Pitkäaikaistyöttömyys on monimutkainen ilmiö eikä edes elämäntapatyöttömiä voi niputtaa yhteen nippuun...siellä on ihan varmasti monenlaisia terveysongelmia ja aivan erityiseti mielenterveysongelmia, joita nykyinen järjestelmä ei kykene riittävän hyvin ja ajoissa tunnistamaan.
Onhan siellä varmasti niitäkin jotka ovat yksinkertaisesti laiskoja ja näiden kohdalla pakkotyö on varmasti ihan hyvä idea, mutta sitä pakkotyötähän on jo nyt jossain muodossa ja on vieläpä lähes palkatonta pakkotyötä. En tiedä tilastoja siitä miten moni pitkäaikaistyötön tuota kautta ohjautuu palkallisiin töihin, mutta uskallan veikata että hyvin harva. Työnantajille tuosta on toki iso hyöty, kun ei tarvitse maksaa työntekijälle edes minimipalkkaa.
Lisää pakolaisia, niin ei tarvitse makssaa sitäkään vähää. Kokonaan toinen asia on sitten se että kuka sen tukityöllistämisen maksaa jos veronmaksajat loppuvat kesken
Yritykset eivät ainakaan maksa...ne haluavat lisää tukia, verohelpotuksia ja halpatyövoimaa.
Jos yrityksen kilpailukyky perustuu pelkästään alle TES'in minimipalkalla tehtävään työhön alkaa kyseisen yrityksen ja ehkä koko toimialan kannattavuus olla jo vaakalaudalla. Toki tällaisia toimialoja löytyy erityisesti maatalouden piiristä ja ehkä muiltakin aloilta. Niissäkin perusongelman muodostaa osaltaan myös kaikenlaiset muut elintarviketuotantoon liittyvät tukijärjestelmät.
Mutta periaatteessa ja käytännössäkin suomalaisten teollisuusyritysten kilpailukyky muodostuu kokonaisvaltaisesta osaamisesta. Näillä toimialoilla alkaa olla jo puutetta riittävän osaavista ja motivoituneista työntekijöistä. Vaikka yritykset järjestäisivät koulutuksenkin niin usein ongelmaksi muodostuu myös työntekijöiden haluttomuus muuttaa/vaihtaa paikkakuntaa työn perässä.
Toisaalta aina ei ole kysymys laiskuudestakaan. Suomessa sosiaaliturva (työttömyyspäivärahat, harkinnanvaraiset sosiaalituet, asumistuet jne.) antaa mahdollisuuden pärjätä ja elää minimitasolla käytännössä ilman työntekoa. Tai ainakaan sitoutumista jatkuviin työsuhteisiin jne. Jos/kun joillakin on mahdollisuus tehdä (ns. "pimeitä") tilapäistöitä ja ansaita silloin tällöin ylimääräisiä tuloja, niin sitoutuminen vakinaiseen työhön ei kykene taloudellisessa mielessä parantamaan kyseisen henkilön elintasoa. Päinvastoin.
Tähän kokonaisuuteen tulisi löytää asiallisia ratkaisuja. Sellaisia varmasti onkin, mutta meillä on oma poliittinen äärivasemmistomme joka näkee mieluummin ratkaisuna vaikka koko yhteiskunnan tuhoutumisen kuin että haluaisi uudistaa mm. sosiaali-/työllisyysturvan rakenteita, aikojen myötä toteutuneita yhteiskunnallisia muutoksia vastaaviksi.
Ei en usko että yhteiskunnan kehitykseen löytyy parannuksia poliittisille ratkaisuilla. Siksi olen painottanut yksittäisten henkilöiden omaa vastuuta itsensä ja lähipiirinsä hyvinvoinnin ja tulevaisuuden osalta. Toki suurin osa kansalaisista on näin myös tehnyt. Valtio ja poliitikot tekevät ja päättävät mitä haluavat..ja tehkööt he niin, ei sille mitään voi. Demokraattisessa markkinataloudessa ihmisillä on kuitenkin oma vapautensa ja mahdollisuutensa menestymiseen omilla ratkaisuillaan, kovalla työllä sekä/tai itsenäisellä yrittämisellä. Tottakai kaikki tämä voi joskus edellyttää "uhrautumista", muuttoa työpaikan saamiseksi, jopa ulkomaille asti.
Tottakai minä tiedän vasta-argumentit:
"kaikki eivät ole hyväosaisia, eikä sairaat tai syrjäytyneet kykene mitenkään selviämään ilman sosiaaliturvaa" Minä tiedän ja ymmärrän tämän oikein hyvin. Näinhän se on.
Me kaikki tiedämme kuitenkin sen että Suomessa, huomattava osa sosiaaliturvan käyttäjistä, ei suinkaan ole niin sairaita, syrjäytyneitä tai heikko-osaisia etteikö yhteiskunta tarjoaisi heille myös muita vaihtoehtoja. Liiankin paljon on heitä jotka tarkoituksella haluavat ikään kuin työkseen hyödyntää yhteiskunnan järjestämiä palveluita, vaikka he tosiasiallisesti eivät olisikaan niiden tarpeessa. On ymmärrettävää että vaikeina aikoina syntyy tarvetta työttömyystukeen jne., mutta kun ajat ja konjuktuurit paranee myös työhön palaamisen tulee olla houkuttelevaa.
