Tuntematon sotilas filmataan taas.
- Viestiketjun aloittaja jak
- Aloitus PVM
"Pataljoona pärjää hyvin ilman teitäkin, sota ei yhtä ihmistä tarvitse" - Sarastie
"Kuka komppanianpäällikkö sietäisi yhtä paljon kuin minä, antaisin teille Mannerheiminristin heti, jos ette olisi tuollainen" - Lammio
"Mie oon semmonen taisteluryhmä ihan itte, et siin ei muita tarvita" -Rokka
Mukailtua uuden elokuvan muistikuvista.
Kuitenkin Rokka saattoi omalla käytöksellään asian ratkaista, mikä kannattaa muistaa. Patkomin piti huolehtia siitä, että pataljoonassa säilyy järjestys. -kaikki jermut eivät ole kuten te, suurin osa omaa vain huonot puolenne-, taisi sanoa.
Rokka oli poikkeusyksilö ja yleensä poikkeusyksilöön kuuluu myös poikkeuksellisuuden kääntöpuoli. Pelkäämätön, kova ihminen ei pelkää myöskään konfliktia komentovallan kanssa. Mä luulen, että kaikesta huolimatta suomalaisupseerien suuri enemmistö osasi luovia hyvin näissä kysymyksissä. Sitten oli vielä eräs juttu: kantaupseereista lähti organisaatiota alaspäin käskyvaltaa ja -säteilyä-, jota hyvin usein reserviupseeristo siilasi sopivaksi ja au:n ja miehistön nieltävään muotoon. Reserviupseeriston kykyä toimia kansanarmeijan ja -komentajatason välisenä -suotimena- ei pidä aliarvioida vähääkään.
Minua jopa vähän harmittaa, kun esim. tällä palstalla reserviupseerit ovat hyvin vähän avanneet reserviupseerin tehtävää ja niitä vaatimuksia, joita he kohtaavat, jos roiskeet tulevat propelliin. Ne eivät voi olla mitään sotasalaisuuksia. JJt ja vast. -vähintään- tulevat res-ups-tasalta, jos kansanarmeija joudutaan polkemaan edes puolivauhtiinsa. Saati sitten, jos joudutaan kuurnimaan joukkoja laajoihin taisteluihin.
Tuosta kurinpidosta vielä. Elokuvan teloituskohtauksen esikuva taisi olla sellainen, että tuomittu kaksikko kieltäytyi palveluksesta ja ilmoitti mieluummin lähtevänsä linnaan kuin rintamapalvelukseen.
Tuossa kohtaa tuomari on joutunut punnitsemaan vakavaa asiaa. Entäs jos yhä useampi ilmoittautuu vankilaan mieluummin kuin rintamalle? Pannaanko vaan ilmoittautujat huoltokuljetuksien mukana kohti länttä lusimaan? Mihin saakka ilmiötä olisi pitänyt seurata katseella ja hyväksyä se pitkän sodan yhtenä ilmiönä? Kuolemanrangaistus on silmissäni iljetys, mutta niin se oli varmasti tuolloin myös niiden mielestä, jotka päätöksen tekivät eli hartiani eivät riitä moralisoimaan ratkaisua.
Kieltäytyjille tai sellaista aikoville tehtiin siis selväksi, että vankilatuomio ei ole suinkaan ainoa mahdollinen seuraus.
Oma nuorisoni oli tuosta kohtauksesta ymmällään ja jouduin paneutumaan asiaan ja yritin selvittää sitä auki parhaani mukaan, toivottavasti onnistuin edes jotenkin. Sekin nimittäin pitää muistaa, että huomioonottaen sodan pituuden ja siihen liittyneet vakavat tapahtumat kuolemantuomioita annettiin luvalla sanoen -vähemmän kuin voisi luulla-, kun otetaan huomioon myös kenttäarmeijan lkm vahvuus.
"Kaikki eivät ole kuin te. Se mitä kutsutte pokkuroinniksi on kurin ulkonainen muoto" - Sarastie
"Minä annan anteeksi, mutta tästä lähtien tottelette kuin muut. Jos teette tästä julkisen, siitä tulee arvovaltakysymys ja silloin iso pyörä alkaa pyörimään". - Sarastie
Sitten hillitön nauru 14 pv loman takia, kun "Baranoovin poika" oli otettu vangiksi.
*huutonaurua* - Sarastie
"Tottakai te sen ansaitsette, tehkää anomus ensitilassa".
