Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

T-TA joutuu joskus taipumaan aivan erinlailla kuin tavallinen rivimies. ;)

car104ylobe.jpg


http://www.militaryphotos.net/forum...ntral-Africa&p=6953062&viewfull=1#post6953062
 
Käväisin eilen Biltemassa ja huomasin, että siellä myydään röllipukuja hintaan 44.90. Epäilemättä metsästäjä samoin kuin reserviläinenkin haluaa siihen tehdä omia muutoksiaan, mutta jos se Bilteman rölli (myyntiartikkelin nimenä oli muuten "ghillie", lieneekö Ruotsin myyntiluettelon listoilta suoraan kopioitu :cool:) on yhtään mistään kotoisin, niin kävi mielessä että sellaisen voisi ostaa "pohjaksi" ja tuunata itse haluamakseen.
 
Millaista materiaalia oli? Osa noista airsoft-rölleistä näyttäytyy todella omituisesti lähi-ipuna-alueella ymv.
 
koponen kirjoitti:
Millaista materiaalia oli? Osa noista airsoft-rölleistä näyttäytyy todella omituisesti lähi-ipuna-alueella ymv.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jotain keinokuitua se kai oli, en tutkinut tarkemmin.
 
Amerikan ihmemaassa ovat nuo tarkka-ampujan taidot kehitetty varmaankin huippuunsa? Vaikka kuinka olisi amerikkalaista hapatusta ja "ei-oikeaa sodankäntiä" niin kyllä jos jotain sotatoimintaa siellä on ollut, on se ollut tarkka-ampujatoimintaa.

On vaikea objektiivisesti ja perustellusti kieltää tosiasiaa, että juurikin siellä Afghanistanin kahinoissa ovat liittouman tarkka-ampujat todellakin karaistuneet leipätyössään.

Tuossa Afghanistanin sodassa muuten sivumennen rikottiin parisen kertaa sotimisen maailmanennätyksiä. Elikkä pisimmältä matkalta suoritettu snaipperin tappo. Ampumaetäisyys oli tyyliin jotain 2,5 km. Ei osunut, ekalla, ei osunut tokalla, mutta osui kolmannella.

Sen verran voinee lisätä että tuo vastatarkka-ampujatoiminta tulee olemaan yksi tärkeimmistä tehtävistä tarkka-ampujille noin niinkuin yleisesti ottaen sodassa. Sen merkitystä ei todellakaan pidä vähätellä. Tarkka-ampujat itsekin taitavat pitää nitistettyä kolleegaa suurempana "saavutuksena" ja suurempana "rasitteena" ja "ponnistuksena" kuin perus-jantterin tappoa?

Liikkuvaan maalin erilaisilta etäisyyksiltä, sekä tuntemattomilta etäisyyksiltä ammuntaa, tulisi harjoitella enemmän rauhan-aikana?
 
20140409adf8266070_041_zps00871869.jpg


Sakon tuotantoa näyttää Kengurumaan pojilla olevan käytössä.
 
late347 kirjoitti:
Elikkä pisimmältä matkalta suoritettu snaipperin tappo. Ampumaetäisyys oli tyyliin jotain 2,5 km. Ei osunut, ekalla, ei osunut tokalla, mutta osui kolmannella.
Klikkaa laajentaaksesi...

2475 metriä. Ensimmäisellä laukauksella konekiväärin ampuja, toisella apulainen ja kolmannella kk. Kyseinen mies oli Craig Harrison.
 
