kertakenttään
Ylipäällikkö
Pidetään lanka hengissä. Kysykää jotain aiheeseen liittyvää niin vastaillaan niihin ja keskustellaan.
Tulenjohto ja tulenkäyttö
- Viestiketjun aloittaja Old Boy
- Aloitus PVM
Lyhytkantahan on pikamenetelmä, jolla pitäisi saada tuli alkamaan mahdollisimman nopeasti. En ole ihan vakuuttunut, mentiinkö asiassa oikeaan suuntaan, kun helposta ja yksinkertaisesta arviometodista hiljattain siirryttiin laskemaan ampuma-arvot matemaattisesti oikein. Mutta en sano mitään, koska käytännön kokemus uudesta tavasta puuttuu. Tulenjohtajan pitää kuitenkin hallita sekä tykistöllä että heittimistöllä ampuminen ja puhtaiden jv-joukkojen kouluttamilla tulenjohtajilla olen havainnut puutteita tykistön käyttötaidoissa.
Mitä taas tulee erikoistapaukseen, jossa maali on suoraan ampumaviivalla, niin siinähän homma on helppo: tähystyssuunta on ampumasuunta ja maalin etäisyyteen lisätään matka tj-paikalta tuliasemaan.
KRH-langasta:
Tämä on monipolvinen juttu.
Diplomityössä ei ole siinä mielessä kannan osalta virhettä, että se on kirjoitettu kuten ohjesäännössä lukee. Tässä tapauksessa ohjesääntö on väärässä. Vähän sama juttu, noin kärjistäen sanoen, kun aikoinaan maata palloksi väittäneet olivat oikeassa tai väärässä riippuen mikä käsitys oli vallalla. Tuossa dippatyössä mainitut monet muutkin seikat, kuten metrimäärät ovat muuttuneet monta kertaa vaikka niihin vaikuttavat asiat eivät välttämättä niinkään.
Mitä sitten kantaan tulee niin totean että liittenä olevan KrhO I (vai oliko II?):n kuvassa oleva kantaa ei ole käytetty määreenä ampuma-arvojen laskemiseen koordinaattimenetelmässä (jota kuva virheellisesti esittää) koskaan. Koordinaattimenetelmä, kuten hyvin vanhempana alan miehenä tiedät, on perustunut aina siihen että niin tuliyksikö, tulenjohtaja ja maali ovat samassa suorakulmaisessa koordinaatistossa oli se sitten mikä hyvänsä. Kannalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä eikä sitä ilmoiteta tulikomennossa, sitä ei lasketa TJP:lla tai tuliasemissa eikä se ilmene mitenkään missään tasolla tai muulla ammunnanhallintajärjestelmällä lasketuissa perusteissa jotka muuttuvat ampuma-arvoiksi tykille tai heittimelle.
Miksi asia sitten on esitetty väärin vieläkin voimassa olevissa oppaissa ja ohjesäännöissä? Kysymys on siitä, että alunperin venäläisessä trigonometrisessä tulenjohtotavassa, sinikantamenetelmässä, tulenjohtopaikan ja tuliasemien (mittaripisteen) välinen vektori on ollut eräs suure jonka avulla tulenjohtaja on määrittänyt ne arvot jota hän tulikomennossa tuliyksikölle käskee. Tästä vaikeasta joskin hyvin tarkasta tavasta luovuttiin jo ennen sotia kun tulenjohtokortti otettiin käyttöön. Oletan että tunnet tämänkin asian.
Tämä on monipolvinen juttu.
Diplomityössä ei ole siinä mielessä kannan osalta virhettä, että se on kirjoitettu kuten ohjesäännössä lukee. Tässä tapauksessa ohjesääntö on väärässä. Vähän sama juttu, noin kärjistäen sanoen, kun aikoinaan maata palloksi väittäneet olivat oikeassa tai väärässä riippuen mikä käsitys oli vallalla. Tuossa dippatyössä mainitut monet muutkin seikat, kuten metrimäärät ovat muuttuneet monta kertaa vaikka niihin vaikuttavat asiat eivät välttämättä niinkään.
