Sen kun ymmärtäisin, että miten tuo koordinaatti syötetään GE:hen, niin olisi hyvä. Tuo paikan nimi vie kuitenkin hawajille.
Sen kun ymmärtäisin, että miten tuo koordinaatti syötetään GE:hen, niin olisi hyvä. Tuo paikan nimi vie kuitenkin hawajille.
Ei taida haku GEssä löytää UTM koordinaatteja. Käytä tuota paikannimeä hakukentässä ja sen jälkeen voit viedä näkymän oikeaan kohtaan alalaidan koordinaatteja seuraten. N. 2 km länteen kohdasta jossa Schofield Barracks lukee.
siirretty ilmatorjuntaan
http://maanpuolustus.net/threads/ilmatorjunta.523/page-257#post-304512
http://maanpuolustus.net/threads/ilmatorjunta.523/page-257#post-304512
Viimeksi muokattu:
kertakenttään
Ylipäällikkö
Nyt lopetan keskustelun MRSIn tehokkuudesta seuraavalla todisteella: http://tykkimiehet-fi-bin.directo.f.../application/pdf/196595/tukom2_2015_netti.pdf, sivulla 33 sanotaan seuraavaa: "Tutkimus osoittaa, että tuotetuista tappioista noin puolet saavutetaan patteriston ensimmäisen kerran aikana", "Häiritsevään vaikutukseen päästään jo yhdellä tuliyksikön kerralla, ja mahdollinen toisen kerran ampuminen ei lisää tulen vaikuttavuutta juuri yhtään.". Jos ensimmäinen kerta on enemmän kuin se 18 kranaattia patteristolla, niin MRSI voi riittää vihollisen tuhoamiseen eli yli 50% tappioiden tuottamiseen. Tutkimuksessa on käytetty Monte Carlo-simulaatioita ja maalialkiot suojautuvat kolme sekuntia tulen ensimmäisten kranaattien osumisesta.
Mutta jos se tykitötuli jatkuu ja jatkuu kuten viimeisten maailmansotien aikaan, tuntien tykistörummutus joka kääntää jokaisen neliömetrin moneen kertaan. Vai onko semmoinen tykistöammunta mennyttä maailmaa eikä enää realistista kun ei enää harrasteta asemasotaa?
Heti tekstin alussa mainitaan käytettävän iskusytyttimiä. On varmaankin paikkaansapitävää että pintäräjähteiset ampumatarvikkeet tuottavat sen muutaman sekunnin jälkeen vähemmän tappiota, mutta herätesytyttimellä muutos ei ole todennäköisesti niin suuri, koska suojautuminen vaikeampaa. Maalimalli oli ilmeisesti myös tuota tulosta tukeva.
Tärkein huomio tuossa tutkimuksessa taisi olla hajaryhmityksen tuoma etu maalialueella, joka ainakin itselle oli uutta. Tuliasemassa jokainen voi varmaan ymmärtää hajaryhmityksen edut.
SB on nimenomaan Hawajilla, hyvin traditionaalinen USMC tukikohta.
kertakenttään
Ylipäällikkö
Mutta se kiistattomasti silti osoittaa MRSIn tehon, mikä oli pääpointti.
Ei kai sitä kukaan ole epäillyt, mutta porukka on vaan halunnut tietää kuinka paljon parempaan tehokkuuteen sillä päästään. Se taas riippuu tilanteesta.
Onkohan sitä vaan todettu että nykyisillä tutkilla (tutkilla yleensä) ei pystytä tehokkaasti paikantamaan kauaskantoista tykistöä ja KRHn paikantamiseen tai lyhyemmän kantaman tykistön paikantamiseen järjestelmät ovat liian kalliita.
Oma käsitykseni on että ballistisella lentoradalla olevan kappaleen (kappale ei vakio) lähtöpisteen määrittämiseen tarvitsee kappaletta seurata lennon alkuvaiheessa. Loppuvaiheen avulla lähtöpisteen voi laskea vain jos tietää kappaleen ja siihen liittyvät ominaisuudet (tässä tapauksessa kranaatti+sytytin+panos+ase+sää jne.). Tähän kun yhdistää raskaan tykistön pitkän kantaman eli tuliasemat voivat olla +15 km (jopa lähes 40 km) päässä maalista niin tutka pitää sijoittaa hyvin lähelle etulinjaa. Helppo maali siis viholliselle.
https://en.wikipedia.org/wiki/ARTHUR_(radar)
Saab Arthur
https://en.wikipedia.org/wiki/Counter-battery_radar
Tuolla muuten annetaan jotain RCS arvoja noille a-tarvikkeille.
