Tulenjohto ja tulenkäyttö

Pidin listastasi, siihen oli helppo yhtyä. Ei tulenjohtokaan mitään rakettitiedettä ole ja TUSII sun muun opettelun luulisi kuuluvan vielä olennaisena osana koulutukseen, onko tähän sitten tullut muutosta?

Itseäni kiinnostaisi kuulla hieman näistä syistä lisää. Perustavanlaatuinen kartanlukutaidon heikkeneminen? Toistojen puute? Teknisten apulaitteiden hitaus/monimutkaisuus?

Yksi kysymys minua vaivaa jatkuvasti: saavatko tämän päivän varusmiehet koulutuksen pelkästään pohjautuen GPS-laitteisiin vai saavatko vielä koulutusta paikantaa itsensä maastosta perinteisin menetelmin? GPS-häirintä - kuten aikanaan intissä jo pohdiskelin, on jo vakiinnuttanut asemaansa Venäjän häirinnän keinovalikoimassa.

Koulutuksen ongelmat voidaan jakaa kolmeen osaan:

Kaikki mitä opetettiin 30-vuotta sitten opetetaan edelleenkin. Lisäksi opetetaan uusien menetelmien ja välineiden käyttö. Aikaa on entistä vähemman, asiaa entistä enemmän. Yhtälö on kestämätön. Tämä on yksi osa ongelmaa.

Ennen tulenjohtajat koulutettiin pelkästään tarkoituista varten olevassa RUK:n Tulenjohtopatterissa ja sitä ennen Tykistöpatterin ja Kranatinheitinkomppanian tulenjohtolinjoilla. Nykyisin tulenjohtolinja on Kärkikomppaniassa parin nuoren kouluttajan hoteissa. Tämä on toinen osa ongelmaa.

Ennen tulenjohtajat palvelivat joukko-osastoissa joko KT-rykmenttien tulenjohtopattereissa(vast) tai kranaatinheitinkomppanioissa joissa heillä oli 1-2 peruskoulutettua upseeria ja/tai opistoupseeria kouluttajanaan. Nykyisin suurin osa tulenjohtajista on jääkärikomppanioissa (vast) joissa kouluttajana voi olla sopimussotilas tai kouluttajaa ei ole lainkaan. Tämä on kolmas osa ongelmaa.

Kartanlukutaito ei ole heikentynyt mihinkään noin niinkuin perustavan laatuisesti. Toki se ei ole samalla tasolla kuin aiemmin koska toistoja on vähemmän. Sama koskee kaikkea muutakin.

Teknisten apuvälineiden monimutkaisuus tai hitaus ei sinänsä ole ongelma. Parhaimmillaan MPL:n kuva lennähtää suoraan JOHLA:n näytölle ja sieltä parilla painalluksella radion kautta tuliyksikköön. Mutta koska koulutuksen ongelmat ovat sellaiset kuin mainitsin ei homma vain skulaa.

KS-mittaustakin opetetaan, toki vähemmän kuin aiemmin ja toisaalta hyvä niin: itsensä paikantamiseen on runsaasti muitakin tapoja vaikka GPS herkeäisikin toimimasta.

Tuosta tulensiirrosta mainittakoon se (vaikka se jonkun mielestä onkin turhaa neppailua) että mekanisoidun joukon kärjessä taistelevan joukon käyttöön se sopii kuin nyrkki silmään: iskemien määrittäminen maaliksi, tulensiirto ja hyökkäyksen jatkuessa UU tulensiirto. Jos se on jonkun mielestä pelkkää hienostelua ei voi kuin valitella ajatuksen kapeutta.
 
Vuosikausiin? Oi, kyllä kannettiin vielä tässä alle 10v. sitten. Enpä niiden perään kuitenkin haikaile, jos tosiaan vaijerit on jätetty varastoon ruostumaan. Käytin sitä lähinnä esimerkkinä. Miten tasotyöskentely sitten onnistuu modernilta TJA:lta?

Ja kannetaan yhä tänäkin päivänä. Nykyisen maanmittauksen perusteena on ollut jo vuosikymmeniä eri keinoin korjattu GPS- ja Glonass-signaali. Hullu on se joka kuvittelee että molemmat tai edes jompikumpi ovat käytettävissämme jos sotatoimiin kotimaassa on ryhdyttävä.

Olen itsekin syyllistynyt siihen, että tulenjohtajan omalle sijainnille annetaan suhteettoman suuri merkitys. Oikeastihan vain maalin tarkoilla koordinaateilla on merkitystä mutta koska ampumaharjoitukset on aina pidetty hevonvitunkuusessa jossa ei teitä tai muitakaan helposti kartasta paikannettavia kohteita ole ollut on sädemittaus ikäänkuin varkain vakiintunut menetelmäksi jolla maali paikannetaan. Lienee kuitenkin niin, että niillä alueilla joilla taisteluita on tarkoitus käydä löytyy risteyksiä, taloja, siltoja jne vaikka millä mitalla ja ne on helppo paikantaa kartastakin riittävällä tarkkuudella.

