Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

[vlad]

Tämä Pasi Majurin puuhenvuoro sopinee parhaiten tänne:

"Viron tuorein turvallisuusselvitys koskee myös Suomea

Viron ulkoturvallisuuspalvelun EIB:n äskettäin julkaisema toinen turvallisuusselvitys antaa kattavan kuvan Venäjän toimista lähialueillamme. Kun selvitystä vertaa suomalaisten tekemiin vastaaviin selvityksiin, käy ilmi hölmömmällekin lukijalle, kumpi valtio kyntää edelleen Venäjän edessä takapuoli korkealla pystyssä.

Eroa suomalaisten ja virolaisten selvitysten välillä on kuin yöllä ja päivällä. Kun täällä Suomessa UPI tarjoaa suhteellisen neutraalia näkemystä Venäjän mahdollisesta uhasta lähialueillamme, se aiheuttaa suurta parkua meidän suomettuneissa ja pahasti neuvostoliittomuistoihin jumittaneissa poliitikoissamme. Viron EIB:n toinen raportti on kunniaksi Viron tiedustelulle ja sen johtopäätöksille.

...

On myös olemassa perusteltua syytä epäillä, että sisäisten paineiden kasvaessa tarpeeksi, Venäjällä siirretään huomio ulkoiseen viholliseen jollakin uudella operaatiolla.

..."

(linkki: http://majuripasi.puheenvuoro.uusis...orein-turvallisuusselvitys-koskee-myos-suomea )

Tekstissä on oivallisia huomioita eroita Viron ja Suomen toiminnan sekä analyysien välillä - eikä tarvinne kertoa kumman toimiin & analyyseihin suhtaudutaan suurella varauksella.

Toiseen kohtaan lainauksessani huomiona, kehitys Valko-Venäjän suunnalla on huolestuttavaa. Vaikea sanoa, onko kyse "maskirovkasta" vaiko jostain todellisesta suunnitelmasta, joka on tarkoitus toteuttaa? Kehityskulkua vaikea ennustaa, kyse voi olla mistätahansa miehityksen (tai sen yrityksen) ja harhautuksen väliltä. Onko Lukashenkan yritys länsisuuntautumisineen harhautusta vaiko epätoivoinen yritys, lisätä taloudellista yhteistyötä ja suhdetta lännen kanssa ja näin toimien saada mahdollista poliittista tukea länneltä, mikäli Venäjällä on sotilaallisia aikeita maata kohtaan? Mielessä pyörii myös vaihtoehto Venäjän ja Valko-Venäjän johdon yhteisestä juonesta, jolla pyritään rakentamaan perusteltu syy sille, miksi maa ei voikaan jatkaa lipumista kohti länttä. Tässä skenaariossa kuitenkin epäilyttää se, että onko Lukashenka halukas luopumaan diktaattorin paikasta ja siirtymään Valko-Venäjän alueen johtajaksi valtioliitossa olennaisesti vähäisemmin valtaoikeuksin?

vlad

 

[BarrelNut]

Pentagon to NATO: ‘We Want Everyone to Pay Their Fair Share’

http://www.breitbart.com/national-security/2017/02/10/pentagon-nato-want-everyone-pay-fair-share/

A Pentagon spokesman said Friday ahead of Defense Secretary Jim Mattis’s visit later this month with NATO defense ministers that members of the alliance should “pay their fair share.”

“We have had a long-standing policy in our government: we want everyone to pay their fair share when it comes to defense,” Pentagon spokesman Navy Capt. Jeff Davis told reporters at an off-camera briefing.

Mattis is scheduled to depart for the meeting next week in Brussels, Belgium — the headquarters of the North Atlantic Treaty Organization.

The 28-nation NATO security alliance was formed in the wake of World War II to provide collective defense for European countries against the threat from the then-Soviet Union.

Since then, the U.S. has provided the bulk of the funds for the alliance, as well as security for the region, despite a membership requirement that each member should spend at least two percent of their gross domestic product on their military budget. Only five nations, including the U.S., meet that benchmark.

President Donald Trump on the campaign trail had repeatedly emphasized that NATO members need to meet that benchmark and had called the alliance “obsolete” because it was not doing enough to counter terrorism.

Davis indicated that those two topics would be on the agenda at the meeting next week.

“We have always said we expect the benchmark that we want people to reach is two percent of their GDP — gross domestic product,” Davis said.

“And we do that, and a couple of our other friends do it, but some don’t. And the issue becomes one of we want to make sure that they are fulfilling their obligations financially…by what they’re spending on their military,” he said.

Ahead of the meeting, Mattis met Friday with German Defense Minister Ursula Von de Leyen at the Pentagon.

“The two hit it off very well,” Davis said. “They discussed the importance of the alliance between the U.S. and Germany, both bilaterally and as members of NATO.”

The meeting continued Mattis’s emphasis on shoring up the U.S. relationship with NATO, even as he will press its members to contribute more to the shared alliance.

 

[Ingsoc]

 

[Benelli]

Arktisen alueen merkitys kasvaa:

No niin Suomesta käytetään jo termiä allied.