late347 kirjoitti:
Sen verran voinee lisätä että tuo vastatarkka-ampujatoiminta tulee olemaan yksi tärkeimmistä tehtävistä tarkka-ampujille noin niinkuin yleisesti ottaen sodassa. Sen merkitystä ei todellakaan pidä vähätellä. Tarkka-ampujat itsekin taitavat pitää nitistettyä kolleegaa suurempana "saavutuksena" ja suurempana "rasitteena" ja "ponnistuksena" kuin perus-jantterin tappoa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Mikähänlaisessa sodassa? Kuten josskain toisessa topikissa sanoin niin TA:t ja erityisesti vasta-TA-toiminta nousevat arvoon siinä vaiheessa kun tasitelutoiminta on rauhoittunut. Ne on liian hitaita palikoita liikkuviin sotatoimiin. Itseasiassa on luultavaa että Javelin on huomattavasti yleisempi väline vasta-TA:han kuin oma TA, noita kun jaetaan reilusti joukoille joten Javelin on todennäköisesti helpommin saatavilla kuin oma TA ja jopa tehokkaampi. Kiitos lämpöoptiikan. Vähän tämmöistä tietoa on kentältä kantautunut.

USMC on kauan aikaa kouluttanut scout-snipereita, noiden päätehtävä on tiedustelu eikä suinkaan vihollismassan tuhoaminen ja nuo tuhoamistoimetkin suoritetaan helposti jotenkin muuten kuin omalla kiväärillä, noilla kun pitää(isi) olla valmiudet tulenjohtamiseen. US Army on alkanut lisäillä samanlaisia palikoita omiin yhtymiinsä ja nimenomaan siirtänyt TA-koulutusta tiedustelun suuntaan. Koulutus, henkilöstön valikointi ja varustus sopii kuitenkin tuohon hommaan erityisen hyvin. Mutta Nuo USMC:n scout-sniperit vastaavat käytännössä erikoisjoukkoja ja koulutus on monialaista.

Meikäläisetkin tarkka-ampujat taitavat sotaharjoituksissa hoitaa pääosin sivustojen suojaamista yms tiedusteluksi luokiteltavaa toimintaa, hidastaa koukkaavaa vihollista yms. Vaikka siis kyseessä onkin heikosti koulutettuja varusmiehiä. Oikeastaan näille tiedustelu ja tähystystoiminta sopii kuin nenä päähän, ampumataidot ei riitä välttämättä siihen one-shot-one-kill suoritteeseen, mutta optiikkaa ja maastonkäyttökykyä toivon mukaan löytyy.

Toki varsinaisessa hyökkäystaistelussa asejärjestelmien ja jopa tarkkampujien,KK-miesten ja ylipäätään elävän materiaalin poistaminen pelistä on yksi iso tekijä, mutta tuo nivoituukin luonnolliseksi jatkoksi tiedustelutoimintaa. Mieleen tulee oman koulutushaaran toiminta hyökkäyksessä, vaivihkainen tiedustelu ja omien joukkojen hyökätessä tai juuri sitä ennen vihollisen vaunujen tuhoaminen... Kovassa tilanteessa ehkä jopa asepesäkkeiden tuhoaminen. Tai sen TA:n. No tuskin ohj-83:lla, mutta Spiken ohjukset ovat jo huomattavasti halvempia ja niitä toivon mukaan on riittävästi myös muiden kohteiden kuin vaunujen tuhoamiseen.
 
late347 kirjoitti:
Amerikan ihmemaassa ovat nuo tarkka-ampujan taidot kehitetty varmaankin huippuunsa? Vaikka kuinka olisi amerikkalaista hapatusta ja "ei-oikeaa sodankäntiä" niin kyllä jos jotain sotatoimintaa siellä on ollut, on se ollut tarkka-ampujatoimintaa.

On vaikea objektiivisesti ja perustellusti kieltää tosiasiaa, että juurikin siellä Afghanistanin kahinoissa ovat liittouman tarkka-ampujat todellakin karaistuneet leipätyössään.

Tuossa Afghanistanin sodassa muuten sivumennen rikottiin parisen kertaa sotimisen maailmanennätyksiä. Elikkä pisimmältä matkalta suoritettu snaipperin tappo. Ampumaetäisyys oli tyyliin jotain 2,5 km. Ei osunut, ekalla, ei osunut tokalla, mutta osui kolmannella.

