Lasketaanko Puolalaisten WR-40 122mm raketinheitin NATO yhteensopivaksi? SISU alustalle niin siinä olisi sitten kotimaisellekin teollisuudelle hyötyä. Tehoa riittää kuten Ukrainan tämänpäiväisessä iskussa nähtiin.
http://en.wikipedia.org/wiki/WR-40_Langusta
http://en.wikipedia.org/wiki/WR-40_Langusta
Tuollainen peli tukisi hyvin uutta taistelutapaa ja olisi kaiken lisäksi vielä suht selviytysmiskykyinen.
hessukessu
Kenraali
Vaikka sanotaan, että olisi parempi pitäytyä yhdessä systeemissä kuin hankkia monta ja monimutkaista, niin ehkä raketinheittimille olisi kysyntää. Siis siten, että MLRS pidettäisiin älyammuksineen ja ohjuksineen ylijohdon käytössä, kun taas taisteleville joukoille (prikaatit tms.) annettaisiin vaikka patteristo raketinheittimiä nopeaan ja tehokkaaseen tulitukseen. Olisi se kiva kun vaikka jokaisella prikaatilla olisi vaikkapa 18kpl Gradeja käytössään. Sillä saisi 720 rakettia lentämään 20 sekunnin sisällä ilmaan, kun samaan aikaan prikaatin tykistö (36 tykkiä ja 36 rkrh:ta) saa ammuttua vain ehkä 360 ammusta. Kyllä sillä yhden karttaruudun pistää matalaksi jos tarve tulee. Tuhatkunta raketinheittimen, raskaan tykin ja raskaan krh:n ammusta osuu maalialueelle 20-30s sisällä. Ei ole kiva olla siellä.
Samses
Ylipäällikkö
Kappas, siinähän on taas tuusannuuskaksi tuhoutunut taistelupanssarivaunu, olisiko peräti T-80?
Tässä alkaa kummasti usko vahvistua 122 mm tykistön/raketinheittimistön tehoon panssaroitua vihollista vastaan, kun näitä viime päivinä Ukrainasta tulleita kuvia näkee. Rohkaisevaa näin suomalaisesta näkökulmasta.
T-64BV
Pitäisin hinattavia raketinheittimiä huomattavasti mielekkäämpänä hankintana. Budjetti ei suotta hukkautuisi heitintä kuljettaviin lavetteihin. Hinattavan heittimen putkimäärä ja paino kannattaisi myös jättää pakettiautolla hinattaviin numeroihin.
Jostain syystä meillä on raketinheittimet jääneet lapsipuolen asemaan epäsuoraa kehitettäessä. Miksiköhän näin? Kelpasivat toisessa maailmansodassa suuremmillekkin maille edullisuutensa ja hetkellisen tulivoimansa ansiosta. Liekkö katsottu liian epätarkoiksi meidän taktiikkaamme ajatellen? Ovat ilmeisesti parhaimmillaan massiivisissa tulivalmisteluissa ja sopivat heikommin pienten maalien täsmäammuntaan.
RPG83
Soome Majori
Miksi lähtisimme puuhamaan uutta raketinheitintä? Tela-alustainen M270 MLRS ei maksaisi kohtuuttomia käytettynä, ja tulivoimakin olisi eri luokkaa. Lisäksi ampumatarvikkeita kehitetään jatkuvasti lisää, esim. Alternative Warhead ohjelma. Varmaan tuon AW:n saisi asennettua myös ohjaamattoman halvan perusraketin, M26:n kärkeen, ei sen raketin tarvitse välttämättä olla GMLRS.
Jaa kuten tämä? http://en.wikipedia.org/wiki/Type_63_multiple_rocket_launcher
Tuosta olen jo sanonut, että jospa pysytään KRH:ssa.
RPG83
Soome Majori
Saa, mutta silloin ymmärtääkseni tarvitaan erillinen "kehto" 122mm putkineen - ja sen lataaminen kestää ikuisuuden kun jokainen putki ladataan erikseen. M270 pystyy kuitenkin ottamaan valmiin kokonaisen (kertakäyttö(?))kasetin sisäänsä parissa minuutissa.
