Ulla Appelsinin kommentti: Mikä yhdistää Metsäketoa ja amerikkalaista tuomaria? Elinkautinen
Julkaistu: 7.10. 13:49
KOMMENTTI
Länsimaisiin oikeusvaltioihin on pesiytymässä pelottava toimintamalli, jossa rangaistus tulee jo ennen tuomiota, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin
Joskus käy erikoisia yhteensattumia. Kuten nyt: samaan aikaan sekä Suomessa että Yhdysvalloissa
metoo-liikkeelle pyrittiin asetettamaan rajoja. Suomessa neljä naista tuomittiin laulaja
Tomi Metsäkedon kunnianloukkauksesta, koska nämä olivat julkaisseet perättömiä väitteitä Metsäkedosta Facebookissa. Yhdysvalloissa puolestaan katolilainen huippujuristi
Brett Kavanaugh valittiin korkeimman oikeuden tuomariksi, valtaisasta kohusta ja raivoisasta vastustuksesta huolimatta.
Kumpikin on hyvin kiinnostava tapaus, johon liittyy paljon periaatteellista pohdintaa.
Tapauksia leimaa myös se, että sinänsä tärkeä keskustelu seksuaalisesta ahdistelusta lähti täysin laukalle, ensi hetkestä alkaen. Netissä molemmista miehistä on luotu hirviömäinen kuva, josta he tuskin tunnistavat edes itse itseään.
Netissä molemmista miehistä on luotu hirviömäinen kuva, josta he tuskin tunnistavat edes itse itseään.
KAVANAUGH’N KOHDALLAHAN oli alun perin kyse tästä: kalifornialainen psykologian professori
Christine Blasey Ford astui julkisuuteen ja väitti, että juopunut Kavanaugh käpälöi häntä vuonna 1982 omakotitalossa pidetyissä alaikäisten juhlissa Montgomery Countyssa, Marylandin osavaltiossa. Ford oli tuolloin 15, Kavanaugh 17. Fordia ei hänen omienkaan sanojensa mukaan raiskattu, mutta hän sanoi uskoneensa, että hänet aiotaan raiskata. Ahdistelu jäi kähmimisen tasolle. Kavanaugh taas on vannonut olevansa syytön. Hän on sanonut uskovansa Fordin kokeneen kertomansa tapahtuman, mutta arvelee, että Ford on sotkenut hänet johonkin toiseen henkilöön. Sittemmin Fordin vanavedessä kaksi muutakin naista ilmaantui kertomaan nuoruuden kokemuksistaan, mutta niillekään Kavanaugh’ta koskeville väitteille, joista varsinkin toista on pidetty sangen epäuskottavana, ei löytynyt mitään todisteita.
Metsäketo puolestaan päätyi alun perin valokeilaan, kun
Seiska julkaisi naisten kertomuksia laulajatähden asiattomasta käytöksestä ja tökeröistä viesteistä, joita tämä oli lähetellyt naisille. Metsäketo kiisti jyrkästi syyllistyneensä mihinkään rikokseen, mutta myönsi olleensa varsinkin juhliessaan ”öykkärimäinen” ja hakeneensa poikamiehenä naisseuraa ”joskus turhankin kärkkäästi”.
Kummankin osalta lopputulos oli sama: heistä tehtiin netissä raiskaajia ja lähes patologisen vihan ja raivon kohteita ja heitä solvasivat ihmiset – kuten esimerkiksi nyt Suomessa tuomitut neljä naista – jotka eivät heitä olleet koskaan edes tavanneet. Kavanaugh’n osalta mustamaalaus on ollut poikkeuksellisen rajua ja pilkan määrä valtavaa. Osin keskustelu on ollut lähes absurdia, kun Kavanaugh on kaikin tavoin yritetty osoittaa kelvottomaksi: esimerkiksi viime aikoina amerikkalaisessa mediassa äänessä ovat olleet opiskelutoverit kilvan kertomassa, että Kavanaugh antoi kuulusteluissa yliopistoaikaisista juomisistaan liian puhtoisen kuvan. Sekin on siis nykyisin jo raskauttavaa, että opiskeluaikoina ottaa liikaa olutta?
MONELLA KOMMENTOIJALLA ovat sekoittuneet politiikka ja väitetty ahdistelu. On sinänsä ilman muuta perusteltua olla huolissaan siitä, millaisen roolin konservatiivinen Kavanaugh korkeimmassa oikeudessa ottaa.
Esimerkiksi aborttinäkemykset ovat aiheellisesti herättäneet pelkoja: haluaisiko hän kenties tiukentaa USA:n aborttilinjaa?
Ei tämän skandaalin osalta ole kyse siitä, onko Kavanaugh mukava ja asenteiltaan hyvin liberaali kaveri.
Mutta vaikka kuinka olisi hyvä syy vastustaa miehen politiikkaa – monelle riittää jo se, että hän oli presidentti
Donald Trumpinehdokas – ei se silti oikeuta tekemästä hänestä naisten ahdistelijaa ilman pitäviä todisteita. Ei tämän skandaalin osalta ole kyse siitä, onko Kavanaugh mukava ja asenteiltaan hyvin liberaali kaveri. Ei ainakaan jälkimmäistä, ehkei ensimmäistäkään. Metsäketo puolestaan on jopa itse myöntänyt käyttäytyneensä tökerösti.