Sen verran voinee lisätä että tuo vastatarkka-ampujatoiminta tulee olemaan yksi tärkeimmistä tehtävistä tarkka-ampujille noin niinkuin yleisesti ottaen sodassa. Sen merkitystä ei todellakaan pidä vähätellä. Tarkka-ampujat itsekin taitavat pitää nitistettyä kolleegaa suurempana "saavutuksena" ja suurempana "rasitteena" ja "ponnistuksena" kuin perus-jantterin tappoa?

Liikkuvaan maalin erilaisilta etäisyyksiltä, sekä tuntemattomilta etäisyyksiltä ammuntaa, tulisi harjoitella enemmän rauhan-aikana?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tarkennuksena tuohon sen verran, että havaittua vihollisen tarkka-ampujaa vastaan oman tarkkarin lähettäminen vastatarkka-ampujatehtävään on kylläkin keinovalikomassa vasta aivan vihoviimeisenä, kaikkea muuta koetetaan aina ensin. Tarkkarikaksintaistelussa on erittäin suuri oma tappioriski.

Päämenetelmä on aina ensisijaisesti epäsuoran tulen käyttö, ja mikään epäsuora ei oikeastaan ole liian kallista yhtä miestä vastaan käytettäväksi, jos ko. mies on vihun tarkkari joka uhkaa omia joukkoja. Jos pitää ampua 155mm patteristolla, niin sitten ammutaan 155mm patteristolla. Tärkeintä on pakottaa tarkkari epäsuoralla liikkeeseen pois asemasta, jolloin hän ei voi enää tulittaa ja on helpommin havaittavissa.

Muilta osin ei motkotettavaa, jatkakaa.
 
Juu, ns. Amerikkalaisen hapatuksen mukaan tarkkarin tuhoamiseksi kutsuttaisiin varmaan ilmahyökkäys, ensiksi jos mahdollista :D (ilma-alukset tuppaavat omaavan tuollaista taktista joustavuutta ja nopeutta, ja muutama JDAM pommi ei todellakaan ole kallis hinta tarkkarin ja spotterin, nitistämiseksi, jos pommit osuvat niin 2x JDAM maksaa 40K euroa )

Raskasta tykistöä ei ole saatavilla välttämättä jokaisella sekuntilla taistelua muutenkaan, koska aikaa kuluu siirtymisiin uusiin asemiin.

Tykistösaselajin taisteluun todennäköisesti kuuluu vastatykistötoiminta. Jos vastatykistötoimintaa ei hoideta kunnolla niin tykistö tuhotaan. Tuli ja liike, ja naamiointi, ja kaikenlaiset tykistötaktiikat taitavat olla tuota tykistön leipätyötä. Pelkkä koordinaatteihin ampuminen on siinä jutussa se helppo homma, luulisin. Tiedä sitten että meneekö tuollainen näkemys vähän hifistelyn ja mystiikan puolelle koska pitää ennustaa vastustajan toimintaa, mutta tuollaisessa vastatykistötoiminnassa pitää olla tietynlainen tilannekuva-etu omilla joukoilla. Sano toki jos itse tiedät paremmin, toisinsanottuna jos itse olet tykistöstä.

Paras tapa voittaa taistelu on tuhota vihollinen ennen kuin se pystyy vastaamaan kunnolla. Näinhän jenkit pistivät täysin paskaksi Persianlahden sodassa Irakin tykistön, ja panssariaseen ennen kuin edes lähetti maahyökkäyksen käyntiin. (esim. tiedustelijat scouttaavat keltaisen valtion tykki-ukkoja selustassa, muutaman minuutin päästä alkaa sataa niskaan murkulaa ja täsmäpommia, tiedustelijat livistävät paikalta vähin äänin.) :eek:

Suomen tykistö ei jää "tuleen makaamaan" yhden venäläisen tarkka-ampujan takia. (Venäläisilläkin tulee olemaan raskasta tykistöä ja ulottuvuutta myös hyökkäyskoneilla ja pommittajilla esim SU-34 Fullback SU-24 Fencer SU-25 Frogfoot.)

