Tykistö

Entä pataljoonan, jonka vahvistuksena on panssarikomppania?

Lähtökohtaisesti pataljoonaa on vahvistettu panssarikomppanialla, joten tuolle kilometrille menee kolme mekjvkomppaniaa ja se vaunukomppania. Teknisestihän panssarikomppanian leveys tuossa on se kilometri, mutta itsekseen sitä tuskis laitettaisiin hyökkäämään. Tämä opittiin jo 40-luvulla.

Korjaan: ei kaikki mekjvkomppaniat ole välttämättä yhtä aikaa rintamassa, koska reservi.
 
Toki kulkusuunnat pääsääntöisesti seuraavat uria, mutta siis pointtina se että metsä ei ole este, ei juuri edes hidaste, ja metsästä mennään läpi että heilahtaa. Kun edessä alkaa paukkua, panssarikärki levittäytyy viuhkaksi ja lähtee etenemään rintamana tien kahta puolta. Nyrkkisääntönä vaunukomppanian etenemisrintama on leveydeltään luokkaa 1 km.

Tuo nyt on ihan täyttä tuubaa! Vaunut kykenee kyllä puskemaan järeitäkin puita nurin, mutta torni(putki) on käännettävä pois menosuunnasta ettei suuntauskoneisto vaurioidu puihin osuessaan jne. Ei siten hyökkäämään ruveta.
Kohtuullisia matkoja voidaan puhkaista tuolla tavalla metsiin uria uusille aukeille esim. pellolta pellolle metsäkaistaleen läpi tai jostain metsäautotieltä joka loppuu metsään, voidaan puskea ura läheiselle aukealle/toiselle tielle.
Tuollaisen koukkauksen riski on otettava puolustuksessa kyllä huomioon.

Suurin riski liittynee siihen millaista maastoa se metsän pohja on, kovin kivikkoinen/epätasainen tai märkä/pehmeä niin vaikeaksi menee... Jos katsotaan etelässä isojen teiden vierillä levittäyviä metsiä, niin ne helpot tasamaat on kyllä jo aikaa sitten yleensä raivattu pelloiksi, metsiksi on jätetty ne enemmän tai vähemmän kivikkoiset/kallioiset maat, jyrkemmät rinteet ja vetiset alueet.
 
Ei nyt aivan pidä paikkaansa. Pataljoonan murtokohdan leveys on maksimissaan 1km, joten ei yhden komppanian ryhmitys voi olla sama.

Kerta ja @Ohjus-tiedustelija Tässä ei puhuta hyökkäyksestä vaan liikkeestä. Ja ei valitettavasti ole tuubaa. Toivoisin että olisi, mutta toiveilla ei pärjätä.

MUOKS itse itseäni lainaten ketjusta "Sodanajan maavoimien ryhmittelyn pohdintaa". Siitä päätellen että esim CV antoi peukkua, kyseessä ei ole "täyttä tuubaa":
  1. Valitettavasti tämä on perinpohjaisen väärä luulo. Vaunu menee umpimetsässäkin lujempaa kuin mies juoksee, ilman mitään vaikeuksia. Ei toki yhtä lujaa mene kuin tiellä, ja polttoaineen kulutus kasvaa jne, mutta kyllä se vaunuyksikkö levittäytyy viuhkaksi metsänkin puolelle heti kun alkaa pauke kuulua edestä. Ja silloin se yksi tai kaksi yksinäistä vaunua siinä rännin mutkassa ovat harjoitusmaali, kun alikalia rupeaa tulemaan monesta suunnasta.

    MUOKS siis yritän sanoa, että pelkkä puusto ei ole mikään este eikä edes suuri hidaste vaunuille. Vesistöt, kalliojyrkänteet, syvät kaivannot jne ovat esteitä, mutta puusto ei.

    Viimeksi muokattu: 21.01.2015
    Samses, 21.01.2015Raportoi
    #72− LainaaVastaa lainaten
    Honcho ja CV9030FIN tykkäsivät tästä.
EDIT2 palattaisko puhumaan tykistöstä. Anteeksi sivupolku minun osaltani.
 
Viimeksi muokattu:
Kun edessä alkaa paukkua, panssarikärki levittäytyy viuhkaksi ja lähtee etenemään rintamana tien kahta puolta. Nyrkkisääntönä vaunukomppanian etenemisrintama on leveydeltään luokkaa 1 km.

