Työllisyyden näkymät

[Herman30]

Ja sitten jos se korkeapalkkainen pomo saa potkut niin annetaan palkan päälle vielä muhkeat bonukset potkuista (vaikka olisi itse aiheuttanut potkut). Ja minä tyhmä kun olen kuvitellut että se korkea palkka on etukäteen annettu korvaus vastuusta ja riskeistä.

 

[kimmo.j]

Ja mikä sitten on "epäilyttävää"?
Oman tuttavapiirin kokemusten perusteella jos 40v. kokenut ja asioista (+omista oikeuksistaan) perillä oleva työntekijä ei suostu mukisematta samaan, mitä 18v."ihan pihalla oleva ja kotona vanhempien luona asuva" opiskelijatyttö tai 25v. virolainen matu-työntekijä niin sitten on ns. "epäilyttävä" tyyppi. Eli edes lakisääteisistä oikeuksistaan tai työehtosopimuksessa sovituista asioista ei kannata yrittää pitää kiinni jos ei halua olla ns. "hankala tyyppi".

Jonkun muun rahoista/oikeksista/tms. on aina helpompi säästää. 7 k€ ansaitseva pomo, jonka menemisiä, tulemisia tai aikaansaannoksia ei kukaan valvo on toki aina se paras asiantuntija kertomaan niille urakkatahdilla päivästä päivään painaville 1800 €/kk duunareille että "Se 10 min lakisääteinen tauko on vain sen 10 min eikä esim. 12 min."

Tästähän on aina kaksi näkemystä, se joka pyytää pitää itseään hyvänä ja arvokkaana työntekijänä jolla on kokemusta työstä. Sillä joka maksaa on oma käsityksensä. Ehkä maksaja ei vain katso aiheelliseksi maksaa tuosta kyseisestä työstä työntekijän vaatimaa summaa. Vähän niin kuin me kaupassa jossa valitsemme alennuksessa olevan tuotteen, koska se on riittävän hyvä.

Kun se pomo valittaa tauon pituudesta, kannattaa muistaa, etää hän tekee työtään.
Ja jos on sovittu, että tauko on 10 min, miksi se ei olisi sitä? Vaatiihan työntekijäkin palkkansa just eikä melkein oikein.

Lakisääteisistä ja työehtosopimuksen määrittelemistä asioista pitää toki pitää kiinni.

 

[kimmo.j]

Kyse on myös oman osaamisen ja ammattitaidon arvostamisesta ja itsetunnosta. Otetaan nyt vaikka, kun kerran maanpuolustusaiheisella foorumilla ollaan, hypoteettiseksi esimerkiksi mansikanpoimijan työn tarjoaminen työttömälle ammattisotilaalle. Onko kysymys enää halukkuudesta, vaiko siitä että järjestelmä haluaa että vedetään "kuivana kakkoseen"? Veikkaan että työtön majuri tuntuu ajatuksena paremmalta kuin "täystyöllistetty mansikanpoimija".

Olet tietyllä tavalla oikeassa, mutta ajatteleppa asiaa tällä tavalla.
Työntekijä arvostaa itseään ja ammattitaitoaan korkealle, tämä on ok, mutta jos kukaan muu ei jaa tätä käsitystä, kenen vika se on? Järjestelmän?

Voi olla, ettei työnantaja arvosta työntekijän ammattitaitoa samoin kuin työntekijä ja jos se itsetunto tule väärällä tavalla esiin työpaikka haastattelussa, jää helposti ilman töitä.
Eli jos haluat töitä, teet sillä palkalla millä voit sitä saada.

 

[Umkhonto]

Tästähän on aina kaksi näkemystä, se joka pyytää pitää itseään hyvänä ja arvokkaana työntekijänä jolla on kokemusta työstä. Sillä joka maksaa on oma käsityksensä. Ehkä maksaja ei vain katso aiheelliseksi maksaa tuosta kyseisestä työstä työntekijän vaatimaa summaa. Vähän niin kuin me kaupassa jossa valitsemme alennuksessa olevan tuotteen, koska se on riittävän hyvä.

No se on usein tietysti juurikin näin vaikka kyllä niitäkin mahtuu monia joukkoon jotka myös ovat hyviä eivätkä vain pidä itseään hyvinä. Mutta edelleen väitän että sellainen perustavanlaatuinen "valuvika" on monessa tapauksessa että maksetaan vähimmäispalkkaa ja vaatimuksena on vähimmäispanos. Eli suurin piirtein että a) pääsee kynnyksen yli työpaikalle b) sokeri sulaa sussa ja C) tekee lämpimän p*skan. Maksamalla hyvälle tekijälle esim. 20 % enemmän voisi saada vaikkapa 50% enemmän "työtehoa" mutta näin ei tehdä vaan otetaan seuraava kynnyksen ylittäjä riviin.