Mitä sitten kantaan tulee niin totean että liittenä olevan KrhO I (vai oliko II?):n kuvassa oleva kantaa ei ole käytetty määreenä ampuma-arvojen laskemiseen koordinaattimenetelmässä (jota kuva virheellisesti esittää) koskaan. Koordinaattimenetelmä, kuten hyvin vanhempana alan miehenä tiedät, on perustunut aina siihen että niin tuliyksikö, tulenjohtaja ja maali ovat samassa suorakulmaisessa koordinaatistossa oli se sitten mikä hyvänsä. Kannalla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä eikä sitä ilmoiteta tulikomennossa, sitä ei lasketa TJP:lla tai tuliasemissa eikä se ilmene mitenkään missään tasolla tai muulla ammunnanhallintajärjestelmällä lasketuissa perusteissa jotka muuttuvat ampuma-arvoiksi tykille tai heittimelle.
Miksi asia sitten on esitetty väärin vieläkin voimassa olevissa oppaissa ja ohjesäännöissä? Kysymys on siitä, että alunperin venäläisessä trigonometrisessä tulenjohtotavassa, sinikantamenetelmässä, tulenjohtopaikan ja tuliasemien (mittaripisteen) välinen vektori on ollut eräs suure jonka avulla tulenjohtaja on määrittänyt ne arvot jota hän tulikomennossa tuliyksikölle käskee. Tästä vaikeasta joskin hyvin tarkasta tavasta luovuttiin jo ennen sotia kun tulenjohtokortti otettiin käyttöön. Oletan että tunnet tämänkin asian.
Mainitsemasi arviointimetodi on nopea, helppo ja useimmiten riittävän tarkka tapa aloittaa tuli lyhytkantamenetelmällä. Kuten aiemmin olen kirjoittanut on sen ongelma kuitenkin ollut se ettei maalin vieressä ole sopivalla etäisyydellä välttämättä kohdetta johon mitata.
Jalkaväen ja tykistön tulenjohtajista tekemiäsi vertauksia olen lukenut aiemminkin enkä viitsi asiasta lähetä kinastelemaan vaikka rohkenen eri mieltä ollakin.
Se, että TJP on ampumaviivalla ei ole erikoistapaus vaan taisteluteknisesti enemmän sääntö kuin poikkeus. Miksi näin ei sitten ole ammunnoissa johtuu puhtaasti siitä ettei KRH:lla saa ampua omien joukkojen yli.
Tulenjohtotoiminnan käsikirja on ikävä kyllä leimallinen opus joten sitä ei voi tänne lainata. Edellisissä oppaissa LYKA:n ampumasuunnan ja -etäisyyden määrittäminen käskettiin:
Tapa 1
Arvioimaan kanta.
Hakemaan maalin vasemmalta tai oikealta puolelta kohde joka on yhtä kaukana maalista kuin mikä kanta ja mittaamalla siihen jolloin saadaan ampumasuunta.
Mittausetäisyyteen lisätään tai siitä otetaan pois metrimäärä jonka TJA arvioi olevan TJP:n ja TAS:n etäisyyden erotus maaliin. Näin saadaan ampumaetäisyys.
Tämä lukee liitteenäsi olevassa oppaassakin ja sulkee pois selkeästi ajatuksen siitä että kanta olisi TJP:n ja TAS:n välinen etäisyys tai vektori. Mikäli tuliyksikkö olisi
vain hieman sivussa mutta runsaasti takana voitaisiin kannaksi arvioida vaikkapa 100 metriä vaikka se tosiasiallisesti olisi vain 20 m.
Tapa 2
Arvioimaan kanta.
Mittaamalla suunta ja etäisyys maaliin.