Lause nyt vaan on normaalissa/yleisimmässä Suomalaisessa metsämaastossa täysin päätön!
Suomalaisen metsän reunustamalta uralta esimerkkisi mukaisesti jopa 500m asti metsän sisässä ajavat vaunut eivät näe juuri mitään, ei puhettakaan että kykenisivät esim. tukemaan toisiaan, vaunun torni ei edes pysty kääntymään 180-astettan kun pääase kolisee puihin/on edettävä putki taakse käännettynä. Liike hidastuu oleellisesti eikä uralla etenevät vaunut pysy kartalla missä metsän sisällä mennään jne,jne.
Homma ei toimi järkevästi kuin tuoreilla hakkuuaukeilla tai jossain matallassa pajukossa/ nuoressa istutusmetsässä tms.
Käytännössä tuollainen levittäytyminen tapahtuu lähinnä vain erilaisille aukeille tultaessa, rikkonaisia taajamia/peltoaukeita ei voida laskea metsiksi.
 
Lause nyt vaan on normaalissa/yleisimmässä Suomalaisessa metsämaastossa täysin päätön!
Suomalaisen metsän reunustamalta uralta esimerkkisi mukaisesti jopa 500m asti metsän sisässä ajavat vaunut eivät näe juuri mitään, ei puhettakaan että kykenisivät esim. tukemaan toisiaan, vaunun torni ei edes pysty kääntymään 180-astettan kun pääase kolisee puihin/on edettävä putki taakse käännettynä. Liike hidastuu oleellisesti eikä uralla etenevät vaunut pysy kartalla missä metsän sisällä mennään jne,jne.
Homma ei toimi järkevästi kuin tuoreilla hakkuuaukeilla tai jossain matallassa pajukossa/ nuoressa istutusmetsässä tms.
Käytännössä tuollainen levittäytyminen tapahtuu lähinnä vain erilaisille aukeille tultaessa, rikkonaisia taajamia/peltoaukeita ei voida laskea metsiksi.

Jospa mietitään nyt enemmänkin sitä maastoa, missä taistelu käydään, ei sitä mitä on maassa eniten. Olemmeko yhtä mieltä siitä että ratkaiseva mättö käydään Kaakkois-Suomen ja etelärannikon alueella? Silloin se on se alue jonka maastolla on merkitystä.

Jos olemme, silloin ollaan alueella jossa ei ole mitään synkkää erämaata, ne metsät ovat täynnä ristiin rastiin meneviä teitä, metsäkoneuria, sähkölinjoja, taloja ja ennen kaikkea siellä on hemmetisti peltoja. Niistä metsäplänteistä panssarikärki menee läpi hidastamatta. Ja on siellä niitä hakkuuaukkoja ja taimikoitakin joista itsekin puhuit. Paikkoja, joista olisi enemmän kuin huutoetäisyys uralle, jossa vaunu pystyy ajamaan lähes maantienopeutta, ei pelialueelta kovin paljoa löydy. Kehotan katsomaan millainen on metsämaasto Suomessa nykyään, se ei ole Itä-Karjalan korpea vuonna -43. Suomalainen metsä tänä päivänä, varsinkin etelässä, on valitettavasti panssarisodankäyntiin melkoisen hyvin soveltuva maasto.

Mitäpä arvelette, miksi tstpsv:t on PV:n SA-organisaatiossa keskitetty Karjalan jpr:ään ja sen kanssa yhteen pelaaviin mek.tstosastoihin? No siksi että scheissen osuessa tuulettimeen a) niillä tulee olemaan mekanisoitu vihollinen ja b) ne toimivat alueella joka on vaunuille hyvä maasto!

Minulle on jo pitkään ollut suuren ihmetyksen aihe, mistä tämä käsittämättömän yleinen harhakuvitelma metsästä panssariesteenä johtuu.

Osaltani lopetan tämän OT-keskustelun tähän, uskokaa te mitä haluatte. Toivon että ei koskaan tule sitä päivää että joudutte nuo käsityksenne toteamaan toiveajatteluksi.
 
Jospa mietitään nyt enemmänkin sitä maastoa, missä taistelu käydään, ei sitä mitä on maassa eniten. Olemmeko yhtä mieltä siitä että ratkaiseva mättö käydään Kaakkois-Suomen ja etelärannikon alueella? Silloin se on se alue jonka maastolla on merkitystä.

