Ressun lyseolaiset terroristit
Kun miettii, mistä Euroopan väkivaltaisimman kansallismielisyyden aalto nyt kumpuaa, voi katsoa vaikkapa, mitä 1900-luvun alun helsinkiläiset lyseolaiset tekivät.
(KUVA: MATTI PIKKUJÄMSÄ)
Tommi Nieminen HS
Julkaistu: 2.11. 2:00
HELSINKILÄISISTÄ lyseolaispojista
Nikolaisen Arvista,
Rosenbröijerin Bertelistä ja
Eklundin Martista ei ole kirjoitettu balladeja, vaikka he tekivät juuri sellaisia kamaluuksia, joista balladeissa kerrotaan.
Tommi Nieminen (KUVA: MITRO HÄRKÖNEN / HS)
Heidät on aktiivisesti unohdettu.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Helsinki oli alkuvuonna 1905 noin 100 000 asukkaan levoton pikkukaupunki. Venäjän sortokausi jatkui kuudetta vuotta, keisarina oli
Nikolai II. Nikolainen, Rosenbröijer ja Eklund olivat melko tavallisia lyseolaisia Ressusta eli Helsingin reaalilyseosta.
Paitsi että he kuuluivat Verikoiriin, lyseolaisten terroristiseen salaseuraan. Porukassa oli noin tusina 16–17-vuotiaita miehiä ja yksi nainen. He tulivat Ressun lisäksi Norssista eli Normaalilyseosta ja Lärkanista eli Nya Svenska Läroverketistä.
Ne ovat edelleen Suomen eliittikouluja, joihin pääsee sisään, jos keskiarvo huitelee reippaasti yli yhdeksän.
LYSEOLAISPOJAT tulivat mieleen, kun pohdiskelin, mistä Euroopan radikaalin kansallismielisyyden aalto nyt kumpuaa.
Historioitsija
Teemu Keskisarja kertoi Verikoirista vuonna 2010 julkaistussa kirjassaan
Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Porukassa hämmästyttävintä oli se, kuinka tavanomainen oli lyseolaisporukka, joka ryhtyi täysiverisiin terrori-iskuihin. He murhasivat vuosina 1905–1906 varmuudella kolme ihmistä, mahdollisesti jopa viisi.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Teot tehtiin Suomen itsenäisyystaiston nimissä.
Nyt Euroopassa on taas nuorten juippien kansallismielistä kapinaa: Katalaanien ja baskien itsenäisyysliikkeet melskaavat itsenäisyyden puolesta Espanjassa, flaamit kapinoivat Belgiassa. Pohjois-Irlannissa lämmitetään vanhoja kaunoja katolisten ja protestanttien välillä.
Katalonian itsenäisyysliike on tähän syksyyn asti ollut tunnettu nimenomaan väkivallattomuudestaan. Viime viikkoina on ollut voimistuvia merkkejä siitä, että osa katalaaneista on siirtynyt kovempaan väkivaltaan. Syyskuun lopulla seitsemän heistä vangittiin epäiltyinä pommi-iskujen valmistelemisesta.
Se järkytti Espanjaa, jossa baskien terroristijärjestö Eta murhasi takavuosina yli 800 ihmistä.
MIKÄ ajaa nuoret miehet (sillä aatteellinen väkivalta on pitkälti sukupuolikysymys) äärimmäisiin tekoihin? Epäkypsyys ja johdateltavuus? Identiteetin etsintä? Seikkailunhalu? Testosteronin kuohu? Ryhmäpaine ja parvityhmyys?
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Yhdysvaltalaisen PAI-järjestön raportin mukaan vuosina 1970–1999 noin 80 prosenttia maailman aseellisista konflikteista tapahtui valtioissa, joissa on
nuorisopullistuma. Termi tarkoittaa väestöllistä vinoutumaa, jossa vähintään 60 prosenttia maan väestöstä on alle kolmikymppisiä.
Jos hyvin käy, ajan henkeen turhautuneiden nuorten liikehdinnästä selvitään sukupolvikapinalla kuten 1970-luvun lopulla länsimaissa alkaneella punk-aallolla. Jos huonosti käy, ajaudutaan aseelliseen konfliktiin.
Se ei ole kulttuurisidonnainen ilmiö vaan voi tapahtua missä vain.
Kuten 1900-luvun alun Helsingissä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
HUHTIKUUN 8. päivänä aamuyöllä 1905 Verikoirat oli joukolla Pasilan varikon kallioilla, teloittamassa 20-vuotiasta tuttua viilaria,
Arvo Virtasta.
Nyt alueelta on viiden minuutin kävelymatka kauppakeskus Triplaan.
Virtasen epäiltiin vasikoineen tsaarinvallan poliisille. Seuraavana aamuna hänet löydettiin verilammikosta. Teloituksen yksityiskohdat ovat epäselvät, mutta Keskisarja arvelee, että Virtaselle luettiin yön pimeydessä jonkinlainen kenttäoikeuden tuomio.
Ei olla kaukana ääri-islamismista, joka iljettää nykyajassa. Siitä touhun erotti lähinnä se, ettei lyseolaisten teoilla ollut radikaaleilla uskontulkinnoilla marinoitua kontekstia.
Elokuussa 1905 lyseolaiset murhasivat Kaivopuistossa – ehkä väärän uhrin valittuaan – suomalaisen kolmen alaikäisen lapsen isän, konstaapeli
Johan Forsténin. Syyskuussa 1905 joku ampui ukrainalaista aliupseeria
Mark Denisukia selkään Kansakoulukadulla, mutta tekijästä ei ole varmuutta. Neljä päivää myöhemmin Nikolainen heitti itse tehdyn pommin Eerikinkatu 10:ssä sijainneen poliisiaseman eteen.
EI minusta ole sanomaan, että lyseolaispojat olisivat olleet sinänsä väärällä asialla. Suomea ei venäläistetty eikä oikeuksia ajettu lopullisesti alas.
Keinot vain olivat sairaat. Öisiä teloituksia ei oikeuta mikään päämäärä.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Hämmentävintä on se, kuinka tavallisia Ressun pojat olivat. Päälle päin ei arvannut, kuinka myrkyttyneet vihasta he olivat. Koulun rangaistuspäiväkirjoissa vuosina 1904–1905 hurjinta oli se, että Rosenbröijer oli narahtanut kessuttelusta.
Samanaikaisesti pojat olivat suunnitelleet Venäjän kenraalikuvernöörin
Nikolai Bobrikovin murhaa. Ukko oli tarkoitus räjäyttää Uspenskin katedraalin jumalanpalveluksessa, mutta tekemättä jäi. Lopulta Kouluylihallituksen hintelä ja puolikuuro apukamreeri
Eugen Schauman ampui kesäkuussa 1904 Bobrikovin ja itsensä.
Uskomattominta oli, että lyseolaispojat suunnittelivat tosissaan jopa tsaarin murhaa. Oli saatu selville, että Nikolai II lähtee Kannakselle metsästämään. Tiedustelu vain oli erehtynyt päivämäärissä. Kun lyseolaispojat Arvi Nikolainen,
Kalle Nyman,
Primus Nyman ja
Gunnar Björling ehtivät Kannakselle revolverit kasseissa, tsaari oli jo palannut Pietariin.
Jänis ja kettu saaliinaan.
Kun miettii, mistä Euroopan väkivaltaisimman kansallismielisyyden aalto nyt kumpuaa, voi katsoa vaikkapa, mitä 1900-luvun alun helsinkiläiset lyseolaiset tekivät.
www.hs.fi