Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

hansai

Ylipäällikkö
Nato-kenraali vaatii sotilaallista Schengen-aluetta
KASPERI SUMMANEN | 14.09.2017 | 06:50- päivitetty 13.09.2017 | 20:24


Kenraali Ben Hodgesin mukaan byrokratia hidastaa Naton joukkoja, jos uhkaan pitää vastata nopeasti.

Käynnissä olevien Zapad-suurharjoitusten kaltaiset tapahtumat ovat hioneet Venäjän kykyjä siirtää nopeasti suuria määriä kalustoa.

Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Ben Hodgesin mukaan Venäjä saa joukkonsa liikkeelle Natoa nopeammin, koska Euroopassa on otettava huomioon usein toisistaan poikkeavat rajakohtaiset muodollisuudet.

– Useimmat hämmästyisivät nähdessään, mitä kaikkea meidän on tehtävä. On toimitettava lista kaikista ajoneuvoista, kuljettajista, mitä kussakin kuorma-autossa on – samaa ei tehdä edes takaisin rajojen yli menevien suurien siviilirekkojen kanssa, Hodges toteaa Deutsche Wellen haastattelussa.

Rajanylitysten vaatima byrokratia vie monissa Euroopan maissa viikkoja. Esimerkiksi Saksassa myös jokaisella osavaltiolla on omat käytäntönsä. Ben Hodgesin mukaan tämä voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa sitä, etteivät Naton nopean toiminnan joukot pääsisi vastaamaan akuuttiin uhkaan riittävän nopeasti.

Tositilanteessa Naton korkein sotilasjohtaja voisi teoriassa nopeuttaa rajanylityksiä ainakin jonkin verran. Kansallisista muodollisuuksista ei kuitenkaan päästäisi yli.

Ben Hodges toivoisikin Eurooppaan eräänlaista ”sotilaallista Schengen-aluetta”. Ajatusta tuetaan muun muassa Baltiassa. Hodges teroittaa, ettei kyse olisi kuitenkaan koskaan aitoa Schengen-aluetta vastaavasta täysin vapaasta liikkuvuudesta. Tavoittena olisi pikemminkin yhteinen käytäntö Nato-kaluston siirtämiseen rajojen yli.

– Se voisi kuitenkin olla paljon, paljon yksinkertaisempaa. Se auttaisi meitä toimimaan nopeammin.

Kenraalin mielestä Naton joukot pitäisi saada Euroopassa vastaamaan uhkaan maksimissaan 48 tunnin kuluessa. Nyt ainakin kärkijoukot saadaan mihin tahansa Euroopan liittolaismaahan vasta muutamassa päivässä.
https://www.verkkouutiset.fi/nato-kenraali-vaatii-eurooppaan-sotilaallista-schengen-aluetta/
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
https://www.verkkouutiset.fi/suurla...en-venaja-linjalla-on-britannian-tuki--69085/

Suurlähettiläs Sarah Price: Suomen Venäjä-linjalla on Britannian tuki

Winston Churchillin Suomi-ihailu elää brittien keskuudessa yhä.

Britannia tukee Suomen päättäväistä pyrkimystä Venäjän kanssa käytävään kärsivälliseen ja jatkuvaan vuoropuheluun vaikeista aiheista, maan Helsingin-suurlähettiläs Sarah Price sanoo.

Keskusteluyhteyden ylläpitäminen on hänen mukaansa myös Lontoon näkökulmasta olennaista, jotta osapuolet ymmärtävät toisiaan silloinkin, kun yhteistä näkemystä ei voida saavuttaa.

– ”Käy keskustelua, mutta pysy varuillasi” on mottomme, Sarah Price kiteyttää.

Hän korostaa maansa antavan täyden tukensa myös tavalle, jolla Euroopan unioni on vastannut Venäjän toteuttamaan Krimin laittomaan liittämiseen ja Ukrainan horjuttamiseen.

Kuninkaallinen laivasto palasi Itämerelle
Kun epävarmuus Itämeren alueella on lisääntynyt, Britannia haluaa suurlähettiläs Pricen mukaan toimia yhdessä sekä Pohjoismaiden että Baltian maiden kanssa ja myös hyödyntää niiden osaamista. Hän muistuttaa Itämeren nousseen yhdeksi Britannian puolustushallinnon vuonna 2015 julkaiseman turvallisuusselonteon prioriteettialueista.

Britannian lisääntynyt läsnäolo näkyy hänen mukaansa selvimmin maan sitoutuneisuudessa Nato-liittolaistensa puolustukseen Itämeren etelärannalla. Britannia on Viroon sijoitetun Naton taisteluosaston johtovaltio, ja britit ovat mukana myös USA:n johtamassa mekanisoidussa taisteluosastossa Puolassa.