Jos olemme, silloin ollaan alueella jossa ei ole mitään synkkää erämaata, ne metsät ovat täynnä ristiin rastiin meneviä teitä, metsäkoneuria, sähkölinjoja, taloja ja ennen kaikkea siellä on hemmetisti peltoja. Niistä metsäplänteistä panssarikärki menee läpi hidastamatta. Ja on siellä niitä hakkuuaukkoja ja taimikoitakin joista itsekin puhuit. Paikkoja, joista olisi enemmän kuin huutoetäisyys uralle, jossa vaunu pystyy ajamaan lähes maantienopeutta, ei pelialueelta kovin paljoa löydy. Kehotan katsomaan millainen on metsämaasto Suomessa nykyään, se ei ole Itä-Karjalan korpea vuonna -43. Suomalainen metsä tänä päivänä, varsinkin etelässä, on valitettavasti panssarisodankäyntiin melkoisen hyvin soveltuva maasto.

Mitäpä arvelette, miksi tstpsv:t on PV:n SA-organisaatiossa keskitetty Karjalan jpr:ään ja sen kanssa yhteen pelaaviin mek.tstosastoihin? No siksi että scheissen osuessa tuulettimeen a) niillä tulee olemaan mekanisoitu vihollinen ja b) ne toimivat alueella joka on vaunuille hyvä maasto!

Minulle on jo pitkään ollut suuren ihmetyksen aihe, mistä tämä käsittämättömän yleinen harhakuvitelma metsästä panssariesteenä johtuu.

Osaltani lopetan tämän OT-keskustelun tähän, uskokaa te mitä haluatte. Toivon että ei koskaan tule sitä päivää että joudutte nuo käsityksenne toteamaan toiveajatteluksi.

Lopetan itsekin tämän OT:n tähän kommenttiin: Tuo on totta ja veikkaan, että kaikki muutkin tuon ymmärtävät. Pointti oli se, että miksi tankki menisi pää edellä sinne puskaan, etenkin kun maasto ei sitä vaadi? Toisekseen tuollaisessa maastossa jonka juuri kuvailit, ryssän taktiikka on (ainakin jonkun pdf:nä jaettavan oppaan mukaan) varmistaa ne metsäsaarekkeet jalkaväellä yksi kerrallaan ja sitten siirtyä seuraavaa saareketta puhdistamaan. Tankit tietenkin ampuvat ne saarekkeet palasiksi pehmittääkseen mahdollisia puolustajia. Jos tankki tunkee jonnekin puskaan, niin se luultavasti menee siellä jalkautuneen jalkaväen perässä.
 
Jospa mietitään nyt enemmänkin sitä maastoa, missä taistelu käydään, ei sitä mitä on maassa eniten. Olemmeko yhtä mieltä siitä että ratkaiseva mättö käydään Kaakkois-Suomen ja etelärannikon alueella? Silloin se on se alue jonka maastolla on merkitystä.

Jos olemme, silloin ollaan alueella jossa ei ole mitään synkkää erämaata, ne metsät ovat täynnä ristiin rastiin meneviä teitä, metsäkoneuria, sähkölinjoja, taloja ja ennen kaikkea siellä on hemmetisti peltoja. Niistä metsäplänteistä panssarikärki menee läpi hidastamatta. Ja on siellä niitä hakkuuaukkoja ja taimikoitakin joista itsekin puhuit. Paikkoja, joista olisi enemmän kuin huutoetäisyys uralle, jossa vaunu pystyy ajamaan lähes maantienopeutta, ei pelialueelta kovin paljoa löydy. Kehotan katsomaan millainen on metsämaasto Suomessa nykyään, se ei ole Itä-Karjalan korpea vuonna -43. Suomalainen metsä tänä päivänä, varsinkin etelässä, on valitettavasti panssarisodankäyntiin melkoisen hyvin soveltuva maasto.

Sinä puhut nyt niistä rikkonaisista taajamista/peltoaukeista ja minä puhun metsistä. Etelästä löytyy molempia, ei pelkästään toista! Ajele 6- ja 7-tiet päästä päähän... yleensä nuo maastotyypit vuorottelevat, välillä maisema aukeaa rikkonaisena tien laidoilla, välillä metsä nousee tien molemmin puolin heti pientareen jälkeen.
Edelleen lauseesi* johon puutuin, on täysin päätön koska tuollainen yleistys ei todellakaan toimi käytännössä esim. noiden 6- ja 7-teiden maastossa kuin niissä kohdin missä tien vierustoilla aukeaa noita edellä kuvattuja repaleisia peltoaukeita/taajamia. Arvaa pyrkiikö puolustaja siihen esim. murrosteilla/miinoitteilla että kun "edessä alkaa paukkumaan", niin silloin ollaan maastossa jossa psv-komp. on tilaa levittäytyä 1km viuhkaksi? Totta helvetissä se liike pysäytetään sellaiseen kohtaan jossa metsä reunustaa uran molempia sivuja = liike sumppuuntuu ja muodostaa mehevän maalin mm. epäsuoralle (pysymme topicin aiheessa). Pystyykö ps-kärki kiertämään tällaisen kohdan mm. mainitsemiesi ristiin rastiin risteilevien erilaisten urien kautta... No pystyy, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että ne vaunut kykenevät tuollaisessa kohdassa vain levittäytymään 1km viuhkasi uran molemmin sivuin ja jatkamaan etenemistä uran suuntaisesti -> käytännössä uralla jota ympäröi metsämaasto joudutaan ottamaan pakkia ja etsimään kiertämisen mahdollistava toinen ura, lähes poikkeuksetta se ura lähtee enemmän tai vähemmän suuntautumaan jonnekin muualle kuin pääura suuntaan(miksi ihminen olisikaan rakentanut useita tismalleen samaan suuntaan johtavia kulku-uria).

