Shadowmon
Kenraali
En oikein jaksa uskoa tähän. Tykit ovat kuitenkin sen verran halpoja (ne vedettävät) ja jos noita 122H63-tykkejäkin on pistetty lihoiksi kuten jotkut täällä kirjoittavat. Taitaa olla muusta kalustosta sitten enempi kiinni.
Varmasti näinkin. Tykki on se näkyvä osa järjestelmää johon on helppo keskittyä mutta todella paljon muutakin tarvitaan jotta kokonaisuus toimii. Nyt valittu toimintamalli huomioiden varakaluston säilyttäminen olisi kyllä ollut peliliike. Ehkä silloin kymmenen vuotta sitten ajatus oli vielä enemmän perinteisissä jalkaväkiprikaateissa ja päätöksiä tehtiin sen kuvion pohjalta? Hyvä etteivät ehtineet kaikkia hävittää. Ja tuo määrämuutos on ihan Pv:n julkaisemista asiakirjoista eikä pelkkää foorumilaisten oletusta. Yhden tarkkuudella ei voi tietää mutta kokonaismäärä on jokseenkin puolittunut sitten vuosituhannen vaihteen.
Tuo siis tarkoittaa sitä, että n. puolet ammuksista räjähtää alle 10 metrin päässä koordinaattipisteestä. Muuten en ole ihan varma mitä koetat kysyä.
Kun tykistökranaatilla rupeaa olemaan tarkkuus alle 10m ja se tulee esim mummon mökin katosta sisään, niin mielestäni tuolla hetkellä 155mm kranaatti on ylikuolettava (overpowered). Pienemmällä oltaisiin ehkä selvitty, mutta ammuttaessa panssaroitua kohdetta, niin 155mm murkula on juuri sopiva. Sitä minä tarkoitin.
kertakenttään
Ylipäällikkö
122mm tehokas etäisyys rynnäkkövaunusta, jotta saadaan 1 läpäisy/neliömetri on 2-3m ja 155mm 5-7m, 120mm krhlla pitää alle 2 metrin päähän, jotta saadaan läpäisy. Eli jos käytetän hersyä vaunuun ei todennäköisesti tule läpäisyä, koska paras räjähdyskorkeus on 7+ metriä. Perussääntönä kaliiperi/10 metreissä.
PS. Metsään ei kannata ampua hersyä, koska herkkänä noin puolet muistaakseni räjähtää puissa jokatapauksessa.
PS. Metsään ei kannata ampua hersyä, koska herkkänä noin puolet muistaakseni räjähtää puissa jokatapauksessa.
Shadowmon
Kenraali
Jos joku tietää enemmän aiheesta, miten tykistöllä vaikutetaan panssaroituihin kohteisiin (tulenjohtajia paikalla?), niin olisin kyllä aiheesta kiinnostunut. Olen lukenut esim. Ukrainasta kertomuksia, että tykistön keskityksen alta vaunut kyllä ajavat täyttä höökiä pois, koska varsinkin herkät tähtäyslaitteet ottavat helposti osumaa, lähiosumat rikkovat telaketjuja jne. Käytetäänkö kuitenkaan tykistöä varsinaisesti tuhoamistarkoituksessa taistelupanssarivaunuja vastaan? Jos käytetään, ammutaan varmaan jäykillä?
Luulisi että kaikkeen taistelupanssarivaunua kevyempään panssaroituun kalustoon jo 122 puhumattakaan 155 millisestä tekee selvää jälkeä. Olen myös siinä käsityksessä että 155mm täysosuma kyllä tuhoaa tankin kuin tankin. Mites sitten 122 kanssa tai 120 kranaatinheittimen?
Ah niin ja Ukrainasta olen myös nähnyt kuvia täysin tuusan nuuskaksi ammutuista päivitetyistä T-72-tankeista, jotka kuvatekstin mukaan on ammuttu gradeilla palasiksi, eli 122mm raketeilla.