Laskemalla ns. piiruerotus kaavalla TÄHYSTYSETÄISYYS (km) X KANTA (M)
Tähystyssuuntaan lisätään tai siitä vähennetään em. piirumäärä sen mukaan ollaanko tuliasemien vasemmalla vai oikealla puolelle. Näin saadaan ampumasuunta.
Ampumasuunnan osalta menetellään kuten tavassa 1.
Tämä tapa on huono jos oletetaan että laskutoimitus tehdään käsin. Jos kuitenkin käytetään valmiiksi tehtyä taulukkoa on homma helppoa kuin heinän teko. Tällöin
vältytään myös siltä ongelmalta jonka toisen kohteen etsiminen arvioinnin perustaksi ja kaikki siihen liittyvä mahdollinen sekoilu aiheuttaa. Koska tässä tavassa
käytetään piirukolmiota ei se ole kovin tarkka vaan ampumasuunnan virhe voi olla todella huomattava mikäli syntyy tilanne jossa maalikulma, ts. ampumaviivan ja
tähystysviivan välinen kulma on 1500 piirua (90 astetta)
Herää kuitenkin kysymys, ja aivan aiheellisesti vielä, miten on mahdollista että vuosikymmeniä on ammuttu perusteilla jotka ovat olleet virheellisiä (sillä virheellisiksi on on ihan Tykistön tarkastajankin toimesta todettu)?
Kyse on siitä, että rauhan ajan ammunnoissa tuliasemat ovat aiemmin esitetystä varomääräyksellisestä syystä olleet aina tulenjohtopaikan vieressä tai joskus edessä. Tuliasemien ja TJP:n etäisyys on ollut alle 200 m kuten ohjesääntö aiemmin edellytti. Tässä tilanteessa kanta (siis tulenjohtopaikalta kohtisuoraan ampumaviivaa kulkevan kuvitteellisen janan pituus) on ollut hyvin lähellä tuliasemien ja TJP:n välistä etäisyyttä. Virhettä on syntynyt mutta se on ollut pieni ja hukkunut muihin epätarkkuuksiin joita nopeissa menetelmissä syntyy väistämättä muutoinkin.
Toinen syy on ollut kranaatinheittimistön tulenavauskilpailu jota aikoinaan järjestettiin. Siinä KRHJ eteni, ampui LYKA:a ja siirtyi koordinaattimenetelmään. Monia muitakin kikkoja oli mutta eräs oli parikaapeliin merkityt joka viidennet metrit. Kun viestimies veti kaapeli tuliasemista TJP:lle saattoi TJA lukea kaapelista etäisyyden joka useimmiten oli hyvin lähellä sama kuin kanta.
Vallitsevaan asian tilaan oltiin tyytyväisiä siis vuosikymmenet kunnes tuli hetki lähettää joukkoja Afganistaniin heitinten kera. Kun rotaatiokoulutuksen harjoittelu Suomessa tähtäsi vain ja ainoastaan taisteluun huomattiin em. LYKA:n liittyvät ongelmat sekä aika monta muutakin seikkaa. Nyt asia on korjattu siis voimassa oleviin oppaisiin ja ne joissa asia on vielä väärin siirtyvät piakkoin historiaan. Harmillista sinänsä että monessa käsikirjassa on nykyään leima vaikka sisällöstä suuri osa onkin julkista.
Vaikka en tulenjohdosta perus JV-miehen tarvetta enempää ymmärrä (KRH:n tuliasemapään toiminnasta sitäkin vähemmän), on tuo lainaamani pointti äärimmäisen hyvä esimerkki miksi sotakokemus tärkeää ja miten Afganistanissa kovista operaatioista saatua kokemusta on onnistuttu tuomaan käyttöön. Kuten olen täällä usein korostanu, muutos minkä KV-kokemukset ovat tuoneet SA-suorituskykyyn ovat merkittäviä.
