Työllisyyden näkymät

Miten työllisyys kehittyy seuraavan 3 vuoden jaksolla

  • Työpaikat vähenevät n 10% tai enemmän

    Ääniä: 36 38.7%
  • Työpaikat vähenevät n 3% tai vähemmän

    Ääniä: 26 28.0%
  • Työllisyystilanne pysyy samana, kuin 2015 kesäkuussa

    Ääniä: 14 15.1%
  • Työpaikat lisääntyvät n 3% tai enemmän

    Ääniä: 22 23.7%
  • Työpaikat lisääntyvät n 10% tai enemmän

    Ääniä: 0 0.0%
  • Tulemme tarvitsemaan maahanmuuttoa työpaikkojen täyttämiseksi

    Ääniä: 2 2.2%

  • Äänestäjiä yhteensä
    93
  • Äänestys suljettu .
Tuntuu, että hankalaa on,oli olot mitä tahansa. Kaverin kanssa riitautuu yhteisessä firmassa, ahneus tulee ystävyyden väliin. Vieraalla yrittää venyä liikaa ja pimahtaa. Tehdashommissa istuu paskalla ja ahdistaa, kun ei oo ammattilainen päivän opetuksen jälkeen. Pomot pyörii ja kaikilla ressi päällä. Firmat on kiikun kaakun yhden ison tilaajan varassa. Yks ylläri ja paniikki päällä.

Missä on ne päivät, kun ihmisten silmissä oli luottamus toiseen, usko huomiseen ja ajatus, että yhdessä pärjätään ja tehään jotain hienoa. Tilalla jatkuva epäily, kyräily ja pelot monista asioista. Luottoa ei ole kumpaankaan suuntaan, ja kaikki ettii helpointa tietä edetä. Sanaa rehellisyys ei löydy enää kuin tietosanakirjasta.

En minä valita, mulla on duunia. Ei millään lailla unelmaduunia, mutta suoriudun hyvin. Palkka on ihan naurettava, mutta saanpahan puuhailla aikalailla omaan tahtiin. Mielenterveysasiakkaat luo oman kuplan, minkä sisältä kotio omaan normaaliin, mutta samapa tuo.

Kaikista pahinta on ajatus, että vaikka veli @Woodsman kutsuisi hommiin, en välttämättä enää usko itteeni ja pettymyksen tuotto on lähes väistämätön. Ja nyt sitten kun skaalataan väestöön, huomataan, miten jumissa työkenttä on ja syyt ovat kasvaneet syvälle. Pettymysten, ahneuden, epäreiluuden ja kusettamisen vuosikymmenet ovat pistäneet meidät ihan sekaisin. Aika vaikea on kuvitella, että yhden kahden asian puimisella koko työkulttuurin vinoumat saataisiin korjattua.

En mä oikeastaan haluais kun tehä duunia sen 160h kuukaudessa, mennä himaan, maksaa laskut ja elää seuraavaan palkkapäivään jäljellejäävillä rahoilla. Nyt kun sekin on unelma, niin ressiä pukkaa. Ja kuutamokeikkaa. Viraapelihommia. Sekin on pois meiltä kaikilta että moni joutuu harrasteemaan verokirjatta että pärjää.

On jumalauta korjattavaa systeemissä, niinku kaveri sano irtisanomislappu kourassa.
 
Tuntuu, että hankalaa on,oli olot mitä tahansa. Kaverin kanssa riitautuu yhteisessä firmassa, ahneus tulee ystävyyden väliin. Vieraalla yrittää venyä liikaa ja pimahtaa. Tehdashommissa istuu paskalla ja ahdistaa, kun ei oo ammattilainen päivän opetuksen jälkeen. Pomot pyörii ja kaikilla ressi päällä. Firmat on kiikun kaakun yhden ison tilaajan varassa. Yks ylläri ja paniikki päällä.

Missä on ne päivät, kun ihmisten silmissä oli luottamus toiseen, usko huomiseen ja ajatus, että yhdessä pärjätään ja tehään jotain hienoa. Tilalla jatkuva epäily, kyräily ja pelot monista asioista. Luottoa ei ole kumpaankaan suuntaan, ja kaikki ettii helpointa tietä edetä. Sanaa rehellisyys ei löydy enää kuin tietosanakirjasta.

En minä valita, mulla on duunia. Ei millään lailla unelmaduunia, mutta suoriudun hyvin. Palkka on ihan naurettava, mutta saanpahan puuhailla aikalailla omaan tahtiin. Mielenterveysasiakkaat luo oman kuplan, minkä sisältä kotio omaan normaaliin, mutta samapa tuo.

