Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

[Talvela]

- Kun maailmasta tulee koko ajan riskialttiimpi, tarvitsemme vakaita ja luotettavia kumppaneita, ja Suomi on sellainen, ja myös Ranska haluaa olla Suomelle sellainen, Parly sanoi.

Ranskalla ei ole mitään historiaa vakaana tai luotettavana.

 

[StmSvejk]

Ranskalla ei ole mitään historiaa vakaana tai luotettavana.

Ranska on ollut Vichyn aikaa lukuun ottamatta demokratia vuodesta 1871, eli käytännössä Euroopan pitkäaikaisimpia demokratioita.

Ranska rahoitti Suomenlinnan, Ranska tuki suomalaisia itsenäisyysaktivisteja, Ranska tunnusti ensimmäisten joukossa Suomen itsenäisyyden (4.1.1918),
Ranska antoi Suomelle apua talvisodassa vaikka Suomi ei auttanut Ranskaa Saksaa vastaan, olipa valmis julistamaan sodan Neuvostoliitollekin mikä pakotti Stalini pitkälti rauhaan ym.

Lisäksi, kun Brexitin myötä Iso-Britannia vaipuu yhä enemmän kansalliseen navankaiveluun ja Saksa keskittyy moralisointiin pitää meidän olla kaveri sen valtion kanssa joka on Euroopan toiseksi suurin sotilasmahti Venäjän jälkeen. Jos se vaatii jotain kustannustasoltaan merkityksettömiä kriha-operaatioita niin olkoon niin. Voipa niistä olla hyötyä koulutuksen ym. kautta, lisäksi niihin osallistumisella saa kv-poliittisilla areenoilla vaadittavaa pääomaa.

 

[tiedotusosasto]

IL-analyysi: Niinistö luo pelotteen Venäjälle - Venäjä nielee, koska Nato-jäsenyys olisi vielä katkerampi kalkki
Tänään klo 7:05

Suomi rakentaa Niinistön johdolla ja lännen tuella pelotteen Venäjää vastaan ja sen Venäjä nielee, koska Nato-jäsenyys olisi vielä katkerampi kalkki, kirjoittaa Iltalehden Juha Ristamäki.

(Kuva)
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö täyttää tänään perjantaina 70 vuotta.



Mitä Suomen tasavallan presidentti olisi ilman Venäjää? Eipä juuri mitään: kunniamerkkien jakelija ja hallituksen päätösten kumileimasin.
Venäjä tekee presidenteistä presidenttejä. Siksi presidentit kaappaavat Venäjän itselleen, niin kuin on tehnyt Sauli Niinistökin.
Niinistö tapasi keskiviikkona 22. elokuuta Venäjän presidentin Vladimir Putinin jo 12. kertaa presidenttikautensa aikana. Sotshissa Niinistö ja Putin hymyilivät kuin Naantalin auringot. Niinistön mukaan hän ei "tällä matkalla kuullut ainuttakaan kriittistä sanaa Suomea kohtaan".
***
Ei ole syytä epäillä Niinistön sanoja. Mikään kummoinen turvallisuuspolitiikan seuraaja ei silti tarvitse olla, että tietää pinnan alla väreilevän reippaasti.
Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu uhkaili heinäkuussa, että Suomen ja Ruotsin tiivistyvä yhteistyö sotilasliitto Naton kanssa pakottaa Venäjän vastatoimiin.
Niinistö on korostanut, että samanlaista uhkailua ei ole koskaan kuultu Venäjän ulkoministerin tai presidentin hallinnon suusta. Niinistö pitää tätä Venäjän puolustushallinnon retoriikkana.
Toki Putinkin on varoitellut Suomea Nato-jäsenyydestä, mutta siinä on Niinistön iso ero, varoitellaanko Nato-jäsenyydestä vai harjoittelusta Naton kanssa.
Putin kiersi Sotshissa kysymyksen Shoigun puheista. Siitä huolimatta Shoigun ulostulolla on selvä signaali. Niinistön presidenttiaikana vahvasti tiivistynyt yhteistyö Naton ja Yhdysvaltain kanssa ei ole jäänyt Moskovassa huomaamatta.
***
Niinistön Nato-kantaan on hänen kasvattajaseurassaan kokoomuksessa oltu pettyneitä. Niinistö on aina ollut nihkeä Natolle, eikä tässä suhteessa ole presidenttiyden myötä tapahtunut muutosta.
Kun sitten kokoomuksessa avoimesti liputetaan Nato-jäsenyyden puolesta, Niinistöllä palaa päreet, kuten kävi viime kesäkuussa kokoomuksen puoluekokouksen aikaan.
Kun ajattelee, että Suomen puolustamisen keskeisin elementti on luoda sellainen pelote, että tänne ei kannata hyökätä, tuntuu Nato-jäsenyyden karsastaminen oudolta.Sotilasliiton jäsenyyden mukanaan tuomat turvatakuut olisivat paras pelote. Nato-maahan ei ole kukaan koskaan hyökännyt.
Mutta Niinistö on valinnut toisen tien. Siinä hän on ollut taitava. Nato-jäsenyyden torjumalla hän on raivannut itselleen ja Suomelle liikkumatilaa, jota sitten on käytetty ajamalla tiiviisti Yhdysvaltain ja Naton kylkeen.
Turvatakuita meillä ei ole, mutta yhä enemmän toiveita siitä, mistä Niinistö puhui viime presidentinvaalien yhteydessä: "hätätilassa syntyy liittoumia". Niinistö hakee pelotetta tätä kautta.
***
Tätä liittouma-ajattelua ilman sotilasliittoa on Niinistön aikana viety tarmolla eteenpäin. Välillä sellaisellakin innolla, että kenraalit ovat saaneet tuta ylipäällikön kiukun. Näin kävi helmikuussa 2016, kun syntyi kohu siitä, että muun muassa kansanedustajat olivat tietämättömiä siitä, yhdysvaltalaiset F-15 -hävittäjät saapuvat Suomeen ja käyttävät Rissalaa tukikohtanaan.
Joka tapauksessa suunta on ollut selvä.
Toukokuussa 2018 Yhdysvallat, Ruotsi ja Suomi allekirjoittivat Washingtonissa kolmenvälisen julistuksen puolustusyhteistyöstä.

Käytännön tasolla solmittu aiesopimus tarkoittaa vielä nykyistäkin tiivimpää yhteisharjoittelua. Se tarkoittaa myös tiedustelutietojen tehostuvaa jakamista - mikäli sitä nyt nykyisesti tasosta on vielä mahdollista syventää.
Vuonna 2016 Suomi ja Yhdysvallat tekivät kahden välisen vastaavanlaisen sopimuksen. Puolustusyhteistyöjulistukset ovat tärkeitä askelia Yhdysvaltain, Ruotsin ja Suomen tiellä "Itämeren liittokunnan" synnyttämiseksi.