 

[hansai]

https://twitter.com/alhopuro/with_replies

 

[tiedotusosasto]

Tekstissä on oivallisia huomioita eroita Viron ja Suomen toiminnan sekä analyysien välillä

Tämän osa-alueen kulttuurissa on huima ero. Viro paremminkin parkuu Venäjän uhan suorastaan äärimmilleen jotta Nato huomioisi tuon sotilaallisen paineen mahdollisimman voimallisesti. Suomessa vaikka koko puolustusvoimamme on vain Venäjää varten, vaikka ainoa viholliskuva on Venäjä ja vaikka puolustusvoimien strategiasta vastaavilla on hyvin realistinen kuva Venäjästä ja tukenaan paljon tutkimusta - silti näillä piireillä ei ole tapana ollut kertoa korttejaan julkisesti. Tästä on tosin yksi tarkoituksenmukainen poikkeus ja se on ilmatilaloukkaukset joista on alettu kertomaan ajatuksena tuoda tuo Venäjän välinpitämätön käytös paivanvaloon. Silti vedenalaisten havainnot, rajantakaiset sijoitukset tai harjoitukset ja monet muut tiedossamme olevat asiat käsitellään sisäisesti - ei medioissa. Toki ne kiikutetaan ministeriön pöydälle kun niitä vastaan pyydetään varoja. Tai järjestetään kertausharjoitukset samaan aikaan kuin Venäjä harjoittelee rajan takana.

Meillä tuo julkisuuskampanja ei onnistuisikaan - aina on Tuomiojia ja Halosia jotka haittaavat puolustusvoimien toimintaa joten nämä asiat kannattaa käsitellä kabineteissa suotuisien politiikkojen kanssa. Viro taas kampanjoi juurikin sillä, että Venäjän uhka olisi mahdollisimman laajasti tunnettu ja panostus Naton puolelta sen mukainen. Onhan Nato-Viro ollut vaatimassa tukea Suomeltakin joka kertoo asenne-erosta paljon. Siellä pakostakin mutta myös luonteenomaisesti lasketaan keskinäisen solidaarisuuden ja avunannon perään. Suomalaiset ovat nämä vaiheet jo eläneet ja toteavat mielummin, että vittu yksin jäädään kumminkin - parempi valmistautua siihen ja kaikki muu on plussaa.

 

[hansai]

#turpo

Turvallisuuspolitiikasta bloggaava Riiheläinen teki kirjan – "Venäjä on Suomen kannalta suurin kysymys"

Turvallisuuspolitiikan kolumnisti varoittaa kirjassaan, että edessä voi olla äkkinäisiä päätöksiä.

Kuvitelkaa mielessänne nuori mies, joka palauttaa varusmiespalvelun jälkeen sotilaspassinsa, kieltäytyy myöhemmin kertausharjoituksista ja ryhtyy sen jälkeen turvallisuuspolitiikan intohimoiseksi seuraajaksi. Hän on tuoreen pamfletin #Turpo - Turvallisuuspolitiikan järki ja tunteet -kirjoittaja, Janne "Rysky" Riiheläinen.

Keski-ikäistynyt Riiheläinen sanoo muuttuneensa punkkarista "tukariksi". Aseistakieltäytyjä innostui vuonna 2010 turvallisuuspoltiikasta ja on noussut taitavana bloggaajana jokamiehen turpo-oppaaksi. Suurin tunnustus ja henkilökohtainen julkisuuspiikki on ollut vuonna 2015 kutsu osallistua presidentin Kultaranta-keskusteluihin. Riiheläisen mukaan häntä ei ole kuitenkaan vihitty turvallisuuspoltiikan sisäpiireihin, eikä raportteihin. Hän hankkii tietonsa nettiä hyödyntämällä ja muun muassa innokkaana twitteristinä.

Avoimet lähteet ja verkostot

– Toimin avointen lähteiden varassa kuten Ilkka Remes, joka myös perustaa tulevaisuutta hämmästyttävän hyvin ennakoivat teoksensa niihin. Ennen ei olisi ollut mahdollista, että joku tyyppi Joensuusta saisi itsensä kuulluksi. Se on yksi tarina, joka kulkee tässä taustalla, digitalisoituneen maailman tulos, Riiheläinen sanoo Ylelle.

Hän kertoo kirjassaan kuinka Krimin valtauksen jälkeen syntyi monenlaisia verkostoja netissä, muun muassa twitterissä. Niissä jaettiin tietoa eikä mukanaolijoita määrittänyt asema tai maailmankatsomus vaan tilannekuva.

Ollakseen digitaalisen maailman amatööri-turpoilija Riiheläinen päätyy kirjassaan hämmästyttävän samanlaiseen kuvaan Suomen ja maailman tilanteesta kuin poliittinen johto ja turvallisuusviranomaiset.

Kaiken takaa kurkistaa Putin

Kirjan pääroolissa on Venäjä. Suomi, Nato, Eurooppa, informaatiosota, Trump, Fennovoima, kaiken takaa kurkistaa Putin.

