Aihe, johon ei edes T. Keskisarja lopulta uskaltanut kommenttia heittää Viipuri-teoksessaan.
Lars Westerlund kyllä kommentoi asiaa 'Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22' -teoksessa ja muistaakseni juuri tässä tutkimuksessa annettiin ymmärtää myös juutalaisten melkein joutuneen montun reunalle.
Siis melkein, koska niinhän ei käynyt ja Westerlundin perustelut olivat melko heppoisia.
En ihmettelisi lainkaan jos vaikkapa kymmenen vuoden päästä Kiinan ihailu tms. on vallannut alaa. Siellä tehdään päätöksiä, ei ole demokratiaa hidastamassa....
Kiinan kommunistisen puolueen fanitus ja kritiikitön suhtautuminenhan siihen on jatkunut katkeamattomana aatteeseen kallellaan olevien keskuudessa. Edes välirikko Neuvostoliiton kanssa viiksivallun kuoltua ei aiheuttanut suurempia ongelmia Maolle niiavien, mutta Moskovan ykköspaikkaa vallankumousrintamassa pitäville.
Nythän KKP:n suhtaudutaan lähes kaikissa suomalaisissa politiikkopiireissä ja teollisuudessa aivan ongelmitta ja sen kanssa toimitaan kuin se olisi demokraattinen valtio. Ei edes vihjata siihen, että voisi olla jotenkin ongelmallista tuottaa tavaraa maasta, jossa se on saatettu valmistaa pakkotyövoimalla.
Jostain syystä uiguurit ovat nyt sitten ruvenneet kiinnostamaan joitakin poliitikoja ja toimittajia, mutta moninkertaisesti enemmän ja pidempään järjestelmällisesti vainotut, leiritetyt ja tapetut kristityt manner-Kiinassa eivät kiinnosta tai ole kiinnostaneet pätkääkään. Sama juttu tiibetiläisten, Falun Gongin harjoittajien tai yleensä poliittisten vankien suhteen.
Suomessa taitaa olla nykyään tasan yksi puolue, josta on potkittu kiinalaissyntyinen edustaja pois, kun tämä rupesi suoltamaan Pekingin propagandaa.
Se että Suomen suhde Kiinan kansantasavaltaan oli YYA-aikana kuitenkin täysin eri tasolla verrattuna Neuvostoliittoon, kertoo se miten paljon avoimemmin uutisoitiin esim. Taivaallisen rauhan aukion verilöylystä vuonna 1989.
Vuoden 1991 vallankaappauksesta uutisoitiin silkkihanskoin ja vaikka SNTL oli mennyt ja YYA mitätöity, niin vielä vuoden 1993 perustuslaillisesta kriisistäkin uutisoitiin (ainakin maan suurimmissa lehdissä ja Ylellä, mitä olen näihin päässyt jälkikäteen tutustumaan) aika pidättyvästi, vaikka siviileitä siellä kylmennettiin.