 

[Raveni]

No se on usein tietysti juurikin näin vaikka kyllä niitäkin mahtuu monia joukkoon jotka myös ovat hyviä eivätkä vain pidä itseään hyvinä. Mutta edelleen väitän että sellainen perustavanlaatuinen "valuvika" on monessa tapauksessa että maksetaan vähimmäispalkkaa ja vaatimuksena on vähimmäispanos. Eli suurin piirtein että a) pääsee kynnyksen yli työpaikalle b) sokeri sulaa sussa ja C) tekee lämpimän p*skan. Maksamalla hyvälle tekijälle esim. 20 % enemmän voisi saada vaikkapa 50% enemmän "työtehoa" mutta näin ei tehdä vaan otetaan seuraava kynnyksen ylittäjä riviin.

Tämä tosiaan tuntuu olevan nykyään "maan tapa". Jokin aika sitten eräskin työnantaja valitteli mediassa, että kunnon työmiehelle ei saa maksettua kunnon korvausta koska liitot ja tes. Toisaalta ei liitto eikä tes estä maksamasta taulukkopalkkaa suurempaa palkkaa. Se ei vaan saa olla syrjivää se suurempi palkan osa. Eli jos on kunnon kaveri joka tekee laadukasta työtä niin kyllä työnantaja voi maksaa melkein mitä tahansa. Se voidaan jopa sitoa työtehtävään jos niin halutaan.

Toki Suomen ongelma monella mutta ei kaikilla työpaikoilla on se, että ihmisistä on tullut kertakäyttö tavaraa. Työntekijän arvo = kuin tuottavuus arvo.

 

[Umkhonto]

Kun se pomo valittaa tauon pituudesta, kannattaa muistaa, etää hän tekee työtään.
Ja jos on sovittu, että tauko on 10 min, miksi se ei olisi sitä? Vaatiihan työntekijäkin palkkansa just eikä melkein oikein.

Lakisääteisistä ja työehtosopimuksen määrittelemistä asioista pitää toki pitää kiinni.

Tämä taas menee "suorituksen mittaamisen" piikkiin. Kaikkein helpoin on usein mitata tunteja ja minuutteja aikaansaannosten sijaan. Jos työnantaja joustaa niin työntekijänkin pitäisi olla valmis joustamaan ja vice versa. Kellokallena toimiva kymppi saa sitten helposti työntekijältä sen minimisuorituksen eikä yhtään enempää.

On myös töitä ja työpaikkoja, joissa itse työsuoritetta mitataan mutta homma on jäänyt vähän puolitiehen. Eräs esimerkki oli logistiikkaketjun varasto, jossa mitatiin työntekijän käsittelemää tavaravirtaa varastonhallintajärjestelmässä näkyvinä "rivimäärinä". Äkkiseltään ihan toimivan kuuloinen homma paitsi että... Yksi rivi saattoi olla 100 laatikkoa käsittävä eurolava johon vedettiin lopuksi kelmu päälle. Tai se sama tavaramäärä lavalla saattoi olla myös 100 riviä jos ne samat laatikot oli asiakas tilannut 100 erässä. Tällöin työntekijät poimivat rusinat pullasta ja valitsivat järjestelmästä tilauksia sen mukaan miten siitä kertyy rivimääriä, ei sen mukaan missä aikajärjestyksessä tilaukset oli tehty. Tämä oli vähän sama kuin jos yksi poimisi puolukoita ja toinen vesimeloneja ja suoritetta mitattaiisiin kappaleina eikä kiloina. Hyvän työntekijän maineeseen pääsi siis kikkailemalla eikä ahkeroimalla.

 

[kimmo.j]

Tämä taas menee "suorituksen mittaamisen" piikkiin. Kaikkein helpoin on usein mitata tunteja ja minuutteja aikaansaannosten sijaan. Jos työnantaja joustaa niin työntekijänkin pitäisi olla valmis joustamaan ja vice versa. Kellokallena toimiva kymppi saa sitten helposti työntekijältä sen minimisuorituksen eikä yhtään enempää.