Kaikista pahinta on ajatus, että vaikka veli @Woodsman kutsuisi hommiin, en välttämättä enää usko itteeni ja pettymyksen tuotto on lähes väistämätön. Ja nyt sitten kun skaalataan väestöön, huomataan, miten jumissa työkenttä on ja syyt ovat kasvaneet syvälle. Pettymysten, ahneuden, epäreiluuden ja kusettamisen vuosikymmenet ovat pistäneet meidät ihan sekaisin. Aika vaikea on kuvitella, että yhden kahden asian puimisella koko työkulttuurin vinoumat saataisiin korjattua.

En mä oikeastaan haluais kun tehä duunia sen 160h kuukaudessa, mennä himaan, maksaa laskut ja elää seuraavaan palkkapäivään jäljellejäävillä rahoilla. Nyt kun sekin on unelma, niin ressiä pukkaa. Ja kuutamokeikkaa. Viraapelihommia. Sekin on pois meiltä kaikilta että moni joutuu harrasteemaan verokirjatta että pärjää.

On jumalauta korjattavaa systeemissä, niinku kaveri sano irtisanomislappu kourassa.

Kyllä sun jutussa totuuden siemen on. En kuvittelekaan, että kukaan syntyisi laiskaksi tai haluaisi heti nuoresta saakka elää systeemin varassa. Pitkät laihat vuodet ovat antaneet kipeää monelle ihmiselle, joku niistä on pärjännyt yli ja taas joku on iäksi katkeroitunut ja menettänyt työkykynsä.
Se vaan on kumma, että kuka noista ihmisistä ottaa vastuun, kenen tehtäväksi jää heidän työkykynsä palauttaminen jne?
 
Last edited by a moderator:
Tuntuu, että hankalaa on,oli olot mitä tahansa. Kaverin kanssa riitautuu yhteisessä firmassa, ahneus tulee ystävyyden väliin. Vieraalla yrittää venyä liikaa ja pimahtaa. Tehdashommissa istuu paskalla ja ahdistaa, kun ei oo ammattilainen päivän opetuksen jälkeen. Pomot pyörii ja kaikilla ressi päällä. Firmat on kiikun kaakun yhden ison tilaajan varassa. Yks ylläri ja paniikki päällä.

Missä on ne päivät, kun ihmisten silmissä oli luottamus toiseen, usko huomiseen ja ajatus, että yhdessä pärjätään ja tehään jotain hienoa. Tilalla jatkuva epäily, kyräily ja pelot monista asioista. Luottoa ei ole kumpaankaan suuntaan, ja kaikki ettii helpointa tietä edetä. Sanaa rehellisyys ei löydy enää kuin tietosanakirjasta.

En minä valita, mulla on duunia. Ei millään lailla unelmaduunia, mutta suoriudun hyvin. Palkka on ihan naurettava, mutta saanpahan puuhailla aikalailla omaan tahtiin. Mielenterveysasiakkaat luo oman kuplan, minkä sisältä kotio omaan normaaliin, mutta samapa tuo.

Kaikista pahinta on ajatus, että vaikka veli @Woodsman kutsuisi hommiin, en välttämättä enää usko itteeni ja pettymyksen tuotto on lähes väistämätön. Ja nyt sitten kun skaalataan väestöön, huomataan, miten jumissa työkenttä on ja syyt ovat kasvaneet syvälle. Pettymysten, ahneuden, epäreiluuden ja kusettamisen vuosikymmenet ovat pistäneet meidät ihan sekaisin. Aika vaikea on kuvitella, että yhden kahden asian puimisella koko työkulttuurin vinoumat saataisiin korjattua.

En mä oikeastaan haluais kun tehä duunia sen 160h kuukaudessa, mennä himaan, maksaa laskut ja elää seuraavaan palkkapäivään jäljellejäävillä rahoilla. Nyt kun sekin on unelma, niin ressiä pukkaa. Ja kuutamokeikkaa. Viraapelihommia. Sekin on pois meiltä kaikilta että moni joutuu harrasteemaan verokirjatta että pärjää.

On jumalauta korjattavaa systeemissä, niinku kaveri sano irtisanomislappu kourassa.

Olet hyvin kärryillä ruohonjuuritason ongelmista ja pääsemässä pikku hiljaa asia ytimeen. Itse olen ollut poissa työelämän kuvioista, vaikka oman alan eli tietotekniikan työpaikkoja on joka lähtöön niin juurikin tälläinen ihmisten käyttäytyminen saa vieroksumaan jonkin korporaation kaleeriorjaksi menemistä vaikka siitä saisikin todnäk noin viisi donaa kuussa monopolirahaa. Pelkästään kun vilkaisee muita työntekijöitä niin näkee ulkonäön perusteella kuin "hyvin" siellä menee eli stressin takia kortisoliarvot ovat korkealla eli lihaksia ei nimeksikään, kunnon michelinvartalo, hiukset lähtee päästä, nivelvaivoja, korkeeta verenpainetta, uniongelmia, jne. Toisin sanoen 30-vuotiaat näyttävät enemmänkin 50-vuotiailta.

