Toinen maailmansota, yleinen keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miheikki
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Viehättävä yksityiskohta tämä Enver Pashan toiminta Saksan Reichswehrin yhteysupseerina suhteessä Neuvosto-Venäjään. Kun Enver oli saanut pulkkaan Armenian (kristittyjen) kansanmurhan, mutta sota menikin pieleen, alkoi tämän ihmiskunnan suuren ystävän jalkojen alla maa polttaa ja olikin aika lähteä järkkäilemään edellytyksiä seuraavalle maailmansodalle. Joka toi ennennäkemättömän määrän hyvinvointia ja riemua kaikille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Enver_Pasha#Armistice_and_exile
Kolme 'pashaa', kaikki yhdellä asialla. Niin se vain on. Ja keski-Eurooppa, erityisesti sakut, heidät korkeakouluttivat.

Armenialaiset hävitettiin historialliselta asuinalueeltaan - kuten oli nuortuorkkilaisilla tarkoituskin.

Suosittelen foorumitovereita lukemaan Kevorkian Raymondin Armenian kansanmurhan historian; se on käännetty englanniksi: 'The Armenian Genocide: A Complete History'.

Hyvä teos. Enkä usko - ja siitähän on kysymys nykyisessä politiikassa - arabialaisten ja muiden kohdalla olevan kysymys mistään muusta.
 
Viimeksi muokattu:
Katsellessa tuota Babylon Berlin -sarjaa tuli tämä aktiivisesti unohdettu asia niin voimallisesti vastaan, että tuntui oikein räikeältä. Aiemmin olen tähän törmännyt vain ns. salaliittoteoria-genressä, vaan nyt alkaa olla jo populaarikulttuurissa ihan avoimesti.

https://warontherocks.com/2016/06/s...ilitary-pact-and-the-origins-of-world-war-ii/

SOWING THE WIND: THE FIRST SOVIET-GERMAN MILITARY PACT AND THE ORIGINS OF WORLD WAR II​

IAN JOHNSON

Before dawn on June 22, 1941, German bombers began to rain destruction down on a swath of Soviet cities from Leningrad to Sevastopol. It was the beginning of Operation Barbarossa, the largest military operation in the history of the world. By the end of the day, three million German soldiers and their allies crossed the Soviet border, inaugurating the bloodiest phase of World War II. The invasion also brought to a bloody conclusion 20 years of secret cooperation between Germany and the Soviet Union.

While Soviet-German military cooperation between 1922 and 1933 is often forgotten, it had a decisive impact on the origins and outbreak of World War II. Germany rebuilt its shattered military at four secret bases hidden in Russia. In exchange, the Reichswehr sent men to teach and train the young Soviet officer corps. However, the most important aspect of Soviet-German cooperation was its technological component. Together, the two states built a network of laboratories, workshops, and testing grounds in which they developed what became the major weapons systems of World War II. Without the technical results of this cooperation, Hitler would have been unable to launch his wars of conquest.

After World War I, the victors dismantled the vaunted German army, reducing it to only 100,000 men. The Treaty of Versailles further forbade Germany from producing or purchasing aircraft, armored vehicles, and submarines. These provisions highlighted the Entente’s hope that removing German access to modern technologies of war would force Germany to abandon its militarist past. To the contrary, those particular provisions further convinced the remnants of the German High Command that technological rearmament was essential to restoring Germany’s position. Few works since the opening of the Russian Archives have explored the Soviet-German military pact in its totality. None have focused on its technological aspects. In this article, I offer new conclusions on the subject, drawing from archives in Russia, Germany, the United Kingdom, Poland, and the United States. Of particular importance for this piece are the Russian State Military Archive (RGVA), the archives of the German corporations Krupp, M.A.N. and Daimler-Benz, the U.S. National Archive’s Collection of Foreign Records Seized, and Yale University’s Russian Archive Project.

[jatkuu...]

At the Treaty of Rapallo in April 1922, Germany and the Soviet Union normalized relations for the first time, the first blow against the postwar order. The following summer, the Reichswehr and Red Army held a series of secret summits during which they crafted the framework for military cooperation. At first, Hans von Seeckt envisioned German military-industrial firms moving banned production and research to the Soviet Union. His staff earmarked considerable portions of the Reichswehr’s “black funds” — financial resources hidden from the German government — to subsidize these programs. To accommodate German firms, Lenin personally supervised the establishment of a concessionary system whereby German corporations could take over and modernize existing Soviet industrial plants under the close supervision of Soviet officials. Under the auspices of this program, German firms took over shipyards, factories for aviation, artillery, grenades, and rifles, chemical weapons plants, and other critical facilities. German businesses expected to profit from these ventures, but also hoped to find a new home for military experts, technical testing, and production in banned fields. Seeckt envisioned these factories one day supplying the reborn German army in a future war with France. The Soviets, in turn, hoped to increase their military industrial production cheaply, gain access to German technology, and train hundreds of new engineers.

