tulikomento
Supreme Leader
75 vuotta Ardennien taistelusta. Viimeiset vielä elossa olevat 101. maahanlaskudivisioonan veteraanit tapasivat entisiä vastustajiaan Bastognessa.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Töissä käy mielenkiintoisia asiakkaita. Tänään saksalainen tyyppi kenen kanssa tuli juteltua sotajuttujakin. Isoisänsä katosi Stalingradissa. Ihmetteli miten voisin tietää Stalingradista niin paljon. Harmittelin sitä ettei Göring kyennyt huoltamaan kaupunkia ilmasta lupauksistaan huolimatta. Sanoin että Suomi on ikuisesti kiitollinen Saksalle Osasto Kumhleylle sekä kaikesta muusta avusta. Hän itsekin oli kiinnostunut historiasta.
Taitaa olla jo tammikuu eikä marraskuu, mutta liipaisinpa vihdoin Robert Forczykin "Case White - The invasion of Poland 1939" Kindleeni.
Forczyk paranee kuin vanha viini. Tykittää jo johdannossa niin, että ilon kyyneltä nousee silmiin. Kyllähän me täällä Suomessa muistetaan ja tiedetään, että sodan aloittivat Hitler ja Stalin yhteisellä sopimuksellaan ja päätöksellään. Mutta eipä tätä Länsi-Euroopassa ja Briteissä tai vaikka Jenkeissäkään juuri näin hahmoteta.
Esimerkiksi:
tai
Forczyk, Robert. Case White . Bloomsbury Publishing. Kindle Edition.
Kaikki loppujen lopuksi ihan sitä samaa: sankari kirjoittaa, miten hänen johtamansa operaatio meni perseelleen, koska -ne muut
Aika ja myös ihmisen oma psyyke muuttavat asioita ja silottelevat tapahtuneita.
Tässä videossa täsmälleen samasta teemasta asiaa. Sodan jälkeen saksalaiskenraalit sysäsivät muistelmissaan syyn epäonnistumisista Hitlerin niskaan. Heti sodan jälkeen liittoutuneet kaappasivat Saksan sota-arkistot. Sotavankeudessa olleille kenraaleille piti keksiä tekemistä ja varsinkin amerikkalaisia alkoi kiinnostaa näiden näkemykset puna-armeijaa vastaan taistelemisesta. Kylmä sota oli tuloillaan. Ex-kenraaleille järjestettiin pääsy arkistoihin ja nämä pääsivät muokkaamaan näkemyksiä toisen maailmansodan historiasta.
Toisin sanoen, hyvin moni saksalaiskenraali päätyi kaunistelemaan totuutta. Omia virheitä peiteltiin ja kaunisteltiin. Kaikki mokat olivatkin järjestään hullun Hitlerin syytä. Videossa todetaan osuvasti, että hyvin usein kokouksissa ja tilannepalavereissa joissa Aatu oli mukana, päätyi yksi tai useampikin komentaja lähes aina myötäilemään Führeriä sen sijaan että olisi koettanut puhua tälle järkeä. Ja aika usein kenraalit vielä itse painostivat ylijohtoa suorittamaan hyökkäyksiä joiden onnistumisen mahdollisuus oli heikko tai olematon.
Lähelle ne kyllä pääsi.
"Kehätielle" Khimkiin loppui rynnistys vain 19 kilometriä kremliin. Seremetjevon lentokenttäkin on pohjoisempana