Kaiken lisäksi ihmiset alkavat kyseenalaistaa oman työnsä merkityksellisyyden ihan oikeutetusti, mutta tälläinen edistys ei ole korporaatioiden johdon mieleen, koska ihmisten pitäisi vääntää kampea hymy naamalla. Yleensä korporaatioiden lakeijat haluavat korostaa, että jokin työpaikka vaatii intohimoista suhtautumista niin nohevana jantterina kyseenalaistan tämän pelkästään kysymällä että mitä intohimo tarkoittaa. Usein vastaus on jotain heidän oma korvien välin tuote kun taasen sanan historia on juontuu latinan kielen passio-sanasta joka tarkoittaa kärsimystä (esim. Passion of the Christ-leffa). Stoalaisessa mielessä tämä tarkoittaa että kärsimys pitää prosessoida tyynesti ja ilman valituksia. Tässä kohtaa menee yleensä pullat väärään kurkkuun, esirippu aukeaa ja päästään puhumaan duunin oikeasta luonteesta mikä yleensä tarkoittaa että haettu henkilö pitää olla hyvin spesialisoitu vääntämään kampea eikä ole kykeneväinen mihinkään muuhun kuten esim kellokoneistossa on useita erilaisia rattaita mutta sopivat vain yhteen koloon ja ilman kelloa rattaalla ei ole mitään arvoa.

Tämän ympäristön tarkoitus on luoda ihmisiä, jotka eivät usko omaan potentiaaliin ollenkaan ja ainoa tapa pärjätä tässä maailmassa on rakastaa tehtaan syövereissä olevaa kampea. Ja tämän rakkaussuhteen korvaukseksi saat monopolirahaa, jolla ei ole mitään todellista arvoa vaan koko arvo on korvien välin tuote. Kaikkein hauskinta tässä kuviossa on se, että ihmiset ovat myyneet tämän ajatuksen itselleen eli juoneet tätä Mehukattia niin paljon että ovat alkaneet uskoa että kammen vääntämisessä yhdistyy materiaalinen ja henkinen elämä ja tätä uskomusta levitetään muiden ihmisten kalloon.

Tämä järjestelmä tulee tappamaan itse itsensä eli ihmiset, jotka tähän osallistuvat, ja niin kauan kuin tämä järjestelmä luhistuu vain muutaman henkilö kerrallaan niin nämä ulkopuoliset hlöt tullaan leimaamaan kaikenlaisina terroristeina kuten Björn Walhroos jokin aika sitten kommentoi ns. downshiftaajista.
 
Tätähän minä olen aina jankuttanut, kun olen asiaan saanut lähipiirin kautta tutustua.
Kun tekee tunnin lenkin vaikkapa Kauniaisissa tai Westendissä, niin kohtaa ihan eri maailmassa olevia ihmisiä kuin vaikkapa Kontulassa, Jakomäessä, Suvelassa tai Havukoskella.
0-40 sopparilla ja tonnin bruttona tienaava siivooja tms. ei oikein voi ymmärtää, että salkunhoitaja oli niin tyytymätön 100 tonnin vuosipalkkaansa että piti kantaansa tehostaa parilla niskalaukauksella.

”Hyvissä töissä olevat ihmiset ovat omassa kuplassaan. Ei siinä paljon ajatella muita.”

Terveystalon johtava työterveyspsykologi: "Paskaduunit ovat raskaita ja usein niissä kohdellaan ihmistä kuin likaämpäriä"
11.9.2018 07:52 | päivitetty 11.9.2018 08:00
TyöelämäJohtaminenTyöhyvinvointiTyöterveys

f19127c1-9577-32fc-8de3-16c0ecfc1896

Hyvin johdettuna siivoustyö ei ole paskaduuni.

Työelämä
Terveystalon johtava työterveyspsykologi: "Paskaduunit ovat raskaita ja usein niissä kohdellaan ihmistä kuin likaämpäriä"
11.9.2018 07:52 | päivitetty 11.9.2018 08:00
TyöelämäJohtaminenTyöhyvinvointiTyöterveys

Jos huonosti johdettuja töitä ja työympäristöjä kehitetään, voi paskaduuni muuttua hyväksi työksi.