Suomen ja Britannian turvallisuus- ja puolustusyhteistyön Price sanoo laajentuneen viimeisten kolmen vuoden aikana merkittävästi.

– Britannia ajoi Suomelle ja Ruotsille vuonna 2014 Naton Walesin huippukokouksessa tarjottua laajennettujen mahdollisuuksien Enhanced Opportunity Partnership -kumppanuutta. Kahdenvälisen puolustussopimuksen allekirjoitimme Suomen kanssa vuonna 2016. Tänä vuonna sinetöityi Suomen osallistuminen Britannian johtaman Joint Expeditionary Force -joukon toimintaan, suurlähettiläs Price luettelee.

Joint Expeditionary Forcea (JEF) hän luonnehtii valmiusjoukoksi, joka harjoittelee yhdessä ja jolla voidaan vastata nopeasti ja joustavasti erilaisiin vaatimuksiin YK:n rauhanturvaoperaatioista tai EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvistä tehtävistä kahdenväliseen sotilasapuun ja humanitaarisiin operaatioihin.

Kanssakäyminen Britannian ja Suomen korkeimman sotilasjohdon tasolla on Pricen mukaan viime vuosina tiivistynyt. Vierailuja puolin ja toisin ovat tehneet niin puolustusvoimien komentajat, tiedustelupäälliköt kuin eri puolustushaarojen komentajat.

– Myös Britannian kuninkaallinen laivasto on palannut Itämerelle pitkän – liian pitkän – tauon jälkeen. Viimeisen puolentoista vuoden aikana kolme kuninkaallisen laivaston alusta on purjehtinut Suomen vesillä, Price sanoo.

Marsalkka Mannerheim – suurlähettilään sankari
Suomen historiaa ja diplomatiaa käsitelleessä Mannerheim International -seminaarissa Helsingissä puhunut suurlähettiläs Price uskoo, että Britannian ja Suomen läheinen yhteistyö olisi ilahduttanut Suomen Marsalkkaa.

– Haluan ajatella, että Mannerheim olisi ollut mielissään Suomen ja Britannian tilannearvion ja siihen antaman vastauksen yhdensuuntaisuudesta. Hänen Britanniaa kohtaan tuntemaansa kunnioitusta vähintäänkin vastasi se ihailu, jota Winston Churchill tunsi Suomen osoittamaa rohkeutta kohtaan vuonna 1940. Britannian sotilaspiireissä sama ihailu jaetaan edelleen yleisesti, ja se kertautuu sitä mukaa kuin sotilaidemme väliset yhteydet tiivistyvät.

Kun Sarah Price tuli nuorena diplomaattina 25 vuotta sitten ensi kertaa Suomeen, hän kertoo vierailleensa Mannerheim-museossa Helsingin Kaivopuistossa.

– Vierailu hänen talossaan oli kuin olisi astunut aikakoneeseen, joka vei minut mahdollisimman vaikuttavalle aikamatkalle halki Suomen 20. vuosisadan historian. Olin häikäistynyt hänen kosmopoliittisesta urbaaniudestaan ja elämänvaiheidensa moninaisuudesta.

Ollessaan toistamiseen Suomessa vuonna 1999, hän teki Helsingistä käsin matkan Riikaan ja vieraili miehitysmuseossa, joka teki häneen syvän vaikutuksen.

– Siellä oivalsin Mannerheimin kohtaaman uhan mittakaavan ja sen, millainen saavutus oli johtaa Suomea tavalla, jolla vastaavat kauhut kyettiin välttämään, Price sanoo.

Nyt suurlähettiläs luonnehtii marsalkka Mannerheimia henkilökohtaiseksi sankarikseen.



HEIKKI HAKALA
 
Natosta ja Baltiasta:

Europe’s Greatest Risk for War Is in the Baltics
Weighing the balance of power


WIB politics October 19, 2017 Dave Majumdar 0

Since 2014, the NATO alliance has made numerous posture changes on its eastern flank to deter Russia. Essentially, the alliance’s goal is to change Russian behavior, but how does one measure such policy modifications in Moscow? The RAND Corporation recently released a new report that attempts to build an analytical framework to do just that.

“Despite its overall military advantages, NATO faces an imbalance in conventional capabilities in regions bordering Russia, such as the Baltics,” reads the report.

“To address this local imbalance, analysts and policymakers have designed proposals to increase the apparent costs and reduce the probability of success of any attack on a NATO member that Russia might contemplate.”

The goal is to change Russian behavior in a way that is favorable to the alliance — thus NATO has to be careful not to provoke the wrong response. As such, knowing how far to push Moscow is of paramount importance to NATO.

“Whatever posture enhancements the United States and NATO decide to pursue, their goal is to produce a change in Russian behavior,” RAND states.