Sarastie on esikuva pataljoonan komentajana ja mies...fiktionaalinen tai ei
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
"Kaikki eivät ole kuin te. Se mitä kutsutte pokkuroinniksi on kurin ulkonainen muoto" - Sarastie
"Minä annan anteeksi, mutta tästä lähtien tottelette kuin muut. Jos teette tästä julkisen, siitä tulee arvovaltakysymys ja silloin iso pyörä alkaa pyörimään". - Sarastie
Sitten hillitön nauru 14 pv loman takia, kun "Baranoovin poika" oli otettu vangiksi.
*huutonaurua* - Sarastie
"Tottakai te sen ansaitsette, tehkää anomus ensitilassa".
Sarasvuo on esikuva pataljoonan komentajana ja mies...fiktionaalinen tai ei
Sarasvuo !?
Olisi muuten tosiaan mielenkiintoista tietää perustuuko majuri Sarastien hahmo johonkin todelliseen Linnan tuntemaan upseeriin. Ainakin kapt. Kaarnallahan oli ihan oikea esikuva. Kapteeni Kärnä oli miehen nimi. Olen ymmärtävinäni sen, että kirjan upseerihahmoista moni oli yhdistelmiä eri henkilöistä.https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Kärnä
YliKoo
Greatest Leader
Sarasvuo !?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Kärnä
Tuo nopealla kuukletuksella. Olen kyllä muistelevinani, että Autti olisi ollut Aution esikuvana.
http://www.koivistoinen.net/pages/posts/todelliset_tuntemattomat_sotilaat3390.php
Sarasvuo !?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Kärnä
Korjasin heti
Valitettavasti joskus näppis on nopeampi kuin aivot. Ei sinänsä että karsastaisin Sarasvuotakaan
tulikomento
Supreme Leader
Jaa, itse asiassahan JR 8:n komentaja Pietari Autti esiintyy kyllä kirjassa ihan omana itsenään. Siinä kohdassa kun on menossa se hyökkäysvaiheen raskas korpikoukkaus. Yöllä suolla tarpoessa oli päällä tupakointikielto. Sitten Hietanen näki erään miehen sytyttävän pimeässä tupakan ja tämä ärjäisi tälle tyyliin." Et sää helvetin jästipää tierä et se on kielletty. Täsä on meirä henki pelis kans eikkä yksistää sun." Kävi niin että Hietanen äyski itse rykmentinkomentajalle, joka oli pahassa tupakantuskassaan pannut palamaan vastoin omaa käskyään. Auttia ei mainita nimeltä, mutta "Ukosta" kirjassa puhutaan, eli juuri rykmentinkomentajasta.
Autti itse selitti tilannetta jälkeenpäin sillä että hän oli ainoastaan kokeillut, kuinka käskyä noudatetaan. Ite olen taipuvainen uskomaan, sillä niin raskaasta töppäyksestä olisi muussa tapauksessa kyse.
Bwana
Kenraali
Ja jos ihan kaikkiin hahmoihin pitäisi niin siellähän ryssän hudoi vintovkaa huutelisin, palaneille perskarvoille hihittelisin ja rammarista Armi Pataljoonia ja Leninin puheita soittelisin...Jos pitäisi samaistua Tuntemattoman upseereihin, niin olisin Autio
Kyllähän Linna on melkoisen kattavan kavalkadin erilaisia hahmoja rakentanut. Varmaan melkein jokainen löytää jotain -omaa- ainakin jostain hahmosta tai useasta.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Se on historiallinen tapahtuma, jonka Linna otti romaaniin. Autille tiuskaissut oli kersantti Onni Lemiläinen.
En ota kantaa everstin "kokeiluihin". Nikotiini on kuitenkin addiktio.
Viimeksi muokattu:
"Sitäkö sää pelekäät...pelkää enemmän sitten kun kuularuiskut alkavat laulamaan kuin pientä valkiaa tai omia herroja"
Muutama ajatus minkä tämä viimeisin elokuva on meikäläisen mielessä herättänyt.
Kahta edellistä on käytetty jopa johtamisopin koulutuksessa - ei niistä ole siihen kummastakaan ja niinpä siitä ONNEKSI luovuttiinkin jossakin vaiheessa.
Uusin versio on sellainen, että sitä voisi jopa taas alkaa hyödyntämään.
Minusta on ollut erittäin mielenkiintoista havaita, miten ohjaaja on pienenpienillä jutuilla luonut Koskelasta kuvan, joka on hyvin erilainen kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassa. Olen aiemmin kritisoinut elokuvien Koskelaa kovastikin. Viimeisimmän leffan Koskelasta on melko vaikeata löytää mitään kovin kielteistä. Tarina on sama, tapahtumat samoja, sanat Koskelan suusta ovat samoja jne jne, mutta Koskela on ratkaisevasti eri mies kuin kahdessa edellisessä elokuvassa. Pienenpienillä muutoksilla Louhimies on taidokkaasti tehnyt Koskelasta aivan eri Koskelan kuin mitä hän on ollut kahdessa edellisessä elokuvassa. Millainen sitten on kirjan Koskela? Minusta Louhimies ehkä osui sittenkin eniten oikeaan.