Putin ja Niinistö ovat tavanneet 12 kertaa Niinistön presidenttiaikana. POLIISI
***
Kun Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö maaliskuussa 2017 vieraili Yhdysvalloissa, hän vei puolustusministeri James Mattisille lahjaksi sodanaikaisen marssikompassin.
Kun Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist kaksi kuukautta myöhemmin vieraili Yhdysvalloissa, hän vei puolustusministeri Mattisille lahjaksi sodanaikaisen kartan Itä-Karjalasta. Se oli Akateemisen Karjala-Seuran Suur-Suomi -kartta.
Hultqvistilla oli toinenkin lahja: sodanaikainen juliste kampanjasta, jolla Ruotsissa kerättiin vapaaehtoisia Talvisotaan: "Finlands sak är vår" (Suomen asia on meidän) -tekstillä.
Mikä yhteensattuma.
***
Niinistön aikana harjoittelu myös Naton ja Nato-maiden kanssa on tiivistynyt. Syyskuussa 2014 Suomi ja Nato allekirjoittivat isäntämaasopimuksen, joka muun muassa parantaa Suomen valmiutta ottaa vastaan muiden maiden sotilaita sekä huoltaa laivoja ja lentokoneita.
Huhtikuussa 2018 Niinistön johdolla päätettiin, että vuonna 2021 Suomessa järjestetään noin 20 000 sotilaan harjoitus, johon kutsutaan "kumppanimaita Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta".
Kesäkuun lopussa 2018 Suomi allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan osallistumisesta brittivetoisiin Joint Expeditionary Force (JEF) -joukkoihin. Ensi viikolla Suomeen saapuu Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka haluaa Suomen mukaan interventiojoukkoihinsa. Ja niin edelleen.
***
Vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä Niinistö pohdiskeli kryptiseen tapaansa Nato-kantaansa:
- Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä. Jos tavallaan se etu joka meillä tällä hetkellä on, olisi menetetty. Mutta haluan nyt tässä todeta, että en oikein usko, että sellaiseen päädytään sen vuoksi, että tällä hetkellä Venäjä pyrkii lähentymään Euroopan unionia, Niinistö pohti.
Niinistön fundeerauksia ei yleensä kannata tulkita, koska Niinistön mukaan tulkinnat yleensä menevät metsään. Tässä tapauksessa kuitenkin voinee sanoa, että Niinistön mukaan Nato-jäsenyyden pohdinta tulisi eteen, jos Venäjä ryhtyisi pitämään Suomeakin Natoon verrattavana vihollisena.
***
Jo nykyisinkin Venäjän sotilasjohto laskee Suomen Naton leiriin kuuluvaksi. Se tarkoittaa, että Itämeren alueen kriisin tullen voisimme joka tapauksessa löytää itsemme lähes tulkoon samanlaisesta tilanteesta, jossa olisimme Naton jäseninä.
Venäjä ei halua ajaa Suomea Naton jäseneksi, silloin vastakkainasettelu olisi lopullinen ja Venäjä joutuisi suojaamaan nykyistäkin tiukemmin esimerkiksi Pietaria. Siksi kovempaa uhkailua ei kuulla (ainakaan julkisesti) Venäjän presidentin ja ulkoministerin suusta.
Eikä Niinistö halua Suomea Natoon, koska ainakin silloin menettäisimme mahdollisuuden pysyä Venäjän ja Naton mahdollisen kriisin ulkopuolella.
Pirullinen tasapainoilu jatkuu, helppoja ratkaisuja ei ole näköpiirissä.
Niinistö kertoi Iltalehdessä (18.8.2018) tuntevansa Putinin tyylin ilmaista itseään: "yhteydenpito Venäjän kanssa on hyvin suoraviivaista toimintaa". Molemmat herrat tuntevat pelin läpikotaisin. Suomi rakentaa lännen tuella pelotteen Venäjää vastaan ja sen Venäjä nielee, koska Nato-jäsenyys olisi vielä katkerampi kalkki.

 

[Talvela]

Ranska on ollut Vichyn aikaa lukuun ottamatta demokratia vuodesta 1871, eli käytännössä Euroopan pitkäaikaisimpia demokratioita.

Ranska rahoitti Suomenlinnan, Ranska tuki suomalaisia itsenäisyysaktivisteja, Ranska tunnusti ensimmäisten joukossa Suomen itsenäisyyden (4.1.1918),
Ranska antoi Suomelle apua talvisodassa vaikka Suomi ei auttanut Ranskaa Saksaa vastaan, olipa valmis julistamaan sodan Neuvostoliitollekin mikä pakotti Stalini pitkälti rauhaan ym.

Lisäksi, kun Brexitin myötä Iso-Britannia vaipuu yhä enemmän kansalliseen navankaiveluun ja Saksa keskittyy moralisointiin pitää meidän olla kaveri sen valtion kanssa joka on Euroopan toiseksi suurin sotilasmahti Venäjän jälkeen. Jos se vaatii jotain kustannustasoltaan merkityksettömiä kriha-operaatioita niin olkoon niin. Voipa niistä olla hyötyä koulutuksen ym. kautta, lisäksi niihin osallistumisella saa kv-poliittisilla areenoilla vaadittavaa pääomaa.

Se vaatii hävittäjäkoneiden ostoa, laittomien siirtolaisten asuttamista, ja napin painelua YK:ssa ja EU.ssa asioissa joissa Ranskan ja Suomen etu ovat aivan erilaiset.

Se ei silti takaa ydinaseen suojaa tai mitään muitakaan oikeita turvatakuita Venäjää vastaan.

Ranska ei ole valmis sotaan Venäjää vastaan Suomen tai kenenkään muunkaan puolesta, se taas on Suomen ainoa intressi.

 

[tulikomento]

Mielenkiintoinen tuo Iltalehden juttu, ja jotenkin vastaavanlaisesti minäkin nykytilanteen näkisin. Varsinaista NATO-jäsenyyttä on turha ajaa kun kansan enemmistö vastustaa sitä henkeen ja vereen. Ryssänkin olisi tämä katkera niellä, sen sijaan Suomen sotilaallista länsi-integraatiota on syvennetty ja tiivistetty näillä kahdenvälisillä kuvioilla ja näihin on Moskovankin vaikea puuttua. Minusta Niinistö on tehnyt tässä ihan hyvää työtä. Vaikea kuvitella, että tämän edeltäjä olisi vastaavaan kyennyt ideologisen USA-inhonsa takia.

 

[Hanski]

Ranska on ollut Vichyn aikaa lukuun ottamatta demokratia vuodesta 1871, eli käytännössä Euroopan pitkäaikaisimpia demokratioita.

