Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää

Venäjän kanssa sama raideleveys on turvallisuuspoliittinen riski
En ole ollut aivan vakuuttunut Seppisestä, enkä tuon jutun jälkeen ainakaan enempää. Kommenteissa jo Savon radan tilanne ja rautatieliikenteen päästöt (tai päästöttömyys, raideleveys ei siihen vaikuta mitenkään) oikaistiinkin, ja asiallisesti tuotiin esiin, että rataverkon ja raidekaluston uusiminen toiselle raideleveydelle olisi armottoman kallista.

Näitä tällaisia älynväläyksiä en ymmärrä yhtään:
Yhden nykyhallituksen Vihreän liikenneministerin kielteinen kiekaisu yhtenäisen rataverkoston muodostamiselle EU:ssa ei voi olla mikään ratkaisu Suomelle. Hän saattaa haluta pitää rautatien auki venäläisillä millimetreillä hyökkäykselle joskus Suomeen, kuten hänen edeltäjänsä ministeri Veikko Saarto (kom) teki 1980-luvulla. KGB sai kattavan kuvan Suomen rautateiden kapasiteetista ja tietenkin myös sotilaallisista näkökulmista
Oli vihreistä mitä mieltä tahansa, niin aivan liian pitkälle mennään tuollaisissa vihjailuissa. Timo Harakasta ei muutenkaan ole välittynyt sellainen kuva, että olisi alkuunkaan ryssämielinen. Tuollaisten asioiden päästely kertoo lähinnä kirjoittajansa vainoharhaisuudesta.
 
Venäjän kanssa sama raideleveys on turvallisuuspoliittinen riski

Raideleveyden vaihto olisi aika giganttinen projekti. Kaikki betoniset ratapölkyt pitäisi vaihtaa uusiin, puisetkin ratapölkyt joko vaihtaa tai muokata kiskojen kiinnityksiä niissä, kaikki vaihteet rakentaa uusiksi ja varsinkin veturit ja vaunut muokata uudelle raideleveydelle. Valtion rahaa menisi varmaan kymmeniä miljardeja, aikaa ties kuinka kauan ja rakennustöiden ajan junaliikenne olisi enemmän tai vähemmän sekaisin, mistä myös siitä koituisi isot kulut eri tahoille.

Pluspuolella olisi Venäjän armeijan logistiikan vaikeutuminen Suomessa ja parempi mahdollisuus kuljetuksiin Suomesta länteen Pohjanlahden ympäri (joiden kuljetusten potentiaali on aika pieni normaalioloissa jo pelkästä pitkästä kiertomatkasta johtuen). Negatiivisella puolella olisi sitten Suomen rautateiden itäisen yhdysliikenteen potentiaalin huomattava vähentyminen entisestä sitten, kun suhteet lännen ja Venäjän välillä taas joskus paranevat. Ennen sotaa kolmasosa kaikesta tavaraliikenteestä Suomen rautateillä oli yhdysliikennettä Venäjältä.
 
Raideleveyden vaihto olisi aika giganttinen projekti. Kaikki betoniset ratapölkyt pitäisi vaihtaa uusiin, puisetkin ratapölkyt joko vaihtaa tai muokata kiskojen kiinnityksiä niissä, kaikki vaihteet rakentaa uusiksi ja varsinkin veturit ja vaunut muokata uudelle raideleveydelle. Valtion rahaa menisi varmaan kymmeniä miljardeja, aikaa ties kuinka kauan ja rakennustöiden ajan junaliikenne olisi enemmän tai vähemmän sekaisin, mistä myös siitä koituisi isot kulut eri tahoille.

Pluspuolella olisi Venäjän armeijan logistiikan vaikeutuminen Suomessa ja parempi mahdollisuus kuljetuksiin Suomesta länteen Pohjanlahden ympäri (joiden kuljetusten potentiaali on aika pieni normaalioloissa jo pelkästä pitkästä kiertomatkasta johtuen). Negatiivisella puolella olisi sitten Suomen rautateiden itäisen yhdysliikenteen potentiaalin huomattava vähentyminen entisestä sitten, kun suhteet lännen ja Venäjän välillä taas joskus paranevat. Ennen sotaa kolmasosa kaikesta tavaraliikenteestä Suomen rautateillä oli yhdysliikennettä Venäjältä.
Halvemmaksi tulee kun tilanteen ollessa päällä ammutaan kaikki tarpeelliset sillat ja kallioleikkaukset alas, (tähän on luonnollisesti valmistelut tehty). Jos on aikaa kerätään kiskot pois ja pätkitään penkat poikki sopivin välein. Tekee melkoisen hidasteen, varsinkin jos sattuu olemaan vielä valmiiksi mietittynä epäsuoran tulenkäyttö radan korjaajiin. Ei tämä oikeasti niin suuri asia ole kun äkkiä ajattelisi
 