– Kyllä, se on tavallaan Venäjä-kirja, koska se on meillä turvallisuuden kannalta suurin kysymys.

Venäjä kärsii Riiheläisen mukaan haamusärkyä, jossa Neuvostoliitto on edelleen osa ihmisten kansallista omakuvaa. Putinin päätavoite on yrittää palauttaa takaisin valta-asema ja neuvotella uusiksi maata väärin kohtelevat, nöyryytyksen hetkillä solmitut kansainväliset sopimukset. Yhtenä keinona Venäjä käyttää informaatiosotaa, jossa valeuutisilla, trollauksella ja hakkeroinneilla sekoitetaan läntisiä demokratioita.

Rauhanliikkeen uusi rooli

Suomea Riiheläinen patistaa aktiiviseen rooliin, eikä vain “katseella seuraamaan meitä koskevien päätösten tekemistä”. Mitä aktiivisuus voisi olla?

– En tiedä, mutta me olemme nähneet hirvittävän isoja muutoksia. Trumpin valinta toi epävarmuuden täysin uudelle tasolle. Suomen itsenäisyys ei olisi aikoinaan varmistunut, jos ei olisi ollut valmiutta olla kansakunta. Puolustusvoimissa puhutaan valmiudesta. Minusta ulkopolitiikassa pitäisi olla samanlaista valmiutta, sanoo Riiheläinen.

Kirjassaan Riiheläinen puhuu kaikille kuuluvasta maanpuolustuksesta, siitä miten rauhanaktivistien pitäisi ottaa rooli arjen puolustajina ja faktan tarkistajina. Informaatiorauhanpuolustus voisi sopia aseistakieltäytyjälle. Mielenkiintoinen ehdotus sotilaspassinsa palauttaneelta Riiheläiseltä.

Menneen maailman poliitikot

Monet suomalaiset poliitikot ovat jääneet Riiheläisen mielestä vanhaan maailmaan. Hän mainitsee kirjassaan Paavo Väyrysen, mutta huomaa päätyneensä myös kunnioittamansa Erkki Tuomiojan kanssa eri linjoille.

– Erityisesti Suomen sisäisestä tilanteesta ja Venäjästä. Hänen mielestään ei ole ilmeisesti hirveästi keskusteltavaa siitä mikä se nykyinen Venäjä on ja minkälaisen riskin se muodostaa Suomessa.

Edessä voi äkkinäisiä päätöksiä

Janne Riiheläisen mielestä Suomen poliittisen johdon edessä voi olla tilanne, jossa “pitää tehdä jyrkkä repäisy”.

Mitä hän tarkoittaa, Nato-ratkaisua?

– Edessä saattaa olla tilanteita, joissa pitää tehdä jotain äkkinäistä ja jotain vieraalta tuntuvaa. Se vaatii kansalta ymmärrystä, koska valintana voi olla huono vaihtoehto tai vielä huonompi vaihtoehto, selittää Riiheläinen.

– Se voi olla Nato-ratkaisu tai jokin tilanne, joka pakottaisi tekemään uusia eurooppalaisia turvallisuusratkaisuja ja sotilaallista yhteistyötä, hän sanoo.

– Ennen olin jyrkkä Nato-vastustaja, mutta sitä mahdollisuutta tarvitaan nyt kun kaikki muut vaihtoehdot ovat poistuneet.

Kiusallisia kysymyksiä tehtävä

Vaikka Riiheläisen näkymä Suomea ympäröivään tilanteeseen on huolestunut ja uhkaava, hän sanoo tärkeimmäksi viestikseen keskustelun.

Kirjassa kuvataan, miten vuosikymmenet meille vakuutettiin, että maan isä tietää kyllä mitä tehdä ja miksi, ja siksi minkäänlainen erimielinen keskustelu olisi vain silkkaa epäluottamusta häntä kohtaan ja kritiikki tai kiusalliset kysymykset suorastaan kansakunnan edun vastaisia.

– Turvallisuuspolitiikasta pitää keskustella, koska se avaa uusia näkökulmia ja nostaa todennäköisyyttä tehdä merkittävistä asioista hyviä päätöksiä.

Janne Riiheläinen on Ylen turvallisuuspoliittinen bloggaaja.

Riiheläinen on haastateltavana 23.2. Yle Radio1:n Ykkösaamussa.

http://yle.fi/uutiset/3-9474552?origin=rss

 

[Osasto 31]

En nyt pistä koko artikkelia tuohon (varsin pitkä), linkki tässä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703112200084197_uu.shtml

Sauli Niinistön "kolmas tie" - Suomella on sittenkin rooli Baltian puolustuksessa

Tyyneltä näyttävän pinnan alla kytee poliittisia riitoja siitä, mihin Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö tähtää ja mitä siitä seuraa. Presidentti Sauli Niinistön aikana rakenneltu "kolmas tie" on osa Baltian puolustuskuviota.