Turkkilaisten 122mm raketinheitin. Lataus hoituu samalla tavalla kuin M270 systeemissä.
http://en.wikipedia.org/wiki/T-122_Sakarya
M270 on kallis ylläpitää. Telalavetti imee kauheasti resursseja vähänkin pidemmällä tähtäimellä. Halpa hankintahinta ei paljoa auta, jos kunnolliseen koulutukseen ja a-tarpeisiin ei ole jatkossa varaa. M270 hankinnan voinee laittaa epäonnistuneiden hankintojen sarjaan. Olisi hikiseen mennyt kohtuullisen hankinnan puolelle rakettien kanssa hankittuna. Nyt on käyttökustannuksiltaan kallis lavetti ja liian kalliina hankkimatta jääneet raketit ja ohjukset. Eli rahat meni ja mitään ei saatu. Aika paljon olisi saatu aikaan hankkimalla samalla rahalla itäiselle tykistölle komentojärjestelmä tykkien hajasijoitusta varten. Nyt meni tykit lusikoiksi.
Noissa on liian pieni kantama ollakseen mielekkäitä. 122 millin puikkoa käyttävä olisi jo toinen juttu. Putkia olisi tietty vähemmän per heitin. Vaan miehiähän meillä riittä heitinryhmiin. Lisää heittimiä. Hintakin putoaa tuotantosarjan ollessa suurempi.
No joo ihan perus tunnistusta. Ensin pois suljetaan selkeät tapaukset (mitä vaunuja alueella on käytetty), tässä tapauksessa on varmaa, että kyseessä on joko T-80 tai T-64 (kaikki T-72:t on varastoitu). Siten sen jälkeen tunnistaminen on helppoa esim. tässä tapauksessa ajan prismojen määrän laskeminen osoittaa vaunun T-64:si. Reaktiivipanssari osoittaa vaunun joko BV:ski (Kontakt-1 ERA) tai BM2:si (Kontakt-5 ERA). Vaunussa on tyypillinen "pienitiilinen" Kontakt-1 reaktiiviasetelma etupanssarilla joten se varmistaa vaunun BV-versioksi. Sitten vielä parin luottavan foorumin selaus, joka vahvistaa omat havainnot oikeiksi... OSINT.
Lyhyesti oma mielipiteeni:
T-62 on periaatteessa vain T-55:n jatkokehitelmä, jossa lisättiin panssarointia tunnettuihin heikkouksiin mm. lähi-idän kapinoiden perusteella ja tulivoimaa uudella 115mm tykillä (tällä vastattiin NATOn maissa yleistyvään 105mm tykkiin joka korvasi aikaisemman 90mm kaluston). T-62 oli paljolti "paniikkiratkaisu" jolla pyrittiin korjaamaan kokoajan entistä pahemmaksi kasvava T-55:n jälkeen jääminen NATO vaunuille, kun odotettiin uutta "ihme asetta" (T-64). Käyttöarvo oli kyseenalainen hitaan tulinopeuden (hankalan lataamisen) ja erityisesti liikkeessä huonon osumatodennäköisyyden takia (huono vakain ja viimeinen malli jossa ei ollut "ammunnanhalintaa" vaan periaatteessa pelkkä kiertokaukoputkitähtäin).