Tasotyöskentelyllä tarkoitanet KS-mittauksen tasotyötä. Melko huonostihan se sujuu kun vähän harjoitellaan. Muuta tasotyöskentelyä ei enää nykyisin tarvitakaan koska maali voidaan paikantaa napapaikannuksellakin ilmoittamalla oma sijainti ja suunta + etäisyys maaliin. Näin siis silloin kun maalin koordinaatteja ei muilla keinoin ole mahdollista saada selville.
 
Ja kannetaan yhä tänäkin päivänä. Nykyisen maanmittauksen perusteena on ollut jo vuosikymmeniä eri keinoin korjattu GPS- ja Glonass-signaali. Hullu on se joka kuvittelee että molemmat tai edes jompikumpi ovat käytettävissämme jos sotatoimiin kotimaassa on ryhdyttävä.

Olen itsekin syyllistynyt siihen, että tulenjohtajan omalle sijainnille annetaan suhteettoman suuri merkitys. Oikeastihan vain maalin tarkoilla koordinaateilla on merkitystä mutta koska ampumaharjoitukset on aina pidetty hevonvitunkuusessa jossa ei teitä tai muitakaan helposti kartasta paikannettavia kohteita ole ollut on sädemittaus ikäänkuin varkain vakiintunut menetelmäksi jolla maali paikannetaan. Lienee kuitenkin niin, että niillä alueilla joilla taisteluita on tarkoitus käydä löytyy risteyksiä, taloja, siltoja jne vaikka millä mitalla ja ne on helppo paikantaa kartastakin riittävällä tarkkuudella.

Tasotyöskentelyllä tarkoitanet KS-mittauksen tasotyötä. Melko huonostihan se sujuu kun vähän harjoitellaan. Muuta tasotyöskentelyä ei enää nykyisin tarvitakaan koska maali voidaan paikantaa napapaikannuksellakin ilmoittamalla oma sijainti ja suunta + etäisyys maaliin. Näin siis silloin kun maalin koordinaatteja ei muilla keinoin ole mahdollista saada selville.
Tarkoitin tuota muuta tasotyötä. Ja niinhän se tosiaan olikin... TJ-partion ei enää tarvitse tietää maalin tarkkoja koordinaatteja, kun ne lasketaan tuliaseman päässä.

Kiitos ongelmien erittelystä. Sen suhteen ei sitten mikään ole muuttunut, että koulutettavaa olisi vaikka kuinka ja aikaa (RUK:ssä) niiden kouluttamiseen ei juuri laisinkaan. Siitä en kuitenkaan tinkisi, että tulenjohtajat liikkuvat jääkäreiden ja tiedustelijoiden mukana. Parhaitenhan siinä sitten oppivat samalla toisiltaankin ja yhteistyön tulisi olla joka tapauksessa mahdollisimman saumatonta.
 
@Stokes on kyllä täysin oikeassa kirjoituksissaan. Tulensiirto on liikesodankäynnissä oikeastaan kaikkialla muualla kuin jossain Pohjois-Karjalan ja Kainuun korvessa käytännöllinen - ja taistelisimmeko me muka mekanisoitua vihollista vastaan edes umpimetsässä, vai kuitenkin todennäköisemmin esim. teiden ja asutuksen läheisyydessä, vaikkapa Kaakonkulmalla (toki kaukana asutuksestakin oltaisiin nimenomaan Kajaanin-Kainuun-Lapin seudulla, mutta Lapissa ainakin alkaa olla jo suhteellisen avointa verrattuna eteläisiin ryteikköihin)?

Eikä tulensiirto ole ongelma, se on hyvinkin yksinkertainen temppu. Itse ainakin pidän paljon työläämpänä tykistön hajautettujen ryhmitysten tulen johtamiseen liittyviä seikkoja, tosin niitä meillä ei juurikaan edes sivuttu, koska olin jalkaväestä koostuvassa joukko-osastossa. Kaikkein ongelmallisinta oli viestivälineiden kanssa puljaaminen, vaikka ne lopulta opinkin ja jouduin muutaman kaverin kanssa sen vuoksi laatimaan koulutusdiat aiheesta. Siltikin kyllä viestiyhteyksiä jouduttiin vielä leireillä vääntämään kuntoon aamuyöhön asti, koska niissä oli aina jotain pielessä. Toivottavasti Bittiumin uudet radiot helpottavat tuota puolta.

Meillä AUK:n tulenjohtokouluttaja (meillä oli onneksi kunnolliset kouluttajat ja riittävästi kouluttajia myös) tykkäsi juoksuttaa ympäri varuskuntaa, ja KS-mittaus oli hänen selkeä suosikkinsa. Yleensä hän valitsi niin pitkän reitin, että laskentatyö oli käytännössä pakko tehdä tasolla, koska SANLA laski pyöristäen, ja lopputuloksesta saattoi tulla sen vuoksi niin epätarkka, että mittaaminen tai ainakin laskeminen jouduttiin toteuttamaan uudelleen. Eli siis meillä ainakin KS-mittausta harjoitettiin vielä muutama vuosi sitten usein ja monen kilometrin matkoja kerralla, usein aika tiukoissa aikamääreissä.