Toisaalta tämä kohta jäi mieleen:

Valiokunta vaati Suomea toimimaan niin, ”ettei se sotilaallisen konfliktin sattuessa joudu sotatoimien kohteeksi” eikä salli ”alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Ulkoasiainvaliokunta siis pelkää, että yhteistyö kriisitilanteessa vetäisi Suomen osapuoleksi syntyvässä konfliktissa.

 

[Falangi]

Mattis pääsi tapaamaan toisenkin Niinistön.

Puolustusministeri Niinistö tapasi kollegansa Washingtonissa: ”Mattis otti esiin talvisodan ja mottitaktiikan”
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005136605.html

USA:n puolustusministeri lupasi Suomen ja Yhdysvaltain yhteistyön syvenevän, Jussi Niinistö sanoo.

Yhdysvaltain uusi puolustusministeri James Mattis lupasi Suomen puolustusministeri Jussi Niinistölle (ps) tiistaina, että maiden yhteistyö syvenee ja paranee entisestään Mattisin kaudella.

”Hän sanoi, että Yhdysvallat on hyvin sitoutunut Euroopan puolustukseen eikä ole vetäytymässä vaikuttajaroolista”, Niinistö sanoi HS:lle tavattuaan Mattisin.

Niinistö on Washingtonissa osallistuakseen keskiviikkona äärijärjestö Isisin vastaiseen huippukokoukseen, jota isännöi ulkoministeri Rex Tillerson. Samalla järjestyi tapaaminen Mattisin kanssa, joka tuntee hyvin Suomen historian ja Itämeren turvallisuustilanteen.

Niinistölle tapaaminen Mattisin kanssa oli ensimmäinen, ja hän kutsui Yhdysvaltain puolustusministerin marraskuussa Suomeen.

”Mattis otti tapaamisessa esiin talvisodan ja mottitaktiikan. Hän kertoi opiskelleensa sitä itse sotakorkeakoulussa ja kommentoi, että se on käytössä vielä monin paikoin maailmassa”, Niinistö kertoi.


Puolustusministeri @jniinisto tapasi tänään Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattisin Washingtonissa. @FinnEmbassyDC pic.twitter.com/hsxEXwEPtS

— Puolustusministeriö (@DefenceFinland) 21. maaliskuuta 2017

Yhdysvalloissa Mattis tunnetaan oppineena ja kokeneena kenraalina, jolla on kaksi lempinimeä: nuorena saatu ”hullu koira”, joka ei sovi tyynelle miehelle kovin hyvin, ja ”sotilasmunkki”, jonka hän on saanut naimattomuutensa ja syvällisen sotilashistorian tuntemuksensa takia.

Niinistön mukaan Mattis sanoi arvostavansa sitä, että Suomi on pitänyt kiinni yleisestä asevelvollisuudesta, josta Yhdysvallat on luopunut.

”Hän sanoi, että suorituskyvyn kehittämisen kannalta ammattiarmeija on varmasti parempi ratkaisu, mutta yhteiskunnan kannalta asevelvollisuus on parempi. Demokratian kannalta on hyvä, että jokainen osallistuu maan puolustamiseen.”

Niinistön mukaan Mattis kehui myös Suomen osaamista hybridisodankäynnin suhteen. Suomi ja Yhdysvallat allekirjoittivat viime lokakuussa aiejulistuksen entistä syvemmästä kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, ja hybridiuhkien torjunta on osa sitä.

”Toistin Suomen kannan, että uusien [amerikkalaisjoukkojen] sijoittaminen Baltiaan ja Puolaan on Itämeren alueen kannalta vakauttava tekijä.”

Presidentti Donald Trumpin aikana ulkomaiset valtionpäämiehet ja ministerit ovat joutuneet tottumaan ristiriitaisiin viesteihin Washingtonista.

Trump kutsui kampanjansa aikana puolustusliitto Natoa aikansa eläneeksi. Hän on kovistellut Euroopan Nato-jäseniä käyttämään puolustusmenoihin sovitut kaksi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseensa. Tähän yltävät Euroopan Nato-maista vain Britannia, Kreikka, Puola ja Viro. Samalla varapresidentti ja ministerit ovat vakuutelleet Yhdysvaltain ja Euroopan suhteiden tärkeyttä sekä sitä, ettei Yhdysvallat ole vetäytymässä Natosta.

Voiko ministerin vakuutteluihin sitten luottaa, jos hänen pomonsa saattaa olla vähän eri linjoilla?

Jää nähtäväksi, Niinistö vastaa.

”Mutta Mattisin suhteen jäi rauhallinen olo”, hän sanoo. ”Sain hyvin valoisan kuvan.”

Muistuttaakseen Suomen kantavan kortensa kekoon Niinistö korosti Mattisille, että Suomi käyttää puolustukseen 1,7 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseensa, mutta tulevien laiva- ja hävittäjähankintojen seurauksena osuus nousee runsaaseen kahteen prosenttiin.

”Hän sanoi tietävänsä, että Suomi ottaa puolustuksensa vakavasti”, Niinistö sanoi.

Suomen on määrä tehdä päätös uusista hävittäjähankinnoista vuonna 2021. Mukana kilpailussa ovat myös amerikkalaiset valmistajat.