Onko raideleveyden 89 millimetrin kaventamisesta tehty minkäänlaista selvitystä, mitä koko homma tulisi käytännössä vaatimaan ja kustantamaan?
 
POLITICO:n tuore kirjoitus Puolan uudesta roolista Euroopan sotilasmahtina (toki "tuleva rooli" jos hankinnat toteutuvat suunnitellussa laajuudessa, tämä hyvä sanoa ääneen):

Meet Europe’s coming military superpower: Poland​

Warsaw is turning to major arms deals with South Korea to establish supremacy in Continental Europe.

Meet Europe’s coming military superpower: Poland​

Warsaw is turning to major arms deals with South Korea to establish supremacy in Continental Europe.

By Matthew Karnitschnig and Wojciech Kość
November 21, 2022 4:00 am CET

When a stray missile landed in a Polish border town last week killing two people, some European leaders worried as much about how Poland’s right-wing government would react as they did about the possibility that Russia had ordered the strike.

Poland’s longstanding distrust of all things Russian and the current government’s deep antipathy toward Moscow triggered concern from Brussels to Berlin that Warsaw might do something rash.

Instead of losing its nerve, however, Warsaw was stoical, placing its armed forces on alert, while also keeping its powder dry until there was clarity about what happened. (The conclusion is that it was an air defense missile fired by Ukraine to protect itself from a Russian attack that went astray.)

That calm was born of a simple reality that has for years passed most of Europe by: Poland has what is arguably Europe’s best army. And it’s only going to get stronger.

Poland’s paranoia about Russia prompted it to eschew the prevailing Zeitgeist across much of Europe that conventional warfare was a thing of the past. Instead, it is building what are now on track to become the EU’s heftiest land forces.

“The Polish army must be so powerful that it does not have to fight due to its strength alone,” Prime Minister Mateusz Morawiecki said on the eve of Poland’s independence day.

It’s a shift that has resonated with Poland’s indispensable ally.

“Poland has become our most important partner in continental Europe,” a senior U.S. Army official in Europe said, citing the crucial role Poland has played in supporting Ukraine and in shoring up NATO defenses in the Baltics.

While Germany, traditionally America’s key ally in the region, remains a linchpin as a logistical hub, Berlin’s endless debates over how to resurrect its military and lack of a strategic culture have hampered its effectiveness as a partner, the official said.

As Germany continues to debate the details of what it calls the “Zeitenwende,” or strategic turning point triggered by Russia’s invasion of Ukraine, Poland is already making substantial investments.

Warsaw has said it will raise its target defense spending from 2.4 percent of gross domestic product to 5 percent. Meanwhile, Germany, which spent about 1.5 percent of GDP on defense last year, is debating whether it can maintain NATO’s 2 percent goal after it exhausts a €100 billion defense investment fund it approved earlier this year.

Mazovian muscle​


Polish Defense Minister Mariusz Błaszczak pledged in July that his country would have “the most powerful land forces in Europe.” It’s well on its way.

Poland already has more tanks and howitzers than Germany and is on course to have a much larger army, with a target of 300,000 troops by 2035, compared with Germany’s current 170,000.

Today, Poland’s military is about 150,000 strong, with 30,000 belonging to a new territorial defense force set up in 2017. These are weekend soldiers who undergo 16 days of training followed up by refresher courses. They were initially seen as a bit of a joke, but Ukraine’s success in using mobile militia equipped with anti-tank and anti-aircraft missiles now makes the idea seem much more sensible.

“Today, those doubts have disappeared,” Błaszczak said during a recent swearing-in ceremony for new territorial troops.

Unlike Germany, which struggles to attract new troops, Poland’s recruiting drive is gaining attention.

“The Poles have a much more positive attitude towards their military than Germany because they had to fight for their freedom,” said Gustav Gressel, a former Austrian military officer and security scholar now with the European Council on Foreign Relations. “In military circles no one questions the quality of the Polish army.”