Itse tykkäsin SANLA:sta paljon enemmän kuin JOHLA:sta @Toughbook, koska SANLA oli nopeampi käyttää ja selkeämpi kokonaisuutena, eikä siinä tarvinnut siirrellä hiiren kursoria näytöllä ja klikkailla. SANLA:ssa ohjelmat sisälsivät täytettävinä kohtina vain oleellisen, kun JOHLA:ssa oli kaikki epäoleellinenkin, ja pahimpana kaikista ne pudotusvalikot, joita oli ihan perseestä käyttää maastossa Toughbookilla.

Omasta mielestäni optimaalinen tulenjohtopäätelaite sisältäisi SANLA:n perustoiminnallisuudet, nykyaikaisen kestävän kosketusnäytön ja sillä näytettävän ja käytettävän karttapohjan kuten JOHLA:ssa, paremman KS-mittausohjelman, GPS:n ja Bluetoothin, paremman käänteisen sädemittausohjelman, ja JOHLA:n tiettyjä toiminnallisuuksia tilannekuvaan liittyen. Fyysinen näppäimistö on hyvin tarpeellinen etenkin vapaata sanomaa lähetettäessä, mikä tekee vain kosketusnäytöllisistä päätelaitteista ongelmallisia.

Varusteiden puolesta se vanha "norsunnahkalaukku" eli tulenjohtolaukku M/65 on noin äärettömästi parempi kuin ne onnettomat liian pienet karttojen säilyttämistä varten tarkoitetut kangaslaukut, joita esim. RUK:ssa jaetaan - jälkimmäisiin taso kun ei kunnolla mahdu, ja niiden vedenpitävyys on olematon, jolloin tasopahvit pääsevät muhjoutumaan hyvin helposti pilalle. Optimaalinen olisi reppu, jonka selkämykseen saa tulenjohtotason kuten M/65 tulenjohtolaukkuun nopeasti katsottavaksi näkyviin, sisällä olisi paikat lopuille tason tarvikkeille, radiolle, MPL:lle tarvikkeineen, pitkälanka-antennin laukulle ja sivussa taskut kiikareille ym. - näin kaikki tarvittava olisi saatavissa ottamalla reppu selästä, eikä olisi enää sitä klassista remmihelvettiä.
 
Viimeksi muokattu:
@Stokes on kyllä täysin oikeassa kirjoituksissaan. Tulensiirto on liikesodankäynnissä oikeastaan kaikkialla muualla kuin jossain Pohjois-Karjalan ja Kainuun korvessa käytännöllinen - ja taistelisimmeko me muka mekanisoitua vihollista vastaan edes umpimetsässä, vai kuitenkin todennäköisemmin esim. teiden ja asutuksen läheisyydessä, vaikkapa Kaakonkulmalla (toki kaukana asutuksestakin oltaisiin nimenomaan Kajaanin-Kainuun-Lapin seudulla, mutta Lapissa ainakin alkaa olla jo suhteellisen avointa verrattuna eteläisiin ryteikköihin)?

Eikä tulensiirto ole ongelma, se on hyvinkin yksinkertainen temppu. Itse ainakin pidän paljon työläämpänä tykistön hajautettujen ryhmitysten tulen johtamiseen liittyviä seikkoja, tosin niitä meillä ei juurikaan edes sivuttu, koska olin jalkaväestä koostuvassa joukko-osastossa. Kaikkein ongelmallisinta oli viestivälineiden kanssa puljaaminen, vaikka ne lopulta opinkin ja jouduin muutaman kaverin kanssa sen vuoksi laatimaan koulutusdiat aiheesta. Siltikin kyllä viestiyhteyksiä jouduttiin vielä leireillä vääntämään kuntoon aamuyöhön asti, koska niissä oli aina jotain pielessä. Toivottavasti Bittiumin uudet radiot helpottavat tuota puolta.

Meillä AUK:n tulenjohtokouluttaja (meillä oli onneksi kunnolliset kouluttajat ja riittävästi kouluttajia myös) tykkäsi juoksuttaa ympäri varuskuntaa, ja KS-mittaus oli hänen selkeä suosikkinsa. Yleensä hän valitsi niin pitkän reitin, että laskentatyö oli käytännössä pakko tehdä tasolla, koska SANLA laski pyöristäen, ja lopputuloksesta saattoi tulla sen vuoksi niin epätarkka, että mittaaminen tai ainakin laskeminen jouduttiin toteuttamaan uudelleen. Eli siis meillä ainakin KS-mittausta harjoitettiin vielä muutama vuosi sitten usein ja monen kilometrin matkoja kerralla, usein aika tiukoissa aikamääreissä.

Itse tykkäsin SANLA:sta paljon enemmän kuin JOHLA:sta @Toughbook, koska SANLA oli nopeampi käyttää ja selkeämpi kokonaisuutena, eikä siinä tarvinnut siirrellä hiiren kursoria näytöllä ja klikkailla. SANLA:ssa ohjelmat sisälsivät täytettävinä kohtina vain oleellisen, kun JOHLA:ssa oli kaikki epäoleellinenkin, ja pahimpana kaikista ne pudotusvalikot, joita oli ihan perseestä käyttää maastossa Toughbookilla.