Ranska rahoitti Suomenlinnan, Ranska tuki suomalaisia itsenäisyysaktivisteja, Ranska tunnusti ensimmäisten joukossa Suomen itsenäisyyden (4.1.1918),
Ranska antoi Suomelle apua talvisodassa vaikka Suomi ei auttanut Ranskaa Saksaa vastaan, olipa valmis julistamaan sodan Neuvostoliitollekin mikä pakotti Stalini pitkälti rauhaan ym.

Lisäksi, kun Brexitin myötä Iso-Britannia vaipuu yhä enemmän kansalliseen navankaiveluun ja Saksa keskittyy moralisointiin pitää meidän olla kaveri sen valtion kanssa joka on Euroopan toiseksi suurin sotilasmahti Venäjän jälkeen. Jos se vaatii jotain kustannustasoltaan merkityksettömiä kriha-operaatioita niin olkoon niin. Voipa niistä olla hyötyä koulutuksen ym. kautta, lisäksi niihin osallistumisella saa kv-poliittisilla areenoilla vaadittavaa pääomaa.

Tästä asiasta olen täysin samaa mieltä! Jos hintana on jokin puskakahakka Afrikassa, voimme olla mukana, kunhan Ranska puolestaan muistaa tarvittaessa Pohjolan Spartan...

 

[StmSvejk]

Se vaatii hävittäjäkoneiden ostoa, laittomien siirtolaisten asuttamista, ja napin painelua YK:ssa ja EU.ssa asioissa joissa Ranskan ja Suomen etu ovat aivan erilaiset.

Se ei silti takaa ydinaseen suojaa tai mitään muitakaan oikeita turvatakuita Venäjää vastaan.

Ranska ei ole valmis sotaan Venäjää vastaan Suomen tai kenenkään muunkaan puolesta, se taas on Suomen ainoa intressi.

Mitä ihmettä? Toisella maalla on joissain asioissa ristikkäisiä etuja meidän kanssamme? Myyvät vielä aseitaan meille?

Ranska on historiallisesti ollut hyvinkin valmis sotimaan Venäjää vastaan ja enemmän maalla on toiminnan asennetta kuin vaikkapa Saksalla.

 

[Panssari Salama]

Mitä ihmettä? Toisella maalla on joissain asioissa ristikkäisiä etuja meidän kanssamme? Myyvät vielä aseitaan meille?

Ranska on historiallisesti ollut hyvinkin valmis sotimaan Venäjää vastaan ja enemmän maalla on toiminnan asennetta kuin vaikkapa Saksalla.

Komppaan. Jos ei pidä Ranskaa sotilasmahtina, ei ole seurannut mitä Ranska tekee. Se, että varsinkin jenkit tapaavat (tapasivat?) dissata Ranskaa, koska maa ei lähtenyt Irakin sotaan ei perustu mihinkään todelliseen tilanteeseen, vaan sitä voinee pitää lähinnä katkerana jupinana.

Ranska ja Saksa ovat aivan eri planeetalta mitä tulee sotilaalliseen kykyyn, mutta tämähän nyt ei ollut pointti. Vaan että Ranska pitää edelleen yllä sekä vahvaa armeijaa että ydinasesateenvarjoa. Kahdenkeskinen puolustussopimus, kiitos.

 

[Panssari Salama]

Matti Pesun säie koskien Ranskan kanssa tehtyjä sopimuksia.

https://twitter.com/x/status/1032954253697011712

 

[John Hilly]

Presidentti ja hallitus: Suomi ilmaisee kiinnostuksensa Ranskan aloitteeseen

Suvi Hautanen | 24.08.2018 | 12:28- päivitetty 24.08.2018 | 14:19

Tasavallan presidentti ja ministerivaliokunta keskustelivat myös Ranskan ja Suomen puolustusta koskevasta yhteistyöstä.

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontuivat tänään perjantaina.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta keskustelivat Ranskan tekemästä Euroopan interventioaloitteesta ja linjasivat, että Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen.

Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä. Lisäksi TP-UTVA keskusteli Ranskan ja Suomen puolustusta koskevasta yhteistyöstä.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on tulossa Suomeen ensi viikolla.

Suomi toimii Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana 21.11.2018–17.5.2019. Puheenjohtajuuskauden keskeinen tavoite on vahvistaa järjestön työtä eurooppalaisen ihmisoikeus- ja oikeusvaltiojärjestelmän turvaamiseksi. Suomen puheenjohtajuuskaudella järjestetään Helsingissä muun muassa ulkoministerikokous toukokuussa 2019.

Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta saivat lisäksi katsauksen ydinaseisiin ja ydinasevalvonnan näkymiin.

https://www.verkkouutiset.fi/presid...lmaisee-kiinnostuksensa-ranskan-aloitteeseen/

 

[tiedotusosasto]

Suomi sanoo ”kyllä” Ranskan presidentin Emmanuel Macronin aloitteelle Euroopan maiden yhteisistä interventiojoukoista: ”Voimme vain ilmaista kiinnostuksemme päästä mukaan”
Tänään klo 16:30
Suomi haluaa mukaan Euroopan yhteisiin interventiojoukkoihin. Asiasta päätettiin perjantaina tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron vierailee Suomessa ensi viikolla. IMAGO STOCK
Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA)keskustelivat perjantaina Ranskan tekemästä Euroopan interventioaloitteesta ja linjasivat kokouksessaan, että Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen.
- Suomen osalta vastaus on kyllä ja Suomi ilmaisee aloitteessa mukana oleville maille, että olemme kiinnostuneita liittymään mukaan. Onnistuuko se ja millä aikataululla, riippuu muista kuin Suomesta, ylijohtaja Janne Kuusela puolustusministeriöstä vahvistaa Iltalehdelle.
Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.
Mitä seuraavaksi tapahtuu?
- Seuraavaksi hankkeessa mukana olevat maat sopivat yhteisymmärryspöytäkirjasta, joka määrittelee hankkeen sisällön ja osallistumisen pelisäännöt tarkemmin. Seuraava askel on se, että Suomen täytyisi liittyä siihen, kun se aikanaan valmistuu. Sitten Suomi olisi virallisesti mukana tässä hankkeessa, Kuusela sanoo.
Millä aikataululla tämä voisi tapahtua?
- Ranska on ilmoittanut, että heidän tavoitteena on se, että yhteisymmärryspöytäkirja olisi ensi kesään mennessä valmis allekirjoitettavaksi. Yhteistyö käynnistyy varmaan joiltakin osin siinä samalla, kun yhteistyöpöytäkirjaa viimeistellään.