Tuosta oli juttua muutaman vuoden sisään tykistön vuosikirjassa. Lopputulema taisi olla sen tyyppinen että 122 ja 155 ovat jokseenkin yhtä tehokkaita 122:n suuremman tulen tiheyden ansiosta. Yritän etsiä lähtdetiedot kunhan vain muistan.
hessukessu
Kenraali
Yksistään tuo on aika hampaaton vekotin. Voisi sillä toki pistekohteita tuhota.
Olennaisempaa olisi, että siirryttäisiin noiden massamaiseen käyttöön ja automatisoitaisiin tulenjohto, tulenjako ja noiden kranaattien ohjelmointi "lennosta". Jolloin tulenjohtaja vain vetää elektroniselle kartalleen alueen, jonne tulta haluaa ja voimakkuuden...systeemi huolehtii sitten, että kranaatteja tulee TÄSMÄLLEEN oikea määrä TÄSMÄLLEEN oikeaan paikkaan TÄSMÄLLEEN oikealla hajonnalla TÄSMÄLLEEN oikeaan aikaan, antamalla sopivat maalimääräykset tykeille ja tykit puolestaan sitten antavat jokaisella ammukselle oman nimenomaisen iskemäpisteensä maalialueelta. Valtava tulen tehon kasvu, valtava säästö ammuttavien kranaattien määrässä ja jättiharppaus koko tykistöaselajin käytössä eteenpäin.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Ammutaan paljon ja isointa mitä löytyy. Yhdessä harjoituksessa onnistuttiin tuhoamaan psjj vaunuineen mallia CV 155mm iskulla 200x200m alueelle. Eräs psjk:ssa tulenjohtokomentaja toiminut kaveri kertoi asian hoituvan sillä, että ammutaan maalia kohden 1-2 kertaa patteristolla, toistetaan tarvittaessa ja vaihdetaan maalia. Tällä tapaa viidessä minuutissa ehtii ampumaan kahta tai kolmea maalia.
Ei se liikaa ole. Jos se olisi pienempi, niin sitten monessa tilanteessa se ei riittäisi. Ja kun tarkoitus olisi ampua noita 155mm:n kalustosta, niin mitä noita pienentämään. Toki jos kyseessä on jokin rajallisempi operaatio, eikä sota, niin silloin asia erikseen.
Ja minä vissiin heitin heti perään, että 122mm:n raketti. Koska 40 raketin sarja ja kaikki raketit eri maaliin on vain niin lysti idea.
Tuosta hersystä sen verran, että arvaisin niitä käytettäessä ajoneuvosta olevan enemmän pinta-alaa esillä mikä lisää sirpaletiheyttä. Jos vielä BMP:n luukut ovat auki, niin se polttoainetankki on tarjottimella ja tehokkaita sirpaleita on muutenkin enemmän siihen hommaan. Sitten pitää miettiä 155mm:n sirpaloitumista. Kranaatin sirpaleet lähtevät enimmäkseen sen sivuille. Jos käytetään heräteammuksia, niin sirpaleet helposti osuvat suoraan ajoneuvon/tankin kattoon.
En olisi huolissani, joskin hieman matalampi räjähdyskorkeus olisi vissiin parempi. Mahdollinen jalkautunut jalkaväki on mössöä joka tapauksessa.
Käytännössä ammutaan ihan normaalisti. Ei siinä koeteta varsinaisesti saada täysosumia tankkeihin tms. mutta kun tankki ottaa tarpeeksi sirpaleosumia sopiviin paikkoihin, niin miehistö radioi esimiehelleen, että tankki on hajalla eikä voi jatkaa tehtävää. Ei ole tarvetta ampua jäykillä.
Erikseen on sitten rypälepommit ja mahdolliset hakeutuvat ammukset. Rypälepommeilla kasvatetaan mahdollisuutta osua kohdalle ja sen tytärammuksen ontelopanos menee sitten katosta läpi. Hakeutuvat ammukset mitä meille on hankittu ovat muistaakseni näitä:
Lisäksi maailmalla on joitakin laserilla ohjattuja ammuksia, mutta meillä ei niitä ole.
122 ja 120:n täysosuma varmaan aiheuttaa ainakin vaunurikon useimmissa tapauksissa.