Yksi tarkka-ampuja kuitenkin on vain yksi vihollistaistelija plus hänen spotterinsa. :(

On jotenkin niin vaikea kuvitella että joku raskas patteristo (kenttätykit, haupitsit) vaan rupeaa tällaisia huru-ukkoja metsästämään hirveällä tykityksellä. Siinäkö sitten ei ole mitään riskiä jos tykistön asemat paljastetaan omalla tulitoiminnalla? Ja keltaisen valtion murkulaa alkaa satamaan omiin tykistöasemiin? Kyllä ne matematiikkaa osaavat naapurissakin. Parhaat suupalat (tuhottavat maalit) varmaankin tuollaiselle raskaalle tykistölle ovat vihollisen: raskas tykistö, komentopaikat, huoltojoukot ja ajoneuvot, panssarikeskittymät, jalkaväki avomaastossa yms...

Eikös krh olisi tuohon tarkka-ampujan tuhoamiseen hommaan parempi vehje? Jos niitä kuitenkin on enemmän saatavilla noita krh-joukkoja.
 
Samses kirjoitti:
Tarkennuksena tuohon sen verran, että havaittua vihollisen tarkka-ampujaa vastaan oman tarkkarin lähettäminen vastatarkka-ampujatehtävään on kylläkin keinovalikomassa vasta aivan vihoviimeisenä, kaikkea muuta koetetaan aina ensin. Tarkkarikaksintaistelussa on erittäin suuri oma tappioriski.

Päämenetelmä on aina ensisijaisesti epäsuoran tulen käyttö, ja mikään epäsuora ei oikeastaan ole liian kallista yhtä miestä vastaan käytettäväksi, jos ko. mies on vihun tarkkari joka uhkaa omia joukkoja. Jos pitää ampua 155mm patteristolla, niin sitten ammutaan 155mm patteristolla. Tärkeintä on pakottaa tarkkari epäsuoralla liikkeeseen pois asemasta, jolloin hän ei voi enää tulittaa ja on helpommin havaittavissa.

Muilta osin ei motkotettavaa, jatkakaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse olisin kuvitellut, että silloin kun TA ei ole väijymässä vihollisen taistelijoita, niin silloin se voipi valvoa omia asemia vihollis-TA:n varalta. Luonnollisestikin tilanteen huomioiden, eli laitetaan TA paikkaan, jossa ensinnäkin voidaan olettaa vihollisen käyttävän tarkka-ampujia ja toisaalta missä oma TA omaa ainakin jonkinlaisen edun.

Toinen juttu on se, että miten estetään vihollisen TA toiminta. Saamani tietoni mukaan tämä tapahtuu agressiivisella partioinnilla. TA harvemmin pärjää ryhmää vastaan yksin ja jos sinne pitää ottaa oman ryhmän verran ukkoja mukaan suojajoukoksi, niin homma menettää merkityksensä.

Mutta itse olin siinä oletuksessa, että TA:t ovat enemmän puolustajan ase, eikä hyökkääjä oikeastaan kerkeä näitä käyttää. Mutta varmaan hyökkäävä osastokin joutuu välistä pysähtymään.

Se miten TA tuhotaan ei ole oikeastaan merkityksellinen, vaan enemmän merkitsee paikantaminen. Nuo uudet IP kamerat tulee toki hyvään käyttöön samoin kuin kaikki muut uudet johtovälineet. Sen jälkeen voi alkaa miettiä, että mitä sille tekee.
 
late347 kirjoitti:
Yksi tarkka-ampuja kuitenkin on vain yksi vihollistaistelija plus hänen spotterinsa. :(
Klikkaa laajentaaksesi...

Itseasiassa ei se nyt ihan noinkaan ole. Yksi TA tappaa helposti kaksinumeroisen määrän ukkoja, jos se vain pääsee toimimaan. En usko, että meillä on hirveästi vara menettää ukkoja tuolla vaihtosuhteella.
 