- Missä vaiheessa Suomi pääsisi tähän mukaan, se jää nähtäväksi. Siitä ei ole vielä mitään tietoa.
Yhteistyö Ranskan kanssa kiinnostaa
TP-UTVA keskusteli perjantaina Ranskan ja Suomen puolustusta koskevasta yhteistyöstä.
Kuuselan mukaan kyse on samanlaisesta puolustusyhteistyön tiivistämisestä kuin Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Kyse on poliittisesta tahdonilmauksesta, ei varsinaisesta sopimuksesta.
- Niissä yleensä kerrotaan se, mikä yhteistyön ambitiotaso on ja millä kaikilla osa-alueilla sitä tehdään - ja kuinka sitä halutaan kehittää. Tämä asiakirja on parhaillaan valmistelussa, joten sen sisältöä ei voi vielä kommentoida, Kuusela sanoo.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron vierailee Suomessa 29.-30. elokuuta. Kuuselan mukaan mitään allekirjoitettavaa ei tällä hetkellä ole, mutta interventioaloitteesta tullaan varmasti keskustelemaan.
- (Ranskan ja Suomen) puolustusyhteistyöasiakirjan - jos Suomen hallitus ja presidentti niin hyväksi katsovat -allekirjoittavat aikanaan maiden puolustusministerit, mutta sen aika ei ole vielä, Kuusela sanoo.
- Ja tämän interventioaloitteen osalta voimme tässä vaiheessa vain ilmaista kiinnostuksemme päästä mukaan.
MARKO-OSKARI LEHTONEN [email protected]

Eli mitään valmius- tai kriisinhallintajoukkoja tästä ei meille syntyne.

Ministeri Jussi Niinistö: Itämeri yksi tärkeä tekijä, kun Suomi lämpeni Ranskan puolustusyhteistyölle
Puolustusministerin mukaan Ranskan interventioaloite sopii Suomen viime vuosina rakentamaan kansainväliseen puolustusyhteistyöhön.

Jussi Niinistö tapaamisessa Ranskan puolustusministerin kanssa Helsingissä 23. elokuuta 2018. © VESA MOILANEN / LEHTIKUVA
SUOMI on lähdössä mukaan Ranskan interventioaloitteeseen eli eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta keskustelivat asiasta perjantaina 24. elokuuta.
Suomi ilmaisi ”kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen”.
”Olemme nyt päätyneet siihen, että Ranskan aloite sopii Suomen viime vuosina harrastamaan kansainvälisen puolustusyhteistyöverkoston rakentamiseen”, kommentoi puolustusministeri Jussi Niinistöpäätöstä ”näyttää aloitteelle vihreää valoa”.
Ranskan puolustusaloite on presidentti Emmanuel Macronin ajatus koota yhteen EU:n ydinjoukko kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyä.
Ranska kutsui eurooppalaisen interventioaloitteen ensimmäiseen vaiheeseen kahdeksan maata. Mukana ovat myös EU:sta eroava Britannia sekä EU:n puolustusyhteistyön ulkopuolelle vuosia jättäytynyt Tanska.

RANSKA ja kahdeksan muuta maata allekirjoittivat aiesopimuksen puolustusyhteistyön tiivistämisestä kesäkuussa.
Suomi tuli mukaan aloitteeseen toisessa vaiheessa.
Suomi on jo mukana Saksan kehysvaltioaloitteessa sekä Britannian JEF-valmiusjoukoissa.
Suomi kuuluu myös 25 EU-maan PRY:hyn, eli EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen rakenteelliseen yhteistyöhön. PRY aloitti toimintansa viime vuoden lopulla. Ranska on kritisoinut PRY:n toimintaa alusti asti.
Kun JEF-joukot ovat ”varsinainen sotakone”, ranskalaisessa interventioaloitteessa ei olla muodostamassa sotajoukkoja, Niinistö vertaa.
”Tässä on kyse strategisesta kulttuurista. On tarkoitus vaihtaa tietoa ja luoda yhteistä ymmärrystä siitä, minkälaisia potentiaalisia tilanteita ja kriisejä voi tapahtua eri puolilla maailmaa. Mitä ne meiltä edellyttävät ja minkälaisia valmiuksia meillä on vastata niihin.”
Kriisitilanteita voivat olla Niinistön mukaan myös tsunamityyppiset luonnonkatastrofit, joihin liittyy EU-kansalaisten evakuointia.
”Katsoimme, että Ranskan aloite on linjassa muiden puolustusaloitteiden kanssa ja niitä täydentävä, ja siinä mielessä Suomelle sopiva.”
Suomi harkitsi pitkään interventioaloitteeseen liittymistä. Tähän asti se on kannattanut puolustusyhteistyötä pääasiassa EU:n puitteissa.
Ranskan aloite ei ole sidottu EU:n ja NATOn rakenteisiin.
”Mutta jos aloitteen puitteissa tehdään operaatioita, sieltä löytyy PRY-yhteys”, Niinistö korostaa.

YKSI SYY ”vihreälle valolle” on ministerin mukaan se, että Itämeren alue on mainittu aloitteessa yhtenä painopisteenä.
”Sekin on Suomelle sopivaa toimintaa.”
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Brigitte Macron vierailevat Suomessa ensi viikolla.
Vierailun aikana presidentti Niinistön ja presidentti Macronin on tarkoitus jatkaa keskusteluja Ranskan interventioaloitteesta.
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lisäksi asialistalla ovat suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutos sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tila

 

[scip10]

Mielenkiintoinen tuo Iltalehden juttu, ja jotenkin vastaavanlaisesti minäkin nykytilanteen näkisin. Varsinaista NATO-jäsenyyttä on turha ajaa kun kansan enemmistö vastustaa sitä henkeen ja vereen. Ryssänkin olisi tämä katkera niellä, sen sijaan Suomen sotilaallista länsi-integraatiota on syvennetty ja tiivistetty näillä kahdenvälisillä kuvioilla ja näihin on Moskovankin vaikea puuttua. Minusta Niinistö on tehnyt tässä ihan hyvää työtä. Vaikea kuvitella, että tämän edeltäjä olisi vastaavaan kyennyt ideologisen USA-inhonsa takia.

Minäkin pidän nykypolitiikkaa tässä tilanteessa ihan fiksuna tapana toimia. Tavallaan ymmärrän että Shoigua ja kenraaleja vituttaa, kun Suomi on toisaalta niin hyvää ja liittoutumatonta naapuria ja toisaalta harjoittelee ja tekee järjestelyjä NATO-maiden kanssa minkä ehtii. Yleensä naiiviuteen asti rehellinen Suomi toimii tavalla jonka venäläinenkin ymmärtää, eli puhuu yhtä ja tekee toista. Tästä pisteet.

Natoon olisi pitänyt liittyä joskus 20 vuotta sitten tai vähintään ennen vuotta 2014. Tämän esti osin poliittisten johtajien nihkeys mutta ennen kaikkea yleinen mielipide josta poliitikot ovat viime kädessä riippuvaisia. Siksi nyt on pärjättävä näin.

 

[tiedotusosasto]

Natoon olisi pitänyt liittyä joskus 20 vuotta sitten tai vähintään ennen vuotta 2014. Tämän esti osin poliittisten johtajien nihkeys mutta ennen kaikkea yleinen mielipide josta poliitikot ovat viime kädessä riippuvaisia. Siksi nyt on pärjättävä näin.

