Tarkka-ampujan peruskivääri

Sellainen välihuomio, että 308 tulee olemaan hivenen haasteellinen hirviase, jos ja kun lyijy kielletään. Märkään paperimassaan ammutut ja hirviin ammutut Barnesin kupariluodit ovat antaneet sellaista tuntumaa, että lähtöjä pitäisi olla +850m/s piipunsuulla, jotta nuo luodit aukeaisivat varmasti 150m asti.

308:lla tuo tahtoo jollain aseilla olla tiukassa 150gr luodillakin, saati painavammilla. 130gr luodilla onnistuu, mutta alkaa muuten olla aika kevyt :confused:
Lähipiirissä ollaankin siirrytty kohti isompia hylsytilavuuksia (8x57, 2*300wsm, 300 winmag).

edit. Lisäyksiä...
 
Viidakon Ykä kirjoitti:
18 tuuman piippu ja suorakaasu on oikea ratkaisu ja toivon että Suomi päätyy Sakon kivääreissä samaan. DMR-version kiikariksi vielä hyvä 1-8x ja 45 asteen punapistetähtäin niin saadaan täydellinen paketti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos kiikari on kelpoinen valaistu 1-nx niin voisi ajatella, että punapiste ei toisi ratkaisevaa lisäarvoa. Tähtäys ergonomian huonontuminen haittaa enemmän kun epäoptimaalinen täplä.

Minulla toimii yleensä kohtuusti oikean silmän poimima suurentavankin kiikarin täplä vasemman silmän maalintähystyksen parina. Tuo on vain oma kokemus, joko voi olla tähtäin komboista huomattavasti minua viisaampi.

Erilaisten tähtäinten käyttönopeus ja silmä-aivo-tähtäin yhdistelmät tuntuvat toimivat eri ihmisillä eritavoin. En tiedä onko jossain tutkimusta miten esim. erilaisten tähtäinten käyttöhistoria mukauttaa näkemisen ja tähtäämisen oppimista. Eli mikä on esim vaikutus myöhemmällä iällä jos joku 10v kolli räiskii ilmakiväärillä 20k heittolaukausta avotähtäimillä tai kiikaritähtäimellä.
 
J0h1F kirjoitti:
Suorakaasu tosin on vaimenninkäytössä ongelmallinen, joten veikkaan PV:n päätyvän mäntään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä riippuu paljon suorakaasuvehkeessä käytettävästä vaimennintyypistä. Modernit ns eteenpäin puhaltavat vaimenninmallit kuten edes mennyt Saimaa Still tai vaikkapa Ase-Utran Low Pressure yms muut eivät aiheuta vastaavaa takaisin puhallusta kuin perinteiset edestäkin tiukat vaimentimet. Saimaa Still Short antaa vähemmän takaisinpuhallusta kuin kolmikammioinen UP kompensaattorimallin iso suujarru. Mutta jos taas laitetaan perinteisen mallinen pönttö nokalle niin ylikaasuuntuminen on runsasta. Jonkin verran tullut puljattua harrastuksen parissa vaimennettujen vehkeiden kanssa ja tuollaisia käytännön havaintoja tullut vuosien varrella.
 
Black Bart kirjoitti:
Sellainen välihuomio, että 308 tulee olemaan hivenen haasteellinen hirviase, jos ja kun lyijy kielletään. Märkään paperimassaan ammutut ja hirviin ammutut Barnesin kupariluodit ovat antaneet sellaista tuntumaa, että lähtöjä pitäisi olla +850m/s piipunsuulla, jotta nuo luodit aukeaisivat varmasti 150m asti.

308:lla tuo tahtoo jollain aseilla olla tiukassa 150gr luodillakin, saati painavammilla. 130gr luodilla onnistuu, mutta alkaa muuten olla aika kevyt :confused:
Lähipiirissä ollaankin siirrytty kohti isompia hylsytilavuuksia (8x57, 2*300wsm, 300 winmag).

edit. Lisäyksiä...
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuota omat tosielämän kokemukset on kyllä puoltanut tuota barnesin luotia, ennen ammuin tsx:sää ja nykyään ttsx:sää tarkkaa lukumäärää en muista mutta sanotaanko että lukuisia ja vaihtelevilta matkoilta mutta amet toki max100m. Peura n:350m. ja joitain kauriita alta sataan metriin pelannut aina loistavasti.



