Tykistö

No jaa...valmistaja väittää että sekä asemaanajo että sieltä lähtö kestää ATMOSilla n. minuutin. Onhan tämä vähän hitaampi kuin Archer, jolle luvataan 30 sekunnin lähdöt, mutta lie silti parempi kuin apumoottorillakin varustetulla vedettävällä, saati sitten perinteisellä 155mm kanuunahaupitsilla. Ja automaattilaturikin kuitenkin maksaa ja on edelleen yksi huoltoa vaativa ja mahdollisesti hajoava osa. Minä kestän myös kotisohvaltani vallan mainiosti sen että tykkimiehet joutuvat tulemaan kopista ulos tulitoimintaa varten.

CAESAR on kyllä hintatietojen perusteella suht kallis järjestelmä. Sen houkutteleva puoli olisi sen keveys, alle 18 tonnia on tuollaiselle todella alhainen järjestelmäpaino. Yleensä pyöräalustaiset painavat sen 25-30 tonnia ja Pzh2000 55 tonnia. Keveys olisi meidänkin maasto-oloissamme mainio ominaisuus, herää vain kysymys että onko jotain pitänyt sitten uhrata sen saavuttamiseksi, kuten esim. kestävyys, käytettävyys, hinta? (vrt. M777).

Tarkat hinnat eivät tietenkään ole tiedossa. Jos yksinkertaisemmasta järjestelmästä saadaan mainittavaa etua hankintahinnan ja ylläpidon suhteen niin ehkä silloin kannattaa kuitenkin investoida siihen, jos järjestelmiä saadaan enemmän. Jos ei, niin sitten ei. Jotain "erikoistarjousta" varmaan kuitenkin nyt haetaan, ainoa mikä on selvää on ettei tehdasuuteen Pzh2000:een fyffet riitä.

Tuossa koetin penkoa tietoa noiden APU koneellisten tykkien ampumakuntoon laittamisesta, mutta tietoa oli löytyvillä vain ryssän Sprut-PST tykistä, joka siis on mahdollista saada ampumakuntoon puolessatoista minuutissa. Ongelma vaan on se, että tuo on PST -tykki, eikä aika siis välttämättä kerro mitään siitä, että kuinka nopeasti se olisi saatavissa valmiiksi ampumaan epäsuoraatulta. Ja koska noista muista tykistöaseista joissa on tuo APU ei löytynyt tietoa noista ajoista, niin voinee arvata, että se aika ei ole kilpailukykyinen noiden itseliikkuvien tykkien kanssa.

CAESAR on kyllä kallis, mutta siinä maksaa kehityskulut ja pienet tuotantomäärät. Tällä tarkoitan sitä, että kilpailijatkaan eivät ole erityisen halpoja. Tuon matala paino saattaa johtua siitä, että sitä ei ole panssaroitu ja se suojauksen kanssa painaisi suunnilleen saman mitä muutkin vastaavat.
 
No ei sillä tykillä varmasti lähdetä mihinkään 15 kilometrin päähän huoltokeskukseen ajelemaan, se olisi hölmöyden huipentuma. Mutta siinä en näe ongelmaa, että tulitoiminnan loppumisen jälkeen ajettaisiin kilometri-pari jollekin sovitulle kohtaamispaikalle, jossa odottaisi kuorma-autollinen murkuloita. Mikä tässä taktiikassa on ongelmana?
Täällä on monet väittäneet että täytyy olla telat tykeissä kun pyörillä ei homma toimi. Ammukset kuitenkin kulkee pyörillä. Tuollainen kranaatti rekka painaa paljon ja pinta paine on kova joten niillä ei mennä lähellekään sinne maastoon missä edes pyörillä varustetut tykit menevät mutta sinne voidaan mennä minne tykin vetäjä on mennyt kun usein on samanlainen vehje. Tahdon sanoa että siinä ei välttämättä pari kilometrin siirtyminen riitä. Tästä päästään taas siihen että jos ajatellaan suomalaista maastoa ja tykistön taktiikkaa niin pyöräalusta voisi olla teal alustaa parempi paitsi teknisessä huollettavuudessa, liikkumvia nopeudessa mutta taitaa olla että sen täydennättävyys saattaisi olla helpompaa.
 
