Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

Platypi

Luutnantti
Ei luvannut, vaan lupasi, ettei Nato perusta tukikohtia entisen Itä-Saksan alueelle. Keskustelu koski siis Saksan yhdistymistä ja koko Saksan kuulumista Natoon.
Ihan siis rehellisyyden nimissä on sanottava, että käytännössä niissä keskusteluissa kuitenkin puhuttiin myös Itälaajenemisesta mainiten Läntisten kavereiden toimesta ihan nimeltä esimerkiksi Puola, ja se miten NL:n intressejä pitää ymmärtää. Saksojen yhdistymistä koskevien neuvottelujen aikana myös vähän vihjailtiin siihen suuntaan, että isompia lupauksia itälaajenemisen olemattomuudesta olisi tulossa, mutta Neuvostoliitto perkele meni kaatumaan ennen kun päästiin uudestaan pöytiin.

Ihan mielenkiintoista luettavaa ne päiväkirjat ja muistiinpanot niistä neuvotteluista, ja ihan hyvin tulee esiin se, että totuus on usein faktaa monimutkaisempaa. Eipä se toisaalta silti Venäjän aggressioita itäisessä Euroopassa millään tavalla oikeuta, vaikka närkästyminen lieneekin tavallaan ymmärrettävää.

Tästä lukemaan vaan: https://nsarchive.gwu.edu/briefing-...on-what-gorbachev-heard-western-leaders-early

ja tässä vielä analyysiä koko hommasta: https://direct.mit.edu/isec/article/40/4/7/12126/Deal-or-No-Deal-The-End-of-the-Cold-War-and-the-U

Lainatakseni koko paskan abstraktin:

Did the United States promise the Soviet Union during the 1990 negotiations on German reunification that NATO would not expand into Eastern Europe? Since the end of the Cold War, an array of Soviet/Russian policymakers have charged that NATO expansion violates a U.S. pledge advanced in 1990; in contrast, Western scholars and political leaders dispute that the United States made any such commitment. Recently declassified U.S. government documents provide evidence supporting the Soviet/Russian position. Although no non-expansion pledge was ever codified, U.S. policymakers presented their Soviet counterparts with implicit and informal assurances in 1990 strongly suggesting that NATO would not expand in post–Cold War Europe if the Soviet Union consented to German reunification. The documents also show, however, that the United States used the reunification negotiations to exploit Soviet weaknesses by depicting a mutually acceptable post–Cold War security environment, while actually seeking a system dominated by the United States and opening the door to NATO's eastward expansion. The results of this analysis carry implications for international relations theory, diplomatic history, and current U.S.-Russian relations.

Naton itälaajenemista on muuten myös kritisoitu ihan ysäriltä asti ihan arvostettujenkin läntisten toimijoiden toimesta ja vaikka täälläkin halutaan puhua siitä, miten laajenemisen motivaattorina oli liittyvien valtioiden oma halu, on totuus taas vähän faktoja ihmeellisempää. Itälaajentumisen ajajana ja taustavaikuttajana kun toimi aktiivisesti myös Yhdysvallat. Se ei toki poista suvereenien valtioiden oikeutta liittyä natoon ja ihan hyvä että liittyivät. Lännen ulkopolitiikan lyhytnäköisyys ysärillä ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kun vaan olisi hyvä sellaisesta realpolitik perspektiivistä tunnustaa. Toki siis, aika vähissä olisi olleet ne keinot, joilla itänaapuri ei olisi ärsyyntynyt lännen politiikasta ysärillä ja 2000-luvulla, eli eipä nyt kovin isoja myönnytyksiäkään olisi ollut fiksua tehdä. Tästä on tosiaan jo aikalaisten toimesta ja nyt myöhemminkin kirjoitettu ihan hyviä tekstejä, ja aika harvaa kyseisistä kaiffareista voi syyttää itänaapurin palkkalistoilla olemisesta. Esimerkkejä omista arkistoista, ja joo teen nyt tällaisen linkkihukutuksen kun en jaksa alkaa kaikkia kirjoittamaan auki klo 0500 aamulla.


Kenneth N. Waltz (2000) NATO expansion: A realist's view, Contemporary Security Policy, 21:2, 23-38,


Robert W. Rauchhaus (2000) Marching NATO eastward: Can international relations theory keep pace?, Contemporary Security Policy, 21:2, 3-20

MICHAEL MCCGWIRE, MICHAEL CLARKE, NATO expansion: ‘a policy error of historic importance’, International Affairs, Volume 84, Issue 6, November 2008, Pages 1281–1301

Marten, K. (2018). Reconsidering NATO expansion: A counterfactual analysis of Russia and the West in the 1990s. European Journal of International Security, 3(2), 135-161.


