Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

hansai

Ylipäällikkö
Nato-kenraali vaatii sotilaallista Schengen-aluetta
KASPERI SUMMANEN | 14.09.2017 | 06:50- päivitetty 13.09.2017 | 20:24


Kenraali Ben Hodgesin mukaan byrokratia hidastaa Naton joukkoja, jos uhkaan pitää vastata nopeasti.

Käynnissä olevien Zapad-suurharjoitusten kaltaiset tapahtumat ovat hioneet Venäjän kykyjä siirtää nopeasti suuria määriä kalustoa.

Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Ben Hodgesin mukaan Venäjä saa joukkonsa liikkeelle Natoa nopeammin, koska Euroopassa on otettava huomioon usein toisistaan poikkeavat rajakohtaiset muodollisuudet.

– Useimmat hämmästyisivät nähdessään, mitä kaikkea meidän on tehtävä. On toimitettava lista kaikista ajoneuvoista, kuljettajista, mitä kussakin kuorma-autossa on – samaa ei tehdä edes takaisin rajojen yli menevien suurien siviilirekkojen kanssa, Hodges toteaa Deutsche Wellen haastattelussa.

Rajanylitysten vaatima byrokratia vie monissa Euroopan maissa viikkoja. Esimerkiksi Saksassa myös jokaisella osavaltiolla on omat käytäntönsä. Ben Hodgesin mukaan tämä voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa sitä, etteivät Naton nopean toiminnan joukot pääsisi vastaamaan akuuttiin uhkaan riittävän nopeasti.

Tositilanteessa Naton korkein sotilasjohtaja voisi teoriassa nopeuttaa rajanylityksiä ainakin jonkin verran. Kansallisista muodollisuuksista ei kuitenkaan päästäisi yli.

Ben Hodges toivoisikin Eurooppaan eräänlaista ”sotilaallista Schengen-aluetta”. Ajatusta tuetaan muun muassa Baltiassa. Hodges teroittaa, ettei kyse olisi kuitenkaan koskaan aitoa Schengen-aluetta vastaavasta täysin vapaasta liikkuvuudesta. Tavoittena olisi pikemminkin yhteinen käytäntö Nato-kaluston siirtämiseen rajojen yli.

– Se voisi kuitenkin olla paljon, paljon yksinkertaisempaa. Se auttaisi meitä toimimaan nopeammin.

Kenraalin mielestä Naton joukot pitäisi saada Euroopassa vastaamaan uhkaan maksimissaan 48 tunnin kuluessa. Nyt ainakin kärkijoukot saadaan mihin tahansa Euroopan liittolaismaahan vasta muutamassa päivässä.
https://www.verkkouutiset.fi/nato-kenraali-vaatii-eurooppaan-sotilaallista-schengen-aluetta/
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
https://www.verkkouutiset.fi/suurla...en-venaja-linjalla-on-britannian-tuki--69085/

Suurlähettiläs Sarah Price: Suomen Venäjä-linjalla on Britannian tuki

Winston Churchillin Suomi-ihailu elää brittien keskuudessa yhä.

Britannia tukee Suomen päättäväistä pyrkimystä Venäjän kanssa käytävään kärsivälliseen ja jatkuvaan vuoropuheluun vaikeista aiheista, maan Helsingin-suurlähettiläs Sarah Price sanoo.

Keskusteluyhteyden ylläpitäminen on hänen mukaansa myös Lontoon näkökulmasta olennaista, jotta osapuolet ymmärtävät toisiaan silloinkin, kun yhteistä näkemystä ei voida saavuttaa.

– ”Käy keskustelua, mutta pysy varuillasi” on mottomme, Sarah Price kiteyttää.

Hän korostaa maansa antavan täyden tukensa myös tavalle, jolla Euroopan unioni on vastannut Venäjän toteuttamaan Krimin laittomaan liittämiseen ja Ukrainan horjuttamiseen.

Kuninkaallinen laivasto palasi Itämerelle
Kun epävarmuus Itämeren alueella on lisääntynyt, Britannia haluaa suurlähettiläs Pricen mukaan toimia yhdessä sekä Pohjoismaiden että Baltian maiden kanssa ja myös hyödyntää niiden osaamista. Hän muistuttaa Itämeren nousseen yhdeksi Britannian puolustushallinnon vuonna 2015 julkaiseman turvallisuusselonteon prioriteettialueista.

Britannian lisääntynyt läsnäolo näkyy hänen mukaansa selvimmin maan sitoutuneisuudessa Nato-liittolaistensa puolustukseen Itämeren etelärannalla. Britannia on Viroon sijoitetun Naton taisteluosaston johtovaltio, ja britit ovat mukana myös USA:n johtamassa mekanisoidussa taisteluosastossa Puolassa.

Suomen ja Britannian turvallisuus- ja puolustusyhteistyön Price sanoo laajentuneen viimeisten kolmen vuoden aikana merkittävästi.

– Britannia ajoi Suomelle ja Ruotsille vuonna 2014 Naton Walesin huippukokouksessa tarjottua laajennettujen mahdollisuuksien Enhanced Opportunity Partnership -kumppanuutta. Kahdenvälisen puolustussopimuksen allekirjoitimme Suomen kanssa vuonna 2016. Tänä vuonna sinetöityi Suomen osallistuminen Britannian johtaman Joint Expeditionary Force -joukon toimintaan, suurlähettiläs Price luettelee.

Joint Expeditionary Forcea (JEF) hän luonnehtii valmiusjoukoksi, joka harjoittelee yhdessä ja jolla voidaan vastata nopeasti ja joustavasti erilaisiin vaatimuksiin YK:n rauhanturvaoperaatioista tai EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvistä tehtävistä kahdenväliseen sotilasapuun ja humanitaarisiin operaatioihin.

Kanssakäyminen Britannian ja Suomen korkeimman sotilasjohdon tasolla on Pricen mukaan viime vuosina tiivistynyt. Vierailuja puolin ja toisin ovat tehneet niin puolustusvoimien komentajat, tiedustelupäälliköt kuin eri puolustushaarojen komentajat.

– Myös Britannian kuninkaallinen laivasto on palannut Itämerelle pitkän – liian pitkän – tauon jälkeen. Viimeisen puolentoista vuoden aikana kolme kuninkaallisen laivaston alusta on purjehtinut Suomen vesillä, Price sanoo.

Marsalkka Mannerheim – suurlähettilään sankari
Suomen historiaa ja diplomatiaa käsitelleessä Mannerheim International -seminaarissa Helsingissä puhunut suurlähettiläs Price uskoo, että Britannian ja Suomen läheinen yhteistyö olisi ilahduttanut Suomen Marsalkkaa.

– Haluan ajatella, että Mannerheim olisi ollut mielissään Suomen ja Britannian tilannearvion ja siihen antaman vastauksen yhdensuuntaisuudesta. Hänen Britanniaa kohtaan tuntemaansa kunnioitusta vähintäänkin vastasi se ihailu, jota Winston Churchill tunsi Suomen osoittamaa rohkeutta kohtaan vuonna 1940. Britannian sotilaspiireissä sama ihailu jaetaan edelleen yleisesti, ja se kertautuu sitä mukaa kuin sotilaidemme väliset yhteydet tiivistyvät.

Kun Sarah Price tuli nuorena diplomaattina 25 vuotta sitten ensi kertaa Suomeen, hän kertoo vierailleensa Mannerheim-museossa Helsingin Kaivopuistossa.

– Vierailu hänen talossaan oli kuin olisi astunut aikakoneeseen, joka vei minut mahdollisimman vaikuttavalle aikamatkalle halki Suomen 20. vuosisadan historian. Olin häikäistynyt hänen kosmopoliittisesta urbaaniudestaan ja elämänvaiheidensa moninaisuudesta.

Ollessaan toistamiseen Suomessa vuonna 1999, hän teki Helsingistä käsin matkan Riikaan ja vieraili miehitysmuseossa, joka teki häneen syvän vaikutuksen.

