Kolmas osa katsottu.
Kokonaisuus huomioiden edelleen sarja on nousujohtoinen, ja tähän sarjaan tarinan laajentaminen sopii oikein mainiosti, vaikka samalla se - ainakin hetkittäin - muuttuu entistä enemmän Rokka-keskeiseksi, mutta onneksi muidenkin henkilöiden persoonaa on kyetty syventämään pienin sanoin ja teoin ynnä ilmein. Toisinaan pienin hyvinkin yksinkertaisin teoin ja sanoin on mahdollista muodostaa henkilöön lisää persoonallisuutta, ei aina tarvitse mennä syvällisen pohdinnan kautta. Pienet teot ja tavat synnyttävät tätä, myhäily, kiroaminen, kuinka nostaa kupin huulille etc.
Syystä tai toisesta tunnen itseni todella vaivaantuneeksi katsoessani Tuntemattomassa sotilaassa Marskin syntymäpäivän kännäämistä, tai oikeastaan sama pätee lähes kaikkiin elokuviin ja sarjoihin. Selvistäpäin toisen tai toisten kännäämisen katseleminen on vaivaannuttavaa, ja kun näyteltynä se näyttää lähes aina ylinäytellyltä. Tulee halu kelata kohtausten ohi. No, ehkäpä tämä johtuu yksinomaa siitä, että sitä on eräässä elämänvaiheessa saanut olla osallisena näissä "toimituksissa" liiankin kanssa, ne harvemmin olivat mukavia kokemuksia.
Ja loppuun.
Lahtinen ja konekivääri - mies näytti oikeasti väsyneeltä, siltä, että on valvottu ja kahlattu lumessa ja oltu viluissaan. Ei mitään hollywood-väsymystä "nukuin kahdeksan tuntia ja sitten meikkiä naamaan".