Niinistön mukaan Mattis oli niin hienotunteinen, ettei alkanut tapaamisessa markkinoida amerikkalaishävittäjiä. Niinistö sen sijaan otti esiin joitakin suomalaisen puolustusteollisuuden tuotteita, joiden hän soisi käyvän amerikkalaisille kaupaksi.

Trumpin linja on kuitenkin ”osta amerikkalaista ja palkkaa amerikkalaisia”. Eikö siis ole entistä epätodennäköisempää, että Yhdysvallat tekisi puolustushankintoja ulkomailta?

”Jos heidän tuotteensa pääsevät meidän markkinoillemme, pitäisihän meidänkin tuotteidemme päästä heidän markkinoilleen”, Niinistö sanoi.

 

[John Hilly]

Hyvä Jane'sin artikkeli Suomen puolustuksesta. Haastateltavana Maavoimien komentaja kenrl Seppo Toivonen.
Voisi lähettää ulkomaisille ystävillekin.

www.janes.com/images/assets/660/69660/Northern_composure.pdf

https://www.facebook.com/maavoimat/?hc_ref=NEWSFEED&fref=nf

 

[Osasto 31]

Latvia Pursues ‘Total Defense’ Concept, Rejects Conscription


In early April 2017, the Latvian Ministry of Defense’s (MoD) Parliamentary Secretary Andrejs Panteļējevs publicly announced the country was returning to the concept of total or “comprehensive” defense, which it had abandoned after joining the North Atlantic Treaty Organization (NATO). Latvia will maintain the strategy of total defense over the long term, Panteļējevs declared, and he conclusively rejected the idea of returning to a system of conscription (LA.lv, April 4).

The Latvian defense ministry emphasizes the need to enhance direct public involvement in order to strengthen national security. But neither of its two most important proposals in this regard recommend a return to conscription, which, according to the MoD’s calculus, is not affordable for Latvia. First, the defense ministry recommends giving elementary and high school students a “mandatory choice” to sign up for basic lessons and training in state defense. Second, it calls for reforming the National Guard—Latvia’s all-volunteer force, which is fully integrated with the professional military.

In advocating “defense lessons” in the high schools, Defense Minister Raimonds Bergmanis has argued that the country’s national defense doctrine requires each Latvian resident to know what to do in case of a crisis. Latvia must move toward comprehensive national defense awareness, he declared. “We encourage a paradigm shift in thinking on national defense—[from] the idea that only a weapon in the hands of a Latvian soldier or Allied forces can protect the country, to [an understanding] that every patriot of this country can also make an invaluable contribution to the national defense,” the minister stressed (Jauns.lv, April 5).

The Latvian government also plans to introduce military summer camps for young people that will prepare them to later potentially join the reserves. Every year, 20,000 students graduate high school in Latvia. If only 10 percent of those graduates were to choose to undertake such military training, the Latvian Armed Forces could add some 2,000 reserve soldiers per year. Currently, the country’s reserves total around 3,000 soldiers (LA.lv, April 4).

To further strengthen Latvia’s territorial defense, the MoD wants to change the functions and tasks of the National Guard. According to the Ministry’s proposals, each National Guard battalion should henceforth cover a certain territorial area of responsibility. Moreover, battalion commanders should be better informed as to what resources are available in their area of command, and use such assets accordingly. For example, if a battalion commander is tasked with blocking a local highway, he or she must know where to procure logs or heavy machinery to accomplish such a mission goal. Finally, the head of the National Guard should be responsible for nationwide civil protection activities (LA.lv, April 4).

The concept of total defense also relies on a country’s efficient economic mobilization during war time and the involvement of domestic entrepreneurs in helping to achieve specific priorities related to national security. Currently, many Latvian entrepreneurs already support the National Guard and their employees who are members of this voluntary force. But the MoD is planning to encourage even broader buy-in from businesses by clarifying their responsibilities pertaining to “comprehensive defense.” This reflects core principles laid down in Latvia’s Mobilization Law, which provides that in a State of Exception (when mobilization is activated), private business resources are redirected toward the national defense (LA.lv, April 4).

Uģis Romanovs, a retired lieutenant colonel of the Latvian Armed forces and currently a lecturer at the Baltic Defense College (BDCOL), underlines why the concept of total defense has become increasingly important not only for Latvia, but all the Baltics: “For many years, Russia has been positioning units and infrastructure in the immediate vicinity of the Baltic States and in Kaliningrad, purposefully shaping favorable conditions for itself in case of a military confrontation. Favorable conditions for Russia, first of all, mean that Allied [NATO] forces would not be able to deploy before Russia can achieve its set goals. Therefore, in the initial phases of the operation, the Baltic States must be prepared to fight without or with limited support from Allied forces” (LA.lv, March 29).

According to Romanov, when facing conventional attack, the core mission of the defending ground forces is not just to protect the country’s territory, but ultimately to destroy the enemy’s equipment and invading force by using targeted attacks. Moreover, defense forces need to be able to create conditions conducive for allies to be able to deploy into the theater. To achieve these goals, Latvian units must be mobile, know how to properly utilize their equipment, successfully improvise on the fly, and be able to operate in an information vacuum.

