arix
Respected Leader
Samaa mieltä, taisi Karjalassa olla aika kova venäläisvastainen mieliala...
Toinen maailmansota, yleinen keskustelu
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Erkki
Ylipäällikkö
1933 vaaleihin IKL meni vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa ja ne saivat vajaa 17% äänistä. 1936 vaaleissa IKL sai 8,34%. Demokratian vastaisia voimia kannatti toki useampikin, sillä olihan niitä myös SDP:n sisällä.
Eihän mulla ole tietoa, vaikka jäsen @baikal illa olisi paljonkin historian tai valtiotieteen opintoja takana. Aika monella tänne kirjoittavalla ei ole; huomaa kyllä tuotoksista. Alkuperäinen väitehän oli että venäläiset rikkaat kauppahuoneet toimi yli vallankumousten melskeiden sekä Nliiton loppumisen. Tykkimiehemme olisivät olleet 1990-luvulla kiitollisia, jos tällaisia kauppahuonesukuja todella olis ollu. Tykit kului ammunnoissa mutta harmillisesti koko Nliiton ulkomaankauppaorganisaatio lakkasi toimimasta Nliiton loputtua. Eikä varaosia saanu millään, ennnenkuin uudet organisaatiot oli pystyssä 1990-luvun jälkipuoliskolla. 152 TelaK-kaupan toinen puolisko vehkeitäkin saatiin maahan vasta silloin: peräkkäiset numerot, jotka oli vaan odottanu hallissa vuosikausia hakijoita.
Mainittu jenkki ei näistä asioista osaisi kertoa, kun kuoli 1980-luvulla lähes satavuotiaana. Jos nimi on outo, niin hänet tunnetaan paremmin nimellä Averell Harriman. Eikä välttämättä sotia edeltäneistä ajoistakaan, mutta Lend Lease järjestelyjä sekä loppusodan konferensseja voittajavaltojen välillä kyllä hoiti. Tästä puheena olevasta asiasta voisi arvella, että kyse on ollu yksittäisistä henkilöistä ennen sotia. Jäihän puna-armeijaankin entisiä tsaarin upseereita töihin. Helppo valinta heille, kun toinen vaihtoehto olis ollu teloitusryhmä. Agentti saa yleismaailmallisesti tietyn osuuden kaupan arvosta eli kun paljon kauppaa syntyy, niin väkisinhän siinä rikastuu. Tämä on kuitenkin ihan eri asia, kun sata vuotta vanhat salassa toimivat kauppahuoneet.
Viimeksi muokattu:
arix
Respected Leader
Jep, ei tuossa ihmemaassa olisi rikkauksia kauan katsottu vaan paikallinen punakaarti olisi sen besorkannut alta aikayksikön...
Ehkä, mutta en lähde vänkäämään enempää. Muistiini olen oppinut luottamaan ja ymmärryksen valokin on ollut kohtuullinen.
Eilen illalla palauttelin mieleeni tätä asiaa ja palaan aiheeseen kenties joskus.
Susitaival oli melkoisen aktiivinen sekä Lapun liikeessä että IKL:ssä ja melkoisen antisemistinen.
Jo edellisessä viestissäni mainitsema Paavo Susitaival oli myöhempinä vuosinaan sitä mieltä, että oli onnekasta, että Talonpoikaismarssista ei tullut vallankaappausta (osa Lapuan liikeeseen kuuluneista upseereista luuli, että kyseessä on vallankaappaus ja porukalle olisi ollut aseet valmiina + varuskunnat olisi otettu haltuun) tai että Mäntsälän kapina kukistui. Talvisodan ihme ei olisi ollut mahdollinen ilman kaikkien yhteiskunnan kerrosten väkevää sitoutumista yhteiseen taisteluun. Hirveän paljon erimieltä en kyllä kykene olemaan.
tulikomento
Supreme Leader
Mielenkiintoinen video siitä mitenkä Aatu suunnitteli valtakautensa alusta lähtien aggressiivista laajentumispolitiikkaa muiden valtioiden kustannuksella.