Terveystalon johtava työterveyspsykologi, liikkeenjohdon konsultti Antti Aro nostaa avaa uudessa kirjassaan keskustelun niin sanotuista paskaduuneista.

”On epä-älyllistä väittää, ettei paskaduuneja olisi, ja sellainen väite on myös vaarallinen”, hän toteaa teoksessa Työilmapiiri kuntoon. Kirjan on tänä vuonna julkaissut Alma Talent, joka kustantaa myös Talouselämää.

Aron mukaan väite, että paskaduuneja ei ole, johtaa siihen, ettei huonosti hoidettuja ja johdettuja työympäristöjä kehitetä.

”Paskaduunit ovat raskaita ja usein niissä kohdellaan ihmistä kuin likaämpäriä. On tosiasia, että monet työt on johdettu ja järjestetty niin heikosti, että niissä on vaikea kokea merkityksellisyyttä”, sanoo Aro.

Tällaisia töitä on muun muassa palvelu-, hoiva- ja siivousaloilla.

”Ääriesimerkkinä siivousfirmassa voi olla sellainen kulttuuri, että ihmisille huudetaan ja kun he kysyvät esimiehiltä jotain, niin heille ei vastata.”

Kyse ei siis ole niinkään itse työ sisällöstä vaan tavasta järjestää se ja kohdella henkilöstöä. Aron mukaan melkein kaikki työ voi olla työntekijälle merkityksellistä, jos työoloja kehitetään.

”On selvää, että monet alat ovat niin kilpailtuja, että katteet ovat hyvin alhaisia. Ihmisten kohteleminen ihmisinä ei kuitenkaan maksa mitään. Näissä työpaikoissa voitaisiin myös miettiä tauotuksia ja muita työoloihin liittyviä asioita.”

Kun työolot ovat kurjat ja palkka huono eivät ihmiset sitoudu työhön.

”Nämä työt on kuitenkin tehtävä. Nyt näyttää siltä, että työmarkkinat ovat yhä enemmän jakautumassa kahtia, paskaduuneihin ja muihin töihin. Tämä on merkki luokkayhteiskunnan voimistumisesta”, Aro sanoo.

Useat raskaat työt ovat läpikotaisin rationalisoitu ja kellotettu. Aron mukaan tämä tekee työstä mekaanista ja raskasta.

”Tämä kehitys alkoi jo sata vuotta sitten Taylorismin myötä. Se on ihmisen hyvinvoinnilla huono malli.”

Suomeksi Frederick Winslow Taylorin kirja Tieteellinen liikkeenhoito ilmestyi jo 1914.

Huonoista, raskaista töistä ei Suomessa juuri puhuta.

”Hyvissä töissä olevat ihmiset ovat omassa kuplassaan. Ei siinä paljon ajatella muita.”

https://www.talouselama.fi/uutiset/te/7766880f-2e67-3653-9cc9-f0fb05fb62ee
 
Toisaalta sama toistuu myös toisin päin. On harvinaista nähdä asioita monelta näkökulmalta ja ennenkaikkea muulta kuin siitä omasta näkövinkkelistä.
Koskee myös itseäni, vaikka yritän myös nähdä niitä muitakin vinkkeleitä.
 
Tilastokeskus julkaisi taas ansiojakauman.
Katso liite: 24015
https://www.stat.fi/til/pra/2017/pra_2017_2018-09-13_tie_001_fi.html
Tämä kannattaa muistaa kun puhutaan suurituloisista. Siihen pääsee jo 2600 €/kk tuloilla. Sen jälkeen voikin jo kiristää verotusta suurituloisilta vaalipuheissa.

Tässä viime vuosina, eräs demari poliitikko määritti kaikki alle 3000 euroa kuukaudessa ansaitsevat pienituloisiksi. Eräs kokoomuskalkkuna myös äimisteli jatkuvaa pulinaa pienituloisista. Tuhahti, että ansaitseeko joku oikeasti alle 2600 euroa kuukaudessa.
 
Tilastokeskus julkaisi taas ansiojakauman.
Katso liite: 24015
https://www.stat.fi/til/pra/2017/pra_2017_2018-09-13_tie_001_fi.html
Tämä kannattaa muistaa kun puhutaan suurituloisista. Siihen pääsee jo 2600 €/kk tuloilla. Sen jälkeen voikin jo kiristää verotusta suurituloisilta vaalipuheissa.

Ja 50 tonnia vuodessa bruttona eli noin 2500 kuussa nettona nostaa ihmisen juhlapuheissa jo peräti rikkaiden joukkoon. Kyllä tuollaiseen ökyilyyn pitää jo iskeäkin kiinni kuin sika limppuun :rolleyes:
 
Deja vu. Mitähän sitä tänään valmennettaisiin niin, että projektin hommatkin etenisivät?


