Tykistö

Tuossa krh-teka;ssa ei olla sirpale- tai luotisuojassa.
Jotain tämmöistä ajattelin, mutta kotimainen ajoneuvo Strykerin sijaan:

M1129-Stryker-Mortar-Carrier-4.jpg
 
@Herman30 Kyllä sen TEKAnkin saa panssaroitunakin. Liikkuvuus antaa myös suojaa ja TEKAn äärimmäinen maastoliikkuvuus erityisesti.

Ja laittaa sen tekan asemiin jonnekin suolle (sikäli kun maasto kestää ampumisen), niin sirpalekranaatitkaan taida vaikuttaa niin paljoa. Ja jos oikein hyvin käy, niin se suo löytyy jonkin harjanteen takana, joten matalammalla kaarella ampuva vastatykistö jää siihen harjanteeseen (tämä on toki epätodennäköistä, etenkin kun toimitaan hajautetusti).
 
Jos ajatellaan 120mm heitintä ajoneuvoasenteiseksi, minkä verran halvemmaksi tulevat tuollaiset pyöräajoneuvo mallia joku muu kuin AMV (koska se on kallis) tai krh-teka?

En äkkipäätään muista, mitä nuo AMV -alustaiset NEMO ja AMOS maksavat, mutta muistaakseni lukuja on pyöritelty täällä tai tuolla heitinketjussa, jonne nämäkin jutut taitaisivat oikeasti kuulua. Kalliita ne ovat joka tapauksessa. Hyvänä puolena on tietysti se, että toimintavalmius ei edellytä luukkujen tms. avaamsta ja putken voi suunnata melko vapaasti verrattuna tuollaiseen Stryker -viritelmään tai tekaan.

Tuskissaan hän huokaa, heitinajoneuvo mulle tuokaa. Tavan takaa tulee mieleen kansamme tilanteen yhtäläisyys Janis Joplinin lauluun vuosikymmenten takaa (if you catch my drift so to say):
 
Toi akkujen kesto ei ole mikään valituksen aihe. Kaikki elektroniikka vaatii virtaa ja se yleensä tulee akuista. Toki laitteissa on eroja virrankulutuksen osalta, mutta sille nyt ei ole vaihtoehtoa. MATI ei itsessään omaa akkuja vaan se laite jossa sitä ohjelmistoa ajetaan. Laitteissa on eroja ja niin on käyttäjissäkin, tällä hetkellä se laite on ilmeisesti yleensä Toughbook ja kuten kaikissa läppäreissä sielläkin on varmasti virransäästöasetukset ja "fiksu" käyttäjä saa kyllä sen akun tyhjäksi hyvinkin nopeasti. MATI1 kuten 2, 3 tai AHJO ja mitä niitä nyt onkaan voidaan asentaa mihin tahansa Windows käyttöjärjestelmällä varustettuun PC-tietokoneeseen. Tämä MATI TSTJJ (joukkueen taistelunjohtojärjestelmä) ei taida olla varsinaisesti MATI1 vaan uusi Android käyttöjärjestelmään tuleva sovellus ja Android laitteissa tulee sitten käytön kannalta mukanaan hyviä sekä huonoja ominaisuuksia.
Itse asiassa MATI on juuri se laite, "maastotietokone". Yleensähän kyseessä on juuri Panasonicin Toughbook.
Johla on sitten se ohjelmisto, jota koneella ajetaan (jossa on TSTJJ, suunnittelu ja yksittäinen taistelija -tilat).

Pakkasella akut hyytyvät akkuteknologian vajavaisuuksien vuoksi yllättävän nopeasti - vaikka esim virtaa hyvin paljon syövä GPS olisi laitettu pois päältä (mutta tällöin ei voi taas lähettää reaaliaikaista tilannekuvaa olinpaikastaan).