Toinen mielenkiintoinen havainto: Rokka
Rokan hahmoon ajatuksella perehtyminen antaa mielestäni arvokkaita vihjeitä kovin monelle sotilasjohtajalle siitä miksi suomalainen sotilas usein on juuri sellainen kuin on. Sen kun ymmärtää, alkaa vähitellen ymmärtämään myös sitä miten suomalaista sotilasta täytyy johtaa - jos häntä ylipäätään haluaa kyetä johtamaan.
Kahta edellistä on käytetty jopa johtamisopin koulutuksessa - ei niistä ole siihen kummastakaan ja niinpä siitä ONNEKSI luovuttiinkin jossakin vaiheessa.
Uusin versio on sellainen, että sitä voisi jopa taas alkaa hyödyntämään.
Minusta on ollut erittäin mielenkiintoista havaita, miten ohjaaja on pienenpienillä jutuilla luonut Koskelasta kuvan, joka on hyvin erilainen kuin kahdessa aikaisemmassa kirjassa. Olen aiemmin kritisoinut elokuvien Koskelaa kovastikin. Viimeisimmän leffan Koskelasta on melko vaikeata löytää mitään kovin kielteistä. Tarina on sama, tapahtumat samoja, sanat Koskelan suusta ovat samoja jne jne, mutta Koskela on ratkaisevasti eri mies kuin kahdessa edellisessä elokuvassa. Pienenpienillä muutoksilla Louhimies on taidokkaasti tehnyt Koskelasta aivan eri Koskelan kuin mitä hän on ollut kahdessa edellisessä elokuvassa. Millainen sitten on kirjan Koskela? Minusta Louhimies ehkä osui sittenkin eniten oikeaan.
Toinen mielenkiintoinen havainto: Rokka
Rokan hahmoon ajatuksella perehtyminen antaa mielestäni arvokkaita vihjeitä kovin monelle sotilasjohtajalle siitä miksi suomalainen sotilas usein on juuri sellainen kuin on. Sen kun ymmärtää, alkaa vähitellen ymmärtämään myös sitä miten suomalaista sotilasta täytyy johtaa - jos häntä ylipäätään haluaa kyetä johtamaan.
Itselle yksi parhaista on Hietanen. Ja Kariluodonkin kasvuprosessi on mielenkiintoineen. "Kuspiähän tuo oli, mutta mieshän siitä tuli"
tulikomento
Supreme Leader
Tuota Aution virkettä olen miettinyt, kuvaisiko tavallaan sitä että jatkosodan hyökkäysvaiheessa oli ilmeisen tyypillistä se, että aina ei maltettu muodostaa selkeitä painopisteitä vaan komentajat yrittivät yksin eteenpäin. Ilmeisesti keskinäistä kilpailua oli, mutta onko väärin sanoa ettei Suomen puolustusvoimat oikein ollut omimmillaan hyökkäyssodassa ? Meinaan että ainakaan kovin suurimittaisia offensiiveja ei käsittääkseni oltu rauhan aikana harjoiteltukaan. Linnan kk-komppania ja pataljoona johon komppania kuului tavallaan koki tätä samaa Tuntemattomassa (esim. juuri kun "bunkkerilinjaa" puhkoivat).
Voisin sanoa hieman samaa...ei suomalainen oikein taipunut "rintamahyökkäyksiin" vaan normisetti, missä ollaan aina oltu vahvoja, on erilainen.
"Voin kiertää" -Kariluoto
"Perkele, että voit uskoa että ne on jo kurkkua myöten kaivautuneet!" - Koskela
"Nopea isku pelastaa tilanteen" - Karjula
"Karjula ei tiedä mitä vaatii..." - Koskela
Historian valossa Suomen armeija nimenomaan oli koulutettu hyökkäämään ja puolustus oli opittu pakon edessä vasta Talvisodassa.
Sotia edeltävän ajan doktriini Suomella oli ratkaista uhka eräänlaisella ennaltaehkäisevällä hyökkäyksellä ennenkuin vastustaja (NL) ehtii hyökkäämään. Koulutus ja harjoitukset sotia edeltävällä ajalla keskittyi nimenomaan hyökkäykseen, joka sitten 1939 aiheutti hieman ongelmia kun jouduttiinkin pakon edessä puolustautumaan aivan toisella taistelulajilla kuin oli harjoiteltu.