Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

Ei uusi palveluskivääri, vaan entisten palveluskiväärien uusi tukki, siviileille.
 
Eli otetaan se vanha T-Ford, kori pois ja tilalle lasikuituinen kori modernimmalla ulkonäöllä. :)
 
Eli otetaan se vanha T-Ford, kori pois ja tilalle lasikuituinen kori modernimmalla ulkonäöllä. :)
Ei ihan. Ennemminkin että otetaan se T-fordin moottori ja voimansiirtopaketti uuteen runkoon ja alustaan. Yhtä kovaa kulkee mutta ohjaus ja ergonomia on parempaa jolloin äärinopeutta saadaan ylöspäin ja saadaan kierrosajat standartoitua.
 
Venäläinen SSO-tarkka-ampuja Syyriassa. Mielipiteitä,kannattaako patruunoita pitää tuossa käsivarressa? Joku sanoi,että ei koska lämpeävät ja käyttäytyvät erilailla pidemmälle etäisyydelle. Katso liite: 19518
"Siperian" vaatimat oppirahat maksaneena (karkeat ohilaukaukset lyhyehköltä etäisyydeltä hyvissä olosuhteissa helppoon maaliin - 30cm yli hetken alkukesän auringossa lämmenneillä patruunoilla) olen oppinut pitämään patruunat paikassa jossa lämpötila pysyy mahdollisimman vakiona.
Minä en pitäisi käsivarressa kuvassa näkyvällä tavalla.
 
Tuo tarkoittaa että lähtönopeuden pitää muuttua 780 m/s → 1200 m/s niin osuma on 400m päässä 280mm yli.
Silloin patruunassa on jo ylipainetta niin paljon että on hyvä jos se kestää sen.
Eli ohilaukaus on kyllä pienin murhe asiassa.

Tähän paineeseen päästään vain väärällä luodilla (liian iso), estellä piipussa tai väärä ruuti (hylsytäynnä nopeaa ruuti)


TA foorumilta kopioitua.



"omien kokemusten mukaan N560 ruudin lämpötila riippuvuus menee kutakuinki näin,,
1M/S nopeuden muutosta, pitää lämpötilan tilan muuttua 1.3 astetta.
ts..10M/S nopeuden muutokseen pitää olla 13asteen lämpötila muutos."



Eli osumapisteen siirtymiseen 300mm vaatisi ruudin lämpötilan nousemitta yli 500 astetta.

Patruunoiden (tahaton) lämmittäminen auringossa tarkoitti tuolloin kolmella eri ampujalla 20-30cm ohilaukausta - varjossa olleilla patruunoilla jokainen osui.
Toki aina voi viisastella, saivarrella ja vtuilla ihan niin paljon kuin huvittaa. Siitä huolimatta patruunoiden lämmittäminen auringossa on myös vanha ja laajasti tunnettu kikka silloin kun tehokas kantama ei tahdo riittää. Kikka myös toimii ja itse en em. syystä säilytä patruunoita hihassa, jos niihin aurinko pääsee siinä paistamaan (tosin en pidä hihassa muutenkaan) riippumatta siitä mitä Ottoville on mieltä.
Henk.koht luotan pitkälti ja monissa asioissa numeroihin, tutkimuksiin ja teoriaan - jos jossakin asiassa kuitenkin kokemus ja teoria eivät jostakin syystä kättele, valitsen kokemuksen toiminnan perusteeksi.
 
Vähän sama juttu kuin se että .338LM on noin puoleen kilsaan lähes immuuni tuulille. Ottoville joskus ansiokkaasti todisti tämän vääräksi - käytäntö ei kuitenkaan jostakin syystä tue sitä näkemystä.
Useampien kymmenien tuhansien ammuttujen laukausten yhteenlaskettu kokemus kuitenkin kertoo toista. Tässäkin asiassa ainakin minun on pakko luottaa kokemukseen.
Tarkka-ammunta on ehdottomasti hyvin pitkälti matematiikkaa, mutta se on myös paljon tekemisen kautta löytyvää "epätieteellistä" kokemusta, oman välineen ja itsensä tuntemusta.
Henk.koht. uskon tarkka-ammunnassa hyvin pitkälti numeroihin, mutta kun numerot vievät toistuvasti ohilaukauksiin, on pakko huomioida ne kokemukset. Toki silloin numeroissa on todennäköisesti joku väärä numero seassa. Mieluummin yhdistän numerot ja kokemukset ja ammun osumia, kuin etsin virheellistä numeroa tai ammun jatkuvasti ohi.
Ne ketkä harrastavat matematiikkaa, etsivät virheellisiä numeroita. Minä en harrasta tai tee työkseni matematiikkaa.
TA-foorumi on muuten auktoriteettina ihan yhtä suuri kuin tämä ja moni muu vastaava foorumi. Onko se paljon, vähän, siltä väliltä vai jotakin muuta, jää jokaisen arvioitavaksi.
 
Jos patruunat ovat lämmeenneet epätasaisesti? Auringon puoleinen kylki on kuumentunut mutta vastapuoli ei. Samoin käynyt ruudille patruunan sisällä.

Näin minäkin tätä asiaa/arvoitusta lähtisin ratkomaan, en toteamaan ensimmäiseksi "ei voi olla mahdollista koska nettifoorumilla.."