Most of these ventures failed in the difficult economic circumstances of early Soviet Russia. The most important of these arrangements, a massive Junkers aircraft production facility outside of Moscow, failed to live up to either sides’ expectations, although it did become one of the most productive aircraft facilities in the Soviet Union. In December 1926, after massive financial losses, the owner of Junkers owner leaked details on the German program in Russia to members of the Reichstag, Germany’s parliament. On December 3, 1926, the scandal became public when a seven-line headline appeared in the Manchester Guardian, proclaiming: “Cargoes of Munitions from Russia to Germany! Secret Plan between Reichswehr Officers and Soviet. STARTLING DISCLOSURES…” The German government, largely ignorant of ongoing Reichswehr efforts in the Soviet Union, fell in disgrace after a vote of no confidence in the Reichstag.

Ja tulkintasi tästä tekstistä on?
 
Ja tulkintasi tästä tekstistä on?

Että se on hyvin kirjoitettu ja ennen kaikkea suoraan eri kielisiin arkisto- ja muihin lähteisiin kaivautuminen on todella ansiokasta. En tulkitse sitä sen enempää kuin että preppasivat sotatekniikkaa ja taktiikkaa yhdessä, testasivat sitä yhdessä Espanjassa toisiaan vastaan ja sitten alkoivat isommat pelit. Vastakkaisesta testauksesta huolimatta vielä Puolan valtaus tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tätä hommaa epäiltiin aikanaan mutta epäilemättä sitä pidettiin vain "salaliittoteoriana" ja tieto pysyi asianosaisten lisäksi vain tiedustelupalvelujen tiedossa, kunnes kenraali Hans von Seeckt:in paprut tuli julkisuuteen toisen maailmansodan jälkeen. Minkä lisäksi Neuvostoliiton hajottua oli arkistot vähän aikaa auki ja löytyi sitten sieltäkin viitteitä. Aika hurjaa sinänsä että sakemanneilla oli NL:n luvalla Murmanskin liepeillä salainen sukellusvenetukikohtansa, ilmeisesti Norjassa käytyjen taisteluiden aikanakin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Germany–Soviet_Union_relations,_1918–1941#Treaty_of_Rapallo_1922_and_secret_military_cooperation

Tietenkin jos haluaa Espanjasta 1930-luvulla hakea analogian nyky-Syyriaan, jossa oli lännen/Israelin tukemat "maltilliset kapinalliset" ja Venäjän tukema Syyrian armeija kovasti vastakkain, mutta Benjamin Netanjahu ja Putin olivat/ovat samaan aikaan parhaat kaverit, niin sen voin tehdä.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: EK
Kolme 'pashaa', kaikki yhdellä asialla. Niin se vain on. Ja keski-Eurooppa, erityisesti sakut, heidät korkeakouluttivat.

Armenialaiset hävitettiin historialliselta asuinalueeltaan - kuten oli nuortuorkkilaisilla tarkoituskin.

Suosittelen foorumitovereita lukemaan Kevorkian Raymondin Armenian kansanmurhan historian; se on käännetty englanniksi: 'The Armenian Genocide: A Complete History'.

Hyvä teos. Enkä usko - ja siitähän on kysymys nykyisessä politiikassa - arabialaisten ja muiden kohdalla olevan kysymys mistään muusta.

Kovasti ainakin kehuu arvostelija.

https://www.researchgate.net/public...orkian/link/5849b6d608aed5252bcbe568/download
 
https://www.amazon.com/Lure-Neptune...eywords=lure+of+neptune&qid=1604160260&sr=8-1

The Lure of Neptune: German-Soviet Naval Collaboration and Ambitions, 1919 - 1941 (Studies in Maritime History) 1st edition​

by Tobias R. Philbin III (Author)
4.6 out of 5 stars 3 ratings


Patrick R. Osborn

4.0 out of 5 stars Throwing Light On A Little-Known Topic
Reviewed in the United States on March 27, 2000

In this concise study, Tobias Philbin thoroughly dismantles the widely held notion that the period between the Nazi-Soviet Non-Aggression Pact and the German invasion of Russia was merely a convenient breathing space for Stalin to prepare for his coming war against Hitler. In fact during this period the Soviet Union actively cooperated with Hitler's war against the Western Powers. Among Stalin's un-neutral acts: granting the Germans the use of a U-Boat replenishment base near Murmansk (Basis Nord); facilitating the travel of German commerce raiders from the North Sea across north Russia to the Pacific; and cooperating with the German seizure of the American merchant vessel, City of Flint. In fact the Jan Wellem, which the Germans based at Basis Nord to supply their submarines, would participate in the German invasion of Narvik in April 1940 (where the British promptly sunk her). Unfortunately for Stalin, the relationship was largely one-sided, with the Germans continually delaying promised deliveries of coveted naval technology (including plans for the formidible battleship Bismarck). Excellently documented in Soviet and German sources (some of which were captured by the Allies at the end of the war), Philbin throws considerable light on a previously well-hidden aspect of the Second World War.
 
Rakenteeltaan samanlainen kuin Raul Hilbergin teos juutalaisten kansanmurhasta. Ei tosin niin massiivinen (no siltikin pitkä kirja).

Teoksessa käydään kylä- ja kaupunkikohtaisesti tapahtumat läpi. Poikkeuksellista oli se, että armenialaisia kidutettiin järjestelmällisesti ja murhattiin mahdollisimman kivuliaasti. Kaikki mitä voitte teräaseella kuviteltavan tehdä, hukuttaminen ja ristiinnaulitseminen olivat mm. keinoina. Antiikkisia rakennuksia, esimerkiksi luostareita ja veistoksia tuhottiin.

Kuulostaako tutulta Irakin ja Syyrian suunnalta?
 
Katsellessa tuota Babylon Berlin -sarjaa tuli tämä aktiivisesti unohdettu asia niin voimallisesti vastaan, että tuntui oikein räikeältä. Aiemmin olen tähän törmännyt vain ns. salaliittoteoria-genressä, vaan nyt alkaa olla jo populaarikulttuurissa ihan avoimesti.

https://warontherocks.com/2016/06/s...ilitary-pact-and-the-origins-of-world-war-ii/

SOWING THE WIND: THE FIRST SOVIET-GERMAN MILITARY PACT AND THE ORIGINS OF WORLD WAR II​

IAN JOHNSON

Before dawn on June 22, 1941, German bombers began to rain destruction down on a swath of Soviet cities from Leningrad to Sevastopol. It was the beginning of Operation Barbarossa, the largest military operation in the history of the world. By the end of the day, three million German soldiers and their allies crossed the Soviet border, inaugurating the bloodiest phase of World War II. The invasion also brought to a bloody conclusion 20 years of secret cooperation between Germany and the Soviet Union.

While Soviet-German military cooperation between 1922 and 1933 is often forgotten, it had a decisive impact on the origins and outbreak of World War II. Germany rebuilt its shattered military at four secret bases hidden in Russia. In exchange, the Reichswehr sent men to teach and train the young Soviet officer corps. However, the most important aspect of Soviet-German cooperation was its technological component. Together, the two states built a network of laboratories, workshops, and testing grounds in which they developed what became the major weapons systems of World War II. Without the technical results of this cooperation, Hitler would have been unable to launch his wars of conquest.

After World War I, the victors dismantled the vaunted German army, reducing it to only 100,000 men. The Treaty of Versailles further forbade Germany from producing or purchasing aircraft, armored vehicles, and submarines. These provisions highlighted the Entente’s hope that removing German access to modern technologies of war would force Germany to abandon its militarist past. To the contrary, those particular provisions further convinced the remnants of the German High Command that technological rearmament was essential to restoring Germany’s position. Few works since the opening of the Russian Archives have explored the Soviet-German military pact in its totality. None have focused on its technological aspects. In this article, I offer new conclusions on the subject, drawing from archives in Russia, Germany, the United Kingdom, Poland, and the United States. Of particular importance for this piece are the Russian State Military Archive (RGVA), the archives of the German corporations Krupp, M.A.N. and Daimler-Benz, the U.S. National Archive’s Collection of Foreign Records Seized, and Yale University’s Russian Archive Project.

[jatkuu...]

At the Treaty of Rapallo in April 1922, Germany and the Soviet Union normalized relations for the first time, the first blow against the postwar order. The following summer, the Reichswehr and Red Army held a series of secret summits during which they crafted the framework for military cooperation. At first, Hans von Seeckt envisioned German military-industrial firms moving banned production and research to the Soviet Union. His staff earmarked considerable portions of the Reichswehr’s “black funds” — financial resources hidden from the German government — to subsidize these programs. To accommodate German firms, Lenin personally supervised the establishment of a concessionary system whereby German corporations could take over and modernize existing Soviet industrial plants under the close supervision of Soviet officials. Under the auspices of this program, German firms took over shipyards, factories for aviation, artillery, grenades, and rifles, chemical weapons plants, and other critical facilities. German businesses expected to profit from these ventures, but also hoped to find a new home for military experts, technical testing, and production in banned fields. Seeckt envisioned these factories one day supplying the reborn German army in a future war with France. The Soviets, in turn, hoped to increase their military industrial production cheaply, gain access to German technology, and train hundreds of new engineers.

Most of these ventures failed in the difficult economic circumstances of early Soviet Russia. The most important of these arrangements, a massive Junkers aircraft production facility outside of Moscow, failed to live up to either sides’ expectations, although it did become one of the most productive aircraft facilities in the Soviet Union. In December 1926, after massive financial losses, the owner of Junkers owner leaked details on the German program in Russia to members of the Reichstag, Germany’s parliament. On December 3, 1926, the scandal became public when a seven-line headline appeared in the Manchester Guardian, proclaiming: “Cargoes of Munitions from Russia to Germany! Secret Plan between Reichswehr Officers and Soviet. STARTLING DISCLOSURES…” The German government, largely ignorant of ongoing Reichswehr efforts in the Soviet Union, fell in disgrace after a vote of no confidence in the Reichstag.
Tosin esim. vanhemmassa populäärihistoriassa Rapallon sopimuksen seurauksena alkanut yhteistyö oli ihan hyvin esillä. Nykyään taas (myös osalla tutkijoista ja etenkin "tutkijoista") asia on jo unohtunut, tai ainakin jäänyt taka-alalle. Kuka esim. tänä päivänä muistaa, että Iso-Britannia joutui tosissaan tekemään valintaa siitä, liittoutuuko Saksan vai Ranskan kanssa ennen ensimmäistä maailmansotaa (ja se todennäköisempi vaihtoehto oli Saksa)? Tai että Iso-Britannialla ja Ranskalla ei ollut mitään vaikeuksia liittoutua Ottomaanien imperiumin kanssa Venäjää vastaan Krimin sodassa? jne.

Historiantutkimuksen ja -kirjoituksen ongelma on, että kun tulee uutta matskua, vanha tahtoo jäädä taka-alalle. Osin siksi, että oletetaan lukijan se jo tietävän.
 
Tosin esim. vanhemmassa populäärihistoriassa Rapallon sopimuksen seurauksena alkanut yhteistyö oli ihan hyvin esillä. Nykyään taas (myös osalla tutkijoista ja etenkin "tutkijoista") asia on jo unohtunut, tai ainakin jäänyt taka-alalle. Kuka esim. tänä päivänä muistaa, että Iso-Britannia joutui tosissaan tekemään valintaa siitä, liittoutuuko Saksan vai Ranskan kanssa ennen ensimmäistä maailmansotaa (ja se todennäköisempi vaihtoehto oli Saksa)? Tai että Iso-Britannialla ja Ranskalla ei ollut mitään vaikeuksia liittoutua Ottomaanien imperiumin kanssa Venäjää vastaan Krimin sodassa? jne.

Historiantutkimuksen ja -kirjoituksen ongelma on, että kun tulee uutta matskua, vanha tahtoo jäädä taka-alalle. Osin siksi, että oletetaan lukijan se jo tietävän.
Tai kuka muistaa, että Suomen vapaussodan aikana Maailman Teeherra valitsi pommittaa Walleniuksen joukkoja, kun nämä yrittivät katkoa Muurmannin rataa?

Eli voidaanko tulla siihen johtopisteeseen, että - kuten allekirjoittaneella Helsigngin yliopiston 'humanististen tieteiden maisterilla amiksen ja aaämkoon kautta', ei riitä ymmärrys nykyisten sosiologien tarjoamaan linjaan.

Pitää myös muistaa - ja olen se kalkin, karvaasti todennut -, mitään 'populaarihistorian' lukijaa - ei tänä päivä olemassa 30-luvun Hannulan 'Vapaussodan historian' tapaan.
 
Tai kuka muistaa, että Suomen vapaussodan aikana Maailman Teeherra valitsi pommittaa Walleniuksen joukkoja, kun nämä yrittivät katkoa Muurmannin rataa?