Ennen tuota barnesia ampunut ehkä Max 3 hirveä sillä helvetin hammerheadilla ja sitten siirryin normaan mutta Norman käyttäminen loppui muutaman liiallisen sirpaloitumisen takia nämä sirpaloitumiset tapahtui aina kun ampui viistosta hirveä lavalle ja läheltä.

Ja muokataan sen verran että itsellä käytössä tuo 168gr luoti
 
MeriTJ kirjoitti:
Tämä riippuu paljon suorakaasuvehkeessä käytettävästä vaimennintyypistä. Modernit ns eteenpäin puhaltavat vaimenninmallit kuten edes mennyt Saimaa Still tai vaikkapa Ase-Utran Low Pressure yms muut eivät aiheuta vastaavaa takaisin puhallusta kuin perinteiset edestäkin tiukat vaimentimet. Saimaa Still Short antaa vähemmän takaisinpuhallusta kuin kolmikammioinen UP kompensaattorimallin iso suujarru.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo PV:nkin RK 62 M2/3:ssa käyttämä AU puhaltaa kaasuja jonkin verran ampujan päälle, ja tämä siis kuitenkin lyhyellä vaimentimella, 7,62x39 patruunalla ja 16 tuuman piipulla.
Saimaa Stillin vaimennin lienee ainoa, jossa RK:ssa ainakaan pienillä laukausmäärillä sitä ei huomaa; tätä olen tosin seurannut vain sivusta, joten SS:n vaimentimesta en voi sanoa omakohtaista.

Vaimentimen tulisi olla hyvin erityisellä tavalla suunniteltu, että se 7,62x51:llä ei nostaisi koneistossa paineita, kun patruunan ruutikin vielä jatkaa palamistaan palokaasujen saapuessa vaimentimeen (ainakin alle 20 tuuman piipunpituuksissa). RK:ssa palaminenhan loppuu teoreettisesti siinä 16 tuuman paikkeilla.

Viidakon Ykä kirjoitti:
Mäntä AR10 olisi ryhmän tukiampujan käyttöön turhan painava, etupainoinen ja kovarekyylinen. Tukiampuja tuskin vaimenninta käyttää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitä olen esimerkiksi SCAR-H:ta katsellut, niin siinä rekyyli ainakin on hyvin maltillinen. Se ei toki ole AR, mutta kyse on paljon muustakin kuin vain patruunasta ja koneistotyypistä. Toki jos Sako vain geneerisesti kopioi markkinoiden perus-AR-10:n, niin sitten näin voi ollakin, mutta kotimaisen osaamisen tuntien odottaisin kuitenkin parempaa.
 
J0h1F kirjoitti:
Tuo PV:nkin RK 62 M2/3:ssa käyttämä AU puhaltaa kaasuja jonkin verran ampujan päälle, ja tämä siis kuitenkin lyhyellä vaimentimella, 7,62x39 patruunalla ja 16 tuuman piipulla.
Saimaa Stillin vaimennin lienee ainoa, jossa RK:ssa ainakaan pienillä laukausmäärillä sitä ei huomaa; tätä olen tosin seurannut vain sivusta, joten SS:n vaimentimesta en voi sanoa omakohtaista.

Vaimentimen tulisi olla hyvin erityisellä tavalla suunniteltu, että se 7,62x51:llä ei nostaisi koneistossa paineita, kun patruunan ruutikin vielä jatkaa palamistaan palokaasujen saapuessa vaimentimeen (ainakin alle 20 tuuman piipunpituuksissa). RK:ssa palaminenhan loppuu teoreettisesti siinä 16 tuuman paikkeilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itsellä tuo AU low pressure on omalta osaltaan taas kokonaan ampumatta, SS:stä jokunen tuhat mennyt läpi. SS ei tosiaan anna taakse yhtään, muistelin AU:n ilmoittaneen merkittävästä taaksepuhalluksen vähentämisestä mutta he eivät edes väittäneet tosiaan tehneensä sitä kokonaan. Yhdysvaltalaisilla olen nähnyt sellaista pönttöä käytössä jossa etulaippa on ollut vahvasti reikäinen ja sivuillakin aukot, en vaan muista nyt valmistajaa moiselle mutta sama periaate kun Saimaa Still. Edesmenneen Saimaa Still:n kotimainen osapuoli on ilmeisesti palaamassa vaimennintehtailijaksi tuotemerkillä Silent Steel ja ilmeisesti siellä on tulossa täysin taakse virtaamattomia vaimentimia kotimaastakin markkinoille jollain aikaikkunalla lähikuukausina tms tämän vuoden aikana.

