Ei ajella ihan mistä huvittaa, mutta kuvasi siitä mikä maasto aiheuttaa nykyaikaiselle tstpsv:lle ongelmaa, on väärä. Se on samalla tavalla väärä kuin monen muunkin reserviläisen, ja on väärän koulutuksen vika, ei reserviläisten joille on koulutettu intissä ruusuiset kuvitelmat.
"käytännössä uralla jota ympäröi metsämaasto joudutaan ottamaan pakkia ja etsimään kiertämisen mahdollistava toinen ura" Sanon nyt kolmannen kerran: tämä ei pidä paikkaansa, olettaen että kyseessä on metsämaasto sinänsä ilman muita kulkuesteitä kuten vesistöjä. Lisäksi nykyinen suomalaismetsä on ihan täynnä uria, ja niitä menee tiuhoin välein. Pelkkä puusto ei ole vaunulle mikään ongelma. Jos on jyrkänteitä, vesistöjä, kallioleikkauksia tms., se on ongelma.
Vaunuille epäedullinen maasto ja vaunuille mahdoton maasto ovat kaksi eri asiaa, ja vaikuttaa siltä että monessa perusyksikössä on koulutuksessa sotkettu nämä asiat keskenään. Metsällä on ohjaava ja kanavoiva vaikutus panssaroituun viholliseen, mutta vaikutus ei ole läheskään niin voimakas ja ehdoton kuin ilmeisesti moni kuvittelee .
Lyhyesti:
Nyt näyttää siltä että sinä puhut siitä mihin vaunut
periaatteessa pystyvät ja minä puhun siitä mitä
käytännössä tehdään jotta paletti pysyy kasassa eikä tehtävä/tavoitteen täyttäminen vaarannu liiaksi kalusto rikkojen/menetysten takia jo ennen varsinaista yhteenottoa vihollisen kanssa.
Jos vaunut ajatetaan ns. sokkona umpi metsään (tilannehan on juuri tämä jos pakkia ei oteta, vaan paukkeen alkaessa levittäydytään niiltä sijoilta 1km viuhkaan uran molemmin puolin ja jatketaan uran suuntaisesti eteenpäin), niin vaurioiden ja kiinni juuttumisen riski kasvaa oleellisesti, tämän lisäksi menetetään mahdollisuus tukea toisia koska puusto estää tornin (pääaseen) pyörimisen ja näkyvyys voi pudota erityisesti lehtivihreän aikaan liki nollaan. Myös liike hidastuu ja tilannetaju heikkenee oleellisesti.
Menetetään siis liki kaikki ps-joukon vahvuudet ja otetaan oman toimintakyvyn kannalta isoja riskejä!
Pidemmän kaavan mukaan:
Tuollainen tyyli voi toimia jos tiedetään että muutaman sadan metrin päässä aukeaa esim. peltomaisemat jonne ollaan nimenomaan pyritty että saadaan omasta kalustosta/määrällisestä ylivoimasta kaikki irti. Arvaa vaan yritetäänkö sitä liikettä pysäyttää/ohjata muualle puolustajan toimesta vasta tuossa vaiheessa... Vai kenties jo huomattavasti aikaisemmin pääuralle jumiin epäsuoran maaliksi tai risteäville urille ns. kusiränneihin pienempiin osiin / vieläkin peitteisempään maastoon jalkamiesten maaleiksi. Kyllä, Etelä-Suomalaisissa metsissä risteilee paljon pientä tiestöä yms., mutta harvemmin ne johdattavat liikettä pääuran suuntaan vaan nimenomaan sivuille, sitä vartenhan ne on joskus rakennettu että päästään ison tien suunnasta pois päin oleville kohteille. Niitä pitkin on toki mahdollista rakennella reittiä varmasti usein myös tavoitteen suuntaan, mutta mikään yksinkertainen tuosta noin vaan mennään operaatio se ei ole vaan vaatii jonnin verran kartan lukua + tiedustelua ja yritys/erehdys tapahtumia! Onneksi noita on puolustajan kannalta myös helppo miinoittaa.
Ajettiinhan ensimmäisessä Tshetsenian kähinässä kaupungissa vaunuilla rakennusten reunustamilta kaduilta paniikissa seinien / rakennustenkin läpi, mutta se missä kunnossa kalusto ja varsinkin tilanteen tasalla oleminen tuon jälkeen oli onkin sitten ihan oma lukunsa...
Moni jalkamies kusee hunajaa jos vihollisen vaunut tekevät saman tempun täällä ja levittäytyvät umpimetsään puskemaan. Jos ei about uran viertä kohdalle osu, niin sitten vaan odotellaan koska murina pysähtyy jonnekin ja aletaan metsästämään
Jos/kun osa pääsee läpi jollekin toiselle uralle tai aukealle, niin ne ovat harvalukuisempina /yksinään helppoja maaleja 2-tasan pst-aseille. -44 kesällä ne vaunut joita ei saatu urilla kauhuilla/nyrkeillä pois pelistä, niitattiin harventuneina PAK 75:lla teiden suulle aukeille, löytyy tarinoita joissa vaunu koukkasi aukealle nimenomaan ns. metsän läpi, juoni paljastui vaan jo hyvissä ajoin äänen ja kaatuvien puiden mukaan, tykin kääntö sinne ja se oli siinä.
Ongelmat puolustajalle alkavat siitä jos vihollisen panssareita purkautuu aukeille/omaan syvyyteen hyvässä järjestyksessä/tilannetajulla jostain täysin odottamattomasta suunnasta, ei siis todellakaan sen uran lähistöltä esim. sekalaisesti suoraan metsästä jota puolustetaan vaan useita km eri kohdasta. Tämä oli nimenomaan oma leipälaji, etsittiin niitä vaihtoehtoisia uria vihollisen kylkiin/selustaan. Voima on pakko keskittää aina johonkin(niin hyökkääjän kuin puolustajankin), silloin jää myös enemmän tai vähemmän tyhjiä/pehmeitä kohtia. Yllätyksellisen reitin löytymiseen auttaa sopivat pistot metsien läpi uralta/peltopläntiltä toisella mutta tällä ei ole mitään tekemistä 1km vitjaksi metsään levittäytymisen kanssa. PS-joukko tuodaan "metsien läpi"(peitteisen maaston läpi) tiedusteltuja(kertaalleen jollain läpi ajettuja/käytyjä) "uria"(pikkuteitä/metsäpistoja) pitkin mahdollisemman vauhdikkaasti ihan perinteisessä jonossa syöttö pohjassa, voima levitetään vasta oikeasti avoimemmassa = rikkonaisessa maastossa/aukeilla, ei umpi metsässä!