No ei sillä tykillä varmasti lähdetä mihinkään 15 kilometrin päähän huoltokeskukseen ajelemaan, se olisi hölmöyden huipentuma. Mutta siinä en näe ongelmaa, että tulitoiminnan loppumisen jälkeen ajettaisiin kilometri-pari jollekin sovitulle kohtaamispaikalle, jossa odottaisi kuorma-autollinen murkuloita. Mikä tässä taktiikassa on ongelmana?
Täällä on monet väittäneet että täytyy olla telat tykeissä kun pyörillä ei homma toimi. Ammukset kuitenkin kulkee pyörillä. Tuollainen kranaatti rekka painaa paljon ja pinta paine on kova joten niillä ei mennä lähellekään sinne maastoon missä edes pyörillä varustetut tykit menevät mutta sinne voidaan mennä minne tykin vetäjä on mennyt kun usein on samanlainen vehje. Tahdon sanoa että siinä ei välttämättä pari kilometrin siirtyminen riitä. Tästä päästään taas siihen että jos ajatellaan suomalaista maastoa ja tykistön taktiikkaa niin pyöräalusta voisi olla teal alustaa parempi paitsi teknisessä huollettavuudessa, liikkumvia nopeudessa mutta taitaa olla että sen täydennättävyys saattaisi olla helpompaa.
 
Tuossa koetin penkoa tietoa noiden APU koneellisten tykkien ampumakuntoon laittamisesta, mutta tietoa oli löytyvillä vain ryssän Sprut-PST tykistä, joka siis on mahdollista saada ampumakuntoon puolessatoista minuutissa. Ongelma vaan on se, että tuo on PST -tykki, eikä aika siis välttämättä kerro mitään siitä, että kuinka nopeasti se olisi saatavissa valmiiksi ampumaan epäsuoraatulta. Ja koska noista muista tykistöaseista joissa on tuo APU ei löytynyt tietoa noista ajoista, niin voinee arvata, että se aika ei ole kilpailukykyinen noiden itseliikkuvien tykkien kanssa.

Kenties seuraava lainaus antaa hiukan osviittaa, lainaus on kyllä jo vuosikymmenten takaa Jane's Armour and Artillery vuosikirjasta 1989-1990.

Kyseessä on Singaporessa valmistettu ODE 155 mm FH-88 gun/howitzer ja järjestelmän kehitystyö juontaa juurensa 80-luvun alkupuolelle, pari lainausta tekstistä:

"The carriage is of the split type and is fitted with an APU. The gun can be towed at speeds up to 80 km/h and is self-propelled at speeds up to 16 km/h. ... The APU has a 50-litre fuel tank providing an operating range of 60 km. The suspension is of the rocker beam type".

ja

"The trail legs have wheels for ease handling. They can be opened and closed by hydraulic power and the firing platform is raised and lowered by a double-stage hydraulic sylinder. The trail spades are self-embedding. With a crew of six the gun can be brought in and out of action in less than one minutes".

vlad.
 
April 16, 2015: Since the end of the Cold War in 1991 the U.S. Army has drastically reorganized and reduced its artillery force. At the end of the Cold War most artillery was conventional “tube” artillery. That meant towed 105mm, 155mm, 203mm howitzers and self-propelled 155mm howitzers. The MLRS, a 16 tube 227mm unguided rockets was just entering service when the Cold War ended. In the 1990s it became obvious that smart bombs (JDAM) first used in the 1991 Gulf War, were more effective than artillery and that led to a major shift away from using artillery. By 2004 over 40 tube artillery battalions had been disbanded.