The BDCOL lecturer also supports the government’s plans to review current deployment locations of units of the Latvian Armed Forces as well as the National Guard. “For example,” he noted, “it is unacceptable that along the Vidzeme coast, from Saulkrasti to Ainaži [Baltic Sea shore, north from Riga], there are no military units that would be able to carry out coastal defense tasks or secure ports that could potentially be used by Allies or to deliver non-military aid. The National Guard, can be more effectively utilized as […] an early warning network to cover the entire Latvian territory” (LA.lv, March 29).

Meanwhile, Estonia is discussing expanding its compulsory service and opening the door to women recruits. Mariita Mattiisen, a member of the Estonian Atlantic Treaty Association, explained that compulsory service has a strong symbolic value for Estonia, demonstrating the country’s willingness to protect itself. “Small countries like the Baltic States have little reason not to adopt compulsory service, because the sizes of our populations are smaller than some country’s professional armies. In countries such as ours, a reserve army is the most efficient way to ensure the national defense. Compulsory service is much cheaper because it does not compete with professional salaries,” Mattiisen said (News.lv, April 7).

The debate over conscription in Latvia is unlikely to disappear in the near future. This issue, in fact, constitutes the most notable difference among the Baltic States’ militaries: Estonia and Lithuania are maintaining and expanding the draft, while Latvia has chosen a different path. Specifically, Latvia aims to not rely only on professional soldiers and its NATO allies, but hopes to consolidate all of Latvian society under a comprehensive defense strategy.

Linkki: https://jamestown.org/program/latvia-pursues-total-defense-concept-rejects-conscription/

 

[Tyrsky]

Tämän langan aihe on kyllä erittäin mielenkiintoinen. Ajattelin kantaa asian tiimoilta hieman omaa korttani ajatustenkekoon, ja tässä siis hieman omaa pohdiskeluani.

Turvallisuuspolitiikkamme on mielestäni aivan liikaa sidoksissa kulloisenkin hallituksen vallitsevaan poliittiseen aatteeseen. Tämä puolustuspolitiikan rytmihäiriöitä aiheuttava ja maailmaa halaava poliittisen kentän puoli mieluummin ummistaa sinisilmänsä ja vetää huulensa törölle suudelmaa varten, kun näkee esimerkiksi uhkaavan ”karhun”. Karhuhan kuuluu luontoomme, ei sitä tarvitse pelätä vaan päinvastoin ollaan mieluummin sydänystäviä tämän lutusen karhun kanssa kuin taivaalla omassa vapaudessaan liitävän kotkan joka samalla muistuttaa meitä saavuttamattomista unelmista. Esimerkkiä varten ei tarvitse kaivaa pitkälle lähimenneisyyttä; Halosen ja Tuomiojan johdolla pakolla läpi runnottu Ottawan-sopimus - tuolloin puolustusministeriö tietysti vastusti sopimusta mutta sillä ei tietystikään ollut mitään merkitystä koska se ei sopinut sen ajan poliittisenlinja pirtaan.

NATOn jäsenyys antaisi pitkässä juoksussa ehdottomasti vakautta ja lisäuskottavuutta turvallisuuspoliittiselle ympäristöllemme. Sillä aikana jolloin vallankahvassa on kiinni rakkaudenpunakan aatteen toverit - jotka surutta heittävät valmiiksi rakennettua puolustusjärjestelmää romukoppaan - olisi selkänojana jotain muutakin kuin pelkät runokirjoista luetut unelmat. Enkä todellakaan sano sitä, etteikö omakin puolustus pitäisi olla myös aina kunnossa. Tässä on kuitenkin syytä muistuttaa, että yksikin tuollainen miinakiellon kaltainen iso puolustuspoliittinen päätös romuttaa uskottavaa puolustustamme aivan liikaa eikä siinä edes auta kiitettävän korkea kansallinen maanpuolustustahtommekaan. Tuollaisessa vastaavassa epämukavassa tilanteessa meillä olisi NATO-jäsenenä kuitenkin selkänojanamme Artikla 5, jonka suojassa saisimme nostaa puolustuksen takaisin vaadittavalle tasolle.

Summa summarum. NATOn jäsenyys olisi mielestäni puolustuspolitiikan Golfvirta joka lämmittäisi puolustustamme lämpiminä ja myös niinä tärkeinä kylminäkin aikoina.

 

[SvenDufva]

Samalla kun tuomiojalainen turvattomuuspolitiikka on ottamassa aiempaa vahvempaa otetta Suomen politiikasta, jossa sen tavoitteena on sotilaallinen liittoutumattomuus ja samanaikainen oman voiman sotilaallinen ja poliittinen heikkous, on muu Suomi laiskana taipumassa näihin teeseihin, kuten presidentti Niinistön julkisista lausumista on luettavissa - mikäli ne ottaa todesta eikä usko, että kyseessä on YYA-ajalle tyypillinen sumutus jossa tietyt sanat ovat itsesensuurissa. Ja sotilaspoliitttinen todellisuus Zapad-17 ja Aurora-17 sotaharjoitusten yhteydessä sekä Viron kirkkaan inhorealistinen näkemys turvaympäristöstämme antavat tuosta Suomen nykyvaiheen onnettomasta tilasta selvän kuvan.