– Siellä oivalsin Mannerheimin kohtaaman uhan mittakaavan ja sen, millainen saavutus oli johtaa Suomea tavalla, jolla vastaavat kauhut kyettiin välttämään, Price sanoo.

Nyt suurlähettiläs luonnehtii marsalkka Mannerheimia henkilökohtaiseksi sankarikseen.



HEIKKI HAKALA
 
Natosta ja Baltiasta:

Europe’s Greatest Risk for War Is in the Baltics
Weighing the balance of power


WIB politics October 19, 2017 Dave Majumdar 0

Since 2014, the NATO alliance has made numerous posture changes on its eastern flank to deter Russia. Essentially, the alliance’s goal is to change Russian behavior, but how does one measure such policy modifications in Moscow? The RAND Corporation recently released a new report that attempts to build an analytical framework to do just that.

“Despite its overall military advantages, NATO faces an imbalance in conventional capabilities in regions bordering Russia, such as the Baltics,” reads the report.

“To address this local imbalance, analysts and policymakers have designed proposals to increase the apparent costs and reduce the probability of success of any attack on a NATO member that Russia might contemplate.”

The goal is to change Russian behavior in a way that is favorable to the alliance — thus NATO has to be careful not to provoke the wrong response. As such, knowing how far to push Moscow is of paramount importance to NATO.

“Whatever posture enhancements the United States and NATO decide to pursue, their goal is to produce a change in Russian behavior,” RAND states.

“Therefore, the nature of Russian responses will determine the utility and advisability of whatever actions NATO decides to take.”

There are many potential ways the Russians could respond. They might do nothing or there might be a military response. Thus, gauging the Kremlin’s reactions correctly is important.

“Potential Russian reactions could run the gamut, from tacit acceptance of U.S. and NATO actions and a reduction in any willingness to consider an attack on NATO, to a sharp increase in nearby Russian forces designed to counterbalance U.S. and NATO moves, to a precipitous escalation to direct conflict. Russia could also respond to U.S. and NATO military moves by attempting to exploit nonmilitary vulnerabilities in the United States or other NATO countries,” the report reads.

Koko juttu täällä: http://warisboring.com/europes-grea...-baltics/?mc_cid=e54be63139&mc_eid=45a4b1a714

Edit: siirretty lähteen paikka.
 
Yle:
Suomen strateginen asema syynä Yhdysvaltain kiinnostukseen – Näin tutkija arvioi Mattisin vierailua
Puolustusministeri James Mattisin vierailu Suomessa on osa selvää jatkumoa, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak.

Turvallisuuspolitiikka
6.11.2017 klo 18:04

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak.Petteri Paalasmaa / AOP Juho Takkunen

maanantainen Helsingin-vierailuonkin osa selvää jatkumoa.

– Yhdysvaltain ja Suomen suhde on syventynyt, mutta siitä on tullut myös leveämpi useiden vuosien ajan, tutkija toteaa.

Salonius-Pasternakin mukaan Yhdysvallat on huomannut, että Suomi panostaa kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan osallistumalla eri operaatioihin esimerkiksi Afganistanissa ja Irakissa.

– Yhdysvalloissa arvostetaan Suomen kykyä toimia sotilaallisestikin. Esimerkiksi suomalaisia lentäjiä on haluttu Yhdysvaltoihin opettamaan tietynlaisia asioita, tutkija mainitsee.
 
Yle
Pohjoismainen perhe elää kauhun tasapainossa – Presidentti Trumpin epävakaus raastaa suhdetta Yhdysvaltoihin
Yhdysvaltojen presidentin tämäniltainen tapaaminen ei ole henkilökohtaisesti helppo Donald Trumpia arvostelleelle Norjan pääministerille Erna Solbergille.

Riikka UosukainenPohjoismaiden-kirjeenvaihtaja@riikkauo

Norjan pääministeri Erna Solberg kohtaa tänään miehen, jonka twiittailua ja puheita hän kuvasi syksyllä toivottomaksi. Tämä on tietysti Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tiedossa kun hän ottaa Solbergin vastaan Valkoisessa talossa illansuussa Suomen aikaa.

Presidentti Trumpin ja pääministeri Solbergin puheenaiheet ovat vakavia.

Heidän odotetaan keskustelevan sotilasliitto Naton yhteisistä puolustus- ja turvallisuustavoitteista ja terrorismin vastaisesta taistelusta. Valkoisen talon tiedottajan Sarah Huckabeen mukaan korostetaan myös maiden kahdenvälisiä turvallisuus- ja taloussuhteita, kuten Trumpin linjaan sopii.

Pääministeri Solberg ei ole peitellyt aiemmin näkemyksiään Trumpin persoonasta ja arvaamattomista lausunnoista ja twiittailusta.

Viime syksynä Norjan ja Ruotsin pääministerit istuivat kuuntelemassa, kun Trump osallistui ensimmäistä kertaa vaalikampanjassaan arvostelemansa YK:n yleiskokouksen istuntoon New Yorkissa.

Kokousväkeä kuohutti Trumpin Twitterissä julkaisema video, jossa hän näyttää lyövän golfpallon Hillary Clintonin selkään.

– Toivoton, huono tapa kommunikoida, Erna Solberg sanoi Trumpin twiittailuista. Hän paheksui myös Trumpin tapaa puhua naisista ja kutsui sitä häirinnäksi.

– En pidä siitä, Solberg totesi norjalaiselle Verdens Gang- lehdelle.

Tiivistynyt sotilaallinen yhteistyö

Solbergin suhtautuminen läntisen maailman ja Naton johtomaan presidenttiin kuvaa asetelmaa myös muiden Pohjoismaiden kannalta.

Ruotsin ulkoministeri Margot Wahlström on käyttänyt sanavarastonsa loppuun ihmetellessään Trumpin twiittejä ja lausuntoja Pohjois-Koreasta. “Mahtipontinen ja kansallismielinen” olivat Wahlströmin kommentit Trumpin YK.ssa pitämästä puheesta.

Presidentti Sauli Niinistö yritti näyttää huvittuneelta viime elokuun yhteisessä tiedotustilaisuudessa Valkoisessa talossa, kun Trump sekoili kahden vaalean naistoimittajan välillä. Vähemmän huvittavaa Niinistön kannalta oli Trumpin tiedotustilaisuudessa livauttama väite, että Suomi on jo tilannut Yhdysvalloista F18-hävittäjiä. Ei ole, kiisti presidentti Niinistö.

Pohjoismaiden sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tiivistynyt Georgian sodan jälkeen niin, että sitä voi kutsua kaikkien viiden Pohjoismaan kannalta historialliseksi lähentymiseksi.

Pohjoismaista kolme, Norja, Tanska ja Islanti ovat Naton jäsenmaita. Suomen ja Ruotsin kumppanuussuhteet Natoon ovat tiivistyneet viime vuosina sopimusten ja yhteisten sotaharjoitusten myötä.

Aikaisemmin suomalaiset ja ruotsalaiset sanoivat jäävänsä ilman jäsenyyttä Nato-kokousten tuulikaappiin, mutta tuskin sanovat enää. Uusia askelia, kuten brittijohtoista sotilasyhteistyötä JEF:iä (Joint Expeditionary Force), on molemmissa maissa vähätelty liittoutumisen kannalta, mutta käytännössä ne ovat lähentäneet Pohjoismaita ja vieneet vähitellen myös Suomea ja Ruotsia Naton sateenvarjon alle.

Nato-maa Tanskalle Venäjän uhka ei merkitse uhkaa omille rajoille, vaan Baltian turvallisuudelle. Viime perjantaina Tanskan pääministeri oli seuraamassa neljän F-16 hävittäjän lähtöä Liettuaan ja 200:n tanskalaissotilaan siirtymistä Viroon.