Jotenkin vaikea kuvitella että pelkkä tekstimuotoinen (SANLA) tulikomentojen välitysmuoto olisi jotenkin parempi kuin nykyaikainen lomakepohjainen systeemi. Itse olen käyttänyt tykistön laskinsysteemejä kuin myös SANLAakin ja vaihtaisin kyllä ne romut ihan samantien normaaliin tietokoneohjelmaan.
Kas, ongelma onkin siinä, että tulikomennon lähettämiseksi pitää klikkailla lomakemuotoisessa ohjelmassa pieniä erillisiä täyttöruutuja niitä täyttääkseen, valitakseen niitä tulikomentoon lisättäviksi ja vaihtaa ohjelman välilehtiä. Sanlalla 9-ohjelma (sädemittaukseen perustuva tulikomento-ohjelma) siirtyy automaattisesti seuraavaan täytettävään tietoon, eikä siihen tarvita mitään ylimääräisiä painalluksia (tai itse asiassa kaikki ohjelmat tekevät niin). Lisäksi se on heti käynnistyvä ja avaimella suoraan käyttövalmis, eikä yhteysparametrien asettamiseen mene kymmentä minuuttia.
Johla ei todellakaan ole kenttäkäyttöön mitenkään käyttäjäystävällinen, kun ohjelmistoa pitäisi kyetä käyttämään kun ympärillä on täysi rähinä, ja 0-50 metrin päässä miestä kaatuu.

Uusille varusmiehille (ei siis yli-ikäiset ressut) perus tietokoneohjelman tai läppärin käyttö pitäisi olla ihan hanskassa ilman koulutustakin, sen sijaan SANLAn tai vast oppiminen on kyllä toinen juttu. Vertaa vaikka älypuhelimia ja 90-luvun Mobira Citymania. Toinen käy luonnostaan ja toisessa pitää olla manuaali koko ajan mukana.
Tuo Johla on kyllä todella vaikeaselkoinen ohjelmisto. Lisäksi sen käyttöliittymässä on tehty joitain aivan käsittämättömiä ratkaisuja: karttaa ei voi siirtää kaikkien siviilikarttaohjelmistojen tapaan vetämällä, vaan vetäminen toimiikin suurentavana rajaustyökaluna. Karttaa saa siirrettyä vain näpäyttämällä epämääräistä aluetta kartan reunassa, ja tällöin siirtyminen tapahtuu portaittain. Lisäksi pois zoomaaminen on inhottavan vaikeaa. Kaikille nykyisten mobiililaitteiden karttaohjelmistoja käyttäneelle Johla vaatii todella paljon harjoittelua, jotta epähuomiossa tehtävät käyttövirheet jäävät pois.
Lisäksi toiminnot ovat varsin epäintuitiivisia, eikä asiaa auta yhtään se, että firma jätti 5000€ säästääkseen tilaamatta koodaajilta toiminnon, jolla kuvakkeista näkyisi selitysteksti, kun hiiren siirtää niiden päälle.

Toinen aivan syvältä oleva asia on yhteysparametrien ja kanavien laitto, jotka täytyy syöttää eri kohtiin lukemattomiin valikoihin. Onneksi tähän on tulossa oma asetusohjelmistonsa, joka kysyy vain tarvittavia asetuksia, jolloin epähuomiossa ei unohda jotain kohtia ja sen vuoksi tuhlaa liikaa aikaa asetusten kanssa.

Johla on kyllä erittäin mainio ohjelmisto vaikkapa komppanian komentopaikalle tilannekuvan muodostamiseen ja joukkueenjohtajalle ja TJA:lle suunnitelmien tekemiseen, jos siihen jaksaa (ironista kyllä, parisataasivuisine ohjekirjoineen) perehtyä, mutta joukkuetasolle kenttäkäyttöön ja tulikomentojen lähettämiseen se on sysip*ska. Toivottavasti uudet päätelaitteet korjaavat asian (tai itse asiassa MPL 15 korjaa jo, silloin kun sen käyttöön on edellytykset, eli akuissa on virtaa ja GPS toimii).