On myös töitä ja työpaikkoja, joissa itse työsuoritetta mitataan mutta homma on jäänyt vähän puolitiehen. Eräs esimerkki oli logistiikkaketjun varasto, jossa mitatiin työntekijän käsittelemää tavaravirtaa varastonhallintajärjestelmässä näkyvinä "rivimäärinä". Äkkiseltään ihan toimivan kuuloinen homma paitsi että... Yksi rivi saattoi olla 100 laatikkoa käsittävä eurolava johon vedettiin lopuksi kelmu päälle. Tai se sama tavaramäärä lavalla saattoi olla myös 100 riviä jos ne samat laatikot oli asiakas tilannut 100 erässä. Tällöin työntekijät poimivat rusinat pullasta ja valitsivat järjestelmästä tilauksia sen mukaan miten siitä kertyy rivimääriä, ei sen mukaan missä aikajärjestyksessä tilaukset oli tehty. Tämä oli vähän sama kuin jos yksi poimisi puolukoita ja toinen vesimeloneja ja suoritetta mitattaiisiin kappaleina eikä kiloina. Hyvän työntekijän maineeseen pääsi siis kikkailemalla eikä ahkeroimalla.

Hyviä esimerkkejä, eikun yrittäjäksi niin saat luotua työpaikan joka ainakin lähellä sellaista jota pidät ideaalisena.

 

[Umkhonto]

Hyviä esimerkkejä, eikun yrittäjäksi niin saat luotua työpaikan joka ainakin lähellä sellaista jota pidät ideaalisena.

Heti kun keksin sen kuningasidean, joka lyö leiville. Veikkaan että kilsat tulevat täyteen ennen sitä. Ruuanlaitto on kyllä kivaa mutta pizza-kebap puljua en aio silti perustaa. Mutta toistaiseksi siis keskityn ratkomaan työnantajan ja asiakkaiden ongelmia palkollisena mahdollisimman hyvää korvausta vastaan.

 

[jurppi]

Kyse on myös oman osaamisen ja ammattitaidon arvostamisesta ja itsetunnosta. Otetaan nyt vaikka, kun kerran maanpuolustusaiheisella foorumilla ollaan, hypoteettiseksi esimerkiksi mansikanpoimijan työn tarjoaminen työttömälle ammattisotilaalle. Onko kysymys enää halukkuudesta, vaiko siitä että järjestelmä haluaa että vedetään "kuivana kakkoseen"? Veikkaan että työtön majuri tuntuu ajatuksena paremmalta kuin "täystyöllistetty mansikanpoimija".

Tunnen erittäin hyvin erään ammattisotilaan (rajamies) jolle on kaikenlaiset luontoon ja metsiin liittyvät työt kelvanneet..Myös marjojen poiminta hyvänä lisäansiona. Toisekseen varsinkin metsätalouden puolelta löytyy monenlaisia töitä joissa upseerin koulutuksesta ei ole haittaa. Pitkässä juoksussa sekä kokemuksen ja uuden ammattitaidon myötä pääsee myös palkan osalta lähemmäksi upseerin palkkatasoa..vaikka todennäköisesti eläke-edut jäävät heikommiksi.

Upseeriesimerkki on muutenkin hyvä sillä työnantajan vaihtuessa joutuu erittäin todennäköisesti kouluttautumaan uuteen ammattiin. Sillä varsinaisia upseerin työtehtäviä tarjoaa Suomessa aika harva työnantaja..Hyvänä puolena on se että monissa muissa tehtävissä myös upseerin ura ja työkokemus nähdään positiivisena meriittinä. Varsinkin jollei ole ehtinyt täysin alkoholisoitua tai kovin suurten töppäilyjen johdosta joutunut vaihtamaan alaa.

Hyvä itsetunto on tietysti tärkeää kaikille. Se näkyy mielestäni siinä että on avoimin mielin valmis tekemään kaikenlaista työtä. Vaikka olisi minkälainen koulutustausta niin parhaiten menestyy jos on valmis nousemaan ns. "tyvestä puuhun". Eli vaikka olisi mielestään erinomainen johtaja (jopa koulutettu) niin pitkässä juoksussa on aina eduksi jos on aloittanut uransa juoksupoikana.

Kokemuksesta voin myös kertoa että vaikka työnhakijan taustalla olisi minkälainen maisterin/tohtorin koulutus se on useimmille työnantajille paljon huonompi meriitti kuin esimerkiksi aikaisempi itsenäinen yrittäjyys. Siitäkin huolimatta vaikka olisi yrittäjänä joskus epäonnistunutkin. Tämä ikään kuin yleisesti ottaen ja toki myös tehtävistä riippuen.