Another major change in 2004 was the introduction of the GMLRS (GPS guided MLRS) rocket. Like the unguided version, the GMLRS are packaged and used in containers (pods) holding six rockets each. Since then over 2,000 GMLRS rockets have been fired in combat. GMLRS rockets cost about $100,000 each and have been very successful. That has meant even less work for tube artillery, which had dominated the battlefield since the 17th century.

The 309 kg (680 pound) GMLRS (guided multiple launch rocket system) missile is a GPS guided 227mm rocket. It was designed to have a range of 70 kilometers and the ability to land within meters of its intended target, at any range. This is possible because it uses GPS (plus a back-up inertial guidance system) to find the target location it was programmed with. In 2008 the army tested GMLRS at max range (about 85 kilometers) and found that it worked fine. This enables one MLRS/HIMARS vehicle to provide support over a frontage of 170 kilometers, or, in places like Afghanistan, where the fighting can be anywhere, an area of over 20,000 square kilometers. This is a huge footprint for a single weapon (an individual MLRS/HIMARS vehicle), and fundamentally changes the way you deploy artillery in combat. By way of comparison, Excalibur (GPS guided 155mm shell) has a max range of 37 kilometers, and 120mm mortars about 7.5 kilometers.

Another reason for the success of the GMLRS has is the HIMARS rocket launcher. Only costing about $3 million each, these smaller, truck mounted MLRS (HIMARS) rocket launcher systems have become very popular. HIMARS carries only one, six MLRS rocket, container (instead of two in the original MLRS vehicle). But the 12 ton truck can fit into a C-130 transport (unlike the 22 ton tracked MLRS) and is much cheaper to operate. The first HIMARS entered service in 2005, about a year after GPS guided rockets did.

Most of the GMLRS rockets are fitted with an 89 kg (196 pound) high explosive ("unitary") warhead. About half of that is actual explosives. That's twice as much explosives as the air force 130 kg (285 pound) SDB (Small Diameter Bomb). A 155mm artillery shell has 6.6 kg of explosives, and the 500 pound (227 kg) bomb has 127 kg of explosives, which produced an excessive blast for many urban combat situations. The GMLRS seemed to be just right most of the time. In 2011 a GPS guided 120mm mortar shell entered service. This shell has about 2.2 kg (five pounds) of explosives in it and has become popular for situations when you want pinpoint accuracy in areas with nearby civilians.

GMLRS has been used with great success in Iraq and Afghanistan, where most have been fired so far. The guided rocket is much more effective than the older, unguided, version, and is replacing it in most cases. No more of the unguided rockets are being purchased by the U.S. The accuracy of GMLRS means that one rocket does the job that previously required a dozen or more of the unguided ones. That's why HIMARS is so popular. While HIMARS only carries six rockets, that's often enough to last for days, even when there's a lot of combat.

Noting the success of GMLRS, Russia and China have developed and put into service their own GPS guided rockets. Russia has long led in the design of new rocket systems was is playing catchup when it comes to using guided rockets. The multiple rocket launcher was first developed by the Russians before World War II as a cheap alternative to massed artillery fire by individual guns. Long seen as a supplement to regular artillery, the introduction of the high tech U.S. MLRS rocket system in the 1980s began to make a lot of conventional artillery obsolete even before GMLRS came along. Of course, artillery has always been ripe for innovation. The U.S. 175mm gun, introduced in the 1960s, was rendered obsolete in the 1980s with the introduction of special long range ammo for the 203mm (8 inch) howitzer. The U.S. Army stopped using the 175mm gun in the 1970s. When the MLRS entered service, one of the three batteries in each division's 203mm howitzer battalion was equipped with MLRS units instead. But MLRS proved so effective that the 203mm howitzer battalion became an MLRS battalion and the 203mm gun was dropped by the U.S. Army.