Tuli tämä takaisinpuhalluksen ihanuus mieleen konkreettisesti kun tällä viikolla ammuin vaimennetulla G17 pistoolilla ja naamassa tunti sen ihanan paskasateen jota perinteinen vaimenninpönttö viskoo taaksepäin. :D

Toinen ratkaisu tietysti varustaa kivääri säädettävällä kaasuportilla mutta itse näkisin tuon vaimenninrakenteen olevan helpompi tapa toteuttaa ilman takaisinpuhalluksen ihanuutta.

Edit: Ase Utra postasi FB:ssä 44min sitten moista ilosanomaa tähän liittyen


"Uusia tuotteita saatavilla!

Uudet DUAL556-S-BL (141 mm) ja DUAL762-S-BL (151mm) ovat 20% lyhyempiä kuin alkuperäiset DUAL-BL vaimentimet, mutta tarjoavat saman suorituskyvyn. Vaimennin edustaa uusinta kehittynyttä läpivirtausteknologiaa. Vaimentimen läpivirtaava rakenne on optimaalinen itselataaville aseille. DUAL-S-BL on erittäin kompakti ja tehokas vaimennin vaativille käyttäjälle. Vaimennin on suunniteltu erityisesti CQB-aseisiin ja toimintaan.

DUAL-S-BL -vaimentimessa on tehokas liekinsammutus. Vaimennin nostaa aseen lukon liikenopeutta vain noin 5 %, perinteistä vaimenninta käytettäessä lukon liikenopeuden lisäys on noin 25–50 %. Ruostumattomasta teräksestä tehty rakenne yhdessä BoreLock A1 Bird Cage tai BoreLock suujarru -kiinnitysjärjestelmän kanssa takaavat vaimentimen kestävyyden ja luotettavuuden vaativissakin olosuhteissa.

Äänenvaimennus ka. 22 dB (1 m piipun sivulle), ka. 18 dB (ampujan vasen tai oikea korva). Neljä eri CeraKote värivaihtoehtoa: Musta, FDE, Coyote ja OD Green."
 
Viimeksi muokattu:
pstsika kirjoitti:
En ole ikinä ajatellut tilaavani asesepän vartavasten minulle rakentamaa custom asetta, sillä olen ajatellut noiden olevan merkittävästi kalliimpia kuin tehtaalla kokoonpannut ja tarvikeosin höystetyt ja lisäksi toimitusaikojen olevan kohtuullisen pitkiä. Jopa vuoden.

Ootko itse teettänyt aseen sepällä ja oliko millaisesta toimitusajasta kyse? Jos kehtaat, niin kerro lyhyesti millainen paketti ja mitä maksoi. Saa myös suositella tekijää jos olit tyytyväinen.

Näissä vaihtoehdoissa mitä olen pyöritellyt ei ole itsessään mitään vikaa. Niitä ei vaan ole mielestäni tehty joka suhteessa loppuun asti vaan jätetty viimeistelyvaraa loppukäyttäjiä ajatellen. Ja hyvä niin. Jos käyttö on vähäistä ja käyttäjällä ei ole erityisiä toivomuksia tai vaatimuksia, niin toimiva metsästyskivääri on aika simppeli kokonaisuus. Ja siihenhän siviilit lähtökohtaisesti TT2 kivääreitä ostavat.

Jos taas vakiomalliin ei ole tyytyväinen, niin tarvikeosien runsaus ja saatavuus mahdollistaa käyttäjän itse tehdä muutoksia ilman asealan ammattimiestä niin kauan kun rautaan ei kajota.