 

[jurppi]

Kyllä. On totta. Eräs työnantaja täällä Ruotsissa pilasi minulta monta työpaikkaa. Aloin työskennellä eräässä firmassa joitakin vuosia sitten ja ns. apumiehekseni tai harjoittelijaksi laitettiin kaveri, joka oli täysin vailla ammattia vastaavaa koulutusta, osaamistasoltaan surkea ja kaiken lisäksi luonteeltaan töykeä, uhoava ja ylimielinen. Muutaman kerran varoitettuani häntä, panin hänet työmaalta pois, kertoen, etten tarvitse miestä, josta ei ole kuin harmia.
Sattuikin olemaan niin, että tämä nuori kaveri oli johtajan vaimon velipuoli ja ns. "suojeluksessa". Siitä alkoi minun alamäki siinä firmassa, joka päättyi n. vuoden jälkeen irtisanomiseen. Kyllähän se kummastutti, koska tiedän olevani hyvä työntekijä ammatissani ja saanut hyvää palautetta asiakkailta. No tämä nuori kaveri tietenkin sai jatkaa firmassa!!!

Noh, lähetin hakemuksia toisiin firmoihin, tuloksetta. Sain jälkeenpäin tietää, firmat olivat soittaneet minut irtisanovaan firmaan ja siellä olivat haukkuneet minua yhteistyökyvyttömäksi, mutta suorittamiani töitä eivät olleet voineet valehdella huonoiksi. Eli sain olla hyvän aikaa työttömänä, nyt tosin taas "sorvin ääressä".

Tarina ei pääty tähän. Hyvä kaverini osti merkittävän osan tästä kyseisestä firmasta, vähän sen jälkeen johtaja irtisanoutui, kun ei kuulemma kestänyt enää paineita. Muutama viikko sitten kaverini sanoi erään kosteiden illanistujaisten aikana, että se nuori "suojattikin" saa potkut.

Eli. Siinä sai kaksi kyrpää ansioidensa mukaan.

Hyvä tarina.. Voin vahvistaa että juuri tuollaista se on ruotsalaisilla työmarkkinoilla ja työpaikoilla. Kokemusta löytyy.

Kulttuurin ja toimintatapojen ero Suomen ja Ruotsin välillä on melkoisen suuri. Erityisesti erot nousee esille henkilöstön johtamisessa. Siinä suomalaisen (työnjohdon) suorapuheisuus ja selkeä asiakeskeisyys ei läheskään aina sovellu ruotsalaisten sosiaaliseen ja joka käänteessä "diskuteeraavaan" yhteisöön. Oikeastaan tällainen erilaisuus näkyy kaikessa muussakin. Eikä voi sanoa kumpaakaan toistaan huonommaksi/paremmaksi. Molemmissa tavoista löytyy omat hyvät ja huonot puolensa.

 

[baikal]

Töitä on tarjolla ja paljon. Eikä kysymys ole mistään ammattitaidon puutteista jne.. Kysymys on vain halukkuudesta. Juuri tällä hetkellä on tarjolla koko kesäksi maatalouden kausipaikkoja..Eikä ne todellakaan ole mitään marjanpoimintaa vaikka sekin tarjoaa varsinkin viljelyksillä oman sesonkinsa aikaista työtä. Lienee aika luonnollista että maataloudessa työvoiman tarve on kausiluontoista. kohtuullisen helposti myös vakinaisempia mMutta jos oikeasti haluaa tehdä töitä löytyy ahdollisuuksia.

Tyydyin lievään vahventeluun. Noin 340 tuhatta suomalaista, siis oikeasti luku on vähintään tuo, on vailla työtä ja jos en väärin tulqitse, työpaikkoja on virallisesti jaossa noin 35 tuhatta. Jos leikisti jokainen työtönnä huokaileva laittaisi hakemuksen sisään, niin jopa joka kymmenes työllistyisi todella helposti.

Vai putkahtaako jostain salaluolastosta lisää työmestoja? Vai pitääkö kaikkien ryhtyä yrittäjiksi? Tekemään mitä? Raaputtamaan toistensa selkää ja kaivamaan nenää? Joku maksaa?

Se on kutakuinkin 120 tuhatta hlöä, jotka eivät tule enää työllistymään, näin ainakin alan viisaat väittävät. Loput työllistyvät, jos on työtä tarjolla. Tekemätöntä työtä on paljon, se on totta, mutta kun jonkun pitäisi maksaa myös palkkaa.