There were always non-divisional MLRS battalions, as the MLRS was seen, from the beginning, as an ideal weapon for massed artillery fire. The Gulf War allowed the MLRS to show off what a potent weapon it could be. The larger rockets also provided room for more complex payloads (cluster and "smart" munitions) and guidance systems. This was another example of how technology can transform an old weapon. While the Russians have been using rocket launchers for over 70 years, they never got around to enhancing their effectiveness with a lot of technology until recently and then only because they noted others were doing so and succeeding.
 
Tuolla ei vielä selviä paljoa, koska laatikot painaa myös sekä tilavuus saattaa tulla vastaan ennen kantokykyä.

Joskus taidettiin laskeskella, että tuollainen trukkilava vetäisi n. iskun verran ammuksia (1 minuutti ampumista, ellen väärin muista) ja konttiin menee 12 - 13 lavaa kyytiin. Tuo vastaisi kai aika hyvin yhden tykin tuliannosta, mikä olisi aika sopiva määrä kaikenkaikkiaan. Hieman toki tuntuu, että lavalle saisi enemmänkin ammusta lastattua, mutta siitä voi itse kukin tehdä arvioita.
 
Tykkimies kun en ole niin kuinka kauan tuollainen lasti purkaminen tykille kestää ja kuinka paljon se vaatii miehistöä? Riittääkö tykin oma henkilöstö vai sitooko huoltoa enemmän. Tulevaisuudessahan on tarkoitus olla haja ryhmityksessä niin sen luulisi rasittavan jo rasitettua huoltoa. Millainen todennäköisyys on että tykit hiljenevät kun niillä ei ole ammuttavaa?
 
Joskus taidettiin laskeskella, että tuollainen trukkilava vetäisi n. iskun verran ammuksia (1 minuutti ampumista, ellen väärin muista) ja konttiin menee 12 - 13 lavaa kyytiin. Tuo vastaisi kai aika hyvin yhden tykin tuliannosta, mikä olisi aika sopiva määrä kaikenkaikkiaan. Hieman toki tuntuu, että lavalle saisi enemmänkin ammusta lastattua, mutta siitä voi itse kukin tehdä arvioita.

Löysin heittimistön vastaavat luvut. 9-putkisen komppanian yksi tuliannos on 34 lavaa ja 4,2 kuorma-auton lavaa. Yhden kuorma-auton kantokyky olisi 5,8 tonnia. Joku varmaan osaa sanoa mikä kalusto voisi olla kyseessä.
 
Löysin heittimistön vastaavat luvut. 9-putkisen komppanian yksi tuliannos on 34 lavaa ja 4,2 kuorma-auton lavaa. Yhden kuorma-auton kantokyky olisi 5,8 tonnia. Joku varmaan osaa sanoa mikä kalusto voisi olla kyseessä.

Jaa? Olisiko nuo sitten jaettuna komppanian ainakin 9:lle KA:n lavalle? Siis onhan siellä sen 9 autoa joilla noita heittimiä vedetään. Vai olisiko komppanialla useampi TA aina mukana?
 
Tykkimies kun en ole niin kuinka kauan tuollainen lasti purkaminen tykille kestää ja kuinka paljon se vaatii miehistöä? Riittääkö tykin oma henkilöstö vai sitooko huoltoa enemmän. Tulevaisuudessahan on tarkoitus olla haja ryhmityksessä niin sen luulisi rasittavan jo rasitettua huoltoa. Millainen todennäköisyys on että tykit hiljenevät kun niillä ei ole ammuttavaa?

Riippuu asioista. Jos käsin puretaan vaikka kontista KA:n lavalle ja sitten viedään ammuksia tykeille ja puretaan uudelleen ammuspoteroon, niin aikaa menee. Jos taas voidaan viedä etukuormaajalla tykille suoraan kontista, niin homma on helpompi. Ja joskus saattaisi olla mahdollista, että tykin viereen parkkeerataan kokonainen kontti ammuksia ja ammusmiehet hakevat sieltä ammuksia. Tässä viimeisimmässä tapauksessa en osaa oikein sanoa tuosta ajasta, riippuu varmasti kontin ja tykin välimatkasta, jos matka on pitkä, niin joku välipiste tulisi varmaan kyseeseen, mutta muuten tuo olisi aika joustava menettely. Lisäksi se kontti pitäisi saada jotenkin suojattua.
 