Tanskalaissotilaat ovat osa Naton muutamien tuhansien vahvuista joukkojen siirtoa Baltiaan ja Puolaan. Se on symbolinen vahvistus, eikä se poista kysymystä siitä, miten sitoutunut Yhdysvallat on eurooppalaisten liittolaisten puolustamiseen, tehtävään, josta Nato sai alkunsa 1949.

Tämän illan tapaamisessa Norjan pääministerin Erna Solbergin kanssa Trumpia kiinnostaa erityisesti jihadistijärjestö Isisin vastainen taistelu. Se on asia, jota hän on nostanut myös muille liittolaisille esille jatkuvasti enemmän kuin perinteistä transatlanttista yhteistyötä.

Pohjoismaissa uskottiin presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeen, että Washingtonin hallinto on vahva ja vakaa, niin vakaa, ettei mikään oikeastaan muutu länne yhteisessä turvallisuuspolitiikassa tai Natossa. Jäätiin odottamaan Trumpin rauhoittumista. Sitä odotetaan edelleen.

Trumpin valinnan jälkeen Saksan liittokansleri Angela Merkel on patistanut Eurooppaa ottamaan vastuuta itsestään.

– Ajat, jolloin me pystyimme täysin luottamaan toisiimme – ne ovat jollakin tapaa ohi, Merkel sanoi viime kesänä. Hän ei maininnut Yhdysvaltoja tai Donald Trumpia, mutta viesti oli selvä.

Yhteisvastuuta pohjoisesta

Naton nykyinen pääsihteeri on entinen Norjan pääministeri Jens Stoltenberg.

Hänen isänsä, entinen puolustus- ja ulkoministeri Thorvald Stoltenberg, julkaisi vuonna 2009 kutakuinkin Pohjoismaiden nykyistä tilannetta vastaavan suunnitelman. Pohjolalla olisi yhteinen turvallisuuspolitiikka ja maat jakaisivat resurssejaan ja ottaisivat yhdessä enemmän vastuuta pohjoisesta alueesta.

Isä Stoltenberg ajatteli pitkälti pohjoisia merialueita, mutta monella tapaa Pohjoismaat ovat Venäjän töytäisemänä menneet isä Stoltenbergin suuntaan.

Poika Jens Stoltenberg on Ruotsin Sälenissä ensi viikolla järjestettävän turvallisuuskokouksen yksi pääpuhujista. Hän aikoo todennäköisesti jälleen kerran rauhoittaa pohjoismaisia kuulijoita kertomalla, että Nato ja Yhdysvallat säilyvät eurooppalaisten tukena. Ja että pohjoisten jäsenmaiden ja kumppanuusmaiden kanssa yhteistyö on hyvää ja yhä tiivistyvää.

Stoltenberg on kuitenkin vain sotilasliiton pääsihteeri, ei läntisen maailman alfamaan Yhdysvaltojen presidentti. Pohjoismaiden – ja tänään illalla Norjan Erna Solbergin – on tunnustettava se tosiasia, että Trumpin valtakaudella epävakaus raastaa läntistä yhteistyötä, sekä sotilaallista että poliittista.
 

Talvela

Ylipäällikkö
Tuore juttusarja Suomessa vierailleelta Robbin Lairdilta, haastateltavina Pesu, Kuusela ja Juusti.

SHAPING A WAY AHEAD FOR THE DEFENSE OF FINLAND: THE PERSPECTIVE OF A FINNISH RESEARCH ANALYST

2018-02-14 By Robbin Laird

Helsinki, Finland

During my visit to Helsinki during the week of February 11, 2018, I had the chance to sit down with Matti Pesu, a research fellow at the Finnish Institute of International Affairs.
http://www.sldinfo.com/shaping-a-wa...he-perspective-of-a-finnish-research-analyst/

CRAFTING A WAY AHEAD FOR THE DEFENSE OF FINLAND: THE PERSPECTIVE OF THE HEAD OF THE DEFENSE POLICY BRANCH IN THE MINISTRY OF DEFENCE, FINLAND

2018-02-15 By Robbin Laird

Helsinki, Finland

During my current visit to Helsinki, I had a chance to meet and to discuss the way ahead for Finnish defense with Janne Kuusela, Director General, Defense Policy Department of the Finnish Ministry of Defence
http://www.sldinfo.com/crafting-a-w...cy-branch-in-the-ministry-of-defence-finland/

FOUNDATION PRINCIPLES AND MODERNIZATION OF THE FINNISH ARMED FORCES: THE PERSPECTIVE OF THE PERMANENT SECRETARY OF DEFENSE OF FINLAND

2018-02-17 By Robbin Laird

Helsinki, Finland

During my visit to Helsinki in February 2018, I had a chance to discuss the approach and modernization of Finnish Defense with Jukka Juusti, Permanent Secretary in the Ministry of Defence
http://www.sldinfo.com/foundation-p...he-permanent-secretary-of-defense-of-finland/
 

hansai

Ylipäällikkö

Asiantuntija ihmettelee suomalaiskeskustelua Venäjän verkovaikuttamisesta. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Infosodan asiantuntija Venäjä-syytteistä: Suomessa kova tarve kiistää tämän kaiken olemassaolo
KASPERI SUMMANEN | 18.02.2018 | 09:11
Saara Jantusen mukaan keskustelu Venäjän infosodasta on leimattu vaaralliseksi.
– Mikä meteli syntyi kun ns. trollitehdas nousi Suomessa otsikoihin. 2,5v myöhemmin Jenkeissä jaetaan syytteitä, sotatieteen tohtori Saara Jantunen toteaa twitterissä.
Informaatiovaikuttamisen asaintuntija Jantunen on jakanut linkin tästä löytyviinamerikkalaisiin syyteasiakirjoihin. Niissä listatataan amerikkalaisviranomaisten mukaan Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin vaikuttamaan pyrkineitä venäläistahoja.
Syytettyjen joukossa on muun muassa venäläinen Internet Research Agency LLC. Sitä kuvataan ”venäläisorganisaatioksi, joka toimii operaatioissa, joissa sekaannutaaan vaaleihin ja poliittisiin prosesseihin”. Syytteissä nimetään myös esimerkiksi Venäjän presidentti Vladimir Putinin entisenä kokkina tunnettu Jevgeni Prigozhin. Hänen uskotaan vastanneen niin kutsutun Pietarin trollitehtaan pyörittämisestä. Verkkouutiset kertoo vaikutusvaltaiseksi liikemieheksi presidentin tuella nousseen Prigozhinin uskomattoman elämäntarinan tässä.
Saara Jantunen arvostelee suomalaista keskustelua Venäjän verkkovaikuttamisesta.
– Pietarin pulju oli täydessä vauhdissa kun asia nousi Suomessa keskusteluun. Silti täällä oli kova tarve kiistää tämän kaiken olemassaolo, hän toteaa.
– Sen sijaan että asian selvittämistä olisi tuettu, on keskustelu siitä leimattu ei-toivotuksi ja vaaralliseksi. Jopa poliitikkojen suulla, Jantunen jatkaa.


https://www.verkkouutiset.fi/infoso...-kova-tarve-kiistaa-taman-kaiken-olemassaolo/
 
Ainakin presidentin ulkopoliittisesta neuvonantajasta voi jotakin päätellä.
(ei mikään vihervassari vaikka rauhasta kirjoittaakin vaan viimeiseksi Washingtonin käytäviltä terveisiä tuova nuori ja yya-immuuni) https://blogit.ulkoministerio.fi/rauhanrakennuksesta/author/rauhanrakennuksesta/

Presidentti Sauli Niinistö on valinnut kansliansa työntekijät.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön kabinetin henkilökunta on julkistettu.


Tasavallan presidentin kanslian kansliapäälliköksi on nimitetty ulkoasiainneuvos Jukka Siukosaari. Siukosaari on parhaillaan suurlähettiläänä Suomen Japanin suurlähetystössä ja hän aloittaa kansliapäällikkönä kesäkuun alussa.