Miksei olisi? Teeherra taisteli Saksan vaikuttamista vastaan ja britit katsoivat suomalaisten peliliikkeet saksalaisvaikutuksen käsiksi. Olikohan Teeherra siinä edes niin paljon väärässäkään? -saksan vaikutus- oli varmasti viimeistään -18 Suomessa voimallinen, saksalaiset oli tänne varta vasten kutsuttu ja kuningastouhakka kävi jo kuumana. Suomi oli matkalla kohti täydellistä vasalliutta.
 
Tuossa aiemmin keskusteltiin IKLn mahdollisesta juutalaisvastaisuudesta. No, se tuli puitua. Mutta jos joskus olette tilaisuudessa lukea IKL-lehtiä esim. elokuulta -44, niin lukekaa ihmeessä. Raikas ja Salmiala vetävät teksteissä vielä ihan täyttä aatupeesiä. Tilanteessa, jossa julkisesti NL, Usa ja GB et Swe ovat jo paaluttaneet sen, mitä suuntaa Suomen pitää kulkea, jotta jää edes mahdollisuus säilyä miehittämättä.....

Olen monta kertaa luulotellut itselleni ja uskon vieläkin siihen, että Suomen juutalaisten turvallisuuden takuumies oli Mannerheim. Kun silloista -asenneilmastoa- vähän peilaa siihen, mitä saksalaiset harjoittivat, niin joku tarpeeksi jykevä vaikuttaja tarvittiin estämään laajemmat juutalaisiin kohdistuneet toimet. Ja ainoa tarpeeksi vahva oli M. Muusta ei puhettakaan.
 
saksalaiset oli tänne varta vasten kutsuttu ja kuningastouhakka kävi jo kuumana. Suomi oli matkalla kohti täydellistä vasalliutta.
Kaksi jälkimmäistä on totta ja ensimmäinenkin Hjeltin kohdalta: Suomen laillinen hallitus eli helmikuussa 1918 lähinnä Ukko-Pekan johtama senaatti (koska eduskunta ei pystynyt kokoontumaan) ei missään kohtaan kutsunut sakemannia apuun; vapaussodan ylipäällikkö ei olisi KOSKAAN kutsunut saksalasta apuun, ei ehkä pelkästään vanhana ryssänupseerina.

Kyllä, monarkiakiima valtasi nopeasti sivistyneistöpiirin: hyvä esimerkkin on Wilkunan painettu teos, 'Kun kansa nousee'.

Tuossa aiemmin keskusteltiin IKLn mahdollisesta juutalaisvastaisuudesta. No, se tuli puitua. Mutta jos joskus olette tilaisuudessa lukea IKL-lehtiä esim. elokuulta -44, niin lukekaa ihmeessä. Raikas ja Salmiala vetävät teksteissä vielä ihan täyttä aatupeesiä. Tilanteessa, jossa julkisesti NL, Usa ja GB et Swe ovat jo paaluttaneet sen, mitä suuntaa Suomen pitää kulkea, jotta jää edes mahdollisuus säilyä miehittämättä.....

Olen monta kertaa luulotellut itselleni ja uskon vieläkin siihen, että Suomen juutalaisten turvallisuuden takuumies oli Mannerheim. Kun silloista -asenneilmastoa- vähän peilaa siihen, mitä saksalaiset harjoittivat, niin joku tarpeeksi jykevä vaikuttaja tarvittiin estämään laajemmat juutalaisiin kohdistuneet toimet. Ja ainoa tarpeeksi vahva oli M. Muusta ei puhettakaan.
Laajemmat? Suomessa ei ollut mitään toimia, paitsi saksalaisten pakolaisten käännyttäminen tai 'luovuttaminen'.

'Ajan suunnan' toimituksessa elettiin ihan loppuun asti (kyllä, olen ollut tilaisuudessa lukea...) Saksan voiton tai paremminkin ryssän tappion tunnelmissa; kuten aikaisemmissa viesteissäni tähän ketjuun olen kirjoittanut, niin keskieurooppalainen aate liitettiin moskovalaisuuteen ei biologisesti, vaan aattellisesti.
 
Niin?

Berliinin suurlähettiläs Hjelt 'valtuutti' (lainausmerkit, koska hänellä ei ollut siihen valtuuksia) saksalaisten joukkojen kutsumisen Suomeen.

Kuten yleisesti tiedetään, niin ylipäällikkö ei olisi tällaiseen menettelyyn suostunut, koska (ehkä) tiesi sen sekä poliittiset että historiallisen merkityksen.
 
Back
Top