Siksi on kysyttävä, jos NATOon ei olla menossa, miten Suomi oikeasti kuvittelee olevansa sotilaallisesti kyvykäs ydinasevalta Venäjän ollessa se ainoa maa, jonka varalle puolustuslaitoksemme on olemassa. Miksi joidenkin sitomattomien korulauseiden joita niitäkin tuomojalaiset edelleen sabotoivat (etsi tuomioja) tai assosiaatiosopimusten kuvitellaan joidenkin toimesta olevan jollain lailla Artikla 5:n kaltaista tukea Venäjän vastaisessa konfliktissa tuottavia, kun niin selvästikään ei ole, kuten Ukraina todistaa ?

Miksi kukaan ei uskalla rehellisesti keskustella, mitä ensimmäisenkin taktisen ydinaseen räjäyttäminen Suomen yllä (kokeile esim. Helsinki, Davy Crockett) tekisi Suomen sotilaalliselle kyvylle ja tahdolle toimia muulla tavalla kuin tosiasiassa antautua Venäjän vaatimusten edessä ?

Ja miksi siis puhutaan innolla mikkihiiriaseistuksesta kun ylivoimaisesti tärkeimmästä sotilaallisesta ongelmasta, eli Suomen ydinaseettomuudesta hampaisiin asti ydinaseistetun ja doktriiniinsa rajoitetun ydinsodan ja ensi-iskun tuoneen Venäjän rinnalla ei edes uskalleta keskustella ja silloin harvoin kun on pakoitettu jotain lausumaan, ovat argumentit tasoa "ydinaseistus on väärin ja laitonta", tai "Suomi ei pysty tekemään edes sitä mihin Ruotsi pystyi 1950-luvulla tai kehitysmaa Pakistan 1970-80-luvuilla pystyi", tai kaikkein aivottomin, että "se tai se konventionaalinen ase on Suomelle paljon tehokkaampi kuin oma ydinase." ?

Stalin nosti katkerasta kokemuksestaan ammentaen oikeutetusti maljan Suomen armeijalle 1948, mutta ei enää 1949, jolloin Moskova räjäytti ensimmäisen ydinaseensa. Suomessa tätä muutosta ei ole vielä tajuttu. Siksi iso osa puolustuskykymme nykyisiä nostotoimia ja niistä keskustelu on lähinnä itsepetosta.

 

[Sardaukar]

Mikä ihmeen vimma on vaatia Suomelle ydinasetta? Ei valkene se päivä, että Suomi haluaisi rikkoa ydinaseiden leviämistä koskevaa sopimusta. Ihan tosissaanko halutaan Iranin tyylisiä pakotteita? Niitä nimittäin pienelle maalle tulisi hieman rankemmalla kädellä. Ja nyt eletään 2010-lukua eikä 1960-lukua, jolloin Israel kehitti oman ydinaseensa.

 

[SvenDufva]

Mikä ihmeen vimma on vaatia Suomelle ydinasetta? Ei valkene se päivä, että Suomi haluaisi rikkoa ydinaseiden leviämistä koskevaa sopimusta. Ihan tosissaanko halutaan Iranin tyylisiä pakotteita? Niitä nimittäin pienelle maalle tulisi hieman rankemmalla kädellä. Ja nyt eletään 2010-lukua eikä 1960-lukua, jolloin Israel kehitti oman ydinaseensa.

Kyse ei ole ydinaseen haluamisesta vaan siitä, että Suomella tulisi olla uskottava puolustus joko yksin tai liitossa (jälkimmäiseen ei selvästi päästä joten siis yksin). Nuo hypoteettiset pakotteet ydinaseistautumisen seuraksena ovat vain tekosyy puhua asian vierestä. Ja on useita maita, jotka ovat kehittäneet ydinaseen tai lähellä sitä ja ilman pakotteita, plus on kuvioita joiden kautta ydinaseen suoja voisi tulla usean maan yhteisten hankkeiden kautta, kuten EU-ydinase. Kyse on siitä, ettei minkäänlaista tahtoa edes selvittää noita mahdollisuuksia ole, koska ydinaseistautumiselle sanotaan ei muista syistä.

Peruskysymykseen ei kuitenkaan tullut vastausta: miten Suomi kuvittelee omaavansa uskottavan puolustuksen hampaisiin asti ydinaseistetun uuden aggressiivisen doktriinin Venäjän vastapuolena?