Ammukset on ammuskuljetukseen tarkoitetuissa kuorma-autoissa lastattu kuormalavalle. FIN-lava on 1x1,2 m kokoinen. Jos laatikot on n. 1 m pitkiä ja n. 0,25 m leveitä niin niitä mahtuisi yhdelle lavalle n. 15 tai 20 kpl. Lavoja raskaan kuorma-auton lavalle menisi painon puolesta 10 lavaa (150-200 kranaattia). Panokset on lasikuitu putkissa jotka ilmeisesti kuljetetaan lavakauluksilla varustetuilla lavoilla määrä suunnilleen sama kuin kranaateilla mutta paino n. 5-osa.

Tämä on se perinteinen tyyli ja olisi tietysti toivottavaa että kuorma-auto olisi varustettu nosturilla.

Mielestäni meillä ei tarvita mitään erityisiä ammusvaunuja vaikka tykit olisikin teloilla. Ne ovat tarkoitettu olosuhteisiin jossa tarvitaan maksimaalista maastoliikkuvuutta ja suojaa (=aavikko). Jos sitten halutaan hieman suorituskykyisempi vaihtoehto niin käytetään alustana panssaroitua maasto kuorman autoa (Sisu ETP 8x8) ja ammuskonttia jossa hyllyköt valmistelluille kranaateilla. Tällaiseen konttiin mahtuu helposti kantavuutta vastaava määrä kranaatteja eli joku 150 laukausyhdistelmää (kranaatti+sytytin+panos). Paljonko näitä sitten tarvitaan? Varmaan vähintään 1/jaos, mutta ongelmaksi tietysti muodostuu aseiden hajautua toki silloinkin puhutaan 600-1000 m välimatkoista.
 
Jaa? Olisiko nuo sitten jaettuna komppanian ainakin 9:lle KA:n lavalle? Siis onhan siellä sen 9 autoa joilla noita heittimiä vedetään. Vai olisiko komppanialla useampi TA aina mukana?

Itse sain sen käsityksen, että tuo yksi tuliannos olisi kokonaan noissa 4,2:ssa kuorma-autossa, jolloin yhden auton kyydissä olisi 5,8 tonnia lastia. Tämä tarkoittaa sitten, että loppuihin kuorma-autoihin tietenkin mahtuu lisää, mutta ei mahdottoman paljoa kuitenkaan. Tulijoukkueella voi olla 0,1 tuliannosta mukanaan samoissa kuorma-autoissa miehistön ja heittimien kanssa. Eli komppanialla voi olla huoltojoukkueella ajoneuvoissa 1 TA ja tulijoukkueiden ajoneuvoissa 0,1 TA.
 
Tuossa koetin penkoa tietoa noiden APU koneellisten tykkien ampumakuntoon laittamisesta, mutta tietoa oli löytyvillä vain ryssän Sprut-PST tykistä, joka siis on mahdollista saada ampumakuntoon puolessatoista minuutissa. Ongelma vaan on se, että tuo on PST -tykki, eikä aika siis välttämättä kerro mitään siitä, että kuinka nopeasti se olisi saatavissa valmiiksi ampumaan epäsuoraatulta. Ja koska noista muista tykistöaseista joissa on tuo APU ei löytynyt tietoa noista ajoista, niin voinee arvata, että se aika ei ole kilpailukykyinen noiden itseliikkuvien tykkien kanssa.

