Mielenkiintoinen toki on Trump. Mutta ei hän ole luullut saavansa Nobelin palkintoa, vaan on rallipuheissaan sanonut ansaitsevansa palkinnon, jota ei saa. Kesällä hän sanoi: "I should’ve gotten it four or five times… They won’t give me a Nobel Peace Prize because they only give it to liberals." Riippumatta narsistisen kehuskelun realismin puutteesta hän on täysin tietoinen siitä, ettei ikinä saisi sitä.
Kenraalipalaverissa hän sanoi, että on loukkaus maalle, että ei saa sitä ja että "se menee tyypille, joka ei ole tehnyt mitään". Ehkä hän viittasi löyhästi Obamaan.
Aika paljon hän tarjoaa materiaalia itse uhoillaan mutta se johtaa myös hienoiseen vääristelyyn.
Sitä välillä mietin, kuka eniten hyötyisi siitä, että suomalaisten mielissä syntyy railo Suomen ja Yhdysvaltain presidentin väliin. Toki on puhtaasti kaupallista klikkitaloutta, mutta on myös metodista paskanjauhantaa ja tuollaisen aktivoitumisen määrä on aika hurja. Ollut jo aika pitkän aikaa.
Vaikuttaminen Suomea vastaan on kasvanut ja terävöitynyt erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä. Tavoite on selvä. Se on horjuttaa länsiyhteyttä, kylvää epäluottamusta ja heikentää Nato-yhtenäisyyttä ja siihen sopii todella hyvin narratiivi, jossa Yhdysvaltain presidentti esitetään Suomelle toksisena ja hirveänä kumppanina.
Jos jotain on hyvin, on ehkä muistettava, että juuri on saatu Valkoisesta talosta aika paljon selkänojaa sekä turvallisuuteen että talouteen. Sekin voi harmittaa jossain konttorissa.