“Therefore, the nature of Russian responses will determine the utility and advisability of whatever actions NATO decides to take.”

There are many potential ways the Russians could respond. They might do nothing or there might be a military response. Thus, gauging the Kremlin’s reactions correctly is important.

“Potential Russian reactions could run the gamut, from tacit acceptance of U.S. and NATO actions and a reduction in any willingness to consider an attack on NATO, to a sharp increase in nearby Russian forces designed to counterbalance U.S. and NATO moves, to a precipitous escalation to direct conflict. Russia could also respond to U.S. and NATO military moves by attempting to exploit nonmilitary vulnerabilities in the United States or other NATO countries,” the report reads.

Koko juttu täällä: http://warisboring.com/europes-grea...-baltics/?mc_cid=e54be63139&mc_eid=45a4b1a714

Edit: siirretty lähteen paikka.
 
Yle:
Suomen strateginen asema syynä Yhdysvaltain kiinnostukseen – Näin tutkija arvioi Mattisin vierailua
Puolustusministeri James Mattisin vierailu Suomessa on osa selvää jatkumoa, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak.

Turvallisuuspolitiikka
6.11.2017 klo 18:04

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak.Petteri Paalasmaa / AOP Juho Takkunen

maanantainen Helsingin-vierailuonkin osa selvää jatkumoa.

– Yhdysvaltain ja Suomen suhde on syventynyt, mutta siitä on tullut myös leveämpi useiden vuosien ajan, tutkija toteaa.

Salonius-Pasternakin mukaan Yhdysvallat on huomannut, että Suomi panostaa kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan osallistumalla eri operaatioihin esimerkiksi Afganistanissa ja Irakissa.

– Yhdysvalloissa arvostetaan Suomen kykyä toimia sotilaallisestikin. Esimerkiksi suomalaisia lentäjiä on haluttu Yhdysvaltoihin opettamaan tietynlaisia asioita, tutkija mainitsee.
 
Yle
Pohjoismainen perhe elää kauhun tasapainossa – Presidentti Trumpin epävakaus raastaa suhdetta Yhdysvaltoihin
Yhdysvaltojen presidentin tämäniltainen tapaaminen ei ole henkilökohtaisesti helppo Donald Trumpia arvostelleelle Norjan pääministerille Erna Solbergille.

Riikka UosukainenPohjoismaiden-kirjeenvaihtaja@riikkauo

Norjan pääministeri Erna Solberg kohtaa tänään miehen, jonka twiittailua ja puheita hän kuvasi syksyllä toivottomaksi. Tämä on tietysti Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tiedossa kun hän ottaa Solbergin vastaan Valkoisessa talossa illansuussa Suomen aikaa.

Presidentti Trumpin ja pääministeri Solbergin puheenaiheet ovat vakavia.

Heidän odotetaan keskustelevan sotilasliitto Naton yhteisistä puolustus- ja turvallisuustavoitteista ja terrorismin vastaisesta taistelusta. Valkoisen talon tiedottajan Sarah Huckabeen mukaan korostetaan myös maiden kahdenvälisiä turvallisuus- ja taloussuhteita, kuten Trumpin linjaan sopii.

Pääministeri Solberg ei ole peitellyt aiemmin näkemyksiään Trumpin persoonasta ja arvaamattomista lausunnoista ja twiittailusta.

Viime syksynä Norjan ja Ruotsin pääministerit istuivat kuuntelemassa, kun Trump osallistui ensimmäistä kertaa vaalikampanjassaan arvostelemansa YK:n yleiskokouksen istuntoon New Yorkissa.

Kokousväkeä kuohutti Trumpin Twitterissä julkaisema video, jossa hän näyttää lyövän golfpallon Hillary Clintonin selkään.

– Toivoton, huono tapa kommunikoida, Erna Solberg sanoi Trumpin twiittailuista. Hän paheksui myös Trumpin tapaa puhua naisista ja kutsui sitä häirinnäksi.

– En pidä siitä, Solberg totesi norjalaiselle Verdens Gang- lehdelle.

Tiivistynyt sotilaallinen yhteistyö

Solbergin suhtautuminen läntisen maailman ja Naton johtomaan presidenttiin kuvaa asetelmaa myös muiden Pohjoismaiden kannalta.

Ruotsin ulkoministeri Margot Wahlström on käyttänyt sanavarastonsa loppuun ihmetellessään Trumpin twiittejä ja lausuntoja Pohjois-Koreasta. “Mahtipontinen ja kansallismielinen” olivat Wahlströmin kommentit Trumpin YK.ssa pitämästä puheesta.