Onhan se noinkin, mutta oikeassa kriisissa nousee puolustusmateriaalin hinnat pilviin, ainakin jos on aikaisempiin kokemuksiin uskomista (jos puhutaan ns. kurantista sotilasmateriaalista, ensilinjan varusteista ja aseista)

Se on aina helpompi vääntää paperilla esim "kyllä Ruotsi sitten lahjoittaa meille tavaraa". On kuitenkin eriasia luottaa omaan apuun mikä on varastossa ja valmiiksi ostettu JA TOIMITETTU elikkä heti käyttövalmiina, vai mitä?

Tästä seuraa monimutkainen matemaattis-eettinen arvio. Uhrataankon pitkän kantaman tykistö ja niitä tykkimiehiä Y määrä, vai uhrataanko ensilinjan jääkäreitä tai upseereja X määrä?

Tilanteesta riippuen olen sama mieltä että jos on olemassa hyvä määrä tykkejä ja heittimiä, ja hyvä tilannekuva vihollisen joukoista (erit. vihollisen tykistöstä) niin silloin laitetaan helvetisti murkulaa tarkka-ampujien niskaan. Tämän takia varmaan niitä lennokkeja ostettiinkin että niillä voi tehdä jonkinlaista valvontaa tai ainakin yrittää.

Olisihan se vähän paskempi homma jos menisi divisioonan tykistö paskaksi venäläiseen tykistön vasta-iskuun, koska suomalaiset ampuivat venäläistä tarkka-ampujaa? Onko se hyvä vaihtokauppa?

Pitkän kantaman tykistöä varataan todellisuudessa Z määrä vastatykistötoimintaan, tämä on ollut yleinen periaate armeijoissa (koska, pitkän kantaman tykistöllä on pisin tulikantama, elikkä teoreettinen vaikutusetäisyys ja vaikutusalue, piirtäkää geometrinen kuvio vaikka paperille)

Viime sodissa tosiaan varastoitiin lähinnä 1. ms. tyyliin kranaatteja varastoon, tykit siistiin riviin ja ammuttiin helwetisti kranuja ensi-tykityksiin. Joskus toi toimi, joskus taas ei (esim kannas 1944 venäläisten näkökulmasta)

Sen ansiosta, pienemmän suomalaisen tykistön onnistui väistää ja vältellä hyvin noita tuli-iskuja, ja samassa oheessa tukea omaa jalkaväkeä. (pieni mutta pippurinen suomi-tykistö laittoi venäläisille neniin ihan hyvin kannaksella vai mitä?)

summa summarum, vaikka suomalaisilla on iso tykistö, niin ei heidänkään tappioiden sietokyky ihan loputtomiin veny. Ehkä syyllistyn liikaa venäläisten yli-arviontiin ja sellaiseen mutta eihän sitä koskaan tiedä... Viime sodissa venäläinen tykistö operoi hieman alkeellisella strategialla ja taktiikalla.

Tämä nyt oli vain pst-sotamiehen mielipide asioista... :confused:
 
late347 kirjoitti:
Onhan se noinkin, mutta oikeassa kriisissa nousee puolustusmateriaalin hinnat pilviin, ainakin jos on aikaisempiin kokemuksiin uskomista (jos puhutaan ns. kurantista sotilasmateriaalista, ensilinjan varusteista ja aseista)

Se on aina helpompi vääntää paperilla esim "kyllä Ruotsi sitten lahjoittaa meille tavaraa". On kuitenkin eriasia luottaa omaan apuun mikä on varastossa ja valmiiksi ostettu JA TOIMITETTU elikkä heti käyttövalmiina, vai mitä?

Tästä seuraa monimutkainen matemaattis-eettinen arvio. Uhrataankon pitkän kantaman tykistö ja niitä tykkimiehiä Y määrä, vai uhrataanko ensilinjan jääkäreitä tai upseereja X määrä?