Nuoret aikuiset eivät tee töissä mitään siksi, että niin on ollut ennenkin tapana – Diginatiivi haluaa esimieheksi pomon sijasta valmentajan
Kolmikymppiset katsovat työelämää toisin kuin vanhemmat sukupolvet. Heille työllä pitää olla merkitys ja tehtävät tulee perustella.
työelämä
17.9.2018 klo 06:00
13-3-10381675.jpg

Hotelliketju Scandic on valjastanut puhelimet perehdytykseen ja yhtiön sisäiseen viestintään.Mårten Lampén / Yle

Työpaikoilla ahertaa sukupolvi, jolla on kasvanut puhelin käteen kiinni.
– Vaikka se on pieni asia, esimiehet miettivät aina, miten saadaan selitettyä, että se ei ole ok, Vaasan yliopiston tutkijatohtori Susanna Kultalahti sanoo.
Hän tutki väitöskirjassaan (siirryt toiseen palveluun) Y-sukupolven odotuksia työelämästä ja johtajista. Y-sukupolvi eli milleniaalit ovat vuosina 1980–1995 syntyneiden sukupolvi.
Joissakin yhteyksissä heitä kutsutaan diginatiiveiksi. Nyt milleniaalit ovat molemmin puolin kolmikymppisiä, jotka ovat koko ikänsä tottuneet tietotekniikkaan sekä työssä että muussa elämässä.
Suhde puhelimeen kuvastaa sitä, miten milleniaalit suhtautuvat elämään ja työhön eri tavoin kuin vanhemmat sukupolvet.
Y-sukupolvi kysyy, miksi oma puhelin ei saa olla joka hetki mukana työtakin taskussa.

Nuori sukupolvi oppii erilailla
Hotelliketju Scandicissa nuorimpien työtä tekevien sukupolvien suhde teknologiaan on käännetty hyödyksi. Puhelimet on valjastettu uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja työyhteisön rakentamiseen.
Yrityksessä on otettu käyttöön oppimisympäristö, jossa perehdytysasioita kerrotaan lyhyiden tietoiskujen ja videoiden muodossa. Samaa alustaa käytetään myös yhtiön sisäiseen viestintään.
– Halusimme tulla tähän päivään liittyen oppimiseen, viestintään ja läsnäoloon, Scandicin henkilöstöpäällikkö Emilia Sarkia sanoo.
13-3-10381725.jpg

Hotelliketju Scandicin henkilöstöpäällikkö Emilia Sarkia.Mårten Lampén / Yle
Scandicilta on meriittien perusteella lupa odottaakin nykyaikaista perehdyttämistä uusille työntekijöille. Ketju on valittu suurten yritysten sarjassa Suomen parhaaksi työpaikaksi (siirryt toiseen palveluun) kahtena peräkkäisenä vuotena.
Hotelliketjulla on Suomessa 2 400 työntekijää. Sen ravintoloissa ja hotelleissa työskentelee paljon muun muassa ravintolatyöntekijöitä, vastaanottovirkailijoita, muuta hotellihenkilökuntaa sekä heidän esimiehiään.
Perehdytysvideot, lyhyet tekstit ja mahdollisuus niiden kommentointiin antavat tuntumaa siitä, miten vielä Y-sukupolveakin nuorempi Z-sukupolvi tulee muuttamaan työelämää. Z-sukupolveen kuuluvat vuoden 1995 jälkeen syntyneet eli alle 23-vuotiaat.
– Oppimisen kannalta heillä ei ole pinnaa tai tarvetta lukea pitkiä tekstejä, koska asia on totuttu googlettamaan, Kultalahti sanoo.

Perustele – älä komenna
Y-sukupolven johtamista pähkäillään yritysten johdossa edelleen, vaikka seuraavakin sukupolvi eli vuoden 1995 jälkeen syntynyt Z-sukupolvi on aloitellut työelämäänsä. He jäävät tässäkin jutussa hieman sivuun, sillä niin nuoria ei tutkijatohtori Kultalahden mukaan ole vielä juurikaan tutkittu työelämässä.
Milleniaaleja on kuvattu vaikeiksi johdettaviksi. Kasarit ja ysärit haluavat kehittää osaamistaan eivätkä tylsistyä. Esimieheltä odotetaan tukea ja sparrausta, eikä työskentelytapoja niellä purematta.
Jos Y-sukupolvelaiselle antaa töissä ohjeen, hän kysyy sille todennäköisesti pian perusteluja.
– Kaikki haluavat perusteluja. Se, että joku uskaltaa pyytää perustelun ääneen, on kaikkien etu, Sarkia sanoo.
Sarkian mukaan kyseenalaistaminen on tervetullutta, koska se ravistelee myös työpaikan kangistuneempia ihmisiä.
13-3-10381807.jpg

