Jos hallinto vajoaa täysin uneen, niin kyllä siihen reagoidaan. Ja jos presidentti katsotaan kyvyttömäksi hoitamaan tehtäviään, siihenkin löytyy laillinen lääke.
Sanon ihan suoraan, etten ainakaan minä pysty enää erottamaan mikä osa Trumpin saamasta metia-tutkinta-epäily jne. mylläkästä on totta ja perusteltua ja mikä täyttä höpöä.
Ompa ajatukseni harhaillut jopa siinä mahdollisuudessa, että niin demokraatit kuin republikaanit vaalikoneineen vehkeilivät Venäjän kanssa. Ja kun Trump tuli valituksi, niin hänet grillataan. Ja toisaalta, onko tämä Venäjälinja edes vielä pahintakaan, piru tietää. Ja edelleen, jos vehkeily Venäjän kanssa voidaan todistaa, se upottaa Trumpin. Jos ei upota, niin on parasta lopettaa kommentointi ja asian puiminen ja ryhtyä lukemaan Nakke Nakuttajaa.
Jos mietitään Trumpin pääkoppaa, niin siitä juontaa mielestäni kolme riskiä.
- Presidentinhallinnon toimintakyvyttömyys
- Autoritääriset otteet USA:n sisällä
- Hässäköinti muuta maailmaa kohtaan (kauppasodat, sodat, ydinsodat jne)
1. Tältä osin en usko, että tulee tapahtumaan yhtään mitään estämistä. Esim. Urkki Suomesta tai Jeltsin Venäjältä ovat riittäviä esimerkkejä. Trump tulee tältä osin palvelemaan vaaleihin tai toisen kauden loppuun asti, vaikka kaikki faktuaalinen toimeenpanokyky menetettäisiin.
2. Näitä Trump on jo osoittanut ja pyrkii toteuttamaan koko ajan lisää. Juuri minkäänlaista vastavetoa näille ei ole tullut turvallisuus- tai poliittisen koneistojen kautta. Huolestuneita äänenpainoja on, mutta nämä leimautuvat vain opposition normaaliksi vastustukseksi.
3. Myös tältä osin Trump on jo osoittanut pyrkimyksiään. Tämän suhteen olen optimistisin, koska siinä on muu maailma mukana osapuolena vastustamassa, ja lisäksi esimerkiksi republikaanit vastustavat myös kauppasotia, ja nämä kaikki olisivat hyvin konkreettisella tavalla vahingollisia jenkeille. On hyvin mahdollista, että jenkkien komentoketjussa on hiljainen yhteisymmärrys, ettei esim. Trumpin yhtäkkistä käskyä ydiniskusta toteutettaisi.
Tähän kohtaan 2 voi taas linkittää Trumpin tuoretta twiittiä eiliseltä.
---
Mitä tulee ajatukseen, että sekä demokraatit että Trump olisivat liittoutuneet Venäjän kanssa, niin tuo on ymmärrettävä inhimillinen ajatusmalli. "Jos tuo, niin sitten varmaan tuokin." Mutta tuolle ei ole mitään pohjaa. Se on vain haiku, joka on noussut eetterin tyhjyydestä.
En ole optimisti senkään suhteen, mitä jenkeissä tapahtuu, jos vehkeily Venäjän kanssa voidaan todistaa. Se on selvää, ettei Trump totea siinä vaiheessa että "ok, I cheated, goodbye folks, no hard feelings" ja nouse kopteriin viimeistä kertaa.
---
Vastaus Trumpin twiittiin.
Statement of A.G. Sulzberger, Publisher, The New York Times, in Response to President Trump’s Tweet About Their Meeting
July 29, 2018
Earlier this month, A.G. received a request from the White House to meet with President Trump. This was not unusual; there has been a long tradition of New York Times publishers holding such meetings with presidents and other public figures who have concerns about coverage.
On July 20th, A.G. went to the White House, accompanied by James Bennet, who oversees the editorial page of The Times. Mr. Trump’s aides requested that the meeting be off the record, which has also been the practice for such meetings in the past.
But with Mr. Trump’s tweet this morning, he has put the meeting on the record, so A.G. has decided to respond to the president’s characterization of their conversation, based on detailed notes A.G. and James took.
Statement of A.G. Sulzberger, Publisher, The New York Times:
My main purpose for accepting the meeting was to raise concerns about the president’s deeply troubling anti-press rhetoric.
I told the president directly that I thought that his language was not just divisive but increasingly dangerous.
I told him that although the phrase “fake news” is untrue and harmful, I am far more concerned about his labeling journalists “the enemy of the people.” I warned that this inflammatory language is contributing to a rise in threats against journalists and will lead to violence.
I repeatedly stressed that this is particularly true abroad, where the president’s rhetoric is being used by some regimes to justify sweeping crackdowns on journalists. I warned that it was putting lives at risk, that it was undermining the democratic ideals of our nation, and that it was eroding one of our country’s greatest exports: a commitment to free speech and a free press.
Throughout the conversation I emphasized that if President Trump, like previous presidents, was upset with coverage of his administration he was of course free to tell the world. I made clear repeatedly that I was not asking for him to soften his attacks on The Times if he felt our coverage was unfair. Instead, I implored him to reconsider his broader attacks on journalism, which I believe are dangerous and harmful to our country.