Tilanteesta riippuen olen sama mieltä että jos on olemassa hyvä määrä tykkejä ja heittimiä, ja hyvä tilannekuva vihollisen joukoista (erit. vihollisen tykistöstä) niin silloin laitetaan helvetisti murkulaa tarkka-ampujien niskaan. Tämän takia varmaan niitä lennokkeja ostettiinkin että niillä voi tehdä jonkinlaista valvontaa tai ainakin yrittää.

Olisihan se vähän paskempi homma jos menisi divisioonan tykistö paskaksi venäläiseen tykistön vasta-iskuun, koska suomalaiset ampuivat venäläistä tarkka-ampujaa? Onko se hyvä vaihtokauppa?

Pitkän kantaman tykistöä varataan todellisuudessa Z määrä vastatykistötoimintaan, tämä on ollut yleinen periaate armeijoissa (koska, pitkän kantaman tykistöllä on pisin tulikantama, elikkä teoreettinen vaikutusetäisyys ja vaikutusalue, piirtäkää geometrinen kuvio vaikka paperille)

Viime sodissa tosiaan varastoitiin lähinnä 1. ms. tyyliin kranaatteja varastoon, tykit siistiin riviin ja ammuttiin helwetisti kranuja ensi-tykityksiin. Joskus toi toimi, joskus taas ei (esim kannas 1944 venäläisten näkökulmasta)

Sen ansiosta, pienemmän suomalaisen tykistön onnistui väistää ja vältellä hyvin noita tuli-iskuja, ja samassa oheessa tukea omaa jalkaväkeä. (pieni mutta pippurinen suomi-tykistö laittoi venäläisille neniin ihan hyvin kannaksella vai mitä?)

summa summarum, vaikka suomalaisilla on iso tykistö, niin ei heidänkään tappioiden sietokyky ihan loputtomiin veny. Ehkä syyllistyn liikaa venäläisten yli-arviontiin ja sellaiseen mutta eihän sitä koskaan tiedä... Viime sodissa venäläinen tykistö operoi hieman alkeellisella strategialla ja taktiikalla.

Tämä nyt oli vain pst-sotamiehen mielipide asioista... :confused:
Klikkaa laajentaaksesi...

Pst-mies, Kylmä-Kalle ja norsupyssy:

"a tactic successfully employed in the Winter War by the Finns known as "Kylmä-Kalle" (Cold Charlie). They used a shop mannequin or other doll dressed as a tempting target, such as an officer. The doll was then presented as if it were a real man sloppily covering himself. Usually, Soviet snipers were unable to resist the temptation of an apparently easy kill. Once the angle where the bullet came from was determined, a large calibre gun, such as a Lahti L-39 "Norsupyssy" ("Elephant rifle") anti-tank rifle was fired at the sniper to kill him." (Wikipedia)

Lisää vasta-TA-toiminnasta voi lukea googlaamalla Counter-sniper tactics. Mielenkiintoista tietoa sotakoirista, "punapöllöstä", kolmiomittauksesta, yms.
 
late347 kirjoitti:
Onhan se noinkin, mutta oikeassa kriisissa nousee puolustusmateriaalin hinnat pilviin, ainakin jos on aikaisempiin kokemuksiin uskomista (jos puhutaan ns. kurantista sotilasmateriaalista, ensilinjan varusteista ja aseista)

Se on aina helpompi vääntää paperilla esim "kyllä Ruotsi sitten lahjoittaa meille tavaraa". On kuitenkin eriasia luottaa omaan apuun mikä on varastossa ja valmiiksi ostettu JA TOIMITETTU elikkä heti käyttövalmiina, vai mitä?

Tästä seuraa monimutkainen matemaattis-eettinen arvio. Uhrataankon pitkän kantaman tykistö ja niitä tykkimiehiä Y määrä, vai uhrataanko ensilinjan jääkäreitä tai upseereja X määrä?