CAESAR on kyllä kallis, mutta siinä maksaa kehityskulut ja pienet tuotantomäärät. Tällä tarkoitan sitä, että kilpailijatkaan eivät ole erityisen halpoja. Tuon matala paino saattaa johtua siitä, että sitä ei ole panssaroitu ja se suojauksen kanssa painaisi suunnilleen saman mitä muutkin vastaavat.

Sellainen tieto löytyi että 155mm K 98 olisi ampumakunnossa noin 2 minuutissa: irtautumisaikaa ei mainittu. Tosin vedettävillä tykeillä ainakin ilmoitetut ajat ovat usein hiukan optimistisen oloisia...

CAESARissa on kyllä kevyt suojaus, mutta vain sirpaleita ja kevyitä käsiaseita vastaan. Wikipedian mukaan IED-suojaus olisi kehitteillä. Vissiin nuo muut vastaavat on tosiaan vähän paremmin panssaroitu. Ranskalaiset ovat toki muutenkin aina ihastuneet keveyteen.
 
Tykkimies kun en ole niin kuinka kauan tuollainen lasti purkaminen tykille kestää ja kuinka paljon se vaatii miehistöä? Riittääkö tykin oma henkilöstö vai sitooko huoltoa enemmän. Tulevaisuudessahan on tarkoitus olla haja ryhmityksessä niin sen luulisi rasittavan jo rasitettua huoltoa. Millainen todennäköisyys on että tykit hiljenevät kun niillä ei ole ammuttavaa?

Minäkään en ole tykkimies, mutta muistelisin että kun alueellisille joukoille tilattiin ne muistaakseni 150 kpl tms määrä maastokelpoista traktoria, niin julkisuuteen ilmoitettiin että käyttötarkoitus on ammusten kuljettaminen traktorilla suoraan ampuvan aseen viereen. Eli tästä voisi päätellä että sitä käsin kanniskelua halutaan vähentää minimiinsä, mikä tietysti onkin liikkuvan toiminnan edellytys.
 
Suojatun ammus ajonevon tarpeellisuus riippuu vihollisen toimista. -Jos lähtökohtana on A2-keltaisen vahva ilma-ase ja liberaali epäsuoran käyttö, niin sirotteet ynnä muu häirintä tuli on huollon haasteena jatkuvasti. Jonkinlainen miina- ja sirpalesuojaus miehistö, sekä ammustiloihin olisi mielestäni enemmän kuin tervetullut miehistötappioiden minimoimiseksi.
Etelässä, missä kovimmat taistelut tultaisiin käymään, tiestö on toki aluksi kattava ja hyvässä kunnossa, mutta miten on asianlaita viikon taisteluiden jälkeen? Koukkauset peltojen ja metsien kautta muuttuvat rutiiniksi. Tällöin maastoliikkuvuuskyvyn tarve vain kasvaa.
Tuo Peelon ehdottama Sisu ETP 8x8, sirpalesuojatulla ammuskontilla, voisi olla hyvä ratkaisu ammushuollon tarpeisiin.
5-image-5.jpg

Maastoliikkuva, miina- sekä sirpalesuojattu paketti, joka pääsee tykkien luo ja kykenee laskemaan/nostamaan kontin kyydistään. Ei hullumpi?

Toki jos rahat eivät riitä tälläiseen niin voidaan aina turvautua slaavilaiseen suojaukseen:D:
priest-blesses-armored-vehicle.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Täällä on monet väittäneet että täytyy olla telat tykeissä kun pyörillä ei homma toimi. Ammukset kuitenkin kulkee pyörillä. Tuollainen kranaatti rekka painaa paljon ja pinta paine on kova joten niillä ei mennä lähellekään sinne maastoon missä edes pyörillä varustetut tykit menevät mutta sinne voidaan mennä minne tykin vetäjä on mennyt kun usein on samanlainen vehje. Tahdon sanoa että siinä ei välttämättä pari kilometrin siirtyminen riitä. Tästä päästään taas siihen että jos ajatellaan suomalaista maastoa ja tykistön taktiikkaa niin pyöräalusta voisi olla teal alustaa parempi paitsi teknisessä huollettavuudessa, liikkumvia nopeudessa mutta taitaa olla että sen täydennättävyys saattaisi olla helpompaa.

