Toinen maailmansota, yleinen keskustelu

Onhan se verrattavissa Stalingradiin tain Berliiniin kun japsit eivät aikoneet antautua vaan itsepäisesti sotia viimeiseen mieheen ja jos muuten siellä sodittiin lähinnä viidakoissa japseja vastaan. (10, 9, 8...).
 
Tuolla videolla näkyy harvinaisesti kuinka äijä kastelee 155mm putkia käsiletkulla niiden kurmoottaessa maakohteita. En tiennyt että se voi olla optio. Itse olen sisäistänyt että niitä ei saisi ylenmääräisesti kastella tulitoiminnan aikana koska se muuttaa teräksen lujuutta, ja pahimmassa tapauksessa siitä tulee hauras.
 
Teräksen harastuminen lämpökäsittelyssä edellyttää lämmittämistä A3-lämpötilan yläpuolelle (austenoituminen) ja nopeaa jäähdyttämistä huoneenlämpötilan tienoolle, jolloin teräs karkenee austeniitin muuttuessa martensiitiksi. Tykinputken jäähdyttäminen vesiletkulla jatkuvasti päinvastoin ehkäisee tällaista mahdollisuutta (tosin A3-lämpötila on vähintään 723 astetta ja teräs on silloin punahehkuista - näin kuumaksi ammuttu putki olisi entinen jo kauan ennen kuin koko karkenemisilmiötä pääsee syntymään. Pehmeneminen alkaa jo paljon aikaisemmin).

Syy miksi tykinjohtajat eivät varmaankaan halua putkia kasteltavan, lienee lämpölaajeneminen, tai oikeammin -kutistuminen. Putken päälle suihkutettu vesi jäähdyttää putkeä päältä enemmän kuin alta, eikä yhdellä letkulla ruuttaamalla muutenkaan saada tasaista jäähtymistä aikaan. Tämä aiheuttaa putkeen jännitystä ja mittamuutoksia. En tiedä, ovatko 155 mm haupitsinputket esijännitettyjä eli ns. built-up, mikäli ovat, ihan mahdollinen riski lienee esijännityksen toispuoleinen löystyminen (kuumalta puolelta). Valssauksenjälkeistä vetelyä näkee epätasaisen vesiverhojäähdytyksen seurauksena usein terästehtailla, ja levyt päästetään ja kuumaoikaistaan. Samaten kovuus- ja lujuunmittauksissa paljastuu mahdollinen jäähdytyksen epätasaisuus ja pohjan puolelta levyt ovat yleensä pehmeämpiä kuin yläpinnalta, kun vesi putoaa pois eikä jää lillumaan.

Näin siis teräksen näkökulmasta. Tykkimiehet saavat korjata jos tajusin jotain väärin.
 
Samovarius kirjoitti:
Teräksen harastuminen lämpökäsittelyssä edellyttää lämmittämistä A3-lämpötilan yläpuolelle (austenoituminen) ja nopeaa jäähdyttämistä huoneenlämpötilan tienoolle, jolloin teräs karkenee austeniitin muuttuessa martensiitiksi. Tykinputken jäähdyttäminen vesiletkulla jatkuvasti päinvastoin ehkäisee tällaista mahdollisuutta (tosin A3-lämpötila on vähintään 723 astetta ja teräs on silloin punahehkuista - näin kuumaksi ammuttu putki olisi entinen jo kauan ennen kuin koko karkenemisilmiötä pääsee syntymään. Pehmeneminen alkaa jo paljon aikaisemmin).

Syy miksi tykinjohtajat eivät varmaankaan halua putkia kasteltavan, lienee lämpölaajeneminen, tai oikeammin -kutistuminen. Putken päälle suihkutettu vesi jäähdyttää putkeä päältä enemmän kuin alta, eikä yhdellä letkulla ruuttaamalla muutenkaan saada tasaista jäähtymistä aikaan. Tämä aiheuttaa putkeen jännitystä ja mittamuutoksia. En tiedä, ovatko 155 mm haupitsinputket esijännitettyjä eli ns. built-up, mikäli ovat, ihan mahdollinen riski lienee esijännityksen toispuoleinen löystyminen (kuumalta puolelta). Valssauksenjälkeistä vetelyä näkee epätasaisen vesiverhojäähdytyksen seurauksena usein terästehtailla, ja levyt päästetään ja kuumaoikaistaan. Samaten kovuus- ja lujuunmittauksissa paljastuu mahdollinen jäähdytyksen epätasaisuus ja pohjan puolelta levyt ovat yleensä pehmeämpiä kuin yläpinnalta, kun vesi putoaa pois eikä jää lillumaan.

Näin siis teräksen näkökulmasta. Tykkimiehet saavat korjata jos tajusin jotain väärin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olisikohan jäähdyttämisestä jopa hyötyä supistumisen myötä jos putket alkoivat olla tuossa vaiheessa jo sohloiksi ammuttuja?
 