Olisiko mitään painettua esimerkkiä?
Varmuudella en voi sanoa lukeneeni kuin 'Ahvolan' ja 'Lentävän komppanian' talvisotaa edeltäneeltä ajalta ja sitten noita sotien jälkeisiä ja niissä en ainakaan muista mitään juutalaisvastaisia teemoja esiintyneen.
Uolan en muista (tosin lukemisesta on aika monta vuotta aikaa) myöskään Sinimustassa veljeskunnassa kys. herran juutalaisvastaisuudesta maininneen, joka ei tietenkään tarkoita etteikö tämä sellainen olisi voinut olla.
Ja siis siihen voin yhtyä täysin, että Ajan suunnassakin kirjoiteltiin useasti tavalla, joka nykyään tulkitaan varmasti juutalaisvastaisuudeksi, mutta enemmän kuin useasti se liittyy jotenkin venäläisyyden ja kommunismin yhdistämiseen.
Noita 'Huccareissun' pakinoita en tosiaan muista lukeneeni, mutta varmaan mainitussa lehdessä niitäkin oli. Vapaamuurarivastaisuus on kyllä tiedossa ja sehän oli yksi asia, joka sulki IKL:ltä monia rahahanoja, ihan kuten eteläpohjalaisten tilallisten nuivuus jälkilapualaiseen kansanliikkeeseen sen vahvasti sosialismilta haiskahtavien tavoitteiden takia.
Viimeksi muokattu:
Juutalaisvastaisuus "Ahvolassa" olisi ollutkin aika yllättävää.
Nyt ei kuitenkaan satu olemaan Susitaipaleen puhekokoelmaa tai kriittistä elämäkertaa käsillä. Kansallisbibliografiaan en omaa tunnuksia, joten sieltä en voi tarkistaa. Susitaival ja monet muutkin IKL:n aktiivit niputtivat juutalaiset aika kätevästi vapaamuurien kanssa yhteen, samoin kommunismin ja venäläisyyden.
Tuossa linkki Sirpa Karhun pro gradu -tutkielmaan Ajan suunnan juutalaiskuva 1932-44.
Olen kanssasi vilpittömästi samaa mieltä, että "nykyään tulkitaan varmasti juutalaisvastaisuudeksi" esim.
tai
ja ehkäpä jopa
Tosin noita on kyllä vaikea oikein muutenkaan tulkita. Susitaipaleen tekstiä eivät tietenkään ole, mutta kyllä suomalaisessa äärioikeistossa selkeää antisemitismiäkin on ollut.
Törmäsin myös Jari Hanskin väikkäriin Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa1918—1944. Siellä vähän laajemmin ja lisää.
Edit.
Vittu, linkki jäi tuosta Hanskin väikkäristä.
Viimeksi muokattu:
Ai meinaatko ettei 'Suomen Sommessa', hallituksen joukoissa olisi ollut suomenjuutalaisia? Perstuntumalta ja varmaan vähän stereotyyppisestikin veikkaisin, että enemmän kuin punaisissa.
Tutkimustietoa, varsinkaan painettua sellaista, ei taida olla, mutta veikkaisin kuitenkin jokusen sinne eksyneen.
Mutta joo, arvon nimimerkki on oikeassa, ja kuten jo aikasemmassa viestissäni myönsin, kyllä siellä on juutalaisvastaisia teemoja. Jotenkin ne kuitenkin aina linkittyvät näihin aatteen 'profeettoihin' - jotka nyt sattuivat olemaan saksanjuutalaisia - tai ovat yhdistettyinä venäläisyyteen.
Se mistä oikeastaan tässä väittelen ja iikolleja puolustelen on se, että en usko suomalaisissa piireissä olleen sitä 'rodullista', etnistä tai biologista juutalaisvastaisuutta, jota Saksan kansallissosialistisissa piireissä harrastettiin.
