Platypi
Luutnantti
Ihan siis rehellisyyden nimissä on sanottava, että käytännössä niissä keskusteluissa kuitenkin puhuttiin myös Itälaajenemisesta mainiten Läntisten kavereiden toimesta ihan nimeltä esimerkiksi Puola, ja se miten NL:n intressejä pitää ymmärtää. Saksojen yhdistymistä koskevien neuvottelujen aikana myös vähän vihjailtiin siihen suuntaan, että isompia lupauksia itälaajenemisen olemattomuudesta olisi tulossa, mutta Neuvostoliitto perkele meni kaatumaan ennen kun päästiin uudestaan pöytiin.Ei luvannut, vaan lupasi, ettei Nato perusta tukikohtia entisen Itä-Saksan alueelle. Keskustelu koski siis Saksan yhdistymistä ja koko Saksan kuulumista Natoon.
Ihan mielenkiintoista luettavaa ne päiväkirjat ja muistiinpanot niistä neuvotteluista, ja ihan hyvin tulee esiin se, että totuus on usein faktaa monimutkaisempaa. Eipä se toisaalta silti Venäjän aggressioita itäisessä Euroopassa millään tavalla oikeuta, vaikka närkästyminen lieneekin tavallaan ymmärrettävää.
Tästä lukemaan vaan: https://nsarchive.gwu.edu/briefing-...on-what-gorbachev-heard-western-leaders-early
ja tässä vielä analyysiä koko hommasta: https://direct.mit.edu/isec/article/40/4/7/12126/Deal-or-No-Deal-The-End-of-the-Cold-War-and-the-U
Lainatakseni koko paskan abstraktin:
Did the United States promise the Soviet Union during the 1990 negotiations on German reunification that NATO would not expand into Eastern Europe? Since the end of the Cold War, an array of Soviet/Russian policymakers have charged that NATO expansion violates a U.S. pledge advanced in 1990; in contrast, Western scholars and political leaders dispute that the United States made any such commitment. Recently declassified U.S. government documents provide evidence supporting the Soviet/Russian position. Although no non-expansion pledge was ever codified, U.S. policymakers presented their Soviet counterparts with implicit and informal assurances in 1990 strongly suggesting that NATO would not expand in post–Cold War Europe if the Soviet Union consented to German reunification. The documents also show, however, that the United States used the reunification negotiations to exploit Soviet weaknesses by depicting a mutually acceptable post–Cold War security environment, while actually seeking a system dominated by the United States and opening the door to NATO's eastward expansion. The results of this analysis carry implications for international relations theory, diplomatic history, and current U.S.-Russian relations.
Naton itälaajenemista on muuten myös kritisoitu ihan ysäriltä asti ihan arvostettujenkin läntisten toimijoiden toimesta ja vaikka täälläkin halutaan puhua siitä, miten laajenemisen motivaattorina oli liittyvien valtioiden oma halu, on totuus taas vähän faktoja ihmeellisempää. Itälaajentumisen ajajana ja taustavaikuttajana kun toimi aktiivisesti myös Yhdysvallat. Se ei toki poista suvereenien valtioiden oikeutta liittyä natoon ja ihan hyvä että liittyivät. Lännen ulkopolitiikan lyhytnäköisyys ysärillä ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kun vaan olisi hyvä sellaisesta realpolitik perspektiivistä tunnustaa. Toki siis, aika vähissä olisi olleet ne keinot, joilla itänaapuri ei olisi ärsyyntynyt lännen politiikasta ysärillä ja 2000-luvulla, eli eipä nyt kovin isoja myönnytyksiäkään olisi ollut fiksua tehdä. Tästä on tosiaan jo aikalaisten toimesta ja nyt myöhemminkin kirjoitettu ihan hyviä tekstejä, ja aika harvaa kyseisistä kaiffareista voi syyttää itänaapurin palkkalistoilla olemisesta. Esimerkkejä omista arkistoista, ja joo teen nyt tällaisen linkkihukutuksen kun en jaksa alkaa kaikkia kirjoittamaan auki klo 0500 aamulla.
Kenneth N. Waltz (2000) NATO expansion: A realist's view, Contemporary Security Policy, 21:2, 23-38,
A Broken Promise?
Moscow has long argued that in expanding NATO eastward, Washington broke the promise it made to Soviet leaders shortly after the Berlin wall fell. But new evidence shows that the United States never actually made such a pledge.
www.foreignaffairs.com
Robert W. Rauchhaus (2000) Marching NATO eastward: Can international relations theory keep pace?, Contemporary Security Policy, 21:2, 3-20
MICHAEL MCCGWIRE, MICHAEL CLARKE, NATO expansion: ‘a policy error of historic importance’, International Affairs, Volume 84, Issue 6, November 2008, Pages 1281–1301
Marten, K. (2018). Reconsidering NATO expansion: A counterfactual analysis of Russia and the West in the 1990s. European Journal of International Security, 3(2), 135-161.
The Beautiful, Dumb Dream of McDonald’s Peace Theory
In the rich, lazy, and happy 1990s, Americans imagined a world that could be just like them.
foreignpolicy.com
Z. Barany (2002) NATO Expansion, Round Two: Making Matters Worse, Security Studies, 11:3, 123-157
It Is Long Past Time to Stop Expanding NATO
NATO should have learned from its 2004 inclusion of the Baltic states, militarily weak and exposed countries whose defense now constitutes a major,
warontherocks.com
A. Tsygankov, The Russia-NATO mistrust: Ethnophobia and the double expansion to contain “the Russian Bear”, Communist and Post Communist Studies, Volume 46, Issue 1, March 2013, Pages 179-188
Russia’s Clash With the West Is About Geography, Not Ideology
The Marshall Plan recognized the limits of U.S. power in Europe. To be successful, so must diplomacy with Moscow today.
foreignpolicy.com
Kissinger’s Vision for U.S.-Russia Relations
Russia should be perceived as an essential element of any new global equilibrium.
nationalinterest.org
NATO Enlargement: Moving Forward; Expanding the Alliance and Completing Europe's Integration
Policy Brief #90, by Philip Gordon, James B. Steinberg, December 2001
www.brookings.edu
Hämeen Hanki ansaitsee kyllä silti ihan rehellisen Röllikkä-leiman noilla puheillaan. Naton laajentumisen taustalla kun on enemmän ollut jenkkilän sisäpolitiikka ja ulkopoliittinen lyhytnäköisyys. Ei todellakaan mikään suunniteltu aggressio ja sen tietää Venäjäkin.
Viimeksi muokattu: