Marko Kilven kolumni: Se mitä Turussa tapahtui, alkoi jo ajat sitten, ja suomalainen yhteiskunta oli valmiina
Turussa tapahtui se, mitä moni on osannut pelätä. Mutta kuinka moni ennustaja osasi odottaa mitä muuta terrori-iskun yhteydessä tapahtui?
Sivulliset ihmiset, nuoret, jopa turvapaikkapäätöstä odottava pakolainen, yrittivät pysäyttää iskun tekijän käytännössä paljain käsin.
Toiminnallaan he todennäköisesti pelastivat useita henkiä.
Maahanmuuttajataustainen mies sai itsekin veitsestä kun meni auttamaan uhria. Poliisi oli paikalla hämmästyttävän nopeasti ja pysäytti iskun tekijän yhdellä laukauksella.
Ensihoito, kuten myös jälkihoito kriisiapuineen, toimi moitteetta. Tiedonvälitys viranomaisilta kansalaisille oli nopeaa ja oikeanlaista. Väärä tieto ja huhut eivät päässeet synnyttämään lisää sekasortoa ja pelkoa.
Vaikka meillä on tapana ajatella, ettei meillä mitään kuitenkaan tapahdu, toimi suomalainen yhteiskunta tässä äärimmäisen yllättävässä ja nopeassa tilanteessa kuin vastaavanlaisessa olisi oltu lukemattomia kertoja.
Ulkomailla samanlaisissa tilanteissa käy pääsääntöisesti niin, että poliisin jäljiltä iskujen tekijät poistuvat ruumissäkeissä.
Meillä toimittiin nytkin vähimmän haitan periaatteella ja tekijä pysäytettiin yhdellä raajalaukauksella. Kuinka tämä on mahdollista?
Poliisi ja muut viranomaiset ovat harjoitelleet vastaavanlaisia tilanteita varten jo pitkään. Toimintamalleja on muutettu. Kouluammuskelutapauksista on otettu oppia tämänkaltaisten tilanteiden hoitamiseen monella tasolla.
Ajatusmallejakin on muutettu. Ennen ajateltiin, että vaarallinen tilanne pyritään jäädyttämään ja saamaan neuvottelemalla aikaiseksi rauhallinen lopputulos. Tällaisissa tilanteissa se ei ole mahdollista. On toimittava mahdollisimman nopeasti, sillä jokainen viivästys, jokainen empiminen tuottaa lisää uhreja.
Itse olen jo pitkään ajanut poliisiautoa normaalipartioinnissa konepistooli jatkuvasti käden ulottuvilla. Ajatus on aina liikkeelle lähtiessä selvä: Se voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä. Missä tahansa. On pidettävä itsensä jatkuvasti toimintavalmiina, valppaana, ettei viiveitä tule.
Miten terrori-iskujen kaltaista raukkamaisuutta ja pelkurimaisuutta vastaan voi taistella? Ei ainakaan vanhoilla eväillä. Terroristien yhtenä tavoitteena on saada iskuillaan aikaan vihaa, raivoa.
Jos me annamme vihalle valtaa, se pelaa suoraan terroristien pussiin. Silloin ollaan heidän asiallaan. Se on hyvä ymmärtää ja muistaa. Viha synnyttää vain vihaa, väkivalta väkivaltaa.
Viha on odotetusti ryöpsähtänyt rajusti
esiin sosiaalisessa mediassa. Osansa ovat saaneet hekin, jotka ovat yrittäneet sitä hillitä. Tappouhkauksia on julistettu riippumatta siitä, kuka uhkailtava on.
Miten tällainen käytös eroaa terroristien ajatusmaailmasta? Kenen asialla silloin ollaan, kun uhataan ihmisten henkeä – sellaisten ihmisten, jotka yrittävät rauhoitella ja tuoda selityksiä kaaoksen keskelle? Yrittävät muistuttaa oikeista asioita, arvoista, joihin meidän pitäisi uskoa?
Ero on loppujen lopuksi huomattavan pieni. Terroristia ja someuhkailijaa yhdistää viha.
Monissa some-viesteissä on julistettu sen alkaneen. Mikä nyt on alkanut? Ei mikään.
Se, mitä tapahtui Turussa, alkoi jo ajat sitten. Suomalainen yhteiskunta ja sen mekanismit ovat ennättäneet valmistautua sen tuloon moneen kertaan. Me kestämme tämänkin ja se on osa ongelman hoitamista.
Turun tragediasta opimme jälleen valtavasti ja se tuo eväitä vastaavien tilanteiden ennakointiin ja niiden hoitamiseen. Tässäkin asiassa me voimme aivan hyvin olla kansainvälistä kärkeä. Turun tapauksen hoitaminen käy siinä mielessä oikein oivallisesta työnäytteestä.
Marko Kilpi
Kirjoittaja on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta. Kilpi vuorottelee tällä kolumnipaikalla Janne Riiheläisen, Sinikukka Saaren ja Juho Saaren kanssa.