Siihen asti kansliapäällikönä jatkaa Hiski Haukkala, joka on hoitanut tehtävää muutaman kuukauden. Presidentin kanslian kansliapäällikönä liki koko Niinistön ensimmäisen presidenttikauden toiminut Teemu Tanner siirtyi vuodenvaihteessa Suomen Pariisin suurlähettilääksi.

Tasavallan presidentin ulkopoliittiseksi neuvonantajaksi on puolestaan nimitetty lähetystöneuvos Petri Hakkarainen. Parhaillaan Hakkarainen työskentelee Suomen Washingtonin suurlähetystössä.

Presidentin viestintäpäällikkö Katri Makkonen ja erityisavustaja Pete Pokkinen jatkavat entisissä tehtävissään.

Tasavallan presidentin kabinetin viides jäsen, oikeudellinen neuvonantaja, nimitetään myöhemmin.
 
Viimeksi muokattu:
Venäjän ykkösväite Natosta tyrmättiin: Vladimir Putin on väärässä
HEIKKI HAKALA | 18.03.2018 | 12:52
Puolustusliiton laajentumista koskevista sitoumuksista ei raportin mukaan edes neuvoteltu.

Presidentti Vladimir Putin ja eräät muut johtavat venäläispoliitikot ovat toistuvasti väittäneet, että Naton laajentuminen itään olisi tapahtunut vastoin lännen antamia lupauksia.

Venäläisen narratiivin mukaan Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšovmyöntyi vuonna 1990 yhdistyneen Saksan Nato-jäsenyyteen, koska läntiset johtajat olisi vakuuttaneet hänelle, ettei puolustusliitto ota Saksan itäpuolisia maita jäsenikseen.
Puheet rikotuista lupauksista saivat vastikään tukea amerikkalaisen National Security Archive -organisaation julkaisemasta tutkimuksesta, jossa selitettiin Naton laajentumisen loukanneen USA:n ja läntisen Euroopan johtajien Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä antamia sitoumuksia.

Saksan valtion turvallisuuspoliittisen akatemian (BAKS) tuore raportti antaa venäläisväitteille täystyrmäyksen ja asettaa samalla kyseenalaiseksi amerikkalaisorganisaation runsaasti mediajulkisuutta saaman tutkimuksen uskottavuuden.

– Väitteiden todellisuuspohja on olematon, raportin laatinut saksalaistutkija Hannes Adomeit toteaa.

Erityistä painoarvoa raportille antaa BAKS:n arvovaltainen status suoraan Saksan hallituksen alaisuudessa toimivana instituutiona.

National Security Archiven tutkimuksesta voi saada vaikutelman, että sen venäläisnäkemyksiä myötäilevät johtopäätökset perustuisivat aiemmin piilossa olleeseen asiakirja-aineistoon. Näin ei saksalaisraportin mukaan kuitenkaan ole, vaan “Nato-vakuuksina” esitetyt asiakirjat ovat olleet entuudestaan tiedossa.
National Security Archive ei myöskään ole viranomainen, kuten joissakin sen julkaisemaa tutkimusta käsittelevissä uutisissa on oletettu, vaan järjestö, saksalaisraportissa huomautetaan.

Laajentuminen ei ollut puheenaihe
BAKS:n raportin mukaan läntiset johtajat eivät tosiasiassa käyneet presidentti Gorbatšovin kanssa keskusteluja Saksan itäpuolella sijaitsevien maiden mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Teemaa ei yksinkertaisesti pidetty ajankohtaisena.

Vuonna 1990 läntiset valtiojohtajat eivät edes aavistaneet, että itäblokin maiden Varsovan liitto olisi pian hajoamassa. Ja vaikka itäisen sotilasliiton kaatuminen olisi osattukin ennakoida, he eivät olisi voinut noin vain sivuuttaa Etyjin Pariisin peruskirjan määrittämää periaatetta, joka takaa kaikille allekirjoittajavaltioille oikeuden liittoutua tai olla liittoutumatta.

Myös Gorbatšovilla oli se käsitys, että Varsovan liitto olisi säilytettävissä, jos sen ideologinen ulottuvuus purettaisiin.

Samankaltaisia ajatuksia oli vielä helmikuun 1990 lopulla vaalinut myös Puolan ei-kommunistinen pääministeri Tadeusz Mazowiecki. Hän jopa harkitsi mahdollisuutta sijoittaa itäisen Saksan alueelta vedettäviä neuvostojoukkoja Puolaan – vastapainoksi vahvistuvalle Saksalle.

Mazowieckin suhtautuminen kuvastaa raportin mukaan itäisen Keski-Euroopan maiden asennetta yleisemminkin: Nato-jäsenyyttä kohtaan ei tuolloin tunnettu mielenkiintoa. Jotkut, kuten Tšekkoslovakian presidentiksi vuonna 1989 valittu Václav Havel, esittivät jopa molempien sotilasliittojen hajottamista.
Saksalaisraportti muistuttaa, että vaikka presidentti Gorbatšov ruokki vuosikausia narratiivia lännen rikotuista Nato-lupauksista, hänkin on myöntänyt väitteiden virheellisyyden venäläislehti Kommersantillelokakuussa 2014 antamassaan haastattelussa.

– Aiheesta Naton laajentuminen ei koskaan keskusteltu – sitä ei nostettu esiin noina vuosina. Sanon tämän täysin tietoisena vastuustani. Yksikään Itä-Euroopan maa ei ottanut kysymystä esille, ei edes 1991, kun Varsovan liitto oli lakannut olemasta. Myöskään läntiset valtiojohtajat eivät ottaneet sitä esille, Gorbatšov oli selväsanaisesti todennut.

Genscher oli poikkeus
Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher oli yksi harvoista läntisistä poliitikoista, jotka linkittivät toisiinsa Saksan jälleenyhdistymisen ja kysymyksen Naton laajentumisesta.

Tammikuussa 1990 Tutzingissa pitämässään puheessa hän kehotti Natoa julistamaan, että se ei missään nimessä laajentuisi itään, lähemmäs Neuvostoliiton rajaa.

– Venäläisillä on oltava jonkinlaiset takeet siitä, että jos esimerkiksi Puolan hallitus joskus irrottautuisi Varsovan liitosta, he eivät liity seuraavana päivänä Natoon, Genscher totesi brittikollegalleen Douglas Hurdille hieman myöhemmin.

National Security Archiven tutkimuksessa väitetään USA:n ulkoministeri James Bakerin toistaneen Genscherin näkemyksen sellaisenaan sekä presidentti Gorbatšoville että neuvostoliittolaiselle virkaveljelleen Eduard Shevardnadzelle.
– Kirjoittajat eivät ole esittäneet todisteita tälle väitteelleen – hyvästä syystä, sillä sellaisia ei ole olemassa, saksalaisraportti kuittaa.

Amerikkalaistutkimuksessa on sen mukaan jäänyt ymmärtämättä, että epämuodolliset keskustelut eivät ole sama asia kuin neuvottelut, lupaukset, sitoumukset tai jopa takuut, jollaisiin myös johtavat venäläispoliitikot ovat toistuvasti viitanneet.

Aihetta on käsitelty myös Etyjin alaisen tutkijaverkoston viime joulukuussa julkaisemassa perusteellisessa raportissa, jonka laatimiseen on osallistunut muun muassa Helsingin yliopiston alaisen Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma.
 
Tutkija: Venäjä ei tule päästämään länttä helpolla
Presidentti Putinin neljäs kausi ei tule olemaan samanlainen kuin edellinen kausi, sanoo tutkijajohtaja Hanna Smith.
Venäjän presidentinvaalit Yle 18.3.2018 klo 23:29

Presidentti Vladimir Putinin neljäskausi tulee olemaan arvaamaton, näin ennustavat Yle Uutisen erikoislähetyksessä puhuneet Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith sekä ex-suurlähettiläs, diplomaatti, tietokirjailija Hannu Himanen.