Kuten jo aikaisemmin totesin, sopivista kohdin voidaan ajella (jonossa) metsien läpi, esim. uralta tai aukealta toiselle, mutta 1km viuhkana metsissä eteneminen on täyttä tuubaa (100m metsäsaareke ei ole metsä)! Metsien läpi edetään yleensä silloin kun on jouduttu kiertämään ja pyritään tieverkostoa suoraviivaisemmin takaisin alkuperäiselle etenemissuunnalle/uralle tai johonkin taktiseen yllätykseen. Mikään toivottava asia tämäkään ei ole, sillä metsään ajamisessa on riskinsä, maaston pohja on tuntematon, se pitäisi mielellään tiedustella ensin. Vaunusta näkee maaston pohjan heikosti, puiden latvoja ropisee niskaan, luukut kiinni jne. mielellään ensimmäisen vaunun edellä pitäisi mennä mies jalkaisin bongaten retiltä pahat kivet, pehmeät ojat jne. Ensimmäinen kun on mennyt läpi, niin loput reippaammin sitten samaa uraa pitkin perässä.
Jotain väitän asiasta tietäväni kun oli vahva SA toimenkuva etsiä niitä kiertoteitä / vaihtoehtoisia reittejä PsvP osille...

*"Kun edessä alkaa paukkua, panssarikärki levittäytyy viuhkaksi ja lähtee etenemään rintamana tien kahta puolta. Nyrkkisääntönä vaunukomppanian etenemisrintama on leveydeltään luokkaa 1 km."


Minulle on jo pitkään ollut suuren ihmetyksen aihe, mistä tämä käsittämättömän yleinen harhakuvitelma metsästä panssariesteenä johtuu.

Onko lause "hyökkääjän liike pyritään kanavoimaan puolustajalle edulliseen maastoon" tuttu? Mitenhän tuo mahdetaan toteuttaa jos eteläinen Suomi on kuvaamasi kaltainen biljardipöytä jossa ajellaan 1km viuhkana ihan mistä huvittaa...
 
Sinä puhut nyt niistä rikkonaisista taajamista/peltoaukeista ja minä puhun metsistä. Etelästä löytyy molempia, ei pelkästään toista! Ajele 6- ja 7-tiet päästä päähän... yleensä nuo maastotyypit vuorottelevat, välillä maisema aukeaa rikkonaisena tien laidoilla, välillä metsä nousee tien molemmin puolin heti pientareen jälkeen.
Edelleen lauseesi* johon puutuin, on täysin päätön koska tuollainen yleistys ei todellakaan toimi käytännössä esim. noiden 6- ja 7-teiden maastossa kuin niissä kohdin missä tien vierustoilla aukeaa noita edellä kuvattuja repaleisia peltoaukeita/taajamia. Arvaa pyrkiikö puolustaja siihen esim. murrosteilla/miinoitteilla että kun "edessä alkaa paukkumaan", niin silloin ollaan maastossa jossa psv-komp. on tilaa levittäytyä 1km viuhkaksi? Totta helvetissä se liike pysäytetään sellaiseen kohtaan jossa metsä reunustaa uran molempia sivuja = liike sumppuuntuu ja muodostaa mehevän maalin mm. epäsuoralle (pysymme topicin aiheessa). Pystyykö ps-kärki kiertämään tällaisen kohdan mm. mainitsemiesi ristiin rastiin risteilevien erilaisten urien kautta... No pystyy, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että ne vaunut kykenevät tuollaisessa kohdassa vain levittäytymään 1km viuhkasi uran molemmin sivuin ja jatkamaan etenemistä uran suuntaisesti -> käytännössä uralla jota ympäröi metsämaasto joudutaan ottamaan pakkia ja etsimään kiertämisen mahdollistava toinen ura, lähes poikkeuksetta se ura lähtee enemmän tai vähemmän suuntautumaan jonnekin muualle kuin pääura suuntaan(miksi ihminen olisikaan rakentanut useita tismalleen samaan suuntaan johtavia kulku-uria).