Mitä taas Sanlaan tulee: jos osaa kirjoittaa näppäimistöllä, osaa käyttää laitetta. Laite vaatii salausavaimen ja oman tunnuksensa asettamisen "asetukset"-valikosta. Havainnollistavaa kyllä, päävalikon ohjelmien toiminnot vieläpä lukevat näytön suojaläpässä. Idioottikin osaa käyttää Sanlaa suullisen koulutuksen perusteella - ainoa puute siinä on, ettei siinä ole ohjelmistoa käänteiselle sädemittaukselle (mikä kyllä onnistuu sädemittausohjelmalla, mutta silloin jotain täytyy osatakin). Sanla on oikeastaan vain tulenjohtokäyttöön ohjelmoitu taskulaskin ja viestilaite (niin, Nokiahan kehitti tekstiviestit juuri Sanlan viestejä varten).
 
Viimeksi muokattu:
Miten ihmeessä johlasta ei saada helppokäyttöistä? Tuollaisessa ohjelmistossa jota käytetään stressaavassa tilanteessa ja jonka käyttäjät eivät sitä käytä jatkuvasti tulisi nimenomaan helppokäyttöys olla etusijalla.
 
Mitään en aiheesta varsinaisesti tiedä mutta kun viimeksi jotain aiheeseen liittyvää juttua luin oli MATI lyhenne sanoista Maavoimien Tietojärjestelmä eikä maastotietokone. Johlalla taas viitattiin Matin osana olevaan viestisovellukseen tms. Ehkä nuo ovat sittemmin muuttuneet?

Ilmoittaudun älyn kurasarjalaiseksi koska en osannut sitä partiosanlaa tuosta vain suullisella opastuksella käyttää. Voin myös todeta että merkittävä osa Rannikkojääkärikoulussa 80-luvulla palvelleista ei sitten perinteisellä debiili-imbesilli-idiootti -jaottelulla yltänyt edes asteikolle. Itse muistan laitteen varsinaisena vitukkeena jossa ei ollut sitten niin minkäänlaista logiikkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Miten ihmeessä johlasta ei saada helppokäyttöistä? Tuollaisessa ohjelmistossa jota käytetään stressaavassa tilanteessa ja jonka käyttäjät eivät sitä käytä jatkuvasti tulisi nimenomaan helppokäyttöys olla etusijalla.

Koska käyttöliittymän rakentaminen on tietokoneohjelmassa yksi työläimpiä vaiheita. Ei taida firmalla riittää paukut noin pitkälle.
 
En kyllä tiedä mistä revitte, että johlaa olisi vaikea käyttää tai sitten olen ainut alle 40-vuotias käyttäjä täällä.
 
En kyllä tiedä mistä revitte, että johlaa olisi vaikea käyttää tai sitten olen ainut alle 40-vuotias käyttäjä täällä.

Tämä lienee hyvinkin subjektiivinen asia johon ei vänkäämällä saada ns. oikeaa vastausta. Jonkun mielestä Androidkin on hyvä käyttöjärjestelmä vaikka minä en kajoaisi siihen tikullakaan :p

Pv on ainakin aiemmin reagoinut joillain menettelytapamuutoksilla siihen että käyttäjät eivät pärjänneet laitteidensa kanssa. Rutiinin puute oli kai suurin ongelma ja laitteita alettiin käyttää aiempaa laajemmin mm. kaiken tominnan suunnitteluun. Tässä on varmasti ollut isoja eroja paitsi käyttäjä- myös ohjelmistokohtaisesti.

Ja mitä tuohon ikäkysymykseen tulee niin Pv:n ohjelmistojenhan tulisi olla niin helpposelkoisia että kolme vuotta systeemin ulkopuolella ollut reserviläinen voisi vain ottaa laitteen käteen ja alkaa käyttää sitä. Tai sitten häntä pitäisi harjoituittaa niin paljon että osaaminen säilyy. Tuollaiseen tilanteeseen tuskin koskaan päästään.

Viestimies-lehden juttu muutaman vuoden takaa kuvaa silloistra tilannetta. Nyt ollaan varmasti jo päästy asiassa eteenpäin.
 