Presidentti Sauli Niinistö yritti näyttää huvittuneelta viime elokuun yhteisessä tiedotustilaisuudessa Valkoisessa talossa, kun Trump sekoili kahden vaalean naistoimittajan välillä. Vähemmän huvittavaa Niinistön kannalta oli Trumpin tiedotustilaisuudessa livauttama väite, että Suomi on jo tilannut Yhdysvalloista F18-hävittäjiä. Ei ole, kiisti presidentti Niinistö.

Pohjoismaiden sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tiivistynyt Georgian sodan jälkeen niin, että sitä voi kutsua kaikkien viiden Pohjoismaan kannalta historialliseksi lähentymiseksi.

Pohjoismaista kolme, Norja, Tanska ja Islanti ovat Naton jäsenmaita. Suomen ja Ruotsin kumppanuussuhteet Natoon ovat tiivistyneet viime vuosina sopimusten ja yhteisten sotaharjoitusten myötä.

Aikaisemmin suomalaiset ja ruotsalaiset sanoivat jäävänsä ilman jäsenyyttä Nato-kokousten tuulikaappiin, mutta tuskin sanovat enää. Uusia askelia, kuten brittijohtoista sotilasyhteistyötä JEF:iä (Joint Expeditionary Force), on molemmissa maissa vähätelty liittoutumisen kannalta, mutta käytännössä ne ovat lähentäneet Pohjoismaita ja vieneet vähitellen myös Suomea ja Ruotsia Naton sateenvarjon alle.

Nato-maa Tanskalle Venäjän uhka ei merkitse uhkaa omille rajoille, vaan Baltian turvallisuudelle. Viime perjantaina Tanskan pääministeri oli seuraamassa neljän F-16 hävittäjän lähtöä Liettuaan ja 200:n tanskalaissotilaan siirtymistä Viroon.

Tanskalaissotilaat ovat osa Naton muutamien tuhansien vahvuista joukkojen siirtoa Baltiaan ja Puolaan. Se on symbolinen vahvistus, eikä se poista kysymystä siitä, miten sitoutunut Yhdysvallat on eurooppalaisten liittolaisten puolustamiseen, tehtävään, josta Nato sai alkunsa 1949.

Tämän illan tapaamisessa Norjan pääministerin Erna Solbergin kanssa Trumpia kiinnostaa erityisesti jihadistijärjestö Isisin vastainen taistelu. Se on asia, jota hän on nostanut myös muille liittolaisille esille jatkuvasti enemmän kuin perinteistä transatlanttista yhteistyötä.

Pohjoismaissa uskottiin presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeen, että Washingtonin hallinto on vahva ja vakaa, niin vakaa, ettei mikään oikeastaan muutu länne yhteisessä turvallisuuspolitiikassa tai Natossa. Jäätiin odottamaan Trumpin rauhoittumista. Sitä odotetaan edelleen.

Trumpin valinnan jälkeen Saksan liittokansleri Angela Merkel on patistanut Eurooppaa ottamaan vastuuta itsestään.

– Ajat, jolloin me pystyimme täysin luottamaan toisiimme – ne ovat jollakin tapaa ohi, Merkel sanoi viime kesänä. Hän ei maininnut Yhdysvaltoja tai Donald Trumpia, mutta viesti oli selvä.

Yhteisvastuuta pohjoisesta

Naton nykyinen pääsihteeri on entinen Norjan pääministeri Jens Stoltenberg.

Hänen isänsä, entinen puolustus- ja ulkoministeri Thorvald Stoltenberg, julkaisi vuonna 2009 kutakuinkin Pohjoismaiden nykyistä tilannetta vastaavan suunnitelman. Pohjolalla olisi yhteinen turvallisuuspolitiikka ja maat jakaisivat resurssejaan ja ottaisivat yhdessä enemmän vastuuta pohjoisesta alueesta.

Isä Stoltenberg ajatteli pitkälti pohjoisia merialueita, mutta monella tapaa Pohjoismaat ovat Venäjän töytäisemänä menneet isä Stoltenbergin suuntaan.

Poika Jens Stoltenberg on Ruotsin Sälenissä ensi viikolla järjestettävän turvallisuuskokouksen yksi pääpuhujista. Hän aikoo todennäköisesti jälleen kerran rauhoittaa pohjoismaisia kuulijoita kertomalla, että Nato ja Yhdysvallat säilyvät eurooppalaisten tukena. Ja että pohjoisten jäsenmaiden ja kumppanuusmaiden kanssa yhteistyö on hyvää ja yhä tiivistyvää.

Stoltenberg on kuitenkin vain sotilasliiton pääsihteeri, ei läntisen maailman alfamaan Yhdysvaltojen presidentti. Pohjoismaiden – ja tänään illalla Norjan Erna Solbergin – on tunnustettava se tosiasia, että Trumpin valtakaudella epävakaus raastaa läntistä yhteistyötä, sekä sotilaallista että poliittista.