Kuten jo aikaisemmin totesin, sopivista kohdin voidaan ajella (jonossa) metsien läpi, esim. uralta tai aukealta toiselle, mutta 1km viuhkana metsissä eteneminen on täyttä tuubaa (100m metsäsaareke ei ole metsä)! Metsien läpi edetään yleensä silloin kun on jouduttu kiertämään ja pyritään tieverkostoa suoraviivaisemmin takaisin alkuperäiselle etenemissuunnalle/uralle tai johonkin taktiseen yllätykseen. Mikään toivottava asia tämäkään ei ole, sillä metsään ajamisessa on riskinsä, maaston pohja on tuntematon, se pitäisi mielellään tiedustella ensin. Vaunusta näkee maaston pohjan heikosti, puiden latvoja ropisee niskaan, luukut kiinni jne. mielellään ensimmäisen vaunun edellä pitäisi mennä mies jalkaisin bongaten retiltä pahat kivet, pehmeät ojat jne. Ensimmäinen kun on mennyt läpi, niin loput reippaammin sitten samaa uraa pitkin perässä.
Jotain väitän asiasta tietäväni kun oli vahva SA toimenkuva etsiä niitä kiertoteitä / vaihtoehtoisia reittejä PsvP osille...

*"Kun edessä alkaa paukkua, panssarikärki levittäytyy viuhkaksi ja lähtee etenemään rintamana tien kahta puolta. Nyrkkisääntönä vaunukomppanian etenemisrintama on leveydeltään luokkaa 1 km."

Onko lause "hyökkääjän liike pyritään kanavoimaan puolustajalle edulliseen maastoon" tuttu? Mitenhän tuo mahdetaan toteuttaa jos eteläinen Suomi on kuvaamasi kaltainen biljardipöytä jossa ajellaan 1km viuhkana ihan mistä huvittaa...


OOTEE

Lupasin jo lopettaa mutta ei sitten...

Ei ajella ihan mistä huvittaa, mutta kuvasi siitä mikä maasto aiheuttaa nykyaikaiselle tstpsv:lle ongelmaa, on väärä. Se on samalla tavalla väärä kuin monen muunkin reserviläisen, ja on väärän koulutuksen vika, ei reserviläisten joille on koulutettu intissä ruusuiset kuvitelmat.

"käytännössä uralla jota ympäröi metsämaasto joudutaan ottamaan pakkia ja etsimään kiertämisen mahdollistava toinen ura" Sanon nyt kolmannen kerran: tämä ei pidä paikkaansa, olettaen että kyseessä on metsämaasto sinänsä ilman muita kulkuesteitä kuten vesistöjä. Lisäksi nykyinen suomalaismetsä on ihan täynnä uria, ja niitä menee tiuhoin välein. Pelkkä puusto ei ole vaunulle mikään ongelma. Jos on jyrkänteitä, vesistöjä, kallioleikkauksia tms., se on ongelma.

Panssarintorjunnan perusteista olen auttavasti selvillä, kiitos kysymästä. Vaunuille epäedullinen maasto ja vaunuille mahdoton maasto ovat kaksi eri asiaa, ja vaikuttaa siltä että monessa perusyksikössä on koulutuksessa sotkettu nämä asiat keskenään. Metsällä on ohjaava ja kanavoiva vaikutus panssaroituun viholliseen, mutta vaikutus ei ole läheskään niin voimakas ja ehdoton kuin ilmeisesti moni kuvittelee.

Mitä tulee 6- ja 7- teiden vartiseen maastoon, olin 6-tien varressa metsässä viimeksi eilen ja tunnen alueen hyvin metsästysharrastuksen vuoksi. Peltoja ja uria on parinsadan metrin välein, yhtenäistä metsää ei ole missään. Ne metsät mitä siellä on, näyttävät auton ikkunasta paljon yhtenäisemmiltä kuin mitä ne ovat. Edes kartasta ei saa oikeaa käsitystä asiasta, sillä kartoista puuttuvat metsäkoneurat ja niitä on paljon.

Koska meidän on ilmeisen mahdoton vakuuttaa toisiamme, ehdotan että lopetamme tähän.