Itse asiassa MATI on juuri se laite, "maastotietokone". Yleensähän kyseessä on juuri Panasonicin Toughbook.
Johla on sitten se ohjelmisto, jota koneella ajetaan (jossa on TSTJJ, suunnittelu ja yksittäinen taistelija -tilat).

Pakkasella akut hyytyvät akkuteknologian vajavaisuuksien vuoksi yllättävän nopeasti - vaikka esim virtaa hyvin paljon syövä GPS olisi laitettu pois päältä (mutta tällöin ei voi taas lähettää reaaliaikaista tilannekuvaa olinpaikastaan).


Kas, ongelma onkin siinä, että tulikomennon lähettämiseksi pitää klikkailla lomakemuotoisessa ohjelmassa pieniä erillisiä täyttöruutuja niitä täyttääkseen, valitakseen niitä tulikomentoon lisättäviksi ja vaihtaa ohjelman välilehtiä. Sanlalla 9-ohjelma (sädemittaukseen perustuva tulikomento-ohjelma) siirtyy automaattisesti seuraavaan täytettävään tietoon, eikä siihen tarvita mitään ylimääräisiä painalluksia (tai itse asiassa kaikki ohjelmat tekevät niin). Lisäksi se on heti käynnistyvä ja avaimella suoraan käyttövalmis, eikä yhteysparametrien asettamiseen mene kymmentä minuuttia.
Johla ei todellakaan ole kenttäkäyttöön mitenkään käyttäjäystävällinen, kun ohjelmistoa pitäisi kyetä käyttämään kun ympärillä on täysi rähinä, ja 0-50 metrin päässä miestä kaatuu.


Tuo Johla on kyllä todella vaikeaselkoinen ohjelmisto. Lisäksi sen käyttöliittymässä on tehty joitain aivan käsittämättömiä ratkaisuja: karttaa ei voi siirtää kaikkien siviilikarttaohjelmistojen tapaan vetämällä, vaan vetäminen toimiikin suurentavana rajaustyökaluna. Karttaa saa siirrettyä vain näpäyttämällä epämääräistä aluetta kartan reunassa, ja tällöin siirtyminen tapahtuu portaittain. Lisäksi pois zoomaaminen on inhottavan vaikeaa. Kaikille nykyisten mobiililaitteiden karttaohjelmistoja käyttäneelle Johla vaatii todella paljon harjoittelua, jotta epähuomiossa tehtävät käyttövirheet jäävät pois.
Lisäksi toiminnot ovat varsin epäintuitiivisia, eikä asiaa auta yhtään se, että firma jätti 5000€ säästääkseen tilaamatta koodaajilta toiminnon, jolla kuvakkeista näkyisi selitysteksti, kun hiiren siirtää niiden päälle.

Toinen aivan syvältä oleva asia on yhteysparametrien ja kanavien laitto, jotka täytyy syöttää eri kohtiin lukemattomiin valikoihin. Onneksi tähän on tulossa oma asetusohjelmistonsa, joka kysyy vain tarvittavia asetuksia, jolloin epähuomiossa ei unohda jotain kohtia ja sen vuoksi tuhlaa liikaa aikaa asetusten kanssa.

Johla on kyllä erittäin mainio ohjelmisto vaikkapa komppanian komentopaikalle tilannekuvan muodostamiseen ja joukkueenjohtajalle ja TJA:lle suunnitelmien tekemiseen, jos siihen jaksaa (ironista kyllä, parisataasivuisine ohjekirjoineen) perehtyä, mutta joukkuetasolle kenttäkäyttöön ja tulikomentojen lähettämiseen se on sysip*ska. Toivottavasti uudet päätelaitteet korjaavat asian (tai itse asiassa MPL 15 korjaa jo, silloin kun sen käyttöön on edellytykset, eli akuissa on virtaa ja GPS toimii).