Hannu Himasen mukaan todellista oppositiota Venäjän vaaleissa ei ollut.
– Myös ne kaksi ehdokasta, jotka saavat hieman enemmän kannatusta eli kommunistien Pavel Grudinnin ja liberaalidemokraattien Vladimir Zhirinovskille, heidän puolueensa ovat käytännössä Kremlin ja presidentin taskussa. Ksenija Sobtshak, joka edustaa puheittensa perusteella oppositiomielisiä voimia, ei myöskään olisi voinut asettua edes ehdolle ilman Kremlin suostumusta, toteaa Hannu Himanen.

Hanna Smith muistuttaa, että puhuttaessa oppositiosta Venäjällä ei voi puhu samanlaisesta poliittisesta vastavoimasta kuin Suomessa tai muissa demokraattisissa valtioissa.
– Lähinnä kyse on erilaisista mielipiteistä tai näkemyseroista, joita Venäjällä on kuitenkin paljon. Mutta ne eivät tule esille poliittisena vastavoimana kuten me opposition ymmärrämme, sanoo Smith. Myöskään Aleksei Navalnylla ei olisi ollut takanaan puoluekoneistoa.
– Navalny ennemminkin kertoo, miksi ollaan vastaan. Eli puhutaan esimerkiksi siitä, että on paljon korruptiota, selventää Smith.
Hanna Smith arvioi, että vaalit tuskin olivat Putinille mieluisat, vaan ennemminkin välttämätön toimenpide vallan legitimoimiseksi. Samanlaisena presidentin neljäs kausi tuskin kuitenkaan jatkuu.

Epävarmuutta luvassa
– Venäjällä tapahtuu aina muutoksia. Aina menee jotain eteenpäin, ja joitain taaksepäin. Tulee paljon arvaamattomuutta. Siinä mielessä presidentti Putinin neljäs kausi ei tule olemaan samanlainen kuin edellinen kausi, sanoo Smith.
Vaikeasti ennustettavaa epävarmuutta povaa myös Hannu Himanen
– En ennusta, että luvassa olisi yhtä dramaattisia käänteitä kuin kuluneella presidenttikaudella, sanoo Himanen viitaten muun muassa Krimin haltuunottoon ja Itä-Ukrainan sotaan.
– Mutta esimerkiksi se, mitä nyt on käynnissä kuten Britannian myrkytystapaus ja keskustelu muiden maiden vaaleihin sekaantumisesta. Ne edustavat todennäköisesti sitä politiikkaa, mitä Venäjä tulee harrastamaan. Venäjä häiriköi ja ikään kuin sitä kautta pyrkii ottamaan aloitteen käsiin kansainvälisellä rintamalla, toteaa Himanen.

Yhteistyötä mutta omilla säännöillä
Hanna Smith sanoo, että Venäjä haluaisi tehdä yhteistyötä Euroopan maiden kanssa, ongelmana ovat säännöt.
–Ongelma ovat eurooppalaiset säännöt, jotka eivät sovi Venäjälle tälle hetkellä. Niitä pitäisi muuttaa, jotta päästäisiin tekemään yhteistyötä sellaiselta pohjalta kuin Venäjä haluaa. Eli Venäjä haluaisi tehdä venäläisen Euroopan.
Venäjän politiikan pitkä linja on ollut kahdenväliset suhteet muiden maiden kanssa. Himasen mukaan linja näkyy siinä miten Venäjä pyrkii toimimaan EU- ja Nato-maiden kanssa.
– Itse asissa jo Neuvostoliitosta lähtien maa ei ole halunnut tunnustaa läntisiä instituutioita, vaan halunnut rakentaa suhteensa länteen kahdenvälisten suhteiden varaan. Tällä hetkellä se näkyy niin että Venäjä pyrkii toimimaan EU ja Nato-maiden kanssa kahdenvälisesti . Ja siten myös heikentämään EU:ta ja Natoa yhteisöinä, ja ainakin jossain määrin onnistuenkin niissä pyrkimyksissä, arvioi Himanen.
Hanna Smithin mukana on odotettavissa, että Venäjä haluaa olla mukana yhteisissä neuvottelupöydissä.
– Jos nyt ajatellaan että, tästä tulisi Putinin viimeinen presidenttikausi, niin silloin varmasti lähdetään hakemaan ratkaisuja. Sellaisia joissa Venäjä olisi vahvasti mukana neuvottelupöydissä, oli se sitten Ukrainan tai Syyrian tilanne. Mutta helpolla Venäjä ei tule länttä päästämään, toteaa Smith.
 
Näkökulma: Putin loukkaa suomalaistenkin arvoja
Salamurhia, naapurimaiden alueiden anastuksia, kyberhyökkäyksiä, vaaleihin sotkeutumisia, tahallisia ilmatilaloukkauksia, ihmisvirtojen ohjailua rajojen yli ja ydinaseilla pelottelua.

Nämä kaikki ovat presidentti Vladimir Putinin valvovan silmän alla tapahtuneita tekoja, joilla on pönkitetty Putinin yksinvaltaa Venäjällä ja joilla on samalla pyritty aiheuttamaan vahinkoa muille valtioille ja niiden ihmisille.

Kiistattomat pahanteot ovat olleet yksinkertaisesti arvojamme halventavia. Myös rahallisesti haitta on suurta: esimerkiksi Venäjän sotilaiden viimevuotisesta ”NotPetya”-kyberhyökkäyksestä seurasi arviolta miljardien dollarien vahinko pitkin Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja.


Pahat teot eivät valitettavasti taida jäädä tähän, sillä Venäjä on seuraavat kuusi vuotta saman henkilön hallinnassa, missä se on ollut 31.12.1999 lähtien. Tuolloin Putin astui tehtävään Boris Jeltsinin äkkieron jälkeen ensin virkaatekevänä ja tuli valituksi keväällä 2000 Venäjän presidentiksi vaaleilla.

Putin valittiin toiselle kaudelle 2004, mutta perustuslaillisista syistä hän käväisi 2008–2012 pääministerinä halliten silloinkin tosiasiallisesti maata. Paluu presidentiksi tapahtui 2012, mitä ennen yksi toimikausi oli päätetty pidentää amerikkalaismallisesta neljästä vuodesta suomalaistyyppiseen kuuteen vuoteen.
Entinen KGB-agentti Putin hallitsee Venäjällä odotetusti ainakin vuoteen 2024 asti, mikä tekee hänestä pitkäaikaisemman yksinvaltiaan kuin neuvostodiktaattori Josif Stalinista.

Tällä hetkellä 65-vuotias Vladimir Putin valittiin hyvin keskusjohtoisesti lähtien siitä, että Putinin hallinto oli sulkenut vaaralliseksi katsomansa päävastustajansa Aleksei Navalnyin kilpailun ulkopuolelle. Tapahtumaa ei voi kutsua vaaleiksi ollenkaan siinä mielessä kuin me vaalit kansanvaltaisessa lännessä ymmärrämme.

Tosiasiassa meidän täällä Suomessa on muutenkin erittäin vaikea ymmärtää Venäjän näennäisdemokratiaa, vaikka tutkijat esittävät sen olemuksesta hyviä valistuneita arvioita. Yleinen näkemys on, että maata hallitsevat niin sanotut silovikit, joihin kuuluu turvallisuuspalvelun, sisäisen järjestyksenpidon ja puolustusvoimien johtoa.

Koska emme kuitenkaan ymmärrä putinilaisuuden sielua, meidän pitäisi pohtia enemmän itseämme ja sitä, miksi pönkitämme tuota todistetusti ulkomaailmalle haitallista järjestelmää niin paljolla bisneksellä kuin EU-pakotteet ikinä sallivat. Ja myös sitä, miksi suomalaiset eivät halua lähteä osaksi läntistä puolustusliittoa Natoa, jonka osana olisimme myös sotilaallisesti täysin sitoutuneita arvoihin, joiden ytimessä ovat mielipiteenvapaus, moniarvoisuus, puolueeton oikeuslaitos, avoimuus ja rehelliset vaalit.

On ihan aiheellista kysyä, olemmeko eurot edellä menevä kansakunta, jossa on haluja kumartaa syvään kenelle tahansa, jos se meitä taloudellisesti hyödyttää? Esimerkiksi Fennovoiman kaltainen ydinvoimalahanke valtionyhtiö Fortumin tuella on mahdollinen Suomessa, mutta olisi tuskin mahdollinen juuri missään muussa läntisessä demokratiassa.

Lisäksi, onko suurella osalla suomalaisista kuvitelma, että Putin ajattelee meistä jotenkin erityisen mukavasti, vaikka itäsuunnasta tullut kiusaava toiminta on kohdistunut meihin aivan kuten muihinkin?
Tai ollaanko täällä pohjimmiltaan yksinkertaisesti sitä mieltä, että ne härskiydet mitä Putinin valtakauden aikana on nähty esimerkiksi Ukrainassa tai Virossa, eivät kosketa Suomea?

Vaikka itäbisneksiä tekeville yrityksille sekä osalle kansaa Putinin arvaamattomat liikkeet maailmalla saattavat olla yhdentekeviä, on hyvä, että valtiojohtomme on tiukan paikan tullen hereillä. Presidentti Sauli Niinistö mainitsi viime viikolla kaksi kertaa Venäjän, kun hän tuomitsi Isossa-Britanniassa hermomyrkyllä tehdyn murhayrityksen.

”Venäjän myötävaikutus asian selvittämiseksi on tarpeen. Molemmat tapauksen taustasta esitetyt vaihtoehdot, Venäjän tietoinen toiminta tai se, että vaaralliset aineet eivät ole sen hallinnassa, ovat hyvin huolestuttavia”, tiedotti Venäjän-politiikkaamme johtava tasavallan presidentti.

Tämä viimeisin Venäjään liitetty episodi kertoo, kuinka arvaamattomien ja uhkaavien voimien kanssa olemme tekemisissä seuraavatkin kuusi vuotta.
Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.
 
Venäläistä Rulettia ja suurvaltapeliä - Suomi lastuna laineilla
Uusi Suomi 18.3.2018 23:32 aaro suonio

Myrkytysoperaatio Iso-Britanniassa kärjisti brittien diplomaattisuhteet Venäjään. Kiina pelaa omaa peliään Pohjois-Korean suuntaan. Suomi ei tiedä, mihin päin kumartaisi

Itä-Euroopan entisten sosialistimaiden menettäminen EU:lle näyttää Venäjän lähitulevaisuudessa pysyvältä, mutta tämä on saanut sen voimistamaan otteitaan ennen kaikkea alueilla, jotka vielä ovat Venäjän välittömässä vaikutuspiirissä. Venäjä haluaa näkyvästi kasvattaa poliittista ja sotilaallista voimaansa ollakseen maailmanpolitiikan voimatekijä, mikä tukee myös maan valtaeliitin asemaa sisäpoliittisesti.

Käytössä ovat kaikki keinot. Venäjä pyrkii toki vaikuttamaan globaalisti informaatiosodan keinoin, missä se on osoittanut kehittyneensä nopeasti, mutta myös asevoimat ovat käytössä alueilla, joiden se katsoo suoraan liittyvän omiin taloudellisiin ja sotilaallisiin intresseihinsä, jotka tässä harvainvallassa liittyvät saumattomasti toisiinsa. Venäjä käy geopoliittista hajota ja hallitse –taistelua, jonka seurauksena huomio maan sisällä kohdistuu Venäjän sisäpolitiikan haasteiden sijaan sen ulkoisiin vihollisiin, joiden kuvataan uhkaavan Venäjän yhtenäisyyttä, voimaa ja olemassaolon oikeutusta. Neuvostoliiton aikainen paranoia ei ole kadonnut. Venäjän valtaeliitin näkökulmasta kysymys on eksistentiaalinen: jos ei Venäjä ole vahva, ei pian ole Venäjää. Entisen Neuvostoliiton aluetta tai mitä siitä on yhä jäljellä Venäjän vaikutuspiirissä, ei hallita demokraattisesti liittovaltiona tai valtioliittona.

Viime aikoina Venäjän valtapoliittisista alueellisista toimista näkyvimpinä esimerkkeinä ovat olleet Syyrian sotatoimet, Itä-Ukrainan konfliktin tukeminen ja jopa osapuolena oleminen, minkä venäjä tosin kiistää, ja Krimin valtaus. Lähimenneisyydessä kehityksestä muistuttavat myös Venäjän toimet edesmenneen Neuvostoliiton eteläisellä alueella Kaukasuksella, itsenäisen Georgian kansainvälisesti hyväksyttyjen rajojen sisällä Abhasian ja Etelä-Ossetian separatistialueilla, jotka ovat käytännössä Venäjän sotilaallisesti alueeseensa liittämiä. Kiihtynyt asevarustelu ja armeijan uudistustoimet on esitelty kansallisesti ja kansainvälisesti paitsi mediassa myös laajoin säännöllisin sotaharjoituksin.

Myrkkyä diplomaattisuhteille, vauhtia vaaleihin?
Missä määrin tuoreimman diplomaattisen selkkauksen aiheuttaneen myrkytystapauksen taustalla olivat Venäjän yllätyksettömät presidentinvaalit? Eräiden arvioiden mukaan entisen venäläisagentin ja hänen tyttärensä myrkytyksen ajoitus oli osa nimenomaan tätä valtapolitiikkaa. Venäjän on toki ollut vaikea arvioida etukäteen tarkkaan lännen reaktiota myrkytystapaukseen, mutta pitääkin kysyä, voiko länsi Venäjän näkökulmasta reagoida liian voimakkaasti, jos käytössä ovat kuitenkin ainoastaan ns. pehmeät keinot, kuten taloudelliset pakotteet, joilla ainakaan toistaiseksi ei ole ollut näkyvää vaikutusta Venäjän politiikan suuntaan tai presidentti Putinin asemaan, jota vastakkainasettelu lännen kanssa vain näyttää vahvistavan.

Britannia on nopeasti saanut tukea lähimmiltä liittolaisiltaan, jotka ovat varauksetta hyväksyneet, että myrkytystapauksella on Venäjän valtiojohdon siunaus, ja tuominneet teon. YK:ssa Venäjä turvallisuusneuvoston jäsenenä kykenee pysäyttämään lännen tuomitsevat päätöslauselmaehdotukset mahdollisine seurauksineen. Myös Kiina jatkanee ulkopolitiikassaan puhtaasti omiin intresseihinsä keskittyvien toimiensa suojaamista, eikä halua tehdä omiin kahdenvälisiin suhteisiinsa vaikuttavia voimakkaita kannanottoja, jotka häiritsisivät sen bisneksiä ja jäisivät elämään sitä itseään myöhemmin mahdollisesti sitovina ennakkotapauksina. Kiinalle tapahtunut ei ole edes myrsky vesilasissa, vaan pisara diplomatian valtameressä.

’Rakettimies’ jujuttaa Trumpia ?
Kiina miettii aivan omia laajoja pitkän tähtäimen kuvioitaan, jotka yhdessä muodostavat yhden suuren bisneksen. Kriisinpoikanen Korean niemimaalla joko jatkuu teatraalisena tai siirtyy uuteen vaiheeseen mielenkiintoista täyskäännöstä edustavan mahdollisen Donald Trump-Kim Jong Un –tapaamisen myötä. Kiina tuskin on huolissaan siitä, huolimatta joistain poikkeavista arvioista, että Pohjois-Korea näyttäisi toimivan omin päin Yhdysvaltojen kanssa. Kiinalle sopinee erittäin hyvin, että Kim jujuttaa Yhdysvaltoja de facto hyväksymään jaetun Korean niemimaan hintana ydinaseohjelmastaan luopumisesta. Meneekö Trump lankaan?
Näin hajurako Yhdysvaltain tukikohdaksi katsotun Etelä-Korean kanssa säilyy, eikä Yhdysvaltain vaikutuspiiri lähesty Kiinan rajaa. Kiina saattaa hyvinkin kulisseissa ohjailla Pohjois-Korean toimia. Kimin näennäinen luopuminen ydinaseiden kehittämisestä toistaiseksi tuskin tulee tarkoittamaan ohjelman purkamista todennettavasti tai konkreettisen kansainvälisen valvonnan hyväksymistä Pohjois-Korean maaperällä, mutta Kim odottanee siitä kuitenkin huomattavaa taloudellista ja poliittista hyötyä oman valtansa tukemiseksi.

