Tuntematon sotilas filmataan taas.

Tämä lienee 1940 Suomi-Ruotsi-Saksa yleisurheiluottelun aikainen näkymä helsingistä. Lippu taisi olla siihen aikaan Saksan virallinen ja siihen ja sen takana olleeseen aatteeseen ei taidettu täällä kovinkaan innostua?
Olisi kiva lukea tuo hesarin juttu, että miten helsingin kaduilla liehuvat natsiliput on aiheeseen liitetty.

Ei siinä ollut mitään muuta kuin otettu kantaa oltiinko saksan liittolainen vaiko ei ja lopputulos oli että oltiin. Ja tästä näkemyksestä on helppoa olla samaa mieltä. Koko aiheelle oli jutussa varattu muutama lause, joissa ei ainakaan omasta mielestä ollut mitään kovin kummallista. Ei siis syytä repiä pelihousuja.
 
Ei siinä ollut mitään muuta kuin otettu kantaa oltiinko saksan liittolainen vaiko ei ja lopputulos oli että oltiin. Ja tästä näkemyksestä on helppoa olla samaa mieltä. Koko aiheelle oli jutussa varattu muutama lause, joissa ei ainakaan omasta mielestä ollut mitään kovin kummallista. Ei siis syytä repiä pelihousuja.
Ei mistään pelihousujen repimisestä olekaan kysymys vaan kun ainakin itselleni olisi ollut uusi asia, jos suomen pääkaupungissa olisi aatteen vuoksi liputettu...
 
Tämä lienee 1940 Suomi-Ruotsi-Saksa yleisurheiluottelun aikainen näkymä helsingistä. Lippu taisi olla siihen aikaan Saksan virallinen ja siihen ja sen takana olleeseen aatteeseen ei taidettu täällä kovinkaan innostua?
Olisi kiva lukea tuo hesarin juttu, että miten helsingin kaduilla liehuvat natsiliput on aiheeseen liitetty.

Historiallinen kontekstihan oli se, että ko. urheilukilpailut koettiin meillä vuoden 1940 menetettyjen olympialaisten korvikkeena. Ainoastaan naapurimaa Ruotsi ja Aatun Saksa olivat kiinnostuneita osallistumaan.
 
Joku sellainen tapahtuma se oli.

Sitä mietin, miksi Louhimies silti otti tämän puolen mukaan, koska eivät ne hakaristiliput mikään vakio olleet. Meniköhän Kariluoto naimisiin juuri tällaisen tapahtuman aikana?

Tuo on sitten mielenkiintoista nähdä että kuvataanko Helsinkiä elokuvassa muuten kuin Kariluodon hääkohtauksessa, joka nähtiin ainakin elokuvan trailerissa. Tuntemattoman Sotilaan ainoa suora viittaus saksalaisiin aseveljiin taitaa muuten tulla Rokalta, joka toteaa Koskelan joukkueeseen liittyessään, että: "Kovast hyö kehhuut saksmannii, mut mie tulles kattelin et hyö kopisuttajaat liikaa kantapäit. Silviisii ei asjat hoidu." Eli Rokka oli varmaan törmännyt tullessaan Wehrmachtin 163. divisioonan miehiin.
 
Tämä lienee 1940 Suomi-Ruotsi-Saksa yleisurheiluottelun aikainen näkymä helsingistä. Lippu taisi olla siihen aikaan Saksan virallinen ja siihen ja sen takana olleeseen aatteeseen ei taidettu täällä kovinkaan innostua?
Olisi kiva lukea tuo hesarin juttu, että miten helsingin kaduilla liehuvat natsiliput on aiheeseen liitetty.

Koko otsikko on puhtaasti nettitoimituksen klikkijournalismia. Ei helvetti :mad:

Tilaan vain sähköistä hesaria, ja yleensä luen vain näköislehteä juuri tästä syystä (samoin kuin siitä, että hesarin nettisivuversio arpoo näytettäviä uutisia selaushistorian perusteella).