Viimeksi muokattu:
Tätä en kyllä osta. Itseasiassa tulenjohtotoiminnan koulutus on siirretty mm. Suomen suurimmista monaselajivaruskunnissa viimevuosina pois tykistön alta jalkaväkiyksiköihin. Silti voi jopa sanoa, että tulenjohtajien ymmärrys tykistön käytöstä on parempi kun heittimistön käytöstä näin PS/JV-miehen näkökulmasta.
Viimeksi muokattu:
Radio ja MATI päätelaite. MATI-laitteessa voidaan ajaa tarpeen mukaan johtamis- tai ammunnanhallinta sovelluksia joissa molemmissa on viestiominaisuudet. Tulta voidaan myös johtaa puheella radiolla niin kuin aina ennenkin.
Sähkö tulee akuista jotka ladataan joukkueen (TJP kuuluu nykyään suoraan joukkueeseen suurimmassa osassa organisaatiossa) omalla voimakoneella, otetaan virta ajoneuvoista tai komppaniankomentopaikalla niin kuin ennenkin.
Päätelaite lienee toughbook? Kulkeeko se irtokappaleena repussa vai onko siihen keksitty jokin vihreä ja painava, hankalilla kantokahvoilla varustettu räkki?
Onkos se MPL kytketty MATI päätelaitteeseen teknisesti vai onko rajapinta manuaalispedaalinen?
Päätelaitteita on erilaisia. RA-käytössä on tällä hetkellä eniten erillaisia Toughbook -versioita, mutta en mene yksityiskohtiin. Sovelluksille riittää Linux/Android käyttöjärjestelmä joten sen voi asentaa tarpeiden mukaan eri alustoille. Pointti ei ole tänään enää laite vaan sovellus.
MPL voidaan kytkeä päätelaitteeseen tai käyttää stand alone:na. Tässäkään en mene yksityiskohtiin.
J0h1F
Ylipäällikkö
Tähän sivuheittona mainittakoon, että periaatteessa lyhytkannallakin pystyisi ampumaan täydellisen tarkasti millä tahansa maalikulmalla, riippumatta tuliyksikön sijainnista suhteessa maaliin. Tulenjohtokouluttajamme esitteli meille trigonometrisiin funktioihin perustuvan laskumenetelmän, jolla kaikki lyhytkannan laskennalliset ongelmat saataisiin poistettua, mutta koska laskukaava vaatii ihan kunnon funktiolaskimen (tai ohjelman, joka tekee laskun) ja lukion pitkän matematiikan osaamisen menetelmän ymmärtämiseen ja käyttöön, ei sitä kuulemma ole hyväksytty lainkaan rauhan ajan käyttöön. Periaatteessa voisi olla ihan kätevää, että päätelaitteessa olisi nopea ohjelma myös tuon laskumenetelmän käyttöön.
Upseerikunnasta (siis ei millaan tapaa vakinaisiin rajoittuen) valikoitiin 2MS:n lopussa vakea isoon kartoitusrevohkaan (Lappi isoimpana) ja kun pitka matikka ei ollut paasyvaatimuksena, niin menetelmien opettamiseen ja harjoitteluun oli varattu vuosi (eika ollut ohjelmoitavia tieteislaskimiakaan silloin): REF
J0h1F
Ylipäällikkö
Meinasin nyt kuitenkin lähinnä sitä (ja sama varmaankin on ollut myös tuon menetelmän kohdalla), että pitkää matematiikkaa ei voida laittaa tulenjohtajien ja tulenjohtoaliupseerien vaatimukseksi, eikä trigonometriaa voida opettaa niin hyvin AUK:ssa. Kadiksessa se varmasti voisikin mahtua oppisisältöihin, mikäli ei jo nyt ole (matematiikkaahan siellä jo on).
kertakenttään
Ylipäällikkö
Kyllä siellä on, mutta 85% kadeteista tekniikka tekee jossain määrin tiukkaa. Kadikseen ei ihan kauheasti hakeudu matemaattisesti lahjakkaita.