Tikka kiväärien piiput ja lukkoaktiot ovat ensiluokkaisia hintaluokassaan. Kuitenkin tehtaalla on useimpiin T3X malleihin porattu valmiiksi reiät picatinnykiskoa varten, vaikka runkoon onkin jyrsitty ura valmistajan omalle kiinnitysratkaisulle. Mikäli loppukäyttäjä haluaa, niin hän voi ostaa aseen jossa kisko on valmiiksi tai myöhemmin tarpeen vaatiessa täydentää asetta sillä. Nuo kiskottomat mallit lienevät osin tästä syystä edullisempia. Tukkeihin on merkin omia lisäpaloja tarviketukkien lisäksi. Samaten kammen nuppeja suoraan valmistajalta ja muiden valmistajien toimesta. Miksi näitä ei asenneta suoraan tehtaalla vaan osa on ilman? Eikö tuo osaltaan kerro aika vahvasti siitä, että ase on enemmän tai vähemmän jätetty loppukäyttäjän viimeisteltäväksi näiltä osin ellei ole tyytyväinen vakiomalliin.

TAC A1, UPR ja Arctic taitavat olla ainoat mallit, joissa ei ole tavanomainen metsästyskiväärin puinen tai synteettinen tukki ja erilaisia tarviketukkeja lienee niin paljon ihan kotimaan markkinoillakin, että sormet eivät riitä laskemaan.

Samat asiat koskevat myös suuressa määrin Remington 700 kivääreitä ja tarvikeosien runsaus on syntynyt kysynnästä. Laadukas rauta muodostaa aihion, jonka ympärille saa mieluisat osat.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ehdottaisin ottamaan yhteyttä muutamaan asesepän pajaan ja kysymään tarjouksia.
Esimerkkinä vaikka Ensio Firearms, IT-asepaja tai TVA-asepaja

Ensio Firearms – Truly Finnish rifles – Ensio Firearms

ensiofirearms.com ensiofirearms.com

TVA-ASEPAJA

Ase-alan palveluja
www.tva-asepaja.fi

Kaikki mainitut kasannevat ihan mielellään sinulle aseen mieluisista ja tarpeen mukaisista osista. Ei välttämättä tule halvemmaksi, mutta todennäköisesti paremmaksi.
 
Kaveri käyttänyt paljon Ensiota, itsellä hyvää kokemusta TVA:ta ja IT:kin on kuulemma hyvä paja.
 
pstsika kirjoitti:
Rata- ja lintupatruunana 8 gramman Sako Range on hyvä ja kohtuuhintainen. 9,7 SHH hirvieläimille ennenkaikkea siksi, että se tapaa käydä ainakin monessa muussa 308 kiväärissä samaan kohtaan kuin Range eikä tarvitse erikseen kohdistaa vaihtaessa patruunaa. Se on kiistaton etu, sillä lähimmälle ampumaradalle on sen verran matkaa että siellä ei tule käytyä ihan pikaisella kohdistusreissulla.
Scenar taas pidemmille etäisyyksille ballististen ominaisuuksien takia. En ammu lintuja tai supia niin kaukaa, etteikö Range riittäisi. OTM vastaisi lähinnä TA tarpeisiin itseladattuna Sakon hylsyihin ja latausvälineistö löytyy. 10 g Scenar L:n lisäksi mielessä on ollut vaihtoehtoisesti Sierra MatchKing 150, 155 tai 168 grainisena. Lyijyluoteja toki, mutta kuten sanoinkin: en tunne kuparisia
Klikkaa laajentaaksesi...

Oletko harkinnut Lapuan Lockbasea tuon scenar/OTM:n sijaan? Löytyisi nimittäin 9,7 malli. Jos tarkkuus riittäisi sinun käyttöön, niin se voisi yksinkertaistaa asioita.
 
SJ kirjoitti:
Oletko harkinnut Lapuan Lockbasea tuon scenar/OTM:n sijaan? Löytyisi nimittäin 9,7 malli. Jos tarkkuus riittäisi sinun käyttöön, niin se voisi yksinkertaistaa asioita.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen harkinnut. Sama koskee Sierran luoteja.