Kuukausiliitteen kahdeksansivuinen artikkeli, nyt kun kaivoin näköislehden esille, ei tuo koko asiaa millään lailla esille. Inserttiä ei juuri ole, ja nostotkin ovat kaikkea aivan muuta.

Koska artikkeli on tosiaan kahdeksansivuinen, ja tämä natsilippujupakka on ohimenevä yhden kappaleen pieni pohdinta, lienee sallittua että näytän sen tässä, koska siitähän tässä jo toista sivua keskustellaan (Modit, deletoikaa tarvittaessa):

Louhimies pitää leikkaamisen sijaan englannin sanasta edit. Se viittaa luovaan prosessiin, jossa korostetaan jotain, karsitaan muuta ja luodaan kerronnan rytmiä.

Kuvaruudulla nousevat saksalaissotilaiden kädet. Ne tekevät Heil Hitler -tervehdyksiä.

Se on uutisfilmiä Suomesta vuodelta 1941. Kuvanauha on haettu arkistosta. Tämä on kiisteltyä ja osittain yhä vaiettua historiaa. Virallisesti Suomi ei ollut natsien liittolainen vaan kävi pakkoraossa erillissotaa Saksan rinnalla.

Louhimies katselee saksalaisten marssia muttei ole tyytyväinen. Jotain tarvittaisiin vielä. Sitten leikkaaja Mercer muistaa kovalevyn kätköissä olevan arkistofilmin.

Kuvanauha on eduskuntatalon edestä. Tien varressa liehuu siniristilippuja – ja niiden vieressä pitkä rivi natsi-Saksan hakaristilippuja.

”Niin että oltiinko yhteistyössä vai ei?”

Kuukausiliitteessä kyse on yhdestä kappaleesta sivulla neljä muoks: kahdeksansivuisessa artikkelissa, (toki kaksi ensimmäistä sivua on suureksi osaksi valokuvaa).

Yhtä kaikki, nettihesarin klikkijournalismi on selvästi jälkikäteen liimattu.

Vastenmielistä.
 
Se on uutisfilmiä Suomesta vuodelta 1941. Kuvanauha on haettu arkistosta. Tämä on kiisteltyä ja osittain yhä vaiettua historiaa. Virallisesti Suomi ei ollut natsien liittolainen vaan kävi pakkoraossa erillissotaa Saksan rinnalla.
...
Niin että oltiinko yhteistyössä vai ei.

Ei kai tätä yhteistyötä kukaan kiistä? Yhteistyö ja liittolaissuhde ovat kuitenkin ihan eri asia. Tuntuu, että toimittaja itse ei tunne historiaansa, ja hämmästelee sitten kolmannessa persoonassa asiaa. Ärsyttävää.
 
Se on uutisfilmiä Suomesta vuodelta 1941. Kuvanauha on haettu arkistosta. Tämä on kiisteltyä ja osittain yhä vaiettua historiaa. Virallisesti Suomi ei ollut natsien liittolainen vaan kävi pakkoraossa erillissotaa Saksan rinnalla.
...
Niin että oltiinko yhteistyössä vai ei.

Ei kai tätä yhteistyötä kukaan kiistä? Yhteistyö ja liittolaissuhde ovat kuitenkin ihan eri asia. Tuntuu, että toimittaja itse ei tunne historiaansa, ja hämmästelee sitten kolmannessa persoonassa asiaa. Ärsyttävää.

Jotenkin arvasin mikä on jutun ydin...
 
Historiallinen kontekstihan oli se, että ko. urheilukilpailut koettiin meillä vuoden 1940 menetettyjen olympialaisten korvikkeena. Ainoastaan naapurimaa Ruotsi ja Aatun Saksa olivat kiinnostuneita osallistumaan.