Kyse on periaatteesta, jonka pitäisi päteä silloinkin, kun emme jostain henkilöstä syystä tai toisesta pidä. Epämiellyttävyys ei voi olla syy epäoikeudenmukaisuuteen. Jos ihmistä ei ole todistettu raiskaajaksi, häntä ei saa kutsua raiskaajaksi, oli taustalla sitten kuinka hyvä, kaunis ja hieno yhteiskunnallinen liike tahansa. Se sotii jyrkästi aivan keskeistä ihmisoikeutta eli syyttömyysolettamaa vastaan.
Kavanaugh’n osalta on relevanttia kysyä myös, tätäkö me ihan oikeasti jatkossa haluamme: käydä läpi lähes 40 vuoden takaisia kotibileitä ja vaatia ihmisiä julkisesti tilille nuoruuden virheistä? Oletetaanpa nyt hetki, että Kavanaugh tosiaan olisi 17-vuotiaana, murrosikäisenä poikana syyllistynyt päissään siihen kähmintään, josta Ford on häntä syyttänyt. Se olisi ollut tietenkin väärin, mutta maailma on muuttunut melkoisesti kuluneina vuosina: ei 1980-luvulla kodeissa, kouluissa ja mediassa keskusteltu seksuaalisesta ahdistelusta alkuunkaan samalla lailla kuin nykyisin. Olemme menneet siinä melkoisesti eteenpäin, mikä on erinomainen asia.
On kuitenkin ymmärrettävä, että tuon ajan nuoret imivät tuon ajan arvot – aivan kuten meihin vaikuttavat tämän ajan arvot. Ei Fordin kertoma toiminta – sängylle kaataminen ja yritys riisua toisen vaatteita – ollut tietenkään julkisesti sallittua 80-luvullakaan, mutta ilmapiiri oli silti erilainen ja toimittiin tavalla, jolla ei nykyisin enää toimittaisi. On erikoinen vaatimus, että kun me nyt ajattelemme jostain asiasta tietyllä tavalla, vuosikymmeniä sitten kaikkien olisi pitänyt osata ajatella samalla lailla.
HYVÄ KYSYMYS on sekin, annammeko ihmiselle mahdollisuuden muuttua. Jos, siis jos Kavanaugh olisi syyllinen, ainakin hän on sitten nuoruusvuosiensa ottanut opikseen: jättimäisestä kohusta huolimatta esiin ei ole astunut yhtään naista väittämään, että hän olisi vieläkin ahdistelija.
Metsäketo on puolestaan itse luvannut muuttaa käytöstään: hänen omalla vastuullaan on tietysti sitten todistaa, että sana myös pitää.
Yhteiskunta armahti nyt Kavanaugh’n ja Metsäkedon, kun senaatti nimitti ensin mainitun virkaan ja oikeus tuomitsi jälkimmäisen solvaajat. Mutta ei se poista tapahtunutta.
Kavanaugh’n ja Metsäkedon maine on monen silmissä iäksi mennyttä. Ja molemmat ovat myös kärsineet konkreettisia seurauksia: Metsäketo sai lähteä niin Tähdet, tähdet -ohjelmasta kuin Mamma Mia -musikaalistakin. Kavanaugh puolestaan ei tänä talvena enää opeta Harvardissa, jossa oli työskennellyt vuosikausia. On epäselvää, oliko päätös täysin Kavanaugh’n oma, mutta hänen kohtaamansa vastarinta ainakin oli hurjaa: 800 Harvardin opiskelijaa oli allekirjoittanut Kavanaugh’n vastaisen kirjelmän.
Kavanaugh’n ja Metsäkedon maine on monen silmissä iäksi mennyttä.
Kaikki tämä seuraa heitä loppuelämän. Molempien otsaan on painettu poltinmerkki, jossa lukee metoo. Ja siitä poltinmerkistä ei pääse millään eroon. Se tuli todistettua taas hiljan, kun ilmestyi kirja
#MeToo-vallankumous, joka käsittelee asian ulottuvuuksia Suomessa. Niin kirjassa kuin siitä käydyssä julkisessa keskustelussakin mukana roikkuu koko ajan
Aku Louhimiehen nimi, siitä huolimatta että missään vaiheessa kukaan ei ole edes syyttänyt Louhimiestä seksuaalisesta ahdistelusta, vaan kyse on ollut ennen kaikkea johtamiseen liittyvistä ongelmista.
METOO on hyökyaallon lailla pyyhkinyt pois vanhoja asenteita, joiden on ollut syytäkin mennä – mutta se on myös murskannut yksilöitä, joiden synnit eivät ole olleet oikeassa suhteessa saatuun kohteluun. Joidenkin mielestä yksilöiden kohtalot eivät haittaa, koska patriarkaalisten rakenteiden murtaminen on tärkeämpää. Soisi kuitenkin, että kaikki näkisivät isomman kuvan: länsimaisiin oikeusvaltioihin on pesiytymässä pelottava toimintamalli, jossa rangaistus tulee jo ennen tuomiota. Ja se on elinkautinen
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005855730.html