Kuulostaa ehkä hieman liioitellulta tykistön teholta, mutta noiden GPS ammuksien kannalta tuo kuulostaa lupaavalta. Meinaan, että patteri/jaos kerta per maali ja maalin vaihto. Olisiko PV ollut nimenomaan harjoittelemassa tuon varalta?
Samses
Ylipäällikkö
En lähde inttämään metrimääristä, koska epäilemättä sinulla on tuoreempi tieto kuin oheinen yli 10v vanha jenkkitutkimus (ja joka tapauksessa tarkat metrimäärät ovat aika arbitraarisia, koska maasto ja olosuhteet ja kranaatin tyyppi ja vaunun tyyppi ja panssarointi jne jne vaihtelevat). Liitän sen kuitenkin oheen taas kerran.
Mutta, haluan vain tuoda esille sen että läpäisy ei ole välttämätön jotta vaunu menettää taistelukyvyn tai se heikkenee merkittävästi. Vaunun herkimmät osat ovat elektroniikka, optroniikka ja telat, ja niitä menee tuusannuuskaksi paljon herkemmin kuin kylkeen tulee reikä. Ja vaunu, jolla on tähtäinprismat mäsänä, viestivälineiden antennit poikki, torni-kk vääntynyt S-mutkalle, telaketju poikki ja pari telapyörää lentänyt jonnekin huuthelvettiin, on meille vähemmän vaarallinen kuin ihan veres.¨
Eli ammutaan kaikella epäsuoralla mitä on käytössä. Jo 81-millinen heitinkin pakottaa ainakin vaununjohtajan vetämään luukun kiinni, ellei muuta
kertakenttään
Ylipäällikkö
En lähde inttämään metrimääristä, koska epäilemättä sinulla on tuoreempi tieto kuin oheinen yli 10v vanha jenkkitutkimus (ja joka tapauksessa tarkat metrimäärät ovat aika arbitraarisia, koska maasto ja olosuhteet ja kranaatin tyyppi ja vaunun tyyppi ja panssarointi jne jne vaihtelevat). Liitän sen kuitenkin oheen taas kerran.
Mutta, haluan vain tuoda esille sen että läpäisy ei ole välttämätön jotta vaunu menettää taistelukyvyn tai se heikkenee merkittävästi. Vaunun herkimmät osat ovat elektroniikka, optroniikka ja telat, ja niitä menee tuusannuuskaksi paljon herkemmin kuin kylkeen tulee reikä. Ja vaunu, jolla on tähtäinprismat mäsänä, viestivälineiden antennit poikki, torni-kk vääntynyt S-mutkalle, telaketju poikki ja pari telapyörää lentänyt jonnekin huuthelvettiin, on meille vähemmän vaarallinen kuin ihan veres.¨
Eli ammutaan kaikella epäsuoralla mitä on käytössä. Jo 81-millinen heitinkin pakottaa ainakin vaununjohtajan vetämään luukun kiinni, ellei muuta
Huomaa se, että tuossa ehtona on yksi läpäisy per neliömetri eli se kertoo vain mille etäisyydelle osuessa voidaan melko varmasti olettaa, että vaunu on reikäjuustoa myös sisältä. Kuten linkkaamasi artikkelin osoittaa, kauemmaksikin osuvat kranaatit voivat saada aikaan vakavaa vahinkoa vaunuun kuin vaunuun, varsinkin 155 millinen, jossa on melkein 40 kiloa sirpaloituvaa materiaalia. Eri asia on miten todennäköisesti 30 metrin päähän osunut tuhoaa telapyörästöä, mutta tällä kertaa riittää tieto siitä, että 155 millinen kykenee tekemään tuollaistakin tuhoa.
Osoittaa myös sen, että ne herätesytyttimelliset kranaatit eivät ole tehottomia vaikka ne räjähtäisivätkin korkealla, kyse on vain siitä, että kuinka tiheässä ne tehokkaat sirpaleet ovat.