Omasta mielestäni optimaalinen tulenjohtopäätelaite sisältäisi SANLA:n perustoiminnallisuudet, nykyaikaisen kestävän kosketusnäytön ja sillä näytettävän ja käytettävän karttapohjan kuten JOHLA:ssa, paremman KS-mittausohjelman, GPS:n ja Bluetoothin, paremman käänteisen sädemittausohjelman, ja JOHLA:n tiettyjä toiminnallisuuksia tilannekuvaan liittyen. Fyysinen näppäimistö on hyvin tarpeellinen etenkin vapaata sanomaa lähetettäessä, mikä tekee vain kosketusnäytöllisistä päätelaitteista ongelmallisia.

Varusteiden puolesta se vanha "norsunnahkalaukku" eli tulenjohtolaukku M/65 on noin äärettömästi parempi kuin ne onnettomat liian pienet karttojen säilyttämistä varten tarkoitetut kangaslaukut, joita esim. RUK:ssa jaetaan - jälkimmäisiin taso kun ei kunnolla mahdu, ja niiden vedenpitävyys on olematon, jolloin tasopahvit pääsevät muhjoutumaan hyvin helposti pilalle. Optimaalinen olisi reppu, jonka selkämykseen saa tulenjohtotason kuten M/65 tulenjohtolaukkuun nopeasti katsottavaksi näkyviin, sisällä olisi paikat lopuille tason tarvikkeille, radiolle, MPL:lle tarvikkeineen, pitkälanka-antennin laukulle ja sivussa taskut kiikareille ym. - näin kaikki tarvittava olisi saatavissa ottamalla reppu selästä, eikä olisi enää sitä klassista remmihelvettiä.
Onhan sitä vanhaa sanlaa tietysti hyvä käyttää kun on aikoinaan tehty tuohon tarkoitukseen. Mutta se paino ja käytettävyys o_O ! Laskut mitä se suorittaa ovat vain niin yksinkertaisia, että ne sujuvat vaikka taskulaskimella, jos kaavat muistaa laittaa oikein. Joskus intin jälkeen koodasin huvikseni samat ominaisuudet pythonille koulun penkillä sillä ajatuksella, että tekisin oman tulenjohtosoftan kännykkään. Jäi sekin projekti, enkä ole koodia vääntänyt sen jälkeen, mutta kaipa joku sen kriisitilanteessa nopeasti meille tekisi, ellei ole tehnyt jo. Ei sillä, että kännykkää voisi rintamalla käyttää, mutta...

Pointtina tässä lienee se, että monet tulenjohtoa koskevat monimutkaiset asiat olisi laitettavissa hyvinkin pieneen yksinkertaiseen laskukoneeseen, jolloin niitä pystyisi käyttämään nopeasti vähemmälläkin koulutuksella. JOHLA on johtamisjärjestelmä, joka taipuu myös tulenjohtoon, mutta sitä ei ole suunniteltu yksinomaan tulenjohdon viestintää varten kuten SANLA aikoinaan. Uusi maalinpaikannuslaite taas on ja mitä ilmeisemmin on hankittu juuri tähän tarpeeseen, mutta sitäkin rajoittaa hinta ja koko, eikä varmasti ole jaettavissa jokaiseen jääkärijoukkueeseen muusta jalkaväestä puhumattakaan.

Kaipaisin siis yksinkertaista ja halpaa tulenjohtoon suunniteltua työkalua, josta löytyisi avuja niin maalin paikantamiseen, kuin tarkistusammuntojen suorittamiseenkin.
 
Koulutuksen ongelmat voidaan jakaa kolmeen osaan:

Kaikki mitä opetettiin 30-vuotta sitten opetetaan edelleenkin. Lisäksi opetetaan uusien menetelmien ja välineiden käyttö. Aikaa on entistä vähemman, asiaa entistä enemmän. Yhtälö on kestämätön. Tämä on yksi osa ongelmaa.

Ennen tulenjohtajat koulutettiin pelkästään tarkoituista varten olevassa RUK:n Tulenjohtopatterissa ja sitä ennen Tykistöpatterin ja Kranatinheitinkomppanian tulenjohtolinjoilla. Nykyisin tulenjohtolinja on Kärkikomppaniassa parin nuoren kouluttajan hoteissa. Tämä on toinen osa ongelmaa.

Ennen tulenjohtajat palvelivat joukko-osastoissa joko KT-rykmenttien tulenjohtopattereissa(vast) tai kranaatinheitinkomppanioissa joissa heillä oli 1-2 peruskoulutettua upseeria ja/tai opistoupseeria kouluttajanaan. Nykyisin suurin osa tulenjohtajista on jääkärikomppanioissa (vast) joissa kouluttajana voi olla sopimussotilas tai kouluttajaa ei ole lainkaan. Tämä on kolmas osa ongelmaa.

Kartanlukutaito ei ole heikentynyt mihinkään noin niinkuin perustavan laatuisesti. Toki se ei ole samalla tasolla kuin aiemmin koska toistoja on vähemmän. Sama koskee kaikkea muutakin.

Teknisten apuvälineiden monimutkaisuus tai hitaus ei sinänsä ole ongelma. Parhaimmillaan MPL:n kuva lennähtää suoraan JOHLA:n näytölle ja sieltä parilla painalluksella radion kautta tuliyksikköön. Mutta koska koulutuksen ongelmat ovat sellaiset kuin mainitsin ei homma vain skulaa.