Kenttätykistön tarkastajana 1.1.16 aloittanut ev Pasi Pasivirta kirjoitti aiheesta artikkelin Tykkimies 1998 -kirjaan, jota valitettavasti ei ole sähköisenä. Hän toteaa saavutetuista tarkkuuksista:
"Käytännön kenttäkokeissa ovat mittaustarkkuudet vaihdelleet muutamasta metristä muutamaan kymmeneen metriin". Mahdollisesti hankittavan tutkakaluston tarkkusvaatimuksista hän taasen kirjoitti:
"Tutkan tarkkuusvaatimuksiksi ei [pitkien ampumaetäisyyksien etäisyyksien aiheuttaman hajonnan johdosta] kannata asettaa 50 m pienempää arvoa."
Toisin kun forumilla väitettiin, ei 10 v sitten ollut mitään vastatykistötutkatestiä. Tällaiseen ei Arthur -tutkan suhteen edes ollut mitään tarvetta, koska ruotsalaiset olivat omiin tarkoituksiinsa testanneet niitä
Rovajärven ammunnoissa jo 90-luvun alkupuolelta lähtien. Kuten tiedetään jäivät vastatykistötutkat kuitenkin hankkimatta. Syynä ei ollut tarkkuus vaan raha; aivan kuten veli @peelo arvelikin. Maavoimat
eivät juuri ole menestyneet resurssikilpailussa ja niukat hankintavarat on kohdistettu pääosin johtamisjärjestelmiin sekä nyt mahdollisesti vähäiseen määrään kauaskantoista tykkikalustoa. Ilman näitä ei
tutkistakaan saa täyttä hyötyä. Painopistesuunnan tela-alustainen tykistö on hyvin liikkuvaa ja siihen vaikuttaminen edellyttää kykyä reaaliaikaiseen vastatoimintaan.
Nykyaikainen vastatykistötutka ei toiminnaltaan ole lentoratatutkaan verrattava, vaan siinä on säätietojen lisäksi valmiina datana ns. normaalilentoratoja sekä aikaisempien tutkausten tuloksia. Mittaus tapahtuu muutaman kilometrin matkalta, josta rataa voidaan tarpeen mukaan laskea eteen tai taaksepäin. Helposti havaittava se kyllä on ja siksi pyritään mahdollisuuksien mukaan sijoittamaan viholliseen nähden
katvealueille. Paikan vaihto tapahtuu nopeasti, Arhurilla minuuteissa. Paikantamistutka on myös altis häirinnälle, tosin se vaikeuttaa vihollisen omaakin toimintaa.
Lennokkeja sekä tutkia ei voi nähdä toistensa vastakohtina eikä vaihtoehtoisina hankintoina. Ranger -lennokkimme ovat maavoimien ainoa pitkällekantava tiedustelujärjestelmä eli niitä käytetään myös kuva-, lämpökamera- millimetriaaltosensorein varustetttuina perinteiseen tiedusteluun, jossa data tulkitaan jälkeenpäin.
Huhta
Greatest Leader
UAV sijoittuu siinä mielessä heikosti vastatykistötutkaan verrattuna, että sen kanssa toiminta on hakuammuntaa. Aina voidaan katsoa karttaa ja lähettää lennokit kuvaamaan potentiaalisia tuliasemia, mutta saadaanko tuollaisella tuloksia? Suomessa nykyisin käytössä olevilla lennokeilla tuskin on tarkoitus lentää kovinkaan korkealla, koska muutoin ne ovat vapaata riistaa vihollisen ilmatorjunnalle. Samaten sensorien kyvyt rajoittanevat lentokorkeuden käytännössä suhteellisen matalalle. Tällöin kerrallaan kuvattu alue on myös varsin suppea.
Kyse lienee moniulotteisesta ongelmasta, mutta uskon syyn olevan Suomen puutteellisessa vaikutuskyvyssä.