Maailman Onnellisimmat Opportunistit
Mihin sijoittuu maailmanpolitiikassa Venäjän luoteinen pieni rajanaapuri, EU-Suomi? Suomessa asioita katsotaan ymmärrettävästi suomalaisesta näkökulmasta, mikä tosin saa kansainväliseen politiikkaan vihkiytymättömän helposti kokemaan että Suomella on suurempi rooli ja merkitys maailmassa kuin todellisuudessa on asianlaita. Me olemme maailman onnellisin kansa, tiedetään tosin nyt maailmallakin, kun YK asian julkisti. Tällä on meille globaali merkitys.

Me olemme onnellisia siksi, että olemme poliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti osa länttä, vaikka meillä ei mitään konkreettisia turvatakuita konfliktin varalle olekaan, jos sellaisia on tosiasiallisesti edes olemassa. Lännen mielestä on hyvä, että Suomi on onnellinen ja demokraattinen sotilaallisessa liittoutumattomuudessaan ja Venäjä puolestaan mahdollisesti katsoo että Suomi on se Leninin peräänkuuluttama hyödyllinen idiootti, joka sotilaallisella liittoutumattomuudellaan vahvistaa että Venäjä ei oikeasti ole uhka kenellekään, vaan kyse on vihamielisten länsivaltojen vääristä tulkinnoista ja niiden omista ekspansiivisista pyrkimyksistä perinteisille venäläisille laitumille.

Suomen poliittisessa ja sotilasjohdossa tiedetään, että todellisen sodan tullen saatamme kaikista sopimuksista huolimatta olla omillamme. Siellä tiedetään myös, että jos poliittinen liittolaisuus on selkeästi lännessä ja puolustusvoimat kalustoltaan, toimintatavoiltaan ja –järjestelmiltään yhteisin harjoituksin todennetusti yhteensopiva lännen kanssa, voidaan sopiva allianssi tarvittaessa muodostaa erittäin nopeasti. Tämä edellyttää tosin, että länsiliittouma yksimielisesti kokee Suomen puolustamisen myös itsensä puolustamiseksi, eli vaivan arvoiseksi.
Pitkää rauhallista jaksoa seuranneessa kasvaneiden geopoliittisten jännitteiden tilanteessa Suomen ulkopoliittinen johto näkee kahdenväliset suhteet idän ”pääkonttoriin” vanhaan tapaan tärkeinä, niin johtajatasolla kuin valtiollisestikin. Kansa selvästi, Nato-mittausten valossa, kokee turvallisuuden tunnetta lisäävänä, että Suomineito jatkaa niiailemista joka suuntaan, ettei länteen kumartaessaan pyllistäisi itään. Ulkopolitiikan EU-linja on selkeä ja se on pitänyt, mutta siitä ei turhaa meteliä kannata pienen maan pitää.

Me, suomalaiset, olemme maailman onnellisin kansa ennen kaikkea siksi, että selvisimme viime sodasta kohtuullisen itsenäisinä ja elämme rauhassa. Emme myöskään enää ole Neuvostoliiton poliittinen koe-eläinlaboratorio, vaan EU:n täysivaltainen nettomaksaja, joka uskollisesti täyttää oman ulkopoliittisen Eurojackpot -kuponkinsa joka viikko. Kun ei vain kuponki joutuisi hukkaan, ennen kuin voiton lunastamisen hetki koittaa.

http://suonioemail.puheenvuoro.uusi...suurvaltapelia-suomi-seilaa-lastuna-laineilla
Hannu Monosen lukijakommetti edelliseen:
"Suomen poliittisessa ja sotilasjohdossa tiedetään, että todellisen sodan tullen saatamme kaikista sopimuksista huolimatta olla omillamme."

Jos siis liitymme Natoon, juuri Suomenko (ja vain Suomen?) osalta artikla 5 jäisi kuolleeksi kirjaimeksi? Koko Pohjois-Atlantin liiton olemassaolon oikeutushan perustuu siihen, että tuo turvatakuu-artikla otetaan tosissaan. Ellei oteta, mitä mieltä pienillä valtioilla on ylipäätään kuulua Natoon? Toisekseen, eikö ole myös Suomea lännempänä sijaitsevien Nato-maiden edun mukaista, että jos Venäjä hyökkää länteen, se torjutaan mahdollisimman edessä, eikä vasta kotinurkilla?

"Siellä tiedetään myös, että jos poliittinen liittolaisuus on selkeästi lännessä ja puolustusvoimat kalustoltaan, toimintatavoiltaan ja –järjestelmiltään yhteisin harjoituksin todennetusti yhteensopiva lännen kanssa, voidaan sopiva allianssi tarvittaessa muodostaa erittäin nopeasti. Tämä edellyttää tosin, että länsiliittouma yksimielisesti kokee Suomen puolustamisen myös itsensä puolustamiseksi, eli vaivan arvoiseksi."

Olisiko kuitenkin toiminnallisessa tehokkuudessa eroa hätäisesti ja kiireellä muodostetun allianssin ja sellaisen liiton välillä, johon on ollut hyvää aikaa integroitua, verkostua vastuuhenkilöiden kesken, suorittaa tarpeelliset etukäteisvalmistelut ja rauhan ajan harjoitukset?

Normaalisti Nato-jäsenhakemuksen käsittelyprosessi vie vähintään pari vuotta, ja edellyttää mm. kaikkien nykyisten 29 jäsenmaan parlamenttien yksimielistä hyväksyntää uudelle jäsenelle. Miksi Nato rikkoisi omat sääntönsä ja tarjoaisi erityiskohtelun juuri Suomelle, jolle jäsenyyttä on tarjottu hopeatarjottimelta jo vuosikymmenet, mutta ei ole kelvannut?

Mistä kertoo se, että Venäjälle on annettu veto-oikeus Suomen turvallisuuspolitiikasta, ja ikävää todellisuutta koetetaan hämärtää itsepetoksella?
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mielestäni tämäkin on hieman kaukaa haettu.. Miksi juuri USA edellyttäisi Suomen puolustavan Ruotsia ja Norjaa?
Minä ymmärtäisin paremmin jos ajatellaan että ruotsalaiset ja norjalaiset haluaisivat meidän puolustautuvan tehokkaasti Venäjää vastaan. Mahdollisesti jopa osallistuen Suomen auttamiseen.

USA:lla on sitoumuksensa NATO:n jäsenmaiden keskinäiseen puolustukseen, yhdessä kaikkien muiden jäsenmaiden kanssa.

Tottahan aina voidaan sopia mistä tahansa. Mutta sopimusten pitävyys on toinen asia. Esimerkiksi USA ja britit sitoutuivat (ns. Budapestin sopimus) puolustamaan Ukrainan valtion suvereenia koskemattomuutta. Vielä ei ole päästy näkemään minkälaista puolustusta tämä tarkoittaa käytännössä.
Pahoin pelkään että pientä avun viipymistä voisi tapahtua myös Suomen kohdalla. .muuttuva_vie11 { width: 320px; height: 50px; } @media(min-width: 500px) { .muuttuva_vie11 { width: 468px; height: 60px; } } @media(min-width: 935px) { .muuttuva_vie11 { width: 728px; height: 90px; } } @media(min-width: 1200px) { .muuttuva_vie11 { width: 980px; height: 120px; } }
Jatketaan täällä.
Tarkoitat, että koska Ukrainaa ei autettu, niin Suomen ei kannattaisi solmia kahdenvälistä puolustussopimusta USA:n kanssa.