Kim Sjöblom ottaa hotellivieraat vastaan Helsingissä Scandic Park -hotellissa.Mårten Lampén / Yle
Milleniaalit on kasvatettu jo koulussa haastamaan ja nostamaan epäkohdat esille, Kultalahti sanoo. Nykyisin ei välttämättä tyydytä siihen, että jokin asia on olemassa vain olemisen vuoksi.
Sarkia kertoo, että Scandicin johtamisfilosofiaan kuuluu antaa tekemiselle aina perustelu. Puhelin pysyy paremmin takahuoneessa, jos kerrotaan, että sen käyttö heikentää asiakaskokemusta. Puhelimeen uppoutunut asiakaspalvelija ei houkuttele asioimaan.

Pomoksi halutaan personal trainer
Käsitys esimiehestä on tutkimusten mukaan muuttunut.
– Vanhemmille sukupolville esimies on auktoriteetti, kun taas nuoremmalle polvelle hän on valmentaja, coach-tyyppinen sparraaja, Kultalahti sanoo.
Kunnioitusta ei ansaita asemalla, vaan sanoilla ja teoilla.
Sekä tutkijatohtori Kultalahti että Scandicin henkilöstöpäällikkö Sarkia puhuvat valmentavasta johtamisesta. Siinä esimies on työtiimiä varten. Ajattelussa esimiehen tehtävä on pitää huolta siitä, että työntekijät pystyvät tekemään oman työnsä mahdollisimman hyvin.
Kultalahti kertoo olevansa hyvin viehättynyt myös vertaukseen esimiehistä personal trainereina eli henkilökohtaisina valmentajina. Tavallisesti personal trainer viittaa kuntoharjoittelun ohjaajaan, joka pitää huolta liikuntatavoitteiden saavuttamisesta. Termi sopii myös työelämään ja y-sukupolven käsitykseen toivotusta esimiehestä.
– Se haastaa koko tämän päivän esimiestyön ja sen, mitä ylipäätään tarkoitamme esimiehillä, Kultalahti sanoo.

Esimies on sinun tulevaisuuttasi varten
Personal trainer -esimiehen pitäisi tuntea työntekijän taitotaso ja tavoitteet. Odotuksena on, että esimies auttaa työntekijää kohti päämääräänsä – jopa silloin, kun tavoite on jossakin organisaation ulkopuolella.
Y-sukupolvella on diagnosoitu jatkuva oppimisen jano, eikä samaan työpaikkaan haluta välttämättä sitoutua kuin muutamaksi vuodeksi.
– Silloin esimiehisyys ei liity ainoastaan nykyiseen organisaatioon tai työtehtävään, vaan alaisen koko uraan, Kultalahti sanoo.
13-3-10381798.jpg

Hotelliketju Scandicilla on Suomessa 2 400 työntekijää.Mårten Lampén / Yle
Tsemppaaminen on kivaa, mutta tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös omien heikkouksien näkemistä. Valmentavan esimiehen tehtävä on toisinaan kertoa, jos työntekijä ei ole vielä valmis ottamaan uusia vastuita.
– Hyvä valmentaja miettii, mitä voitaisiin tehdä, jotta päästään oikeaan suuntaan. Siitä alkaa muotoutumaan kehityspolku, Scandicin henkilöstöpäällikkö Sarkia sanoo.
Jos ura urkeneekin jossakin muualla, voi osaavan työntekijän lähtö uusiin haasteisiin olla esimiehelle paitsi menetys, myös ilon aihe.
– Esimiehet ovat välillä super-ylpeitä ihmisistä, joita ovat pystyneet tukemaan polun varrella, Sarkia sanoo.

Palautetta – paljon ja usein
Y-sukupolven työntekijä odottaa saavansa palautetta. Jäykän, esimieheltä erikseen tulevan palautteen sijaan toiveissa on saada huomiota arjen keskellä. Scandicin Sarkia sanoo palautekulttuurin olleen jo pitkään hotelliketjussa tapetilla.
– Vahvassa palautekulttuurissa kuka tahansa voi pyytää ja antaa palautetta keneltä tahansa.
Sarkian havainto on, että vanhempiin ikäluokkiin verrattuna nuoremmilla on enemmän keskustelutaitoja nostaa asioita esille. Ennen kaikkea palautteen vaivaton antaminen ja vastaanottaminen on onnistuneen organisaatiokulttuurin ja hyvän luottamuksen ansiota.
– Jos palaute on 80-prosenttisesti kannustavaa ja positiivista, ihmisellä on olo, että olen hyvä ja hyväksytty tällaisena, sekä teen oikeita asioita.
Sarkia sanoo, että jos myönteistä palautetta annetaan tarpeeksi, ihmiset osaavat ottaa paremmin vastaan myös korjaavan palautteen. Molemmat ovat opeteltavissa olevia taitoja.