Case: 10 patruunan boksi amatöörimäisesti alkukesän auringossa sen ajan mitä radan valmistelu vie. Ammunta alkaa. Ampuja 1: noin 30cm yli, ampuja 2: noin 20cm yli, ampuja 3: "hah jätkillä on huono päivä, kattokaas nyt, näin se homma hoituu - ja 30cm yli".

Toinen 10 patruunan boksi saman pakkauksen patruunoita, varjosta repusta. Ampuja 1: osuma, ampuja 2: osuma, ampuja 3: osuma.

Kaikkien kannalta kehittävintä olisi kai pohtia miksi - ei todeta ei ole mahdollista. Se kun ei kehitä ketään.
 
Niin mitä viisastelua on.
Laskin mikä lainen nopeus ero antaa osumapisteille 300mm eron 400m
Ero on 420m/s.
Jos normaali paineinen patruuna antaa lähtönopeuden 780 m/s tarkoittaa tämä että lähtönopeuden pitää olla 1200m/s.
Ja silloin kyllä paineet ovat pahasti pielessä ja aserikko lähellä.





Mitä vittuilua se on

Jos tarkka apuja foorumilla kerrotaan kokemuksetta että 1,3 asteen muutos aiheuttaa 1m/s lähtönopeus poikkeaman.

Nopeus poikkeama on tässä tapauksessa 420 m/s niin se kun jaetaan 1,3 m, niin saadaan lämpötilan muutos.
Joka on 323 astetta.
Tuossa kertomuksessa ei vain joku asia täsmää.

Itse uskon kyllä Kapiaista tässä osumapisteen vaihtelussa:

Syy taitaa olla siinä, että luodin lähtönopeuden muutos vaikuttaa osumapisteeseen muutakin kautta, kuin vain ulkoballistisesti. Syy on käsittääkseni piipun värähtelyissä(barrel harmonics).
Homma on paljon ymmärrettävämpi, kun ensin katsoo tämän hidastetun videon:

Piippu siis lyö lähestulkoon, kuin ratsupiiska, kun luoti tulee sen läpi.
Pienikin muutos luodin lähtönopeudessa tai ruudin palamisnopeudessa voi vakuttaa hyvinkin paljon siihen, missä kohdassa piippu on aaltoliikettänsä, kun luoti tulee piipusta ulos. Ja hyvinkin pieni muutos tässä voi vaikuttaa todella paljon osumapisteeseen puolessa kilometrissä.

Tähän piipun värähtelyn optimointiin perustuu esimerkiksi hyvin käyvän latauksen hakeminen itseladatessa.
 
Itselleni lämpötilamuutokset tekivät ähän tepposia tarkka-ammunnan MM-kisoissa Tsekeissä. Kohdistukset ja taulukot oli hoidettu noin 0-keleissä maaliskuisessa Suomessa ja kisan ekat päivät ammuttiin aurinkoisessa 20:ssa asteessa.
Iso osa tehtävistä oli lyhyen, 100-300 metrin pätkintää pikkuriikkisiin maaleihin. Vaikka VV N550 onkin aika immuunia lämpötilavaihteluille, oli pikkuriikkisen päänsärkyä arvioida tarkkaa osumapistettä parin kymmenen asteen lämpötilamuutoksissa kun lähtönopeuksia ei oltu ammuttu eri lämmöissä omalla aseella.

Kapiaisen kuvaama 30cm osumapisteen pystysuuntainen muutos @420m kuulostaa aika valtavalta ihan lämpötilaeron aiheuttamaksi. Syitä lienee useampia kuten piipun lämpeneminen "käyttölämpöihin", taulukkolämpöjen mukainen patruuna tai ampujien parempi keskittyminen suoritukseensa niin tähtäyksen kuin laukaisunkin osalta.

Tiedä näistä.
 
Samaa ihmettelin, mutta sitä ei suvaittu foorumilla.


Se siitä keskustelusta.

Tuloksena kapiaiselta vittuilijan leiman.:mad::mad::mad:

Josta tuli kolme tykkäystäkin.(Fremen, ctg ja setämies )(y)(y)(y)
Noh, hyvään seuraan päädyin ainakin...
 
@Kapiainen mikä kaliberi ja luoti teillä oli käytössä? Mistä tuli tuuli ammunnan aika? Muuttuiko se 1 ja 2 casen välillä?

Mietin että miten nopeuden muutos vaikuttaa luodin tuulen sietoon jos tuulee edestä/takaa.
 
@Kapiainen
Mietin että miten nopeuden muutos vaikuttaa luodin tuulen sietoon jos tuulee edestä/takaa.

Suoran vasta- tai myötätuulen vaikutus on mitätön vielä 420m matkoilla. Etenkin kolmenollakasia isommilla patruunoilla.

Itselläni pohditutti, että aloitettiinko ammunta puhdistetulla aseella ja sitten asettui muutaman laukauksen jälkeen? Itse ammun aina muutaman laakin, ennen varsinaista kasan hakemista. "Paskaisella" piipulla tuntuu oma TRG tekevän parasta jälkeä.
 
TRG:llä olen havainnut maksimissaan noin 0,3 mrad eroja "coldboren" ja lämmenneellä piipulla ammuttujen laukausten siirtymän myötä. 420 metrillä tekisi sen 13cm. Siihen vähän ruudin lämpötilaeroa noin 10cm ja loput ampujan virhettä niin alkaa se siitä ero syntyä...
 
29906170001_5773230958001_5773230708001-vs.jpg

ei ole herkkua https://www.usatoday.com/story/news...national-guard-snipers-rifle-photo/531416002/
 
Back
Top