KS-mittaustakin opetetaan, toki vähemmän kuin aiemmin ja toisaalta hyvä niin: itsensä paikantamiseen on runsaasti muitakin tapoja vaikka GPS herkeäisikin toimimasta.

Tuosta tulensiirrosta mainittakoon se (vaikka se jonkun mielestä onkin turhaa neppailua) että mekanisoidun joukon kärjessä taistelevan joukon käyttöön se sopii kuin nyrkki silmään: iskemien määrittäminen maaliksi, tulensiirto ja hyökkäyksen jatkuessa UU tulensiirto. Jos se on jonkun mielestä pelkkää hienostelua ei voi kuin valitella ajatuksen kapeutta.
Ymmärränkö liian provokatiivisesti, jos luen tuon niin, että 1990-luvulla koulutettiin suhteessa parempia tulenjohtajia kuin tänä päivänä?
 
Onhan sitä vanhaa sanlaa tietysti hyvä käyttää kun on aikoinaan tehty tuohon tarkoitukseen. Mutta se paino ja käytettävyys o_O ! Laskut mitä se suorittaa ovat vain niin yksinkertaisia, että ne sujuvat vaikka taskulaskimella, jos kaavat muistaa laittaa oikein. Joskus intin jälkeen koodasin huvikseni samat ominaisuudet pythonille koulun penkillä sillä ajatuksella, että tekisin oman tulenjohtosoftan kännykkään. Jäi sekin projekti, enkä ole koodia vääntänyt sen jälkeen, mutta kaipa joku sen kriisitilanteessa nopeasti meille tekisi, ellei ole tehnyt jo. Ei sillä, että kännykkää voisi rintamalla käyttää, mutta...

Pointtina tässä lienee se, että monet tulenjohtoa koskevat monimutkaiset asiat olisi laitettavissa hyvinkin pieneen yksinkertaiseen laskukoneeseen, jolloin niitä pystyisi käyttämään nopeasti vähemmälläkin koulutuksella. JOHLA on johtamisjärjestelmä, joka taipuu myös tulenjohtoon, mutta sitä ei ole suunniteltu yksinomaan tulenjohdon viestintää varten kuten SANLA aikoinaan. Uusi maalinpaikannuslaite taas on ja mitä ilmeisemmin on hankittu juuri tähän tarpeeseen, mutta sitäkin rajoittaa hinta ja koko, eikä varmasti ole jaettavissa jokaiseen jääkärijoukkueeseen muusta jalkaväestä puhumattakaan.

Kaipaisin siis yksinkertaista ja halpaa tulenjohtoon suunniteltua työkalua, josta löytyisi avuja niin maalin paikantamiseen, kuin tarkistusammuntojen suorittamiseenkin.

Analyysissäsi ovat jonkun verran menneet puurot ja vellit sekaisin.

Sanomalaite on päätelaite jonka pääasiallisena tarkoituksena sitä hankittaessa oli saada viesti kulkemaan salattuna datana. Sädemittausohjelma ja muut sen sellaiset olivat sivutuote. Käsityksesi siitä, että SANLA suunniteltiin ensisijaisesti tulenjohdon tarpeisiin on yksiselitteisen väärä ja suurin osa laitteista olikin sijoitettu muualle kuin epäsuorantulen joukoille. Tottahan SANLA oli vanhanaikainen jo 90-luvulla mutta hankinta-aikanaan mitä modernein peli. Ikävä puoli koko sanomalaitejärjestelmässä on se, että se vei meidät dataviestityksen maailmaan myös jääkärijoukkueen ja -komppanian tasolla päin vastoin kuin muu maailma tekee. Ehkä me vain olemme muita viisaampia, tyhmät ulkomaalaiset puhuvat radioon kun eivät paremmasta tajua.

MPL15:a ei ole suunniteltu lainkaan viestittämiseen päin vastoin kuin JOHLA:a joka sekin on siis vain päätelaite, ei viestiväline. Maalinpaikannuslaitteella paikannetaan maaleja kuten arvata saattaakin ja sen ainoa kosketuspinta JOHLA:n kanssa on se, että mittauskuva ja -tiedot voidaan lähettää JOHLA:n tulenjohtosovellukseen. JOHLA:ssa ei alunperin ollut mitään tulenjohtamiseen viittaavaakaa, nykyisen sovellutuksen koodasivat nörtit sivutyönään ja sen kyllä huomaa vaikka toki parempi sekin kuin ei mitään.

Minäkin kaipaisin jotakin parempaa kuin JOHLA tai SANLA, en kylläkään ymmärrä mitä apuja siitä voisi tarkkareihin saada?
 
Ymmärränkö liian provokatiivisesti, jos luen tuon niin, että 1990-luvulla koulutettiin suhteessa parempia tulenjohtajia kuin tänä päivänä?

90-luvulla keskimääräinen tulenjohtaja ja tulenjohtoryhmä oli parempi kuin nykyinen. Nykyään yhteistoiminta sujuu huomattavasti paremmin kuin ennen, aseenkäsittely ja muut mieskohtaiset taidot ovat sata kertaa paremmalla tolalla kuin ennen mutta mikään muu ei.
 