Tänä ajankohtana syksyllä 1940 aikuisina eläneet ovat kertoneet suuresta helpotuksen tunteesta, jonka liehuvat Saksan liput aiheuttivat helsinkiläisissä. Emme olleet enää yksin, vaan Saksa olisi tavalla tai toisella rinnallamme. Samaan aikaanhan Nliittö suunnitteli etupiiriinsä edelleen virallisesti kuuluvan Suomen valloittamista, jota Hitler ei kuitenkaan marraskuussa enää sallinut.
 
Filmiin otettu pätkä, jossa natsiliput liehuvat helsingissä ei siis ole yleisurheiluottelun aikaista vuodelta 1940 vaan jotain vuodelta 1941, mikähän se voisi olla?
Kuvanauha on eduskuntatalon edestä. Tien varressa liehuu siniristilippuja – ja niiden vieressä pitkä rivi natsi-Saksan hakaristilippuja.
 
Milloinkas se Eichmannin vierailu olikaan?
Äitini muuten ilmeisesti näki kyseisen seurueen pikkutyttönä Hämeenlinnassa.
 
Joo, mutta nuo kuvat ovat vuodelta 1940-41.
Sen jälkeen ei Helsingissä Saksan lippuja heilunut.
 
En siis ole uutta tuntematonta vielä nähnyt. Haloo Helsingin tunnarista tykkäsin kovasti vaikka tuo mielipiteita jakaakin. Hieno kontrasti kappaleen myötä tästä päivästä historian kohtalonhetkiin. Luonnehdinnat jo leffan nähneiltä, että se on visuaalinen ja luonto korostuu niin pidän kyllä tästäkin. Dialogi ja tarinakin on minulla aina ollut vasta visuaalisuuden ja kameratyön jälkeisessä merkityksessä. Henkilöhahmojen kavalkadia on kerronnassa myös supistettu. En pidä tätäkään pahana - samaistuminen ja sen syvyys vain tiivistyy. Silti sanottu on, että leffa on uskollinen kirjan tekstille - hyvä tämäkin. Myös autenttisuutta ja todenmukaisuutta on kehuttu - lisää vain plussien listalle. Mikään ei häiritse niin kuin epäuskottavuus tai asiavirheet.

Lupasin odotella, että oma jalkipolveni pääsee komennukselta siviiliin ja eroon rk-morsiamestaan (osallistuakseen tosin vielä vaativampaan hakuun) ja mennä hänen kanssaan tuo leffa katsomaan. Näillä odotusarvoilla en enkä malta odottaa vaan menen silloin sitten katsomaan leffan toistamiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Trailerien perusteella voin ainakin antaa suuren plussan ettei tunnu olevan bensapommi-räjähdyksiä vaan näyttävät realistisilta.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Louhimiehen Tuntematon on Rokan Tuntematon. Tässä elokuvassa Rokka kasvaa lopullisesti kansalliseksi ikoniksi, joka hän on tietysti suomalaisten mielissä ja puheissa aina ollutkin.

Eero Ahon Rokka on sankari, kylmäverinen, laskelmoiva tappaja, ei ensisijaisesti iloinen karjalaismies, vaikka toki sitäkin. Rokan mielestä sotaan ei mennä kuolemaan vaan tappamaan, ja sen Rokka osasi vaikka verissäpäin, kuten siinä kuuluisassa kohtauksessa, jossa kannakselainen pienviljelijä teurastaa yli viisikymmentä neuvostosotilasta talviselle suolle.


https://www.is.fi/viihde/art-2000005407392.html

Linna nostaa kirjassaan hiljaisen hämäläisvänrikin Koskelan eräänlaiseksi jumalolennoksi, joka on tyypittänyt suomalaista, oikeudenmukaista ja rohkeaa reservinupseeria vuosikymmeniä. Louhimiehen elokuva ei ainakaan tätä myyttiä pura. Päinvastoin.


tuntematon_juttu2_JM210717_tw.jpg
 
Back
Top