END (toivottavasti) of OOTEE

EDIT Selvennän vielä: olemme täysin samaa mieltä sekä oman että A2 keltaisen toimintaperiaatteista. Erimielisyys koskee vain metsämaaston estearvoa panssaroitua vihollista vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ajella ihan mistä huvittaa, mutta kuvasi siitä mikä maasto aiheuttaa nykyaikaiselle tstpsv:lle ongelmaa, on väärä. Se on samalla tavalla väärä kuin monen muunkin reserviläisen, ja on väärän koulutuksen vika, ei reserviläisten joille on koulutettu intissä ruusuiset kuvitelmat.

"käytännössä uralla jota ympäröi metsämaasto joudutaan ottamaan pakkia ja etsimään kiertämisen mahdollistava toinen ura" Sanon nyt kolmannen kerran: tämä ei pidä paikkaansa, olettaen että kyseessä on metsämaasto sinänsä ilman muita kulkuesteitä kuten vesistöjä. Lisäksi nykyinen suomalaismetsä on ihan täynnä uria, ja niitä menee tiuhoin välein. Pelkkä puusto ei ole vaunulle mikään ongelma. Jos on jyrkänteitä, vesistöjä, kallioleikkauksia tms., se on ongelma.

Vaunuille epäedullinen maasto ja vaunuille mahdoton maasto ovat kaksi eri asiaa, ja vaikuttaa siltä että monessa perusyksikössä on koulutuksessa sotkettu nämä asiat keskenään. Metsällä on ohjaava ja kanavoiva vaikutus panssaroituun viholliseen, mutta vaikutus ei ole läheskään niin voimakas ja ehdoton kuin ilmeisesti moni kuvittelee .

Lyhyesti:
Nyt näyttää siltä että sinä puhut siitä mihin vaunut periaatteessa pystyvät ja minä puhun siitä mitä käytännössä tehdään jotta paletti pysyy kasassa eikä tehtävä/tavoitteen täyttäminen vaarannu liiaksi kalusto rikkojen/menetysten takia jo ennen varsinaista yhteenottoa vihollisen kanssa.
Jos vaunut ajatetaan ns. sokkona umpi metsään (tilannehan on juuri tämä jos pakkia ei oteta, vaan paukkeen alkaessa levittäydytään niiltä sijoilta 1km viuhkaan uran molemmin puolin ja jatketaan uran suuntaisesti eteenpäin), niin vaurioiden ja kiinni juuttumisen riski kasvaa oleellisesti, tämän lisäksi menetetään mahdollisuus tukea toisia koska puusto estää tornin (pääaseen) pyörimisen ja näkyvyys voi pudota erityisesti lehtivihreän aikaan liki nollaan. Myös liike hidastuu ja tilannetaju heikkenee oleellisesti. Menetetään siis liki kaikki ps-joukon vahvuudet ja otetaan oman toimintakyvyn kannalta isoja riskejä!

Pidemmän kaavan mukaan:
Tuollainen tyyli voi toimia jos tiedetään että muutaman sadan metrin päässä aukeaa esim. peltomaisemat jonne ollaan nimenomaan pyritty että saadaan omasta kalustosta/määrällisestä ylivoimasta kaikki irti. Arvaa vaan yritetäänkö sitä liikettä pysäyttää/ohjata muualle puolustajan toimesta vasta tuossa vaiheessa... Vai kenties jo huomattavasti aikaisemmin pääuralle jumiin epäsuoran maaliksi tai risteäville urille ns. kusiränneihin pienempiin osiin / vieläkin peitteisempään maastoon jalkamiesten maaleiksi. Kyllä, Etelä-Suomalaisissa metsissä risteilee paljon pientä tiestöä yms., mutta harvemmin ne johdattavat liikettä pääuran suuntaan vaan nimenomaan sivuille, sitä vartenhan ne on joskus rakennettu että päästään ison tien suunnasta pois päin oleville kohteille. Niitä pitkin on toki mahdollista rakennella reittiä varmasti usein myös tavoitteen suuntaan, mutta mikään yksinkertainen tuosta noin vaan mennään operaatio se ei ole vaan vaatii jonnin verran kartan lukua + tiedustelua ja yritys/erehdys tapahtumia! Onneksi noita on puolustajan kannalta myös helppo miinoittaa.

Ajettiinhan ensimmäisessä Tshetsenian kähinässä kaupungissa vaunuilla rakennusten reunustamilta kaduilta paniikissa seinien / rakennustenkin läpi, mutta se missä kunnossa kalusto ja varsinkin tilanteen tasalla oleminen tuon jälkeen oli onkin sitten ihan oma lukunsa...
Moni jalkamies kusee hunajaa jos vihollisen vaunut tekevät saman tempun täällä ja levittäytyvät umpimetsään puskemaan. Jos ei about uran viertä kohdalle osu, niin sitten vaan odotellaan koska murina pysähtyy jonnekin ja aletaan metsästämään ;) Jos/kun osa pääsee läpi jollekin toiselle uralle tai aukealle, niin ne ovat harvalukuisempina /yksinään helppoja maaleja 2-tasan pst-aseille. -44 kesällä ne vaunut joita ei saatu urilla kauhuilla/nyrkeillä pois pelistä, niitattiin harventuneina PAK 75:lla teiden suulle aukeille, löytyy tarinoita joissa vaunu koukkasi aukealle nimenomaan ns. metsän läpi, juoni paljastui vaan jo hyvissä ajoin äänen ja kaatuvien puiden mukaan, tykin kääntö sinne ja se oli siinä.

Ongelmat puolustajalle alkavat siitä jos vihollisen panssareita purkautuu aukeille/omaan syvyyteen hyvässä järjestyksessä/tilannetajulla jostain täysin odottamattomasta suunnasta, ei siis todellakaan sen uran lähistöltä esim. sekalaisesti suoraan metsästä jota puolustetaan vaan useita km eri kohdasta. Tämä oli nimenomaan oma leipälaji, etsittiin niitä vaihtoehtoisia uria vihollisen kylkiin/selustaan. Voima on pakko keskittää aina johonkin(niin hyökkääjän kuin puolustajankin), silloin jää myös enemmän tai vähemmän tyhjiä/pehmeitä kohtia. Yllätyksellisen reitin löytymiseen auttaa sopivat pistot metsien läpi uralta/peltopläntiltä toisella mutta tällä ei ole mitään tekemistä 1km vitjaksi metsään levittäytymisen kanssa. PS-joukko tuodaan "metsien läpi"(peitteisen maaston läpi) tiedusteltuja(kertaalleen jollain läpi ajettuja/käytyjä) "uria"(pikkuteitä/metsäpistoja) pitkin mahdollisemman vauhdikkaasti ihan perinteisessä jonossa syöttö pohjassa, voima levitetään vasta oikeasti avoimemmassa = rikkonaisessa maastossa/aukeilla, ei umpi metsässä!
 
EDIT Selvennän vielä: olemme täysin samaa mieltä sekä oman että A2 keltaisen toimintaperiaatteista. Erimielisyys koskee vain metsämaaston estearvoa panssaroitua vihollista vastaan.

Mahdollisemman lyhyesti ilmaistuna meillä on vahva näkemysero siitä millaisessa tilanteessa ps-joukko alkaa koettelemaan tuota estearvoa siten kun asian esitit, sinulle se oli "kun edessä alkaa paukkumaan", minulle se on se kun "viereisen vaunun torni lentää taivaalle ja kuski menettää hermonsa", kotimaisessa vaihtoehdossa havainto tst-hekosta = välitön ilmasuojaan hakeutuminen.
Oman mausteensa soppaan antaa vahvasti se mikä lasketaan "metsämaastoksi" ja mikä ei... :rolleyes:
 
Tarkoittaako tankki metsässä tämmöistä. Täysin sokea.


tag panssarivaunu metsä
 
Lyhyesti:
Nyt näyttää siltä että sinä puhut siitä mihin vaunut periaatteessa pystyvät ja minä puhun siitä mitä käytännössä tehdään jotta paletti pysyy kasassa eikä tehtävä/tavoitteen täyttäminen vaarannu liiaksi kalusto rikkojen/menetysten takia jo ennen varsinaista yhteenottoa vihollisen kanssa.
Jos vaunut ajatetaan ns. sokkona umpi metsään (tilannehan on juuri tämä jos pakkia ei oteta, vaan paukkeen alkaessa levittäydytään niiltä sijoilta 1km viuhkaan uran molemmin puolin ja jatketaan uran suuntaisesti eteenpäin), niin vaurioiden ja kiinni juuttumisen riski kasvaa oleellisesti, tämän lisäksi menetetään mahdollisuus tukea toisia koska puusto estää tornin (pääaseen) pyörimisen ja näkyvyys voi pudota erityisesti lehtivihreän aikaan liki nollaan. Myös liike hidastuu ja tilannetaju heikkenee oleellisesti. Menetetään siis liki kaikki ps-joukon vahvuudet ja otetaan oman toimintakyvyn kannalta isoja riskejä!