Autettavan täytyy olla sotilaallisesti tietyssä vetreydessä, jos aikoo saada sopimukset pitämään tiukan paikan tullen. Ukraina ei sitä ollut. Hädintuskin pystyi Venäjän hyökättyä komppanitason organisoituun sotimiseen, ja sen armeija ei ollut millään lailla pystyväinen vastaamaan Venäjän iskuun. Juuri siksi Venäjä saattoi toimia kuten toimi. Kun lkp-järjestelmä ei toimi, kertauksia ei ole tehty, kalusto on mitä on, johto myyrien soluttama, niin Venäjä pystyi kokoamaan rajan taakse sellaisen voimaryhmittymän, että Ukraina joutui käytännössä antautumaan heti.
USA ja britit tiesivät toki tilanteen. Heidän sotilaansahan siellä olisivat joutuneet sotaa käymään lähes pelkästään. Eli lisäarvoa auttamiselle ei tullut.

Suomi ei ole samassa tilanteessa, vaan on trimmannut puolustusjärjestelmänsä huippukuntoon ollen tämän maailmankolkan sotilaallinen voimatekijä. Jos Itämerellä kosahtaa, meistä kannattaa pitää kiinni liittolaisina, sillä olemme itse pystyviä toimimaan ilman että meistä tulee riippakiviä auttajille. Lisäarvoa tulee. Vertaa, että jos USA toimittaisi 1.000 Stingeriä Ukrainaan, samalla pitäisi kouluttaa alkutekijöistään varmaan koko ilmapuolustusjärjestelmä. Meillä sen sijaan riittää, että muutama kuljetuskone tulee ajoissa Poriin ja avaa luukkunsa, ja 1.000 Stingeriä muodostaisi kuolettavan esteen venäläisten koneille.
Sillä, että Suomi hoitaa oman tonttinsa, on tässä pelissä arvaamattoman suuri merkitys. Me pystymme siihen.

Poliittisesti sellainen sopimus, jossa samalla sitoutuisimme lähettämään muualle omia joukkojamme, tuskin tulee koskaan kyseeseen. Eikä ole tarviskaan. Tositilanteessa omassa läänissä olisi ihan tarpeeksi tekemistä, ja pitämällä meidät pelikuntoisena USA vapauttaa voimiaan jonnekin muualle, vaikka Baltiaan.
 
Lämmitellään tätäkin ketjua vaihteeksi.

Entinen Nato-lähettiläs : Sotiminen Ranskan rinnalla olisi Suomelle tuhlausta

Heli Satuli | 14.05.2018 | 10:21- päivitetty 14.05.2018 | 14:46

EU:n puolustusyhteistyö on hajonnut moneen leiriin. Yhtä johtaa Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

Kymmenen EU-maata valmistelee eurooppalaisten sotavoimien perustamista Ranskan presidentti Emmanuel Macronin johdolla. Ranska on kutsunut myös Suomen mukaan European Intervention Initiativeen eli Euroopan interventiohankkeeseen. Suomi on vastannut kutsuun alustavasti kielteisesti.

Suomalaisen virkamiehen mukaan asia on kuitenkin vielä valmistelussa, eikä lopullista päätöstä osallistumisesta ole tehty.
Ranskalaisdiplomaatin mukaan myös Ruotsia ja EU:n ulkopuolista Norjaa on pyydetty liittymään mukaan.

Tanskaa lukuun ottamatta muut Pohjoismaat ovat valinneet, että pysyvät ainakin alkuvaiheessa ulkopuolella, diplomaatti kommentoi.
Kymmenen EU-maan puolustusministerien on määrä allekirjoittaa aiesopimus kesäkuun alussa. Eurooppalaisiin interventiojoukkoihin lähtevät mukaan Ranskan lisäksi Britannia, Saksa, Italia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro.

Suomella eri painopisteet

Suomen suhtautuminen ei hämmästytä tutkimuslaitos Carnagie Europen johtajaa, entistä Slovakian Nato-suurlähettiläs Tomáš Valášekia.
– Macronin armeijassa ei ole Suomen kannalta oikein järkeä, puolustuspolitiikan tutkija toteaa Verkkouutisille.
Valášekin mukaan Ranskan tavoitteena on ennen kaikkea saada lisää rahaa ja muskeleita Ranskan johtamiin operaatioihin. Maa hakee liittolaisia, jotka auttaisivat sitä jakamaan sotilasoperaatioiden taakan esimerkiksi Afrikassa. Ranskalaisjoukot taistelivat yksin muun muassa Malissa vuonna 2012 estäessään islamisteja saamasta heikkoa valtiota haltuunsa.
– Suomi ei ole perinteisesti ollut kiinnostunut taistelemaan tällaisissa operaatioissa, Valášek huomauttaa.

Vielä suurempi syy on suomalaisen puolustuksen erityispiirre: Suomi on investoinut Euroopan maista ylivoimaisesti eniten territoriaalisen maanpuolustukseen. Suomen miesvahvuus rajoilla on omaa luokkaansa.
– Suomen puolustusstrategia sopii huonosti yhteen Macronin vision kanssa, sillä eurooppalaiset interventiojoukot perustuvat mobiileihin erikoisjoukkoihin.

Valášek ennakoi, että Suomi saattaa lähteä mukaan Ranskan johtamiin operaatioihin ehkä symbolisesti ja solidaarisuuden osoituksena, mutta ei uhraa energiaa tai rahaa Ranskan rinnalla taisteluun. Sen sijaan ranskalaisesta sotilaskoulutuksesta olisi tutkijan mukaan hyötyä myös Suomelle.
– Ihmisten tunteminen on kaikki kaikessa myös sotilasyhteistyössä. Liittolaisten tavat on tunnettava, muistuttaa entinen Nato-suurlähettiläs.
EU:n puolustus täynnä ristiriitaisuuksia

Samaan aikaan EU-maiden puolustusministerit keskustelevat kesäkuun kokouksessaan EU:n pysyvän rakenteellisen puolustusyhteistyön (PRY) avaamisesta myös jäsenmaiden ulkopuolisille valtioille.

Valášekin mukaan sekä PRY:n laajentaminen että Macronin hanke kertovat EU:n puolustusyhteistyön perusongelmasta: se on hajonnut neljään leiriin. Yksi ryhmä ovat integraation kannattajat, joille puolustusyhteistyön sisällöllä ja tuloksilla ei ole väliä, kunhan populisteille näytetään, että EU-yhteistyö menee eteenpäin. Toisen joukon muodostavat ”autonomistit”. He haluavat EU:lle yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, joka korvaa kaikin tavoin NATOn. Kolmas joukko on puolustusteollisuus, joka haluaa EU:n tukevan ja suojelevan sitä.
– Neljäs ryhmä ovat ”puolustajat”. He eivät välitä ideologiasta, eivätkä toteuttajatahon nimestä. Tärkeintä on sisältö: keinot, joilla EU-maat voivat puolustaa itseään ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan, kuvailee Valášek.

EU:n puolustuspaperit ovat nyt kompromisseja näiden neljän linjan välillä. Siksi ne ovat täynnä ristiriitaisuuksia ja epäjohdonmukaisuutta. Valášek nostaa esimerkiksi EU-tavoitteen karsia jäsenmaiden materiaalihankintojen kustannuksia. Samassa paperissa päätetään kuitenkin antaa rahallista tukea eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle. Eri leirien takia EU:n puolustus ei tule tutkijan mukaan liikkumaan yhteen suuntaan.
https://www.verkkouutiset.fi/entine...en-ranskan-rinnalla-olisi-suomelle-tuhlausta/
 

TomTom

Kenraali
Mod
Top