 

[Raveni]

Rakenteellisen työttömyyden rajahan taitaa mennä jossain 3-4% tuntumassa. Eli täystyöllisyyteen on mahdotonta käytännössä päästä. Tuossa 3-4% työttömyys prosentissakin on aloja jotka joutuvat oikeasti kilpailemaan verisesti ja rahalla tekijöistä.

 

[Ingsoc]

Vai putkahtaako jostain salaluolastosta lisää työmestoja? Vai pitääkö kaikkien ryhtyä yrittäjiksi? Tekemään mitä? Raaputtamaan toistensa selkää ja kaivamaan nenää? Joku maksaa?

Niin mikä sen helpompaa kuin huutaa tuota yrittämistä. Voi Lenita Airiston tyyliin vain sanoa "nyt kaikki naiset vain rohkeasti perustamaan omia yrityksiä". Varmasti aivan erinomainen neuvo joskus 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Autuaasti vain unohtuu se, että mitä tehokkaammin talous on järjestetty sitä vähemmän on tilaa yksityisille pienyrittäjille. Suomessa on lukuisia aloja joilla oman yrityksen perustaminen ei kannata, koska alat ovat suurten yritysten toimesta tehokkaasti kilpailtuja. Osalla aloista taas vallitsee voimakas polarisaatio. Osa rakennusalan ihmisistä on saanut huomata, että työt tekee virolainen laulun hinnalla, toisilla taas on avautunut mahdollisuus laskuttaa omista töistään oman firman avulla.

Epäilen, että yrittämisellä ei tässä yhteydessä edes tarkoteta ns. perinteistä yrittämistä, vaan näitä nykyajan toripparisopimuksia, jossa yksilö myy työpanostaan yhdelle firmalle. Ja tietenkin firman on sitonut yrittäjän kädet "teet töitä vain meille, meidän ehdoilla ja me sanelemme hinnat". Moni sydämestään kuski tai vaikka metsäkoneyrittäjä on tuollaisiin virityksiin lähtenyt mukaan. Aina ei asenne ja sydän riitä, vaan hyväksikäytön estämiseksi tarvitaan myös taskulaskinta.

Suomessa politiikka on suosinut 90-luvulta lähtien suosinut sitä, että pakko on paras motivaattori. Ongelmat ratkeavat kun nuoret pakotetaan korvausten menettämisen uhalla yhteishakuun ja kun korvauksia pienennetään, niin routa porsaan työhön ajaa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan seurannasta pudonneiden ihmisten määrä on jo ajat sitten ylittänyt 50 000 henkeä ja lähenee varmaan 100 000:ta. Okei kepukka on ajanut pois hakemasta Kelan korvauksia, mutta epäilen, että nuokin syrjäytyneet tulevat muodostamaan melkoisen menoerän yhteiskunnalle tulevina vuosikymmeninä.Ihmiset ovat pudonneet turvaverkon läpi ja epäilen, että ne päivittäiset tekemiset ovat jotain aivan muuta kuin yhteiskuntaa eteenpäin ajavaa työtä.

Sama laulu jatkuu ja nyt pitäisi leikata työttömyyskorvauksia, että saataisiin entinen alempi keskiluokka entistä nopeammin perspektiivittömään palvelutyöhön pikkurahalla.

 

[yrjö]

Rakenteellisen työttömyyden rajahan taitaa mennä jossain 3-4% tuntumassa. Eli täystyöllisyyteen on mahdotonta käytännössä päästä. Tuossa 3-4% työttömyys prosentissakin on aloja jotka joutuvat oikeasti kilpailemaan verisesti ja rahalla tekijöistä.

Ehkä Belgian kokoisessa valtiossa, harvaan asutussa jäykähköjen ehtojen Suomessa voi olla hyvinkin jopa 7%.

 

[Herman30]

Kova on hallituksella halua saada aikaan taas työväen kapina. Onhan edellisestä jo kulunut 100vuotta. Mutta sitähän historia on, ympäri mennään ja yhteen tullaan.

 

[Lunni]

Ja tietenkin firman on sitonut yrittäjän kädet "teet töitä vain meille,

Tuosta vain sen verran, että jos ammatinharjoittaja työskentelee vain yhdelle yritykselle, verottaja alkaa nopeasti pitämään toimintaa palkkatyönä. Tai ainakin ennen piti.