Lyhytkannan "tarkassa" laskemisessa eivät auta laskimet eikä tietokoneet, koska etäisyys ja suunta tuliasemaan on arviosuure. Ohjelma olisi aikanaan luultavasti saatu mahtumaan sanlaankin, mutta tälle ei katsottu olevan tarvetta. Ite aikanaan kouluttajana uhkasin heittää Rovajärveen jokaisen kotoa tuodun laskimen, jonka näin. Eikä pitkä matikka ole mikään hyvän tykistöupseerin "pääsyvaatimus", päässälaskutaito sekä kyky hahmottaa matemaattisia suureita tasografiikassa sekä maastossa on sen sijaan avuksi.
Vuosikymmeniä sitten hylätty laahuskantametodi oli sen sijaan tarkka menetelmä. Kanta tjp:sta tuliasemaan oli sen 200 m kaapelin mitta ja tämä suunta mitattiin käsiskehällä. Yleistasomittari oli tasolla tuliaseman paikalla josta edellisten suunnan ja matkan avulla saatiin tasolle tjp. Seuraavaksi korjausympyrän avulla maali tasolle kulmalla ja matkalla ja lopuksi vielä katsottiin ampumasuunta ja -etäisyys taas nopeasti yleistasomittarilla.
Aika hyvinhan tuota oli jo harjoiteltu
– Struve pääsi ”vain” 12 metrin tarkkuuteen 2 820 kilometrin matkallaan!
- Matka kulki enimmakseen Venajaan kuuluvien alueiden poikki, peruskannasta etenemalla vuosina 1816–1855 syntyi yli 2 800-kilometrinen Struven ketju, jonka pohjoisin piste on Norjan Fuglenesissa ja eteläisin Ukrainan Staro-Nekrasovkassa.
Toisiinsa limittyvistä kolmioista syntyy Struven leveä ”laajakaista”, joka mennä tohottaa halki maanosan. Sen avulla lasketaan meridiaaniasteen kaaren pituus, ja huomataan, että Jäämerellä se on 400 metriä pitempi kuin Mustallamerellä.
- Maapallo ei ole pyöreä,
- M.O.T.
Varmaan upseereista seulottujen kartoittajien osaltakin, aikaisempaan palatakseni, "pääsyvaatimus" kuten Old Boy sanoi, oli päässälaskutaito sekä kyky hahmottaa matemaattisia suureita tasografiikassa sekä maastossa.
- loput, ja valineiden kaytto voidaan normaalisti kouluttaa; tosin ei ehka jaksoihin palastellun asevelvollisuuden puitteissa
Avaruusaikakaudella mittaukset tehdään gps-laittein, satelliittipaikannuksen avulla. Tarkkuus on millien luokkaa
– Struve pääsi ”vain” 12 metrin tarkkuuteen 2 820 kilometrin matkallaan!
- Matka kulki enimmakseen Venajaan kuuluvien alueiden poikki, peruskannasta etenemalla vuosina 1816–1855 syntyi yli 2 800-kilometrinen Struven ketju, jonka pohjoisin piste on Norjan Fuglenesissa ja eteläisin Ukrainan Staro-Nekrasovkassa.
Toisiinsa limittyvistä kolmioista syntyy Struven leveä ”laajakaista”, joka mennä tohottaa halki maanosan. Sen avulla lasketaan meridiaaniasteen kaaren pituus, ja huomataan, että Jäämerellä se on 400 metriä pitempi kuin Mustallamerellä.
- Maapallo ei ole pyöreä,
- M.O.T.
Varmaan upseereista seulottujen kartoittajien osaltakin, aikaisempaan palatakseni, "pääsyvaatimus" kuten Old Boy sanoi, oli päässälaskutaito sekä kyky hahmottaa matemaattisia suureita tasografiikassa sekä maastossa.