Aion kokeilla useampaakin luotia latauskokeiluissa selvittääkseni mikä on sopivin. 10 g Scenar L on kuitenkin aika vahva ennakkosuosikki.
 
Päädyin sitten ottamaan CTRn eri vaihtoehdoista, kun lupa alkoi poltella sormia ja järkiperusteet alkoivat olla aika loppuun kaluttuja. Yksi ratakäynti takana ja ensisavut otettu. Vaikutelma muuten oikein hyvä, mutta tukki lähtee vaihtoon asap.

46388r83.jpg

Tehtaan lupaama 1 MOA käyntitakuu täyttyy heittämällä eli ainakaan heti asetta ei tarvitse lähettää takaisin tehtaalle. Mainittakoon, että mukana ollut ei kauhean rutinoitunut kivääriampujakin veti kylmiltään 3 laukausta sub MOA käynnillä.

Olosuhteiden pakosta jouduin ampumaan kohdistuksen 150 metriin 100 metrin sijaan. Vasemmalla näkyvän sarjan jälkeen otin kaksi 0,1 mrad napsua alas ja oikealla olevan jälkeen 0,1 mrad napsun sivulle ja nyt tähtäin on silmämääräisesti aika liki 100 metrin kohdistusta, mutta se täytyy käydä tarkastamassa ja tarvittaessa hieroa just eikä melkein.

9,7 g SHH osuu riittävän lähelle Rangen kuviota eikä aiheuta mitään toimenpiteitä, vaan menee samalla kohdistuksella riittävän tarkasti maalien koko huomioiden. Aseen uskaltaa näillä näytöillä ottaa kyttäystorniin.

Varsin odottava fiilis on odottaessa paremman ampumaergonomian tarjoamaa tukkia, laadukkaampaa optiikkaa, entistä laadukkaampia patruunoita ja pidempiä ametteja. Tästä tulee vielä erinomainen hybridi.
 
Mitä mieltä foorumilla ollaan toissijaisista tähtäimistä näissä reservin tarkkuuskivääreissä?

Viimeisen ~10 vuoden aikana kiikareiden rinnalla on aina välillä näkynyt käytettävän erilaisia miniatyrisoituja punapiste- ja heijastintähtäimiä. Osa kiikarin päälle kiinnitettynä, osa taas sivuun. Nämä tähtäimet on ilmeisesti tarkoitettu lähimättöön ja pikatilanteisiin. Onko tällaiselle suorituskyvylle tarvetta? Vaikuttaako kiväärin toimintatapa ja mahdollinen sivuase asiaan?

Entä sitten tilanne, jossa kiikari menetetään? Maailmalla operoitaessa on helppoa - tukikohtaan palattua haetaan varastomulkulta uusi tilalle. Reserviläisellä tätä luksusta ei luultavasti ole. Olen jo pidempään seurannut huolestuneena rautatähtäimien katoamista uusista kivääreistä. Raudat saa lisähinnasta lisävarusteena, jos edes saa. AR-10:n tai TAC A1:n omistajalle asia ei toki ole ongelma, sen kuin ostaa ylösnostettavat varatähtäimet ja iskee kiinni. Vaan entäpä perinteisemmillä tukeilla varustetut kiväärit, joissa on vähemmän kiskoa? Mikä on varasuunnitelma kiikarin hajotessa?

Tällaisia tässä mietin lauantai-iltana...
 
6.5 creedmooresta jenkeissä tehty ratkaisuja:

Suomen sotilas -lehti:

"Superpatruuna Amerikan armeijalle

Yhdysvaltain maavoimat ottaa käyttöönsä uuden huipputehokkaan patruunan vuonna 2023. Diiliin sisältyy myös uudet aseet, rynnäkkökivääri ja kevyt konekivääri. Uudenlainen patruuna ja niitä syövät aseet tuovat jättiharppauksen jalkaväkitaistelijan tulenkäytön tappavuuteen ja tehokkaaseen ampumaetäisyyteen.