Ei se kranaattirekka niin raskas ole. Tuossa yllä joku laskeskeli yhden kuorma-auton kranaattilastille 5,2 tonnia. Okei, lisätään siihen kuorma-auton omamassa, esim. Sisu A2045:n 7 400 kg. Näin ollen ammusrekan massaksi tulee yhteensä 12 600 kg. XA-203 Pasin omamassa? 20 300 kg. Eli jotakin suhteellisuuden tajua, kiitos. Parin kilometrin siirtymältä - tai yleensä paljon lähempääkin - löytyy varmasti joku Pasin/ammusrekan kestävä tie, jos nyt ollaan napapiirin eteläpuolella.

Suojatun ammus ajonevon tarpeellisuus riippuu vihollisen toimista. -Jos lähtökohtana on A2-keltaisen vahva ilma-ase ja liberaali epäsuoran käyttö, niin sirotteet ynnä muu häirintä tuli on huollon haasteena jatkuvasti. Jonkinlainen miina- ja sirpalesuojaus miehistö, sekä ammustiloihin olisi mielestäni enemmän kuin tervetullut miehistötappioiden minimoimiseksi.

Kun nyt saataisiin edes suojaliivit jokaiselle taistelijalle, sitten voisi katsoa kuorma-autojen panssaroimista miehistötappioiden vähentämiseksi.
 
Ei se kranaattirekka niin raskas ole. Tuossa yllä joku laskeskeli yhden kuorma-auton kranaattilastille 5,2 tonnia. Okei, lisätään siihen kuorma-auton omamassa, esim. Sisu A2045:n 7 400 kg. Näin ollen ammusrekan massaksi tulee yhteensä 12 600 kg. XA-203 Pasin omamassa? 20 300 kg. Eli jotakin suhteellisuuden tajua, kiitos. Parin kilometrin siirtymältä - tai yleensä paljon lähempääkin - löytyy varmasti joku Pasin/ammusrekan kestävä tie, jos nyt ollaan napapiirin eteläpuolella.



Kun nyt saataisiin edes suojaliivit jokaiselle taistelijalle, sitten voisi katsoa kuorma-autojen panssaroimista miehistötappioiden vähentämiseksi.

Huomautuksena, että se sanomani 5,8 tonnia on 120mm heittimen kranaateilla. Tuo paino ei välttämättä muutu, jos kuorma-auton painorajoitus on tuo 5,8 tonnia. Eri asia onko se pakattu ääriään myöten täyteen ennen kuin painorajat tulee vastaan.
 
Huomautuksena, että se sanomani 5,8 tonnia on 120mm heittimen kranaateilla. Tuo paino ei välttämättä muutu, jos kuorma-auton painorajoitus on tuo 5,8 tonnia. Eri asia onko se pakattu ääriään myöten täyteen ennen kuin painorajat tulee vastaan.

Ai, anteeksi, olinpas minä huolimaton. :oops: Ei teikäläisellä olisi 155 mm kranaateista samaa informaatiota?

E: Mutta sitä informaatiotahan sinä juuri itse kyselit... Eli ei ole.
 
Kun nyt saataisiin edes suojaliivit jokaiselle taistelijalle, sitten voisi katsoa kuorma-autojen panssaroimista miehistötappioiden vähentämiseksi.

No, hiiteen miehistön suoja. Hyvinä puolina pidinkin eniten kuorman suojausta. Onnekas sirpale 100m päässä räjähtäneestä gradin raketista ei räjäyttäisi koko p*skaa ilmaan. Puhumattakaan sirotemiinaan ajo. Miehistön, ajoneuvon ja sen ympärillä olevan materiaalin säilyminen olisi vain plussaa.
 
Back
Top