Varusteiden puolesta se vanha "norsunnahkalaukku" eli tulenjohtolaukku M/65 on noin äärettömästi parempi kuin ne onnettomat liian pienet karttojen säilyttämistä varten tarkoitetut kangaslaukut, joita esim. RUK:ssa jaetaan - jälkimmäisiin taso kun ei kunnolla mahdu, ja niiden vedenpitävyys on olematon, jolloin tasopahvit pääsevät muhjoutumaan hyvin helposti pilalle. Optimaalinen olisi reppu, jonka selkämykseen saa tulenjohtotason kuten M/65 tulenjohtolaukkuun nopeasti katsottavaksi näkyviin, sisällä olisi paikat lopuille tason tarvikkeille, radiolle, MPL:lle tarvikkeineen, pitkälanka-antennin laukulle ja sivussa taskut kiikareille ym. - näin kaikki tarvittava olisi saatavissa ottamalla reppu selästä, eikä olisi enää sitä klassista remmihelvettiä.

Mihin ihmeeseen tarvitsee karttalaukkua tai tulenjohtolaukkua? En ole koskaan kantanut moista eikä ole kukaan koulutettavistanikaan. Tulenjohtotasoa ei tarvitse yhtikäs mihinkään ja muu kama menee reisitaskuun tai A5-kokoiseen admintaskuun

Tuollainen reppu on jo olemassa, olen aika monta vuotta kantanut Eberlestockin Halftrackiä. MPL15, radio ja tarvittaessa JOHLA mahtuvat sisään, MPL:n jalusta sivutaskuun. Pitkälanka-antennin voi sijoittaa erilliseen molletaskuun kuten SA-int yleistasku isoon. Toiseen sivutaskuun ja ylätaskun varaparistot ynnä muuta kilkettä. Kiikareita pidän aina joko kyljellä roikkumassa tai varusteliivin taskussa. Norsunnahkaisen kiikarikotelon käyttäminen on aika lähellä maanpetturuutta.

Tuolla setillä onnistuu tulenjohtaminen yksin eikä muita ukkoja tarvita kuin suojaamaan toimintaa ja etsimään maaleja sekä tähystämään.
 
Analyysissäsi ovat jonkun verran menneet puurot ja vellit sekaisin.

Sanomalaite on päätelaite jonka pääasiallisena tarkoituksena sitä hankittaessa oli saada viesti kulkemaan salattuna datana. Sädemittausohjelma ja muut sen sellaiset olivat sivutuote. Käsityksesi siitä, että SANLA suunniteltiin ensisijaisesti tulenjohdon tarpeisiin on yksiselitteisen väärä ja suurin osa laitteista olikin sijoitettu muualle kuin epäsuorantulen joukoille. Tottahan SANLA oli vanhanaikainen jo 90-luvulla mutta hankinta-aikanaan mitä modernein peli. Ikävä puoli koko sanomalaitejärjestelmässä on se, että se vei meidät dataviestityksen maailmaan myös jääkärijoukkueen ja -komppanian tasolla päin vastoin kuin muu maailma tekee. Ehkä me vain olemme muita viisaampia, tyhmät ulkomaalaiset puhuvat radioon kun eivät paremmasta tajua.

MPL15:a ei ole suunniteltu lainkaan viestittämiseen päin vastoin kuin JOHLA:a joka sekin on siis vain päätelaite, ei viestiväline. Maalinpaikannuslaitteella paikannetaan maaleja kuten arvata saattaakin ja sen ainoa kosketuspinta JOHLA:n kanssa on se, että mittauskuva ja -tiedot voidaan lähettää JOHLA:n tulenjohtosovellukseen. JOHLA:ssa ei alunperin ollut mitään tulenjohtamiseen viittaavaakaa, nykyisen sovellutuksen koodasivat nörtit sivutyönään ja sen kyllä huomaa vaikka toki parempi sekin kuin ei mitään.

Minäkin kaipaisin jotakin parempaa kuin JOHLA tai SANLA, en kylläkään ymmärrä mitä apuja siitä voisi tarkkareihin saada?
Näinhän se SANLAn, JOHLAN ja MPL15:sta suhteen tietysti onkin, kiitos korjauksesta! Osallistun keskusteluun ehkä turhan ohuelta tieto- ja osaamispohjalta.

Itse pointtiini et ottanut kantaa. Yritin ehdottaa jotain uutta. Mikä tuo jokin parempi voisi olla mistä mainitset? Jotain mistä itsekin juttelin? Vai onko ainoa ratkaisu palata koulutuskäytännöissä 20 vuotta taaksepäin?
 
Jaa niin parempi laite? Sellainen ruggeroitu padi jossa olisi karttapohjat kuten JOHLA:ssa, sädemittausohjelma, taivaankappalemittausohjelma (suunnanmittausvälineiden suunnastamista varten) ja sen sellaisia. Ei liitettäisi radioon lainkaan vaan käytännössä olisi elektroninen kartta/taso.

