Tuo oli kommenttini Rannarille, joka totesi että tutkimuksia on jo pitkään käynnistelty poliittisen vastapuolen häiritsemiseksi. Kuten onkin.
Nixon erosi jo ennen alahuoneen äänestystä syytteen nostamisesta, joten tutkimuksia historiasta löytyy kolme, alahuoneen äänestämiä impeachment-syytteitä kaksi (Johnson, Clinton), ja ylähuoneen antamia tuomioita ei historiasta löydy lainkaan. Perustuslain laatijat näkivät mielestäni siis oivasti, että tutkinnan kynnys olkoon matala, mutta syytteen läpimeno sitten vastaavasti todella korkea.
Johnson jätti täyttämättä kongressin käskyn, mistä hänen otettiin pihteihin. Myöhemmin korkein oikeusaste totesi, että kongressin käsky oli ollut laiton. Nixon tunnetusti järjesti murron demareiden puoluetoimistoon, Clinton jäi nalkiin valehtelusta kongressille. Kaikkien takana varmasti poliittinen tahto. Trumpin mahdollinen syyte on sekin vakavassa asiassa, vaaliavun pyytäminen ulkovallalta.
Tämä on sitä checks and balances toimintaa, ärhäkkä oppositio pitää vallassaolevan puolen - tai yrittää pitää - kurissa ja herran nuhteessa. Hyvä niin. Käy tässä miten tahansa, niin voimme olla varmoja, että demarit löytävät tämän edestään tulevaisuudessa. Tottakai. Checks and balances mielessä tarkoittaa myös sitä, että joskus mahdollisesti tuleva seuraava demaripresidentti saa olla tarkkana kaidalla tiellä pysymisessä.