Samovarius kirjoitti:
Syy miksi tykinjohtajat eivät varmaankaan halua putkia kasteltavan, lienee lämpölaajeneminen, tai oikeammin -kutistuminen. Putken päälle suihkutettu vesi jäähdyttää putkeä päältä enemmän kuin alta, eikä yhdellä letkulla ruuttaamalla muutenkaan saada tasaista jäähtymistä aikaan. Tämä aiheuttaa putkeen jännitystä ja mittamuutoksia. En tiedä, ovatko 155 mm haupitsinputket esijännitettyjä eli ns. built-up, mikäli ovat, ihan mahdollinen riski lienee esijännityksen toispuoleinen löystyminen (kuumalta puolelta). Valssauksenjälkeistä vetelyä näkee epätasaisen vesiverhojäähdytyksen seurauksena usein terästehtailla, ja levyt päästetään ja kuumaoikaistaan. Samaten kovuus- ja lujuunmittauksissa paljastuu mahdollinen jäähdytyksen epätasaisuus ja pohjan puolelta levyt ovat yleensä pehmeämpiä kuin yläpinnalta, kun vesi putoaa pois eikä jää lillumaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei oo mitään varomääräyksiä etteikö kaatosateella saisi ampua. Tykinputket lienee niin koviksi taottu, ettei vesi niitä hajota. Meillä on ihan in-situ koekin suoritettu: Kun risteilijä Niobe upposi Kotkan satamaan niin se oletettavasti sitä ennen ampui taivaalle putket kuumina. Silti köyhä Suomi nosti tykit ja ne oli harjoitusaseina ainakin vielä 1960-luvulla.
 
Old Boy kirjoitti:
Ei oo mitään varomääräyksiä etteikö kaatosateella saisi ampua. Tykinputket lienee niin koviksi taottu, ettei vesi niitä hajota. Meillä on ihan in-situ koekin suoritettu: Kun risteilijä Niobe upposi Kotkan satamaan niin se oletettavasti sitä ennen ampui taivaalle putket kuumina. Silti köyhä Suomi nosti tykit ja ne oli harjoitusaseina ainakin vielä 1960-luvulla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vesisade ei oo olosuhteina samanlainen kuin yhdellä letkulla lorottaminen yhteen kylkeen. Se kumminkin kastelee koko putken ja metalli hyvänä lämmönjohteena tasoittaa lämpötilaerot putken alapinnalta nopeasti, yhteen kohtaan letkulla lorottamalla kesken tulitoiminnan tilanne voi olla vähän eri. Tämä oli kumminkin vain spekulaatiota, miksi se saatettaisiin kieltää. Todelliset lämpöjännityserot lienevät suuremmat avattaessa tuli -30 asteen pakkasella. Itse en ole tykillä ampunut, joten en tiedä onko niillä minkäänsorttisia lämpökäsittelymääräyksiä.

Haurastumisen kanssa ei tulitoiminnassa lämmenneen putken vesiletkulla jäähdyttämisellä sen sijaan ole varmasti mitään tekemistä. Kovilla pakkasilla teräslaatujen murtumismekanismi voi muuttua sitkeästä hauraaksi, mutta tässä on kyse transitiolämpötilan alittumisesta mitä ei vesiletkulla varmasti saavuteta. Vetyhalkeilukin edellyttäisi vedyn diffundoitumista teräkseen, mikä edellyttää käytännössä rakenteen käymistä sulana.

Meriveden korroosio sen sijan luonnollisesti kykenee tuhoamaan putken. Tykit ilmeisesti nostettiin suht pian?
 
Samovarius kirjoitti:
Meriveden korroosio sen sijan luonnollisesti kykenee tuhoamaan putken. Tykit ilmeisesti nostettiin suht pian?
Klikkaa laajentaaksesi...
Pahoittelen, jos oon kirjoittanu epäselvästi, mutta sisusputket vaihdettiin Tampellassa ja tarkoitin ainoastaan ulkoputkia, joihin se sade tai vesiletkukastelukin kohdistuisi.
 
Samovarius kirjoitti:
Vesisade ei oo olosuhteina samanlainen kuin yhdellä letkulla lorottaminen yhteen kylkeen. Se kumminkin kastelee koko putken ja metalli hyvänä lämmönjohteena tasoittaa lämpötilaerot putken alapinnalta nopeasti, yhteen kohtaan letkulla lorottamalla kesken tulitoiminnan tilanne voi olla vähän eri. Tämä oli kumminkin vain spekulaatiota, miksi se saatettaisiin kieltää. Todelliset lämpöjännityserot lienevät suuremmat avattaessa tuli -30 asteen pakkasella. Itse en ole tykillä ampunut, joten en tiedä onko niillä minkäänsorttisia lämpökäsittelymääräyksiä.

Haurastumisen kanssa ei tulitoiminnassa lämmenneen putken vesiletkulla jäähdyttämisellä sen sijaan ole varmasti mitään tekemistä. Kovilla pakkasilla teräslaatujen murtumismekanismi voi muuttua sitkeästä hauraaksi, mutta tässä on kyse transitiolämpötilan alittumisesta mitä ei vesiletkulla varmasti saavuteta. Vetyhalkeilukin edellyttäisi vedyn diffundoitumista teräkseen, mikä edellyttää käytännössä rakenteen käymistä sulana.