Yksi ongelma on vihollisen kalusto. Venäläisillä on käytössä suhteellisen paljon panssarihaupitseja. Toki joukossa on paljon vedettäviäkin tykkejä ja kranaatinheittimiä, mutta arvatenkin nämä on jyvitetty enemmän puolustuksellisille joukoille. Pelkän sirpalekranaatin on perinteisesti ajateltu vaikuttavan panssariajoneuvoihin melko heikosti. Tytärammuskranaatit sopisivat paremmin panssarihaupitsi-jahtiin, mutta Suomella on niitä valitettavan niukasti - eikä niitä ole tulossakaan ihan heti.
Toinen ongelma on aseiden kantama. Kantamaltaan järkeviä vastatykistöaseita ei ole ihan hirveästi. Tämä pakottaa työntämään aseet joko hyvin eteen - riskialtista, koska puolustuksen murtuessa paikallisesti saatetaan hyvää tykkikalustoa menettää ihan suotta. Lähinnä 155 K 98 ja raskas raketinheitin omaavat hyvän kantaman, mistä päästäänkin seuraavaan.
Kolmas ongelma on aseiden vaikutusalue. Raketinheittimillä saadaan tulivaikutus laajalle alueelle nopeasti. Perinteisellä tykistöllä ammuttaessa kestää suhteellisen pitkään saada maalialueelle sama määrä räjähteitä, ja tällöin itseliikkuva tykistö voi hyvinkin keritä ajoissa alta pois. Raskas raketinheitin on toki olemassa, mutta sillekään ei ole olemassa optimaalista ampumatarviketta. AW- ja unitary-kärjet eivät ole optimaalinen vaihtoehto panssarihaupitseja vastaan.
Kyse lienee moniulotteisesta ongelmasta, mutta uskon syyn olevan Suomen puutteellisessa vaikutuskyvyssä.
Yksi ongelma on vihollisen kalusto. Venäläisillä on käytössä suhteellisen paljon panssarihaupitseja. Toki joukossa on paljon vedettäviäkin tykkejä ja kranaatinheittimiä, mutta arvatenkin nämä on jyvitetty enemmän puolustuksellisille joukoille. Pelkän sirpalekranaatin on perinteisesti ajateltu vaikuttavan panssariajoneuvoihin melko heikosti. Tytärammuskranaatit sopisivat paremmin panssarihaupitsi-jahtiin, mutta Suomella on niitä valitettavan niukasti - eikä niitä ole tulossakaan ihan heti.
Toinen ongelma on aseiden kantama. Kantamaltaan järkeviä vastatykistöaseita ei ole ihan hirveästi. Tämä pakottaa työntämään aseet joko hyvin eteen - riskialtista, koska puolustuksen murtuessa paikallisesti saatetaan hyvää tykkikalustoa menettää ihan suotta. Lähinnä 155 K 98 ja raskas raketinheitin omaavat hyvän kantaman, mistä päästäänkin seuraavaan.
Kolmas ongelma on aseiden vaikutusalue. Raketinheittimillä saadaan tulivaikutus laajalle alueelle nopeasti. Perinteisellä tykistöllä ammuttaessa kestää suhteellisen pitkään saada maalialueelle sama määrä räjähteitä, ja tällöin itseliikkuva tykistö voi hyvinkin keritä ajoissa alta pois. Raskas raketinheitin on toki olemassa, mutta sillekään ei ole olemassa optimaalista ampumatarviketta. AW- ja unitary-kärjet eivät ole optimaalinen vaihtoehto panssarihaupitseja vastaan.
Ei se kyllä täysin hakuammuntaa ole. Jos vihollisen tykistö ampuu, niin ei pitäisi olla liian vaikeaa ohjata lennokkia niiden suuntaan suuliekkien perusteella.
Lisäksi jos käytössä on lennokeita, niin vihollisen tykistöllä voi olla enemmän ongelmia pakenemisessa, kun tykistö voi korjata tulta vihollisen liikkeiden mukaan.
Korjatkaa, koska tässä olen mielelläni väärässä.
Jos vertailukohdaksi asetetaan oma varusmiesaika 90-luvun puolivälissä, näyttää siltä että meidän tykistön suorituskyky suhteessa vastustajaan on huolestuttavasti laskenut. Tuolloin kerrottiin maavoimien iskukyvyn perustuvan suurelta osin erittäin vahvaan epäsuoreen tuleen, mutta onko asianlaita vielä sama?