OT

Hankala inttää kun (lähes) olemme samaa mieltä...!

Ei tietenkään kukaan väitä että ps-joukko tahallaan etsiytyy tilanteeseen jossa se joutuu mättämään umpimetsässä. Sanon vain että ei ne avuttomia/liikuntakyvyttömiä ole vaikka maastona olisi aivan umpipöpelikkö ilman mitään uria - ja Etelä-Suomen metsissä ON uria joka puolella.
 
Viimeksi muokattu:
Mahdollisemman lyhyesti ilmaistuna meillä on vahva näkemysero siitä millaisessa tilanteessa ps-joukko alkaa koettelemaan tuota estearvoa siten kun asian esitit, sinulle se oli "kun edessä alkaa paukkumaan", minulle se on se kun "viereisen vaunun torni lentää taivaalle ja kuski menettää hermonsa", kotimaisessa vaihtoehdossa havainto tst-hekosta = välitön ilmasuojaan hakeutuminen.


OT.

Toinen aste-ero mielipiteissämme on käsitys tavasta jolla A2 keltainen käyttää kalustoaan (ja miehiään). A2 keltaiselle ei ole mitään väliä vaikka vaunuja menee rikki. Kuten itse kuvasit A2 keltaisen toimintaa, niiden tiedetään ajattaneen vaunuyksikköjään paikkoihin, joihin länsimaiset joukot eivät mene vaunuilla riskien vuoksi. A2:lla kyllä reserviä piisaa.

Tässä on vaara että ajatellaan vihollisen toimivan ja ajattelevan samalla tavalla kuin me. Eivät toimi, eivätkä ajattele. Niillä on sekä poliittisesti, että sotilaallisesti varaa menettää paljon sellaista mitä meillä ei ole varaa menettää. Vaunu ja tai vaunujoukkue sinne tai tänne - hui hai heille, iso menetys meille.

Kaikella ystävyydellä, minusta sinä nyt kyllä taidat jossain määrin sortua siihen virheeseen että ajattelet vihollisen toimivan meidän tapamme mukaan.

Ne tunkevat läpi väkisin ja ottaen tietoisesti tappioita, monissa sellaisissa paikoissa ja tilanteissa, joissa me mieluummin etsimme kiertotien.

Oman mausteensa soppaan antaa vahvasti se mikä lasketaan "metsämaastoksi" ja mikä ei... :rolleyes:

Kyllä.
 
Viimeksi muokattu:
Lähtökohtaisesti pataljoonaa on vahvistettu panssarikomppanialla, joten tuolle kilometrille menee kolme mekjvkomppaniaa ja se vaunukomppania. Teknisestihän panssarikomppanian leveys tuossa on se kilometri, mutta itsekseen sitä tuskis laitettaisiin hyökkäämään. Tämä opittiin jo 40-luvulla.

Korjaan: ei kaikki mekjvkomppaniat ole välttämättä yhtä aikaa rintamassa, koska reservi.

OT.

Kyllä. Ja jos on peltoaukea ennen metsää, toimintatapa on se että jv ajaa ryntövaunuilla suoraan meidän ryhmityksemme sisään, samalla kun raskaat vaunut pellon toiselta puolelta ampuvat tulitukea sirpalekranuilla.
 
ATACMS oli Suomen vastaus Iskanderiin, Venäjä sai ihan julkisen tiedon mukaan siitä paskahalvauksen.
Kyllä, meillä on JASSM mutta molemmat haluttiin.
Se on ainoa ja tärkein kaukovaikuttamisen työkalu Yhdysvaltain yhtymien komentajille, se ei todellakaan ole vanhentunut ja sitä kehitetään edelleen.
70kpl on kunnioitettava määrä, se olisi ollut jälleen yksi kynnysasejärjestelmä.
Kauppa pitäisi nyt toteuttaa, Venäjä on riisunut naamion lisäksi hanskat ja käärii jo hihoja.
Kun tuo GLSDB uutinen tuli juli, kommentoin sitä twitterissä. Kommenttini sai yhden insiderin tykkäyksen, joka sittemmin poisti sen. Oletan että GLSDB on tulossa, kunhan saavat testit tehtyä ja varsinaisen tuotannon alkuun.

Twiitti

Mainosvideo GLSDB:stä
 
Tuo GLSDB kuullostaa kyllä hyvältä jos kykenemme maalittamaan kohteet ja hankkimaan niitä riittävästi.
 
Back
Top