Meriveden korroosio sen sijan luonnollisesti kykenee tuhoamaan putken. Tykit ilmeisesti nostettiin suht pian?
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuosta matalissa lämpötiloissa tulenavauksesta on hyvä kuvaus teoksessa Talvisodan jäinen loppunäytös, jossa kuvataan Kotkan ja Virolahden edustan rannikkotykistön toimintaa Suursaaresta mannerta kohden tehtyjen hyökkäysten torjunnassa. Yksi järeä putki halkesi, kun jostain syystä ammuttiin heti täyspanoksella eikä ohjeiden mukaan latausta vaiheittain lisäten. @Old Boy pystyy antamaan varmasti tarkemman ja oikeamman kuvauksen. Oma kappaleeni kyseisestä kirjasta on nyt koululla, enkä ulkomuistista edes yritä referoida.
 
Facebookissa vastaantullut video massiivisesta räjähdyksestä.


After months of work, I finally managed to get a new transfer of this epic footage. This version reveals significantly more detail than any other copy I know of. Enjoy! The ammunition ship SS John Burke - destroyed in one of the largest manmade non-nuclear explosions in the history of the world. SS John Burke (MC hull number 609) was an American Liberty Ship built during World War II, one of the 2,710 type 'EC2-S-C1' ships that carried all kinds and types of dry cargo during the war. The ship was named for John Burke, the 10th Governor of North Dakota. Burke was built at Kaiser Shipbuilding Company's Oregon Shipbuilding yard in Portland, Oregon. Burke's keel was laid November 20, 1942 and the hull was launched on December 13 that year. After fitting-out, Burke was delivered to the US Maritime Commission on December 23, just 33 days after construction began. The War Shipping Administration then placed Burke under management of the Northland Transportation Company. On December 28, 1944, while transporting ammunition to Mindoro, Philippines, Burke was hit by a Japanese kamikaze aircraft, and disintegrated in a tremendous explosion. John Burke was one of three Liberty Ships and one of forty-seven ships sunk by kamikaze attack during World War II. The Attack At about 08:15 hrs, the first kamikaze appeared on the American ship's radar, and orders were immediately given for the convoy to begin evasive maneuvering. Through holes in the clouds, the Japanese pilots sighted the large American force as it steamed through calm seas south of Cebu and Bohol Islands. Finding the convoy without air cover, a group of six Japanese planes began their attack. One of the pilots, flying an Aichi D3A "Val", chose John Burke as his target. Diving through heavy anti-aircraft fire, the Japanese pilot had no intention of pulling out of his steep dive. At 1020, despite the damage to his aircraft, he crashed between Burke's #2 and #3 cargo holds. A brief flash of fire was visible to most of the ships in the convoy, and for several seconds, only smoke could be seen billowing from her hold. A few seconds later, a huge pillar of fire shot out of Burke's cargo hold, followed by an immense cloud of white smoke. Within seconds all eyes were drawn to Burke where an enormous fireball erupted as her entire cargo of munitions detonated, instantly destroying the ship and killing her crew of 40 merchant marine sailors and 28 or 29 armed guards. For several seconds, Burke was not visible under an enormous mushroom cloud of smoke, fire and explosions. Several ships nearby were damaged by the force of the blast and flying fragments. The shock wave rocked the entire convoy, and several ships reported that they had been torpedoed. A US Army "FS" type ship just aft of Burke was severely damaged by the blast, sinking before it could be identified. As the cloud of smoke cleared, nearby ships closed on Burke's former position to search for survivors. It was soon clear that Burke, and all 68 men aboard her, were gone. The Combat Air Patrol arrived at 12:13 after the weather cleared, providing air cover for the next three hours. The Japanese attack that morning was just the beginning of a two-day series of attacks on the convoy, costing several more ships and hundreds of lives. In spite of the near-constant attacks, the force reached its destination at 06:48 December 30 with much-needed material for the Mindoro invasion. Today, SS John Burke's fragments lie 1,500 feet (457 m) below the surface, in the vicinity of 9°1'11"N 123°26'50"E, the location the ship was last seen, in the strait between Negros, Siquijor Islands and Dapitan, Zamboanga del Norte, Mindanao, Philippines. https://en.wikipedia.org/wiki/SS_John...
Klikkaa laajentaaksesi...

en.wikipedia.org

SS John Burke - Wikipedia

en.wikipedia.org en.wikipedia.org
 
Aina oppii uutta, luulin etteivät venäläiset käyttäneet sotasaalispanssareita, kun niitä oli omastakin takaa.
http://wio.ru/tank/capt/capt.htm
sov-pant.jpg
 
Merten sheriffi kirjoitti:
Huollon kanssa taisi olla sitten haastetta enempikin. Olisikohan ainoastaan propaganda kuva?
Klikkaa laajentaaksesi...
Molemmat osapuolet käyttivät sotasaalisvaunuja tarvittaessa/kun oli mahdollista. Jopa siinä mitassa, että Sturmiin asennettiin Sotkan 76-millinen. SU-76i Wikipediassa. Wikin mukaan jopa 1200 muutettua yksilöä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top