Malttia vanhemman pomon kanssa
Joskus palautteennälkä, johtamiseen kohdistetut odotukset ja uskallus pyytää perusteluja johtavat törmäyskurssille.
Mitä tehdä, jos on vaikea ymmärtää vanhemman sukupolven johtajaa? Johtajaa, joka antaa palautetta kerran vuodessa kehityskeskustelussa ja johtaa enemmän käskyillä kuin perustelluilla ratkaisuilla.
Tutkijatohtori Kultalahden mukaan ratkaisuja ovat uteliaisuus, kunnioitus ja arvostus.
– Kyse on siitä tietoisuudesta, että me katsomme asioita eri lähtökohdista.
13-3-10381761.jpg

Asiakaspalvelutyössä palautetta tulee esimiesten lisäksi asiakkailta.Mårten Lampén / Yle
Sukupolvien yhteensovittamiseen työpaikoilla on tarjolla paljon erilaista koulutusta. Esimerkiksi Kauppalehti (siirryt toiseen palveluun)on uutisoinut konsulttitoimisto D11 Helsingin pyörittämästä Millennial Boardista. Ideana on, että ryhmä 1980–1995 syntyneitä konsultoi yritysten johtoa uuden sukupolven tarpeista, näkemyksistä ja vaatimuksista.
Kultalahden mukaan työyhteisössä toisen ymmärtäminen on arkipäiväistä. Sitä, että suhtautuu toisen tekemiseen maltilla. Arki hoituu, jos työntekijöillä on tunne, että sekä uusia ideoita että vuosikymmenien kokemusta arvostetaan.

Ihminen on muutakin kuin sukupolvensa
Paljon puhuttuun Y-sukupolveen mahtuu kaikenlaisia työntekijöitä 27-vuotiaista yksinelävistä opiskelijoista lähes nelikymppisiin neljän lapsen vanhempiin.
Kyse ei ole tutkijallekaan mistään yhtenäisestä joukosta.
– On vaikea erottaa, mikä ihmisen tutkimusvastauksessa on sukupolvea, ikää, uravaihetta, persoonallisuutta tai päivän mielialaa, Kultalahti sanoo.
Henkilöstöpäällikkö Sarkia sanookin, että hyvässä johtamisessa on tärkeää tunnistaa työntekijöiden eri elämäntilanteet.
Molemmat haastateltavat ovat yhtä mieltä, että hyvä esimies luotsaa ihmisiä yhä enemmän persoonallisuuksina ja yksilöinä. Siinä jos missä on pomoille haastetta.
Haastattelujen lisäksi jutun taustamateriaalina on käytetty myös Anu Järvensivun, Risto Nikkasen ja Sannu Syrjän toimittamaa kirjaa Työelämän sukupolvet (siirryt toiseen palveluun).

https://yle.fi/uutiset/3-10376257
 
Asiaa. Hyvin sanottu että pomon tulee olla valmentaja ja personal trainer työyhteisölle eikä mikään omassa konttorissa istuva etäinen auktoriteetti. Management by Perkele jäi 1900-luvulle.
Vaikka minä olen syntynyt n.30v ennen Y-sukupolvea niiin en minäkään tykkää pomoista joka johtaa armeijan periaatteilla.
 
Asiaa. Hyvin sanottu että pomon tulee olla valmentaja ja personal trainer työyhteisölle eikä mikään omassa konttorissa istuva etäinen auktoriteetti. Management by Perkele jäi 1900-luvulle.
Vaikka minä olen syntynyt n.30v ennen Y-sukupolvea niiin en minäkään tykkää pomoista joka johtaa armeijan periaatteilla.
Eikä se toimi. Paljon asiasta tai oikeastaan suomalaisesta johtamisesta kertoo sekin, että Suomalaiset toimitusjohtajat tai johtajat ylipäätään eivät tunnu oikein muualle maailmaa kelpaavan. Tuosta oli talouselämässä taannoin juttukin. Mutta joo johtaminen täytyy olla aika toisenlaista kuin mitä se on aikoinaan ollut jos yritys mielii menestyä.
 