Ei ihan näinkään. Kun esimerkiksi Niinistöt ja pääministeri toteaisivat, että nyt on tilanne sellainen että on aika liittyä Natoon niin vähässä olisi vastustajat.

 

[Old Boy]

Lukuisat kokeneemman pään poliitikot ovat näinä aikoina ilmoittaneet, etteivät enää osallistu ensi eduskuntavaaleihin. Meidän kaikkien tuntema Erkki ei mitä ilmeisimmin aio olla heidän joukossaan, vaan
tehnee vielä ensi vaalikaudella viimeiset "palveluksensa" Suomen maanpuolustuksen hyväksi.

Ensi keväänä on siis syytä mennä katsomaan amerikkalaisia maajoukkoja harjoituksiin, jos tilaisuus tarjoutuu, sillä vastaavaa ei sitten vuosiin nähdä Suomessa. Samalla tulee rivien välistä kylmää vettä amerikkalaishävittäjien kauppamiesten niskaan. Jätin IL:n Olli Ainolan kirjoittamaan juttuun yhden kuvan, kun PV:n kakkosmies Timo Kivinen hauskasti kiirehti puheen jälkeen kertomaan vaikkapa näin Ekille: "En minä ainakaan ollu jenkejä kutsumassa". Spekulointia toki ja ainakaan kenrl Kivisellä ei ollut oma etu haussa, sillä hän ei tule kyseeseen, kun komentaja Lindbergille ensi vaalikaudella haetaan seuraajaa.


Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa - ”Suorastaan rikollista”
Tänään klo 10:44
Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) rökittää nimeltä mainitsemattomia sotilaita sekä ulkoministeriön ja puolustushallinnon virkamiehiä vehkeilemisestä poliittisen johdon selän takana, kun Suomi on valmistellut osallistumistaan kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin.

Paraisilla lauantaina puhuneen kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) mukaan harjoitustoimintaan osallistumista valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet ovat ”vedättäneet” Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on Yhdysvaltain johtaman Nato-liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.
Tuomioja näkee salaliittolaisia. Hän vihjasi, että sotilaiden ja virkamiesten toiminta on jopa voinut olla rikollista.
- Tällöin poliittinen harkinta harjoitusten muiden asiayhteyksien ja tarkoitusperien suhteen on joko kokonaan sivuutettu tai tehty virkamiesten toimesta tarkoittamatta tai tahallisesti poliittisten päättäjien ohitse. Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, mutta tahallinen suorastaan rikollista, Tuomioja pamautti Suomen Geopoliittisen seuran keskustelutilaisuudessa.
Iltalehti kysyi Tuomiojalta puheen jälkeen, onko hänellä mielessä jokin tuore tapaus. Tuomioja tyytyi viittaamaan Yhdysvaltain Oregonin kansalliskaartin lentoyksikön vierailuun ja harjoitukseen Karjalan lennostossa vuonna 2016, minkä poliittista luonnetta Suomen päättäjät säikähtivät.
Vierailun valmistelua vahti silloinen puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty. Hän sai poliitikoilta satikutia eikä tullut uudelleen valituksi virkaansa eli hän sai käytännössä potkut.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Erkki Tuomioja epäili sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta. Entinen ulkoministeri puhui keskustelutilaisuudessa Paraisilla lauantaina. Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Timo Kivinen (selin) kiirehti puheen jälkeen Tuomiojan pakeille. OLLI AINOLA

Rajoituksia harjoituksille
Tuomiojan puheille antaa lisäpontta se, että hän valmistelee sosiaalidemokraattien hallitusohjelmatavoitteita. Tuomioja on kansanedustaja Jutta Urpilaisen ohella Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja.
Tuomiojan lauantainen puhe oli polveileva ja vaalipuheen kaltainen. Vanha sotaratsu asetti kolme rajoitusta Suomen osallistumiselle kansainväliseen sotilaalliseen harjoitteluun.
Suomen ei hänen mukaansa pidä osallistua harjoitustoimintaan, joka sisältää Naton artikla 5:n soveltamista, on jännittyneeseen kansainväliseen tilanteeseen liittyvää sotilaallista voimannäyttöä ja/tai antaa sekä kotimaassa että ulkomailla ”väärän kuvan” Suomen puolustuksen luonteesta ja siihen liittyvistä sitoumuksista.

Tuomioja väitti, että viime vuosina harjoituksia on käytetty vähintään yhtä paljon ”valmiuksien näyttämiseen” kuin niiden kehittämiseen. Tämä tarkoittaa hänen mukaansa, että harjoituksilla on selvä poliittinen viesti.

Liittoutumattomuus ei ole ohjelmajulistus
Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011-2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi.
Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on natkuttanut siitä, että Suomi näin ennalta itse rajasi poliittisia toimintamahdollisuuksiaan.
Tuomiojan puheen perusteella arvioiden Sdp ei heti uudestaan toista samaa virhettä. Tuomioja olisi periaatteessa valmis luopumaan liittoutumattomuudesta, jos se on perusteltu Suomen turvallisuudelle.
- Liittoutuminen voisi olla perusteltua jos tietäisimme varmuudella sen olevan tapa - ja vielä ainoa sellainen - jolla voimme estää joutumisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi tai muulla tavoin joutumisen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi ja maaperäksi.
Tätä ei saa kuitenkaan saisi sanoa Nato-optioksi eikä sitä pitäisi hänen mielestään ”hehkuttaa”.
- Sotilaallinen liittoutumattomuus on nykyisin enemmän tilannekuvaus kuin ohjelmajulistus, Tuomioja selitti.
Tuomioja melkein tunnusti, että kylmän sodan aikana Nato oli tasapainottava tekijä ja se ehkäisi ennalta konflikteja. Hän silti muistutti, että Nato pärjäsi tehtävässään myös ilman Suomen jäsenyyttä.

 

[John Hilly]

Täytyy aina pitää mielessä, että Tuomioja on vakaumuksellinen pasifisti. Hänen tavoitteensa on sotien välttäminen viimeiseen asti.

 

[tulikomento]

Täytyy aina pitää mielessä, että Tuomioja on vakaumuksellinen pasifisti. Hänen tavoitteensa on sotien välttäminen viimeiseen asti.

Vanha sotilaspassin polttaja ja taisipa olla yllyttämässä nuoria myös aseistakieltäytyjiksi. Salaliitoista Ekin on minusta aika turha huudella. Zavidovo-vuotajahan hän on itsekin.

 

[Leppis]

Täytyy aina pitää mielessä, että Tuomioja on vakaumuksellinen pasifisti. Hänen tavoitteensa on sotien välttäminen viimeiseen asti.