T-64 oli taasen täysin uuden tyyppinen vaunu, joka kehitettiin vastamaan NATO uusimpaan kalustoon eikä varsinaisesti ole enään T-44-T-54-T-55-T62 -sarjan jatke. Miksi T-64:n perusmalli joskus ajatellaan olevan T-62:n suora jälkeläinen, on saman kalipeerin vaunukanuuna (115mm) Perusmalli jouduttiin varustamaan tuolla vanhemmalla kanuunalla koska 125mm kanuunan kehitystyö ei olut valmistunut muun vaunun kanssa samaan aikaan. Ensimmäinen oikea T-64 on itseasiassa T-64A jossa on jo 125mm kanuuna kaasuturbiinin ja "edistyneen" ammunnanhallinnan kanssa samassa paketissa. No vaunu oli hyvä, mutta pirun kallis ja aikaa vievä valmistaa (erityisesti kaasuturbiini). Kuitenkin NL:lla oli tarve korvata nopeassa tahdissa T-55/T-62 kalusto ensilinjan joukoilta Varsovan liiton Iskuarmeijoissa; päätettiin tehdä "kehitysversio" T-62:sta yhdistämällä siihen uutta tekniikkaa T-64A:sta. Näin syntyy T-72, joka siis on siis periaatteessa T-44:n suora jälkeläinen alenevassa polvessa. Kun sitten ajan kuluessa syntyy tarve kehittää edelleen myös T-64A:ta, syntyy T-80 vastaamaan erityisesti NATO:n entistä paremmin panssaroituun ja tulivoimaisempaan kalustoon (Leopard 2, M1A1 Abrams, jne.) Taas koska T-64A:ta ei pystytä tietenkään korvaamaan heti T-80:llä Iskujoukoissa syntyy yhdistämällä uusia innovaatioita T-80:stä T64A:n versiot T-64B, jne... T-64:ää (ja myöhemmin T-80:ä) pidettiin ilmeisesti NL:ssa parhaina, suorituskykyisimpinä ja teknisesti myös vaativimpina ylläpitää koska niitä ei myyty edes lähimmille Varsovan liiton liittolaismaille, vaan tilalle tarjottiin "2-linjan" vaunua T-72:sta.
Edit: pari selventävää kuvaa:
Viimeksi muokattu:
RPG83
Soome Majori
Telalavetti ei nähdäkseni ole kohtuuttoman kallis. Onhan se kalliimpi huoltaa kuin pyörä-alusta, mutta riittää, kun ajaja koulutetaan kerran, sen jälkeen sama reserviläinen voi hoitaa tehtäväänsä vaikka 20 vuotta, kunhan hänet kertautetaan kerran-pari vuosikymmenessä.
Erään jenkkilähteen mukaan panssarivaunun ajaminen koulutuksessa maksaa 155 dollaria maililta. Eli siis noin 100 dollaria kilometriltä. Jos lasketaan MLRS:n olevan saman hintainen, niin kilometri maksaa reilu 73 euroa. Jos koulutuksessa ajetaan vaikkapa 500 km (ajoneuvohan ei ole taistelu- tai rynnäkköpanssarivaunu, sillä ei ajeta kosketukseen), joka riittänee hyvin ajajan kouluttamiseen, niin se maksaa vain n. 35 000 euroa. Vaikka kerrattaisiin toinen samanmoinen määrä ajoa, niin silti oltaisiin vasta 70 000 eurossa - paljon vähemmän kuin uusi kuorma-auto maksaisi.
Toinen asia on sitten se, mitä nuo itäiset putki-malliset raketinheittimet maksavat. Oletettavasti ne ovat varsin yksinkertaisia rakenteellisesti ja varmaan ammunnanhallinnankin kannalta, joka tekee niistä halvempia kuin länsimaisista vastineistaan edes ylijäämänä. Onko se sitten oikea paikka säästää, siitä voidaan olla kahta mieltä.
Edit: Simulaattoreilla saadaan halpoja lisäkilometrejä: http://www.zdnet.com/how-using-ocul...egian-army-drive-its-tanks-better-7000029324/
Juu, siksipä minä heitintä ehdotankin. Jos taas mennään isompaan puikkoon, niin eikö kuitenkin kerralla kunnon heitin, muuten tuo sarjan koko jää pelkäksi häirinnäksi. Sikäli kun noita heittimiä ymmärrän, niin niillä on takoitus saada tarpeeksi iso osumakuvio, että joku raketeista yleensä osuu maalialueelle.
Mitä taas tulee hintaan, niin uskoisin sen kalleimman osan olevan se elektroniikka puoli, joka siis tarvittaisiin jokaiselle heittimelle.
Tietenkin jos noihin raketteihin saataisiin sopiva PGK -sytytin, niin sittenhän niitä sopisi ampua vaikka yksitellen, mutta silloinkin täysi hyöty saadaan, kun maaliin osuu kerralla isompi kasa ammuksia.