Tilanteesta riippuen olen sama mieltä että jos on olemassa hyvä määrä tykkejä ja heittimiä, ja hyvä tilannekuva vihollisen joukoista (erit. vihollisen tykistöstä) niin silloin laitetaan helvetisti murkulaa tarkka-ampujien niskaan. Tämän takia varmaan niitä lennokkeja ostettiinkin että niillä voi tehdä jonkinlaista valvontaa tai ainakin yrittää.

Olisihan se vähän paskempi homma jos menisi divisioonan tykistö paskaksi venäläiseen tykistön vasta-iskuun, koska suomalaiset ampuivat venäläistä tarkka-ampujaa? Onko se hyvä vaihtokauppa?

Pitkän kantaman tykistöä varataan todellisuudessa Z määrä vastatykistötoimintaan, tämä on ollut yleinen periaate armeijoissa (koska, pitkän kantaman tykistöllä on pisin tulikantama, elikkä teoreettinen vaikutusetäisyys ja vaikutusalue, piirtäkää geometrinen kuvio vaikka paperille)

Viime sodissa tosiaan varastoitiin lähinnä 1. ms. tyyliin kranaatteja varastoon, tykit siistiin riviin ja ammuttiin helwetisti kranuja ensi-tykityksiin. Joskus toi toimi, joskus taas ei (esim kannas 1944 venäläisten näkökulmasta)

Sen ansiosta, pienemmän suomalaisen tykistön onnistui väistää ja vältellä hyvin noita tuli-iskuja, ja samassa oheessa tukea omaa jalkaväkeä. (pieni mutta pippurinen suomi-tykistö laittoi venäläisille neniin ihan hyvin kannaksella vai mitä?)

summa summarum, vaikka suomalaisilla on iso tykistö, niin ei heidänkään tappioiden sietokyky ihan loputtomiin veny. Ehkä syyllistyn liikaa venäläisten yli-arviontiin ja sellaiseen mutta eihän sitä koskaan tiedä... Viime sodissa venäläinen tykistö operoi hieman alkeellisella strategialla ja taktiikalla.

Tämä nyt oli vain pst-sotamiehen mielipide asioista... :confused:
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuten tuossa muutama viesti sitten sanoin, niin asia ei ole välttämättä merkityksellinen. Se TA on paikannettava ensin, sitten aletaan miettiä sitä, että miten se tuhotaan. Tykistön asemia tuskin paljastetaan yhteen TA:han (ei ainakaan kokonaisen divisioonan tykistöä), mutta jos tykistö ampuu jo valmiiksi, niin miksi ei yksi maali lisää? Heittimiä luulisi olevan komppanian komentajallakin käytössä, joten se lienee se yleisin ase, jos epäsuoraa käytetään.

Eikä tuohon tarvitse mitään "matemaattis-esteettistä" -juttua sotkea, vaan sinun on ajateltava asiaa tehtävän kannalta ja mahdollisesti konsultoitava esimiestä.
 
Juu innostuin vähän liikaa tuosta tykistöstä jauhamaan juttua. Se ei ole minun erikoisaluettani. Myönnän virheeni.:(

Pointti lienee siinä lyhyesti, että vastatykistö tulee olemaan tärkeä tehtävä omille tykki-pattereille (näillä riittää kantamaa vastustajan tykistöön vaikuttamiseen)

Jos tarkkari on havaittu jo, esim paljastunut tulitoiminnan takia. (muuten se ehtii vaihtaa asemaa pois alta) niin siihen pitää saada nopeasti tuli-isku keskitettyä. Varmaankin juuri kranaatinheittimet olisivat siihen hyviä koska sellaisia on yleensä jalkaväen taistelua paljonkin tukemassa, ja kuten sanottua ovat komppanian bossin näpeissä ikäänkuin.

Sanokaa tai jättäkää sanomatta jos on salaista, mutta kukas ukko tai akka siellä radion toisessa päässä, päättää konkreettisesti mitä patteristoja käytetään mihinkin tulitehtäviin?