 

[Sardaukar]

Kyse ei ole ydinaseen haluamisesta vaan siitä, että Suomella tulisi olla uskottava puolustus joko yksin tai liitossa (jälkimmäiseen ei selvästi päästä joten siis yksin). Nuo hypoteettiset pakotteet ydinaseistautumisen seuraksena ovat vain tekosyy puhua asian vierestä. Ja on useita maita, jotka ovat kehittäneet ydinaseen tai lähellä sitä ja ilman pakotteita, plus on kuvioita joiden kautta ydinaseen suoja voisi tulla usean maan yhteisten hankkeiden kautta, kuten EU-ydinase. Kyse on siitä, ettei minkäänlaista tahtoa edes selvittää noita mahdollisuuksia ole, koska ydinaseistautumiselle sanotaan ei muista syistä.

Peruskysymykseen ei kuitenkaan tullut vastausta: miten Suomi kuvittelee omaavansa uskottavan puolustuksen hampaisiin asti ydinaseistetun uuden aggressiivisen doktriinin Venäjän vastapuolena?

Jotka ovat kehittäneet....eli vielä silloin kun pakotteita ei kovasti määrätty siitä...Israel, Pakistan, Intia, E-Afrikka (joka luopui jutusta ja jolla oli jo pakotteita)...sitten Iran (jolla oli rajusti pakotteita) ja P-Korea (jolla on lujasti pakotteita).

Tietysti jos väenväkisin haluaa roistovaltioksi, niin voihan siitä haaveilla.

 

[EK]

Jotka ovat kehittäneet....eli vielä silloin kun pakotteita ei kovasti määrätty siitä...Israel, Pakistan, Intia, E-Afrikka (joka luopui jutusta ja jolla oli jo pakotteita)...sitten Iran (jolla oli rajusti pakotteita) ja P-Korea (jolla on lujasti pakotteita).

Tietysti jos väenväkisin haluaa roistovaltioksi, niin voihan siitä haaveilla.

Olikos se doktriini joskus sellainen, että jokainen maanpuolustusalue toimi komentoketjun katketessa omillaan ja käytettävät toimet valittiin vastapuolen toimien mukaan. Joskus kala-kala (-90-luvun alussa) muistelen lukeneeni Sotilasaikakauslehdestä jotain tällaista ja spekuloineeni sillä, kattavatko vastatoimet myös kemialliset aseet. Ydinaseet on tietysti Suomelta suljettu keinovalikoiman ulkopuolelle, mutta epäilen HYVIN vahvasti, että myös Venäjän kynnys niiden käyttämiseen on melkoisen korkea. Mikäli näin ei olisi, Tsetsenia voisi muistuttaa Tulsan lasisulankoja (kaikki Judge Dreddinsä lukeneet tietävät mistä on kyse).

 

[Herman30]

Mitä Suomi tekisi aseella jota kuitenkaan ei koskaan uskallettaisi käyttää? Yhtä tyhjän kanssa.

 

[SvenDufva]

Jotka ovat kehittäneet....eli vielä silloin kun pakotteita ei kovasti määrätty siitä...Israel, Pakistan, Intia, E-Afrikka (joka luopui jutusta ja jolla oli jo pakotteita)...sitten Iran (jolla oli rajusti pakotteita) ja P-Korea (jolla on lujasti pakotteita).

Tietysti jos väenväkisin haluaa roistovaltioksi, niin voihan siitä haaveilla.

Ydinaseistautumisen rauhallisesti läpi ajavana esim. EU-maiden yhteisrintamassa tuollaisen toteuttaja saattaa olla aivan muutakin kuin roistovaltio. Mutta tätä ei edes yritetä, mikä todistaa, että tuo "roistovaltio"-syy ei ole se miksi ydinaseistautumisen mahdollisten tapojen etsimisestäkin kategorisesti kieltäydytään.

Ja kysymys "roistovaltiosta" tai ei, ei edelleenkään poista sitä tosiasiaa, että ilman ydinasetta ja samalla ilman Artikla 5:ttä tai vastaavaa Suomi on sotilaallisesti hampaisiin asti ydinaseistautuneen Venäjän armoilla.

Eli ei taaskaan tullut muita ideoita miten päästä pois tästä tilasta. Eli kysymykseni haastaa edelleen, miten Suomi aikaansaa oikeasti uskottavan itsenäisen puolustuskyvyn ?

Suomalaiset on kasvatettu ajattelemaan, että Venäjän puskurivaltion asemasta ei ole poispääsyä eikä sellaiseen tule tosissaan pyrkiä. Siksi herättää suurta ärtymystä kun toteaa, että Viro pääsi mutta Suomi on edelleen siellä.

 

[Herman30]

Eihän täällä olla koskaan sodan jälkeen kuviteltu että pystyttäisiin voittamaan Neuvostoliitto/Venäjä. Ei Suomen puolustus siihen perustu, joten siinä mielessä ollaan Venäjän armoilla. Pitää vain osoittaa että tänne tuleminen maksaa enemmän kuin maistuu. Ennen sitä diplomatian avulla pitää suhteellisen hyvät suhteet. Emmekä koskaan pääse pois puskurivaltion asemasta niin kauan kun valtiomme on maantieteellisesti missä on.
Virolla, pienenä maana, ei ole mahdollista saada niin vahva puolustusvoima että se toimisi pelotteena kuten Suomi joten heille oli aivan pakko liittyä NATO;n.