Samaa mieltä. Erkin naivius periytyy menneisyydestä ja pasifismistä ja hän aidosti vastustaa sotaa. Mutta se ei poista sitä, että loppupeleissä Erkki on maanpetturi...hän ei vain itse tajua sitä.

 

[Panssari Salama]

Ulkoministeri Soini kuittaa Tuomiojan kommentit paikkaansapitämättömiksi:

https://twitter.com/x/status/1034011317911347200

Muoks: ja toinen kommentti:

https://twitter.com/x/status/1034047449168535553

Kauhulla odotan ulkoministeri / puolustusministeripestissä Tuomiojaa / Heinäluomaa. "Rauhanpuolustajaveljet" ajavat varmasti meidät takaisin Venäjän etupiirin harmaalle vyöhykkeelle, jossa tsuhnan osa on olla hiljaa ja tekemättä mitään.

 

[Panssari Salama]

Soinin puhe kokonaisuudessaan:

Ulkoministeri Soinin puhe suurlähettiläskokouksessa 2018
Ulkoministeri Timo Soinin puheenvuoro suurlähettiläskokouksessa 27. elokuuta 2018.

MUUTOSVARAUKSIN

Arvon kollegat, ystävät,

Poliitikkona on syytä aloittaa politiikan tekemisen muutoksesta. Olen tästä puhunut ennenkin. Mutta en vielä tarpeeksi. Tämä muutos muovaa lähitulevaisuudessa yhteiskuntien kehitystä merkittävästi ja siten teidänkin työtänne.

Teknologia vie yhteiskuntia eteenpäin. Hyvä niin. Ja tekoäly lyö tässä vielä aivan uuden vaihteen päälle. Kautta aikojen teknologia on määrittänyt myös sotien rytmiikan ja osin sen säännöt. Teknologia on nyt mullistanut myös politiikan. Meillä ja muualla. Tässä on paljon hyvää: Internetin kautta sananvapaus on levinnyt syrjäisiin kyliin ja antanut äänen monille niin Afrikassa kuin Aasiassakin. Se on mahdollistanut myös taloudellisen edistyksen.

Ihmiset "elävät ajassa". Ja elämä vie monen mukanaan. Koko maailma näyttäytyy kämmenellä - kännykästä. Samalla monien näkökulma kuitenkin kapenee. Ihmiset pyörivät omissa Face-skuupeissaan, hakevat tukea mielipiteilleen. Ennen monen elämää hallitsi Alkon ovi, nyt sen tekevät algo-rytmit kun riippuvuuksista puhutaan. Tiedon todenperäisyys ei kiinnosta, ei se myy. Kaiken saa sanoa. Ja jakaa – eteenpäin. Kielenkäyttö kovenee.

Populismi osaa käyttää teknologiaa - ehkä parhaiten. Politiikan tekemisessä ei ole selkeitä sääntöjä. Rajoja kokeillaan kotitekoisesti. Mutta myös vieraat vallat hyödyntävät SOME-maailman ”botteja ja bittejä”. Kansalaisten luottamusta instituutioihin heikennetään. Vaalien integriteettiä pyritään horjuttamaan. Tämä syö demokratiaa. Ja lisää turvattomuuden tunnetta. Näin murennetaan myös kansainvälisen järjestelmän tukea.

Vaalien tulokset riippuvat ns. "hiljaisten liikkeelle saamisesta". Nyt toimitaan SOMEssa. Anonyymi "peukuttaminen" vyöryttää - ja hyödyntää - mielipidevirtaa. Tänään yhteen suuntaan. Huomenna jo toiseen. Vanhat puolueet hapertuvat. Ns. liikkuvien äänestäjien osuus kasvaa huimasti. Vaalien tulokset aiheuttavat umpikujia: hallitusten aikaansaaminen on kiven takana.

Me poliitikot emme ymmärrä - emmekä osaa käsitellä tätä ilmiötä syvällisesti. Tämä ilmiö tulee kuitenkin muuttamaan merkittävästi yhteiskuntia ja politiikantekoa. Näin on jo tapahtumassa niin Euroopassa kuin muuallaja tahti kiihtyy. Muutos tulee jatkumaan mm. Euroopan parlamentin vaaleissa. Omasta kokemuksesta tiedän, että ei se EP maailman napa ole – vaikka siellä joku edelleen niin luulee – mutta on sillä laitoksella sen verran nykyään valtaa, että näillä vaaleilla on merkitystä. Yhteiskunnan asioista päättäminen ei saisi olla liian helppoa - ei yhden klikkauksen päässä. Oikean sortin populistina toivon, että some-politiikan pidemmän ajan vaikutuksia pohdittaisiin - ihan tosissaan. Jos nykymuotoista yhteiskuntaa ja politiikkaa pidetään vielä jollain lailla arvossa. Kuten itse teen. Jolleivat kansaa kuuntele kunnon populistit, sen tekevät ääriainekset. Sen seurauksia voimme vain arvailla.

Hyvät kuulijat,

Myös globaalisti olemme suuren murroksen edessä. Ja taustalla on pohjimmiltaan sama ilmiö. Teknologian mahdollistama taloudellinen globalisaatio ja sen epätasainen jakaantuminen kansallisvaltioissa. Vastavoimana korostuvat nyt voimapolitiikka ja unilateralismi.

Globaalit turvallisuusuhat edellyttävät kuitenkin yhteistyötä. Ilmastonmuutos, köyhyys ja eriarvoisuus, hallitsemattomat muuttoliikkeet ja terrorismi. Yksikään valtio ei pysty ratkaisemaan näitä yksin.

Suomen turvallisuuden ja talouden peruspilari on toimiva sääntöpohjainen järjestelmä.

Sopimusjärjestelmän murtuminen ja sen myötä ennakoimattomuus horjuttavat turvallisuutta. Tämän järjestelmän puolustaminen on yksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan strategisista painopisteistä.

Jotta tässä onnistutaan, Euroopan unionin on toimittava järkevästi - yhtenäisyys yhtenä osana. Mutta meidän on nähtävä, että elämää on myös EU:n ulkopuolella. Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän vahvistaminen edellyttää yhteistoimintaa muiden kumppanien kanssa Aasiassa, Latinalaisessa – Amerikassa, Afrikassa. Järjestelmä on puolustamisen arvoinen. Tässä on teille paljon tehtävää.

Hyvät kuulijat,

Keskeinen sanomani tänään on, että meillä ei ole varaa olla panostamatta Afrikkaan.

Afrikan geopoliittinen asema ja mahdollisuudet on vihdoin tunnustettava - myös Suomessa.

Afrikan valtioilla on kasvava halu yhdistää voimansa ja antaa Afrikalle oma ääni. Afrikan unioni päätti maaliskuussa perustaa maanosan laajuisen vapaakauppa-alueen. 49 maata on jo allekirjoittanut sopimuksen. Talouden integraatiolla kehityksen moottorina on valtava potentiaali. Afrikan integraatiokehitys on elintärkeää Euroopalle.