Tehtävänimike taitaa olla tulenjohtopäällikkö, elikkä kyse on siitä pomosta, kuka päättää mitä tykistön laitteita käytetään tulitehtäviin ja mitkä suoritetaan ensiksi? Kai siellä tykistön puolella nyt joku roti sentään on olemassa, puhutaan esim divisioonan tykistöstä hypoteettisessa sotatilanteessa, kyse on haupitsi / kanuuna patteristosta.

Jos divisioonaa johtaa esim. kenraalimajuri, niin mites tuo tykistön johtaminen sitten ikään kuin menisi?

Otetaan nyt konkreettinen leikki tähän esimerkiksi...

-sota on ollut käynnissä viikon, suuria peliliikkeitä ei ole juurikaan vielä tapahtunut

-vänrikki Vänskäinen katsoo kiikareillaan tähystyspaikastaan maastoa. Vänskäinen havaitsee viereisessä kylässä leiriintyneen vihollisen panssaripataljoonan. Homma näyttää riistäytyneen ihan käsistä. Vihun tankit ja vihu-ukot ovat lähinnä häröpallo muodostelmassa örveltämässä. Panssareita lähinnä seisotetaan. Vihu-ukot leppäilevät.

-vänr. Vänskäinen on perus jääkärilinjan res.ups. ei mikään erikoiskommando tai tiedusteluhiippari

-vänr. Vänskäinen tietää, että kyseinen kylä on muutama päivää sitten hylätty ja osittain onnistuttu polttamaan vetäytyessä

-karttakoordinaatit on tiedossa, Vänskäinen soittaa radiolla tykistön iskun koordinaatteihin x,y. Tulimuoto vaikkapa 200m x 400m boxi, osuupahan ainakin.

---->komentoketjussa edetään radion takana, jossain vaiheessa viesti kulkee eteenpäin tuliasemiin ja raskaat patteristot alkavat sadattaa murkuloita panssarien niskaan.

----> kuink MONTA eri skapparia tarvitaan tuon kyseisen tuli-iskun suorittamiseen, tuli-iskun tilaaja mukaanlukien. Sanotaan, että tykit ovat divisioonalle alisteisia, kuulostaa järkevältä raskaan tykistön suhteen?

----> kuinka KAUAN pitäisi kestää, että tuollaisen tuli-iskun sais suoritettua, tilaajan radio/puhelinsoitosta, murkulan ampumiseen tykin putkesta. (aika välillä, puhelinsoiton loppu, kranaatin ballistisen matkan alku putkesta)
 
No meillähän ei ole divisioonia käytössä.

Ja tulta johtaa se, jolle on ko. ampuvan yksikön tulenkäyttöoikeus annettu, oli se sitten tulenjohtopäällikkö, tulenjohtaja, tiedustelija tai huoltojoukkueen soppatykin vartijan apulainen... :cool: Käytännössä komppaukolla tai vanhanmallisessa komppaniassa komppanian, uudenmallisessa komppaniassa kiväärijoukkueiden, tulenjohtajilla on aina käytössään ainakin komppanian omien 81:ien tuli.

Palatakseni aiheeseen - vastatarkka-ampujatehtävässä käytetään kaikkea sitä epäsuoraa, mitä on saatavissa. Joskus toki voi olla, ettei ole käytettävissä mitään muuta kuin komppanian omat 81:t. Silloin ammutaan niillä summittaiseen suuntaan, ja yritetään pakottaa tarkkari liikkeelle asemastaan, alttiiksi havaituksi tulemiselle ja vastatoimille.

Tosiaan vastoin yleistä käsitystä niin tarkkariin vastaaminen toisella tarkkarilla ei ole suosittua eikä suositeltavaa, siitä yksinkertaisesta syystä että sinkkiarkkuun/ruumispussiin voi päätyä oma tarkkari aivan yhtä todennäköisesti kuin se vieraskin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top