Aikoinaan AUK:ssa käytiin päivän TJ-koulutus, jossa yhtenä harjoituksena oli johtaa tulta simulaattorilla. Kouluttava kapiainen ilmoitti, ettei edes odota tulen osuvan lähellekään maalia, sillä "jopa tulenjohtolinjan oppilailla vaaditaan melkoinen määrä suoritteita, ennen kuin homma alkaa toimia." Luokkahuoneen seinälle heijastetulla peltoaukealla tulenjohtopaikkaamme kohti alkoi tulla urku auki psv-komppania tms. tst-vaunu -osasto. Kaveri sai määräyksen johtaa tulta, ja viestin lähdettyä kuuntelimme lähtölaukauksia ja ylimeneviä kranaatteja. Iskemät olivat suoraan vaunuosaston päällä, josta suuri osa tuhoutui ja loput kääntyivät takaisin. TJ-upseeri änkytti: "Mitä... Miten tämä on mahdollista?" jolloin toinen kaveri vastasi (tietenkin asennossa seisten): "Herra luutnantti! Me olemmekin kiväärilinjan oppilaita, emmekä tulenjohtolinjan oppilaita!"
Ja sitten juostiin.
Mutta pointti on, että tositilanteessa ammutaan just sillä, mitä sattuu olemaan saatavilla ja niin paljon, kuin vain saadaan. Mitä enemmän ja isompaa, sen parempi.
Aikoinaan AUK:ssa käytiin päivän TJ-koulutus, jossa yhtenä harjoituksena oli johtaa tulta simulaattorilla. Kouluttava kapiainen ilmoitti, ettei edes odota tulen osuvan lähellekään maalia, sillä "jopa tulenjohtolinjan oppilailla vaaditaan melkoinen määrä suoritteita, ennen kuin homma alkaa toimia." Luokkahuoneen seinälle heijastetulla peltoaukealla tulenjohtopaikkaamme kohti alkoi tulla urku auki psv-komppania tms. tst-vaunu -osasto. Kaveri sai määräyksen johtaa tulta, ja viestin lähdettyä kuuntelimme lähtölaukauksia ja ylimeneviä kranaatteja. Iskemät olivat suoraan vaunuosaston päällä, josta suuri osa tuhoutui ja loput kääntyivät takaisin. TJ-upseeri änkytti: "Mitä... Miten tämä on mahdollista?" jolloin toinen kaveri vastasi (tietenkin asennossa seisten): "Herra luutnantti! Me olemmekin kiväärilinjan oppilaita, emmekä tulenjohtolinjan oppilaita!"
Ja sitten juostiin.
Mutta pointti on, että tositilanteessa ammutaan just sillä, mitä sattuu olemaan saatavilla ja niin paljon, kuin vain saadaan. Mitä enemmän ja isompaa, sen parempi.
Ikävää vanhanaikaista ennakkonujertamista. Onneksi teillä oli pokkaa
Pakko todeta että meillä koulutus on lyhyessä ajassa laajaa.
Aikana nakki ja pottu tehtiin PST-komppaniassa RUK:issa epäsuoran tulen tulisuunnitelmia peitepaperille. Sen lisäksi oli teoreettinen krh-koulutus aamupäivänä ja iltapäivänä ammuttiin krh:lla suora-ammuntaa.
Sotaharjoituksessa oli siten ilo kun meitsille (aiemman lisäkoulutuksen jälkeen) jalkaväkikomppanian kpäällikkönä tuli tykistön luutnanti ilmoittamaan tykistön tulenjohtueen (vastaa joukkuetta) meitsin jalkaväkikomppaniaan.Vielä hienompaa oli kun vänrikki tuli ilmoittamaan Rsskojoukkoeen komppaniaan. Yhtä hienoa oli kun Pinohiiriluutnantti ilmoittautuu, kertoo sulutetehtävästään ja koska tekevät sen ja häipyvät.
Nykyään tuo ylimääräinen tulenjohtovoima lienee orgaanisesti komppaniassa.
Tykistöstä alkoi saada tatsia kun oli oma tulenjohtopäällikkö, jonka tehtävä oli epäsuran tulen hanskaaminen (nimellisesti meitsin alaisuudessa, mutta enhän lähtenyt mestaroimaan osaajaa), ja jäbän tehtävä oli lisäksi hengata kokp ajan alle 5 metrin päässä meitsistä.
Tuossa vaiheessa alkoi ymmärtämään että kyseessä on systeemien systeemi.