Kun puhumme Afrikasta, liian usein mieleen piirtyy kuva konflikteista, syvistä kehityshaasteista ja huonosta hallinnosta ne kaikki ovat totta, tietenkin. Unohdamme, että puolet maailman nopeimmin kasvavista talouksista sijaitsee Afrikassa. Afrikka on miljardin kuluttajan markkina. Afrikan kasvavassa nuorisossa piilee valtava potentiaali. Mutta nuorisolle on annettava muitakin tulevaisuudennäkymiä kuin Boko Haram ja Al Shabab.

Olen tiivistänyt asian niin, että meidän on valittava joko ihmiset tai tavarat. Jos Afrikassa ei ole työpaikkoja ja tulevaisuudennäkymiä, niin on selvää, että nuoret lähtevät liikkeelle. Eurooppaan suuntautuvat muuttoliikkeet on saatava hallittuihin uomiin. Siihen ei ole nopeita ratkaisuja. Ongelmiin on puututtava niiden alkulähteillä. Hyvin kohdennettu ja tehokkaasti toimeenpantu kehitysyhteistyö on yksi väline. Mutta ennen kaikkea Afrikan maille on taattava reilu kohtelu maailmanmarkkinoilla ja edistettävä niiden integraatiota maailmantalouteen.

Osallistuin kesäkuun alussa pohjoismaiden ja Afrikan maiden ulkoministerikokoukseen Kööpenhaminassa. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja Afrikan kollegojen kanssa. Hyvät kahdenväliset suhteet ovat kaiken yhteistyön perusta. Puheenvuoroissa toistui toteamus "trade instead of aid". Meidän – ulkoasiainhallinnon – tehtävänä on kehittää talousdiplomatiaa Afrikan maiden kesken. Se ei kuitenkaan yksistään riitä. Haastankin Suomen elinkeinoelämän kanssamme pohtimaan, millainen toimija voimme olla Afrikan kasvumarkkinoilla. Mitä voimme tarjota?

Ilman vakautta ei käydä kauppaa. Afrikka on lähinaapurimme. Suomi edistää Afrikan rauhaa ja turvallisuutta mm. Malissa, Somaliassa ja Välimerellä. Panoksemme Afrikan rauhanvälitykseen on viime vuosina kasvanut, kiitos myös erinomaisten erityisedustajieni Pekka Haaviston ja Jutta Urpilaisen. Tärkeä osa työtä on tukemme Afrikan rauhanvälityskapasiteetin kehittämiselle, unohtamatta myöskään tukeamme suomalaisille kansalaisjärjestöille. Konfliktien ennaltaehkäisyn on oltava toiminnan keskiössä.

Hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien edistäminen on olennainen osa konfliktien ennaltaehkäisyä. Afrikan johtajilta on löydettävä tahtoa hajauttaa valtaa ja antaa tilaa kansalaisyhteiskunnalle. Onneksi näitäkin esimerkkejä on. Me haluamme tukea tätä kehitystä. Suomen maine esimerkiksi naisten ja tyttöjen aseman edistäjänä on Afrikassa laajasti tunnustettu. Meitä kuunnellaan, koska meillä on kokemusta.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen ulkoasiainhallinnon näkökulmasta?

Kanssakäymistä Afrikan maiden kanssa on tiivistettävä, myös muiden kuin kumppanimaittemme kanssa. Fokus on laajennettava kehityksestä ja kaupasta aitoon kumppanuuteen. Ulkoministeriön on tarpeen tarkastella perusteellisesti toimintatapojaan, jotta pystymme kokonaisvaltaisempaan toimintaan. Ministeri Virolaisen kanssa keskusteltuani olen antanut tätä koskevan toimenpidepyynnön.

Hyvät kuulijat,

Maailma on rajussa muutoksessa, jonka keskeiset ajurit ovat maailmantalouden muuttuvat maastot, vahva väestönkasvu ja teknologian harppaukset. Tämä heijastuu myös maailman valtasuhteisiin.

Myös turvallisuuspolitiikka on korostunut, kun Venäjä rikkoi Euroopan turvallisuuden perustaa miehittämällä Krimin. Näistä tärkeistä periaatteista emme voi tinkiä – Euroopassa ei toisen maan aluetta anasteta seurauksitta.

Mutta tämä ei tarkoita sitä, että Venäjälle käännetään selkä. Isossa kuvassa Venäjän tulisi hakea yhteistyötä Euroopan kanssa. Jos Venäjää tarkastellaan globaaleja ajureita varten, niin se on altavastaaja – heikkenevä talous, supistuva väestö, ja teknologian alalla sen kärki on kapean sotilaallinen. Näitä perusongelmia se ei ratkaise yksin.

Mutta yhteistyö edellyttää muutosta. Venäjän pitää noudattaa pelisääntöjä.

Suomen kannalta keskeinen turvallisuusyhteisö on Euroopan Unioni. Sanon sen nyt suoraan: olen viimeisen kolmen vuoden aikana itsekin joutunut muuttamaan aikaisempaa arviotani EU:n turvallisuuslisästä. Tieto lisää tuskaa, mutta onneksi myös ymmärrystä. Kyse on Suomen etujen ajamisesta – mahdollisimman taitavasti.

Siksi Suomella tulee olla myös vahvempi Eurooppa-politiikka. Suomen intressejä ei voida hoitaa pyörimällä EU:n neuvostojen agendan ympärillä. Eurooppa alueellistuu. Ryhmät ja kahdenvälisyys korostuvat. Puolustusyhteistyön kehittämisessä tämä on jo tätä päivää. Meillä tulee olla aktiivista ulkopolitiikkaa Euroopan maihin. Ennen kaikkea meillä tulee olla omat - kansallisiin intresseihin perustuvat - kannat, joiden taakse pyrimme saamaan kumppanit EU:ssa. Tämä on tärkeää erityisesti nyt kun yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hankkeita kehitetään.

Hyvät kollegat,

Vielä ei ole henkilökohtaisten testamenttien aika, paljon työtä on vielä edessä. Mutta pieni väliarvio lienee paikallaan.

Kun aloitin ulkoministerinä, kiteytin tavoitteet muutamaan olennaisimpaan: miten tuetaan Itämeren alueen vakautta, syvennetään ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä Ruotsin kanssa, vahvistetaan transatlanttista suhdetta sekä edistytään rauhanvälityksessä ja arktisessa politiikassa.Nämä ovat painopisteet, jotka asetin kolme vuotta sitten.

Hyvin näissä on edetty. Kiitos teidän.

Itämeren alue on meille keskeinen. Eivät jännitteet ole hävinneet, mutta yhteistyötä on voitu syventää ja luottamusta lisääviä toimia on toteutettu, kuten lentoturvallisuuteen panostaminen. Suomella on ollut tärkeä rooli Yhdysvaltojen ja Venäjän palauttaessa keskusteluyhteyttään.