Toisaalta jos katsoo maailman menestyneimpien yritysjohtajien johtamistyylejä niin aika harva on sellainen 'kaikkien kaveri personal trainer' vaan johtamistyyli on lähempänä sitä perkelettä. Ääriesimerkkinä Steve Jobs jolle työntekijöiden huutaminen ja nöyryyttäminen oli arkipäivää.
 
No se on vähän sama asia kuin valmentajat urheilumaailmassa. Vahvan auktoriteetin omaavat piiskurit luovat huippu-urheilijoita. Tietysti jotkut urheilijat ovat sellaisia jarkkoniemismäisiä harjoittelufriikkejä ja he pärjäävät toisenlaisenkin tyylin kanssa tai jopa ilman valmentajaa.

Tietysti auktoriteetin pitää yhdistyä visioon ja osaamiseen. Naama punaisena huutava joka ei itse tajua mistään mitään ei menesty.
 
Olen joskus kuullut puhuttavan, että RUK antaa hyvät johtajan taidot myös siviiliin niin miten on? Onko RUK:n käynyt hyvä johtaja? Sotilas johtaminen kuitenkin eroaa jonkin verran yrityksen vetämisestä.
 
Asioissa on aina kaksi puolta. Yksi asia johtaa toiseen.

Sosialistit, kommunistit ja AY-liike vastustaa pienyritysten irtisanomissuojan järkeistämistä..
Toisaalta yrittäjät vastaavat tilanteeseen tarkkuudella työllistämisessä. Pienessä yrityksessä ei ole varaa erehtyä rekrytoinnissa.
- lopputuloksena on se ettei työllistymistä tule tapahtumaan riittävän joustavasti.

Mutta varmasti löydetään käytännön keinoja jotka helpottaa tilannetta. Uskon että tulevaisuudessa työtä ostetaan nykyistä enemmän palveluina. Yrittäjä työllistää toisen yrittäjän ja näin molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
 
Management by pärkkele.

Linuxin alkuperäinen kehittäjä ja Linux-ytimen kehitystyön johtaja Linus Torvalds astuu väliaikaisesti syrjään tehtävästään "hakeakseen apua ihmisten tunteiden ymmärtämisessä ja niihin asianmukaisesti vastaamisessa". Torvalds ilmoitti päätöksestään Linux-ytimen kehittäjien sähköpostilistalla.

Torvalds tunnettu tiukasta johtamistyylistään, joka on kerännyt paljon kritiikkiä kehittäjäyhteisössä. Jos Torvalds ei ole ollut tyytyväinen kehittäjän tarjoamaan koodiin, kehittäjä on usein saanut kuulla kunniansa varsin suoraviivaisella ja töykeällä tavalla. Torvalds on aiemmin torjunut kritiikin sillä, että hänen mielestään liika selittely ja mielipiteiden pehmentäminen johtaa tehottomaan työskentelyyn.

https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/201809172201202790_dx.shtml?utm_campaign=uutisboksi_201808&utm_source=kl
 
Vapautta ja vastuuta usein peräänkuulutetaan ja hyvä niin. Mutta sitten jos sitä anmettua vastuuta ei osata kantaa ja vapauksia käytetään väärin, niin ollaan ongelmissa.
 
Asioissa on aina kaksi puolta. Yksi asia johtaa toiseen.

Sosialistit, kommunistit ja AY-liike vastustaa pienyritysten irtisanomissuojan järkeistämistä..
Toisaalta yrittäjät vastaavat tilanteeseen tarkkuudella työllistämisessä. Pienessä yrityksessä ei ole varaa erehtyä rekrytoinnissa.
- lopputuloksena on se ettei työllistymistä tule tapahtumaan riittävän joustavasti.

Mutta varmasti löydetään käytännön keinoja jotka helpottaa tilannetta. Uskon että tulevaisuudessa työtä ostetaan nykyistä enemmän palveluina. Yrittäjä työllistää toisen yrittäjän ja näin molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.

Yrittäjät hallitsevat valitettavan huonosti nykyisten sopimusten mahdollistamat kikkailut. Huonosta työntekijästä pääsee kyllä tälläkin hetkellä eroon mutta se vaatii toki tyypillisesti jonkin verran juristin apua.

Noin pääsääntöisesti työllistämisestä on turhaan tehty mörkö. Siis siinä suhteessa että huonotkin tekijät olisivat aina tulleet jäädäkseen. Isompana murheena näkisin sosiaalipuolen velvoitteet raskauksiin ja eläköitymisiin liittyen. Jo pykäliä kirjoittaneen henkilön on täytynyt ymmärtää että niistä seuraa suoraan ja automaattisesti nuorten naisten ja kaikkien iäkkäiden työnhakijoiden syrjintää. Tai vaihtoehtoisesti syntyvyyden laskua.
 
Back
Top