Whether Poland’s military might will translate into political influence in Europe is another matter, however.

So far that hasn’t happened, in large part because the centrist forces that dominate the EU distrust Poland’s government, which is controlled by the nationalist Law and Justice Party (PiS).

The ongoing tug-of-war between Warsaw and Brussels over what the EU sees as the government’s disregard for democratic norms and the rule of law has damaged the country’s reputation across the bloc.

“Poland boxes under it weight politically because of its internal conflicts,” Gressel said, highlighting the infighting that exists even within PiS over the country’s direction and how far to go in compromising with Europe.

The one thing Poland’s fractious political parties can agree on, however, is the necessity of strengthening the military.

While concerns about Russia spurred that push, Warsaw is also worried about the reliability of Washington. Unlike most of the rest of the EU, however, their concern isn’t that Donald Trump will return as president, but that he won’t. Despite the deepening cooperation between the American and Polish militaries in helping Ukraine, Poland’s current leadership remains distrustful of President Joe Biden, who as a candidate referred to the country’s government as “totalitarian.”

Made in Korea​

Even as Washington has welcomed Poland’s defense spending pledges, there are also questions about whether Warsaw will really follow through, as well as frustration that the country is turning to South Korea for some of its biggest purchases.

Poland signed a 23 billion złoty (€4.9 billion) deal for 250 Abrams tanks from the U.S. this spring — a quick replacement for the 240 Soviet-era tanks sent to Ukraine. Its air force is equipped with U.S. F-16s and in 2020 Warsaw signed a $4.6 billion deal for 32 F-35 fighters. But the focus of its recent military spend has been Korea, where it has signed a flurry of deals to buy tanks, aircraft and other arms.

So far, Poland has ordered between $10 billion-$12 billion worth of weaponry from Korea, said Mariusz Cielma, editor and analyst at Nowa Technika Wojskowa, a military technology news and analysis website.

The deals include 180 K2 Black Panther tanks, 200 K9 Thunder howitzers, 48 FA-50 light attack aircraft, and 218 K239 Chunmoo rocket launchers.

That’s only the used gear.

Poland’s appetite for new arms is even bigger.

Complementing the immediate supplies, the Koreans are expected to supply a total of 1,000 K2 tanks and 600 K9 Howitzers by the mid- to late 2020s.

“No Western country wants to scale up its military so much and so fast. Whoever will get Poland’s arms deals, they’re in for decades of benefits because you have to maintain and repair the equipment,” Cielma said.

The attraction of Korea is that their military equipment is generally cheaper than American and European alternatives and they can produce it on a tight timetable. The purchases are, of course, a poke in the eye to French President Emmanuel Macron’s dreams of “strategic autonomy” in which he imagines a Europe that is able to defend itself with homegrown (most likely, French) weapons.

But Polish leaders have made no secret that Europe’s pressure on Poland over its controversial judiciary reforms and other issues has also played a role in the decisions to going shopping in Seoul.

“We are ready to buy arms in other EU countries but they need to stop their war against Poland,” PiS chairman Jarosław Kaczyński said earlier this month. “We are ready to hand out deals and money, but not when we’re being told that there’s no rule of law in Poland.”

Warsaw has ordered Italian Leonardo helicopters for 8 billion złoty, but the agreement stipulated that the choppers be made in Poland.

While no one questions the ambition of Poland’s spending spree, some do wonder about its feasibility and the political motives driving the push. By 2035, the country aims to spend 524 billion złoty on the military.

“Okay, we need tanks and howitzers but do we need so many from the strategic and operational standpoint? There is no clarity as to why the ministry suddenly announced all those deals,” said retired army general Stanisław Koziej, former chief of Poland’s National Security Bureau, a presidential office.

Given the importance of security to Poland’s electorate, many suspect PiS is making the military investments with an eye toward next year’s national election, as the party is losing traction in opinion polls.

If there is a change of government, the new cabinet will have to ask some tough questions on Poland’s ability to finance such an enormous military expansion, Koziej said. While Poland’s economy has been robust in recent years, the level of planned military spending is unprecedented and is bound to strain the country’s budget.

“There has to be a balance between military spending and the overall economic development of the country,” Koziej said. “Whatever the plans are, they had better go through an analysis of what the strategic conditions of Poland’s security will be after the war in Ukraine.”