Hybriditoiminnan kasvaessa alueellamme päätin nimittää ulkoministeriöön hybridisuurlähettilään. Yhteistyö eri valtiohallinnon tahojen ja yksityissektorin kanssa on tärkeää, samoin kuin Hybridiosaamiskeskuksen kanssa. Profiilin nostaminen hybridiasioissa luo jo sinällään pelotevaikutusta.

Yksi tärkeä itämerellinen ulottuvuus on Suomen ja Ruotsin Nato-yhteistyö. Nato on tärkeä toimija Euroopan turvallisuuden kannalta ja on oma etumme, että yhteistyö Naton kanssa on tiivistä. On turhaa yrittää maalata Naton toimintaa provokaatioksi, kun se puolustusliittona vastaa Venäjän voimapolitiikkaan.

Suomen ja Ruotsin yhteistyö Naton kanssa on ollut hyödyllistä – olemme kytkeytyneet omaa turvallisuuspoliittista ympäristöämme koskevaan keskusteluun ja kykenemme halutessamme yhteistoimintaan. Ei tämä merkitse liittolaisuutta. Teemme työtä Suomen eduksi. Tämän yhteistyön rinnalla eurooppalainen puolustusyhteistyö ottaa tervetulleita edistysaskeleita.

Ruotsin kanssa ulkopoliittinen yhteistyömme on syventynyt, jopa arkipäiväistynyt. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön vahvistaminen on erityisen tärkeää, silloin kun puolustuspoliittinen raide etenee. Ei ole keskeisiä asioita joita Tukholmassa tai Helsingissä ryhdyttäisiin ratkomaan ilman yhteyttä naapuriin. Kaverit kannattaa hakea läheltä, eikä meillä Ruotsia parempaa kaveria taida olla.

Transatlanttinen suhde on ollut paljon esillä. Huomion on vienyt lähinnä Trumpin tyyli. Nyt olisi kyllä aika lopettaa äimistely ja katsoa Trumpin tavoitteita ja tuloksia. Jollemme tee näin, emme kykene puolustamaan sitä, mitä pyritään hajottamaan. Oma kantani on edelleen, että Yhdysvallat ja Eurooppa ovat toistensa tärkeimmät kumppanit. Ellei yhteispeli Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä toimi, niin Kiina ja Venäjä korjaavat sadon.

Mutta ei kumppanuus tarkoita kritiikittömyyttä – Yhdysvallat on lyhytnäköinen ja tekee virheen, jos se kääntää selkänsä monenväliselle järjestelmälle tai ajautuu kauppasotaan. Sen olen sanonut suoraan. Yhdysvaltain vetäytyminen eräistä kansainvälisistä sopimuksista ja järjestelyistä ja monenkeskisen järjestelmän kyseenalaistaminen on ollut Euroopalle kova pala. Mutta Yhdysvalloissa on monia valtakeskuksia, eikä kuva Yhdysvalloista ole yksiselitteinen.

Rauhanvälityksessä tapahtuneeseen edistymiseen voimme olla tyytyväisiä – rauhanvälitys on saatu YK-järjestelmän prioriteetiksi, kuten kuulimme pääsihteeri Guterresilta hänen kesäisellä Suomen käynnillään. Nyt on hyvä panostaa erityisesti siihen, miten naiset ja nuoret huomioidaan paremmin rauhanvälityksessä.

Arktisen taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen merkitys vahvistuu edelleen. Suomen puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa on hyvässä vauhdissa. Arktinen tarjoaa mahdollisuuksia, mutta se ei voi tapahtua ympäristön kustannuksella. Mustan hiilen torjuminen on tärkeä osa tätä pragmaattista politiikkaa. Arktinen on ollut hyvä tapa sitoa Venäjää rakentavaan yhteistyöhön.

Ystävät,

Tämä on viimeinen puheeni ministerinä edustustopäällikköpäivillä – siis tällä hallituskaudella.

Kolme vuotta olen saanut olla ulkoministeriössä johtaa hienoa ja asiantuntevaa väkeä. On mahdoton tehtävä kiittää jokaista yksitellen - tai kaikkia kerralla. Mutta totuuren saa aina sanoo: Ilman teitä en olisi ministerinä pärjännyt. Helsinki2018 oli tästä siitä viimeisin näyttö. Spiikit, pyörät, viirit ja somet pantiin pyörimään. Kahdessa viikossa. Ja vapaaehtoisista ei ollut pulaa. Upea suoritus!

Te suurlähettiläät olette ministeriön ”keihäänkärki”. Olette minua uskaltaneet neuvoa - ja myös oikaista, vaikka en ole aina ihan oiennutkaan – enkä kaikelle oikenekaan. Te olette kantaneet Isänmaan lippua urhoollisesti – tehkää niin myös jatkossa. Ministerin tehtävä on öljytä koneistoa – ei olla jarrumiehenä. Diplomatia on tässä epävakaassa maailmassa tärkein työkalumme. Sen avulla kyllä selviämme. Jaksamista kaikille. Helppoa tämä ei tule olemaan, mutta diplomatiahan ei ole pelkkää glooriaa sen ulkoministeriön satavuotinen historia on osoittanut. Minunkin puolestani lämpimästi tervetuloa suurlähettiläspäiville.

 

[StmSvejk]

Kauhulla odotan ulkoministeri / puolustusministeripestissä Tuomiojaa / Heinäluomaa. "Rauhanpuolustajaveljet" ajavat varmasti meidät takaisin Venäjän etupiirin harmaalle vyöhykkeelle, jossa tsuhnan osa on olla hiljaa ja tekemättä mitään.

Demarien nuorempi polvi on turvallisuuspoliittisesti tabula rasa, vanhemmassa polvessa on hyvinkin erilaisia ihmisiä. Pasifismissaan johdonmukainen Tuomioja (vaikka en hänen linjastaan pidä, ei hän kuitenkaan ole opportunisti) ja johdonmukaiset länsimaisten arvojen puolustajat Ahtisaari ja Tuomioja kuuluvat samaan puolueeseen. Suurin osa lienee reaalipoliittisia tuuliviirejä muiden puolueiden jäsenten tapaan. 1980-luvun Orpo, Sipilä ja Soini hehkuttaisivat YYA-sopimuksen autuutta kaikilla medioilla.

Positiivista demareissa on, että he eivät ole samaan tapaan pankkien orjia kuin kokoomuslaiset eivätkä samaan tapaan idänsuhteiden lumoissa kuin kepulaiset. Suomessa demarien ongelmana, toisin kuin Ruotsissa, on turhan ärhäkkä antimilitarismi. Toisaalta voi pohtia, mitä PV voisi omasta puolestaan tehdä tämän vähentämiseksi.