Kosketusnäyttö voisi olla kunhan "painikkeet" olisivat ihan vitun isoja. Mukaan tulisi kuulua erityinen huppu jonka alla laitetta voi käpistellä pimeässäkin ilman että valo loistaa kilometrien päähän.
 
90-luvulla keskimääräinen tulenjohtaja ja tulenjohtoryhmä oli parempi kuin nykyinen. Nykyään yhteistoiminta sujuu huomattavasti paremmin kuin ennen, aseenkäsittely ja muut mieskohtaiset taidot ovat sata kertaa paremmalla tolalla kuin ennen mutta mikään muu ei.

Kunniallisena tulijoukkueen ja mittaryhmän neekerinä en ota kantaa siihen, onko nykyinen tj-systeemi toimivampi kuin vanha kenenkin näkökulmasta. Itse olin puurissa 90-luvun alussa jolloin stereomittarit hallitsivat (laserit tulivat juuri) ja sanla toimiessaan ( mikä oli harvinaista) edusti viestinnän teknistä huippua.

On kuitenkin huomionarvoista, että mikäli @Stokes on oikeassa tason huonontumisesta, niin kaikki uudet vermeet ja laitteet eivät ole auttaneet tosiasiassa lopputulosta yhtään paremmaksi. Tämä on ajatus mitä kannattaa joskus miettiä laajemminkin kun puhutaan kaikenlaisista uusista toinen toistaan hienommista laitteista.

Edesmennyt esimieheni puhui joskus hieman ironisesti ihmisistä "jotka uskovat jonkun laitteen tai ohjelman ratkaisevan ongelmat". Hän ei mielestäni ollut ihan väärässä.
 
Jaa niin parempi laite? Sellainen ruggeroitu padi jossa olisi karttapohjat kuten JOHLA:ssa, sädemittausohjelma, taivaankappalemittausohjelma (suunnanmittausvälineiden suunnastamista varten) ja sen sellaisia. Ei liitettäisi radioon lainkaan vaan käytännössä olisi elektroninen kartta/taso.

Kosketusnäyttö voisi olla kunhan "painikkeet" olisivat ihan vitun isoja. Mukaan tulisi kuulua erityinen huppu jonka alla laitetta voi käpistellä pimeässäkin ilman että valo loistaa kilometrien päähän.

Juuri tuon tyyppistähän minäkin ajoin takaa, vaikka menikin puurot ja vellit sekaisin siinä samalla ;).

Käytännössä tuo on toteutettavissa jo nyt suhteellisen helposti mihin tahansa älypuhelimeen tai tablettiin sovelluksena. Erillisenä laitehankintana taas maksaisi, koska PV hankkimassa... Ongelma tietysti älypuhelinten kenttäkelpoisuus, eli: turhat signaalit, akun kesto, kestävyys yleisesti, käytettävyys maastossa.

Olen useammankin asian kanssa miettinyt, että olisiko kriisitilanteessa mahdollista muuttaa älypuhelimia johonkin tiettyyn tarkoitukseen ajamalla niihin jokin oma käyttöjärjestelmä sisään ja tarvittaessa samalla rikkoa esim. signaaleja tuottavat komponentit.

Parasta olisi, että saataisiin tulenjohtoa varten kuvailemasi kaltainen siihen kehitetty laite, ja sitten siirtymävaiheessa (ja sille osalle jolle ei kuitenkaan olisi näitä jakaa) käytettäisiin reservin omia laitteita joihin ajettaisiin tämmöinen uusi softa.
 
Kunniallisena tulijoukkueen ja mittaryhmän neekerinä en ota kantaa siihen, onko nykyinen tj-systeemi toimivampi kuin vanha kenenkin näkökulmasta. Itse olin puurissa 90-luvun alussa jolloin stereomittarit hallitsivat (laserit tulivat juuri) ja sanla toimiessaan ( mikä oli harvinaista) edusti viestinnän teknistä huippua.

On kuitenkin huomionarvoista, että mikäli @Stokes on oikeassa tason huonontumisesta, niin kaikki uudet vermeet ja laitteet eivät ole auttaneet tosiasiassa lopputulosta yhtään paremmaksi. Tämä on ajatus mitä kannattaa joskus miettiä laajemminkin kun puhutaan kaikenlaisista uusista toinen toistaan hienommista laitteista.

Edesmennyt esimieheni puhui joskus hieman ironisesti ihmisistä "jotka uskovat jonkun laitteen tai ohjelman ratkaisevan ongelmat". Hän ei mielestäni ollut ihan väärässä.
Tulenjohtohan yksinkertaisimmillaan onnistuu vaikka kartan riekaleella ja viivoittimella - kunhan viestiyhteydet pelaavat. Tai omilla koordinaateilla ja kompassilla. Homman on pakko toimia tarvittaessa näinkin vähällä, muuten on menty perustavanlaatuisesti opetuksessa pieleen. Tähän @Kapiainen kin varmaan viittannut, että ei turhia hionouksia tarvita, kun homma voi pelittää aika simppelistikin.

Apuvälineillä kuitenkin saavutetaan nopeutta, tarkkuutta ja mahdollistetaan tulenkäyttö tehokkaimmalla mahdollisella tavalla kussakin tilanteessa.
 