Germany, meanwhile, appears to welcome Poland’s military buildup despite the difficult bilateral relationship between the two countries and the troubled history between the two. Berlin regards Poland as a buffer separating it from Russia’s sphere of influence. The more tanks and troops Poland has, the safer Germany will be.

“I get the impression that the Germans see the next hammock,” Gressel said, referring to Berlin’s reputation for sitting back and relaxing while allies, in particular the U.S., do the heavy lifting on defense.
 
Näköjään puolalaiset itsekin hämmästelevät tehtyjä hankintoja. Samasta asiasta olen kirjoitellut muutamaan otteeseen. Mitään järkevää syytä näin massiiviselle maavoimien varustautumiselle en keksi. Venäjän uhka ei tällaista vaadi. Ja esim ilmavoimat on suhteessa merkittävästi alimitoitetut.

”Okay, we need tanks and howitzers but do we need so many from the strategic and operational standpoint? There is no clarity as to why the ministry suddenly announced all those deals,” said retired army general Stanisław Koziej, former chief of Poland’s National Security Bureau, a presidential office.
 
Näköjään puolalaiset itsekin hämmästelevät tehtyjä hankintoja. Samasta asiasta olen kirjoitellut muutamaan otteeseen. Mitään järkevää syytä näin massiiviselle maavoimien varustautumiselle en keksi. Venäjän uhka ei tällaista vaadi. Ja esim ilmavoimat on suhteessa merkittävästi alimitoitetut.

”Okay, we need tanks and howitzers but do we need so many from the strategic and operational standpoint? There is no clarity as to why the ministry suddenly announced all those deals,” said retired army general Stanisław Koziej, former chief of Poland’s National Security Bureau, a presidential office.

Kyllähän Naton eurooppalainen osa tarvitsee kokonaisuutena ison vahvistuksen maavoimiin, ja hyvä että sitä voimaa edes Puolalta jatkossa löytyy. Ilmavoimien tilanne Natossa sen sijaan on jo nyt huomattavasti parempi kuin maavoimien.
 
Onneksi läntinen turvallisuusvarautuminen elää sen mukaisesti millainen naapuri on.

Lähde: Reuters

EU:n parlamentti julisti Venäjän terrorismia tukevaksi valtioksi

Euroopan parlamentti nimesi Venäjän terrorismia tukevaksi valtioksi.
Perusteluissa parlamentti korostaa, että maa on rikkonut kansainvälistä oikeutta iskemällä Ukrainan siviilikohteisiin, kuten sähköverkkoihin, sairaaloihin, kouluihin ja turvakoteihin.
Nimitys on symbolinen, sillä EU:lla ei ole oikeuskäytäntöä julistuksen tukemiseksi. EU on asettanut keväästä asti useita pakotteita Venäjää kohtaan.
.
 
Kyllähän Naton eurooppalainen osa tarvitsee kokonaisuutena ison vahvistuksen maavoimiin, ja hyvä että sitä voimaa edes Puolalta jatkossa löytyy. Ilmavoimien tilanne Natossa sen sijaan on jo nyt huomattavasti parempi kuin maavoimien.
Toki, siitä huolimatta Puolan valtavia hankintoja on mahdoton ymmärtää. 5% BKT:stä tarkoitus käyttää puolustukseen = valmistaudutaan sotaan ja hankinnat eivät ole pelkästään puolustuksella perusteltavissa.
 
Toki, siitä huolimatta Puolan valtavia hankintoja on mahdoton ymmärtää. 5% BKT:stä tarkoitus käyttää puolustukseen = valmistaudutaan sotaan ja hankinnat eivät ole pelkästään puolustuksella perusteltavissa.

Tuo varustautuminen on samaa luokkaa kuin Ruotsissa kylmän sodan alkuvaiheen aikana. Ruotsin puolustusbudjetti taisi olla 1950-luvulla enimmillään 4,7 prosenttia BKT:stä.
 
Tuo varustautuminen on samaa luokkaa kuin Ruotsissa kylmän sodan alkuvaiheen aikana. Ruotsin puolustusbudjetti taisi olla 1950-luvulla enimmillään 4,7 prosenttia BKT:stä.
Totta ja Ruotsi valmistautuikin silloin sotaan. Lisäksi ruotsalaiset ovat osanneet kaupallistaa myös varustautumisen, kylmän sodan aikana ruotsi oli yksi suurimmista aseviejistä ja tuotekehitystä on tuettu sumeilematta ostamalla kaikkea mahdollista mitä oma teollisuus keksii suunnitella.
 
