Toinen maailmansota, yleinen keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miheikki
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mielenkiintoista Salon suunnalta.
 
Töissä käy mielenkiintoisia asiakkaita. Tänään saksalainen tyyppi kenen kanssa tuli juteltua sotajuttujakin. Isoisänsä katosi Stalingradissa. Ihmetteli miten voisin tietää Stalingradista niin paljon. Harmittelin sitä ettei Göring kyennyt huoltamaan kaupunkia ilmasta lupauksistaan huolimatta. Sanoin että Suomi on ikuisesti kiitollinen Saksalle Osasto Kumhleylle sekä kaikesta muusta avusta. Hän itsekin oli kiinnostunut historiasta.
 
Töissä käy mielenkiintoisia asiakkaita. Tänään saksalainen tyyppi kenen kanssa tuli juteltua sotajuttujakin. Isoisänsä katosi Stalingradissa. Ihmetteli miten voisin tietää Stalingradista niin paljon. Harmittelin sitä ettei Göring kyennyt huoltamaan kaupunkia ilmasta lupauksistaan huolimatta. Sanoin että Suomi on ikuisesti kiitollinen Saksalle Osasto Kumhleylle sekä kaikesta muusta avusta. Hän itsekin oli kiinnostunut historiasta.

Isäni vanhalla tutulla oli tapana vanhempia saksalaisia tavatessaan ottaa esiin sytytin ja sitä naksutellen hokea "lapland, lapland". Tästä seurasi joskus kaikenlaisia keskusteluja.
 
Itsenäisyyden alussa suomalaisia kiinnosti nykyisin Namibiaan kuuluva Ambomaa, johon oli tehty lähetystyötä 1800-luvun lopulta lähtien. Siirtomaahaaveet eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.

Koivunen muistuttaa, ettei historiantutkimuksessa ole vielä kunnolla selvitetty, miten korkealla tasolla pohdinnat Ambomaasta siirtomaana todella olivat.

– Saattaa olla, että myytti siirtomaasta on jäänyt elämään omaa elämäänsä.

Siirtomaapuheet eivät jääneet Ambomaahan. Siirtomaapuheita viriteltiin jopa jatkosodan aikana, kun maantieteilijä ja geologi Väinö Auer matkusti seminaarimatkalla Saksaan vuonna 1942. Tuolloin natsi-Saksan ulkoministeriön lähettiläs, tohtori Rudolf Asmis kertoi, kuinka Saksa antaisi liittolaisilleen voittoisan sodan päätyttyä alueita Afrikasta. Suomelle näissä kaavailuissa olisi annettu Belgian Kongo.

 
Taitaa olla jo tammikuu eikä marraskuu, mutta liipaisinpa vihdoin Robert Forczykin "Case White - The invasion of Poland 1939" Kindleeni.

41UHTmB2qbL._SY346_.jpg


Forczyk paranee kuin vanha viini. Tykittää jo johdannossa niin, että ilon kyyneltä nousee silmiin. Kyllähän me täällä Suomessa muistetaan ja tiedetään, että sodan aloittivat Hitler ja Stalin yhteisellä sopimuksellaan ja päätöksellään. Mutta eipä tätä Länsi-Euroopassa ja Briteissä tai vaikka Jenkeissäkään juuri näin hahmoteta.

Esimerkiksi:



tai



Forczyk, Robert. Case White . Bloomsbury Publishing. Kindle Edition.

:salut:

Tässä asiaa vähän samasta aiheesta. Puolan sotaretken jälkeen Wehrmachtin ylijohto ei ollut kovinkaan tyytyväinen joukkojen suorituksiin kentällä. Itsekritiikkiä harrastettiin ennen Ranskan kimppuun lähtemistä.

 
Kaikki loppujen lopuksi ihan sitä samaa: sankari kirjoittaa, miten hänen johtamansa operaatio meni perseelleen, koska -ne muut

Aika ja myös ihmisen oma psyyke muuttavat asioita ja silottelevat tapahtuneita.

Tässä videossa täsmälleen samasta teemasta asiaa. Sodan jälkeen saksalaiskenraalit sysäsivät muistelmissaan syyn epäonnistumisista Hitlerin niskaan. Heti sodan jälkeen liittoutuneet kaappasivat Saksan sota-arkistot. Sotavankeudessa olleille kenraaleille piti keksiä tekemistä ja varsinkin amerikkalaisia alkoi kiinnostaa näiden näkemykset puna-armeijaa vastaan taistelemisesta. Kylmä sota oli tuloillaan. Ex-kenraaleille järjestettiin pääsy arkistoihin ja nämä pääsivät muokkaamaan näkemyksiä toisen maailmansodan historiasta.

Toisin sanoen, hyvin moni saksalaiskenraali päätyi kaunistelemaan totuutta. Omia virheitä peiteltiin ja kaunisteltiin. Kaikki mokat olivatkin järjestään hullun Hitlerin syytä. Videossa todetaan osuvasti, että hyvin usein kokouksissa ja tilannepalavereissa joissa Aatu oli mukana, päätyi yksi tai useampikin komentaja lähes aina myötäilemään Führeriä sen sijaan että olisi koettanut puhua tälle järkeä. Ja aika usein kenraalit vielä itse painostivat ylijohtoa suorittamaan hyökkäyksiä joiden onnistumisen mahdollisuus oli heikko tai olematon.

 
Tässä videossa täsmälleen samasta teemasta asiaa. Sodan jälkeen saksalaiskenraalit sysäsivät muistelmissaan syyn epäonnistumisista Hitlerin niskaan. Heti sodan jälkeen liittoutuneet kaappasivat Saksan sota-arkistot. Sotavankeudessa olleille kenraaleille piti keksiä tekemistä ja varsinkin amerikkalaisia alkoi kiinnostaa näiden näkemykset puna-armeijaa vastaan taistelemisesta. Kylmä sota oli tuloillaan. Ex-kenraaleille järjestettiin pääsy arkistoihin ja nämä pääsivät muokkaamaan näkemyksiä toisen maailmansodan historiasta.

Toisin sanoen, hyvin moni saksalaiskenraali päätyi kaunistelemaan totuutta. Omia virheitä peiteltiin ja kaunisteltiin. Kaikki mokat olivatkin järjestään hullun Hitlerin syytä. Videossa todetaan osuvasti, että hyvin usein kokouksissa ja tilannepalavereissa joissa Aatu oli mukana, päätyi yksi tai useampikin komentaja lähes aina myötäilemään Führeriä sen sijaan että olisi koettanut puhua tälle järkeä. Ja aika usein kenraalit vielä itse painostivat ylijohtoa suorittamaan hyökkäyksiä joiden onnistumisen mahdollisuus oli heikko tai olematon.


Saksalaisten kenraalien sodanjälkeisille kirjoituksille ei kannata antaa kauheasti arvoa. Herrat käyttivät paljon mustetta omien rikostensa ja möhläystensä silotteluun.

Ja hyvin meni läpi.
 
Mielenkiintoinen brittiarmeijan dokkari 70-luvulta. Käsittelee sotamarsalkka Mansteinin kevättalven 1943 Harkovan vastahyökkäystä.

 
Huhti-toukokuun vaihteessa 1945 britit ja kanadalaiset pelkäsivät että puna-armeija olisi ehtinyt aina Tanskaan saakka.

 
Back
Top