Tulenjohtohan yksinkertaisimmillaan onnistuu vaikka kartan riekaleella ja viivoittimella - kunhan viestiyhteydet pelaavat. Tai omilla koordinaateilla ja kompassilla. Homman on pakko toimia tarvittaessa näinkin vähällä, muuten on menty perustavanlaatuisesti opetuksessa pieleen. Tähän @Kapiainen kin varmaan viittannut, että ei turhia hionouksia tarvita, kun homma voi pelittää aika simppelistikin.

Apuvälineillä kuitenkin saavutetaan nopeutta, tarkkuutta ja mahdollistetaan tulenkäyttö tehokkaimmalla mahdollisella tavalla kussakin tilanteessa.

Toki onnistuu. Ei siitä kahta sanaa.

Mutta tuo tilanne on tuskin lähtökohta. Varsinkin, jos meillä tulen määrä kaluston vähenemisen myötä vähenee kuten olen antanut itseni ymmärtää asian olevan, on tarkkuus sitä tärkeämpää.
 
Toki onnistuu. Ei siitä kahta sanaa.

Mutta tuo tilanne on tuskin lähtökohta. Varsinkin, jos meillä tulen määrä kaluston vähenemisen myötä vähenee kuten olen antanut itseni ymmärtää asian olevan, on tarkkuus sitä tärkeämpää.
Jep ja sitä tarkkuutta saadaan tietysti MPL15:ta jne.

Eikä pelkästään kaluston vähyys. Taitaa olla nykysodankäynnille lähtökohta, että vihollinen valvoo vastatykistötutkillaan horisonttia ja paikantaa tuliasemat heti tulitoiminnan alettua. Parempi osua heti ja tehokkaasti, että ehditään vastatoimilta myös pois alta tarvittaessa...
 
Jep ja sitä tarkkuutta saadaan tietysti MPL15:ta jne.

Eikä pelkästään kaluston vähyys. Taitaa olla nykysodankäynnille lähtökohta, että vihollinen valvoo vastatykistötutkillaan horisonttia ja paikantaa tuliasemat heti tulitoiminnan alettua. Parempi osua heti ja tehokkaasti, että ehditään vastatoimilta myös pois alta tarvittaessa...

Paitsi että @Stokes mukaan tarkkuus on huonontunut:).

Nuo tutkat eivät varsinaisesti kuulu ketjun aiheeseen, mutta niistä on kuulunut aika paljon juttua vuosien mittaan. En ole ihan varma ovatko ne sellaisia kaikkinäkeviä Jumalan Silmiä joiksi niitä ajatellaan. Kovin suurta merkitystä niillä ei ainakaan tähän päivään mennessä ole ollut eri konflikteissa mitä olen nähnyt. Droonit ovat sitten asia erikseen.

Jos miettii millaisia tulijyriä edellisissä sodissa on ollut ja niistäkin miehet esiin nousevat niin uskon, että kohtuullisella kaivautumisella ja asemien hyvällä sijoittelulla voidaan pärjätä kohtuullisesti. Tämä varsinkin krh:n mutta toki tykistönkin osalta. Tuossa "pois nopeasti tulen alta"- mallissa on isoja ongelmia jotka toki tiedetään, mutta onko painotus ihan oikea nykyään on sitten vaikeampi kysymys.
 
Jep ja sitä tarkkuutta saadaan tietysti MPL15:ta jne.

Eipä oikeastaan saada. MPL15:n sähköinen kompassi on yhtälailla herkkä ulkoisille häiriöille kuin käsisuuntakehä eikä laseretäisyysmittari ole käytännössä sen tarkempi kuin Simrad. Toki lämpökamera mahdollistaa toiminnan myös pimeällä jolloin aiemmin oli hankala paikantaa maalia tarkasti.

MPL15:n käytöstä saatava suurin on nopeus joka kylläkin on menetetty kun päätettiin ryhtyä kouluttamaan tulenjohtoryhmiä väärällä tavalla eikä otettu huomioon sitä täydellistä muutosta jonka maalinpaikannuslaite toi koko hommaan.
 
Paitsi että @Stokes mukaan tarkkuus on huonontunut:).

Kuten olen aiemminkin sanonut en ymmärrä hymiöistä tai muistakaan aakkosiimme kuulumattomista merkeistä mitään. Sen kuitenkin tiedän, että tarkkuuden heikkeneminen ei ole minun mielipiteeni vaan aivan yksinkertaisesti tilastojen valossa todennettavissa oleva asia.
 
Kuten olen aiemminkin sanonut en ymmärrä hymiöistä tai muistakaan aakkosiimme kuulumattomista merkeistä mitään. Sen kuitenkin tiedän, että tarkkuuden heikkeneminen ei ole minun mielipiteeni vaan aivan yksinkertaisesti tilastojen valossa todennettavissa oleva asia.

Ei tarvitsekaan. Se hymiö oli tarkoitettu @Lepukki kommentiksi hänen kommenttiinsa.

Kuten sanoin, on huolestuttava juttu että uudesta tekniikasta huolimatta tarkkuus huononee. Mitenkäs sitten, jos tekniikka vielä pettää.
Voi olla hymy sisäänpäin kääntynyttä tosipaikassa silloin.
 
Back
Top