Oikeastaan tärkein kysymys on, että olisiko suomalainen 'äärioikeisto' (eli äärikansallismielinen vasemmisto) ryhtynyt toteuttamaan juutalaisten etnistä puhdistusta tai kansanmurhaa?
Siihen en usko hetkeäkään. Ryssien likvidointiin Suomenmaasta sen sijaan saatan uskoa, oli sitten vuosi 1918, 1941 tai 1944.
Viimeksi muokattu:
Meinaan sitä, että Ahvola on Susitaipaleen omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva teos Ahvolan rintaman taisteluista vuonna 1918. Jos siinä olisi antisemitismiä, se olisi aika yllättävää, koska juutalaisilla ei ollut juurikaan roolia vuoden 1918 tapahtumissa.
Sen sijaan tuota suomalaisen äärioikeiston antisemitismin torjumista vähän ihmettelen jo laittamien Ajan Sanan sitaattien vuoksi. Lisäksi tuosta Hanskin väikkäristä löytyy vähän laajemmin tietoa asiasta ja laitetaan johtopäätöksistä sivulta 287 eteenpäin pari sitaattia.
ja
En ymmärrä, miksi tätä pitäisi kiistää tai valkopestä. Antisemitismi oli kuitenkin "muotiaate" oikeistopiireissä, eikä se täysin vierasta ollut vasemmistollekaan. Kuitenkaan Suomessa ei ollut niin paljoa juutalaisia, että antisemitismistä olisi tullut mitenkään suosittua tai laajalle levinnyttä aatetta. Silti se kulkee mukana siinä äärioikeiston tematiikassa. Esimerkkinä vaikkapa aiemmin mainitsemasi Elias Simojoki (joka on kastanut kaksi isäni sisarusta ja jonka ruumiista isäni eno oli hakemassa Laatokan jäältä).
Seison korjattuna: juutalaisvastaisia yksilöitä oli mukana sekä iikolleissa että AKS:läisissiä piireissä. Enkä oikeastaan edes seiso, koska myönsin tuon jo aikasemmin. Sanan säilä eroaa kuitenkin teoista.
Mutta esitin edellä kysymyksen. Olisiko suomalaiset 'äärioikeistolaiset' piirit, varsinkin talvisodan jälkeen, olleet valmiita suomenjuutalaisten hävittämiseen saksalaisten natsien tapaan?
Kyllä, juutalaisvastaisuus oli muotiaate Saksasta ja vapaamuurarivastaisuus Italiasta, mutta oliko niillä elimellistä tartuntakohtaa muuhun kuin venäläisvastaisuuteen?
Väitteeni siis, enkä jaksa tästä enempää väitellä, on: 'juutalaisuus' liittyi jotenkin neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton harjoittamaan aatteeseen, jonka 'profetioita' juutalaiset Marx ym. olivat. Tai sitten yleisesti Saksaan liittyneeseen perseennuolentaan, joka tiedettiin Suomen tasavallan ainoaksi realistiseksi asetoveriksi.
Olipa Simppa kirjoittanut ja puhunut mitä tahansa, niin uskotko, arvon nimimerkki EK, että tämä olisi ollut natsien tapaan etnisesti, 'rodullisesti' tai biologisesti juutalaisvastainen?
Siihen en usko hetkeäkään! Miksi tätä olisi kiinnostanut 'rodullisesti' juutalaisten, mutta kristityiksi kastettujen saksanjuutalaisten erottaminen saksalaiskristillisestä kirkosta.
Ja muuten, tutkielma on tuttu, ja senkin kohdalla olen pettynyt kokonaiskuvaan.
*
Sekä aivan perkeleellisen puolueellisena mielipiteenä kirjoitan, että Simpasta en pysty koskaan uskomaan mitään 'pahaa', vaikka miten arvon nimimerkillä olisi Häneen yhteyksiä sukulaisuuden kautta.
