Lapset saavat kuulla koulussa joka päivä ilkeilyä meidän köyhyydestä. Kun meillä ei ole varaa ostaa niitä vaatteita, jotka kaikilla muilla on. Tai meidän perhe ei ollut joululomalla missään matkoilla. Se kiusaaminen satuttaa syvälle.
“Äiti, älä itke!”
Tuntemattomilta saatu apu vetää Lauran hiljaiseksi. Kiitoksiin ei meinaa löytyä tarpeeksi suuria sanoja. Parasta olisi, jos auttajat näkisivät ilon lasten kasvoilla. Esimerkiksi sinä iltapäivänä, kun pojat tulivat koulusta ja saivat avata postissa tulleen yllätyksen. Auki revitystä paketista putosi lattialle Adidaksen kolmiraitaisia verkkahousuja.
– Se huuto oli jotain ennenkuulumatonta. Pojat hyppivät ja kiljuivat ilosta. Pian riemu vaihtui nahisteluun, kun pienin yritti saada myös isoveljen addut itselleen, Laura muistelee hymyssä suin.
Toinen ikimuistoinen avustus oli ruokatilaus, joka perheelle oli tehty lähikauppaan. Auttajalta tuli viesti mennä hakemaan valmiiksi maksetut ostokset kaupasta. Lauraa odotti 15 kassillista ruokaa.
Laura kertoo, että lahjoituksena saatuja ruokia syödään säästeliäästi. Esimerkiksi vesimelonista lohkotaan jokaiselle lapselle yksi pala per päivä. Mari Kahila / Yle
Kotiin päästyään Laura levitti ruuat lattialle ja kyynelehti. Tuntematon auttaja oli selvästi miettinyt tarkkaan mitä osti. Kasseista löytyi tarvikkeet lukuisiin ruokiin. Lauraa itketti, että joku oli käyttänyt niin paljon aikaa heidän perheensä miettimiseen.
– 4-vuotias tyttömme tuli taakseni, taputti minua olkapäälle ja lohdutti: “Äiti, älä itke. Nyt meillä on ruokaa”.
Avustusinto lopahti joululta
Avustusjärjestöjen kautta saatava apu kannattelee monia vähävaraisia perheitä. Maaritin kolmilapsisessa perheessä avun piti olla vain väliaikainen laastari, mutta toisin kävi. Tukea on saatu tuntemattomilta jo vuosien ajan.
– Nenänpää alkaa vihdoin näkyä pinnalla. Ollaan päästy siihen tilanteeseen, että voidaan maksaa laskut ajallaan. Kiitos tästä kuuluu auttajillemme.
Avun pyytäminen on monelle äärimmäisen vaikeaa. Käsi ojennetaan auttajia kohti vasta, kun ollaan jo syvällä.
Ventovieras auttaja lahjoitti perheen lapsille villasukat. Perheenäitiä tuntemattomien tarjoama apu liikuttaa. Mari Kahila / Yle
Autetaan kun voidaan -ryhmän saamista avunpyynnöistä voi lukea perheiden ahdingon. AKV:n naantalilainen viestintävastaava
Päivi Kujanpää kertoo, että mitään turhaa ei pyydetä. Lapsille toivotaan alushousuja tai sukkia ja vanhemmat haaveilevat yhdestä ehjästä lakanasta.
– Nyt jos koskaan tarvittaisiin apua. Joulukuussa saimme riveihimme paljon uusia auttajia, mutta joulun jälkeen avustusinto lopahti. Nyt saamme tehdä kaikkemme herätelläksemme väen auttamaan, Päivi Kujanpää toteaa.
Haaveina happea ja vihanneksia
Lähes 700 000 suomalaista elää
köyhyysrajan (siirryt toiseen palveluun) alapuolella.
Mistä vähävaraisissa perheissä unelmoidaan? Avustusjärjestöjen aktiivien mukaan pienistä, muille itsestäänselvistä asioista. Ruuasta, vaatteista, suihkusaippuoista. Siitä, että oltaisiin niin kuin muutkin perheet.
Maarit haaveilee hapesta. Hänen keuhkonsa ovat niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty olemaan varttia kauempaa ilman happirikastinta. Tuhansia euroja maksava matkamalli vapauttaisi äidin liikkumaan perheen kanssa myös kodin ulkopuolella.
Maarit kertoo miehensä kutsuneen häntä aiemmin hellittelynimellä sähkösaapas, koska vaimo touhusi koko ajan jotain. Nyt satakuntalaisäiti on sänkynsä vanki. Mari Kahila / Yle
– Minun pitäisi elää elämäni parhaita vuosia, mutta nyt en pääse sänkyä kauemmas. Pojat haaveilevat siitä, että voisimme perheenä käydä välillä jossain.
Laura puolestaan haaveilee vihanneksista. Perheen ruokavalio koostuu pääasiassa makaronista, jauhelihasta ja leivästä. Se näkyy jo lasten hyvinvoinnissa.
11-vuotiaan pojan kolesteroliarvot ovat niin koholla, että ravitsemusterapeutilta tuli tiukka ohje lisätä ripeästi kasvisten ja hedelmien syömistä. Äitiä raastaa se, ettei heillä ole varaa tehdä niin.
Onnenpäiviä ovat ne, kun perhe saa lahjoituksena terveellisiä herkkuja.
– On liikuttavaa katsoa miten hurmioituneena lapset syövät. Miehen kanssa saatetaan syödä yksi hedelmä puoliksi, mutta loput annetaan lapsille. Heitä joutuu kyllä toppuuttelemaan, muuten söisivät kaikki kerralla.
Juttuun haastateltujen äitien nimet on muutettu perheen lapsien suojelemiseksi.
https://yle.fi/uutiset/3-10612634