- loput, ja valineiden kaytto voidaan normaalisti kouluttaa; tosin ei ehka jaksoihin palastellun asevelvollisuuden puitteissa
Miksikähän en ole tällaisesta koskaan kuullut vaikka tunsin aikoinaan useita sen ajan upseereita, nyt jo edesmenneitä? Kartoitustöihin olisi ollut myös siirrettävissä suoraan samaa työtä asemasodan aikana Itä-Karjalassa tehneistä Mittauspatteistakin kaikki halukkaat. Niidenkään veteraanit eivät ole kertoneet mistään värväyksistä. Tiedolle on tietysti olemassa lähdekin?
Struven ketju kuuluu tähän aiheeseen yhtä paljon kun kuulennot!
Mikäli tiedetään suunta ja etäisyys sekä tuliasemiin että maaliin on ampumasuunta ja etäisyys tietenkin ihan perusmatematiikan keinoin laskettavissa, tästähän nimenomaan sinikannassa on kysymyskin. Tulos on juuri niin tarkka kuin mittaamiseen käytetyt välineet ja niiden käsittelijäkin ovat. Nykyisiin laskimiin tai vaikkapa kännykälle tehtyyn appiin on tiedot helppo syöttää eikä asiassa ole mitään ongelmaa. Laskea ei tarvitse osata itse lainkaan, ei tarvita edes ala-asteen matermatiikkaa. Tärkeää tässä on se, että piirukolmiota ei käytetä jolloin maalikulmasta johtuva virhe poistuu. Voin etsiä kaavankin jolla temppu tehdään, ulkoa en sitä muista.
Tulenjohtamisessa olisi runsaasti muitakin keinoja ja konsteja tehdä yhtä sun toista mutta se ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Lyhytkanta sellaisena kuin se nyt toteutetaan on riittävän yksinkertainen, nopea ja tarkka menetelmä ampua vailla paikkatietoa. Välineiksi riittävät tulenjohtopaikalla käsisuuntakehä, etäisyysmittari ja kantakortti, edes radiota tai puhelinta ei tarvita mikäli tuliasemat ovat lähellä. Tuliasemissa ampuma-arvojen määrittämiseen tarvitaan vain tasomittari. Kaikki mitä tähän tuodaan lisää on tarpeetonta.
Päätelaitteet ja niiden ominaisuudet ovat seikkoja joista keskusteleminen täällä ei ole aiheellista.
MPL15:n eli kaupalliselta nimeltään Senop Lisa:sta löytyy julkista tietoa firman sivulta http://senop.fi/fi/optronics
Lukiomatematikkaan sisältyvä tuttu sinilausehan tuo haettu kaava on. Metodi suomeksi on tarkkaan otten sinimenetelmä, jolla pian 100 v täyttävässä kenttätykistössämme aloitettiin epäsuoran ammunnan kehittäminen. Tykistö oli Keisarin Venäjällä korkeatasoista ja ven suuntakehään oli merkitty kulma-asteikon yläpuolelle myös vastaavat kulman sinin arvot. Sinimenetelmässä oli kuitenkin sellainen heikkous että yli 600 piirun maalikulmilla menetelmän virheet alkoivat kasautua. Siksi Nenosen keksimä tulenjohtokortti korvasi hyvin pian sinimenetelmän. Tulenjohtokortti oli pahville piirretty napakoordinaatisto. Tuliasemasta lähtenyt mittauselin määritti tulenjohtopaikan sijainnin. Se merkittiin korttiin kulma- ja etäisyysasteikon avulla ja tulenjohtaminen saattoi alkaa. Koordinaatiston sisältäviä karttoja ei siis vielä tuolloin eikä paljon myöhemminkään ollut käytössä vaan toiminta tapahtui tilapäisessä kordinaatistossa. Tuliasemissa ei tähän aikaan laskettu muita ampuma-arvoja, kun korotus tulenjohtajan ilmoittamasta ampumaetäisyydestä.