Kisa on vielä käynnissä kolmen valmistajan välillä. Jokaisen patruunaratkaisu on erilainen, mutta kaikissa kolmessa patruunassa on sama 6,8 mm:n luoti.
Tarjolla olevat patruunat ovat teräskantavahvisteinen, messinkihylsyinen - varsin perinteinen - ratkaisu, komposiittihylsyinen paukku sekä teleskooppipatruuna, joka ulkonäöltään muistuttaa lähinnä haulikon patruunaa tosin ilman hylsyn ulosvetolaippaa."
 
Huhta kirjoitti:
Mitä mieltä foorumilla ollaan toissijaisista tähtäimistä näissä reservin tarkkuuskivääreissä?

Viimeisen ~10 vuoden aikana kiikareiden rinnalla on aina välillä näkynyt käytettävän erilaisia miniatyrisoituja punapiste- ja heijastintähtäimiä. Osa kiikarin päälle kiinnitettynä, osa taas sivuun. Nämä tähtäimet on ilmeisesti tarkoitettu lähimättöön ja pikatilanteisiin. Onko tällaiselle suorituskyvylle tarvetta? Vaikuttaako kiväärin toimintatapa ja mahdollinen sivuase asiaan?

Entä sitten tilanne, jossa kiikari menetetään? Maailmalla operoitaessa on helppoa - tukikohtaan palattua haetaan varastomulkulta uusi tilalle. Reserviläisellä tätä luksusta ei luultavasti ole. Olen jo pidempään seurannut huolestuneena rautatähtäimien katoamista uusista kivääreistä. Raudat saa lisähinnasta lisävarusteena, jos edes saa. AR-10:n tai TAC A1:n omistajalle asia ei toki ole ongelma, sen kuin ostaa ylösnostettavat varatähtäimet ja iskee kiinni. Vaan entäpä perinteisemmillä tukeilla varustetut kiväärit, joissa on vähemmän kiskoa? Mikä on varasuunnitelma kiikarin hajotessa?

Tällaisia tässä mietin lauantai-iltana...
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyviä pohdintoja ja tässä omia mietteitäni aiheeseen oman käytön pohjalta (huom mietteitä, ei absoluuttisia totuuksia, vain omat johtopäätökset omaan käyttööni):

Kyllä punapistetähtäin on ihan perusteltu lisä puoliautomaattikiväärissä. Kiikaritähtäimellä tulee varsinkin esteiden kanssa puuhatessa etenkin edullisemman pään kiikareissa katseluetäisyys vastaan. Lisäksi punapisteellä mahdollista ampua myös kivääri "lyhennettynä" (eli ei normaalisti olkapäätä vasten) siinä vaiheessa kun ollaan oikein ahtaassa paikassa. Toimii myös varatähtäimenä. Saman homman voisi periaatteessa hoitaa laserosoitinkin. Pulttilukosssa punapisteen lisääminen nyt on vähän niin ja näin. Ne yleensä sen verran jymäkällä kaliberilla että esim .338LM tai .300 Win Mag aseella en lähtisi kovin soveltavasti pidetystä ampuma-asennosta ampumaan koska rekyylin hallinta vaikkapa 45 astetta kallistetulla aseella on toista kuin normaaliasennossa. Samoin niiden normaalisti korkeampi paino tekee hommasta kanssa vähemmän dynaamista. Rautatähtäimien sijaan puhuisin mielummin varatähtäimistä. Jos kiikari on rikki, mielummin otan punapisteen kuin raudat, varsinkin jos valonvahvistinta käytössä. Ja huolimatta että siitä on vasta 80 vuotta kun Kollaalla sodittiin niin rautatähtäiminen pulttilukkokivääri ala Häyhä on kyllä nykyisellä taistelukentällä äkkiä altavastaajana jos vastustaja moderni optiikalla varustettu joukko. Pariston loppuminen, tuo aina internetissä nouseva mörkö, voidaan korvata sillä että sinulla on plate carrierissa siinä pikku pussukassa jossa on muutakin pikku sälää 2kpl sopivia nappiparistoja (minkä lisäpainoa et huomaa ja tilaa menee vähemmän kuin tikkuaskilla) ja olet turvannut suorituskyvyn karkeesti seuraavaksi vuosikymmeneksi nykyisillä paristonkulutuksilla.
 
MeriTJ kirjoitti:
Hyviä pohdintoja ja tässä omia mietteitäni aiheeseen oman käytön pohjalta (huom mietteitä, ei absoluuttisia totuuksia, vain omat johtopäätökset omaan käyttööni):

Kyllä punapistetähtäin on ihan perusteltu lisä puoliautomaattikiväärissä. Kiikaritähtäimellä tulee varsinkin esteiden kanssa puuhatessa etenkin edullisemman pään kiikareissa katseluetäisyys vastaan. Lisäksi punapisteellä mahdollista ampua myös kivääri "lyhennettynä" (eli ei normaalisti olkapäätä vasten) siinä vaiheessa kun ollaan oikein ahtaassa paikassa. Toimii myös varatähtäimenä. Saman homman voisi periaatteessa hoitaa laserosoitinkin. Pulttilukosssa punapisteen lisääminen nyt on vähän niin ja näin. Ne yleensä sen verran jymäkällä kaliberilla että esim .338LM tai .300 Win Mag aseella en lähtisi kovin soveltavasti pidetystä ampuma-asennosta ampumaan koska rekyylin hallinta vaikkapa 45 astetta kallistetulla aseella on toista kuin normaaliasennossa. Samoin niiden normaalisti korkeampi paino tekee hommasta kanssa vähemmän dynaamista. Rautatähtäimien sijaan puhuisin mielummin varatähtäimistä. Jos kiikari on rikki, mielummin otan punapisteen kuin raudat, varsinkin jos valonvahvistinta käytössä. Ja huolimatta että siitä on vasta 80 vuotta kun Kollaalla sodittiin niin rautatähtäiminen pulttilukkokivääri ala Häyhä on kyllä nykyisellä taistelukentällä äkkiä altavastaajana jos vastustaja moderni optiikalla varustettu joukko. Pariston loppuminen, tuo aina internetissä nouseva mörkö, voidaan korvata sillä että sinulla on plate carrierissa siinä pikku pussukassa jossa on muutakin pikku sälää 2kpl sopivia nappiparistoja (minkä lisäpainoa et huomaa ja tilaa menee vähemmän kuin tikkuaskilla) ja olet turvannut suorituskyvyn karkeesti seuraavaksi vuosikymmeneksi nykyisillä paristonkulutuksilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo laser oli mielenkiintoinen, en tullut edes ajatelleeksi sitä! Toisaalta jos aseistuksena on se pulttilukkokivääri, niin ehkä niihin oikein ahtaisiin paikkoihin ei edes lähdetä sen kanssa?

Nojatuolikommandona ratkaisuni paristoasiaan olisi ehkäpä Trijiconin RMR tritiumilla ja valokuidulla. Eipä ole hajoavaa elektroniikkaa tai edes sitä kerran vuodessa vaihdettavaa paristoa mielenpäällä. Tosin piste/kolmio on sitten taas jo aika iso ja heikentää siten tähtäimen käytettävyyttä pääasiallisena tähtäimenä kiikarin hajotessa.
 
Yksi syy punapisteeseen tarkkuuskiväärin kiikarin päällä on putken nopea suuntaaminen yläpään suurennos valittuna. Sen vuoksi itse pidän microäimää korotornin edessä. Pisteen näkee sen yli ja siitä on helppo pudottaa katse putkelle.
 
KKpilot kirjoitti:
Yksi syy punapisteeseen tarkkuuskiväärin kiikarin päällä on putken nopea suuntaaminen yläpään suurennos valittuna. Sen vuoksi itse pidän microäimää korotornin edessä. Pisteen näkee sen yli ja siitä on helppo pudottaa katse putkelle.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oon tuota "piggy back" asennusta yhteen projektikivääriini missä isompi putki päällä (nykyisin 6-24x, seuraava lienee 3-18x tai 5-30x) funtsinut itsekin. Käytätkö vain ison putken karkea suuntaukseen vai pystyykö sillä myös ampumaan? Jos pelkkä karkea suunta niin siinähän menisi sujuvasti vähän edullisempikin piste (esim Vortex Crossfire) kuin ehta Aimpoint (jollainen löytyy mutta niitä ei raaskisi ämpäritolkulla hankkia).
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top