Mitä taas Sanlaan tulee: jos osaa kirjoittaa näppäimistöllä, osaa käyttää laitetta. Laite vaatii salausavaimen ja oman tunnuksensa asettamisen "asetukset"-valikosta. Havainnollistavaa kyllä, päävalikon ohjelmien toiminnot vieläpä lukevat näytön suojaläpässä. Idioottikin osaa käyttää Sanlaa suullisen koulutuksen perusteella - ainoa puute siinä on, ettei siinä ole ohjelmistoa käänteiselle sädemittaukselle (mikä kyllä onnistuu sädemittausohjelmalla, mutta silloin jotain täytyy osatakin). Sanla on oikeastaan vain tulenjohtokäyttöön ohjelmoitu taskulaskin ja viestilaite (niin, Nokiahan kehitti tekstiviestit juuri Sanlan viestejä varten).
En ole näissä varsinainen asiantuntija, kun en kyseisiä härveleitä ole käyttänyt. MATI on ohjelmisto kuin myös JOHLA (08?) joka on osa MATIa. MATIsta löytyi ainakin aikaisemmin versiot komppania, yhtymä ja siitä ylöspäin (1,2,3). Uusin tulee Android käyttikselle. Nämä eivät ole laitteisto riippuvaisia vain käyttöjärjestelmäriippuvaisia. Eli Windows tai tulevaisuudessa Android. Maastotietokone voi olla joku puhekielessä käytetty termi laitteesta jossa MATIa käytetään. Aikaisemmat MATI versiot saattavat olla hankalia kenttällä, koska ne on ensisijaisesti suunniteltu esikunta käyttöön, kuten se Toughbookkikin.
 
Koska käyttöliittymän rakentaminen on tietokoneohjelmassa yksi työläimpiä vaiheita. Ei taida firmalla riittää paukut noin pitkälle.
Mitä firmaa tässä haukut? Ei PV ole noita koodannut. Toki jos tilaajan palautteessa on puutteita niin tuote jää raakileeksi.
 
Mitä firmaa tässä haukut? Ei PV ole noita koodannut. Toki jos tilaajan palautteessa on puutteita niin tuote jää raakileeksi.

En minä ketään nimeltä ole haukkunut. Kunhan totesin että noin yleisesti ottaen toimivan käyttöliittymän tekeminen vaatisi runsaasti käyttäjäpalautteen myllyttämistä pitkällä aikavälillä ja sellaiseen ei vain ole resursseja. Erikoisohjelmistojen kehittäminen on jo sinällään tarpeeksi haastavaa hommaa Pv:n budjeteilla. Ja lopuksi pitää taas muistaa että käyttöliittymän hyvyys tai hounous on vahvasti subjektiivinen asia.
 
En tiedä onko johla helppokäyttöinen vai ei, koska en ole sitä käyttänyt. Mutta tuollaisessa ohjelmistossa se helppokäyttöisyys olisi tärkeää, sillä sitä käytetään stressaavissa tilanteissa, sen käyttäjät eivät varmaan pääosin käytä sitä jatkuvasti päivittäin, ja olisi hyvä jos halutut toiminnot saadaan nopeasti tehtyä.
 
Mati ja johla periytyy muinaisilta ajoilta. Sitä on vain uusittu lisäämällä päivityksiä päälle. Jossain vaiheessa se tulee uusiutumaan kokonaan, mutta tällä hetkellä toimiva vaikkakin hieman muinainen käyttöjärjestelmä ajaa uuden version ja siitä aiheutuvien ongelmien edelle.
Jos window 3.11 ja 95 on tuttuja, niin pärjää ihan hyvin. :)
 
Mati ja johla periytyy muinaisilta ajoilta. Sitä on vain uusittu lisäämällä päivityksiä päälle. Jossain vaiheessa se tulee uusiutumaan kokonaan, mutta tällä hetkellä toimiva vaikkakin hieman muinainen käyttöjärjestelmä ajaa uuden version ja siitä aiheutuvien ongelmien edelle.
Jos window 3.11 ja 95 on tuttuja, niin pärjää ihan hyvin. :)

Ohjelmien ikä siis selittää. Käyttöliittymien suunnitteluun ja käytettävyyteen on alettu panostaa oikeastaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aina viime vuosikymmenelle asti oli ihan sallittua tehdä "insinöörikäyttöliittymiä". Tyypillisiä esimerkkejä menneeltä ajalta ovat kaikilla työpaikoilla käytettävät tuntikirjaus- ja matkalaskuohjelmat, jotka yleensä tekevät yksinkertaisesta prosessista kettumaisen kokemuksen.
 