Z. Barany (2002) NATO Expansion, Round Two: Making Matters Worse, Security Studies, 11:3, 123-157


A. Tsygankov, The Russia-NATO mistrust: Ethnophobia and the double expansion to contain “the Russian Bear”, Communist and Post Communist Studies, Volume 46, Issue 1, March 2013, Pages 179-188




Hämeen Hanki ansaitsee kyllä silti ihan rehellisen Röllikkä-leiman noilla puheillaan. Naton laajentumisen taustalla kun on enemmän ollut jenkkilän sisäpolitiikka ja ulkopoliittinen lyhytnäköisyys. Ei todellakaan mikään suunniteltu aggressio ja sen tietää Venäjäkin.
 
Viimeksi muokattu:

Panssari Salama

Respected Leader
-snip- Naton laajentumisen taustalla kun on enemmän ollut jenkkilän sisäpolitiikka ja ulkopoliittinen lyhytnäköisyys. Ei todellakaan mikään suunniteltu aggressio ja sen tietää Venäjäkin.
Vielä kun muistetaan, että ne Natoon samantien liittyneet maat eivät olleet objekteja vaan subjekteja, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan NATO:on halusivat.
 

Platypi

Luutnantti
Vielä kun muistetaan, että ne Natoon samantien liittyneet maat eivät olleet objekteja vaan subjekteja, ihan omasta halustaan ja aloitteestaan NATO:on halusivat.
Tietenkin, mutta ei niitä ikinä olisi liittoumaan päästetty jos siitä ei olisi ollut jenkeille sisäpoliittista hyötyä. Kansainvälisessä politiikassa kun ei tehdä asioita hyvää hyvyyttään. Lisäksi ihan noin akateemisesti kiinnostaisi paljonko puhtaan orgaanisen sisäsyntyisen halun lisäksi siihen halun syntymiseen vaikutettiin jenkkilän toimesta politiikan kulisseissa, tai paljonko haluja ruokittiin. Toki sitten päästään sellaiseen "muna-kana" kysymykseen, jossa tärkeintä on vain se että sisäsyntyistä halua oikeasti on. Valtioiden sisäisetkään päätökset kun eivät koskaan tapahdu jonkinlaisessa vaikutustyhjiössä. Toki vaikka vastaus viimeiseen olisi "merkittävästi" on kyseessä silti suvereenin valtion oma päätös ja siihen ei itänaapurin ulina auta.
 

StepanRudanskij

Ylipäällikkö

StepanRudanskij

Ylipäällikkö
Mitä tarkoitat? Mikä kohta tuossa jutussa oli mielestäsi väärin?

Siinä ei oikeastaan ollut muuta paskalla istujan mietteitä maailman menosta ja ylimielistä ohjeistusta Putinille ja TP Niinistölle. Just sellasista asioista, joista nämä turpoilijat (minä mukaan luettuna) ei tiedä eikä voikaan tietää tarpeeksi ja oleellisia taustatietoja. Nurmen alusta nyt on "onneksi" vaan keltainen lehti.
 

Panssari Salama

Respected Leader
No shit, Sherlock...

Donald Trumpin ex-neuvonantaja HS:lle: Suomi on riskialueella​

ALBERTO CLARAMUNT | 17.04.2021 | 09:06- päivitetty 17.04.2021 | 09:09

John Bolton kehottaa Suomea liittymään Natoon

Donald Trumpin hallinnon ytimessä työskennellyt entinen Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John Bolton kehottaa Suomea ottamaan askeleen syvemmälle kohti länttä.
Hän epäilee, ettei Suomen tasapainoilu lännen ja idän välillä ole nykyoloissa välttämättä Suomen etu.

– Teidän olisi ajateltava vähän pidemmällä aikavälillä. Emme elä enää kylmässä sodassa, kun ihmiset puhuivat suomettumisesta. Ymmärrän, että teitte Neuvostoliittoa mielistelevää politiikkaa, jotta saitte vaalittua itsenäisyyttänne, Bolton sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Hänen mukaan Suomen tulisi liittyä Natoon, koska muutoin Suomi jää riskialueelle, jonka merkitys myös Ukrainan kriisissä Boltonin mukaan ilmenee.
– Suosittelen teitä liittymään Natoon. Länsiraja on Natoa ja itäraja on Venäjää. Kaikki, mitä on siinä välissä, on riskialueella, Bolton sanoo.

Bolton kertoo olevansa nykyistä paljon laajemman Naton kannalla, esimerkiksi Japani, Singapore ja Israel voisivat olla osa sotilasliittoa.
– Minä kutsun sitä demokratian legioonaksi, koska sitähän se on. Toki kaikkien muiden kuin Turkin osalta, mutta toivon asian korjaantuvan Turkin vuoden 2023 vaaleissa, hän sanoo
 
Top