Tässä suhteessa olen ihan fanaatikko, ja rehellisesti myönnän ja tiedostan sen arvostelukykyäni hämärtävän.
Viimeksi muokattu:
Ei varmaan kannattaisi vastata päistyneenä, mutta onko siis tarkoituksesi sanoa, että antisemitismi on OK, jos juutalaisuus kytketään kommunismiin? Eli siis juutalaisvastaisuus on samalla kommunisminvastaisuutta. Tai että on ihan jees olla antisemiitti, jos ei pääse siihen asemaan, että voi tuhota juutalaisia?
Ja helposti uskon, että Elias Simojoki ja muut "äärioikeistolaiset piirit" olisivat olleet valmiita rodulliseen puhdistukseen. Myös juutalaisten osalta. Näkeehän sen jo jatkosodan ajan keskitysleireistä (alkuperäinen nimi), joihin päätyvät valittiin rodullisin perustein.
Eikä minulla ole "Simppaan" mitään sukulaisuussuhteita. Laaja kontaktipinta kahden sukupolven takaa kyllä ja hyvin ambivalentti kuva. Joissain asioissa arvostan äärimmäisyysmiestä, mutta joissa en. Jo elinaikanaan osa kiuruvetisistä piti sitä pellenä tai sitten suhtautui muuten negatiivisesti. Monesti kerrotaan sitä takin antamista köyhälle, mutta jätetään kertomatta se kuolinvuode-juttu.
Tai myöhemmin sodissamme ansiokkaasti taistelleen veteraanin kommentti Simojoen pitämässä jumalanpalveluksessa:
Muoks.
Vittu mie oon kännissä...
Juutalaisvaistaisuus ei ole koskaan OK.
Mutta esi-isämme tuolloin eivät ehkä ajatelleet asioita sakujen suorittaman juutalaisten kansanmurhan asiayhteydessä: heille se oli vain helppoa retoriikkaa, ajan olosuhteiden sallimaa
paskapuhetta, jolla suomalaisten perivihollinen, moskovolainen perkele saatettiin yhteyteen 19. vuosisadan verenpunaisimpaan aatteeseen, jonka teoreettinen isä ikävä kyllä sattui olemaan juutalainen.
Ja siksi se oli 'juutalais-ryssäläinen perkele'. Vaikka siis, allekirjoittaneen mielestä, se oli vain moskovalaisen valtion eli isovenäläisen valtiokyhäelmän isku eurooppalaista, skandinaavista ja suomalaista (ainoa näkökohta, joka minua kiinnostaa) yhteiskuntajärjestelmää kohtaan.
Mutta minä en usko. Jo vuonna 1918 olisin uskonut, että vanjojen suhteen oltaisiin oltu siihen valmiita, mutta en juutalaisten suhteen. Juutalaiset eivät merkinneet vuoden 1889, 1903 ja 1905 Hesarin pilapiirtäjien lisäksi suomalaisille yhtään mitään, heitä ei siis tunnettu.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Bosnialaisten SS-miesten kapina.
Myrskyhiiri
Respected Leader
Katsellessa tuota Babylon Berlin -sarjaa tuli tämä aktiivisesti unohdettu asia niin voimallisesti vastaan, että tuntui oikein räikeältä. Aiemmin olen tähän törmännyt vain ns. salaliittoteoria-genressä, vaan nyt alkaa olla jo populaarikulttuurissa ihan avoimesti.
https://warontherocks.com/2016/06/s...ilitary-pact-and-the-origins-of-world-war-ii/
Before dawn on June 22, 1941, German bombers began to rain destruction down on a swath of Soviet cities from Leningrad to Sevastopol. It was the beginning of Operation Barbarossa, the largest military operation in the history of the world. By the end of the day, three million German soldiers and their allies crossed the Soviet border, inaugurating the bloodiest phase of World War II. The invasion also brought to a bloody conclusion 20 years of secret cooperation between Germany and the Soviet Union.
While Soviet-German military cooperation between 1922 and 1933 is often forgotten, it had a decisive impact on the origins and outbreak of World War II. Germany rebuilt its shattered military at four secret bases hidden in Russia. In exchange, the Reichswehr sent men to teach and train the young Soviet officer corps. However, the most important aspect of Soviet-German cooperation was its technological component. Together, the two states built a network of laboratories, workshops, and testing grounds in which they developed what became the major weapons systems of World War II. Without the technical results of this cooperation, Hitler would have been unable to launch his wars of conquest.
After World War I, the victors dismantled the vaunted German army, reducing it to only 100,000 men. The Treaty of Versailles further forbade Germany from producing or purchasing aircraft, armored vehicles, and submarines. These provisions highlighted the Entente’s hope that removing German access to modern technologies of war would force Germany to abandon its militarist past. To the contrary, those particular provisions further convinced the remnants of the German High Command that technological rearmament was essential to restoring Germany’s position. Few works since the opening of the Russian Archives have explored the Soviet-German military pact in its totality. None have focused on its technological aspects. In this article, I offer new conclusions on the subject, drawing from archives in Russia, Germany, the United Kingdom, Poland, and the United States. Of particular importance for this piece are the Russian State Military Archive (RGVA), the archives of the German corporations Krupp, M.A.N. and Daimler-Benz, the U.S. National Archive’s Collection of Foreign Records Seized, and Yale University’s Russian Archive Project.
[jatkuu...]
At the Treaty of Rapallo in April 1922, Germany and the Soviet Union normalized relations for the first time, the first blow against the postwar order. The following summer, the Reichswehr and Red Army held a series of secret summits during which they crafted the framework for military cooperation. At first, Hans von Seeckt envisioned German military-industrial firms moving banned production and research to the Soviet Union. His staff earmarked considerable portions of the Reichswehr’s “black funds” — financial resources hidden from the German government — to subsidize these programs. To accommodate German firms, Lenin personally supervised the establishment of a concessionary system whereby German corporations could take over and modernize existing Soviet industrial plants under the close supervision of Soviet officials. Under the auspices of this program, German firms took over shipyards, factories for aviation, artillery, grenades, and rifles, chemical weapons plants, and other critical facilities. German businesses expected to profit from these ventures, but also hoped to find a new home for military experts, technical testing, and production in banned fields. Seeckt envisioned these factories one day supplying the reborn German army in a future war with France. The Soviets, in turn, hoped to increase their military industrial production cheaply, gain access to German technology, and train hundreds of new engineers.
Most of these ventures failed in the difficult economic circumstances of early Soviet Russia. The most important of these arrangements, a massive Junkers aircraft production facility outside of Moscow, failed to live up to either sides’ expectations, although it did become one of the most productive aircraft facilities in the Soviet Union. In December 1926, after massive financial losses, the owner of Junkers owner leaked details on the German program in Russia to members of the Reichstag, Germany’s parliament. On December 3, 1926, the scandal became public when a seven-line headline appeared in the Manchester Guardian, proclaiming: “Cargoes of Munitions from Russia to Germany! Secret Plan between Reichswehr Officers and Soviet. STARTLING DISCLOSURES…” The German government, largely ignorant of ongoing Reichswehr efforts in the Soviet Union, fell in disgrace after a vote of no confidence in the Reichstag.
https://warontherocks.com/2016/06/s...ilitary-pact-and-the-origins-of-world-war-ii/
SOWING THE WIND: THE FIRST SOVIET-GERMAN MILITARY PACT AND THE ORIGINS OF WORLD WAR II
IAN JOHNSONBefore dawn on June 22, 1941, German bombers began to rain destruction down on a swath of Soviet cities from Leningrad to Sevastopol. It was the beginning of Operation Barbarossa, the largest military operation in the history of the world. By the end of the day, three million German soldiers and their allies crossed the Soviet border, inaugurating the bloodiest phase of World War II. The invasion also brought to a bloody conclusion 20 years of secret cooperation between Germany and the Soviet Union.
While Soviet-German military cooperation between 1922 and 1933 is often forgotten, it had a decisive impact on the origins and outbreak of World War II. Germany rebuilt its shattered military at four secret bases hidden in Russia. In exchange, the Reichswehr sent men to teach and train the young Soviet officer corps. However, the most important aspect of Soviet-German cooperation was its technological component. Together, the two states built a network of laboratories, workshops, and testing grounds in which they developed what became the major weapons systems of World War II. Without the technical results of this cooperation, Hitler would have been unable to launch his wars of conquest.
After World War I, the victors dismantled the vaunted German army, reducing it to only 100,000 men. The Treaty of Versailles further forbade Germany from producing or purchasing aircraft, armored vehicles, and submarines. These provisions highlighted the Entente’s hope that removing German access to modern technologies of war would force Germany to abandon its militarist past. To the contrary, those particular provisions further convinced the remnants of the German High Command that technological rearmament was essential to restoring Germany’s position. Few works since the opening of the Russian Archives have explored the Soviet-German military pact in its totality. None have focused on its technological aspects. In this article, I offer new conclusions on the subject, drawing from archives in Russia, Germany, the United Kingdom, Poland, and the United States. Of particular importance for this piece are the Russian State Military Archive (RGVA), the archives of the German corporations Krupp, M.A.N. and Daimler-Benz, the U.S. National Archive’s Collection of Foreign Records Seized, and Yale University’s Russian Archive Project.
[jatkuu...]
At the Treaty of Rapallo in April 1922, Germany and the Soviet Union normalized relations for the first time, the first blow against the postwar order. The following summer, the Reichswehr and Red Army held a series of secret summits during which they crafted the framework for military cooperation. At first, Hans von Seeckt envisioned German military-industrial firms moving banned production and research to the Soviet Union. His staff earmarked considerable portions of the Reichswehr’s “black funds” — financial resources hidden from the German government — to subsidize these programs. To accommodate German firms, Lenin personally supervised the establishment of a concessionary system whereby German corporations could take over and modernize existing Soviet industrial plants under the close supervision of Soviet officials. Under the auspices of this program, German firms took over shipyards, factories for aviation, artillery, grenades, and rifles, chemical weapons plants, and other critical facilities. German businesses expected to profit from these ventures, but also hoped to find a new home for military experts, technical testing, and production in banned fields. Seeckt envisioned these factories one day supplying the reborn German army in a future war with France. The Soviets, in turn, hoped to increase their military industrial production cheaply, gain access to German technology, and train hundreds of new engineers.
Most of these ventures failed in the difficult economic circumstances of early Soviet Russia. The most important of these arrangements, a massive Junkers aircraft production facility outside of Moscow, failed to live up to either sides’ expectations, although it did become one of the most productive aircraft facilities in the Soviet Union. In December 1926, after massive financial losses, the owner of Junkers owner leaked details on the German program in Russia to members of the Reichstag, Germany’s parliament. On December 3, 1926, the scandal became public when a seven-line headline appeared in the Manchester Guardian, proclaiming: “Cargoes of Munitions from Russia to Germany! Secret Plan between Reichswehr Officers and Soviet
Viimeksi muokattu:
Myrskyhiiri
Respected Leader
Viehättävä yksityiskohta tämä Enver Pashan toiminta Saksan Reichswehrin yhteysupseerina suhteessä Neuvosto-Venäjään. Kun Enver oli saanut pulkkaan Armenian (kristittyjen) kansanmurhan, mutta sota menikin pieleen, alkoi tämän ihmiskunnan suuren ystävän jalkojen alla maa polttaa ja olikin aika lähteä järkkäilemään edellytyksiä seuraavalle maailmansodalle. Joka toi ennennäkemättömän määrän hyvinvointia ja riemua kaikille.
https://en.wikipedia.org/wiki/Enver_Pasha#Armistice_and_exile
Viimeksi muokattu: