Tykistö

Lataaja lataa kranaatin putkeen. Panostaja on käytännössä vastuuhenkilö panosten suhteen, kun ammutaan erilaisia panoksia. Virallinen tehtävä panostajalle taitaa olla panoksen valmistaminen, mutta todellisuudessa yleensä koko tykkiryhmä osallistuu panosten valmistamiseen, koska se vie paljon aikaa. Asettaja asettaa kollimaattorin yhteistyössä suuntaajan kanssa. Ei siis kovinkaan merkittävä tehtävä. Asettajan rooli on siis erittäin minimaalinen.

Minkäslaista näppäilyä liittyy sytyttimiin? Siis tavallisestihan käytössä on tavan iskusytytin ja sirpaleammus, mutta miten sitten herätesytyttimet hoidetaan? Onko esim. tuliannoksessa tarkoitus olla tietty määrä ammuksista hersy:llä, vai onko nuo sytyttimet jossakin jemmassa odottamassa sitä hetkeä "kun niitä tosissaan tarvitaan"?

Edit: Ja onko nuo sytyttimet valmiiksi ammuksissa, vai toimitetaanko ne erikseen?
 
Kaikilla on omat laatikkonsa. Kranaatit, panokset ja sytyttimet. Yleisimpiä laukaisyhdistelmiä (sirpalekranaatti, iskusytytin ja panos) varmastikin valmistellaan tositilanteessa valmiiksi ja kuljetetaan sellaisenaan. Muita sitten ampumatehtävien mukaan.

Kranaattien valmistelu on yksinkertaista. Kranaatti pois laatikosta, räjäytin tilan korkki irti, sytytin laatikosta (yleensä pakattu hankalammin), kierretään kranaattiin ja sitten panoksen valmistelu (poistetaan panospuseja). Suomalaiset (länsimaalaiset) ampumatarvikkeet helppoja, mutta venäläisissä saattaa olla erilaisia ruuveja vast. mitä pitää irroitella ja sitten niitä suojarasvoja.
 
Niin ja meiltä noita venäläisiä ammuksia löytyy sitten todella paljon. Sitä rasvojen putsaamisen määrää.

Itänaapuri on kyllä nuo sytyttimensä paketoinut oikein huolella. Pieni tiiviisti suljettu metallilaatikko, jonka sisällä on juuri laatikkoon mahtuvat puiset tuet sytyttimille. Tuo laatikko pitää sitten avata kuin säilykepurkki reunoja myöten, jos haluaa joskus saada laatikon auki. Voi viedä hetken aikaa, jos ei ole sitä aiemmin tehnyt. Tähänkin löytyy oma työkalunsa.
 
Olikos käytettäessä esim. mekaanisia aikaiskusytyttimiä sytyttimien ajastus jonkun tykkiryhmän jäsenen virallinen tehtävä? Oman varusmiespalvelukseni aikana ryhmän sisäinen rotaatio pyöri käytännössä koko ajan. Nimimerkkini mukaisella kalustolla ammuttiin Pahkalla (Rovalle ei "päästy") melkoinen määrä murkulaa. Idän ja lännen eroista jäi mieleen itämaisista laatikoista puuttuvat kantokahvat ja ilmeisesti myrkylliset kosteudensidontapaperit tjsp, jotka piti lajitella erilliseen jätesäkkiin ja joiden käsittely oli kiellettyä ilman kumihanskoja.
 

melko hyvän laatuinen video 130 K 54 ammunnasta. Vaikuttaa aika tuoreen oloiselta.

Tämän vuoden Maavoimien Vaikuttamisharjoituksessa 130 K ainakin käytössä (leiritykkinä).
Kertokaas tietävät, mitä niille hylsyille tuossa oikein alettiin nysvätä? Yksi ukko oli videon alusta loppuun asti sille ensimmäisen kranaatin hylsylle tekemässä jotain (eikä kai saanut ammunnan loppuunkaan mennessä sitä juttuaan valmiiksi). Muutkin hylsyt pantiin hienoon riviin. Verrattuna siihen, mitä tuossa alempana 122-kalustolla hylsyille tehtiin (lensivät suoraan ulos tykistä ja joku niitä vähän potki siinä kauemmas), tuntui ihmeelliseltä miesvoimavarojen tuhlaamiselta noin hienosti niitä hylsyjä siinä asetella.
 
Kertokaas tietävät, mitä niille hylsyille tuossa oikein alettiin nysvätä? Yksi ukko oli videon alusta loppuun asti sille ensimmäisen kranaatin hylsylle tekemässä jotain (eikä kai saanut ammunnan loppuunkaan mennessä sitä juttuaan valmiiksi). Muutkin hylsyt pantiin hienoon riviin. Verrattuna siihen, mitä tuossa alempana 122-kalustolla hylsyille tehtiin (lensivät suoraan ulos tykistä ja joku niitä vähän potki siinä kauemmas), tuntui ihmeelliseltä miesvoimavarojen tuhlaamiselta noin hienosti niitä hylsyjä siinä asetella.

Olisikohan yrittänyt irrottaa nallin hylsystä, hylsyn vielä ollessa kuuma? Tämä on siis tärkeää hylsyn uusiokäytön kannalta. Ei taida kuulua sodan aikana tehtäviin toimenpiteisiin.
 
Olikos käytettäessä esim. mekaanisia aikaiskusytyttimiä sytyttimien ajastus jonkun tykkiryhmän jäsenen virallinen tehtävä?

Ei niitä nykyisin taideta rauhan aikana liiemmin ajastaa. Panostajan tehtävähän se periaatteessa olisi. Eikä se ole mikään ihmeellinen asia.

Idän ja lännen eroista jäi mieleen itämaisista laatikoista puuttuvat kantokahvat ja ilmeisesti myrkylliset kosteudensidontapaperit tjsp, jotka piti lajitella erilliseen jätesäkkiin ja joiden käsittely oli kiellettyä ilman kumihanskoja.

Näin on. Nuo myrkkypaperitkin taitavat olla lähinnä ympäristölle haitallisia, ei niitä toki syödä kannata, mutta ei niistä pitäisi ihmiselle juurikaan haittaa olla, jos paljain käsin sattuisi sellaiseen koskemaan. Kumihanskojen kanssa ei tosin nykyisin pelata. Vähän paremmat hanskat siihenkin tarkoitukseen löytyy.
 
Olisikohan yrittänyt irrottaa nallin hylsystä, hylsyn vielä ollessa kuuma? Tämä on siis tärkeää hylsyn uusiokäytön kannalta

Paremmin lähtee irti, kun hylsy on jäähtynyt ja lämpölaajeneminen palautunut...

Hylsy voidaan käyttää uudelleen, mutta vasta kun sen muoto on palautettu ennalleen prässillä hylsytehtaassa. On siten samantekevää, asetellaanko ne tykillä riviin, pinoon vai potkitaanko ainoastaan
pois jaloista. Rauhanajan ammunnoissa riippuu lähinnä kouluttajan mieltymyksistä.
(Tulevan) sodan luonnetta ei kukaan varmasti tiedä, mutta ennakolta voi ajatella, ettei hylsyjen evakuointi taaksepäin ja uusiokäyttö ole ainakaan prioriteettilistan kärkipäässä.

Ei niitä nykyisin taideta rauhan aikana liiemmin ajastaa

Aikasytyttimien tehtävät ovat tosiaan siirtyneet herätesytyttimille. Mekaaninen aikaiskusytytin (intin lyhenne MAIS) tarkoitti, että siinä on kello, joka räjäyttää kranaatin tietyn ennalta asetettavan ajan
kulutua. Kun lentoaika maaliin tunnetaan voidaan kranaatti näin saada räjähtämään maalin yläpuolella. Iskusytytin taas oli sen varalta, että aika oli asetettu liian pitkäksi jolloin kranaatti räjähti maanpintaan
osuessaan. Tuli piti siis saada kohdalleen sekä vaaka- etta korkeustasossa. Herätetesytyttimet tekevät tämän jälkimmäisen automaattisesti.
 