 

[Lunni]

Tämä taas menee "suorituksen mittaamisen" piikkiin.

Eräs viisaus jonka joskus luin, kuului että ensin pitäisi ymmärtää mitä halutaan mitata, ja sitten ymmärtää mittareita.

Olen minäkin ollut työpaikassa jossa tehokkuutta mitattiin koodirivien mukaan. Ei se minulle ollut ongelma pudotella sulkeita eri riveille, mutta tyhmää se oli.

function foo(foo, bar)
{
if(foo)
{
return foobar
}
else
{
return barfoo
}
}

noin niikuin esimerkiksi.. mutta jos tuota halutaan niin ok...

Tai HelplessDesk jossa mittana oli ratkaistut caset. Hiiren piuhan yhdistäminen oli nyt vähän nopeampi kuin ongelmat SQL-kannan nopeuden kanssa. Jälkimmäinen tuotti pirun paljon rahaa yritykselle, mutta sen ongelman ratkaiseminen sai työntekijän näyttämään huonolta mittareissa. Mutta kun kerran tehokkuutta haettiin...

 

[baikal]

Tuosta vain sen verran, että jos ammatinharjoittaja työskentelee vain yhdelle yritykselle, verottaja alkaa nopeasti pitämään toimintaa palkkatyönä. Tai ainakin ennen piti.

No ei nykyään ihan helposti, riippuu varmaan alasta työn luonteesta aika paljon.

 

[baikal]

Kannattaa huomata muuten eräs asia "suomalaisesta yrittämisestä". Melkoinen osa yrityksistä toimii yhteiskunnalta tulevalla tulovirralla. Melkoinen määrä erilaisia kuljetusyrityksiä, sote-palveluita, takseja, hieromalaitoksia ja fysikaalisia hoitoloita, löytyy huoltoyrityksiä, tuontipalveluita...hirmuinen määrä erilaista ""yrittelyä"", jonka takeena on kassavirta yhteiskunnalta. Veronmaksajilta, miten vaan. Tämä yrittelyn laji on Suomessa huitsin suuri.

Julkisen sektorin osuus tavalla tai toisella koko taloudesta on räjähtänyt aikoja sitten käsistä. Se takaa ainakin sen, että veronmaksaja saa huokailla ja ähkyä huononevien ja saatavuudeltaan heikentyvien palvelujen parissa....vaikka maksaa saa silmät pullollaan joka päivä. No, johan sitä Juhannukselta taitaa päästä tienaamaan omaankin pussiin. Jotta koko talous ylipäätään pyörisi, on verotettava entistä lujemmin koko ajan....jossain kohtaa tulee seinä eteen.

Nythän tätä viivytystaistelua on käyty siten, että otetaan köyhimmiltä, riisutaan etuja ja nostetaan maksuja, huononnetaan palveluita ja niiden saatavuutta. Mitäpä tässä on tätä menoa kohta enää jäljellä: ainiin, ne yrittäjät, jotka elävät valtion ja kuntien tulovirrasta. Byrokratia ja paljon komeita rakennuksia. Tyhjiä seiniä, joissa automaatti kehottaa palaamaan asiaan ensi tiistaina, puhelu maksaa 1.98 e min. plus 22 senttiä plus alvi.

 

[jurppi]

Sama laulu jatkuu ja nyt pitäisi leikata työttömyyskorvauksia, että saataisiin entinen alempi keskiluokka entistä nopeammin perspektiivittömään palvelutyöhön pikkurahalla.

Tai voisiko johtua siitä että ne jaettavat rahat ovat vähenemässä, samalla kun tuensaajien kokonaismäärä yhä lisääntyy?

Suomessa on maailman korkein kokonaisveroaste..Se osoittaa että meillä ainakin yritetään verottaa maksimaalisesti jotta saataisiin yhä lisää jaettavaa niin työttömille, asumistukea tarvitseville kuin kaikille muille sosiaaliturvan varassa eläville. Velkaakin otetaan lisää aivan yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Ja, vaikka saataisiin juuri ja juuri kerättyä yhteiskunnalle saman verran jaettavaa kuin aiemmin, niin rahan tarvitsijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta yhä suuremmaksi. Esimerkiksi edellistalvena meille muutti 30.000 uutta elätettävää.

Jokainen voi miettiä sitä kuinka yksittäisen ihmisen osuudelle käy kun kokonaispottia joudutaan varojen puutteessa jakamaan yhä useammalle?