Putkia on vähemmän, moderneja a-tarvikkeita on saatu paljon vähemmän kuin Venäjällä, tykistön tiedustelukyky on heikentynyt suhteessa vastustajaan ja me joudumme toimimaan lähes kokonaan ilman rypäleammuksia.
Jääkö minulta jotain huomaamatta? Onko vastustajakin lukumääräisesti heikentynyt vai onko jotain muuta mikä vaikuttaa asiaan meidän eduksemme? RSRAKH? Tulenjohto- ja johtamisjärjestelmät?
Jos vertailukohdaksi asetetaan oma varusmiesaika 90-luvun puolivälissä, näyttää siltä että meidän tykistön suorituskyky suhteessa vastustajaan on huolestuttavasti laskenut. Tuolloin kerrottiin maavoimien iskukyvyn perustuvan suurelta osin erittäin vahvaan epäsuoreen tuleen, mutta onko asianlaita vielä sama?
Putkia on vähemmän, moderneja a-tarvikkeita on saatu paljon vähemmän kuin Venäjällä, tykistön tiedustelukyky on heikentynyt suhteessa vastustajaan ja me joudumme toimimaan lähes kokonaan ilman rypäleammuksia.
Jääkö minulta jotain huomaamatta? Onko vastustajakin lukumääräisesti heikentynyt vai onko jotain muuta mikä vaikuttaa asiaan meidän eduksemme? RSRAKH? Tulenjohto- ja johtamisjärjestelmät?
Einomies1
Respected Leader
Samaa mieltä. Kyllä 100-150 m korkeudelta nykyisillä kameroilla (ml.IR) näkee jopa kymmenien kilometrien päähän kun raskas tykistö ampuu. Naapuri kun ei tunnetusti hajauttele tykistöään kuten meillä tehdään.
UAV:a voidaan käyttää kantaman rajoissa laajalla alueella eikä se tarvitse optimaalista mittauspaikkaa kuten tutkat. Tutkaa ei myöskään ole varmasti tarkoitus tai järki pitää päällä tuntikausia koska se paljastuu vihollisen tiedustelulle, jota yllätys, yllätys löytyy varmasti! UAV voi olla passiivisena tarkkailemassa laajaa aluetta jopa tunteja eikä sen heikkotehoista lähetintä saada kovin helposti paikannettua. Lisäksi UAV voidaan sijoittaa kevyenä järjestelmänä lähemmäs taistelua jossa tulenjohtoryhmätkin ovat.
Mini-UAV kuten Orbiter2 B on lisäksi heikosti havaittava ja suhteellisen edullinen laite jota löytyy 250 kpl eli sen menettäminen ei kirpaise hirveästi kuten kalliin lentoratatutkan. Tutkan mukana tuppaa menemään usein muutama ukko ja UAV:n menetys ei tuota henkilötappioita.
Voidaanko tämä keskustelu siirtää TYKISTÖ tai UAV keskusteluun kun menee off-topicin puolelle?
Kyllä sitä tykistöä edelleen on varmaankin ihan riittävästi. Joukkojen määrä on vähentynyt 90-luvun puolivälistä melkoisesti eli olisi aika hassua että tykkejä olisi sama määrä. Lisäksi liian iso osa siitä isosta tykkien määrästä oli kyllä jotain ihan muuta kuin suorituskykyistä sotamateriaalia.
Voisin väittää että tykistön tilanne on tällä hetkellä parempi (huomattavasti parempi) kuin koskaan aikaisemmin. Aikaisemmin oli paljon tykkejä mutta yksittäisen tykin suorituskyky selvästi heikompi. Tulenjohdon suorituskyky on parantunut, johtamiskyky on parantunut ja jopa mainitsemasi tiedustelukykykin on parantunut vaikka meillä ei varsinaista vastatykistötutkakalustoa enää olekaan (tutka/äänimittaus) tai en tiedä luokitellaankin kaukotähystyslaitteet vastatykistökalustoksi. Erityisesti johtamiskyvyn ansiosta tykistön taistelunkestävyys on paljon parempi kuin aikaisemmin.