Aiheeseen liittyen muistikuvia sanomalaitteesta. Tekstistä linkki "sanla-simulaattoriin" jota en valitettavasti pääse tällä laitteella katsomaan.
Tämä palautti mieleen muistoja inttiajoilta 90-luvun puolivälistä. Sanla oli jo tuolloin hieman jäykkä käyttää, mutta eivät ne ihan valtavasti sen aikaisista standardeista erottuneet.

Keskussanomalaitetta pidettiin jo tuolloin erityisen vaikeana oppia. Jotain kertoo se, että aukin viestilinjalta valittiin tärkeimpiin tehtäviin ne, jotka oppivat keslan parhaiten. Aukin päätteeksi osa viesti-au:ista ei osannut käytännössä käyttää keskussanomalaitetta juuri lainkaan ja pääsivät vetämään lakua eli johtamaan puhelinryhmiä. Aika heikossa kunnossa oli keskeisimmän viesti-infran tappionsietokyky.
 
Tämä palautti mieleen muistoja inttiajoilta 90-luvun puolivälistä. Sanla oli jo tuolloin hieman jäykkä käyttää, mutta eivät ne ihan valtavasti sen aikaisista standardeista erottuneet.

Keskussanomalaitetta pidettiin jo tuolloin erityisen vaikeana oppia. Jotain kertoo se, että aukin viestilinjalta valittiin tärkeimpiin tehtäviin ne, jotka oppivat keslan parhaiten. Aukin päätteeksi osa viesti-au:ista ei osannut käytännössä käyttää keskussanomalaitetta juuri lainkaan ja pääsivät vetämään lakua eli johtamaan puhelinryhmiä. Aika heikossa kunnossa oli keskeisimmän viesti-infran tappionsietokyky.

Mutta keskussanomalaitteessa oli sentään kunnon näyttö ja se kosketusnäyttö vielä. Siihen olis voinu laittaa vastasyntyneenkin näpyttelemään, toisin kuin normi sanlalla.
 
Mitä taas Sanlaan tulee: jos osaa kirjoittaa näppäimistöllä, osaa käyttää laitetta. Laite vaatii salausavaimen ja oman tunnuksensa asettamisen "asetukset"-valikosta. Havainnollistavaa kyllä, päävalikon ohjelmien toiminnot vieläpä lukevat näytön suojaläpässä. Idioottikin osaa käyttää Sanlaa suullisen koulutuksen perusteella

Rohkenen olla radikaalisti eri mieltä. Minut on varusmiehenä koulutettu ParSaan ja ressuna SanLaan. Joka ikisessä harjoituksessa näiden umpikamalien 80-luvun alun aivopierujen käyttö pitää täydellisen epäintuitiivisuuden vuoksi opetella erikseen uudestaan alusta, ja piti jo varusmiesaikana, vaikka käyttökertojen välillä olisi kulunut vain päiviä.

Tämä on ongelma, koska tosipaikassa voi olla että sen tukomin omalle epäsuoralle pitäisi lähteä rip-rap, vaikka jo joukon perustamisvaiheessa, jos jotain äkillistä tapahtuu. Ja sodassa muuten tapahtuu.

Johlaa en ole käyttänyt, joten en osaa verrata, mutta väite että idioottikin osaa käyttää SanLaa pitää paikkansa vain jos se suullinen kouluttaja seisoo koko ajan ko. idiootin vieressä neuvomassa.

EDIT ja minä sentään jotenkuten opin käyttämään ParSaa, moni varusmiestovereista ei oppinut koko aikana lähettämään laitteella viestiä. Käyttöliittymäähän siinä ei oikeastaan ole, on vain yksi rivi punaisia kryptisiä vaihtuvia kirjainkoodeja mustalla pohjalla.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top