Kyllä maissejakin vielä käytetään, mutta ei niihin mitään ajastuksia laiteta, ainakaan omana palvelusaikana ei kertaakaan laitettu ja jokaisella ampumaleirillä kyseisiä sytyttimiä käytettiin.

Toki nuo maissit ovat myös hankalampia ja hitaampia ottaa käyttöön sen suojahatun vuoksi.
 
Kyllä maissejakin vielä käytetään, mutta ei niihin mitään ajastuksia laiteta, ainakaan omana palvelusaikana ei kertaakaan laitettu ja jokaisella ampumaleirillä kyseisiä sytyttimiä käytettiin.

Kuulostaa vahvasti siltä, että vanhaa varastoa on ammuttu pois.
 
Tykistöön en hirveästi perehtyneenä, olen yllättynyt että noita on noinkin vähän. Eihän niitä riitä kun reilulle 10:lle pataljoonan taisteluosastolle.

Kolmelletoista (13). Kuinkas paljon meillä niitä ALTSTOS oikein on? Tottakai tietysti aina tulee kalustorikkoja, mutta ei se tarve paljon suurempi ole.
 
Kolmelletoista (13). Kuinkas paljon meillä niitä ALTSTOS oikein on? Tottakai tietysti aina tulee kalustorikkoja, mutta ei se tarve paljon suurempi ole.

Sitten voidaan miettiä kumpi oli ensin? Vähän niin kuin muna vai kana? Jos taisteluosastojen määrä onkin rajoitettu tusinaan koska tykkejä ei riitä isommalle määrälle?
 
Kolmelletoista (13). Kuinkas paljon meillä niitä ALTSTOS oikein on? Tottakai tietysti aina tulee kalustorikkoja, mutta ei se tarve paljon suurempi ole.
Se voi toki olla ihan hyvä rajata TSTOS määrä jämäkkään tusinan pakettiin. Itse tekisin noista 3 JVPR:a. Yksi Etelässä (3-4 TSTOS(PSAJON), 1 JP(HAJ)), yksi Kainuun-Pohjois-Karjala-sektorilla (3-4 TSTOS(TEKA)) ja yksi Lapissa (kts. edellinen). Jostain kun saisi vielä hyvää putkea JVPR:n KTR:iin.
 
Se voi toki olla ihan hyvä rajata TSTOS määrä jämäkkään tusinan pakettiin.

Onhan se asiaa ettei meillä oikeasti ole rahkeita tuon enempiä valmiiksi asti varustaakaan. Hyvä jos 10-12 osastolle saadaan kaikki se kallis mutta ulospäin huonosti näkyvä varustus kuten viesti- ja pimeätoimintavälineet.
 
Orbital_ATK_155mm_Artillery_Precision_Guidance_Kit_Meets_All_Requirements_During_Test_640_001.jpg


Orbital ATK announced on June 29 that the U.S. Army's Precision Guidance Kit (PGK) for 155mm artillery achieved another major program milestone, having successfully completed its first production Lot Acceptance Test, demonstrating a median accuracy of less than 10 meters and passing all safety and reliability requirements.

“Extensive, rigorous testing continues to prove the maturity of PGK technology in terms of reliability, performance and safety,” said Dan Olson, vice president and general manager for Orbital ATK’s Armament Systems division of the Defense Systems Group.

Two additional Lot Acceptance Tests will confirm production consistency while also populating a reliability database that provides information which leads to product improvements over the course of production.

“Our precision guidance expertise is making a difference across multiple platforms for our customers,” said Mike Kahn, president, Orbital ATK Defense Systems Group. “Accuracy translates to effectiveness, an important factor in support of the warfighter.”
http://www.armyrecognition.com/june...ts_all_requirements_during_test_33006151.html

Luokkaa alle 10m räjähdyksen keskipisteestä. Mitä on jäljellä? Rakenteita tietenkin mutta miten paljon?
 
Back
Top