Onneksi läntinen turvallisuusvarautuminen elää sen mukaisesti millainen naapuri on.

Lähde: Reuters

EU:n parlamentti julisti Venäjän terrorismia tukevaksi valtioksi

Euroopan parlamentti nimesi Venäjän terrorismia tukevaksi valtioksi.
Perusteluissa parlamentti korostaa, että maa on rikkonut kansainvälistä oikeutta iskemällä Ukrainan siviilikohteisiin, kuten sähköverkkoihin, sairaaloihin, kouluihin ja turvakoteihin.
Nimitys on symbolinen, sillä EU:lla ei ole oikeuskäytäntöä julistuksen tukemiseksi. EU on asettanut keväästä asti useita pakotteita Venäjää kohtaan.
.
Niin, mutta onko venäjä oikeasti terrorismia harjoittava vaiko tukeva valtio?
Tosiasia, että venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta iskemällä Ukrainan siviilikohteisiin, kuten sähköverkkoihin, sairaaloihin, kouluihin ja turvakoteihin kertoo kyllä selvää kieltään terrorismin harjoittamisesta, eikä suinkaan tukemisesta. Sellaisen toiminnan nimittäminen vähättelevästi vain tukemiseksi ilmaisee ettei venäjä ikäänkuin olisikaan siitä itse vastuussa, vaan tekojen takana olisikin jokin ulkopuolinen taho, esim Wagner, jota venäjä vain tukee. Se avaa selkärangattomasti venäjälle takaportin kieltäytyä vastuusta teoistaan, ja ilmaisee EU-poliitikkojen kieron neuvottelualttiin asenteen venäjään, jossa voitaisiin vaikka neuvotella rauhasta Ukrainan selän takana vähät välittämättä kyseisistä sotarikoksista, kunhan venäjä lopettaisi niiden tukemisen.
Suomen olisi tullut jättää moisesta EUparlamentin julistuksesta eriävä mielipide, sen verran todellisuutta vääristelevästä lausunnosta oli kuitenkin kyse.
 
Tosiasia, että venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta iskemällä Ukrainan siviilikohteisiin, kuten sähköverkkoihin, sairaaloihin, kouluihin ja turvakoteihin kertoo kyllä selvää kieltään terrorismin harjoittamisesta,
Olen samaa mieltä.
Ehkä tuo EU:n aikaansaama lausunto on vaan paras mahdollinen mitä niissä piireissä voi saada aikaiseksi ja noudattaa yleistä diplomatian jupinaa.

Oikeasti Venäjä on terrorismia harjoittava valtio. Sen kansa selvästikin on terrorismia tukevaa joukkoa.

.
 
”Tuottaako Suomi 155 millin tykistöammuksia?” on kysymys, jonka olen viime kuukausina kuullut Washingtonissa useamman kerran. Se kuvaa aikaamme, jossa suurlähettiläiden on oltava tai ainakin teeskenneltävä olevansa vähintään auttavia asejärjestelmien tuntijoita. Asehankinnat ovat taas diplomatian keskiössä, joko omaan käyttöön tai avuksi Ukrainalle.

Erään asiantuntijan mukaan tilanne on reilussa vuodessa kiepsahtanut päälaelleen. Siinä missä asefirmat ennen kilpailivat hallitusten hankinnoista, kilpailevat hallitukset nyt asepajojen tuotantokapasiteetista.
Suomen USAn suurlähettiläs kirjoittaa. Pitäisi hänen mielestä olla mitä myydä eikä vain ostaa.
 

Eipä tule monesti lainattua hyysäriä, mutta tuossa on hyvä kuvaus Lierovin toimista reilu vuosi sitten sekä kuvataan Venäjän trollien nettikäytöstä jota valitettavasti täälläkin näkee päivittäin.

Jos sinusta puhutaan pahaa ja se on totta, korjaa se, ja jos se on valetta, naura sille.”
Epiktetos

Trollit eivät edes vaivaudu kieltämään kun heitä haukutaan trolleiksi jolloin he itse vahvistavat asian. Pääasia heille on vain levittää paskaa.
 
Back
Top